17/1967

Asetus maailmanpostiliiton perussopimuksen voimaansaattamisesta.

Sitten kun tasavallan presidentti on 12 päivänä marraskuuta 1965 ratifioinut Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 allekirjoitetun maailmanpostiliiton perussopimuksen päättöpöytäkirjoineen sekä maailmanpostiliiton yleisohjesäännön päättöpöytäkirjoineen, maailmanpostisopimuksen päättöpöytäkirjoijoineen, vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevan sopimuksen päättöpöytäkirjoineen, postipakettisopimuksen päättöpöytäkirjoineen, postiosoituksia ja matkasekkejä koskevan sopimuksen, postisiirtosopimuksen, postiennakkolähetyksiä koskevan sopimuksen, kansainvälistä postisäästöpankkiliikettä koskevan sopimuksen ja sanomalehtien ja muiden aikakausjulkaisujen tillaamista koskevan sopimuksen, säädetään ulkosiainminsterin esittelystä, että mainitut sopimukset päättöpöytäkirjoineen ovat voimassa niin kuin niistä on sovittu.

Helsingissä 28 päivänä huhtikuuta 1967.

Maailmanpostiliiton perussopimus

(Osapuoliluettelo)

JOHDANTO

Kansojen välisten yhteyksien kehittämiseksi postiliikenteen tehokkaan toiminnan avulla sekä edistääkseen kansainvälisen yhteistyön korkeiden päämäärien saavuttamista sivstyksellisillä, yhteiskunnallisilla ja taloudellisilla aloilla

sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat ovat ratifioinnin edellytyksin hyväksyneet tämän perussopimuksen.

I osa

Perusmääräykset

I LUKU

Yleiset käsitteet

1 artikla
Liiton laajuus ja tarkoitus

1. Ne maat, jotka hyväksyvät tämän perussopimuksen, muodostavat Maailmanpostiliitto-nimisen yhtenäisen postialueen kirjepostilähetysten keskinäistä vaihtoa varten. Kauttakulkuoikeus taataan liiton koko alueella.

2. Liiton tarkoituksena on postiliikenteen järjestely ja parantaminen sekä kansainvälisen yhteistyön kehittäminen tällä alalla.

3. Liitto osallistuu mahdollisuuksiensa mukaan jäsenmaidensa pyytämään postiteknilliseen avustukseen.

2 artikla
Liiton jäsenet

Liiton jäsenmaat ovat:

a) tämän perussopimuksen voimaantulopäivänä jäseninä olevat maat;

b) 11 artiklan mukaan jäseniksi hyväksytyt maat.

3 artikla
Liiton vaikutusala

Liittoon kuuluvat:

a) jäsenmaiden alueet

b) jäsenmaiden liiton ulkopuolella oleville alueille perustamat postitoimipaikat;

c) alueet, jotka olematta liiton jäseniä kuuluvat siihen, koska ne postin osalta ovat jonkin jäsenmaan alaisia.

4 artikla
Ulkopuoliset yhteydet

Ne postihallinnot, joilla on postiyhteys liittoon kuulumattomille alueille, ovat velvollisia toimimaan muiden hallintojen välittäjinä. Yleissopimuksen ja sen toimitusohjesäännön määräyksiä sovelletaan näihin ulkopuolisiin yhteyksiin.

5 artikla
Liiton sijaintipaikka

Liiton ja sen pysyvien elinten sijaintipaikaksi on määrätty Bern.

6 artikla
Liiton virallinen kieli

Liiton virallinen kieli on ranska.

7 artikla
Rahalaji

Se franginraha, joka liiton sopimuksissa on hyväksytty rahayksiköksi, tarkoittaa frangin kultarahaa, joka on yhtä kuin 100 sentiimiä ja jonka paino on 10/31 grammaa ja kultapitoisuus 0.900.

8 artikla
Pienemmät liitot. Erityiset sopimukset

1. Jäsenmaat tai niiden postihallinnot, mikäli näiden maiden lainsäädäntö sen sallii, voivat perustaa pienmpiä liittoja ja tehdä kansainvälistä postiliikennettä koskevia sopimuksia, kuitenkin ehtona, ettei niihin oteta yleisölle epäedullisempia määräyksiä kuin ne, jotka sisältyvät sopimuksiin, joihin asianomaiset jäsenmaat osallistuvat.

2. Pienemmillä liitoilla on oikeus lähettää huomioitsijoita liiton kongresseihin, konferensseihin ja kokouksiin, toimeenpanoneuvostoon sekä postiasiain tutkimista varten asetettuun neuvoa-antavaan komissioon.

3. Liitto voi lähettää liuomioitsijoita pienempien liittojen kongresseihin, konferensseihin ja kokouksiin.

9 artikla
Yhteydet Yhdistyneihin Kansakuntiin

Liiton ja Yhdistyneiden Kansakuntien väIiset suhteet järjestetään sopimuksilla, joiden tekstit on liitetty tähän perussopimukseen.

10 artikla
Yhteydet kansainvälisiin järjestöihin

Taatakseen läheisen yiteistyön kansainvälisellä postialalla liitto voi olla yhteistoiminnassa sellaisten kansainvälisten järjestöjen kanssa, joiden edut ja toiminta-alat ovat siihen liittyviä.

II LUKU

Liittoon yhtyminen tai hyväksyminen. Liitosta eroaminen.

11 artikla
Liittoon yhtyminen tai hyväksyminen. Menettelytapa

1. Jokainen Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen voi yhtyä liittoon.

2. Jokainen täysivaltainen maa, joka ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen, voi anoa, että se hyväksyttäisiin liiton jäseneksi.

3. Liittoon yhtymisen tai anomuksen siihen hyväksymisestä tulee käsittää muodollinen selitys liiton perussopimukseen ja muihin sitoviin sopimuksiin yhtymisestä. Se lähetetään diplomaattista tietä Sveitsin valaliiton hallitukselle ja viimeksi mainitun kautta jäsenmaille.

4. Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenyyteen kuulumaton maa katsotaan hyväksytyksi jäsenmaaksi, jos vähintään kaksi kolmasosaa liiton jäsenmaista on hyväksynyt sen anomuksen. Niiden jäsenmaiden, jotka eivät ole vastanneet neljän kuukauden kuluessa, katsotaan pidättäytyneen äänestämästä.

5. Jäseneksi liittymisen tai hyväksymisen Sveitsin valaliiton hallitus ilmoittaa jäsenmaiden hallituksille. Se on voimassa ilmoittamispäivästä lukien.

12 artikla
Liitosta eroaminen. Menettelytapa

1. Jokaisella jäsenmaalla on oikeus erota liitosta ilmoittamalla perussopimuksesta irtisanomisestaan diplomaattista tietä Sveitsin valaliiton hallitukselle, jonka välityksellä siitä tiedotetaan jäsenmaiden hallituksille.

2. Liitosta eroaminen tulee voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin Sveitsin valaliiton hallitus on saanut 1 §:ssä mainitun irtisanomisilmoituksen.

III LUKU

Liiton järjestely

13 artikla
Liiton elimet

1. Liiton elimet ovat kongressi, hallinnolliset konferenssit, toimeenpanoneuvosto, postiasiain tutkimista varten asetettu neuvoaantava komissio, erityiset komissiot ja kansainvälinen toimisto.

2. Liiton pysyvät elimet ovat toimeenpanoneuvosto, postiasiain tutkimista varten asetettu neuvoa-antava komissio ja kansainvälinen toimisto.

14 artikla
Kongressit

1. Kongressi on liiton korkein elin.

2. Kongressin muodostavat liiton jäsenmaiden edustajat.

15 artikla
Ylimääräiset kongressit

Ylimääräinen kongressi voidaan kutsua koolle, kun vähintään kaksi kolmasosaa liiton jäsenmaista sitä pyytää tai siihen suostuu.

16 artikla
Hallinnolliset konferenssit

Konferensseja hallinnollisluonteisten kysymysten käsittelyä varten voidaan pitää, kun vähintään kaksi kolmasosaa jäsenmaiden postihallnnoista sitä pyytää tai siihen suostuu.

17 artikla
Toimeenpanoneuvosto

1. Kahden kongressin välisenä aikana toimeenpanoneuvosto (CE) huolehtii liiton tehtävien jatkuvasta, sopimusten määräysten mukaisesta hoitamisesta.

2. Toimeenpanoneuvoston jäsenet hoitavat tehtäviään liiton puolesta ja sen etujen mukaisesti.

18 artikla
Postiasiain tutkimista varten asetettu neuvoa-antava komissio

Postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission (CCEP) tehtävänä on suorittaa tutkimuksia sekä antaa lausuntoja postitointa koskevista teknillisistä, liikenneja talouskysymyksistä.

19 artikla
Erityiset komissiot

Kongressi tai hallinnollinen konferenssi voi antaa erityisille komissioille tehtäväksi yhden tai useamman määrätyn kysymyksen selvittämisen.

20 artikla
Kansainvälinen toimisto

Liiton sijaintipaikassa toimiva keskustoimisto, jota kutsutaan Maailmanpostiliiton kansainväliseksi toimistoksi ja jonka johdossa on pääjohtaja ja joka on Sveitsin valaliiton hallituksen ylivalvonnan alainen, on postihallintojen välisenä yhdys-, tiedotus- ja neuvotteluelimenä.

IV LUKU

Liiton talous

21 artikla
Liiton menot. Jäsenmaiden maksuosuudet

1. Jokaisessa kongressissa vahvistetaan liiton varsinaisten menojen suurin sallittu määrä vuotta kohti.

2. Edellä 1 §:ssä mainittu varsinaisten menojen suurin sallittu määrä voidaan ylittää olosuhteiden niin vaatiessa ehtona, että yleisohjesäännön tätä koskevia määräyksiä noudatetaan.

3. Liiton ylimääräisiä menoja ovat kongressin, hallinnollisen konferenssin tai erityisen komission kokoontumisesta sekä kansainväliselle toimistolle uskottujen erikoistehtävien hoitamisesta koituvat kustannukset.

4. Varsinaiset menot, 2 §:ssä mainitut menot ehkä mukaan luettuina, sekä liiton ylimääräiset menot suorittavat yhteisesti jäsenmaat, jotka kongressi on tätä varten jakanut tiettyyn määrään maksuluokkia.

5. Kun liittoon yhtyminen tai hyväksyminen 11 artiklan perusteella tapahtuu, Sveitsin valaliiton hallitus määrää yhdessä asianomaisen maan hallituksen kanssa maksuluokan, johon maa liiton menojen jaossa on kuuluva.

II osa

Liiton sopimukset

I LUKU

Yleiset käsitteet

22 artikla
Liiton sopimukset

1. Perussopimus on liiton pääsopimus. Se sisältää liiton perustavat määräykset.

2. Yleisohjesääntö käsittää ne määräykset, jotka takaavat perussopimuksen soveltamisen ja liiton toiminnan. Se on kaikkia jäsenmaita sitova.

3. Maailmanpostisopimukseen ja sen toimitusohjesääntöön sisältyvät kansainvälisessä postiliikenteessä sovellettavat yhteiset säännöt sekä kirjepostiliikennettä koskevat määräykset. Nämä sopimukset ovat kaikkia jäsenmaita sitovia.

4. Liiton muilla sopiimuksilla niihin kuuluvine toimitusohjesääntöineen järjestetään näihin osallistuneiden jäsenmaiden väliset muut liikennehaarat paitsi kirjepostiliikennettä. Ne ovat vain näitä maita sitovia.

5. Toimitusohjesäännöt, joihin sisältyvät yleissopimuksen ja muiden sopimusten soveltamiseen tarvittavat ohjeet, on asianomaisten jäsenmaiden postihallintojen vahvistettava.

6. Edellä 3, 4 ja 5 §:ssä tarkoitettuihin liiton sopimuksiin liitetyt mahdolliset päättöpöytäkirjat sisältävät näihin sopimuksiin tehdyt vuraukset.

23 artikla
Liiton sopimusten soveltaminen alueisiin, joiden kansainväliset suhteet jokin jäsenmaa hoitaa

1. Jokainen maa voi milloin hyvänsä ilmoittaa, että liiton sopimusten hyväksyminen sen osalta käsittää kaikki ne alueet, joiden kansainväliset suhteet se hoitaa, tai ainoastaan joitakin niistä.

2. Edellä 1 §:ssä mainittu ilmoitus on osoitettava:

a) kongressin kokoontumismaan hallitukselle, jos se annetaan asianomaisen sopimuksen tai asianomaisten sopimusten allekirjoittamistilaisuudessa;

b) Sveitsin valaliiton hallitukselle kaikissa muissa tapauksissa.

3. Jokainen jäsenmaa voi milloin hyvänsä ilmoittaa Sveitsin valaliiton hallitukselle, että se lopettaa niiden liiton sopimusten soveltamisen, joiden osalta se on tehnyt 1 §:ssä mainitun ilmoituksen. Tämä ilmoitus tulee voimaan vuoden kuluttua siitä, jolloin Sveitsin valaliiton hallitus on sen saanut.

4. Edellä olevia 1-4 §:n tarkoitetut ilmoitukset saatetaan jäsenmaiden tietoon sen maan hallituksen toimesta, joka on ne saanut.

5. Edellä olevia 1-4 §:n määräyksiä ei sovelleta liiton jäseninä oleviin alueisiin, joiden kansainväliset suhteet jokin jäsenmaa hoitaa.

24 artikla
Kotimainen lainsäädäntö

Liiton sopimusten määräykset eivät ole esteenä eri jäsenmaiden lainsäädännölle missään sellaisessa tapauksessa, josta mainitut sopimukset eivät sisällä nimenomaisia määräyksiä.

II LUKU

Liiton sopimusten hyväksyminen ja irtisanominen

25 artikla
Liiton sopimusten allekirjoittaminen, ratifiointi ja muut hyväksymismuodot

1. Täysivaltaiset edustajat allekirjoittavat liiton sopimukset kongressin päättyessä.

2. Allekirjoittaneet maat ratifioivat perussopimuksen niin pian kuin suinkin.

3. Muiden liiton sopimusten kuin perussopimuksen hyväksymisestä määrätään jokaisen allekirjoittaneen maan perustuslaillisissa säännöksissä.

4. Kun jokin maa ei ratifioi perussopimusta eikä hyväksy muita allekirjoittamiansa sopimuksia, perussopimus ja muut sopimukset ovat siitä huolimatta voiiuassa niissä muissa maissa, jotka ovat ne ratifioineet tai hyväksyneet.

26 artikla
Ilmoitus liiton sopimusten ratifioinneista ja muista hyväksymismuodoista

Perussopimuksen ratifiointia ja ehkä liiton muiden sopimusten hyväksymistä koskevat asiakirjat lähetetään niin pian kuin suinkin Sveitsin valaliiton hallitukselle ja viimeksi mainitun toimesta jäsenmaiden hallituksille.

27 artikla
Sopimuksiin liittyminen

1. Jäsenmaat voivat liittyä milloin tahansa yhteen tai useampaan 22 artiklan 4 §:ssä mainituista sopimuksista.

2. Jäsenmaiden yhtymisestä sopimuksiin ilmoitetaan 11 artiklan 3 §:n mukaisesti.

28 artikla
Sopimuksen irtisanominen

Jokaisella jäsenmaalla on 12 artiklassa määrätyillä ehdoilla oikeus luopua yhdestä tai useammasta sopimuksesta.

III LUKU

Liiton sopimusten muuttaminen

29 artikla
Ehdotusten esittäminen

1. Jäsenmaan postihallinnolla on oikeus esittää kongressille tai kahden kongressin välisenä aikana niitä liiton sopimuksia koskevia ehdotuksia, joihin sen maa osallistuu.

2. Perussopimusta ja yleisohjesääntöä koskevat ehdotukset voidaan kuitenkin alistaa ainoastaan kongressin ratkaistaviksi.

30 artikla
Perussopimuksen muuttaminen

1. Kongressille esitettyjen, tätä perussopimusta koskevien ehdotusten hyväksymistä varten tulee vähintään kahden kolmasosan jäsenmaista niihin suostua.

2. Kongressin hyväksymät muutokset muodostavat lisäpöytäkirjan ja tulevat voimaan, ellei tämä kongressi toisin päätä, yhtaikaa kuin samassa kongressissa uudistetut sopimukset. Ne ratifioidaan jäsenmaiden puolesta niin pian kuin suinkin ja ratifioimisasiakirjat käsitellään 26 artiklassa esitetyn ohjeen mukaisesti.

31 artikla
Yleissopimuksen, yleisohjesäännön ja sopimusten muuttaminen

1. Yleissopimuksessa, yleisohjesäännössä ja sopimuksissa määrätään niitä koskevien esitysten hyväksymisen ehdot.

2. Edellä 1 §:ssä mainitut sopimukset tulevat voimaan yhtaikaa ja niillä on sama voimassaloaika. Siitä päivästä lukien, jonka kongressi on määrännyt näiden sopimusten voimaantulopäiväksi, edellisen kongressin vastaavat sopimukset kumotaan.

IV LUKU

Erimielisyyksien selvittäminen

32 artikla
Välitysmenettely

Jos jäsenmaiden kahden tai useamman postihallinnon kesken syntyy erimielisyyttä liiton sopimusten tulkitsemisesta tai jonkin postihallinnon vastuusta näiden sopimusten soveltamisesta, riitakysymys ratkaistaan välitystuomiolla.

III osa

Loppumääräykset

33 artikla
Perussopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä perussopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa määräämättömän ajan.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä perussopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Maailmanpostiliiton perussopimuksen päättöpöytäkirja

Tänä päivänä tehdyn Maailmanpostiliiton perussopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta:

I artikla
Perussopimukseen liittyminen

Ne liiton jäsenmaat, jotka eivät ole allekirjoittaneet perussopimusta, voivat milloin hyvänsä yhtyä siihen. Yhtymistä koskeva asiakirja lähetetään diplomaattista tietä liiton sijaintimaan hallitukselle ja viimeksi mainitun kautta liiton jäsenmaiden hallituksille.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on sama sitova voima kuin jos sen määräykset olisi otettu perussopimuksen varsinaiseen tekstiin, ja allekirjoittaneet tätä yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta

Yhdistyneiden Kansakuntien ja Maailmanpostiliiton välinen sopimus

J0HDANT0

Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 57 artiklan mukaan Yhdistyneille Kansakunnille kuuluviin velvoituksiin katsoen Yhdistyneet Kansakunnat ja Maailmanpostiliitto sopivat keskenään seuraavasta:

I artikla

Yhdistyneet Kansakunnat tuunustavat Maailmanpostiliiton (seuraavassa mainittuna nimellä "liitto") sellaiseksi erikoisjärjestöksi, jonka tehtävänä on ryhtyä kaikkiin sen perusssäännön edellyttämiin toimiin saavuttaakseen mainitussa asiakirjassa asettamansa päämäärät.

II artikla
Molemminpuolinen edustus

1. Yhdistyneiden Kansakuntien edustajia kutsutaan. osallistumaan liiton kongresseihin, hallinnollisiin konferensseihin ja komissioihin sekä äänioikeudetta ottamaan osaa näiden kokousten neuvotteluihin.

2. Liiton edustajia kutsutaan osallistumaan Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston (seuraavassa mainittuna nimellä "neuvosto"), sen komissioiden tai komiteain kokouksiin sekä äänioikeudetta ottamaan osaa näiden elinten neuvotteluihin, milloin käsitellään päiväjärjestykseen otettuja, liittoa kiinnostavia kysymyksiä.

3. Liiton edustajia kutsutaan neeeuvottelua varten yleiskokouksen istuntoihin, joissa keskustellaan liiton toimialaan kuuluvista kysymyksistä, sekä ottamaan osaa äänioikeudetta yleiskokouksen pääkomissioiden neuvotteluihin, joissa käsitellään liittoa kiinnostavia kysymyksiä.

4. Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristö jakaa kaikki liiton esittämät kirjalliset ilmoitukset asianhaarain mukaan yleiskokouksen, neuvoston ja sen elinten sekä huoltohallintoneuvoston jäsenille. Samoin jaetaan Yhdistyneiden Kansakuntien antamat kirjalliset ilmoitukset liiton toimesta sen jäsenille.

III artikla
Kysymysten ottaminen päiväjärjestykseen

Lukuun ottamatta tarpeellisiksi katsottavia valmistavia neuvotteluja liitto ottaa kongressiensa, hallinnollisten konferenssiensa tai komissioidensa päiväjärjestykseen tai antaa tarvittaessa maailmanpostisopimuksen edellyttämän menettelyn mukaisesti jäsentensä tutkittaviksi Yhdistyneiden Kansakuntien tälle liitolle esittämät kysytnykset. Vastaavasti neuvosto, sen komissiot ja komiteat samoin kuin turvallisuusneuvosto merkitsevät päiväjärjestykseensä liiton näille tutkittaviksi antamat kysymykset.

IV artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien suositukset

1. Liiton on ryhdyttävä kaikkiin asian vaatimiin toimiin antaakseen niin pian kuin mahdollista maailmanpostisopimuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti kongressiensa, hallinnollisten konferenssiensa sekä komi sioidensa tai jäsentensä tutkittaviksi jokaisen virallisen, Yhdistyneiden Kansakuntien sille mahdollisesti esittämän suosituksen. Nämä suositukset on osoitettava liitolle eikä suoraan sen jäsenille.

2. Mainittujen suositusten johdosta liitto ryhtyy neuvotteluihin Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa näiden pyynnöstä sekä ilmoittaa aikanaan Yhdistyneille Kansakunnille niistä toimenpiteistä, joihin liitto tai sen jäsenet sanottujen suositusten johdosta ovat ryhtyneet, tai kaikista muista suositusten huomioon ottamisesta johtuvista tuloksista.

3. Liitto tukee jokaista muuta tarpeellista toimenpidettä, jotta erikoisjärjestöjen ja Yhdistyneiden Kansakuntien toiminta saataisiin tehokkaasti yhdenmukaistetuksi. Sen on erikoisesti oltava yhteistyössä jokaisen sellaisen elimen kanssa, jonka neuvosto saattaa perustaa tällaisen yhdenmukaistamisen edistämiseksi sekä tämän tehtävän täyttämiseen tarvittavien tietojen hankkimiseksi.

V artikla
Tiedotusten ja asiakirjojen vaihto

1. Lukuun ottamatta niitä toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen joidenkin asiakirjojen luottamuksellisen luonteen suojelemiseksi, tuIee tiedotukset ja asiakirjat mitä täydellisimmin ja nopeimmin vaihtaa Yhdistyneiden Kansakuntien ja liiton välilla.

2. Loukkaamatta edellisen kappaleen määräysten yleisluonnetta:

a) liiton tulee toimittaa Yhdistyneille Kansakunnille vuosikertomuksensa

b) liiton tulee, mikäli suinkin mahdollista, noudattaa jokaista erikoisselontekoja, tutkimuksia tai tietoja koskevaa pyyntöä, jonka Yhdistyneet Kansakunnat saattavat sille osoittaa huomioon ottaen tämän sopimuksen XI artiklan määräykset;

c) liiton tulee antaa sellaisia kirjallisia ilmoituksia toimialaansa kuuluvista kysymyksistä, joita huoltohallintoneuvosto saattaa siltä pyytää;

d) Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin tulee yhteistoiminnassa liiton kansainvälisen toimiston johtajan kanssa tämän pyynnöstä ryhtyä neuvotteluihin sellaisten ilmoitusten lähettämisestä liitolle, jotka eritylsesti sitä kiinnostavat.

VI artikla
Yhdistyneille Kansakunnille annettava apu

1. Liitto suostuu yhteistoimintaan Yhdistyneiden Kansakuntien ja sen pää- ja sivuelinten kanssa sekä antamaan niille apuaan, mikäli maailmanpostisopimuksen määräykset niin sallivat.

2. Mitä Yhdistyneiden Kansakuntien jäseniin tulee, liitto tunnustaa, että peruskirjan 103 artiklan määräysten mukaisesti ei mikään maailmanpostisopimuksen tai siihen liittyvien sopimusten määräys saa millään tavoin olla esteenä tai aiheuttaa rajoituksia jollekin maalle velvollisuuksiensa täyttämisessä Yhdistyneitä Kansakuntia kohtaan.

VII artikla
Henkilökuntaa koskevat järjestelyt

Yhdistyneet Kansakunnat ja liitto huolehtivat tarpeen mukaan yhteisesti siitä, että yhtenäisyyttä noudatetaan, mikäli mahdollista, henkilökunnan käyttöä koskevissa määräyksissä sekä että kilpailua vältetään henkilökunnan toimeen ottamisessa.

VIII artikla
Tilastotoiminta

1. Yhdistyneet Kansakunnat ja liitto sitoutuvat yhteisesti huolehtimaan siitä, että tilastoilmoitusten ja -tietojen käyttö on mahdollisimman tehokasta ja laajaa.

2. Liitto tunnustaa Yhdistyneet Kansakunnat sellaiseksi keskuselimeksi, jonka tehtävänä on koota, eritellä, julkaista, yhdenmukaistaa ja parantaa kansainvälisten järjestöjen yleisiin tarkoituksiin käyttämiä tilastoja.

3. Yhdistyneet Kansakunnat tunnustavat liiton päteväksi elimeksi kokoamaan, erittelemään, julkaisemaan, yhdenmukaistamaan ja parantamaan omalle alalleen kuuluvia tilastoja; kuitenkaan tämä ei saa haitata sitä etua, joka Yhdistyneillä Kansakunnilla ehkä on näistä tilastoista, siinä määrin kuin niitä tarvitaan Yhdistyneiden Kansakuntien oman päämäärän saavuttamiseksi sekä tilastojen kehittämiseksi kautta maailman.

IX artikla
Hallinnolliset ja teknilliset laitokset

1. Yhdistyneet Kansakunnat ja liitto myöntävät, että näiden järjestöjen henkilökunnan ja varojen hyväksi käyttämiseksi parhaimmalla tavalla on suotavaa välttää keskenään kilpailevien sekä samoja tehtäviä suorittavien laitosten perustamista.

2. Yhdistyneet Kansakunnat ja liitto ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin virallisten asiakirjojen kirjaamiseksi ja säilyttämiseksi.

X artikla
Tulo- ja menoarviota koskevat määräykset

Liiton vuotuinen tulo- ja menoarvio on esitettävä Yhdistyneille Kansakunnille, ja Yleiskokouksella on oikeus esittää sen johdosta suosituksia liiton kongressille.

XI artikla
Erikoistehtävistä johtuvien kustannusten peittäminen

Jos liiton on suoritettava huomattavia ylimääräisiä menoja Yhdistyneiden Kansakuntien tämän sopimuksen V artiklan tai saman sopimuksen muun määräyksen perusteella pyytämistä erikoisista selonteoista, tutkimuksista tai tiedoista, olisi yhteisesti neuvolteltava ja päätettävä, miten nämä menot parhaiten voitaisiin peittää.

XII artikla
Järjestöjen väliset sopimukset

Liiton on neuvostolle ilmoitettava jokaisen sellaisen sopimuksen luonne ja sisällys, jonka se ehkä tekee toisen erikoisjärjestön tai jonkin muun hallitusten välisen järjestön kanssa. Lisäksi liiton on ilmoitettava neuvostolle tällaisten sopimusten valmistelusta.

XIII artikla
Yhteys

1. Sopiessaan edellä olevista määräyksistä Yhdistyneet Kansakunnat ja liitto lausuvat toivomuksen, että nämä määräykset olisivat omiaan ylläpitämään tehokasta yhteyttä näiden kahden järjestön välillä. Ne vakuuttavat aikovansa yhteisesti sopien ryhtyä tarpeellisiin toimiin tätä tarkoitusta varten.

2. Tämän sopimuksen edellyttämiä yhteyksiä koskevia määräyksiä sovelletaan tarpeen muukaan liiton ja Yhdistyneiden Kansakuntien välisiin yhteyksiin, mukaan luettuina sen sivu- ja piiritoimistot.

XIV artikla
Sopimuksen toimeenpano

Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ja liiton toimeenpano- ja yhdyskomission puheenjohtaja voivat tätä sopimusta noudattaakseen solmia mitä hyvänsä lisäsopimuksia, jotka molempien järjestöjen kokemusten perusteella voidaan katsoa tarpeellisiksi.

XV artikla
Voimaantulo

Tämä sopimus liitetään Pariisissa vuonna 1947 solmittuun maailmanpostisopimukseen. Se tulee voimaan Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen hyväksyttyä sen ja aikaisintaan samaan aikaan kuin maailmanpostisopimus.

XVI artikla
Tarkistus

Jommankumman sopimuspuolen kuutta kuukautta aikaisemmin lähettämän ilmoituksen jälkeen voidaan tämä sopimus tarkistaa Yhdistyneiden Kansakuntien ja liiton siitä yhteisesti sovittua.

Pariisissa 4 päivänä heinäkuuta 1947.

Yhdistyneiden Kansakuntien ja Maailmanpostiliiton väliseen sopimukseen liittyvä lisäsopimus

Ottaen huomioon, että taloudellisen ja sosiaalisen neuvoston 25 päivänä helmikuuta 1948 hyväksymässä päätöksessä 136 (VI) Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeriä pyydetään solmimaan jokaisen tätä ehkä pyytävän erikoisjärjestön kanssa lisäsopimus, joka ulottaa tämän järjestön virkamiehiin Yhdistyneiden Kansakuntien järjestön etuoikeuksista ja koskemattomuudesta tehdyn yleissopimuksen VII artiklan määräyksissä mainitun edun, sekä alistamaan jokainen tällainen lisäsopimus yleiskokouksen hyväksyttäväksi, ja

ottaen huomioon, että Maailmanpostiliitto haluaa solmia tällaisen, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Maailmanpostiliiton välillä peruskirjan 63 artiklan mukaan solmittua sopimusta täydentävän lisäsopimuksen;

sovitaan täten seuraavasta:

I artikla

Alla oleva määräys lisätään täydentävänä artiklana Yhdistyneiden Kansakuntien ja Maailmanpostiliiton väliseen sopimukseen:

"Maailmanpostiliiton virkamiehillä on oikeus käyttää Yhdistyneiden Kansakuntien turvakirjoja (laissez-passer) XIV artiklan perusteella solmittujen lisäsopimusten mukaisesti."

II artikla

Tämä sopimus tulee voimaan niin pian kuin Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous ja Maailmanpostiliitto ovat sen hyväksyneet.

Tehtiin Pariisissa 13 päivänä heinäkuuta 1949.

Tehtiin Lake Successissa, New Yorkissa, 27 päivänä heinäkuuta 1949.

Maailmanpostiliiton yleisohjesääntö

(Osapuoliluettelo)

Maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 2 §:n nojalla ovat allekirjoittaneet, liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, tässä yleisohjesäännössä yksimielisesti vahvistaneet seuraavat määräykset mainitun perussopimuksen soveltamista ja liiton toimintaa varten.

I LUKU

Liiton elinten toiminta

101 artikla
Kongressien, ylimääräisten kongressien, hallinnollisten konferenssien ja erityisten komissioiden järjestäminen ja kokoontuminen

1. Jäsenmaiden edustajat kokoontuvat kongressiin viimeistään viiden vuoden kuluttua siitä päivästä, jolloin lähinnä edellisessä kongressissa tehdyt sopimukset ovat tulleet voimaan.

2. Jokaista jäsenmaata edustaa kongressissa yksi tai useampi täysivaltainen edustaja, jolla on hallituksensa antamat tarpeelliset valtakirjat. Jotakin maata saattaa tarvittaessa edustaa toisen jäsenmaan valtuuskunta. Kuitenkaan älköön sama, valtuuskunta. edustako useampaa kuin yhtä jäsenmaata oiuan maansa lisäksi.

3. Ratkaisuissa on jokaisella jäsenmaalla yksi ääni.

4. Yleensä jokainen kongressi valitsee maan, missä seuraava kongressi on pidettävä. Jos tämä valinta osoittautuu soveltumattomaksi tai mahdottomaksi toteuttaa, on toimeenpanoneuvoston asiana valita maa, missä kongressi pitää kokouksiaan, sovittuaan siitä viimeksi mainitun maan kanssa.

5. Sovittuaan kansainvälisen toimiston kanssa kutsuva hallitus määrää kongressin lopullisen kokoontumispäivän ja tarkan paikan. Yleensä vuotta ennen tätä päivää kutsuva hallitus lähettää kutsun jokaisen jäsenmaan hallitukselle. Tämä kutsu voidaan lähettää joko suoraan tai toisen hallituksen välityksellä tahi kansainvälisen toimiston pääjohtajan kautta. Kutsuvan hallituksen tulee myös antaa tieto kaikille jäsenmaiden hallituksille kongressin tekemistä päätöksistä.

6. Milloin kongressin on kokoonnuttava ilman kutsuvan hallituksen osallistumista, kansainvälinen toimisto toimeenpanoneuvoston suostumuksella ja sovittuaan siitä Sveitsin valaliiton hallituksen kanssa ryhtyy tarpeellisiin toimiin kutsuakseen koolle ja järjestääkseen kongressin liiton sijaintimaahan Tässä tapauksessa kansainvälinen toimisto ottaa suorittaakseen kutsuvan hallituksen tehtävät.

7. Ylimääräisen kongressin kokoontumispaikan määräävät ne jäsenmaat, jotka ovat ehdottaneet tämän kongressin pitämistä, sovittuaan siitä kansainvälisen toimiston kanssa.

8. Edellä olevaa 2-6 §:ää on vastaavasti sovellettava ylimääräisiin kongresseihin.

9. Hallinnollisen konferenssin kokoontumispaikan määräävät ne postihallinnot, jotka ovat ehdottaneet konferenssin pitämistä, sovittuaan siitä kansainvälisen toimiston kanssa. Kutsut lähettää sen maan postihallinto, missä konferenssi pidetään.

10. Kansainvälinen toimisto kutsuu koolle erityiset komissiot sovittuaan siitä tarvittaessa sen jäsenmaan postihallinnon kanssa, minne näiden erityisten komissioiden on määrä kokoontua.

102 artikla
Toimeenpanoneuvoston muodostus, toiminta ja kokoukset

1. Toimeenpanoneuvoston muodostaa kaksikymmentäseitsemän jäsentä, jotka hoitavat tehtäviään kahden perättäisen kongressin välisenä aikana.

2. Kongressi nimittää toimeenpanoneuvoston jäsenet oikeudrnmukaisen maantieteellisen jaoituksen perusteella. Jokaisessa kongressissa valitaan vähintään puolet uusia jäseniä. Mitään jäsenmaata ei voida valita jäseneksi kolmessa perättäisessä kongressissa.

3. Jokaisen toimeenpanoneuvoston jäsenen edustajan nimittää tämän maan postihallinto. Mainitun edustajan tulee olla tämän postihallinnon pätevä virkamies.

4. Toimeenpanoneuvoston jäsenten toimet ovat palkattomia. Liitto huolehtii tämän neuvoston toiminnasta aiheutuvista kuluista.

5. Toimeenpanoneuvoston tehtävät ovat seuraavat:

a) ylläpitää niin läheistä yhteyttä kuin suinkin jäsenmaiden postihallintoihin kansainvälisen postiliikenteen parantamiseksi;

b) edistää postiteknillisen avunannon kehittämistä kansainvälisen tekniliisen yhteistyön puitteissa;

c) tutkia kansainvälistä postiliikennettä koskevia hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja lainopillisia kysymyksiä sekä tiedottaa näiden tutkimusten tuloksista postihallinnoille;

d) määrätä maa, missä seuraava kongressi pidetään, 101 artiklan 4 §:ssä mainitussa tapauksessa;

e) alistaa postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission hallintoneuvostolle tutkimuskohteita 104 artiklan 3 §:n mukaisesti;

f) tutkia postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission hallintoneuvoston laatimaa vuosikertomusta ja tarvittaessa viimeksi mainitun alistamia ehdotuksia;

g) asettua tarvittaessa yhteyteen Yhdistyneihin Kansakuntiin, tämän järjestön neuvostoihin ja komissioihin sekä erikoisjärjestöihin ja muihin kansainvälisiin elimiin jäsenmaiden postihallintojen hyväksyttäviksi alistettavien selostusten tutkimista ja valmistamista varten: lähettää tarpeen vaatiessa liiton edustajia osallistumaan sen puolesta maiden kansainvälisten järjestöjen kokouksiin; määrätä ajoissa ne hallitusten keskeiset kansainväliset järjestöt, jotka on kutsuttava osallistumaan kongressiin, sekä antaa kansainvälisen toimiston pääjohtajalle tehtäväksi tarpeellisten kutsujen lähettämisen;

h) laatia tarvittaessa joko jäsenmaiden postihallintojen, perussopimuksen 31 artiklan 1 §:n sekä tämän ohjesäännön 120 artiklan mukaan, tai kongressin hyväksyttäviksi alistettavia ehdotuksia, mikäli nämä esitykset koskevat kongressin toimeenpanoneuvostolle uskomia tutkimuksia tai johtuvat toimeenpanoneuvoston omasta, tässä artiklassa määritellystä toiminnasta;

i) tutkia, jonkin jäsenmaan postihallinnon pyynnöstä, jokaista tämän hallinnon 119 artiklan mukaan kansainväliselle toimistolle lähettämää ehdotusta, valmistaa siihen liittyvät selostukset sekä pyytää toimistoa liittämään viimeksi mainitut sanottuun ehdotukseen ennen kuin se alistetaan jäsenmaiden postihailintojen hyväksyttäväksi;

j) yleisohjesäännön puitteissa:

1) valvoa kansainvälisen toimiston toimintaa ja nimittää tarvittaessa tämän toimiston pääjohtaja Sveitsin valaliiton hallituksen esityksestä;

2) hyväksyä kansainvälisen toimiston pääjohtajan esityksestä palkkausluokituksen ulkopuolella olevan henkilökunnan sekä 1., 2. ja 3. palkkausluokan virkailijain nimitykset tutkittuaan jäsenmaiden postihallintojen suosittelemien ehdokkaiden ammattipätevyysansioita, ottaen tällöin huomioon, että virkailijat valitaan eri maanosista oikeudenmukaisen maantieteellisen jaoituksen sekä kielten perusteella, niin ikään ottaen huomioon muut asiaan kuuluvat näkökohdat, noudattaen kuitenkin toimiston sisäistä nimitysmenettelyä;

3) hyväksyä kansainvälisen toimiston laatima vuosikertomus liiton toiminnasta sekä tarvittaessa tehdä huomautuksia sen johdosta;

4) suositella valvontaviranomaiselle varsinaisten menojen enimmäismäärän ylittämistä olosuhteiden sitä vaatiessa.

6. Pääjohtajan nimittämisessä ja luokituksen ulkopuolella olevan henkilökunnan nimitysten hyväksymisessä toimeenpanoneuvosto ottaa huomioon, että näitä tehtäviä hoitavien henkilöiden tulee yleensä olla liiton eri jäsenmaiden alamaisia tai kansalaisia.

7. Ensimmäisessä kokouksessaan, jonka edellisen kongressin presidentti kutsuu koolle, toimeenpanoneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta presidentin ja neljä varapresidenttiä sekä vahvistaa sisäisen ohjesäännön. Toimeenpanoneuvostou pääsihteerinä toimii kansainvälisen toimiston pääjohtaja, joka myös ottaa osaa neuvotteluihin äänioikeudetta.

8. Toimeenpanoneuvosto kokoontuu presidenttinsä kutsusta yleensä kerran vuodessa liiton sijaintipaikassa. Kansainvälinen toimisto valmistelee toimeenpanoneuvoston töitä ja lähettää jokaisen istunnon kaikki asiakirjat toimeenpanoneuvoston jäsenten postihallinnoille, pienemmille liitoille ja muille jäsenmaiden postihallinnoille, jotka niitä pyytävät.

9. Jokaisen toimeenpanoneuvostoon kuuluvan jäsenen edustajalla on oikeus saada korvaus ensimmäisen luokan meno- ja paluulipun hinnasta lentoteitse, meritse tai maitse suoritetusta matkasta.

10. Sen maan postihallinto, mihin toimeenpanoneuvosto kokoontuu, kutsutaan osallistumaan kokouksiin huomioitsijana, jos tämä maa ei ole toimeenpanoneuvoston jäsen.

11. Toimeenpanoneuvosto voi kutsua eri kansainvälisten järjestöjen edustajia tai muita päteviä henkilöitä, joiden osallistumista töihinsä se pitää suotavana, osallistumaan kokouksiinsa äänioikeudetta. Niin ikään se voi kutsua samoilla ehdoilla yhden tai useamman, työjärjestyksessään mainituista kysymyksistä kiinnostunen jäsenmaiden postihallinon edustajia.

103 artikla
Selostukset toimeenpanoneuvoston toiminnasta

1. Toimeenpanoneuvosto lähettää jokaisen istuntonsa päätyttyä yksityiskohtaisen selostuksen postihallinnoille tiedoksi.

2. Toimeenpanoneuvosto laatii kongressille selostuksen koko toiminnastaan sekä toimittaa sen postihallinnoille vähintään kaksi kuukautta ennen kongressin avausta.

104 artikla

Postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission järjestely ja kokoukset

1. Liiton jäsenmailla on täysi oikeus olla postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission jäseninä.

2. Kongressi valitsee kaksikymmentäkuusi jäsentä käsittävän hallintoneuvoston, jonka tehtävänä on kahden kongressin välisenä aikana ohjata ja edistää komission toimintaa ja sovittaa sen työt yhteen.

3. Kongressi tutkii komission työohjelmaa ja hyväksyy sen. Toimeenpanoneuvosto voi samoin kahden kongressin välisenä aikana alistaa hallintoneuvostolle tutkittavia kysymyksiä. Ne jäsenmaat, jotka kahden kongressin välillä haluavat ehdottaa jonkin erityisen kysymyksen tutkimista, esittävät siitä pyynnön hallintoneuvoston puheenjohtajalle.

4. Komissio kokoontuu kongresseille määrätyissä paikoissa ja niitä varten vahvistettuina aikoina. Se toimii tällöin kongressin komissiona 6 §:ssä määriteltyjen kysymysten tutkimista varten.

5. Kahden kongressin välisenä aikana komission voi kutsua kokoukseen hallintoneuvoston puheenjohtaja sopimalla toimeenpanoneuvoston puheenjohtajan ja kansainvälisen toimiston pääjohtajan kanssa, kun vähintään kaksi kolmasosaa komission jäsenistä on sitä pyytänyt tai siihen suostunut.

6. Komission tehtävät kongressin aikana ovat seuraavat:

a) tutkia hallintoneuvoston kahden kongressin välisenä aikana suorittamia töitä;

b) tutkia hallintoneuvoston kongressia varten laatimaa kokonaisselostusta ja hyväksyä se liittäen siihen mahdolliset huomautuksensa;

c) tutkia hallintoneuvoston esityksiä vastaisuudessa suoritettavista töistä sekä laatia kongressille alistettava työohjelmaehdotus;

d) alistaa kongressille luettelo niistä jäsenmaista, jotka ovat pyytäneet päästä mukaan valittavaan uuteen hallintoneuvostoon;

e) tutkia kaikkia kongressin sille jättämiä muita kysymyksiä.

7. Liitto vastaa komission toiminnasta aiheutuvista kustannuksista.

8. Komission ja sen elinten jäsenet eivät saa minkäänlaista korvausta suorittamistaan töistä. Komissioon ja sen elimiin osallistuneiden hallintojen edustajien matka- ja päivärahat nämä hallinnot joutuvat itse maksamaan.

105 artikla

Postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission hallintoneuvosto

1. Hallintoneuvoston toimikausi vastaa kahden kongressin välistä aikaa.

2. Hallintoneuvoston kunkin jäsenen edustajan nimittää asianomaisen maan postihallinto. Mainitun edustajan tulee olla asianomaisen postihallinnon pätevä virkamies.

3. Hallintoneuvosto kokoontuu yleensä joka vuosi; kokoontumispaikan ja -päivän määrää sen puheenjohtaja sovittuaan siitä toimeenpanoneuvoston puheenjohtajan ja kansainvälisen toimiston pääjohtajan kanssa.

4. Ensimmäisessä kokouksessaan, jonka kongressin puheenjohtaja kutsuu koolle ja avaa, hallintoneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja kolme varapuheenjohtajaa.

5. Hallintoneuvoston puheenjohtaja ja kolme varapuheenjohtajaa muodostavat neuvoston johtokunnan. Johtokunta valmistelee ja ohjaa hallintoneuvoston kunkin istunnon töitä ja ottaa vastatakseen kaikista tehtävistä, jotka hallintoneuvosto päättää sille uskoa.

6. Hallintoneuvosto vahvistaa sisäisen ohjesääntönsä.

7. Hallintoneuvoston työt jakaantuvat kolmeen erikoisjaostoon:

a) teknillinen jaosto,

b) liikennejaosto,

c) talousjaosto,

joiden nimenomaisina tehtävinä on:

1) tutkituttaa liiton kaikkien jäsenmaiden postihallintoja kiinnostavia tärkeimpiä teknillisiä, liikenne- ja taloudellisia kysymyksiä sekä antaa niitä koskevia tietoja ja lausuntoja;

2) ryhtyä tarpeellisiin toimiin tutkiakseen ja lähettääkseen tietoja eräiden maiden kokemuksista ja saavutuksista postiliikenteen teknillisellä, liikenne- ja taloudellisella alalla;

3) tutkia uusissa kehitysmaissa vallitsevaa tilannetta ja postiliikenteen tarvetta sekä antaa asianmukaisia suosituksia keinoista näiden maiden postiliikenteen parantamiseksi;

4) ryhtyä asian vaatimiin toimiin liiton kaikkien jäsenmaiden ja erityisesti uusien kehitysmaiden kanssa teknillisen yhteistyön alalla sovittuaan siitä toimeenpanoneuvoston kanssa.

8. Jokainen hallintoneuvoston varapuheenjohtaja on yhden jaoston puheenjohtajana.

9. Jaostot muodostavat työryhmiä, joiden tehtävänä on tutkia määrättyjä kysymyksiä. Hallintoneuvoston jäsenet ottavat tehokkaasti osaa aloitettuihin tutkimuksiin. Hallintoneuvostoon kuulumattomat jäsenmaat voivat omasta pyynnöstään osallistua työryhmien toimintaan.

10. Kunkin istunnon aikana hallintoneuvosto:

a) ryhtyy mielipiteiden vaihtoon suoritetuista tai käynnissä olevista töistä ja esittää tarvittaessa niitä koskevia suosituksia;

b) vahvistaa seuraavaan istuntoon saakka suoritettavan työohjelman ja sovittaa yhteen jaostojen työt;

c) tutkii kaikkia muita postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission jäsenen tai toimeenpanoneuvoston sille alistamia kysymyksiä.

11. Hallintoneuvosto esittää tarvittaessa ehdotuksia, jotka välittömästi johtuvat annetuista lausunnoista tai suoritettujen tutkimusten lopputuloksista. Nämä ehdotukset alistetaan:

a) toimeenpanoneuvostolle kysymyksissä, jotka kuuluvat tämän toimivaltaan;

b) kongressille kaikissa muissa tapauksissa, jolloin postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission on ne hyväksyttävä.

12. Hallintoneuvosto ja sen elimet voivat kutsua osallistumaan kokouksiinsa äänioikeudetta:

a) jokaisen jonkin kansainvälisen järjestön edustajan tai kaikkia muita päteviä henkilöitä, joiden osallistumista töihinsä ne pitävät suotavana;

b) hallintoneuvostoon kuulumattomien jäsenmaiden postihallintojen edustajia.

13. Kansainvälinen toimisto huolehtii hallintoneuvoston ja sen elinten sihteeristöstä. Ensiksi mainittu valmistelee johtokunnan antamien ohjeiden mukaisesti hallintoneuvoston töitä ja lähettää jokaisen istunnon kaikki asiakirjat hallintoneuvoston jäsenten postihallinnoille, niiden maiden postihallinnoille, jotka olematta hallintoneuvoston jäseninä kuuluvat työryhmiin, ja pienemmille liitoille sekä niiden jäsenmaiden postihallinnoille, jotka näitä asiakirjoja pyytävät.

106 artikla
Selostukset postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission hallintoneuvoston toiminnasta

Hallintoneuvosto

a) lähettää jäsenmaiden postihallinnoille ja pienemmille liitoille tiedoksi yksityiskohtaisen selostuksen jokaisen istuntonsa päätyttyä;

b) laatii toimeenpanoneuvostoa varten vuosikertomuksen toiminnastaan;

c) laatii kongressille selostuksen koko toiminnastaan sekä lähettää sen jäsenmaiden postihallinnoille vähintään kaksi kuukautta ennen kongressin avausta.

107 artikla
Kongressien, hallinnollisten konferessien ja erityiskomissioiden sisäinen ohjesääntö

Jokainen kongressi, jokainen hallinnollinen konferenssi ja jokainen erityiskomissio vahvistaa sisäisen ohjesääntönsä. Tämän ohjesäännön hyväksymiseen saakka sovelletaan edellisen kongressin vahvistaman sisäisen ohjesäännön määräyksiä, mikäli ne tarkoittavat neuvotteluja.

108 artikla
Asiakirjain julkaisemisessa, neuvotteluissa ja virallisessa kirjeenvaihdossa käytetyt kielet

1. Jonkin jäsenmaan tai jäsenmaaryhmän pyynnöstä liiton asiakirjat ovat saatavissa eri kielillä joko kansainvälisen toimiston välityksellä tai alueellisten keskusten kautta yhteistoiminnassa kansainvälisen toimiston kanssa.

2. Nämä kansainvälisen toimiston monistamat asiakirjat jaetaan yhtaikaa pyydetyillä kielillä.

3. Kansainvälisen toimiston millä kielellä hyvänsä julkaisemista tai sen välityksellä julkaistuista asiakirjoista johtuvat kustannukset, mukaan luettuina ehkä käännöskustannukset, suorittaa se jäsenmaa tai jäsenmaaryhmä, joka on pyytänyt saada asiakirjat tällä kielellä.

4. Kustannukset, jotka jonkin jäsenmaaryhmän on suoritettava, jaetaan näiden maiden kesken suhteessa niihin maksuosuuksiin, joita nämä maat suorittavat liiton yleisiin menoihin.

5. Kansainvälinen toimisto toimeenpanee jokaisen kielen valintaa koskevan muutoksen, jota jokin jäsenmaa pyytää viimeistään kahden vuoden kuluessa.

6. Liiton elinten kokouksissa tapahtuvissa neuvotteluissa ovat ranskan, englannin, espanjan ja venäjän kielet sallittuja tulkintajärjestelmän avulla - käyttämällä elektronilaitetta tai ilman sitä - jonka kokouksen järjestäjät saavat valita neuvoteltuaan kansainvälisen toimiston pääjohtajan ja asianomaisten jäsenmaiden kanssa.

7. Myös muut kielet ovat sallittuja 6 §:ssä mainituissa neuvotteluissa ja kokouksissa.

8. Muita kieliä käyttävät valtuuskunnat huolehtivat samanaikaisesta tulkinnasta jollekin 6 §:ssä mainituista kielistä käyttäen joko samassa pykälässä mainittua järjestelmää, sikäli kuin tarvittavat teknilliset muutokset voidaan siihen järjestää, tahi erityisiä tulkkeja.

9. Tulkintapalvelun aiheuttamat , kustannukset jaetaan samaa kieltä käyttävien jäsenmaiden kesken suhteessa niihin maksuosuuksiin, joita nämä maat suorittavat liiton yleisiin menoihin. Teknillisten laitteiden asettamisesta ja ylläpitämisestä koituvat kustannukset suorittaa kuitenkin liitto.

10. Postihallinnot voivat sopia kielestä, jota niiden keskinäisessä virallisessa kirjeenvaihdossa on käytettävä. Ellei sellaista sopimusta ole, käytettävä kieli on ranska.

II LUKU

Kansainvälinen toimisto

109 artikla
Luettelo jäsenmaista

Kansainvälinen toimisto laatii ja pitää ajan tasalla luettelon liiton jäsenmaista ilmoittaen siinä jokaisen maan maksuosuusluokan. Niin ikään toimisto pitää ajan tasalla luettelon sopimuksista ja niihin osallistuneista jäsenmaista.

110 artikla
Kansainvälisen toimiston pääjohtajan tehtävät ja valtuudet

1. Kansainvälisen toimiston pääjohtajan tehtävät ja valtuudet ovat ne, joihin liiton sopimukset häntä nimenomaan velvoittavat sekä ne, jotka johtuvat kansainväliselle toimistolle annetuista tehtävistä.

2. Pääjohtaja johtaa kansainvälistä toimistoa.

3. Pääjohtaja tai hänen edustajansa on läsnä kongressien, hallinnollisten konferenssien ja erityiskomissioiden istunnoissa ja osallistuu äänioikeudetta neuvotteluihin.

111 artikla
Kongressien, hallinnollisten konferenssien ja erityiskomissioiden töiden valmistelu

Kansainvälinen toimisto valmistelee kongressien, hallinnollisten konferenssien ja erityiskomissioiden työt. Se huolehtii asiakirjain painattamisesta ja jakelusta.

112 artikla
Tiedot. Lausunnot. Sopimusten tulkitsemista ja muuttamista koskevat esitykset. Tutkimukset. Välitys tilitysten suorituksessa

1. Kansainvälinen toimisto avustaa milloin hyvänsä toimeenpanoneuvostoa, postiasiain tutkimista varten asetettua neuvoaantavaa komissiota sekä postihallintoja kaikkien sellaisten postitointa koskevien tietojen hankkimisessa, jotka niille saattavat olla tarpeen.

2. Toimiston tehtävänä on nimenomaan koota, sovittaa yhteen, julkaista ja jakaa kaikenlaatuisia kansainväliselle postitoimelle tärkeitä tietoja; antaa asianomaisten sopimuspuolten pyynnöstä lausunto kiistanalaisista kysymyksistä; käsitellä saapuneita esityksiä, jotka koskevat liiton sopimusten tulkitsemista ja muuttamista, sekä yleensä suorittaa ne tutkimukset ja toimitustyöt, joihin mainitut sopimukset sitä velvoittavat taikka jotka se liiton eduksi saattaa suorittaa.

3. Se toimittaa samoin tutkimuksia, joita postihallinnot pyytävät saadakseen tietää muiden hallintojen mielipiteen jostakin tietystä kysymyksestä. Tutkimusten tulos ei ole varsinaisen äänestyksen luonteinen eikä muodollisesti sitova.

4. Se siirtää postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission hallintoneuvoston puheenjohtajalle tarpeellisia toimenpiteitä varten tämän elimen toimivaltaan kuuluvat asiat.

5. Kansainvälisessä postitoimessa esiintyvien kaikenlaatuisten tilitysten suorituksessa toimisto on niiden postihallintojen tilityspaikkana, jotka pyytävät sellaista välitystä.

113 artikla
Teknillinen yhteistyö

Kansainvälisen toimiston velvollisuus on kehittää kansainvälisen teknillisen yhteistyön puitteissa postiteknillistä avunantoa sen kaikissa muodoissa.

114 artikla
Kansainvälisen toimiston hankkimat lomakkeet

Kansainvälisen toimiston tehtävänä on valmistuttaa postin henkilöllisyyskortteja, kansainvälisiä vastauskuponkeja, matkapostisekkejä ja sekkivihkojen päällyksiä sekä pitää näitä valmistushintaan niiden postihallintojen saatavissa, jotka niitä tilaavat.

115 artikla
Pienempien liittojen sopimukset ja erikoissopimukset

1. Kaksi kappaletta perussopimuksen 8 artiklan mukaisesti tehtyjä pienempien liittojen sopimuksia ja erikoissopimuksia on lähetettävä kansainväliselle toimistolle. Tästä huolehtivat näiden liittojen toimistot tai, ellei sellaisia ole, jokin sopimuspuoli.

2. Kansainvälisen toimiston velvollisuus on valvoa, etteivät pienempien liittojen sopimukset eivätkä erikoissopimukset sisällä yleisölle epäedullisempia ehtoja kuin ne, jotka sisältyvät liiton sopimuksiin, sekä tiedottaa postihallinnoille yllä mainittujen liittojen ja sopimusten olemassaolosta. Se ilmoittaa toimeenpanoneuvostolle kaikesta tämän määräykaen nojalla todetusta epäsäännöllisyydestä.

116 artikla
Liiton aikakauslehti

Kansainvälinen toimisto julkaisee sen käytettäväksi annettujen asiakirjain avulla aikakauslehteä arabian, englannin, espanjan, kiinan, ranskan, saksan ja venäjän kielillä.

117 artikla
Vuosikertomus liiton toiminnasta

Kansainvälinen toimisto laatii liiton toiminnasta vuosikertomuksen, joka lähetetään postihallinnoille ja Yhdistyneille Kansakunnille. Tämän kertomuksen tulee olla toimeenpanoneuvoston hyväksymä.

III LUKU

Menettely liiton sopimuksia muuttavien ehdotusten esittämisessä ja tutkimisessa

118 artikla
Menettely ehdotusten esittämisessä kongressille

1. Niiden ehdotusten esittäminen, jotka jäsenmaiden postihallinnot alistavat kongressille, tapahtuu seuraavaa menettelyä käyttäen:

a) ehdotukset, jotka saapuvat kansainväliseen toimistoon vähintään 6 kuukautta ennen kongressia varten vahvistettua aikamäärää, julkaistaan erityisissä vihoissa, joita sanotaan ehdotusvihoiksi;

b) sanamuotoa koskevaa ehdotusta ei saa lähettää kongressia varten vahvistettua aikamäärää edeltävän 6 kuukauden aikana;

c) perussisältöä koskevat ehdotukset, jotka saapuvat kansainväliseen toimistoon 6 ja 4 kuukauden välisenä aikana ennen kongressia varten vahvistettua aikamäärää, julkaistaan ehdotusvihoissa vain siinä tapauksessa, että vähintään kaksi hallintoa kannattaa niitä;

d) perussisältöä koskevat ehdotukset, jotka saapuvat kansainväliseen toimistoon kongressia varten vahvistettua aikamäärää edeltävänä 4 kuukauden aikana julkaistaan vain siinä tapauksessa, että ainakin kahdeksan hallintoa kannattaa niitä;

e) kannatusilmoitusten tulee saapua kansainväliseen toimistoon saman määräajan kuluessa kuin niitä koskevat ehdotukset.

2. Sanamuotoa koskeviin ehdotuksiin on niitä esittävien hallintojen ensiksi tehtävä merkintä "Proposition d'ordre rédactionnel" (Sanamuotoa koskeva ehdotus), ja kansainvälinen toimisto julkaisee ne ja antaa niille numeron, jota seuraa R-kirjain. Ehdotukset, joissa ei ole tätä merkintää ja jotka kansainvälisen toimiston mielestä koskevat ainoastaan sanamuotoa, julkaistaan sopivaa merkintää käyttäen. Kansainvälinen toimisto laatii kongressia varten luettelon näistä ehdotuksista.

3. Edellä 1 ja 2 §:ssä mainittua menettelyä ei sovelleta jo tehtyjä ehdotuksia koskeviin muutoksiin.

119 artikla
Ehdotusten esittämistä koskeva menettely kahden kongressin välillä

1. Jokaisen, jonkin postihallinnon kahden kongressin välisenä aikana tekemän, yleissopimusta tai muita sopimuksia koskevan ehdotuksen on saatava, jotta sitä voitaisiin käsitellä, vähintään kahden muun hallinnon kannatus. Ellei kansainvälinen toimisto samanaikaisesti saa välttämättömiä ilmoituksia kaunatuksesta, nämä ehdotukset raukeavat.

2. Nämä ehdotukset lähetetään muille postihallinnoille kansainvälisen toimiston välityksellä.

120 artikla
Ehdotusten tarkastus kahden kongressin välillä

1. Jokaista ehdotusta käsitellään seuraavassa järjestyksessä: jäsenmaiden postihallinnot saavat kaksi kuukautta aikaa tarkastaakseen kansainvälisen toimiston kiertokirjeessä ilmoitettua ehdotusta ja toimittaakseen sanotulle toimistolle ehdotuksen ehkä aiheuttamat huomautuksensa. Muutoksia ei sallita. Vastaukset kootaan kansainvälisen toimiston toimesta sekä ilmoitetaan postihallinnoille, joita kehotetaan antamaan puoltava tai epäävä lausuntonsa. Niiden hallintojen, jotka eivät ole antaneet ääniään kahden kuukauden kuluessa, katsotaan pidättäytyneen äänestyksestä. Tässä mainitut aikamäärät lasketaan kansainvälisen toimiston kiertokirjeen päiväyksestä.

2. Jos ehdotus koskee jotakin sopimusta, sen ohjesääntöä tai niihin kuuluvia päättöpöytäkirjoja, ainoastaan tämän sopimuksen tehneiden jäsenmaiden postihallinnot saavat osallistua 1 §:ssä mainittuun menettelyyn.

121 artikla
Kahden kongressin välisenä aikana hyväksyttyjen päätösten ilmoittaminen

1. Yleissopimukseen, sopimuksiin sekä näihin sopimuksiin kuuluviin päättöpöytäkirjoihin tehdyt muutokset vahvistetaan diplomaattisella ilmoituksella, joka Sveitsin valaliiton hallituksen on kansainvälisen toimiston esityksestä tehtävä sekä lähetettävä jäsenmaiden hallituksille.

2. Ohjesääntöihin ja niihin kuluviin päättöpövtäkirjoihin tehdyt muutokset kansainvälinen toimisto vahvistaa ja ilmoittaa postihalliunoille. Samoin menetellään yleissopimuksen 69 artiklan 2 §:n e) kohdan 2 momentissa ja muiden sopimusten vastaavissa määräyksissä mainituissa tulkitsemistapauksissa.

122 artikla
Kahden konyressin välisenä aikana hyväksyttyjen päätösten voimaantulo

Jokainen hyväksytty päätös tulee voimaan aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua sen tiedottamisesta.

IV LUKU

Talous

123 artikla
Liiton menojen vahvistaminen ja suoritus

1. Liiton vakinaiset menot eivät saa ylittää 3710000 kultafrangin määrää vuotta kohti.

2. Toimeenpanoneuvoston suosituksesta valvontaviranomainen voi olosuhteiden sitä vaatiessa sallia 1 §:ssä vahvistetun enimmäismäärän vlittämisen.

3. Kongressia seuraavana ensimmäisenä vuonna ei voida oikeuttaa edellä 1 §:ssä vahvistetun, vakinaisten menojen enimmäisrajan ylittämistä. Toisesta vuodesta lukien voidaan määrärahojen enimmäisrajaa ylittää enintään 5 % vuotta kohden.

4. Liittoon yhtyvien tai liiton jäseniksi hyväksyttyjen ja liitosta eroavien maiden tulee suorittaa maksuosuutensa koko siltä vuodelta, jonka kuluessa niiden hyväksyminen tai eroaminen tulee voimaan.

5. Sveitsin valaliiton hallitus myöntää tarvittavat ennakkomaksut ja valvoo varojen kirjanpitoa sekä kansainvälisen toimiston tilitystä kongressin vahvistaman luoton puitteissa.

6. Sveitsin valaliiton hallituksen, 5 §:n mukaan suorittamat ennakkomäärät maksuvelvollisten postihallintojen tulee maksaa niin pian kuin suinkin ja viimeistään ennen joulukuun 31 päivää laskun lähettämisvuonna. Tämän ajan kuluttua velkamäärät kasvavat korkoa 5 %:n mukaan vuotta kohti laskettuna mainitun ajan päättymispäivästä. Tämä korko tulee sanotulle hallitukselle.

124 artikla
Maksuluokat

Perussopimuksen 21 artiklan 4 §:n mukaan jäsenmaat jakautuvat 7 luokkaan ja ne suorittavat kukin osaltansa liiton menot seuraavassa suhteessa:


1. luokka     25     yksikköä
2.   ''       20       ''
3.   ''       15       ''
4.   ''       10       ''
5.   ''        5       ''
6.   ''        3       ''
7.   ''        1     yksikön

125 artikla
Kansainvälisen toimiston hankintojen suoritus

Kansainvälisen toimiston postihallinnoille toimittamat maksulliset hankinnat on maksettava mahdollisimman lyhyessä ajassa ja viimeistään 6 kuukauden kuluessa sen kuukauden ensimmäisestä päivästä, joka seuraa sitä kuukautta, jolloin mainittu toimisto on lähettänyt laskun. Tämän määräajan kuluttua velkamäärät kasvavat korkoa 5 %:n mukaan vuotta kohti laskettuna mainitun ajan päättymispäivästä. Tämä korko tulee ennakkomaksut suorittaneelle Sveitsin valaliiton hallitukselle.

V LUKU

Välitystuomio

126 artikla
Välitysmenettely

1. Välitystuomiolla ratkaistavan erimielisyyden sattuessa jokainen asianomainen postihallinto valitsee jonkin jäsenmaan postihallinnon, jota riita ei suorastaan koske. Siinä tapauksessa, että useilla hallinnoilla on yhteinen asia, niitä pidetään tätä määräystä sovellettaessa ainoastaan yhtenä hallintona.

2. Ellei jokin asianomaisista hallinnoista kuuden kuukauden kuluessa ole tehnyt välitysmenettelyä koskevaa ehdotusta, kansainvälinen toimisto vuorostaan pyydettäessä koettaa taivuttaa laiminlyönyttä hallintoa valitsemaan välitystuomarin taikka itse valitsee sellaisen viran puolesta.

3. Asianosaiset riitapuolet voivat keskenään sopia yhden ainoan välitystuomarin valitsemisesta. Tämä välitystuomari voi olla kansainvälinen toimisto.

4. Välitystuomarien päätös julistetaan äänten enemmistöllä.

5. Äänten jakaantuessa tasan on välitystuomarien valittava riidan ratkaisemiseksi jokin toinen postihallinto, jota riitakysymys myöskään ei koske. Ellei valitsemisesta päästä yksimielisyyteen, kansainvälinen toimisto määrää kysymyksessä olevan hallinnon niistä hallinnoista, joita välitystuomarit eivät ole ehdottaneet.

6. Jos on kysymyksessä jotakin sopimusta koskeva erimielisyys, välitystuomaria ei voida valita muista hallinnoista kuin niistä, jotka osallistuvat tähän sopimukseen.

VI LUKU

Loppumääräykset

127 artikla
Yleisohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisen ehdot

Kongressille alistettujen, tätä yleisohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaantuloa varten kongressissa edustettujen jäsenmaiden enemmistön tulee niihin suostua. Kahden kolmasosan liiton jäsenmaista on oltava läsnä äänestystilaisuudessa.

128 artikla
Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa tehtyjä sopimuksia koskevat ehdotukset

Edellä 127 artiklassa mainittuja hyväksymisen ehtoja sovelletaan myös Maailmanpostiliiton ja Yhdistyneiden Kansakuntien välillä tehtyjen sopimusten muuttamista tarkoittaviin ehdotuksiin, mikäli mainitut sopimukset eivät sisällä määräystensä muuttamista koskevia ehtoja.

129 artikla
Yleisohjesäännön voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä yleisohjesääntö tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten toimeenpanoon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä yleisohjesääntöä yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Maailmanpostiliiton yleisohjesäännön päättöpöytäkirja

Tänä päivänä tehdyn maailmanpostiliiton yleisohjesäännön allekirjoittamisen yhteydessä ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta:

I artikla
Toimeenpanoneuvosto ja postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission hallintoneuvosto

Yleisohjesäännön määräykset toimeenpanoneuvoston ja postiasiain tutkimista varten asetetun neuvoa-antavan komission järjestelystä ja toiminnasta ovat sovellettavissa ennen tämän ohjesäännön voimaantuloa.

II artikla
Asiakirjain julkaisemisessa käytetyt kielet

1. Poiketen perussopimuksen 33 artiklasta ja yleisohjesäännön 129 artiklasta toimeenpanoneuvosto määrää yleisohjesäännön 108 artiklassa mainitun uuden pysyväisen kielijärjestelmän voimaantulosta ottaen huomioon uuden järjestelyn käytännölliset vaatimukset.

2. Kansainvälisen toimiston olisi sillä välin toteutettava liiton erikielisten asiakirjain hankintoja koskevat pyynnöt tilapäistoimenpitein esimerkiksi turvautuen yksityisiin käännöstoimistoihin tai tehden sopimuksen muun monikielistä järjestelmää käyttävän erikoistuneen laitoksen kanssa.

3. Toimeenpanoneuvosto voi, jos se katsoo tarpeelliseksi, ryhtyä toimiin asiassa.

III artikla
Liiton menot

Poiketen 129 artiklasta sovelletaan 123 artiklan 1 §:ssä mainittua liiton vuotuisten varsinaisten menojen enimmäismäärää 1 päivästä tammikuuta 1964 lukien.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on sama sitova voima kuin jos sen määräykset olisi otettu itse yleisohjesäännön tekstiin, ja allekirjoittaneet tätä yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964

Maailmanpostisopimus

(Maailmanpostisopimukseen liittyvä toimitusohjesääntö liitteineen on posti- ja lennätinhallituksen vuonna 1964 julkaaisemassa "Yleiset kansainväliset postinopinaukset"-nimisessä ohjesäännössä.)

Allekirjoittaneet, liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 3 §:n nojalla yksimielisesti vahvistaneet tässä sopimuksessa kansainvälisessä postiliikenteessä sovellettavat yhteiset säännöt sekä kirjepostiliikennettä koskevat määräykset.

I osa

Kansainvälistä postiliikennettä koskevat yhteiset säännöt

1 artikla
Kauttakulkuoikeus

1. Kauttakulkuoikeus, jonka periaate esitetään perussopiniuksen ensimmäisessä artiklassa, velvoittaa jokaista postihallintoa aina kuljettamaan jonkin toisen hallinnon sille luovuttamat suljetun postin sekä avopostina lähetettävät kirjepostilähetykset niitä nopeimpia teitä, joita se käyttää omia lähetyksiään varten. Tämä velvollisuus koskee myös lentopostilähetyksiä riippumatta siitä, osallistuvatko välittävät postihallinnot vai eivät niiden edelleen kuljetukseen.

2. Niillä jäsenmailla, jotka eivät osallistu helposti turmeltuvia biologisia aineita sisältävien kirjeiden vaihtoon, on oikeus kieltäytyä näiden lähetysten kauttakuljetuksesta avopostina alueensa kautta. Sama koskee 28 artiklan 5 §:ssä mainittuja lähetyksiä.

3. Ne jäsenmaat, jotka eivät osallistu vakuutettujen kirjeiden ja rasioiden vaihtoon eivätkä sitoudu vastaamaan meri- tai lento. yhteyksillään kuljetettavista vakuutetuista lähetyksistä, eivät kuitenkaan voi kieltäytyä tämänlaatuisten lähetysten kauttakuljetuksesta alueensa kautta suljettuna postina tai sellaisten lähetysten kuljetuksesta meri- tai lentoyhteyksillään. Näiden maiden vastuu on kuitenkin rajoitettu samaksi kuin kirjatuista lähetyksistä.

4. Maitse ja meritse kuljetettavien postipakettien kauttakulkuoikeus on vain niillä mailla, jotka osallistuvat tähän liikenteeseen.

5. Lentopakettien kauttakulkuoikeus taataan liiton koko alueella. Ne jäsenmaat, jotka eivät osallistu postipakettisopimukseen, eivät kuitenkaan ole velvollisia ottamaan osaa lentopakettien pintateitse tapahtuvaan kuljetukseen.

6. Postipakettisopimukseen osallistuvat jäsenmaat ovat velvollisia huolehtimaan suljettuna postina lähetettyjen vakuutettujen postipakettien kauttakuljetuksesta siinäkin ta-pauksesta, että nämä maat eivät hyväksy tämänlaatuisia lähetyksiä eivätkä ota vastatakseen niitä koskevista meri- tai lentoyhteyksillään tapahtuvista kuljetuksista. Sanottujen maiden vastuu on tällöin rajoitettu samaksi kuin samanpainoisista vakuuttamattomista paketeista.

2 artikla
Kauttakulkuoikeutta koskeva laiminlyönti

Ellei jokin jäsenmaa noudata perussopimuksen ensimmäisen artiklan ja yleissopimuksen ensimmäisen artiklan kauttakulkuoikeutta koskevia määräyksiä, muiden jäsenmaiden postihallinnoilla on oikeus keskeyttää postiliikenne sanottuun maahan. Tällaisesta toimenpiteestä on asianomaisille hallinnoille etukäteen ilmoitettava sähkösanomalla.

3 artikla
Vaihdon tilapäinen keskeyttäminen

Kun jonkin postihallinnon poikkeuksellisten olosuhteiden johdosta on pakko joksikin aikaa kokonaan tai osaksi keskeyttää vaihto, sen on heti ilmoitettava siitä tarvittaessa sähkeitse sille tai niille hallinnoille, joita asia koskee.

4 artikla
Oikeus postilähetyksiin

Jokainen postilähetys kuuluu lähettäjälle niin kauan kuin sitä ei ole luovutettu oikeudenomistajalle, paitsi jos sanottu lähetys on pidätetty osoitemaan lainsäädännön nojalla.

5 artikla
Maksut

1. Eri kansainvälisissä postiliikenteissä sovellettavat maksut on vahvistettu yleissopimuksessa ja sopimuksissa.

2. Minkäänlaisia muita postimaksuja kuin yleissopimuksessa ja sopimuksissa määrättyjä ei saa peeriä.

6 artikla
Vasta-arvot

Jokaisessa jäsenmaassa maksut vahvistetaan siten, että ne maan omana rahalajina niin tarkoin kuin suinkin vastaavat kultafrangeina ilmoitettujen määrien arvoa.

7 artikla
Maksuttomat postilähetykset

Postimaksutta kuljettamista koskevista tapauksista määrätään nimenomaan yleissopimuksessa, sopimuksissa ja näiden sopimusten päättöpöytäkirjoissa.

8 artikla
Sotavankien ja siviili-internoitujen lähetysten kuljettaminen postimaksutta

1. Poikkeuksena 54 artiklan 2 §:n määräyksistä sotavangeille suoraan tai Genevessä elokuun 12 päivänä 1949 sotavankien kohtelusta tehdyn sopimuksen 122 artiklassa mainittujen tiedotustoimistojen sekä saman sopimuksen 123 artiklassa mainitun sotavankien keskustiedotustoimiston välityksellä osoitetut tai sanottujen vankien lähettämät kirjepostilähetykset, vakuutetut kirjeet ja rasiat, postipaketit ja postiosoitukset ovat täysin maksuttoniia. Puolueettomaan maahan päästetty ja siellä eristetty sotaväki on edellä olevien määräysten soveltamisessa verrattavissa varsinaisiin sotavankeihin.

2. Samoin sovelletaan 1 §:ää kirjepostilähetyksiin, vakuutettuihin kirjeisiin ja rasioihin, postipaketteihin ja postiosoituksiin, jotka Genèvessä 12 päivänä elokuuta 1949 siviilihenkilöiden sodanaikaisesta suojelusta tehdyn sopimuksen tarkoittamille siviiliinternoiduille henkilöille osoitettuina tai heidän lähettäminään saapuvat muista maista joko suoraan tai saman sopimuksen 136 artiklassa mainittujen tiedonantotoimistojen ja 140 artiklassa mainitun keskustiedonantotoimiston välityksellä.

3. Kotimaisten tiedonantotoimistojen ja eskustiedonantotoimistojen, joista ylempänä on kysymys, ei myöskään tarvitse suorittaa postimaksua niistä 1 ja 2 §:ssä mainittuja henkilöitä koskevista kirjepostilähetyksistä, vakuutetuista kirjeistä ja rasioista, postipaketeista sekä postiosoituksista, joita nämä toimistot joko suoraan tai välillisesti lähettävät tai vastaanottavat sanotuissa pykälissä säädetyillä ehdoilla.

4. Enintään 5 kg:n painoisia paketteja voidaan lähettää postimaksutta. Painoraja korotetaan 10 kg:aan paketeista, joiden sisältöä ei voida jakaa, sekä niistä paketeista, jotka on osoitettu johonkin leiriin tai sen luottamusmiehelle vangeille jaettaviksi.

9 artikla
Sokeainkirjoituslähetysten kuljettaminen postimahsutta

Poikkeuksena 54 artiklan 2 §:n määräyksistä sokeainkirjoituslähetyksistä ei suoriteta kuljetusmaksuja eikä kirjaamis-, saantitodistus-, pikajakelu-, tiedustelu- ja postiennakkotoimenpiteistä aiheutuvia erityisiä maksuja.

10 artikla
Postimerkit

Ainoastaan postihallinnot julkaisevat lähetysten merkittämiseen tarkoitetut postimerkit.

11 artikla
Lomakkeet

1. Hallintojen keskinäisissä yhteyksissään käyttämät lomakkeet on laadittava ranskan kielellä rivien välissä olevin kääuuöksin tai ilman niitä, elleivät asianomaiset hallinnot siitä suoraan sovittuaan toisin määrää.

2. Yleisön käytettäviksi tarkoitetuissa lomakkeissa tulee rivien välissä olla ranskankielinen käännös, elleivät ne ole painetut tällä kielellä.

3. Edellä 1 ja 2 §:ssä mainittujen lomakkeiden tekstin, värin ja koon tulee olla yleissopimuksen ja sopimusten ohjesääntöjen määräysten mukaisia.

12 artikla
Postin henkilöllisyyskortit

1. Henkilöille, jotka sitä pyytävät, voi jokainen postihallinto antaa postin henkilöllisyyskortin, joka postiasioissa käy laillistustodistuksesta niissä jäsenmaissa, jotka eivät ole ilmoittaneet kieltäytyvänsä hyväksymästä tällaisia kortteja.

2. Hallinuolla, joka antaa kortin on oikeus itselleen periä siitä maksu, joka ei saa olla 1 frangia suurempi.

3. Hallinnot vapautuvat kaikesta vastuusta, kun on todettu, että postilähetys on annettu tai postiosoitusmäärä maksettu asianmukaista korttia esitettäessä. Ne eivät myöskään ole vastuussa niistä seurauksista, jotka voivat ailieutua siitä, että asianmukaisesti annettu kortti joutuu hukkaan, anastetaan tai sivullinen sitä käyttää.

4. Kortti on voimassa viiden vuoden ajan sen laatimispäivästä lukien. Kortti lakkaa kuitenkin olemasta voimassa, kun omistajan ulkonäkö muuttuu siinä määrin, ettei se enää vastaa valokuvaa tai tuntomerkkejä.

13 artikla
Laskujen suoritus

Postihallintojen väliset postiliikenteestä johtuvien kansainvälisten laskujen suoritukset voidaan katsoa yleisiksi liiketoimiksi ja ne voidaan hoitaa, mikäli niistä on sopimuksia, asianomaisten jäsenmaiden tavallisten kansainvälisten velvoitusten mukaisesti. Milloin tällaisia sopimuksia ei ole tehty, nämä laskujen suoritukset tapahtuvat ohjesäännössä olevien määräysten mukaisesti.

14 artikla
Rankaisutoimia koskevat sitoumukset

Jäsenmaiden hallitukset sitoutuvat ryhtymään tai maidensa lakia säätäville viranomaisille ehdottamaan ryhdyttäväksi tarpeellisiin toimiin:

a) rangaistukseen saattamiseksi postimerkkien, liikenteestä poistettujenkin, kansainvälisten vastauskuponkien ja postin henkinlöllisyyskorttien jäljittelystä;

b) rangaistukseen saattamiseksi, jos on käytetty tai laskettu liikkeeseen:

1) jäljiteltyjä tai ennen käytettyjä postimerkkejä (myös liikenteestä poistettuja) sekä postimaksukoneella tai kirjapainossa painettuja jäljiteltyjä tai ennen käytettyjä leimoja;

2) jäljiteltyjä kansainvälisiä vastauskuponkeja;

3) jäljiteltyjä postin henkilöllisyyskortteja;

c) rangaistukseen saattamiseksi säännönmukaisesti annettujen postin henkilöllisyyskorttien vilpillisestä käyttämisestä;

d) postitoimessa käytettävien virkatunnusten ja -merkkien kaikenlaatuisen vilpillisessä tarkoituksessa valmistamisen ja liikkeeseen laskemisen kieltämiseksi ja ehkäisemiseksi, jos ne on jäljitelty tai kuvattu sillä tavoin, että ne voitaisiin sekoittaa jonkin jäsenmaan postihallinnon liikenteeseen laskemiin tunnuksiin ja merkkeihin;

e) oopiumin, morfiinin, kokaiinin tai muiden huumausaineiden samoin kuin räjähtävien tai helposti syttyvien aineiden postilähetyksiin sulkemisen estämiseksi ja tarpeen tullen rangaistukseen saattamiseksi siitä, mikäli tällainen sulkeminen postilähetyksiin yleissopimuksen ja muiden sopimusten mukaan ei ole nimenomaan sallittua.

II osa

Kirjepostia koskevat määräykset

I LUKU

Yleiset määräykset

15 artikla
Kirjepostilähetykset

Kirjepostilähetykset käsittävät kirjeitä, yksiukertaisia ja vastausmaksullisia postikortteja, painotuotteita, sokeainkirjoituslähetyksiä, tavaranäytteitä, pikkupaketteja ja fonopost- (äänilevy- ja ääninauha-) lähetyksiä.

16 artikla
Maksut ja yleiset ehdot

1. Maksut kirjepostilähetysten kuljetuksesta liiton koko alueella sekä painon ja mitan rajoitukset on vahvistettu alla olevassa taulukossa mainituiksi määriksi. Näihin maksuihin sisältyy 17 artiklan 3 §:ssä säädetyin poikkeuksin lähetysten perille toimittaminen vastaanottajan asuntoon mikäli tällainen jakelu on osoitemaassa järjestetty:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

2. Edellä 1 §:ssä vahvistetut painon ja mitan rajoitukset eivät koske niitä postitoimessa vaihdettuja kirjepostilähetyksiä, joista mainitaan 23 artiklassa. Tälle lähetyslajille 1 §:ssä vahvistettuja painon rajoituksia ei myöskään sovelleta samalle vastaanottajalle samaan osoitteeseen lähetettyihin, yhteen tai useampaan eritylseen pussiin suljettuihin painotuotteisiin.

3. Samalle vastaanottajalle samaan osoitteeseen lähetettyihin, erityiseen pussiin suljettuihin painotuotteisiin sovellettava maksu lasketaan 50 gramman painoerien mukaan pussin koko painomäärään saakka. Jokaisella halliunolla on oikeus myöntää erityisissä pusseissa lähetettyjen painotuotteiden maksusta alennus. Tätä alennusta voidaan myöntää 10 %:iin saakka.

4. Helposti turmeltuvat biologiset aineet, joiden pakkaus ja osoitelippu ovat ohjesäännössä säädettyjen ehtojen mukaisia, ovat kirjeiden yleistariffin alaisia, ja niiden vaihto voi tapahtua ainoastaan virallisesti hyväksyttyjen pätevien laboratorioiden kesken. Tämä vaihto on muuten rajoitettu niiden jäsenmaiden välisiin yhteyksiin, joiden postilialliuuot ovat ilimoittaneet sopineensa, että ne hyväksyvät näiden lähetysten kuljettamisen joko kumpaankin tai ainoastaan toiseen suuntaan.

5. Radioaktiiviset aineet hyväksytään postin kuljetettaviksi ohjesäännössä säädetyillä ehdoilla. Ne ovat kirjeiden yleistariffin alaisia ja ne voivat olla ainoastaan asianmukaisesti hyväksyttyjen lähettäjien postiin jättämiä. Tämänlaatuiset lähetykset kuljetetaan nopeinta tietä, yleensä lentoteitse. Tämä vaihto on muuten rajoitettu niiden jäsenmaiden välisiin yhteyksiin, joiden postihallinnot ovat ilmoittaneet sopineensa, että ne hyväksyvät näiden lähetysten kuljettamisen joko kumpaankin tai ainoastaan toiseen suuntaan.

6. Jokaisella postihallinnolla on oikeus myöntää kotimaassa ilmestyville sanomalehdille ja aikakausjulkaisuille alennus, joka ei saa ylittää 50 % painotuotteiden yleistariffista, pidättäen itselleen oikeuden tämän alennuksen rajoittamista koskemaan niitä sanomalehtiä ja aikakausjulkaisuja, jotka kotimaisten määräysten mukaan kuljetetaan sanomalehtimaksusta. Tätä alennusta ei myönnetä liiketarkoituksessa julkaistujen painotuotteiden, kuten luetteloiden, prospektien, hinnastojen jne. maksuista, vaikkakin ne ilmestylsivät säännöllisesti; sama koskee myös sanomalehtiin ja aikakuusjulkaisuihin liitettyjä painettuja mainoslehtiä.

7. Hallinnot voivat samoin myöntää saman alennuksen sellaisten kirjojen ja lentokirjasten, nuottien ja maantieteellisten karttojen maksuista, joissa ei ole ilmoituksia eikä mainoksia muualla kuin kansilehdillä tai päällyksessa.

8. Muut lähetykset kuin suljetut kirjatut kirjeet eivät saa sisältää kovaa rahaa, pankinseteleitä, setelirahaa eivätkä muita joka miehen kädessä käypiä arvopapereita, valmistettua tai valmistamatonta platinaa, kultaa tai hopeaa, jalokiviä, koruja eivätkä muita arvoesineitä.

9. Lähtö- ja osoitemaan hallinnoilla on oikeus käsitellä lainsäädäntönsä mukaan sellaisia asiakirjoja sisältäviä kirjeitä, joilla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne ja joita vaihdetaan muiden henkilöiden kuin lähettäjän ja vastaanottajan tai niiden luona asuvien henkilöiden kesken.

10. Kirjeet, painotuotteet, sokeainkirjoituslähetykset, tavaranäytteet ja pikkupaketit eivät saa sisältää yhtään lähetyksen lähtömaan postimerkeillä tai postimaksuleimoilla merkitettyä korttia tai vastauskuorta.

11. Ohjesäännössä mainituin poikkeuksin painotuotteet, sokeainkirjoituslähetykset, tavaranäytteet ja pikkupaketit

a) on päällystettävä siten, että ne helposti voidaan tarkastaa;

b) eivät saa sisältää merkintää eikä asiakirjaa, jolla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne;

c) eivät saa sisältää yhtään leimattua tai leimaamatonta postimerkkiä tai postimaksuleimaa eivätkä muitakaan arvopapereita.

12. Fonopostlähetysten vaihto on rajoitettu koskemaan niitä jäsenmaita, joiden postihallinnot ovat ilmoittaneet sopineensa näiden lähetysten sallimisesta keskinäisissä yhteyksissään tai ainoastaan niiden vastaanottamisesta.

13. Samaan lähetykseen on lupa panna eri lähetyslajeihin kuuluvia esineitä ohjesäännössä määrätyillä ehdoilla.

14. Lukuun ottamatta yleissopimuksessa ja sen ohjesäännössä mainittuja poikkeuksia älköön postissa kuljetettako sellaisia lähetyksiä, jotka eivät täytä tässä artiklassa ja ohjesäännössä vahvistettuja ehtoja. Vastoin määräyksiä vastaanotetut lähetykset on palautettava lähtömaan hallinnolle. Osoitemaan liallinnolla on kuitenkin oikeus antaa lähetykset vastaanottajille. Tällöin sovelletaan tarpeen mukaan niitä maksuja, jotka on vahvistettu sitä kirjepostilähetyslajia varten, johon lähetys sisältönsä, painonsa tai kokonsa puolesta kuuluu. Lähetykset, joiden paino ylittää 1 §:ssä vahvistetut ylimmät rajat, voidaan hinnoittaa todellisen painonsa mukaan.

17 artikla
Erityiset maksut

1. Lähetyksistä, jotka jätetään postin kuljetettaviksi tietyllä vuorolla vahvistetun postiinjättöajan jälkeen, hallinnot saavat periä lähettäjältä lainsäädännössään määrätyn lisämaksun.

2. Postista noudettaviksi (poste restante) osoitetuista lähetyksistä osoitemaiden hallinnoilla on oikens ottaa erityinen maksu, joka niiden kotimaisten määräysten mukaan ehkä peritään samanlaatuisista lähetyksistä kotimaanliikenteessä.

3. Osoitemaiden hallinnoilla on oikeus periä erityinen enintään 60 sentiimin suuruinen maksu jokaisen pikkupaketin antami-sesta vastaanottajalle. Tätä maksua saadaan korottaa enintään 30 sentiimiä paketin kotiin kantamisesta.

18 artikla
Säilytysmaksu

Osoitemaan hallinnolla on oikeus periä lainsäädäntönsä määräysten mukaan säilytysmaksu painotuotteista, pikkupaketeista ja fonopostlähetyksistä, joiden paino ylittää 500 grammaa ja joita vastaanottaja ei ole noutanut sinä aikana, jolloin ne maksutta pidetään hänen varalleen.

19 artikla
Postimerkittäminen

1. Lähettäjän on yleensä täydellisesti postimerkitettävä 15 artiklassa mainitut lähetykset, lukuun ottamatta 8, 9 ja 23 artiklassa mainittuja lähetyksiä.

2. Muita postimerkittämättömiä tai vaillinaisesti postimerkitettyjä lähetyksiä kuin kirjeitä ja yksinkertaisia postikortteja ei kuljeteta. Vastausmaksullisiakaan postikortteja, joiden molemmat osat postitettaessa eivät ole täydellisesti postimerkitettyjä, ei kuljeteta.

3. Kun postimerkittämättömiä tai vaillinaisesti postimerkitettyjä kirjeitä ja yksinkertaisia postikortteja postitetaan suurissa määrin, lähtömaan hallinnolla on oikeus palauttaa ne lähettäjälle.

20 artikla
Postimerkittämistavat

1. Postimerkittäminen toimitetaan joko lähtömaassa käytössä olevilla postimerkeillä jotka painetaan taikka kiinnitetään lähetyksiin, tai leimoilla, jotka painetaan virallisesti hyväksytyillä postihallinnon välittömän valvonnan alaisilla postimaksukoneilla, tai myös painokoneella tahi muulla menetelmällä tehdyillä leimoilla, kun sellainen painatusmenettely lähtömaan kotimaisten määräysten mukaan on sallittua.

2. Erityiseen pussiin suljetut, samalle vastaanottajalle samaan osoitteeseen lähetetyt painotuotteet postimerkitetään jotakin 1 §:ssä 131 mainituista menetelmistä käyttäen ja kokonaismäärä merkitään ulkopussin lipukkeeseen.

3. Asianmukaisesti postimerkitetyiksi katsotaan: vastauspostikortit, joissa on painettuina, liimattuina tai kiinnitettyinä sen maan postimerkkejä tai postimaksuleimoja, missä kortit on laskettu liikkeeseen, lähetykset, jotka ovat olleet asianmukaisesti postimerkitetyt niiden ensimmäistä kuljetusta varten ja joista lisäkuljetusmaksu on suoritettu ennen niiden jälleenlähettämistä, niin myös sanomalelidet tai sanomalehtipaketit sekä aikakausjulkaisut, joiden osoitepuolelle on merkitty "Abonnement-poste" (postitilaus) tai "Abonnement direct" (suora tilaus) ja jotka lähetetään sanomalehtien ja aikakausjulkaisujen tilaamista koskevan sopimuksen mukaan. Sanat "Taxe percue" (T. P.) tai "Port payé" (P. P.) (postiraha maksettu) seuraavat merkintää "Abonnement-poste" tai "Abonnement dilect".

21 artikla
Kirjepostilähetysten postimerkittäminen laivoissa

1. Lähetykset, jotka on postitettu laivassa sen ollessa matkan jommassakummassa päätepaikassa tai jossakin välisatamassa, on merkitettävä sen maan postimerkeillä ja sen maan tariffin mukaan, jonka kulkuvesillä laiva on.

2. jos postitus tapahtuu laivassa sen ollessa avomerellä, lähetykset voidaan, elleivät asianomaiset hallinniot ole siitä erikseen sopineet, merkittää sen maan postimerkeillä ja sen maan tariffin mukaan, jolle laiva kuuIuu tai jonka lipun turvin se purjehtii.

22 artikla
Postimerkittämättömien tai vaillinaisesti postimerkitettyjen lähetysten lunastus

1. Lukuun ottamatta poikkeuksia, jotka on mainittu 36 artiklan 7 §:ssä kirjatuista lähetyksistä ja ohjesäännön 144 artiklan 3, 4 ja 5 §:ssä määrätynlaisten lähetysten jälleenlähettämisestä, on postimerkittämättömästä tai vaillinaisesti postimerkitetystä kirjeestä tai yksinkertaisesta postikortista joko vastaanottajan tai lähettäjän milloin on kysymys perillesaamattomista lähetyksistä, suoritettava lunastus, joka on sama kuin puuttuvan postimaksun kaksinkertainen määrä ja laskettuna samassa suhteessa kuin osoitemaan hyväksymä maksu kirjeen ensimmäisestä painoerästä on lähtömaan hyväksymään vastaavaan maksuun; perittävä maksu ei saa olla 10 sentiimiä pienempi.

2. Samaa menettelyä voidaan edellä mainitussa tapauksessa soveltaa muihin kirjelähetyksiin, jotka vastoin määräyksiä on lähetetty osoitemaahan.

23 artikla
Postihallintojen, niiden toimipaikkojen ja kansainvälisen toimiston oikeus lähetystensä postimaksutta kuljettamiseen

Poikkeuksena 54 artiklan 4 §:n määräyksistä ovat täysin postimaksuttomia ne postitointa koskevat kirjepostilähetykset, jotka vaihdetaan:

a) postihallintojen kesken;

b) postihallintojen ja kansainvälisen toimiston kesken;

c) jäsenmaiden postitoimipaikkojen kesken;

d) postitoimuipaikkojen ja postihallintojen kesken.

24 artikla
Kansainväliset vastauskupongit

1. Kansainvälisiä vastauskuponkeja myydään jäsenmaissa.

2. Asianomaiset hallinnot määräävät myyntihinnan, mutta se ei saa olla 40 sentiimiä tai sen vasta-arvoa myyntimaan rahana pienempi.

3. Jokainen vastauskuponki voidaan kaikissa jäsenmaissa vaihtaa postimerkkiin tai postimerkkeihin, jotka vastaavat tästä maasta ulkomaille menevän tavallisen kirjeen ensimmäisen painoerän maksua. Kun riittävä määrä vastauskuponkeja esitetään, hallintojen tulee myydä enintään 20 grammaa painavan tavallisen lentopostikirjeen merkittämiseen tarvittavat postimerkit.

4. Jäsenmaan hallinto voi sitä paitsi pidättää itselleen oikeuden vaatia, että vastaus-kupongit ja näillä vastaushpongeilla merkitettävät lähetykset luovutetaan samanaikaisesti. (Tätä ei vaadita Suomessa.)

25 artikla
Pikalähetykset

1. Erityinen lähetti toimittaa lähettäjän pyynnöstä vastaanottajan asuntoon kirjepostilähetykset heti niiden perille tultua niissä maissa, joiden hallinnot suostuvat tähän järjestelyyn.

2. Näistä lähetyksistä, joita nimitetään pika- (exprès-) lähetyksiksi, peritään paitsi tavallista kuljetusmaksua erityinen maksu, joka on vähintään tavallisen kirjeen ensimmäisestä painoerästä suoritettava kuljetusmaksu ja enintään 80 sentiimiä tai sen maksun määrä, jota sovelletaan lähtömaan kotimaisessa liikenteessä, jos tämä maksu on suurempi. Tämä maksu on kokonaan suoritettava ennakolta.

3. Edellä 2 §:ssä mainitun erityisen maksun, joka aiheutuu vastausmaksullisen postikortin vastausosan "Reponse" (vastaus) perille toimittamisesta pikalähettiä käyttäen, voi laillisesti vain tämän osan lähettäjä suorittaa.

4. Kun vastaanottajan asunto sijaitsee osoitetoiiuipaikan paikallisen kirjeenkautoalueen ulkopuolella, osoitemaan hallinto voi pikajakelusta periä lisämaksun, joka ei saa olla kotimaisessa postitoimessa samanlaatuisista lähetyksistä säädettyä maksua suurempi. Lähetyksen perille toimittaminen pikalähetyksenä ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole pakollista.

5. Pikalähetykset, jotka eivät ole täydellisesti postimerkitettyjä etukäteen suoritettavien maksujen koko määrään, toimitetaan perille kuten lähetykset yleensä, ellei niitä ole lähtötoimipaikassa käsitelty pikalähetyksinä. Viimeksi mainitussa tapauksessa lunastus peritään 22 artiklan määräysten mukaisesti.

6. Hallintojen sallitaan rajoittaa pikajakeluyritys yhteen ainoaan kertaan. Jos tämä yritys on tulokseton, lähetys voidaan käsitellä tavallisena lähetyksena.

7. Jos osoitemaan hallinnon säännökset sallivat, vastaanottajat voivat pyytää, että jakelutoimipaikka toimittaa perille pikalähetin välityksellä heille saapuneet kirjatut tai kirjaamattomat lähetykset heti niiden saavuttua. Tässä tapauksessa osoitemaan hallinnolla on oikeus luovutettaessa periä kotimaanliikenteessään sovellettu maksu.

26 artikla
Takaisin ottaminen. Osoitteen muutos tai oikaisu

1. Lähettäjä voi ottaa takaisin postiin jättämänsä kirjepostilähetyksen tai muuttaa sen osoitteen, ellei tätä lähetystä ole:

a) vastaanottajalle annettu;

b) takavarikoitu tai hävitetty asianomaisen viranomaisen toimesta 28 artiklan rikkomisen takia;

c) pidätetty osoitemaan lainsäädännön nojalla.

2. Kunkin hallinnon velvollisuus on ottaa vastaan jokaista sellaista kirjepostilähetystä koskeva takaisinottamis- tai osoitteenmuutospyyntö, joka on jätetty muiden hallintojen postin kuljetettavaksi, mikäli sen lainsäädäntö niin sallii.

3. Tätä koskeva pyyntö lähetetään postitse tai sähkeitse lähettäjän kustannuksella, jonka on suoritettava kustakin pyynnöstä enintään 60 sentiimin. suuruinen maksu. Lisäksi lähettäjän tulee suorittaa:

a) kirjaamismaksu ja tarvittaessa vastaava lentolisämaksu, jos pyyntö on lähetettävä postitse;

b) vastaava sähkösanomamaksu, jos pyyntö on lähetettävä sähkeitse.

4. Jos lähettäjä haluaa, että hänelle ilmoitetaan lentoteitse tai sähkeitse osoitetoimipaikan hänen takaisinottamis- tai osoitteenmuutospyyntönsä johdosta suorittamista toimenpiteistä, hänen on tätä varten suoritettava lentolisämaksu tai tätä koskeva sähkösanomamaksu.

5. Jokaisesta takaisinottoa tai osoitteen muutosta koskevasta pyynnöstä, joka koskee useampia saman lähettäjän samaan toimipaikkaan yhtaikaa jättämiä, samalle vastaanottajalle osoitettuja lähetyksiä, peritään ainoastaan yksi 3 §:ssä mainituista maksuista tai lisämaksuista.

6. Yksinkertaista osoitteenoikaisua (muuttamatta vastaanottajan nimeä tai ammattia) lähettäjä voi pyytää suoraan osoitetoimipaikasta, toisin sanoen noudattamatta 3 §:ssä määrättyjä muodollisuuksia ja suorittamatta siinä mainittuja maksuja.

7. Takaisin ottamista tai osoitteen muutosta koskevan pyynnön johdosta toimitettava lähetyksen palautus lähtöpaikkaan tai sen jälleenlähettäminen uuteen määräpaikkaan tapahtuu lentoteitse, jos lähettäjä sitoutuu suorittamaan vastaavan lentolisämaksun.

27 artikla
Jälleenlähettäminen. Perillesaamattomat lähetykset

1. Jos vastaanottaja on muuttanut oleskelupaikkaa, kirjepostilähetykset lähetetään jälleen hänelle heti, mikäli lähettäjä ei ole jälleenlähettämistä kieltänyt osoitemaassa tunnetulla kielellä osoitepuolelle tehdyllä merkinnällä. Jälleenlähettäminen maasta toiseen tapahtuu kuitenkin vain siinä tapauksessa, että lähetykset täyttävät uudesta kuljetuksesta voimassa olevat ehdot. Mitä lähettäjän tai vastaanottajan pyynnöstä lentoteitse jälleenlähetettäviin tai palautettaviin kirjepostilähetyksiin tulee, on vastaavasti noudatettava yleissopimuksen 62 artiklan 2-4 §:ää sekä ohjesäännön 183 artiklaa.

2. Jokaisella hallinnolla on oikeus vahvistaa jälleenlähettämistä varten määräaika, joka on sen kotimaanliikenteessä voimassa olevan määräajan mukainen.

3. Niillä hallinnoilla, jotka kotimaanliikenteeseen perivät maksun jälleenlähettämistä koskevasta pyynnöstä, on oikeus periä tämä sama maksu kansainvälisessä liikenteessä.

4. Perillesaamattomat lähetykset on heti palautettava lähtömaahan.

5. Niiden lähetysten säilytysaika, joita pidetään vastaanottajien varalla tai jotka on osoitettu postista noudettaviksi, määrätään osoitemaan hallinnon säännöissä. Tämä aika ei kuitenkaan yleensä saa olla yhtä kuukautta pitempi, paitsi niissä erikoistapauksissa, jolloin osoitemaan hallinto katsoo vält-tämättömäksi sen pidentämisen enintään kahdeksi kuukaudeksi. Lähtömaahan palautta. misen tulee tapahtua aikaisemmin, jos lähettäjä on sitä pyytänyt osoitemaassa tunnetulla kielellä osoitepuolelle tehdyllä merkinnällä.

6. Postikortteja, joissa ei ole lähettäjän osoitetta, ei palauteta. Perillesaamattomien painotuotteiden palauttaminen lähtöpaikkaan ei ole myöskään pakollista, ellei lähettäjä osoitemaassa tunnetulla kielellä lähetykseen tekemällään merkinnällä ole pyytänyt niiden palauttamista. Kirjatut painotuotteet sekä kirjat on aina palautettava. tekemällään merkinnällä ole pyytänyt niiden palauttamista. Kirjatut painotuotteet sekä kirjat on aina palautettava.

7. Ohjesäännössä mainituin poikkeuksin ei kirjepostilähetysten jälleenlähettämisestä maasta maahan tai niiden palauttamisesta lähtömaahan peritä ensinkään lisämaksua.

8. Jälleenlähetetyt tai perillesaamattomina lähetyksinä lähtöpaikkaan palautetut kirjepostilähetykset annetaan vastaanottajille tai lähettäjille niiden maksujen suoritusta vastaan, jotka lähetettäessä tai perille saapuessa tai matkalla ensimmäisen kuljetuksen lisäksi tapahtuneen jälleenlähettämisen johdosta on lähetyksistä määrätty suoritettaviksi, sekä niiden tullimaksujen ja muiden erityisten kustannusten suoritusta vastaan, joiden peruuttamista osoitemaa ei salli.

9. Jälleenlähetettäessä toiseen maahan tai perillesaamattomuuden sattuessa peruutetaan postistanoutamismaksu (poste restantemaksu), tullausmaksu, säilytysmaksu, toimituspalkkio, lisämaksu eräistä pikalähetyksistä sekä erityinen maksu pikkupakettien toimittamisesta vastaanottajalle.

28 artikla
Kiellot

1. Alla mainittujen esineiden lähettäminen on kiellettyä, nimittäin:

a) esineet, jotka laatunsa taikka päällyksensä vuoksi voivat tuottaa vaaraa postin henkilökunnalle taikka tahrata tai turmella kirjepostilähetyksiä (ks. myös f) kohtaa);

b) tullimaksulliset esineet (29 artiklassa mainituin poikkeuksin) sekä tavaranäytteet, joita lähetetään suurehkoina määrinä tarkoituksena tullimaksujen välttäminen;

c) oopiumi, morfiini, kokaiini ja muut huumausaineet;

d) esineet, joiden maahantuonti tai levittäminen on kiellettyä osoitemaassa;

e) elävät eläimet, lukuun ottamatta:

1) mehiläisiä, iilimatoja ja silkkimatoja;

2) tuhohyönteisten loisia ja sanottujen hyönteisten hävittäjiä, joita lähetetään näiden hyönteisten tarkkailua varten ja vaihdetaan virallisesti hyväksyttyjen laitosten kesken;

f) räjähtävät, helposti syttyvät tai muut vaaralliset aineet; kuitenkaan tämä kielto ei kohdistu 16 artiklan 4 ja 5 §:ssä mainittuihin helposti turmeltuviin biologisiin aineisiin ja radioaktiivisiin aineisiin;

g) säädyttömät tai epäsiveelliset esineet.

2. Lähetyksiä, jotka sisältävät 1 §:ssä mainittuja esineitä ja jotka on vastoin määräyksiä otettu postin kuljetettaviksi, käsitellään sen maan lainsäädännön mukaan, jonka hallinto toteaa niitä olevan.

3. Edellä 1 §:n c), f) ja g) kohdassa mainittuja esineitä sisältäviä lähetyksiä ei kuitenkaan missään tapauksessa kuljeteta määräpaikkaan eikä anneta vastaanottajalle eikä myöskään palauteta lähtömaahan.

4. Jos vastoin voimassa olevia määräyksiä postin kuljetettaviksi otettuja lähetyksiä ei palauteta lähtömaahan eikä myöskään anneta vastaanottajalle, lähtömaan hallinnolle on annettava tarkka tieto siitä, miten lähetysten suhteen on menetelty.

5. Muuten pidätetään jokaiselle jäsenmaalle oikeus olla alueellaan kuljettamatta avopostina sellaisia kirjepostilähetyksiä kirjeitä ja postikortteja lukuun ottamatta jotka eivät ole niiden lakien ja asetusten mukaisia, joissa säädetään lähetysten julkaisemis- tai levittämisehdot puheena olevassa maassa. Tällaiset lähetykset on palautettava lähtömaan hallinnolle.

29 artikla
Tullimaksulliset esineet

1. Tullimaksulliset painotuotteet, pikkupaketit ja fonopostlähetyleset ovat sallittuja.

2. Sama sääntö on voimassa tullimaksullisia esineitä sisältävistä kirjeistä, kun osoitemaa sallii. Jokaisella postihallinnolla on kuitenkin oikeus rajoittaa tullimaksullisia esineitä sisältävien kirjeiden vaihto käsittämään ainoastaan kirjatut kirjeet.

3. Seerumi- ja rokotusaineita sekä ylen tärkeitä, vaikeasti hankittavia lääkkeitä sisältävät lähetykset ovat kaikissa tapauksissa sallittuja.

30 artikla
Tullaus

Osoitemaan postihallinnolla on oikeus lainsäädäntönsä mukaan tullauttaa 29 artiklassa mainitut lähetykset ja tarvittaessa avauttaa ne virkatoimin.

31 artikla
Tullausmaksu

Lähetyksistä, jotka tullataan osoitemaassa ja joista on suoritettava tullimaksu, voidaan periä postilaitokselle tuleva, enintään 60 sentiimin suuruinen tullausmaksu lähetystä kohti. Tämän maksun määrä voidaan korottaa 1,50 frangiin lähetyksistä, jotka mainitaan 16 artiklan 2 §:n toisessa lauseessa ja jotka ylittävät saman artiklan 1 §:ssä säädetyt painorajat.

32 artikla
Tullimaksut ja muut maksut

Postihallinnoilla on oikeus periä lähetyksen vastaanottajalta tullimaksut ja kaikki muut mahdolliset maksut.

33 artikla
Maksuitta annettavat lähetykset

1. Niiden jäsenmaiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat ilmoittaneet siitä sopineensa, lähettäjä voi lähtötoimipaikalle etukäteen ilmoittaen ottaa suorittaakseen kaikki ne maksut, mitkä lähetyksestä on maksettava sitä postista annettaessa. Niin kauan kuin lähetystä ei ole annettu vastaanottajalle, lähettäjä voi sen jälkeen, kun lähetys on jätetty postin kuljetettavaksi sekä suorittamalla enintään 60 sentiimin suuruisen maksun, pyytää lähetyksen antamista postista maksuitta. Jos pyyntö on lähetettävä lentoteitse tai sähkeitse, lähettäjän tulee sitä paitsi maksaa vastaava lentolisämaksu tai sähkösanomamaksu.

2. Edellä 1 §:ssä mainituissa tapauksissa lähettäjän tulee sitoutua maksamaan ne määrät, mitkä osoitetoimipaikka saattaa vaatia, sekä tarvittaessa tallettaa riittävä rahamäärä.

3. Osoitemaan hallinnolla on oikeus periä toimituspalkkio, joka ei saa olla 60 sentiimiä suurempi lähetystä kohti. Tämä maksu ei riipu 31 artiklassa säädetystä maksusta.

4. Kullakin hallinnolla on oikeus rajoittaa maksuitta annettavien lähetysten vaihto käsittämään vain kirjatut lähetykset.

34 artikla
Tullimaksujen ja muiden maksujen peruutus

Postihallinnot sitoutuvat koettamaan saada maidensa asianomaiset virastot peruuttamaan tulli- ja muut maksut niistä lähetyksistä, jotka palautetaan lähtömaahan, hävitetään koko sisällön vahingoittumisen vuoksi tai jälleenlähetetään kolmanteen maahan.

35 artikla
Tiedustelut ja kyselyt

1. Tiedustelut otetaan vastaan vuoden kuluessa lähetyksen postittamisen jälkeisestä päivästä.

2. Joltakin hallinnolta saapuvat kyselyt on otettava vastaan ja ehdottomasti käsiteltävä ainoastaan sillä ehdolla, että ne saapuvat asianomaiseen hallintoon viidentoista kuukauden kuluessa lähetysten postituspäivästä. Jokaisen hallinnon velvollisuus on käsitellä nämä kyselyt niin pian kuin suinkin.

3. Jokainen hallinto on velvollinen vastaanottamaan jokaista toisten hallintojen alueella jätettyä lähetystä koskevat tiedustelut ja kyselyt.

4. Ellei lähettäjä jo ole suorittanut erityistä maksua saantitodistuksesta, voidaan kustakin tiedustelusta tai kustakin kyselystä periä enintään 60 sentiimin maksu. Tiedustelut ja kyselyt lähetetään virkateitse ja aina nopeinta tietä (lentoteitse tai pintateitse). Jos sähkösanoman käyttöä on pyydetty, peritään tiedustelumaksun lisäksi maksu sähkösanomasta ja tarvittaessa vastauksesta.

5. Jos tiedustelu tai kysely koskee useampia, samaan toimipaikkaan saman lähettäjän samanaikaisesti postittamia, samalle vastaanottajalle osoitettuja lähetyksiä, peritään yksi ainoa maksu. Jos kuitenkin on kysymys kirjatuista lähetyksistä, jotka lähettäjän pyynnöstä olisi pitänyt lähettää eri teitä, maksu peritään kustakin käytetystä tiestä.

6. Jos tiedustelun tai kyselyn on aiheuttanut postitoimessa tehty virhe, suoritetaan peritty maksu takaisin.

II LUKU

Kirjatut lähetykset

36 artikla
Maksut

1. Edellä 15 artiklassa mainitut kirjepostilähetykset voidaan lähettää kirjattuina.

2. Maksu jokaisesta kirjatusta lähetyksestä on suoritettava lähetystä postitettaessa. Siihen sisältyy:

a) tavallinen kuljetusmaksu lähetyksestä sen laadun mukaan;

b) enintään 60 sentiimin suuruinen kiinteä kirjaamismaksu.

3. Kysymyksen ollessa yhteen tai useampaan erityiseen pussiin suljetuista, samalle vastaanottajalle samaan määräpaikkaan lähetetyistä painotuotteista hallinnot voivat periä enintään 3 frangin suuruisen kokonaismaksun pussia kohti 2 §:n b) kohdassa mainitun, enintään 60 sentiimin suuruisen yhtenäisen maksun asemesta.

4. Kiinteän kirjaamismaksun postikortin siitä osasta, jossa on merkintä "Réponse" (vastaus), voi suorittaa laillisesti vain tämän osan lähettäjä.

5. Postittaessaan kirjatun lähetyksen lähettäjän tulee maksutta saada postiinjättötodistus.

6. Niiden maiden postihallinnoilla, jotka tahtovat sitoutua ylivoimaisesta esteestä (force majeure) aiheutuvaan vastuuseen, on oikeus periä erityinen, enintään 40 sentiimin suuruinen maksu jokaisesta kirjatusta lähetyksestä.

7. Postimerkittämättömistä tai vaillinaisesti merkitetyistä kirjatuista lähetyksistä, jotka vastoin määräyksiä on lähetetty osoitemaahan, on määrättävä vastaanottajalta, tai lähettäjältä kysymyksen ollessa perillesaamattomista lähetyksistä, perittäväksi 22 artikian 1 §:ssä mainittu maksu, joka kuitenkin lasketaan samaksi kuin puuttuvan postimaksun yksinkertainen määrä.

37 artikla
Saantitodistus

1. Kirjatun lähetyksen lähettäjä voi pyytää saantitodistusta, kun suorittaa jättäessään lähetyksen postiin enintään 40 sentiimin suuruisen kiinteän maksun. Tämä todistus lähetetään hänelle lentoteitse, jos hän suorittaa, paitsi yllä mainitun kiinteän maksun, lisämaksun, joka ei ylitä lomakkeen painoa vastaavaa lentolisämaksua.

2. Vielä lähetyksen postittamisen jälkeenkin saantitodistusta voidaan pyytää vuoden kuluessa 35 artiklassa määrätyillä ehdoilla. Vastaava lentolisämaksu voidaan kuitenkin periä, kun lähettäjä nimenomaan haluaa, että pyyntö lähetetään ja saantitodistus palautetaan lentoteitse.

3. Jos lähettäjä tiedustelee saantitodistusta, joka ei ole saapunut hänelle normaaliajan kuluessa, ei peritä toista maksua eikä 35 artiklassa tiedusteluista ja kyselyistä määrättyä maksua.

38 artikla
Luovuttaminen vastaanottajalle itselleen

1. Niiden hallintojen välisissä yhteyksissä, jotka ovat ilmoittaneet siihen suostuvansa, luovutetaan kirjatut lähetykset lähettäjän pyynnöstä saantitodistus mukaan liitettynä vastaanottajalle henkilökohtaisesti; tässä tapauksessa lähettäjä maksaa 20 sentiimin suuruisen erityisen maksun tai lähtömaassa vastaanottajalle itselleen luovuttamista koskevasta pyynnöstä perityn maksun.

2. Hallinnot ovat velvollisia tekemään näistä lähetyksistä kaksi kotiinkantoyritystä.

III LUKU

Vastuu

39 artikla
Postihallintojen vastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot vastaavat ainoastaan kirjattujen lähetysten katoamisesta. Niiden vastuu koskee sekä avopostina että suljettuna postina kuljetettuja lähetyksiä.

2. Lähettäjällä on oikeus saada vahingonkorvausta 25 frangia kustakin kadonneesta lähetyksestä. Tämä määrä voidaan korottaa 125 frangiin jokaisesta erityisestä pussista, joka sisältää 16 artiklan 2 ja 3 §:ssä tarkoitettuja painotuotteita.

3. Lähettäjä voi luopua tästä oikeudesta vastaanottajan hyväksi.

40 artikla
Postihallintojen vastuuvapaus

1. Postihallintojen vastuu lakkaa niistä kirjatuista lähetyksistä, jotka on postista annettu joko samanlaatuisista lähetyksistä niiden säännöksissä tai 12 artiklan 3 §:ssä määrätyillä ehdoilla.

2. Ne eivät ole vastuussa:

1) kirjatttijen lähetysten katoamisesta:

a) ylivoimaisen esteen (force majeure) sattuessa. Hallinnon, jonka postitoimessa katoaminen on tapahtunut, tulee maansa lainsäädännön mukaan ratkaista, onko katoamisen katsottava tapahtuneen olosuhteissa joita on pidettävä ylivoimaisena esteenä; näistä olosuhteista on tiedotettava lähtömaan hallinnolle, jos tämä hallinto sitä pyytää. Vastuussa on kuitenkin sellainen lähettävän maan hallinto, joka on suostunut vastaamaan ylivoimaisena esteenä pidettävästä tapahtumasta (force majeure, 36 artiklan 6 §);

b) kun lähetystä koskevaa selvittelyä ei voida toimittaa siitä syystä, että asianomaiset virka-asiakirjat ovat tuhoutuneet ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa, eikä todisteita vastuusta muutoin voida haukkia;

c) kun on kysymys lähetyksistä, joiden sisältö on 16 artiklan 8 ja 11 §:n c) kohdan sekä 28 artiklan 1 §:n kieltomääräysten alainen, mikäli nämä lähetykset sisältönsä vuoksi on takavarikoitu tai hävitetty asianomaisen viranomaisen toimesta;

d) kun lähettäjä ei ole tiedustellut lähetystä 35 artiklassa mainitun määräajan kuluessa;

2) osoitemaan lainsäädännön nojalla pidätetyistä kirjatuista lähetyksistä.

3. Postihallinnot eivät ota vastatakseen tulliluetteloista, riippumatta siitä, mihin muotoon ne on laadittu, eikä tulliviranomaisten tullattavien kirjepostilähetysten tarkastustilaisuudessa tekemistä päätöksistä.

41 artikla
Lähettäjän vastuu

1. Kirjepostilähetyksen lähettäjä on vastuuvelvollinen samassa määrin kuin hallinnotkin jokaisesta muille postilähetyksille aiheutuneesta vahingosta, joka johtuu kuljetukseen hyväksymättömien esineiden lähettämisestä tai siitä, että hyväksymistä koskevat ehdot on jätetty huomioon ottamatta, edellyttäen ettei syynä siihen ole hallintojen eikä kuljetusyhtiöiden tekemä virhe tai laiminlyönti.

2. Tällaisen lähetyksen vastaanottaminen postiinjättötoimipaikassa ei vapauta lähettäjää vastuusta.

3. Lähtömaan hallinnon tehtävänä on tarvittaessa panna asia vireille lähettäjää vastaan.

42 artikla
Postihallintojen välisen vastuun määrääminen

1. Kunnes toisin on todettu, on se postihallinto vastuussa kirjatun lähetyksen katoamisesta, joka muistutuksetta on ottanut vastaan lähetyksen ja joka huolimatta siitä, että sillä on ollut kaikki ohjesäännön mukaiset keinot tutkimusta varten, ei voi näyttää toteen, että lähetys on joko toimitettu vastaanottajalle tai tarvittaessa lähetetty asianmukaisessa järjestyksessä jollekin muulle hallinnolle.

2. Välittävän maan tai osoitemaan hallinto vapautetaan, kunnes toisin on todettu sekä 3 §:ssä mainitulla ehdolla, kaikesta vastuusta:

a) kun se on noudattanut yleissopimuksen 3 artiklan sekä ohjesäännön 157 artiklan 5 §:n ja 158 artiklan 4 §:n määräyksiä;

b) kun se voi näyttää toteen, että se on saanut tiedustelun vasta niiden virkaasiakirjojen hävittämisen jälkeen, jotka kuuluivat tiedusteltuun lähetykseen, sekä että hävittämisessä on noudatettu ohjesäännön 108 artiklassa vahvistettua säilytysaikaa. Tämä seikka ei vaikuta tiedustelijan oikeuksiin.

3. Jos lähetys kuljetettaessa on kadonnut eikä ole mahdollista todeta, minkä maan alueella tai postitoimessa se on tapahtunut, on kysymyksessä olevien hallintojen joka tapauksessa korvattava katoaminen yhtä suurin osin.

4. Jos kirjattu lähetys on kadonnut sellaisissa olosuhteissa, jotka on katsottava ylivoimaiseksi esteeksi, on se hallinto, jonka alueella tai postitoimessa katoaminen on tapahtunut, siitä vastuussa lähettävälle hallinnolle ainoastaan, mikäli kumpikin maa on sitoutunut ylivoimaisesta esteestä aiheutuvaan vastuuseen.

5. Tulli- ja muut maksut, joita ei ole voitu poistaa, on niiden hallintojen suoritettava, jotka ovat katoamisesta vastuussa.

6. Se hallinto, joka on vahingonkorvauksen maksanut, saa enintään vahingonkorvausta vastaavaan määrään saakka korvauksen nostaneen henkilön oikeuden, mikäli on kysymyksessä vaatimus, joka voidaan tehdä vastaanottajaa, lähettäjää tai kolmatta henkilöä vastaan.

43 artikla
Vahingonkorvauksen maksaminen

1. Vahingonkorvauksen maksaminen on joko lähtömaan tai 39 artiklan 3 §:ssä mainitussa tapauksessa osoitemaan hallinnon velvollisuus ehtona, että hallinnolla on oikeus korvausvaatimuksen tekemiseen vastuullista hallintoa vastaan.

2. Tämän maksamisen tulee tapahtua niin pian kuin suinkin ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa sen päivän jälkeisestä päivästä, jolloin tiedustelu on lähetetty.

3. Kun se hallinto, jonka on vahingonkorvaus maksettava, ei sitoudu vastuuseen ylivoimaisesta esteestä aiheutuneesta vahingosta ja kun ennen 2 §:ssä vahvistetun määräajan päättymistä ei ole ratkaistu kysymystä siitä, onko katoaminen aiheutunut tällaisesta esteestä, tämä hallinto voi poikkeuksellisesti jättää maksamisen mainittua aikaa myöhemmäksi.

4. Lähtömaan tai tapauksen mukaan osoitemaan hallinnolla on oikeus maksaa oikeudenomistajalle vahingonkorvaus toisten kuljetuksiin osallistuneiden hallintojen puolesta, elleivät nämä hallinnot viiden kuukauden kuluessa siitä, kuu korvausvaatimus asianmukaisessa järjestyksessä oli tehty, ole lopullisesti järjestäneet asiaa eivätkä ole saattaneet lähtömaan tai tarvittaessa osoitemaan hallinnon tietoon, että katoamisen syynä näytti olevan ylivoimainen este.

44 artikla
Vahingonkorvauksen hyvittäminen maksun suorittaneelle hallinnolle

1. Vastuullinen hallinto tai se hallinto, jonka puolesta maksu on 43 artiklan mukaisesti suoritettu, on velvollinen hyvittämään oikeudenomistajalle todella maksetun vahingonkorvauksen määrän sille hallinnolle, joka on maksun suorittanut ja jota nimitetään maksavaksi hallinnoksi. Tämän maksamisen tulee tapahtua neljän kuukauden kuluessa maksuilmoituksen lähettämisestä.

2. Jos vahingonkorvaus on 42 artiklan mukaan useamman hallinnon yhdessä suoritettava, on ensimmäisen hallinnon, joka saatuaan asianmukaisesti tiedustellun lähetyksen ei voi näyttää lähettäneensä sitä säädetyssä järjestyksessä seuraavalle hallinnolle, maksettava 1 §:ssä mainitun määräajan kuluessa kokonaan asianmukainen korvausmäärä maksavalle hallinnolle. Ensin mainitun hallinnon asiana on velkoa toisilta vastuullisilta hallinnoilta kunkin mahdollinen osuus oikeudenomistajalle maksetusta vahingonkorvauksesta.

3. Korvaus velkovalle hallinnolle suoritetaan 13 artiklassa mainitun maksujärjestelmän mukaisesti.

4. Kun vastuu on tunnustettu, samoin kuin 43 artiklan 4 §:ssä mainitussa tapauksessa, vahingonkorvauksen määrä voidaan samalla tavoin virkatoimin periä vastuulliselta hallinnolta tilitysteitse joko suoraan tai jonkin hallinnon välityksellä, joka säännöllisesti vaihtaa tilityksiä vastuullisen hallinnon kanssa.

5. Maksava hallinto ei voi vastuulliselta hallinnolta velkoa vahingonkorvauksen määrää myöhemmin kuin vuoden kuluessa siitä, kun ilmoitus oikeudenomistajalle maksamisesta on lähetetty.

6. Hallinto, jonka vastuu on asianmukaisesti todettu ja joka aluksi on kieltäytynyt maksamasta vahingonkorvausta, on velvollinen vastaamaan kaikista lisäkustannuksista, jotka voivat koitua siitä, että maksua on aiheettomasti viivytetty.

7. Hallinnot voivat keskenään sopia oikeudenomistajille maksamiensa ja oikeutetuiksi tunnustamiensa vahingonkorvausten suorittamisesta määräaikaisesti.

45 artikla
Vahingonkorvauksen määrän mahdollinen takaisin periminen lähettäjältä tai vastaanottajalta

1. Jos aikaisemmin kadonneena pidetty kirjattu lähetys tai tällaisen lähetyksen osa löytyy sen jälkeen, kun vahingonkorvaus on maksettu, siitä ilmoitetaan sekä vastaanottajalle että lähettäjälle; sitä paitsi ilmoitetaan viimeksi mainitulle tai 39 artiklan 3 §:n mukaisesti vastaanottajalle, että hän voi lunastaa lähetyksen kolmen kuukauden kuluessa suorittamalla takaisin saadun vahingonkorvauksen määrän. Ellei lähettäjä eikä tapauksen mukaan vastaanottaja ole tiedustellut lähetystä mainitun määräajan kuluessa, tehdään samanlainen ilmoitus tapauksen mukaan vastaanottajalle tai lähettäjälle.

2. Jos lähettäjä tai vastaanottaja ottaa lähetyksen haltuunsa suorittaen takaisin vahingonkorvausmäärän, tämä määrä palautetaan sille tai tarvittaessa niille hallinnoille, jotka ovat vahingon korvanneet.

3. Jos lähettäjä ja vastaanottaja luopuvat lähetyksestä se jää sen hallinnon tai tarvittaessa niiden hallintojen omaisuudeksi, jotka ovat vahingon korvanneet.

4. Kun todistus luovuttamisesta esitetään 43 artiklan 4 §:ssä mainitun viiden kuukauden määräajan kuluttua, maksettu vahingonkorvaus jää välittävän tai osoitemaan hallinnon suoritettavaksi, ellei maksettua määrää syystä tai toisesta voida periä takaisin lähettäjältä.

IV LUKU

Oikeus maksuihin. Kauttakulkumaksut

46 artikla
Oikeus maksuihin

Yleissopimuksessa ja muissa sopimuksissa mainittuja tapauksia lukuun ottamatta jokainen postihallinto pitää perimänsä maksut.

47 artikla
Kauttakulkumaksut

1. Lukuun ottamatta 48 artiklaa on suljetusta postista, joka vaihdetaan kahden hallinnon tai kahden saman maan toimipaikan kesken yhden tai useamman muun hallinnon välityksellä, ns. services tiers (kolmannen maan toimittama postinkuljetus), on jokaiselle maalle, jonka kautta kuljetus tapahtuu tai jonka kuljetusneuvoja muulla tavoin kuljetukseen käytetään, suoritettava alla olevassa taulukossa mainitut kauttakulkumaksut. Nämä maksut suorittaa karttapäätöksen lähtömaan hallinto. Osoitemaan kahden toimipaikan välisestä kuljetuksesta aiheutuvat maksut suorittaa kuitenkin tämä maa.

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

2. Kolmannen maan toimittamana postinkuljetuksena pidetään, ellei siitä ole erikseen sovittu, meritse suoraan kahden maan välillä toisen laivoilla tapahtuvaa kuljetusta.

3. Ne etäisyydet, joita käytetään kauttakulkumaksuja määrättäessä 1 §:n taulukon mukaan, saadaan ohjesäännön 112 artiklan 2 §:n c) kohdassa mainitusta kauttakulkupostin maakuljetusteiden pituuksien luettelosta kilometreinä (Liste des distances kilométriques afférentes aux parcours territoriaux des dépêches en transit), kun kysymyksessä ovat maakuljetusmatkat, ja ohjesäännön 112 artiklan 2 §:n d) kohdassa mainitusta laivalinjojen luettelosta (Liste des lignes de paquebots), kun kysymyksessä ovat merikuljetusmatkat.

4. Meritse tapahtuva kauttakuljetus alkaa hetkestä, jolloin postit on jätetty lähtösatamassa olevan laivan lastauslaiturille ja päättyy, kun ne on jätetty tulosataman laiturille.

5. Kauttakulkumaksut väärin ohjatuista karttapäätöksistä suoritetaan niin kuin karttapäätökset olisivat kulkeneet tavallista tietä; sanottujen karttapäätösten kuljetukseen osallistuvilla hallinnoilla ei ole sen jälkeen oikeutta periä itselleen hyvitystä lähettäviltä hallinnoilta, mutta viimeksi mainitut hallinnot ovat velvollisia suorittamaan näistä karttapäätöksistä johtuvat kauttakulkumaksut niille maille, joita ne säännöllisesti käyttävät välitysmaina.

48 artikla
Vapautus kauttakulkumaksuista

Kaikista maa- tai merikauttakulkumaksuista vapautetaan 8, 9 ja 23 artiklassa mainitut postimaksuttomat lähetykset.

49 artikla
Erityiset kuljetukset

Edellä 47 artiklassa mainittuja kauttakulkumaksuja ei sovelleta niillä ylimääräisillä kuljetusvuoroilla tapahtuvaan kuljetukseen, jotka jokin postihallinto erityisesti on järjestänyt tai joita se ylläpitää yhden tai useamman muun hallinnon pyynnöstä. Selaisen kuljetuksen ehdot määrätään asianomaisten hallintojen kesken tehdyssä sopimuksessa.

50 artikla
Kauttakulkumaksujen tilitys

1. Kauttakulkumaksujen päätilitys tapahtuu vuosittain niissä tilastollisissa yhdistelmissä olevien tietojen mukaan, jotka laaditaan kerran joka kolmas vuosi neljäntoista päivän kuluessa. Tämä aika pidennetään kahdeksikymmeneksikahdeksaksi päiväksi käsiteltäessä niitä posteja, joita vaihdetaan jonkin maan kuljetusneuvoilla harvemmin kuin kuusi kertaa viikossa. Tilastokausi sekä sen soveltamisaika määrätään ohjesäännössä.

2. Jos kahden hallinnon välinen vuotuinen saldo ei ylitä 25 frangia, on velallinen hallinto vapaa kaikesta suorituksesta.

3. Jokaisella hallinnolla on oikeus alistaa sellaisen tilaston tulos, joka sen mielestä liiaksi poikkeaa todellisista oloista, välitystuomiolla tarkistettavaksi. Välitystuomarit valitaan yleisohjesäännön 126 artiklassa määrätyllä tavalla.

4. Välitystuomareilla on oikeus vahvistaa kohtuuden mukaan maksettavien kauttakulkumaksujen määrä.

51 artikla
Suljetun postin vaihto sotalaivojen tai sotilaslentokoneiden kanssa

1. Jonkin jäsenmaan postitoimipaikkojen sekä vieraalla alueella oleskelevien saman maan sotalaiva- tai sotilaslentokoneosastojen taikka sotalaivojen tai sotilaslentokoneiden päälliköiden välillä, samoin myös tällaisen sotalaiva- tai sotilaslentokoneosaston taikka sotalaivan tai sotilaslentokoneen päällikön ja toisen saman maan sotalaiva- tai sotilaslentokoneosaston päällikön välillä voidaan vaihtaa suljettuja posteja muiden maiden maalla tai merellä käytettävien postinkuljetusneuvojen avulla.

2. Näihin posteihin suljettujen kirjepostilähetysten tulee, laivojen tai lentokoneiden vastaanottaessa tai lähettäessä postia, olla osoitettuja yksinomaan laivojen tai lentokoneiden upseereille ja miehistölle tai olla heidän lähettämiään. Tällaisten lähetysten maksut ja kuljetusehdot määrää kotimaisten ohjesääntöjensä mukaan sen maan postihallinto, jolle laivat tai lentokoneet kuuluvat.

3. Ellei ole erikseen sovittu, tulee sen maan hallinnon, jolle sotalaivat tai sotilaslentokoneet kuuluvat, suorittaa välittäville hallinnoille 47 artiklan mukaan lasketut suljetun postin kauttakulkumaksut.

III osa

Kirjepostilähetysten lentokuljetus

I LUKU

Yleiset määräykset

52 artikla
Lentokuljetuksessa sallitut lähetykset

1. Kaikkia kirjepostilähetyksiä saadaan kuljettaa lentoteitse ja niistä käytetään tällöin nimitystä "correspondances-avion" (lentokirjelähetykset).

2. Jokaisella hallinnolla on sitä paitsi oikeus ottaa vastaan 53 artiklassa määriteltyjä ilmakirjeitä lentoteitse kuljetettaviksi.

53 artikla
Ilmakirjeet

1. Ilmakirjeen (aérogramme) muodostaa sopivasti taitettu ja kokoon liimattu paperiarkki, jonka tällaisena tulee olla postikortin kokoinen. Näin taitetun lehden etusivu varataan osoitetta varten, ja siinä tulee olla painettuna merkintä "Aérogramme" ja valinnaisesti jokin vastaava merkintä lähtömaan kielellä. Ilmakirje ei saa sisältää mitään esineitä. Se voidaan lähettää kirjattuna, jos lähtömaan kotimainen lainsäädäntö sen sallii.

2. Jokainen hallinto määrää 1 §:ssä määriteltyjen rajojen puitteissa ilmakirjeiden julkaisu-, valmistus- ja myyntiehdot.

3. Ne lentopostilähetykset, jotka jätetään postiin ilmakirjeinä, mutta eivät täytä yllä vahvistettuja ehtoja, käsitellään 57 artiklan mukaisesti. Hallinnoilla on kuitenkin oikeus lähettää ne joka tapauksessa pintateitse.

54 artikla
Lisämaksulliset ja lisämaksuttomat lentokirjelähetykset

1. Lentokirjelähetykset jakautuvat maksujen osalta lisämaksullisiin lentopostilähetyksiin ja lisämaksuttomiin lentopostilähetyksiin.

2. Lentokirjelähetyksistä suoritetaan yleensa yleissopimuksessa ja eri sopimuksissa vahvistettujen maksujen lisäksi lentokuljetuksesta perittävät lisämaksut. Edellä 8 ja 9 artiklassa mainittuihin postilähetyksiin sovelletaan samoja lisämaksuja. Kaikkia näitä kirjelähetyksiä sanotaan lisämaksullisiksi lentokirjelähetyksiksi.

3. Hallinnot voivat olla ottamatta ensinkään lisämaksua lentokuljetuksesta ehtona, että ne ilmoittavat siitä osoitemaiden hallinnoille; näillä ehdoilla sallittuja kirjelähetyksiä nimitetään lisämaksuttomiksi lentokirjelähetyksiksi.

4. Edellä 23 artiklassa mainituista, postitointa koskevista kirjelähetyksistä, lukuun ottamatta kansainvälisestä toimistosta lähtevää kirjepostia, ei suoriteta lentolisämaksuja.

5. Ilmakirjeistä, sellaisina kuin ne on määritelty 53 artiklassa, suoritetaan maksu, joka on vähintään samansuuruinen kuin lähtömaassa lisämaksuttoman kirjeen ensimmäiseen painoerään sovellettava maksu.

55 artikla
Lisämaksut ja yhdistetyt maksut

1. Hallinnot vahvistavat itse kuljetuksesta perittävät lentolisämaksut. Ne voivat lisämaksuja määrättäessä sallia 16 artiklassa mainittuja painoyksikköjä pienempiä painoeriä. Lisämaksujen tulee kuitenkin olla niin oikeassa suhteessa kuin suinkin kuljetusmaksuihin ja niiden yhteenlaskettu tuotto ei yleensä saa ylittää tästä kuljetuksesta maksettavia kuluja.

2. Lisämaksujen tulee olla yhdenmukaiset saman osoitemaan koko alueella riippumatta käytetystä kuljetustiestä.

3. Hallinnot voivat määrätä yhdistettyjä maksuja lentokirjelähetysten postimerkittämistä varten.

4. Lisämaksut on suoritettava lähetettäessä.

5. Vastausmaksullisen postikortin vastausosan "Réponse" takaisinkuljetuksesta perittävä lisämaksu on suoritettava tätä osaa palautettaessa.

6. Jokaisella hallinnolla on oikeus ottaa huomioon ehkä oheen liitettyjen yleisön käyttöön tarkoitettujen lomakkeiden paino lentopostilähetykseen sovellettavaa lisämaksua laskettaessa.

56 artikla
Postimerkittämistavat

Paitsi 20 artiklassa mainittuja muodollisuuksia lentokirjelähetysten postimerkittäminen voidaan korvata kirjoittamalla käsin peritty maksu numeroin lähtömaan rahana esimerkiksi seuraavasti: "Taxe perque (maksu peritty).........dollars .... cents". Tämä merkintä voidaan tehdä joko erityiseen leimaan tai erityiseen merkkiin tahi erityiseen lipukkeeseen taikka myös millä tavoin tahansa suoraan lähetyksen osoitesivulle. Joka tapauksessa on merkintä vahvistettava lähtötoimipaikan päivämääräleimalla.

57 artikla
Postimerkittämättömät tai vaillinaisesti postimerkitetyt lisämaksulliset lentokirjelähetykset

1. Postimerkittämättömiä tai vaillinaisesti postimerkitettyjä lentokirjelähetyksiä käsitellään siinä tapauksessa, ettei asiaa voida korjata lähettäjien toimesta, seuraavasti:

a) kokonaan postimerkittämättömiä lisämaksullisia lentokirjelähetyksiä käsitellään 19 ja 22 artiklan mukaisesti. Lähetykset, joita lähetettäessä ei ole pakko postimerkittää, kuljetetaan tavallisesti käytetyillä kulkuneuvoilla;

b) lisämaksullisten lentokirjelähetysten ollessa vaillinaisesti postimerkitettyjä, ne kuljetetaan lentoteitse, jos suoritetut maksut vastaavat ainakin lentokuljetuksesta menevän lisämaksun määrää. Lähtömaan hallinnolla on kuitenkin oikeus lähettää nämä lähetykset lentoteitse jopa silloinkin, kun suoritetut maksut vastaavat ainoastaan 75 % lisämaksusta tai yhdistetystä maksusta. Tätä rajaa pienempiin määriin sovelletaan 19 ja 22 artiklaa.

2. Jos lähtömaan hallinto ei ole merkinnyt suoritettavan maksun määrää osoitemaan hallinnolla on oikeus perimättä maksua jakaa vaillinaisesti postimerkitetyt lentokirjelähetykset, joiden postimerkittäminen kuitenkin vastaa ainakin tavallisesta kuljetuksesta perittävää maksua.

58 artikla
Ohjaus

1. Ne hallinnot, jotka käyttävät lentoyhteyksiä omien lentokirjelähetystensä kuljetukseen, ovat velvolliset näillä yhteyksillään kuljettamaan ne lisämaksulliset lentokirjelähetykset, jotka toisilta hallinnoilta niille saapuvat. Samoin menetellään lisämaksuttomien lentokirjelähetysten suhteen ehtona, että lentokoneessa käytettävissä oleva tila sen sallii ja lähtömaan hallinto sitä pyytää.

2. Niiden maiden hallinnot, joilla ei ole lentoyhteyttä käytettävänään, kuljettavat lentopostilähetykset postin kuljetukseen käytettäviä nopeimpia teitä. Samoin menetellään, jos kuljetus pintateitse syystä tai toisesta tarjoaa parempia etuja kuin lentoreittien käyttäminen.

3. Suljetut lentopostikarttapäätökset on kuljetettava lähtömaan hallinnon pyytämää tietä edellyttäen, että kauttakulkumaan hallinto käyttää sitä tietä omien karttapäätöstensä kuljetukseen. Jos tämä ei ole mahdollista tai jos aika ei riitä uudelleenlastaukseen, on siitä ilmoitettava lähtömaan hallinnolle.

59 artikla
Postin käsittely lentoasemalla

Hallinnot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin huolehtiakseen parhaalla tavalla lentoasemillensa saapuvien lentopostikarttapäätösten vastaanottamisesta ja edelleen lähettämisestä.

60 artikla
Lentokirjelähetysten tullitarkastus

Hallinnot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin jouduttaakseen maahansa osoitettujen lentokirjelähetysten tullitarkastuksen yhteydessä suoritettavia töitä.

61 artikla
Jakelu

Lentokirjelähetykset, on jaettava ensimmäisellä kantovuorolla, joka toimitetaan lähetysten jakelutoimipaikkaan saapumisen jälkeen.

62 artikla
Lentokirjelähetysten jälleenlähettäminen tai palauttaminen lähtömaahan

1. Jokainen asuinpaikkaa muuttaneelle henkilölle osoitettu lentokirjelähetys yleensä jälleenlähetetään uuteen määräpaikkaansa lisämaksuttoman kirjepostin kuljetukseen tavallisesti käytetyillä kulkuneuvoilla. Näitä samoja kulkuneuvoja käytetään perillesaamattomien lentokirjelähetysten palauttamiseen lähtömaahan; tämä koskee myös sellaisia lähetyksiä, joita jostakin syystä ei ole toimitettu vastaanottajille.

2. Vastaanottajan (jälleenlähetettäessä) tai lähettäjän (palautettaessa lähtöpaikkaan) nimenomaisesta pyynnöstä ja jos asianomainen sitoutuu maksamaan uutta lentomatkaa vastaavat lisämaksut tai yhdistetyt maksut tai jos kolmas henkilö onkin suorittanut nämä lisämaksut tai yhdistetyt maksut jälleenlähettävälle toimipaikalle, kysymyksessä olevat lähetykset voidaan lähettää edelleen lentoteitse; molemmissa ensiksi mainituissa tapauksissa lisämaksu tai yhdistetty maksu peritään yleensä lähetystä luovutettaessa ja tämä maksu jää jakelun toimittaneelle hallinnolle.

3. Ne kirjelähetykset, joiden ensimmäinen matkanosa suoritetaan tavallisia teitä käyttäen, voidaan 2 §:ssä määrätyillä ehdoilla jälleenlähettää lentoteitse.

4. Jälleenlähettämis- ja pakkauskuoret lähetetään uuteen määräpaikkaan lisämaksuttomien kirjepostilähetysten kuljetukseen tavallisesti käytetyillä kulkuneuvoilla, ellei lisämaksua tai yhdistettyä maksua suoriteta etukäteen jälleenlähetettävälle toimipaikalle tai ellei vastaanottaja, tapauksen mukaan lähettäjä, suostu maksamaan uutta lentomatkaa vastaavia lisämaksuja tai yhdistettyjä maksuja 2 §:n mukaisesti.

II LUKU

Korvaukset lentokuljetuksesta

63 artikla
Yleiset periaatteet

1. Suljettujen lentopostikarttapäätösten lentokuljetuksesta aiheutuvat maksut on näiden karttapäätösten lähtömaan hallinnon suoritettava.

2. Kullakin hallinnolla, joka välittävänä hallintona huolehtii lentopostikarttapäätösten lentokuljetuksesta tai lentokirjelähetysten kauttakuljetuksesta avopostina, on oikeus korvaukseen tästä kuljetuksesta; samaa sääntöä sovelletaan niihin lentopostikarttapäätöksiin ja avopostina kauttakulkeviin lentokirjelähetyksiin, jotka ovat väärin ohjattuja tai kauttakulkumaksuttomia.

3. Edellä 2 §:ssä mainittujen kuljetuskorvausten tulee saman reitin osalta olla yhtä suuret kaikille hallinnoille, jotka osallistumatta sillä liikennöivän tai liikennöivien lentoyhtiöiden käyttökustannuksiin käyttävät tätä reittiä hyväkseen.

4. Ellei maksuttomuutta edellyttävää sopimusta ole tehty, kunkin osoitemaan hallinnolla, joka huolehtii omassa maassaan tapahtuvasta postin lentokuljetuksesta, on oikeus saada korvaus tästä kuljetuksesta. Tämän korvauksen tulee olla yhtä suuri kaikkien ulkomailta saapuneiden lentopostikarttapäätösten osalta, olkoon tämä posti lähetetty edelleen lentoteitse tai ei.

5. Ellei asianomaisten hallintojen kesken ole erikoisesti sovittu, 47 artiklaa sovelletaan lentokirjelähetyksiin niitä satunnaisesti maitse tai meritse kuljetettaessa; seuraavat toimitukset eivät kuitenkaan aiheuta kauttakulkumaksujen suorittamista:

a) lentopostikarttapäätösten uudelleenlastaus kahden saman kaupungin liikennettä välittävän lentokentän välillä;

b) näiden karttapäätösten kuljetus jonkin kaupungin liikennettä välittävän lentokentän ja tässä samassa kaupungissa sijaitsevan varastopaikan välillä eikä näiden samojen karttapäätösten takaisin kuljettaminen lentokentälle edelleen lähettämistä varten.

64 artikla
Perusmaksumäärät ja suljetusta postista maksettavien kuljetuskorvausten laskeminen

1. Ne perusmaksumäärät, joita on sovellettava hallintojen välisissä lentokuljetuksia koskevissa tilityksissä, määrätään kokonaispainon kilogrammalta ja kilometriltä; näitä alempana eriteltyjä maksumääriä sovelletaan suhteellisesti kilogramman osiin:

a) LC-lähetyksistä (kirjeet, ilmakirjeet [aérogrammes], postikortit, postiosoitukset, postiennakko-osoitukset, rahainperimisasiakirjat, vakuutetut kirjeet ja rasiat, maksutodistukset, siirtotodistukset ja saantitodistukset): enintään 3 tuhannesosa frangia; tämä yhtenäinen maksumäärä korotetaan kuitenkin enintään 4 tuhannesosa frangiin sellaisilla reiteillä kuljetettavista LC-lähetyksistä, joilla vuoden 1952 heinäkuun 1 päivään saakka voimassa ollut kuljetusmaksu oli yli 3 tuhannesosa frangia;

b) AO-lähetyksistä (muut paitsi LC-lähetykset) mukaan luettuina fonopostlähetykset: enintään 1 tuhannesosa frangi.

2. Lentopostikarttapäätöksien lentokuljetuskorvaukset lasketaan toisaalta todellisten perusmaksumäärien (1 §:ssä vahvistettujen perusmaksumäärien rajoissa) ja ohjesäännön 203 artiklan 1 §:n b) kohdassa mainitussa "Liste des distances aéropostales" (luettelo lentopostireittien etäisyyksistä) -nimisessä luettelossa kilometreinä ilmoitettujen etäisyyksin mukaan ja toisaalta näiden karttapäätösten bruttopainon perusteella; pakkauspusseja käytettäessä niiden painoa ei oteta huomioon.

3. Ne korvaukset, jotka on maksettava osoitemaassa tapahtuvasta lentokuljetuksesta, vahvistetaan taivittaessa sekä LC- että AOlajin yhtenäisiksi hinnoiksi. Nämä hinnat lasketaan 1 §:ssä mainittujen maksumäärien sekä hansainvälisen postin kotimaisen verkon sisällä suorittamien matkojen painotetun keskimääräisen etäisyyden mukaan. Tämä painotettu keskimääräinen etäisyys määrätään kaikkien osoitemaahan saapuvien lentopostikarttapäätösten bruttopainon perusteella, mukaan luettuna posti, jota ei kuljeteta edelleen lentoteitse tässä maassa.

4. Edellä 3 §:ssä mainittujen korvausten kokonaismäära ei saa olla kuljetuksesta todella suoritettavia korvauksia suurempi.

5. Kotimaiseen ja kansainväliseen lentokuljetukseen sovellettavat maksumäärät, jotka saadaan kertomalla todellinen perusmaksumäärä etäisyydellä ja joita käytetään laskettaessa 2 ja 3 §:ssä mainittuja korvauksia, tasoitetaan suuremmaksi tai pienemmäksi 10-luvuksi sen mukaan, ylittääkö 100-luvun ja 1000-luvun muodostama luku 50 vai ei.

65 artikla
Avopostina kauttakulkevien lentokirjelähetysten lentokuljetuksesta maksettavien korvausten laskeminen ja tilitys

1. Avopostina kauttakulkevien lentokirjelähetysten lentokuljetuksesta aiheutuvat korvaukset lasketaan yleensä kuten 64 artiklan 2 §:ssä mainitaan, mutta lähetysten nettopainon mukaan; kuljetuskorvausten kokonaismäärä korotetaan tässä tapauksessa 5 %. Jos kuitenkin näiden lähetysten osoitemaan alueelle ylläpidetään liikennettä yhdellä tai useammalla reitillä, joka käsittää useita välilaskuja mainitulla alueella, kuljetuskorvaukset lasketaan painotetun keskimääräisen tariffin mukaan, joka määrätään kullekin välilaskupaikalle puretun postin määrän perusteella.

2. Välittävällä hallinnolla on kuitenkin oikeus laskea kuljetuskorvaukset avopostina kulkevista lähetyksistä tietyn keskimääräistariffien luvun mukaan, joka ei saa ylittää 20:tä; jokainen tällainen osoitemaiden ryhmää koskeva luku määrätään tämän ryhmän eri määräpaikoille puretun postin määrän perusteella. Näiden korvausten kokonaismäärä ei saa olla kuljetuksesta suoritettavia korvauksia suurempi.

3. Avopostina kauttakulkevien lentokirjelähetysten lentokuljetuksesta maksettavat korvaukset tilitetään yleensä niissä tilastoyhdistelmissä olevien tietojen mukaan, jotka laaditaan kerran joka kuudes kuukausi neljäntoista päivän aikana.

4. Välittävällä hallinnolla on kuitenkin oikeus todelliseen painoon perustuvaan maksuun, kun kysymyksessä ovat väärin ohjatut kirjelähetykset, jotka on postitettu laivoissa tai lähetetty tälle hallinnolle epäsäännöllisesti tai liian vaihtelevin määrin.

66 artikla
Kuljetuskorvausten maksaminen

1. Lentopostikarttapäätösten lentokuljetuksesta aiheutuneet korvaukset suoritetaan 2 ja 3 §:ssä säädetyin poikkeuksin sen maan hallinnolle, jonka käytössä lentoyhteys on.

2. Poikkeuksena 1 §:stä kuljetuskorvaukset voidaan suorittaa sen maan hallinnolle, jonka alueella olevalla lentoasemalla nämä lentopostikarttapäätökset on otettu lentokuljetusyhtiön huostaan, edellyttäen, että tämä hallinto ja sen maan hallinto, jonka käytössä asianomainen lentoyhteys on, ovat siitä keskenään sopineet.

3. Poikkeuksena 1 §:stä hallinto, joka lentokuljetusyhtiölle antaa lentopostikarttapäätöksiä kuljetettaviksi, voi sen hallinnon, jonka käytössä lentoyhteydet ovat, ja tarvittaessa välittävien hallintojen suostumuksella suoraan tälle yhtiölle maksaa kuljetuskorvaukset matkan osalta tai koko matkalta.

4. Jokaisen hallinnon, joka antaa lentokirjelähetyksiä kauttakuljetettaviksi avopostina toiselle hallinnolle, tulee tälle maksaa kaikki ne kuljetuskorvaukset, jotka koko seuraavasta lentokuljetuksesta on suoritettava.

67 artikla
Kiertoteitä kulkeneiden karttapäätösten lentokuljetuhsesta maksettava korvaus

1. Matkan varrella kiertoteitä kulkeneen karttapäätöksen lähtömaan hallinnon tulee maksaa korvaus tämän karttapäätöksen kuljetuksesta AV 7-passitukseen alunperin merkittyyn purkauslentosatamaan saakka.

2. Tämä hallinto suorittaa samoin niistä seuraavista välimatkoista aiheutuneet edelleenkuljetuskustannukset, joita karttapäätös on todella kulkenut saapuakseen määräpaikkaansa.

3. Niistä seuraavista välimatkoista aiheutuneet lisäkustannukset, joita kiertoteitä ohjattu karttapäätös on kulkenut, korvaavat hallinnot seuraavasti:

a) se hallinto, jonka postitoimessa erehdys ohjauksen suhteen on tehty;

b) se hallinto, joka on perinyt sille lentoyhtiölle maksetut korvaukset, joka on suorittanut purkauksen jossakin toisessa kuin AV 7-passitukseen merkityssä paikassa.

68 artikla
Kadonneen tai tuhoutuneen postin lentokuljetuksesta maksettava korvaus

Jos posti katoaa tai tuhoutuu ilma-alukselle sattuneen onnettomuuden johdosta tai minkä hyvänsä muun syyn takia, joka velvoittaa lentokuljetusyhtiötä vastuuseen, korvausta ei suoriteta kadonneen tai tuhoutuneen postin kuljetuksesta, olipa tällöin kysymys mistä matkaan käytetyn reitin osasta tahansa.

IV osa

Loppumääräykset

69 artikla
Yleissopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisen ehdot

1. Tullakseen voimaan on kongressille alistetut, tätä yleissopimusta ja sen ohjesääntöä koskevat ehdotukset läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden edustajien enemmistön hyväksyttävä. Puolet kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välillä tehtyjen, tätä yleissopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat yleissopimuksen 1-14 (Ensimmäinen osa), 15, 16, 19, 22, 23, 36, 37, 39-51 (Toinen osa), 69 ja 70 (Neljäs osa) artiklan, yleissopimuksen päättöpoytäkirjan kaikkien artiklain ja sen ohjesäännön 102-104, 105, § 1, 127, 161, 165, 175, 176 ja 204 artiklan muuttamista;

b) kaksi kolmasosaa äänistä kysymyksissä, jotka koskevat muiden kuin a) kohdassa mainittujen määräysten asiallista muuttamista;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksissä, jotka koskevat:

1) muiden kuin a) kohdassa mainittujen yleissopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten muodollista muuttamista;

2) yleissopimuksen, sen päättöpöytäkirjan ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemista, lukuun ottamatta sitä erimielisyystapausta, joka perussopimuksen 32 artiklan mukaan on saatettava välitysmenettdytietä ratkaistavaksi.

70 artikla
Yleissopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä yleissopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten toimeenpanoon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä yleissopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Maailmanpostisopimuksen päättöpöytäkirja

Tänä päivänä tehdyn maailmanpostisopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta:

I artikla
Oikeus postilähetyksiin

1. Edellä, olevaa 4 artiklaa ei sovelleta Australian liittovaltioon, Ghanaan, Irlantiin, Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Irlantiin, niihin merentakaisiin alueisiin, joiden kansainväliset suhteet Ison Britannian ja PohjoisIrlannin hallitus hoitaa, Jamaikaan, Jemenin Arabitasavaltaan, Jugoslaviaan, Kanadaan, Kuwaitiin, Kyprokseen, Malesiaan, Nigeriaan, Sierra Leoneen, Tanganjikan ja Zanzibarin yhdistyneeseen tasavaltaan, Trinidadiin ja Tobagoon, Ugandaan, Uuteen Seelantiin sekä Yhdistyneeseen Arabitasavaltaan.

2. Tätä artiklaa ei sovelleta myöskään Tanskaan, jonka lainsäädäntö ei salli lähettäjän pyynnöstä tapahtuvaa kirjelähetysten takaisinottoa eikä osoitteenmuutosta siitä hetkestä lukien, jolloin vastaanottajalle on ilmoitettu hänelle osoitetun lähetyksen saapumisesta.

II artikla
Poikkeus sokeainkirjoituslähetysten postimaksuttomuudesta

Niillä jäsenmailla, jotka kotimaisessa liikenteessään eivät salli maksutta kuljettaa sokeainkirjoituslähetyksiä, on 9 ja 16 artiklasta poiketen oikeus periä 9 artiklassa mainitut maksut, jotka kuitenkaan eivät saa olla kotimaanliikenteessä perittäviä maksuja suuremmat.

III artikla
Vasta-arvot. Enimmäis- ja vähimmäisrajat

1. Jokaisella jäsenmaalla on oikeus korottaa enintään 60 % tai alentaa enintään 20 % 16 artiklan 1 §:ssä määrättyjä maksuja alla olevan taulukon tarkemmin osoittamalla tavalla:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

2. Vahvistettujen maksujen tulee niin suuressa määrin kuin mahdollista olla toisiinsa samassa suhteessa kuin perusmaksujen. Kullakin postihallinnolla on oikeus tasoittaa maksunsa tarpeen mukaan joko ylöspäin tai alaspäin rahajärjestelmänsä mukaisesti.

IV artikla
Poikkeukset painotuote- ja tavaranäytemaksujen soveltamisesta

1. Poikkeuksena 16 artiklasta jäsenmailla on oikeus olla soveltamatta painotuotteisiin ja tavaranäytteisiin ensimmäisestä painoerästä vahvistettua maksua ja soveltaa tähän painoerään 6 sentiimin maksua; ne voivat kuitenkin soveltaa tavaranäytteisiin 12 sentiimin vähimmäismaksua. Jos painotuotteita ja tavaranäytteitä yhdistetään yhteen ainoaan lähetykseen, on suoritettava tavaranäytteistä säädetty vähimmäismaksu.

2. Poikkeuksellisesti on jäsenmailla oikeus korottaa painotuotteista ja tavaranäytteistä perittävä kansainvälinen maksu lainsäädäntönsä samanlaatuisista kotimaanliikenteen lähetyksistä vahvistamiin maksumääriin saakka.

V artikla
Unssipaino

Poikkeuksena 16 artiklan 1 §:n taulukosta on jäsenmailla, jotka kotimaisen järjestelmänsä vuoksi eivät voi hyväksyä metristä kymmenyspainoa, oikeus sen asemesta käyttää unssipainoa, avoirdupois (28,3465). Tällöin lasketaan yksi unssi 20 grammaksi kirjeistä ja 2 unssia 50 grammaksi painotuotteista, tavaranäytteistä, pikkupaketeista ja fonopostlähetyksistä.

VI artikla
Pikkupaketit

Pikkupakettien vaihdon suoritusvelvollisuutta ei sovelleta jäsenmaihin, joiden on mahdotonta ottaa käyttöön tätä liikennettä.

VII artikla
Poikkeus painotuotteita koskevista määräyksistä

Poikkeuksena 16 artiklan 2 ja 3 §:n, 20 artiklan 2 §:n ja 39 artiklan 2 §:n määräyksistä sekä huomioon ottaen, että vastaavasti 3 tai 5 kilogrammaa ylittäviä painotuotelähetyksiä ei sallita Etiopian kotimaanliikenteessä, tämänlaatuisia lähetyksiä ei myöskään sallita tämän maan kansainvälisessä kirjepostiliikenteessä lähetystapaan katsomatta, olkoonpa lähetykset suljettu tavallisiin pusseihin, tahi pusseihin, joihin on kiinnitetty erityinen lipuke.

VIII artikla
Poikkeus arvoesineiden sulkemisesta kirjattuihin kirjeisiin

Poikkeuksena 16 artiklan 8 §:stä on alla mainittujen maiden postihallinnoilla oikeus kieltää lähettämästä kirjatuissa kirjeissä sanotussa 8 §:ssä mainittuja arvoesineitä: Argentiina, Brasilia, Chile, Intia, Meksiko, Pakistan, Peru, Salvador, Venezuela ja Yhdistynyt Arabitasavalta.

IX artikla
Kirjepostilähetysten postittaminen ulkomailla

Mikään jäsenmaa ei ole velvollinen kuljettamaan eikä vastaanottajille toimittamaan kirjepostilähetyksiä, jotka joku siinä maassa asuva lähettäjä joko itse tai toisen välityksellä jättää postin kuljetettaviksi vieraassa maassa saadakseen etua siellä suoritettavista pienemmistä maksuista; samoin on tämänlaatuisten, suurissa määrin postiin jätettyjen lähetysten laita, postitettakoon ne tai ei sen takia, että hyödyttäisiin pienemmistä maksuista. Tätä määräystä sovelletaan erotuksetta, olkootpa lähetykset valmiiksi laitettu siinä maassa, missä lähettäjä asuu, ja sen jälkeen viety rajan yli, tai laitettu kuntoon ulkomailla. Asianomaisella hallinnolla on oikeus joko palauttaa kyseessä olevat lähetykset lähtömaahan tai määrätä niille lunastus kotimaisten maksujensa mukaan. Lunastuksen perimistavan hallinto saa itse määrätä.

X artikla
Kansainväliset vastauskupongit

Poikkeuksena 24 artiklan 1 §:stä postihallinnoilla on oikeus olla myymättä kansainvälisiä vastauskuponkeja taikka rajoittaa niiden myyntiä.

XI artikla
Takaisin ottaminen. Osoitteen muutos tai oikaisu

Edellä olevaa 26 artiklaa ei sovelleta Etelä-Afrikan tasavaltaan, Australian liittovaltioon, Birmaan, Kanadaan, Isoon-Britanniaan ja Pohjois-Irlantiin, niihin merentakaisiin alueisiin, joiden kansainväliset suhteet Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus hoitaa, Irlantiin, Jamaikaan, Kuwaitiin Malesiaan, Nigeriaan, Uuteen Seelantiin, Ugandaan, Sierra Leoneen, Tanganjikan ja Zanzibarin yhdistyneeseen tasavaltaan sekä Trinidadiin ja Tobagoon, joiden lainsäädäntö ei salli lähettäjän pyynnöstä tapahtuvaa kirjepostilähetysten takaisinottoa eikä osoitteenmuutosta. Tätä artiklaa ei myöskään sovelleta Intiaan, mikäli on kysymys kirjepostilähetysten osoitteenmuutoksesta. Lisäksi Argentiinan tasavalta ei ryhdy toimiin niistä maista lähteneiden takaisinotto- tai osoitteenmuutospyyntöjen johdosta, jotka ovat tehneet varauksia 26 artiklaan.

XII artikla
Muut maksut kuin kuljetusmaksut

1. Jäsenmailla, joiden muut kotimaanliikenteen maksut kuin 16 artiklassa säädetyt postinkuljetusmaksut ovat yleissopimuksessa vahvistettuja maksuja suuremmat, on oikeus soveltaa niitä myös kansainvälisessä liikenteessä.

2. Poikkeuksena 36 artiklan 3 §:stä Argentiinan tasavallan, Kuuban tasavallan, Perun ja Filippiinien postihallinnoilla on oikeus olla hyväksymättä erityisissä kirjatuissa pusseissa lähetettyjä painotuotteita. Tämän johdosta näistä lähetyksistä 39 artiklan 2 §:ssä säädettyä erityistä vahingonkorvausta ei voida peritä näiltä hallinnoilta.

XIII artikla
Siperian kautta ja Andien yli johtavilla rautateillä perittävät erityiset kauttakulkumaksut

1. Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton postihallinnolla on oikeus periä 47 artiklan 1 §:n 4) kohdassa "maakuljetukset" mainitun kauttakulkumaksun lisäksi 1 frangin 30 sentiimin suuruinen lisämaksu kilogrammalta Siperian kautta kuljetetuista kirjepostilähetyksistä.

2. Argentiinan postihallinnolla on oikeus periä 47 artiklan 1 §:n 1) kohdassa "maakuljetukset" mainittujen maksujen lisäksi 30 sentiimiä kilogrammalta kirjepostilähetyksistä, jotka kuljetetaan Argentiinan alueen kautta Andien yli johtavaa "Ferrocarril Trasandino" rautatietä.

XIV artikla
Afganistanille määrätyt erityiset kauttakulkuehdot

Poikkeuksena 47 artiklan 1 §:stä Afganistanin postihallinnolla on toistaiseksi oikeus, huomioon ottaen tämän maan erityiset kuljetus- ja kulkuneuvovaikeudet, suorittaa suljettujen postien ja avopostina lähetettyjen kirjelähetysten kauttakuljetus maansa kautta tämän ja asianomaisten postihallintojen kesken erityisesti sovituilla ehdoilla.

XV artikla
Adenissa suoritettavat erityiset varastoimismaksut

Poikkeuksellisesti sallitaan Adenin postihallinnon periä 40 sentiimin suuruinen maksu postisäkkiä kohti kaikesta Adenissa varastoidusta postista edellyttäen, ettei tämä hallinto saa ollenkaan korvausta tällaisen postin maitse tai meritse tapahtuvasta kauttakuljettamisesta.

XVI artikla
Erityinen lentolisämaksu

Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton maantieteellisen erikoisaseman johdosta tämän maan postihallinto varaa itselleen oikeuden Neuvostoliiton koko alueella yhteisen lisämaksun soveltamiseen maailman kaikkiin maihin suuntautuvassa liikenteessä. Tämä lisämaksu ei saa ylittää kirjepostilähetysten lentokuljetuksesta aiheutuneita varsinaisia kuluja.

XVII artikla
Lähtömaan ilmoittama pakollinen ohjaus

Jugoslavia vastaa vain sellaisen kuljetuksen aiheuttamista kuluista, joka on tapahtunut lentopostikarttapäätökseen kuuluvien pussien lipukkeisiin (AV 8) merkityn, reittiä koskevan ohjeen mukaisesti.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on oleva sama sitova voima kuin jos sen määräykset olisi otettu yleissopimuksen varsinaiseen tekstiin, ja allekirjoittaneet sitä yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskeva sopimus

(Vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevaan sopimukseen liittyvä toimitusohjesääntö liitteineen on postija lennätinhallituksen vuonaa 1964 julkaisemassa "Yleiset kansainväliset postisopimukset"-nimisessä ohjesäännössä.)

Allekirjoittaneet, Liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 solmitun maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I LUKU

Yleiset määräykset

1 artikla
Sopimuksen kohde

1. Sopimusmaiden kesken voidaan lähettää kirjeitä, jotka sisältävät arvopapereita tai muita arvoasiakirjoja, niin myös kotuja tai muita arvoesineitä sisältäviä rasioita, vakuutettuina lähettäjän ilmoittamasta sisällön arvosta.

2. Näistä lähetyksistä käytetään nimitystä "vakuutettuja lähetyksiä" (envois avec valeur déclaree) tai "vakuutettuja kirjeitä" (lettres avec valeur déclaree) taikka myös "vakuutettuja rasioita" (boîtes avec valeur déclaree).

3. Vakuutettujen rasiain vaihtoon osallistuvat vain ne sopimusmaat, jotka ilmoittavat harjoittavansa tällaista liikennettä.

2 artikla
Vakuutusmäärä

1. Vakuutusmäärä on periaatteellisesti rajoittamaton.

2. Jokaisella hallinnolla on kuitenkin oikeus omalta kohdaltaan rajoittaa vakuutusmäärä summaan, joka ei saa olla 10 000 frangia pienempi.

3. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, jotka ovat hyväksyneet eri enimmäismäärät, on alinta rajaa noudatettava molemmin puolin.

4. Vakuutusmäärä ei saa olla lähetyksen sisällön todellista arvoa suurempi; sitä vastoin saa lähetyksen vakuuttaa vain osasta tätä arvoa. Sellaisten asiakirjain vakuutusmäärä, joiden arvo johtuu niiden laatimiskustannuksista, ei saa nousta asiakirjain kadotessa uusien asiakirjain tilalle hankkimisesta ehkä aiheutuvia kustannuksia suuremmaksi.

5. Jokaisesta arvomäärän vilpillisestä ilmoittamisesta lähetyksen sisällön todellista arvoa suuremmaksi on seurauksena lähtömaan lainsäädännössä mainitut oikeustoimet.

II LUKU

Vastaanottamisen ehdot

3 artikla
Painoa ja kokoa koskevat ehdot

1. Vakuutettuihin kirjeisiin sovelletaan painon ja koon osalta samoja ehtoja kuin tavallisiin kirjeisiin.

2. Vakuutetut rasiat eivät saa painaa 1 kilogrammaa enempää eivätkä olla 30 senttimetriä pitempiä, 20 senttimetriä leveämpiä ja 10 senttimetriä korkeampia.

3. Vakuutetut kirjeet ja rasiat, joiden koko on yleissopimuksen 16 artiklan 1 §:ssä vahvistettua vähimmäiskokoa pienempi, eivät ole sallittuja.

4 artikla
Sallittu sisältö

1. Vakuutetut kirjeet saavat sisältää tullimaksullisia esineitä niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat ilmoittaneet sopineensa siitä.

2. Vakuutetut rasiat saavat sisältää avoimen faktuuran, jossa on sellaisen asiakirjan olennaiset ilmoitukset, samoin kuin yksinkertaisen jäljennöksen rasian osoitteesta ja maininnan lähettäjän osoitteesta.

3. Kysymyksen ollessa vakuutetuista rasioista, joihin on suljettu oopiumia, morfiinia, kokaiinia tai muita huumausaineita, jotka on lähetetty lääkintä- tai tieteellisessä tarkoituksessa, ks. 4 artiklan 1 §:n b) kohtaa.

5 artikla
Kiellot

1. Alla mainittuja esineitä ei ole lupa kuljettaa missään vakuutetuissa lähetyksissä:

a) esineitä, jotka laatunsa tai pakkauksensa vuoksi saattavat tuottaa vaaraa henkilökunnalle, tahrata tai turmella kirjepostilähetyksiä [ks. myös c) kohtaai];

b) oopiumia, morfiinia, kokaiinia ja muita huumausaineita. Tämä kielto ei kuitenkaan koske niiden lähettämistä vakuutetuissa rasioissa lääkintä- tai tieteellisessä tarkoituksessa maihin, jotka mainitulla ehdolla sallivat sellaisen lähettämisen;

c) esineitä, joiden maahantuonti tai levittäminen on kiellettyä osoitemaassa;

d) eläviä eläimiä;

e) räjähtäviä, helposti syttyviä tai muita vaarallisia aineita;

f) säädyttömiä tai epäsiveellisiä esineitä.

2. Vakuutetut kirjeet eivät saa sisältää kovaa rahaa, valmistettua tai valmistamatonta platinaa, kultaa tai hopeaa, jalokiviä, koruja ja muita arvoesineitä. Luktuun ottamatta 4 artiklan 1 §:ää, ne eivät myöskään saa sisältää tullimaksullisia esineitä.

3. Vakuutetut rasiat eivät saa sisältää:

a) asiakirjoja, joilla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne;

b) pankinseteleitä, setelirahaa tai muita joka miehen kädessä käypiä arvopapereita.

6 artikla
Vastoin määräyksiä kuljetettaviksi otettujen lähetysten käsittely

1. Jokainen vakuutettu lähetys, joka ei ole 3 artiklan määräysten mukainen ja joka on otettu kuljetettavaksi vastoin määräyksiä, on palautettava lähtömaan hallinnolle. Osoitemaan hallinnolla on kuitenkin oikeus antaa lähetys saajalle; tällöin on sovellettava yleissopimuksen 16 artiklan 14 §:ssä vahvistettuja maksuja.

2. Jokaista vakuutettua lähetystä, joka sisältää 5 artiklan 1 §:ssä mainittuja esineitä ja joka on vastoin määräyksiä otettu kuljetettavaksi, on käsiteltävä sen maan lainsäädännön mukaan, jonka postihallinto toteaa tällaisia esineitä olevan. Samoin on niiden vakuutettujen kirjeiden laita, jotka, lukuun : ottamatta 4 artiklan 1 §:ää, sisältävät tullimaksullisia esineitä, paitsi arvopapereita. Vakuutettuja lähetyksiä, jotka sisältävät 5 artiklan 1 §:n b), e) ja f) kohdassa mainittuja esineitä, ei kuitenkaan missään tapauksessa kuljeteta määräpaikkaan eikä anneta saajalle tai palauteta lähtömaahan.

3. Jokainen vakuutettu lähetys, joka sisältää 5 artiklan 2 §:ssä sekä saman artiklan 3 §:n b) kohdassa mainittuja esineitä, on palautettava lähtömaahan. Jos kuitenkin vasta osoitemaan hallinto toteaa tällaisia esineitä olevan, mainitulla hallinnolla on oikeus antaa ne saajalle ohjesäännöissään säädetyillä ehdoilla.

4. Ellei vakuutettua lähetystä, joka vastoin määräyksiä on otettu kuljetettavaksi, palauteta lähtömaahan eikä anneta saajalle, on lähtömaan hallinnolle annettava tarkka tieto siitä, miten tämän lähetyksen suhteen on menetelty.

5. Se seikka, että vakuutettu rasia sisältää asiakirjan, jolla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne, ei missään tapauksessa voi aiheuttaa lähetyksen palauttamista lähettäjälle.

III LUKU

Maksut

7 artikla
Postimaksut

1. Vakuutetuista kirjeistä ja rasioista peritään lähettäjältä etukäteen jäljempänä mainitut maksut:

a) kuljetusmaksu;

b) kiinteä kirjaamismaksu;

c) vakuutusmaksu.

2. Nämä maksut määrätään seuraavasti:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

3. Vakuutetuista kirjeistä ja rasioista voidaan 1 §:ssä mainittujen maksujen lisäksi periä tämän sopimuksen 15 artiklassa mainittujen yleissopimuksen soveltamisesta johtuvat maksut.

8 artikla
Postimaksuttomat lähetykset

Postitointa koskevista vakuutetuista kirjeistä, joita vaihdetaan joko postihallintojen tai näiden hallintojen ja kansainvälisen toimiston kesken, ei peritä postimaksuja.

9 artikla
Vientiä ja tuontia koskevat ehdot sekä maksut

1. Vakuutetut lähetykset ovat lähtömaan lainsäädännön alaisia, mitä tulee maastavientiehtoihin ja -maksuihin; ne ovat osoitemaan lainsäädännön alaisia maahantuontiehtojen ja -maksujen sekä tullitarkastuksen osalta.

2. Ne valtionrahastoon tulevat maksut ja tarkastusmaksut, jotka maahan tuotaessa on suoritettava, peritään saajalta lähetystä luovutettaessa. Jos vakuutettu rasia jostakin syystä jälleenlähetetään johonkin muuhun tähän vaihtoon osallistuvaan maahan tai palautetaan lähtötoimipaikkaan, peritään ne maksut, joita ei poisteta lähetystä maasta vietäessä, saajalta tai lähettäjältä.

IV LUKU

Vastuu

10 artikla
Postihallintojen vastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot vastaavat vakuutetun lähetyksen katoamisesta, anastuksesta tai vahingoittumisesta 11 artiklassa mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta. Niiden vastuu on voimassa kuljetettaessa lähetyksiä sekä avopostina että suljettuna Postina.

2. Lähettäjällä on oikeus saada vahingonkorvaus, joka per aatteellisesti vastaa katoamisen, anastuksen tai vahingon todellista arvoa; välillistä vahinkoa tai saamatta jäänyttä voittoa ei oteta huomioon. Tämä vahingonkorvaus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa nousta kultafrangeina laskettua vakuutusmäärää suuremmaksi. Milloin vakuutettu lentolähetys jälleenlähetetään tai palautetaan lähtömaahan pintateitse, vastuu rajoittuu tämän toisen kuljetusmatkan osalta siilien, mitä sovelletaan tätä tietä kuljetettuihin lähetyksiin.

3. Vahingonkorvaus arvioidaan sen hinnan mukaan, joka kultafrangeiksi muunnettuna oli samanlaatuisella arvoesineellä paikkakunnalla silloin, kun lähetys otettiin kuljetettavaksi. Ellei käypää hintaa tiedetä, vahingonkorvaus määrätään esineiden tavallisen arvon mukaan, samoin perustein arvioituna.

4. Kun vahingonkorvaus johtuu siitä, että vakuutettu lähetys on kadonnut, sen sisältö kokonaan anastettu tai kokonaan vahingoittunut, lähettäjällä on sitä paitsi oikeus saada takaisin kaikki suorittamansa maksut, lukuun ottamatta vakuutusmaksua, jonka lähtömaan hallinto aina pitää.

5. Lähettäjä voi luopua oikeuksistaan saajan hyväksi.

11 artikla
Postihallintojen vapauttaminen vastuusta

1. Postihallintojen vastuu vakuutetuista lähetyksistä lakkaa, kun ne on postista annettu joko samanlaatuisista lähetyksistä asianomaisessa maassa voimassa olevien kotimaisten määräysten tai yleissopimuksen 12 artiklan 3 §:n määräysten mukaisesti. Vastuu säilyy kuitenkin:

a) kun saaja tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähtömaahan, lähettäjä, kotimaisten määräysten nojalla esittää huomautuksen saadessaan lähetyksen, jonka sisältö on anastettu tai vahingoittunut;

b) kun saaja tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähtömaahan, lähettäjä, vaikka lähetys on asianmukaisessa järjestyksessä kuitattu, heti vahingon huomattuaan ilmoittaa siitä hallinnolle, joka lähetyksen on hänelle luovuttanut ja todistaa, ettei anastus tai vahinko ole tapahtunut lähetyksen postista antamisen jälkeen.

2. Postihallinnot eivät ole vastuussa:

1) vakuutettujen lähetysten katoamisesta, anastuksesta tai vahingoittumisesta:

a) ylivoimaisena esteenä pidettävän tapahtuman sattuessa (force majeure); hallinnon, jonka postitoimessa katoaminen, anastus tai vahinko on sattunut, on ratkaistava, maansa lainsäädännön mukaan, onko kysymyksessä oleva katoaminen, anastus tai vahinko katsottava aiheutaneeksi olosuhteista, joita on pidettävä ylivoimaisena esteenä; nämä ilmoitetaan tiedoksi lähtömaan hallinnolle, jos viimeksi mainittu niin pyytää. Lähtömaan hallinto on kuitenkin vastuussa, milloin ne on sitoutunut vastuuseen ylivoimaisen esteen ollessa kysymyksessä;

b) kun hallintojen vastuuta ei ole muulla tavoin toteen näytetty eikä lähetystä koskevaa selvitystä voida saada virka-asiakirjojen tuhouduttua ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa;

c) kun vahinko on aiheutunut lähettäjän virheestä tai laiminlyönnistä tai on johtunut lähetyksen sisällön laadusta;

d) kun on kysymys lähetyksestä, jonka sisältöön sovelletaan 5 artiklan 1 ja 2 §:ssä sekä 3 §:n b) kohdassa mainittuja kieltoja, ja sikäli kuin tämä lähetys on takavarikoitu tai se on hävitetty asianomaisen viranomaisen toimesta sen sisällön vuoksi;

e) kun on kysymyksessä lähetys, jonka vakuutusmäärä on vilpillisesti ilmoitettu sisällön todellista arvoa suuremmaksi;

f) kun lähettäjä ei ole tiedustellut lähetystä vuoden kuluessa lähetyksen postiin jättämisen jälkeisestä päivästä lukien;

2) kun on kysymys osoitemaan lainsäädännön nojalla pidätetystä vakuutetusta lähetyksestä;

3) kun meritse tai lentoteitse kuljetettaessa sopimukseen yhtyneiden maiden hallinnot ovat tiedottaneet, että ne eivät voi vastata käyttämillään laivoilla tai lentokoneilla kuljetetuista arvolähetyksistä; nämä hallinnot sitoutuvat kuitenkin vastaamaan vakuntettujen lähetysten kauttakuljetuksesta suljettuna postina, kuten kirjatuista lähetyksistä on säädetty.

3. Postihallinnot eivät ole missään vastuussa tulliluetteloista, olkoot nämä laadittu mihin muotoon hyvänsä, eikä tullilaitoksen tekemistä päätöksistä tullitarkastuksen alaisia lähetyksiä tarkastettaessa.

12 artikla
Lähettäjän vastuu

1. Vakuutetun lähetyksen lähettäjä on vastuussa samassa määrin kuin itse hallinnot kaikista muille postilähetyksille aiheutetuista vahingoista, jotka johtuvat kieilettyjen esineiden lähettämisestä tai vastaanottamisehtojen huomiotta jättämisestä, edellyttäen etteivät hallinnot tai lähetysten kuljettajat ole tehneet virhettä eivätkä syyllistyneet laiminlyöntiin.

2. Lähettäjä ei ole vapaa vastuusta, vaikka postiinjättötoimipaikka on hyväksynyt kuljetettavaksi tällaisen vakuutetun lähetyksen.

3. Lähtömaan hallinnolle kuuluu tarvittaessa nostaa syyte lähettäjää vastaan.

13 artikla
Postihallintojen välisen vastuun määrääminen

1. Kunnes toisin on todistettu, se postihallinto on vastuussa, joka muistutuksetta on ottanut lähetyksen vastaan ja joka, vaikka kaikki ohjesäännön mukaiset keinot on asetettu sen käytettäviksi tutkimusta varten, ei voi näyttää toteen, että lähetys on joko annettu saajalle tai ehkä lähetetty edelleen asianmukaisessa järjestyksessä jollekin muulle hallinnolle.

2. Kunnes toisin on todistettu ja lukuun ottamatta 4, 7 ja 8 §:ää, välittävä tai osoitemaan hallinto on vapaa kaikesta vastuusta:

a) kun se on ottanut huomioon ohjesäännön 108 artiklan määräykset vakuutettujen lähetysten yksityiskohtaisesta tarkastuksesta;

b) kun se voi osoittaa, että se on saanut tiedustelun vasta sen jälkeen, kun tiedusteltua lähetystä koskevat asiakirjat on hävitetty yleissopimuksen toimitusohjesäännön 108 artiklassa mainitun säilytysajan päätyttyä; mainittu varaus ei vaikuta tiedustelijan oikeuksiin.

3. Kunnes toisin on todistettu, toiselle hallinnolle vakuutetun lähetyksen luovuttanut hallinto on vapaa kaikesta vastuusta, ellei se vaihtotoimipaikka, jolle lähetys on annettu, ensimmäisellä sopivalla postivuorolla tarkastuksen jälkeen ole toimittanut lähettäneelle hallinnolle pöytäkirjaa, jossa todetaan joko koko vakuutettuja lähetyksiä sisältävän paketin tai itse lähetyksen puuttuminen tai vahingoittuminen.

4. Jos katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut kuljetettaessa eikä ole mahdollista ratkaista, minkä maan alueella tai postitoimessa tämä on tapahtunut, on kyseisten hallintojen vastattava vahingosta yhtä suurin osin. Jos kuitenkin anastus tai vahinko on todettu osoitemaassa tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähettäjälle, lähtömaassa, tämän maan hallinnon on osoitettava:

a) ettei paketissa, kuoressa tai pussissa ja sen sineteissä eikä lähetyksen päällyksessä ja sineteissä ole selviä anastuksen tai vahingoittumisen jälkiä;

b) ettei postiin jätettäessä todettu paino ole muuttunut.

Kun osoitemaan tai, asianhaarain mukaan, lähtömaan hallinto on tämän osoittanut, ei mikään muu asianomaisista hallinnoista voi kieltäytyä vastuuosuudestaan huomauttamalla, että hallinto on luovuttanut lähetyksen seuraavan hallinnon tekemättä muistutusta.

5. Jonkin hallinnon vastuu toisille haliinnoille ei missään tapauksessa ulotu yli sen vakuutuksen enimmäismäärän, jonka hallinto on hyväksynyt.

6. Kun vakuutettu lähetys on kadonnut, sen sisältö anastettu tai vahingoittunut ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa, se hallinto, jonka alueella tai postitoimessa katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut, on vastuussa lähtömaan hallinnolle vain jos molemmat hallinnot sitoutuvat ylivoimaisena esteenä pidettävästä tapahtumasta johtuvaan vastuuseen.

7. Jos katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut sellaisen välittävän maan hallinnon alueella tai postitoimessa, joka ei ole yhtynyt tähän sopimukseen tai joka on hyväksynyt vahingon määrää pienemmän enimmäismäärän, lähtö- ja osoitemaiden hallinnot vastaavat yhtä suurin osin vahingosta, jota tämä hallinto ei ole korvannut tämän artiklan 5 §:n ja yleissopimuksen 1 artiklan 3 §:n määräysten nojalla.

8. Edellä 7 §:ssä mainittua menettelyä, kysymyksen ollessa asianomaisten hallintojen maksettavan vahingonkorvauksen jakamisesta, noudatetaan myös silloin kun katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut sellaisen sopimukseen yhtyneen maan hallinnon toimituttamassa meri- ja lentokuljetuksessa, joka ei ole sitoutunut vastuuseen kuljetuksesta (11 artikla, 2 § 3) kohta).

9. Katoamisesta, anastuksesta tai vahingosta vastuullisille hallinnoille kuuluu niiden tulli- ja muiden maksujen suorittaminen, joiden poistamiseen ei ole saatu lupaa.

10. Sillä hallinnolla, joka on vahingonkorvauksen suorittanut, on enintään vähingonkorvausta vastaavaan määrään saakka vahingonkorvauksen saaneen henkilön oikeudet, mitä tulee jokaiseen vaatimukseen, joka voidaan tehdä saajaa, lähettäjää tai kolmatta henkilöä vastaan.

14 artikla
Vahingonkorvauksen mahdollinen takaisin maksaminen lähettäjälte tai saajalle

1. Yleissopimuksen 45 artiklaa sovelletaan vakuutettuihin lähetyksiin.

2. Jos sellainen kadonneena pidetty lähetys myöhemmin löytyy, jonka sisällön arvon huomataan olevan maksetun vahingonkorvauksen määrää pienempi, lähettäjän on suoritettava takaisin tämän vahingonkorvauksen määrä lähetyksen luovuttamiseksi hänelle ottaen huomioon 2 artiklan 5 §:ssä tarkoitetut arvon vilpillisestä ilmoittamisesta johtuvat seuraukset.

V LUKU

Erinäisiä määräyksiä. Loppumääräykset

15 artikla
Yleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikissa niissä tapauksissa, joista ei ole nimenomaan määrätty tässä sopimuksessa. Poikkeuksena edellä mainitun yleissopimuksen 25 artiklasta osoitemaan hallinnolla on kuitenkin oikeus, milloin sen säännökset niin edellyttävät, toimituttaa perille pikalähettiä käyttäen lähetyksen saapumisilmoitus eikä itse lähetystä. Sitä paitsi, poikkeuksena yleissopimuksen 26 artiklan 3 §:n b) kohdasta ja ottaen huomioon yleissopimuksen päättöpöytäkirjan XI artiklan osoitteenmuutosta koskevien sähkepyyntöjen osalta, kirjaamismaksu on suoritettava lennätinmaksun lisäksi.

16 artikla
Vaihtoon osallistuvat toimipaikat

Hallinnot ryhtyvät tarpeellisiin toimiin maidensa kaikkien toimipaikkojen osallistumiseksi, mikäli mahdollista, vakuutettujen kirjeiden ja rasiain vaihtoon.

17 artikla
Tätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisen ehdot

1. Tullakseen voimaan on kongressille alistetut, tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevat ehdotukset sopimukseen osallistuneiden läsnä olevien ja äänestävienn jäsenmaiden edustajien enemmistön hyväksyttävä. Puolet näistä kongressissa edustuneina olleista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessa.

2. Kahden kongressin välillä tehtyjen tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat uusia määräyksiä tai tämän sopimuksen 1-8, 10-15, 17 ja 18 artiklan, sen päättöpöytäkirjan artiklain ja sen ohjesäännön loppuartiklan määräysten muuttamista;

b) kaksi kolmannesta äänistä kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen muiden kuin a) kohdassa mainittujen artiklain tai sen ohjesäännön 101 artiklan 2 §:n, 102-105 artiklan, 106 artiklan 2-5 §:n, 107 ja 108 artiklan sekä 111 artiklan f) ja g) kohdan määräysten asiallista muuttamista;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksissä, jotka koskevat ohjesäännön muiden artiklain muuttamista tai tämän sopimuksen, sen päättöpöytäkirjan ja ohjesäännön määräysten tulkitsemista, lukuun ottamatta sitä erimielisyyden tapausta, joka perussopimuksen 32 artiklan mukaan on alistettava välitystuomiolla ratkaistavaksi.

18 artikla
Sopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten toimeenpanoon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään Liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevan sopimuksen päättöpöytäkirja

Tänä päivänä tehdyn, vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevan sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta:

I artikla
Vakuutuksen enimmäismäärä

Poiketen 2 artiklasta kullakin hallinnolla on oikeus omasta puolestaan rajoittaa vakuutuksen enimmäismäärä 5 000 frangiksi tai siksi määräksi, joka on voimassa sen kotimaanliikenteessä, jos tämä määrä on 5 000 frangia pienempi.

II artikla
Vasta-arvot. Enimmäis- ja vähimmäisrajat

Jokaisella maalla on oikeus korottaa enintään 60 % tai alentaa enintään 20 % 7 artiklan 2 §:ssä mainittua, vakuutetuista rasioista määrättyä perusmaksua ja vähimmäismaksua yleissopimuksen päättöpöytäkirjan III artiklan 1 §:ssä olevan postimaksujen yleisasteikon mukaisesti.

Tämän vakuudeksi ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on sama sitova voima kuin jos sen määräykset olisi otettu itse sen sopimuksen tekstiin, johon se liittyy, ja allekirjoittaneet tätä yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

(Allekirjoitukset)

Postipakettisopimus

(Postipakettisopimukseen liittyvä toimitusohjesääntö liitteinen on posti- ja lennätinhallituksen vuonna 1964 julkaisemassa "Yleiset kansainväliset postisopimukset" -nimisessä ohjesäännössä.)

Allekirjoittaneet liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 tehdyn maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti sekä ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset solmineet seuraavan sopimuksen:

Alustavat määräykset

1 artikla
Sopimuksen kohde

1. Lähetyksiä, joita nimitetään "postipaketeiksi" (colis postaux) ja joiden painoyksikkö ei saa olla 20 kilogrammaa suurempi, voidaan vaihtaa sopimusmaiden kesken joko suoraan tai yhden taikka useamman sellaisen maan välityksellä.

2. Enemmän kuin 10 kilogrammna painavien postipakettien vaihto ei ole pakollista.

3. Tässä sopimuksessa, sen päättöpöytäkirjassa ja sen toimitusohjesäännössä samoin kuin viimeksi mainitun päättöpöytäkirjassa käytetään lyhennystä "paketti" (colis) kaikista postipaketeista.

2 artikla
Pakettilajit

1. "Tavallinen paketti" (colis ordinaire) on sellainen paketti, johon ei sovelleta niitä erityisiä sääntöjä, jotka 2 ja 3 §:ssä määritellyistä lajeista on säädetty.

2. Nimitetään:

a) "vakuutetuksi paketiksi" (colis avec valeur déclarée) jokaista pakettia, jonka sisällön arvo on ilmoitettu;

b) "maksuitta annettavaksi paketiksi" (colis franc de taxes et de droits) jokaista pakettia, jonka lähetthjä pyytää saada ottaa suorittaakseen kaikki postimaksut tai muut maksut, mitkä voidaan määrätä maksettaviksi pakettia postista annettaessa. Tämä pyyntö voidaan tehdä pakettia postiin jätettäessä tai myöhemmin, kunnes paketti annetaan saajalle;

c) "postiennakkopaketiksi" (colis remboursement) jokaista postiennakkolähetyksiä koskevassa sopimuksessa tarkoitettua pakettia, josta on pantu maksettavaksi postiennakko;

d) "helposti särkyväksi paketiksi" (colis fragile) sellaisia esineitä sisältävää pakettia, jotka helposti voivat särkyä ja jota on käsiteltävä erikoisen varovaisesti;

e) "tilaa ottavaksi paketiksi" (colis encombrant):

1) jokaista pakettia, jonka mitat ylittävät 25 artiklan 1 §:ssä vahvistetut rajat tai ne rajat, jotka hallinnot voivat keskenään määrätä;

2) jokaista pakettia, jota muotonsa, laatunsa tai rakenteensa vuoksi ei helposti voida pakata yhdessä muiden pakettien kanssa tai joka vaatii erityisiä varotoimenpiteitä;

3) olosuhteiden mukaan jokaista meritse kuljetettavaa pakettia, jonka tilavuus ylittää 25 artiklan 2 §:ssä vahvistetut rajat;

f) "virkapaketiksi" (colis de service) jokaista postiliikennettä koskevaa ja yleissopimuksen 23 artiklassa edellytetyillä ehdoilla yksinomaan pintateitse vaihdettua pakettia;

g) "sotavankien ja internoitujen paketiksi" (colis de prisonniers de guerre et internés) jokaista vangeille ja yleissopimuksen 8 artiklassa mainituille elimille osoitettua tai näiden lähettämää pakettia.

3. Kuljetus- tai perilletoimitustavan mukaan kutsutaan:

a) "lentopaketiksi" (colis-avion) jokaista pakettia, joka on otettu kahden maan väliseen lentokuljetukseen:

b) "kiireiseksi paketiksi" (colis urgent) jokaista pakettia, joka on kuljetettava, mikäli suinkin mahdollista, kirjepostin kuljetuksessa käytetyillä nopeilla kuljetusvuoroilla:

c) "pikapaketiksi" (colis expres) jokaista pakettia, joka heti osoitetoimipaikkaan saavuttuaan on toimitettava saajan asuntoon erityisen lähetin välityksellä tai joka niissä maissa, joiden hallinnot eivät huolehdi pakettien kotiinkannosta, aiheuttaa saapumisilmoituksen toimittamisen perille erityisen lähetin välityksellä. Jos kuitenkin saajan asunto sijaitsee osoitetoimipaikan paikallisen kirjeenkantoalueen ulkopuolella, perille toimittaminen erityistä lähettiä käyttäen ei ole pakollista.

4. Vakuutettujen, maksuitta annettavien, postiennakko-, helposti särkyvien, tilaa ottavien, lento-, kiireisten ja pikapakettien vaihto edellyttää lähtö- ja osoitemaiden hallintojen kesken etukäteen tehtyä sopimusta.

5. Vakuutettujen (avopostina kuljetettavien), kiireisten, helposti särkyvien ja tilaa ottavien pakettien vaihdossa välittävien hallintojen tulee lisäksi ilmoittaa suostumuksensa kauttakuljetukseen.

3 artikla
Painoryhmät

Edellä 2 artiklassa määritellyt paketit käsittävät seuraavat painoryhmät:


                   Enintään  1 kilogramma
Yli 1 kilogramman,    "      3 kilogrammaa
 "  3     "           "      5     "
 "  5     "           "     10     "
 " 10     "           "     15     "
 " 15     "           "     20     "

I jakso Maksut

4 artikla
Maksujen muodostus

Ne kuljetusmaksut ja muut maksut, jotka hallinnoilla on oikeus periä, saadaan yhdistämällä 5 artiklassa määritelty perusmaksu sekä tarvittaessa:

a) 12 artiklassa tai päättöpöytäkirjassa mainitut maksuosuudet;

b) 13-19 artiklassa mainitut lisämaksut;

c) 36 artiklan 6 §:ssä ja 42 artiklassa mainitut kuljetus- ja muut maksut;

d) 20 artiklassa mainitut maksut.

I LUKU

Perusmaksu ja erityinen maksuosuus

5 artikla
Perusmaksu

Perusmaksun muodostavat ne 6-9 artiklassa määrätyt maksuosuudet, jotka tulevat kunkin maa- tai merikuljetukseen osallistuvan hallinnon osalle. Se sisältää tarvittaessa myös 10 artiklassa mainitut lentolisämaksut.

6 artikla
Maakuljetuksen maksuosuus

1. Kahden hallinnon välillä vaihdettuihin paketteihin sovelletaan 4 §:n taulukossa ilmoitettuja maakuljetusmaksun osuuksia lähtevistä ja tulevista paketeista.

2. Jokaisella kauttakulkumaalla tai sellaisella maalla, jonka postilaitos osallistuu pakettien maakuljetukseen, on oikeus vaatia 4 §:n taulukossa mainitut kauttakulkevien pakettien maakuljetusmaksun osuudet.

3. Edellä 1 ja 2 §:ssä mainitut maksuosuudet on lähtömaan hallinnon suoritettava, elleivät tämän sopimuksen määräykset edellytä poikkeusta tästä periaatteesta.

4. Jokainen maakuljetusmaksun osuus lähtevistä, tulevista ja kauttakulkevista paketeista on vahvistettu kunkin maan ja paketin osalta seuraavasti:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

5. Kahden viimeksi mainitun painoryhmän paketeista on kuitenkin lähtö- ja osoitemaan hallinnoilla oikeus määrätä mielensä mukaan niille kuuluvat maamaksuosuudet.

6. Kysymyksen ollessa lentopaketista, välittäville hallinnoille maakuljetuksesta tulevaa osuutta voidaan soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että paketin kauttakuljetus tapahtuu maitse.

7 artikla
Maamaksuosuuden alennus tai korotus

1. Hallinnoilla on oikeus samalla kertaa alentaa tai korottaa maamaksuosuuttaan sekä lähtevistä että tulevista paketeista. Tämä oikeus ei näin ollen koske pakettien maakauttakuljetuksen maksuosuutta.

2. Soveltamista varten tällainen muutos tai muut muutokset on:

a) saatettava voimaan ainoastaan 1 päivänä tammikuuta tai 1 päivänä heinäkuuta sen mukaan kuin kullekin hallinnolle sopii;

b) ilmoitettava Sveitsin postihallinnolle vähintään kolme kuukautta aikaisemmin; mahdolliset muutokset, joiden osalta näitä määräaikoja ei ole pidetty silmällä, otetaan huomioon vain seuraavan tammikuun tai heinäkuun 1 päivänä;

c) ilmoitettava asianomaisille hallinnoille vähintään kuukautta ennen a) kohdassa vahvistettuja määräpäivia;

d) pidettävä voimassa vähintään yksi vuosi.

3. Mahdollinen korotus painoryhmistä 10 kg:aan saakka ei saa ylittää puolta 6 artiklan 4 §:ssä vahvistetusta lähtevien ja tulevien pakettien maamaksuosuudesta. Alennus voidaan määrätä asianomaisten hallintojen mielen mukaan.

8 artikla
Merikuljetuksen maksuosuus

1. Jokaisella maalla, jonka postilaitos osallistuu pakettien merikuljetukseen, on oikeus vaatia itselleen 2 §:n taulukossa mainitut merikuljetuksen maksuosuudet. Nämä maksuosuudet on lähtömaan hallinnon suoritettava elleivät tämän sopimuksen määräykset edellytä poikkeusta tästä periaatteesta.

2. Kustakin merikuljetuksesta lasketaan merikuljetusmaksun osuus jäljempänä olevan taulukon ilmoitusten mukaan:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

3. Tarvittaessa lasketaan välimatkat, joiden mukaan arvioidaan kahden maan välillä sovellettavan merikuljetusmaksun osuuden määrä, sellaisen painotetun keskietäisyyden perusteella, joka määrätään molempien maiden asianomaisten satamien välillä kuljetetun postin tonnimäärän mukaan.

4. Saman maan kahden sataman välinen merikuljetus ei aiheuta 2 §:ssä määrätyn maksuosuuden perimistä, jos tämän maan hallinto jo ottaa paketin maakuljetuksesta maksettavan korvauksen.

5. Kun kysymyksessä on lentopaketti, kauttakuljetusta välittävien hallintojen tai yritysten maksuosuus merikuljetuksesta on sovellettavissa ainoastaan siinä tapauksessa, että paketin kauttakuljetus tapahtuu meritse. Jokaista merikuljetusta, josta lähtö- tai osoitemaa huolehtii, pidetään tällöin kauttakuljetuksena.

9 artikla
Merimaksuosuuden alennus tai korotus

1. Hallinnoilla on oikeus korottaa enintään 50 % 8 artiklan 2 §:ssä vahvistettua merikuljetuksen maksuosuutta. Ne voivat toiselta puolen mielensä mukaan alentaa tätä osuutta.

2. Tämä oikeus on 7 artiklan 2 §:ssä määrättyjen ehtojen rajoittama.

3. Maksuja korotettaessa on korotusta sovellettava myös siitä maasta lähetettyihin paketteihin, jonka määräysvaltaan merikuljetukseen käytetyt yhteydet kuuluvat. Tätä määräystä ei kuitenkaan sovelleta jonkin maan ja sen siirtomaiden, merentakaisten alueiden ym. välisissä yhteyksissä eikä näiden siirtomaiden, merentakaisten alueiden ym. keskinäisissä yhteyksissä.

10 artikla
Lentolisämaksut

1. Hallinnot määräävät lentoteitse kuljetettavista paketeista perittävät lentolisämaksut. Niillä on oikeus hyväksyä, kysymyksen ollessa lisämaksujen vahvistamisesta, ensimmäisen painoerän painoja pienemmät painot.

2. Lisämaksujen tulee olla yhdenmukaiset saman osoitemaan koko alueella, käytettäköön mitä kuljetustietä hyvänsä. Niinpä jos useampi lentoreitti yhdistää kaksi maata, lentolisämaksu määrätään asianomaisten lentoasemien välisen keskietäisyyden mukaan ja sen mukaan, kuinka tärkeitä reitit ovat kansainvälisen liikenteen kannalta.

3. Lisämaksujen tulee olla niin oikeassa suhteessa kuin suinkin kuljetuskustannuksiin ja yleensä niiden kokonaistuotto ei saa ylittää tästä kuljetuksesta maksettavia kustannuksia.

11 artikla
Perusmaksut ja korvausten laskeminen lentokuljetuksen osalta

1. Hallintojen välisissä tilityksissä sovellettava perusmaksu lentokuljetuksista on vahvistettu enintään 0,001 frangiksi kokonaispainon kilogrammaa sekä kilometriä kohti. Tätä maksua sovelletaan samassa suhteessa kilogramman osiin.

2. Lentopakettikarttapäätösten lentokuljetuskorvaukset lasketaan toisaalta 1 §:ssä mainitun todellisen perusmaksun mukaan ja yleissopimuksen toimitusohjesäännön 203 artiklan 1 §:n b) kohdassa mainitussa "Liste des distances aéropostales" (luettelo lentopostilinjojen etäisyyksistä) -nimisessä luettelossa kilometreinä ilmoitettujen etäisyyksien mukaan sekä toisaalta näiden karttapäätösten kokonaispainon perusteella.

3. Välittävälle hallinnolle tuleva lentokuljetuskorvaus avopostina kuljetetuista lentopaketeista määrätään yleensä kuten 1 §:ssä mainitaan, mutta kilogrammaa tai puolta kilogrammaa kohti kunkin osoitemaan osalta. Jos useampi lentoreitti yhdistää kaksi maata, välittävä hallinto määrää kuljetuskorvauksen asianomaisten lentoasemien keskietäisyyden mukaan ja sen mukaan kuinka tärkeitä reitit ovat kansainvälisen liikenteen kannalta. Mitä tulee maksettavien hyvitysten laskemiseen, välittävän hallinnon tällöin hyväksymän painoyksikön osat on tapauksen mukaan pyöristettävä lähinnä suuremmaksi kilogrammaksi tai puoleksi kilogrammaksi.

4. Jokaisella maalla, joka alueellaan kuljettaa tai lähettää edelleen lentopaketteja lentoteitse, on oikeus saada erityinen korvaus tästä kuljetuksesta.

5. Edellä 4 §:ssä mainittu erityiskorvaus määrätään lasketun yksikköhinnan mukaan kaikista maasta lähtevistä tai maahan tulevista lentopaketeista 1 §:ssä määrätyn maksun perusteella sekä kotimaan lentoverkolla kansainvälisen liikenteen lentopakettien kulkemien matkojen painotetun keskipituuden mukaan.

6. Useilla perättäisillä eri lentoyhteyksillä kuljetettavien lentopakettien uudelleen lastaus matkan aikana samalla lentoasemalla tapahtuu korvauksetta.

7. Mitään maamaksuosuutta kauttakuljetuksesta ei suoriteta:

a) lentokarttapäätösten uudelleen lastauksesta kahden saman kaupungin liikennettä välittävän lentoaseman välillä;

b) näiden karttapäätösten kuljetuksesta jonkin kaupungin liikennettä välittävän lentoaseman ja tässä samassa kaupungissa sijaitsevan varastopaikan välillä eikä näiden samojen karttapäätösten takaisin kuljettamisesta lentoasemalle edelleen lähettämistä varten.

8. Kun kuljetuskoneelle sattuneen onnettomuuden johdosta tai mistä hyvänsä muusta syystä, josta lentokuljetusyritys on vastuussa, lentopaketit katoavat tai tuhoutuvat reitillä, ei mitään korvausta lentokuljetuksesta suoriteta kadonneista tai tuhoutuneista paketeista miltään reitin osamatkalta.

12 artikla
Lähtevistä ja tulevista paketeista suoritettava erityinen maksuosuus

Ehtona että 7 artiklan 2 §:ssä vahvistetut määräykset otetaan huomioon, kullakin hallinnolla on oikeus samalla kertaa soveltaa kaikkiin toimipaikoistaan lähteviin ja niihin saapuviin paketteihin enintään 25 sentiimin erityismaksua.

II LUKU

Lisämaksut

I osasto

Erinäisiä pakettilajeja koskevat maksut

13 artikla
Kiireiset paketit

1. Kiireisten pakettien perusmaksuna on tavallisiin paketteihin sovellettava perusmaksu kaksinkertaisena. Tarvittaessa peritään kaksinkertaisena myös 12 artiklassa mainittu lähtevistä ja tulevista paketeista suoritettava erityinen maksuosuus.

2. Kiireisiin lentopaketteihin sovelletaan yksinkertaista lentolisämaksua, ts. ei kaksinkertaista maksua.

14 artikla
Pikapaketit

1. Pikapaketeista peritään osoitemaan hallinnon hyväksi tuleva "pikamaksuksi" kutsuttu lisämaksu, jonka 80 sentiimiksi vahvistettu määrä suoritetaan etukäteen kokonaan pakettia postitettaessa siinäkin tapauksessa, ettei pakettia voida toimittaa saajalle pikapakettina, vaan ainoastaan saapumisilmoitus.

2. Poikkeustapauksessa, jolloin saajan asunto sijaitsee osoitetoimipaikan paikallisen kirjeenkantoalueen ulkopuolella, pikamaksu voidaan korottaa ns. "pikalisämaksulla" (taxe complémentaire dexpres), joka peritään pakettia postista annettaessa ja vaaditaan silloinkin, kun paketti palautetaan lähtöpaikkaan tai jälleenlähetetään. Tämä lisämaksu ei saa olla osoitemaan kotimaanliikenteessä vahvistettua lisämaksua suurempi.

15 artikla
Maksuitta annettavat paketit

1. Maksuitta annettavista paketeista on suoritettava maksuitta antamisesta säädetty maksu, jonka määrä on vahvistettu enintään 60 sentiimiksi paketista. Tämä maksu lisätään 19 artiklan b) kohdassa mainittuun tullausmaksuun ja se peritään asioimismaksuna lähettäjältä osoitemaan hallinnon hyyäksi.

2. Kun paketin maksuitta postista antamista pyydetään sen postittamisen jälkeen, peritään lähettäjältä maksu maksuitta-antamispyynnöstä tätä pyyntöä esitettäessä. Mainittu maksu, jonka määrä on vahvistettu enintään 60 sentiimiksi, lisätään lentolisämaksuun tai sähkösanomamaksuun, jos lähettäjä on ilmaissut toivomuksen, että hänen pyyntönsä lähetettäisiin lento- tai sähköteitse.

16 artikla
Vakuutetut paketit

1. Vakuutetuista paketeista suoritetaan tavallinen vakuutusmaksu, jonka perii lähtötoimipaikka. Tämä maksu lisätään tässä jaksossa vahvistettuihin maksuihin ja lasketaan jommankumman alla olevan kaavan mukaisesti:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

2. Lisäksi hallinnoilla on oikeus alla mainittujen maksujen perimiseen:

a) hallinnot, jotka sitoutuvat ylivoimaisesta esteestä ehkä aiheutuvaan vastuuseen, saavat periä tästä vastuusta johtuvan maksun, joka on määrättävä siten, että tämän maksun ja tavallisen vakuutusmaksun kokonaismäärä ei ylitä 1 §:n b) kohdan toisessa kaavassa mainittua enimmäismäärää;

b) lähtömaan hallinto saa vapaaehtoisesti periä enintään 50 sentiimin toimitusmaksun jokaisesta vakuutetusta paketista.

3. Poikkeuksellisesti asianomainen hallinto määrää kussakin erityisessä tapauksessa lentovakuutusmaksun, joka peritään erikoisen vaarallisilla lentoyhteyksillä tapahtuvasta kuljetuksesta. Edellä 1 §:n b) kohdassa mainittu kokonaismaksu saadaan siis tällöin korottaa.

17 artikla
Helposti särkyvät paketit. Tilaa ottavat paketit

Helposti särkyvistä paketeista ja tilaa ottavista paketeista peritään lisämaksu, joka on 50 % perusmaksusta, johon ehkä on lisätty 12 artiklassa tai päättöpöytäkirjassa mainitut maksuosuudet. Jos paketti on helposti särkyvä ja tilaa ottava, edellä mainittu lisämaksu peritään vain kerran. Näistä paketeista suoritettaviin lentolisämaksuihin ei kuitenkaan tule mitään korotusta; kokonaismaksu pyöristetään tarvittaessa lähinnä suuremmaksi viidellä jaolliseksi luvuksi.

II LUKU

Lisämaksut

II osasto

Kaikkia pakettilajeja koskevat maksut

18 artikla
Lisämaksut

Hallinnoilla on oikeus periä seuraavat lisämaksut:

a) maksu tullimuodollisuuksista maasta vietäessä, jonka lähtömaan hallinto perii paketin tullille esittämisestä; yleensä maksu peritään pakettia postitettaessa;

b) tullausmaksu, jonka osoitemaan hallinto perii paketin luovuttamisesta tullilaitokselle ja tullauksesta tai ainoastaan luovuttamisesta tullilaitokselle; ellei erityisesti ole sovittu, maksu peritään pakettia saajalle annettaessa. Jos kuitenkin on kysymyksessä maksuitta annettava paketti, lähtömann hallinto perii tullausmaksun osoitemaan halliniion hyväksi;

c) kotiinkuljetusmaksu; osoitemaan hallinto voi periä tämän maksun yhtä monta kertaa kuin pakettia on asunnossa tarjottu; pikapaketeista tämä maksu saadaan kuitenkin periä ainoastaan ensimmäisen asunnossa tarjoamisen jälkeisistä tarjoamisista;

d) maksu perillesaamattomuusilmoituksesta; tämä maksu peritään 32 artiklan 3 §:ssä määrätyillä ehdoilla;

e) maksu saapumisilmoituksesta; tämän maksun perii osoitemaan hallinto, milloin sen kotimainen lainsäädäntö sitä edellyttää ja milloin tämä hallinto ei huolehdi kotiinkuljetuksesta, jokaisesta saajan asuntoon ehkä toimitetusta tiedoksiannosta (ensimmäisestä tiedoksiannosta tai seuraavista tiedoksiannoista), paitsi pikapakettien ensimmäisestä tiedoksiannosta:

f) maksu uudelleen päällystämisestä; tämän maksun perii ensimmäisen sellaisen maan hallinto, jonka alueella paketti sisällön suojelemiseksi on täytynyt uudelleen päällystää; se peritään saajalta tai tarvittaessa lähettäjältä;

g) poste restante -maksu, jonka osoitemaan hallinto perii pakettia postista annettaessa jokaisesta postista noudettavaksi tarkoitetusta paketista;

h) varastoimismaksu, jonka osoitemaan hallinto perii jokaisesta paketista, jota ei ole noudettu säädetyn ajan kuluessa, olipa tämä paketti tarkoitettu postista noudettavaksi tai osoitettu kotiin;

i) maksu saantitodistuksesta, kun lähettäjä pyytää saantitodistusta yleissopimuksen 37 artiklassa määrätyillä ehdoilla;

j) maksu lastausilmoituksesta; tämä maksu peritään niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden hallinnot suostuvat sellaisen menettelyn soveltamiseen, kun lähettäjä pyytää lastausilmoituksen osoitettavaksi itselleen; tämä maksu jaetaan puoliksi lähtömaan hallinnon ja sen maan hallinnon kesken, jonka alueella lastaussatama on;

k) tiedustelumaksu, joka mainitaan 43 artiklan 4 §:ssä;

l) maksu takaisinotto- tai osoitteenmuutospyynnöstä;

m) ylivoimaisesta esteestä aiheutuvan vastuun johdosta suoritettava maksu, jonka perivät ne hallinnot, jotka ovat sitoutuneet ylivoimaisesta esteestä ehkä aiheutuvaan vastuuseen.

19 artikla
Tariffi

Edellä 18 artiklassa määriteltyjen lisämaksujen tariffi on vahvistettu seuraavan taulukon ilmoitusten mukaisesti:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

20 artikla
Maksut

1. Osoitemaiden hallinnoilla on oikeus periä saajalta kaikki maksut, etenkin lähetyksistä osoitemaassa maksettavat tullimaksut.

2. Hallinnot sitoutuvat esittämään maidensa asianomaisille viranomaisille, että maksut (niiden joukossa tullimaksut) peruutetaan kysymyksen ollessa paketista, joka on

a) palautettu lähtömaahan;

b) lähettäjän pois luovuttama;

c) hävitetty sisällön täydellisen vahingoitfumisen vuoksi;

d) jälleenlähetetty kolmanteen maahan;

e) kadonnut, anastettu tai vahingoittunut niiden postitoimessa.

II LUKU

Lisämaksut

III osasto

Postimaksuttomat paketit

21 artikla
Virkapaketit

Kokonaan postimaksuitta kuljetetaan postiliikennettä koskevat paketit, jotka vaihdetaan yksinomaan pintateitse yleissopimuksen 23 artiklassa mainituilla ehdoilla.

22 artikla
Sotavankien ja internoitujen paketit

Sotavankien ja internoitujen paketit kuljetetaan maksuitta samalla tavoin kuin yleissopimuksen 8 artiklassa mainitut postilähetykset ja ilman minkäänlaista millekään hallinnolle, olkoon se mikä hyvänsä, tulevaa korvausta, paitsi kun on kysymyksessä lentopakettien lentolisämaksut.

II jakso Liikenteen toimeenpano

I LUKU

Vastaanottamisehdot

I osasto

Yleiset vastaanottamisehdot

23 artikla
Vastaanottamisehdot

Edellyttäen, että sisältö jää 24 artiklassa lueteltujen kieltojen tai niiden kieltojen taikka rajoitusten ulkopuolelle, joita sovelletaan yhden tai useamman kuljetukseen osallistumaan pyydetyn hallinnon alueella, jokaisen paketin pitää, jotta se otettaisiin kuljetettavaksi:

a) kuulua 2 artiklan mukaan sovellettavaksi hyväksyttyyn pakettilajiin;

b) täyttää 1 ja 25 artiklassa määrätyt painoa ja kokoa koskevat ehdot;

c) olla postimerkitettynä kaikkien niiden maksujen mukaisesti, mitkä lähtötoimipaikka saattaa vaatia.

24 artikla
Kiellot

Alla mainittujen esineiden lähettäminen on kiellettyä:

a) kaikissa pakettilajeissa:

1) esineet, jotka laatunsa taikka pakkauksensa vuoksi voivat tuottaa vaaraa henkilökunnalle taikka tahrata tai turmella toisia paketteja (ks. myös mom. 6);

2) oopiumi, morfiini, kokaiini ja muut huumausaineet; kielto ei kuitenkaan koske näiden aineiden lääkintä- tai tieteelliseen tarkoitukseen lähettämistä niihin maihin, jotka sallivat tällaisen lähettämisen;

3) esineet, joiden maahan tuonti tai levittäminen on osoitemaassa kiellettyä;

4) asiakirjat, joilla on todellisen ja henkilökohtaisen kirjeenvaihdon luonne, samoin kuin kaikenlaatuiset kirjelähetykset, jotka on osoitettu jollekin muulle kuin paketin saajalle tai hänen luonaan asuvalle henkilölle. Kuitenkin saa pakettiin sulkea avonaisena jonkin jäljempänä mainituista asiakirjoista, joka sisältää sellaisen asiakirjan olennaiset ilmoitukset ja koskee yksinomaan kuljetettavia tavaroita, nimittäin: faktuuran, luettelon tai lähettämisilmoituksen ja luovuttamiskuitin;

5) elävät eläimet, mikäli asianomaisten maiden postisäännöt eivät salli niiden postissa kuljettamista;

6) räjähtävät, helposti syttyvät tai muut vaaralliset aineet. Hallinnot voivat kuitenkin sopia käsiampumaaseisiin kuuluvien nallien ja ladattujen metalliammuksien, tykistön sytytysputkien räjähtämättömien osien sekä tulitikkujen 1) kuin myös helposti syttyvien filmien, raa'an selluloidin tai selluloidista valmistettujen esineiden kuljetuksesta;

( 1) Tällaisia esineitä ei Suomessa saa ottaa postissa kuljetettaviksi.)

7) säädyttömät tai epäsiveelliset esineet;

b) vakuuttamattomassa paketissa, joka vaihdetaan kahden sellaisen maan välillä, jotka sallivat vakuutuksen: kova raha, pankin setelit, seteliraha tai muut joka miehen kädessä käyvät arvopaperit, platina, kulta tai hopea, joko valmisteina tai sellaisenaan, jalokivet sekä korut ja muut arvoesineet. Tätä määräystä ei voida soveltaa, kun kahden vakuutettujen pakettien kuljetukseen suostuvan hallinnon välinen vaihto voi tapahtua ainoastaan kauttakuljetuksessa avopostina sellaisen hallinnon välityksellä, joka ei näitä paketteja hyväksy. Jokaisella hallinnolla on oikeus kieltää kultatankojen sulkeminen vakuutettuihin tai vakuuttamattomiin lähetyksiin, jotka lähtevät sen alueelta tai ovat osoitetut sinne taikka kuljetetaan sen alueen kautta avopostina kauttakuljetuksessa, tahi rajoittaa näiden lähetysten todellista arvoa.

25 artikla
Koon ja tilavuuden rajat

1. Ellei pakettia pidetä tilaa ottavana soveltamalla 2 artiklan 2 §:n e) kohtaa, mikään pintateitse kuljetettu paketti ei miltään ulottuvuudeltaan saa ylittää 1,50 metriä eikä 3 metriä, kun lasketaan yhteen pituus ja suurin ympärys, joka on mitattu muuhun kuin pituussuuntaan.

2. Poikkeuksena 1 §:stä voidaan meriteitse kuljetettujen pakettien koon ja tilavuuden rajat vapaaehtoisesti määrätä 1,25 metriksi jonkin minkä hyvänsä koon ja jonkin alla mainitun tilavuuden osalta:

60 dm3, kun paketti painaa enintään 5 kg;

80 dm3, kun paketti painaa yli 5, enintään 10 kg;

100 dm3, kun paketti painaa yli 10, enintään 15 kg;

120 dm3, kun paketti painaa yli 15, enintään 20 kg.

3. Ottaen huomioon 1 §:ssä mainitut varaukset, mikään lentopaketti ei saa ylittää seuraavia mittoja: 1 metri pituussuuntaan ja 50 senttimetriä kaikkiin muihin suuntiin; 3 metriä, kun lasketaan yhteen pituus ja suurin ympärys, joka on mitattu muuhun kuin pituussuuntaan.

4. Kuljetustavasta riippumatta minkään paketin mitat eivät saa olla yleissopimuksen 16 artiklan 1 §:ssä mainittuja vähimmäismittoja pienempiä.

5. Tullakseen vastaanotetuiksi postin kuljetettaviksi niiden hallintojen välisissä yhteyksissä, jotka hyväksyvät 2 §:ssä mainitut rajat eivätkä salli tilaa ottavien pakettien kuljetusta, peritään paketeista, joilla niiden paino huomioon ottaen, on vahvistettuja rajoja suurempi tilavuus, niiden tilavuutta vastaavan painoerän mukaan laskettavat maksut. Tässä tapauksessa paketit eivät saa ylittää näiden hallintojen välisissä yhteyksissä sallittuja tilavuuden enimmäisrajoja.

26 artikla
Vastoin määräyksiä lähetettäviksi otettujen pakettien käsittely

1. Milloin 24 artiklan a) kohdassa mainittuja esineitä sisältäviä paketteja on vastoin määräyksiä otettu postissa kuljetettaviksi, niitä on käsiteltävä sen maan kotimaisten määräysten mukaan, jonka hallinto toteaa niitä olevan; saman artiklan a) kohdan 2, 6 ja 7 mom:ssa mainittuja esineitä sisältäviä paketteja ei kuitenkaan missään tapauksessa kuljeteta osoitepaikkaan, ei anneta saajalle eikä palauteta lähtömaahan.

2. Jos pakettiin on suljettu yksikin kirjepostilähetys, jota ei ole hyväksytty 24 artiklan a) kohdan 4 mom:n tarkoittamassa merkityksessä, tätä lähetystä käsitellään yleissopimuksen 22 artiklassa määrätyllä tavalla ja tämän vuoksi pakettia ei voida palauttaa lähtömaahan.

3. Milloin vakuuttamattomia paketteja vaihdetaan kahden sellaisen maan välillä jotka sallivat vakuutuksen, ja paketit sisältävät 24 artiklan b) kohdassa mainittuja esineitä, on sen kauttakuljettavan hallinnon joka erehdyksen toteaa, palautettava ne lähtömaahan. Jos osoitemaan hallinto huomaa erehdyksen vasta saapumisen jälkeen, sillä on oikeus antaa paketti saajalle säännöstensä määräämillä ehdoilla. Jos nämä säännökset eivät salli paketin luovuttamista, se on palautettava lähtöpaikkaan soveltaen 38 artiklaa.

4. Edellä olevan 3 §:n määräyksiä sovelletaan paketteihin, joiden paino tai mitat huomattavasti ylittävät sallitut rajat. Sellaiset paketit saadaan kuitenkin tarvittaessa antaa saajalle, jos tämä on ensin suorittanut kysymykseen tulevat maksut.

5. Jos vastoin voimassa olevia määräyksiä kuljetettavaksi otettua pakettia ei anneta saajalle eikä palauteta lähtöpaikkaan, on lähtömaan hallinnolle annettava tarkka tieto siitä, mitä tälle paketille on tehty.

27 artikla
Lähettäjän antamat ohjeet pakettia postittaessaan

1. Pakettia postittaessaan lähettäjä on velvollinen ilmoittamaan, miten on meneteltävä, jos paketti ei tule toimitetuksi perille.

2. Lähettäjä voi antaa vain yhden seuraavista ohjeista:

a) perillesaamattomuusilmoitus lähetetään pintateitse tai lentoteitse hänelle itselleen;

b) perillesaamattomuusilmoitus lähetetään pintateitse tai lentoteitse osoitemaassa asuvalle kolmannelle henkilölle;

c) paketti palautetaan viipymättä lähettäjälle pintateitse tai lentoteitse;

d) paketti palautetaan lähettäjälle pintateitse tai lentoteitse määrätyn säilytysajan kuluttua;

e) paketti toimitetaan jollekin toiselle saajalle, tarvittaessa jälleenlähettämisen tapahduttua, pintateitse tai lentoteitse (ja ottaen huomioon 32 artiklan 1 §:n c) kohdan 2 mom:n erikoismääräykset);

f) paketti jälleenlähetetään pintateitse tai lentoteitse alkuperäiselle saajalle toimitettavaksi;

g) paketti myydään lähettäjän vastuulla;

h) lähettäjä luopuu paketista.

I LUKU

Vastaanottamisehdot

II osasto

Erityiset vastaanottamisehdot

28 artikla
Vakuutetut paketit

1. Seuraavat säännöt ovat voimassa vakuutettujen pakettien vakuutusmäärästä:

a) postihallintojen osalta:

1) kullakin hallinnolla on oikeus omalta osaltaan rajoittaa vakuutusmäärää, ei kuitenkaan 1,000 frangia pienemmäksi;

2) niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden hallinnot ovat vahvistaneet eri suuruiset enimmäismäärät, alinta rajaa on molemmin puolin noudatettava;

b) lähettäjien osalta:

1) on kiellettyä ilmoittaa paketin sisällön arvo todellista arvoa suuremmaksi;

2) lähetys voidaan vakuuttaa osastakin paketin sisällön todellista arvoa.

2. Jokaisen paketin todellista arvoa suuremman määrän vilpillisen ilmoittamisen johdosta ryhdytään lähtömaan lainsäädännössä mainittuihin laillisiin toimiin.

3. Postitettaessa on maksuton postiinjättötodistus annettava jokaiselle vakuutetun paketin lähettäjälle. (Suomessa myös vakuuttamattomasta paketista annetaan postiinjättötodistus.)

29 artikla
Maksuitta annettavat paketit

1. Maksuitta annettavaa pakettia ei voida hyväksyä kuljetettavaksi, ellei lähettäjä sitoudu suorittamaan koko sitä määrää, mikä osoitetoimipaikalla olisi oikeus vaatia saajalta, samoin kuin 15 artiklassa säädettyä maksua maksuitta antamisesta.

2. Lähtötoimipaikka voi vaatia riittävän rahamäärän tallettamista.

II LUKU

Postista antamista ja jälleenlähettämistä koskevat ehdot

I osasto

Postista antaminen

30 artikla
Yleiset säönnöt postista antamisesta. Säilytysajat

1. Paketti annetaan yleensä saajalle niin pian kuin suinkin noudattaen tällöin osoitemaassa voimassa olevia määräyksiä.

2. Jokainen paketti, jonka saapumisesta tiedoksianto on toimitettu saajalle, pidetään hänen saatavanaan viisitoista päivää tai enintään kuukausi sen päivän jälkeisestä päivästä, jolloin tiedoksianto on lähetetty. Tämä aika voidaan poikkeustapauksessa pidentää jos osoitemaan hallinnon säännökset niin sallivat.

3. Ellei tiedoksiantoa ole voitu lähettää, säilytysaikaan sovelletaan osoitemaan säännöksiä; tämä säilytysaika, jota sovelletaan myös postista noudettaviksi osoitettuihin paketteihin, ei yleensä saa ylittää viittä kuukautta kysymyksen ollessa kaukaisista maista (yleissopimuksen ohjesäännön 107 artiklan mukaan) ja kolmea kuukautta muiden maiden ollessa kysymyksessä. Paketti on palautettava lähtötoimipaikkaan lyhyemmän ajan kuluessa, jos lähettäjä osoitemaassa tunnetulla kielellä on sitä pyytänyt.

4. Jälleenlähettämistapauksessa 2 ja 3 §:ssä mainittua säilytysaikaa sovelletaan uudesta osoitetoimipaikasta perille toimitettaviin paketteihin.

31 artikla
Pikapakettien perille toimittaminen

1. Pikapaketin tai saapumisilmoituksen perille toimittamista erikoislähetin välityksellä yritetään vain kerran.

2. Jos yritys on tulokseton, pakettia ei enää pidetä pikapakettina.

32 artikla
Perillesaamattomuus

1. Saatuaan 27 artiklan 2 §:n a) ja b) kohdassa tarkoitetun perillesaamattomuusilmoituksen, lähettäjä tai siinä mainittu kolmas henkilö on velvollinen antamaan sanotun artiklan 2 §:n c) - h) kohdassa hyväksytyt ohjeet ja lisäksi yhden seuraavista:

a) saajalle ilmoitetaan vielä kerran;

b) osoite oikaistaan tai täydennetään;

c) kun kysymyksessä on postiennakkopaketti:

1) paketti annetaan jollekin muulle henkilölle kuin saajalle, merkityn postiennakkomäärän suoritusta vastaan;

2) paketti annetaan alkuperäiselle saajalle tai jollekin toiselle saajalle postiennakon määrää vaatimatta tai alun perin ilmoitettua pienemmän määrän suoritusta vastaan;

d) paketti annetaan maksuitta joko alkuperäiselle saajalle tai jollekin toiselle saajalle.

2. Niin kauan kuin osoitemaan hallinto ei ole saanut lähettäjän tai kolmannen henkilön ohjeita, sillä on oikeus luovuttaa paketti alkuaan määrätylle saajalle tai tarvittaessa jollekin muulle myöhemmin määrätylle saajalle taikka jälleenlähettää paketti uuteen osoitteeseen. Sitten kun uudet ohjeet on saatu, ainoastaan nämä ohjeet pätevät ja niitä on noudatettava. Ne voidaan lähettää lentoteitse tai sähkeitse, jos lähettäjä tai kolmas henkilö maksaa vastaavan lentolisätai sähkösanomamaksun.

3. Kun perillesaamattomuusilmoitus on toimitettu lähettäjälle lentoteitse näiden ohjeiden mukaisesti, lähtömaan hallinto perii ilmoitusta perille tuotaessa lentokuljetuksesta suoritettavan maksun. Edellä 1 §:ssä mainittujen ohjeiden lähettäminen aiheuttaa 18 artiklan d) kohdassa mainitun maksun perimisen joko lähettäjältä tai kolmannelta henkilöltä. Milloin ilmoitus koskee useampia paketteja, jotka sama lähettäjä on yhtaikaa jättänyt samaan toimipaikkaan kuljetettaviksi samalle saajalle, tämä maksu peritään vain kerran.

33 artikla
Perillesaamattomien pakettien palauttaminen lähtöpaikkaan

1. Jokainen paketti, jota ei ole voitu toimittaa perille, palautetaan lähtötoimipaikkaan:

a) heti, jos:

1) lähettäjä on sitä pyytänyt 27 artiklan 2 §:n c) kohdan nojalla;

2) lähettäjä (tai 27 artiklan 2 §:n b) kohdassa tarkoitettu kolmas henkilö) on esittänyt pyynnön, johon ei ole myönnytty;

3) lähettäjä tai kolmas henkilö kieltäytyy suorittamasta 32 artiklan 3 §:ssä säädettyjä maksuja;

4) lähettäjän tai kolmannen henkilön antamat ohjeet eivät ole johtaneet toivottuun tulokseen, olipa nämä ohjeet annettu postitettaessa tai perillesaamattomuusilmoituksen saamisen jälkeen;

b) heti kun on kulunut:

1) lähettäjän 27 artiklan 2 §:n d) kohdan nojalla ehkä määräämä aika;

2) edellä 30 artiklassa määrätyt säilytysajat, jos lähettäjä ei ole noudattanut 27 artiklan määräyksiä;

3) kahden kuukauden määräaika perillesaamattomuusilmoituksen lähettämisestä, ellei tämän ilmoituksen laatinut toimipaikka ole saanut riittäviä ohjeita lähettäjältä tai kolmannelta henkilöltä taikka elleivät nämä ohjeet ole saapuneet mainittuun toimipaikkaan; tämä aika pidennetään neljäksi kuukaudeksi kaukaisten maiden välisissä yhteyksissä.

2. Mahdollisuuden mukaan paketti palautetaan samaa tietä kuin se on saapunut. Lentopakettia ei kuitenkaan palauteta lentoteitse, ellei lähettäjä ole taannut lentokuljetusmaksujen suorittamista.

3. Jokaisesta tämän artiklan mukaan lähtöpaikkaan palautettavasta paketista peritään:

a) uudesta lähettämisestä aina lähtötoimipaikkaan saakka aiheutuvat maksut;

b) maksut, joita ei ole peruutettu, ja joista osoitemaan hallinto ei ole saanut korvausta pakettia lähtöpaikkaan palautettaessa.

4. Nämä maksut peritään lähettäjältä.

34 artikla
Lähettäjän luopuminen perillesaamattomasta paketista

Jos lähettäjä on luopunut paketista, jota ei ole voitu toimittaa saajalle, osoitemaan hallinto käsittelee sitä oman lainsäädäntönsä mukaisesti.

35 artikla
Suorittamattomien maksujen periminen perillesaamattoman paketin lähettäjältä

1. Perillesaamattoman paketin lähettäjä on velvollinen suorittamaan ne kuljetus- tai muut maksut, joista hallinnot eivät ole saaneet korvausta perillesaamattomuuden johdosta, myös jos paketti on luovutettu pois, myyty tai hävitetty.

2. Lähtötoimipaikka voi aina tarvittaessa vaatia rahamäärän tallettamista näiden kustannnsten peittämiseksi.

II LUKU

Postista antamista ja jälleenlähettämistä koskevat ehdot

II osasto

Jälleenlähettäminen

36 artikla
Jälleenähettäminen saajan olinpaikan muutoksen tai osoitteen muutoksen johdosta

1. Jälleenlähettäminen saajan olinpaikan muutoksen johdosta tai 42 artiklaa soveltaen tehdyn osoitteen muutoksen johdosta voi tapahtua joko osoitemaassa tai sen ulkopuolelle.

2. Jälleenlähettäininen osoitemaassa voi tapahtua joko lähettäjän tai saajan pyynnöstä tai, jos osoitemaan määräykset niin sallivat, virkatoimin.

3. Jälleenlähettäminen osoitemaan ulkopuolelle voi tapahtua vain lähettäjän tai saajan pyynnöstä; tässä tapauksessa paketin on täytettävä uuteen lähettämiseen sovellettavat ehdot.

4. Jälleenlähettäminen yllä mainituilla ehdoilla voi myös tapahtua lentoteitse, jos lähettäjä tai saaja sitä pyytää, ehtona että uudesta kuljetuksesta johtuvien lentolisämaksujen suorittaminen taataan.

5. Lähettäjä voi kieltä jokaisen jälleenlähettämisen.

6. Kunkin paketin ensimmäisestä jälleenlähettämisestä tai jokaisesta muusta ehkä myöhemmin tapahtuvasta jälleenlähettämisestä voidaan periä:

a) asianomaisen hallinnon säännöksissä mainitusta jälleenlähettämisestä vahvistetut maksut, kun kyseessä on jälleenlähettäminen osoitemaassa;

b) uudesta kuljetuksesta johtuvat maksut, kun kyseessä on jälleenlähettäminen osoitemaan ulkopuolelle;

c) maksut, joiden peruutusta aikaisempien osoitemaiden hallinnot eivät salli.

7. Edellä 6 §:ssä mainitut maksut peritään saajalta.

37 artikla
Väärin ohjatut ja jälleenlähetettävät paketit

1. Jokainen lähettäjän tai lähtömaan hallinnon erehdyksen vuoksi väärin ohjattu paketti jälleenlähetetään oikeaan määräpaikkaansa sen hallinnon, jolle paketti on saapunut, käyttämää suorinta tietä.

2. Jokainen väärin ohjattu lentopaketti on ehdottomasti jälleenlähetettävä lentoteitse.

3. Jokaisesta tämän artiklan nojalla jälleenlähetystä paketista on suoritettava maksut, jotka johtuvat sen kuljetuksesta oikeaan määräpaikkaansa, sekä 36 artiklan 6 §:n c) kohdassa mainitut maksut.

4. Nämä maksut velotaan siltä hallinnolta, jonka alainen on paketin väärin ohjannut vaihtotoimipaikka. Tämä hallinto perii ne tarvittaessa lähettäjältä.

38 artikla
Vastoin määräyksiä lähetettäviksi otettujen pakettien palauttaminen lähtöpaikkaan

1. Jokainen vastoin määräyksiä lähetettäväksi otettu paketti palautetaan lähtöpaikkaan ja siitä peritään 33 artiklan 3 §:ssä määrätyt maksut.

2. Jos ne maksuosuudet, jotka paketin palauttavalla hallinnolla on oikeus saada, eivät riitä peittämään näitä maksuja, suoritettaviksi jäävät kustannukset peritään erehdyksestä vastuussa olevalta hallinnolta, jos paketti on ohjattu väärin postitoimen syyksi katsottavan erhdyksen vuoksi, ja lähettäjältä, jos paketti on ohjattu väärin viimeksi mainitun erehdyksen vuoksi tai jos se on 24 artiklassa mainittujen kieltojen alainen.

3. Päinvastaisessa tapauksessa paketin palauttava hallinto suorittaa takaisin ensimmäiselle hallinnolle, joka huolehtii sen jälleenlähettämisestä lähtöpaikkaan liikaa velkomansa maksuosuudet ja maksuerät.

39 artikla
Palauttaminen lähtöpaikkaan liikenteen lakkauttamisen johdosta

Paketin palauttaminen lähtöpaikkaan liikenteen lakkauttamisen vuoksi on ilmaista; menomatkalta perityt, jakamattomat kuljetusmaksuosuudet suoritetaan takaisin lähettäjälle.

III LUKU

Erityisiä määräyksiä

40 artikla
Annettujen ohjeiden huomiotta jättäminen jonkin hallinnon taholta

Kun osoitemaan hallinto tai jokin välittävä hallinto ei ole noudattanut annettuja ohjeita joko postitettäessa tai myöhemmin, sen on suoritettava kuljetusmaksuosuudet (meno ja paluu) ja muut ehkä kysymykseen tulevat maksut, joita ei ole peruutettu. Maksetut menokustanuukset jäävät kuitenkin lähettäjän suorittamiksi, jos tämä postittaessaan tai myöhemmin on selittänyt, että hän perillesaamattomuuden sattuessa luopuu paketista tai haluaa sen myytäväksi.

41 artikla
Paketit, jotka sisältävät esineitä, joiden pikainen pahentuminen tai pilaantuminen on pelättävissä

Vain ne pakettiin suljetut esineet, joiden pikainen pahentuminen tai pilaantuminen on pelättävissä, voidaan asianomaisen hyväksi myydä heti, jopa meno- tai paluumatkalla, ilman ennakkoilmoitusta ja oikeudellisia muodollisunksia. Jos myynti jostakin syystä on mahdotonta, pahentuneet tai pilaantuneet esineet hävitetään.

42 artikla
Takaisin ottaminen. Osoitteen muutos tai oikaisu

Yleissopimusen 26 artiklassa määrätyillä ehdoilla paketin lähettäjä voi pyytää sen palauttamista lähtöpaikkaan tai sen osoitteen muuttamista. Ehtona on tällöin, että 33 artiklan 3 §:n ja 36 artiklan 6 §:n määräysten perusteella jokaisesta uudesta lähettämisestä vaadittavien maksumäärien suorittaminen taataan. Vakuutettujen pakettien osoitteen muutosta koskevista sähkösanomapyynnöistä tulee suorittaa kirjaamismaksu sähkösanomamaksun lisäksi.

43 artikla
Tiedustelut ja kyselyt

1. Kukin hallinto on velvollinen vastaanottamaan jokaista toisten hallintojen alueella postitettua pakettia koskevat tiedustelut ja kyselyt.

2. Tiedustelut otetaan vastaan ainoastaan vuoden kuluessa paketin postittamispäivän jälkeisestä päivästä lukien.

3. Joltakin hallinnolta saapuvat kyselyt otetaan vastaan ja ne on velvollisuus käsitellä ainoastaan sillä ehdolla, että ne saapuvat asianomaiselle hallinnolle viidentoista kuukauden kuluessa paketin postittamispäivästä lukien. Jokainen hallinto on velvollinen käsittelemään kyselyt niin lyhyessä ajassa kuin mahdollista.

4. Ellei lähettäjä ole suorittanut kokonaan 18 artiklan i) kohdassa mainittua saantitodistusmaksua, jokainen tiedustelu tai kysely aiheuttaa "tiedustelumaksun" perimisen 19 artiklan k) kohdassa vahvistettuun maksumäärään saakka. Tiedustelut tai kyselyt lähetetään yleissopimuksen 35 artiklan 4 §:ssä mainituilla ehdoilla.

5. Jos tiedustelu tai kysely koskee useampia paketteja, jotka sama lähettäjä yhtaikaa on antanut samaan toimipaikkaan samalle saajalle samaa tietä lähetettäviksi, tämä maksu peritään vain kerran. Se maksetaan takaisin, jos tiedustelun tai kyselyn on aiheuttanut postitoimessa tehty virhe.

III jakso Vastuu

44 artikla
Postihallintojen vastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot vastaavat pakettien katoamisesta, anastamisesta tai vahingoittumisesta, lukuun ottamatta 45 artiklassa mainittuja tapauksia. Niiden vastuu koskee sekä avopostina että suljettuna postina kuljetettuja paketteja.

2. Lähettäjällä on oikeus saada vahingonkorvaus, joka periaatteellisesti vastaa katoamisen, anastuksen tai vahingon todellista arvoa. Välillistä vahinkoa tai saamatta jäänyttä voittoa ei oteta huomioon. Tämä korvaus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa ylittää:

a) vakuutettujen pakettien osalta, vakuutusmäärää kultafrangeina; jälleenlähetettäessä tai palautettaessa lähtöpaikkaan vakuutettuja lentopaketteja pintateitse, vastuu rajoittuu toisen matkan osalta siihen, mitä sovelletaan tätä tietä kuljetettuihin paketteihin;

b) muiden pakettien osalta, seuraavia määriä:


10 frangia         enintään  1 kg:n paketista
15    "    yli  1,    "      3  "      "
25    "     "   3,    "      5  "      "
40    "     "   5,    "     10  "      "
55    "     "  10,    "     15  "      "
70    "     "  15,    "     20  "      "

3. Vahingonkorvaus lasketaan samanlaisen tavaran käyvän hinnan mukaan, kultafrangeiksi muunnettuna, paketin postiinjättöaikana sillä paikkakunnalla, missä paketti otettiin kuljetettavaksi. Ellei käypää hintaa tunneta, vahingonkorvaus lasketaan tavaran tavallisen arvon mukaan samojen perusteiden mukaan arvioituna.

4. Kun vahingonkorvaus on suoritettava kadonneesta, kokonaan anastetusta tai kokonaan turmeltuneesta paketista, lähettäjällä on sitä paitsi oikeus saada takaisin suoritetut maksut, lukuun ottamatta vakuutusmaksua. Sama määräys koskee lähetyksiä, joita saajat niiden huonon kunnon vuoksi ovat kieltäytyneet vastaanottamasta, jos tämä voidaan lukea postitoimen syyksi ja aiheuttaa sille vastuun.

5. Kun paketin katoamisen, sen koko sisällön anastamisen tai turmeltumisen on aiheuttanut sellainen ylivoiniaisena esteenä pidettävä tapahtuma, ettei vahingonkorvausta makseta, lähettäjällä on oikeus saada takaisin ei ainoastaan paketin suorittamatonta matkaa vastaavat maa- ja merikuljetuksen maksuosuudet sekä lentolisämaksut, vaan myös ne maksut, olivatpa ne minkälaatuisia tahansa, jotka on etukäteen maksettu suorittamatta jääneestä toimituksesta.

6. Vahingonkorvaus maksetaan saajalle hänen sitä vaatiessaan, joko sen jälkeen kun hän saadessaan paketin on tehnyt huomautuksen sisällön anastuksesta tai vahingoittumisesta tai jos lähettäjä on luopunut oikeuksistaan hänen hyväkseen.

45 artikla
Postihallintojen vapauttaminen vastuusta

1. Postihallintojen vastuu lakkaa kysymyksen ollessa paketeista, jotka ne ovat antaneet postista joko samanlaatuisista lähetyksistä niiden kotimaisissa ohjesäännöissä määrätyillä ehdoilla tai yleissopimuksen 12 artiklan 3 §:ssä mainituilla ehdoilla; vastuu säilyy kuitenkin:

a) kun, milloin kotimaiset ohjesäännöt niin sallivat, saaja tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähtöpaikkaan, lähettäjä esittää vastalauseen ottaessaan vastaan paketin, jonka sisältö on anastettu tai vahingoittunut;

b) kun saaja tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähtöpaikkaan, lähettäjä, huolimatta säännöiimukaisesti annetusta kuittauksesta, ilmoittaa viipymättä hallinnolle, joka on hänelle antanut paketin postista, todenneensa vahingon ja näyttää toteen, ettei anastus tai vahinko ole sattunut postista antamisen jälkeen.

2. Postihallinnot eivät ole vastuussa:

1) pakettien katoamisesta, anastuksesta tai vahingoittumisesta:

a) ylivoimaisen esteen sattuessa. Hallinnon, jonka postitoimessa katoaminen, anastus tai vahinko on sattunut, on ratkaistava maansa lainsäädännön mukaisesti, johtuuko tämä katoaminen, anastus tai vahinko olosuhteista, joita on pidettävä ylivoimaisena esteenä; nämä olosuhteet on saatettava lähtömaan hallinnon tietoon, jos tämä viimeksi mainittu sitä pyytää. Vastuu on kuitenkin voimassa lähettävän maan hallinnon suhteen, joka on sitoutunut vastaamaan ylivoimaisesta esteestä aiheutuvasta vahingosta (16 artikla, 2 §, a) kohta);

b) kun, milloin todistetta niiden vastuusta ei voida muulla tavoin hankkia, ne eivät voi ottaa huomioon paketteja ylivoimaisena esteenä pidettävästä tapahtumasta johtuvan virka-asiakirjojen häviämisen vuoksi;

c) kun vahinko on aiheutunut lähettäjän erehdyksestä tai laiminiyönnistä tai johtuu paketin sisällön laadusta;

d) kun on kysymys paketeista, joiden sisältö on 24 artiklan a) kohdan 2, 3, 5, 6 ja 7 mom:ssa sekä b) kohdassa mainittujen kieltojen alainen ja mikäli nämä paketit on takavarikoitu tai hävitetty asianomaisten viranomaisten toimesta niiden sisällön vuoksi;

e) kun on kysymys paketeista, joiden sisällön arvo on vilpillisesti ilmoitettu sen todellista arvoa suuremmaksi;

f) kun lähettäjä ei ole esittänyt mitään tiedustelua 43 artiklan 2 §:ssä määrätyn ajan kuluessa;

g) kun on kysymys sotavankien ja intemoitujen paketeista;

2) osoitemaan lainsäädännön nojalla pidätetyistä paketeista.

3. Postihallinnot eivät ole missään vastuussa tulliluetteloista, olkoon ne laadittu mihin muotoon hyvänsä, eikä tulliviranomaisten tekemistä päätöksistä tullitarkastuksen alaisia paketteja tarkastettaessa.

46 artikla
Lähettäjän vastuu

1. Paketin lähettäjä on vastuussa samassa määrin kuin itse hallinnot kaikista muille postilähetyksille aiheutuneista vahingoista seurauksena sellaisten esineiden lähettämisestä, joita ei ole hyväksytty kuljetettaviksi, tai vastaanottamisehtojen huomiotta jättämisestä, edellyttäen ettei ole ollut kysymyksessä hallintojen tai kuljetnsyritysten erehdys tai laiminlyönti.

2. Se seikka, että postitustoimipaikka ottaa tällaisen paketin kuljetettavaksi, ei vapauta lähettäjää hänen vastuustaan.

3. Tarvittaessa kuulun lähtömaan hallinnolle nostaa syyte lähettäjää vastaan.

47 artikla
Postihallintojen välisen vastuun määrittäminen

1. Kunnes toisin on näytetty, on se hallinto vastuussa, joka muistutuksetta on ottanut paketin vastaan ja joka huolimatta siitä, että sillä on ollut kaikki ohjesäännön mukaiset keinot käytettävissäääu tutkimusta varten, ei voi näyttää toteen, että paketti on joko annettu saajalle tai tarvittaessa toimitettu asianmukaisessa järjestyksessä toiselle hallinnolle.

2. Välittävä tai osoitemaan hallinto on, kunnes toisin on näytetty ja ottaen huomioon 4 §:n määräykset, vapaa kaikesta vastuusta:

a) kun se on noudattanut ohjesäännön määräyksiä, jotka koskevat karttapäätösten ja pakettien tarkastusta sekä epäsäännöllisyyksien toteamista;

b) kun se voi näyttää toteen, että se on saanut tiedustelun vasta tiedusteltua pakettia koskevien virka-asiakirjojen hävittämisen jälkeen säännönmukaisen säilytysajan päätyttyä. Tämä ehto ei vaikuta tiedustelijan oikeuksiin.

3. Kun katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut lentokuljetusyhtiön liikenteessä, sen maan hallinto, joka perii kuljetuskorvaukset, on velvollinen maksamaan takaisin lähtömaan hallinnolle lähettäjälle maksettavan vahingonkorvauksen.

4. Jos katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut kuljetuksen aikana eikä ole mahdollista näyttää toteen, minkä maan alueella tai postitoimessa tapaus on sattunut, kysymyksessä olevat hallinnot vastaavat tappiosta yhtä suurin osin. Jos kuitenkin on kysymys tavallisesta vahingoittuneesta paketista ja kun vahingonkorvauksen määrä ei ylitä 25 frangia, lähtö- ja osoitemaiden hallinnot, lukuun ottamatta välittäviä hallintoja, vastaavat tämän määrän suorittamisesta yhtä suurin osin. Jos anastus tai vahinko on todettu osoitemaassa tai, kysymyksen ollessa palauttamisesta lähettäjälle, lähtömaassa, on tämän maan hallinto velvollinen todistamaan:

a) ettei paketin päällyksessä eikä sinetöinnissä ole selviä anastuksen tai vahingon jälkiä;

b) ettei, vakuutetun paketin ollessa kysymyksessä, postiin jätettäessä todettu paino ole muuttunut;

c) että suljetuissa päällyksissä lähetettyjen pakettien itse päällykset ja niiden sinetit olivat eheät.

Kun osoitemaan tai tarvittaessa lähtömaan hallinto on esittänyt tällaisen todisteen, ei mikään muista kysymykseen tulevista hallinnoista voi kieltää vastuuosuuttaan vedoten siihen, että se on luovuttanut paketin seuraavan hallinnon tekemättä muistutusta.

5. Lähetettäessä paketteja lukumäärältään soveltaen 51 artiklan 2 ja 3 §:ää, mikään kysymykseen tulevista hallinnoista ei voi kieltääkseen vastuuosuutensa selittää, että karttapäätökseen kuuluvien pakettien lukumäärä poikkeaa pakettikartassa ilmoitetusta.

6. Aina milloin paketteja lähetetään summittain, asianomaiset hallinnot voivat sopia vastuun jakamisesta, kun on kysymys tietynlaisten, yhteisellä sopimuksella määriteltyjen pakettien katoamisesta, anastuksesta tai vahingoittumisesta.

7. Mitä vakuutettuihin paketteihin tulee, hallinnon vastuu muita hallintoja kohtaan ei missään tapauksessa ole asianomaisen hallinnon hyväksymän vakuutuksen enimmäismäärää suurempi.

8. Jos paketti on kadonnut, anastettu tai vahingoittunut olosuhteissa, jotka on katsottava ylivoimaiseksi esteeksi, on se hallinto, jonka alueella tai postitoimessa katoaminen, anastus tai vahinko on tapahtunut, vastuussa lähtömaan hallinnolle ainoastaan, mikäli molemmat hallinnot sitoutuvat vastuuseen ylivoimaisesta esteestä aiheutuneesta vahingosta.

9. Katoamisesta, anastuksesta tai vahingosta vastuussa olevat hallinnot suorittavat tullimaksut ja muut maksut, joita ei ole voitu peruuttaa.

10. Sillä hallinnolla, joka on vahingonkorvauksen maksanut, on vahingonkorvausta vastaavaan määrään saakka korvauksen saaneen henkilön oikeudet kaikkien niiden vaatimusten suhteen, joita voidaan esittää saajaa, lähettäjää tai kolmatta henkilöä vastaan.

48 artikla
Vahingonkorvauksen maksaminen

1. Samalla kun oikeus korvauksen vaatimiseen vastuulliselta hallinnolta säilyy, velvollisuus vahingonkorvauksen maksamiseen ja maksujen palauttamiseen kuuluu joko lähtömaan tai osoitemaan hallinnolle 44 artiklan 6 §:ssä mainitussa tapauksessa.

2. Tämän maksamisen tulee tapahtua niin pian kuin suinkin ja viimeistään kuuden kuukauden kuluessa tiedustelupäivän jälkeisestä päivästä lukien.

3. Kun se hallinto, jonka on vahingonkorvaus maksettava, ei sitoudu vastuuseen ylivoimaisesta esteestä aiheutuneesta vahingosta, ja kun ennen 2 §:ssä mainitun määräajan päättymistä ei ole ratkaistu kysymystä siitä, onko katoaminen, anastus tai vahinko katsottava mainitunluonteiseksi, tämä hallinto voi poikkeuksellisesti jättää vahingonkorvauksen suorituksen mainittua aikaa myöhemmäksi.

4. Lähtömaan tai tapauksen mukaan osoitemaan hallinnolla on oikeus maksaa oikeudenomistajalle vahingonkorvaus toisten kuljetuksiin osallistuneiden hallintojen puolesta, elleivät nämä hallinnot viiden kuukauden kuluessa siitä, kun korvausvaatimus asianmukaisessa järjestyksessä oli tehty, ole järjestäneet asiaa tai saattaneet lähtömaan tai tapauksen mukaan osoitemaan hallinnon tieteon, että katoaminen, anastus tai vahinko oli ilmeisesti johtunut ylivoimaisena esteenä pidettävästä tapahtumasta.

49 artikla
Vahingonkorvauksen takaisin maksaminen maksun suorittaneelle hallinnolle

1. Vastuullinen hallinto tai hallinto, jonka puolesta maksu on suoritettu 47 artiklan mukaisesti, on velvollinen maksamaan takaisin hallinnolle, joka on suorittanut maksun 48 artiklan nojalla ja jota sanotaan "maksavaksi hallinnoksi", oikeudenomistajalle todella maksetun vahingonkorvauksen määrän. Tämän suorituksen tulee tapahtua neljän kuukauden kuluessa maksuilmoituksen lähettämisestä.

2. Jos vahingonkorvaus on useamman hallinnon suoritettava 47 artiklan mukaisesti, on ensimmäisen hallinnon, joka asianmukaisesti saatuaan tiedustellun paketin ei voi näyttää toteen lähettäneensä sen säädetyssä järjestyksessä asianomaiselle postilaitokselle, suoritettava koko maksettava vahingonkorvauksen määrä maksavalle hallinnolle 1 §:ssä mainitussa määräajassa. Ensin mainitun hallinnon asia on velkoa toisilta vastuullisilta hallinnoilta niiden kunkin ehkä suoritettava osuus oikeudenomistajalle maksetusta korvauksesta.

3. Takaisin maksaminen velkovalle hallinnolle tapahtuu yleissopimuksen 13 artiklassa annettujen maksusääntöjen mukaan.

4. Kun vastuu on tunnustettu, samoin kuin 48 artiklan 4 §:ssä mainitussa tapauksessa, vahingonkorvauksen määrä voidaan periä myös virkatoimin vastuulliselta hallinnolta tilitysteitse joko suoraan tai ensimmäisen kauttakuljettavan hallinnon välityksellä, joka vuorostaan velkoo seuraavaa hallintoa. Tätä menettelyä jatketaan, kunnes maksettu määrä on velottu vastuulliselta hallinnolta; tarvittaessa on syytä ottaa huomioon ohjesäännön laskujen laatimista koskevat määräykset.

5. Maksava hallinto ei voi vaatia vahingonkorvauksen takaisin suoritusta vastuulliselta hallinnolta myöhemmin kuin yhden vuoden kuluessa luettuna joko maksuilmoituksen lähettämispäivästä tai tarvittaessa 48 artiklan 4 §:ssä mainitun määräajan päättymispäivästä.

6. Hallinto, jonka vastuu on asianmukaisesti todettu ja joka aluksi on kieltäytynyt maksamasta vahingonkorvausta, on velvollinen suorittamaan kaikki maksamisen aiheettomasta viivytyksestä johtuvat lisäkustannukset.

50 artikla
Vahingonkorvauksen mahdollinen takaisin periminen lähettäjältä tai saajalta

1. Jos aikaisemmin kadonneena pidetty paketti tai paketin osa löytyy vahingonkorvauksen maksamisen jälkeen, siitä ilmoitetaan sekä saajalle että lähettäjälle; viimeksi mainitulle tai, soveltaen 44 artiklan 6 §:ssä, saajalle ilmoitetaan sitä paitsi, että hän voi lunastaa paketin kolmen kuukauden kuluessa suorittamalla takaisin saamansa vahingonkorvauksen määrän. Ellei lähettäjä tai, tapauksen mukaan, saaja tiedustele pakettia määräajassa, samanlainen ilmoitus tehdään saajalle tai tarvittaessa lähettäjälle.

2. Jos lähettäjä tai saaja lunastaa paketin tai tämän paketin löydetyn osan maksamalla takaisin vahingonkorvauksen määrän, tämä määrä palautetaan sille hallinnolle tai tarvittaessa niille hallinnoille, jotka ovat korvanneet vahingon.

3. Jos lähettäjä ja saaja kieltäytyvät lunastamasta pakettia, se jää sen hallinnon tai tarvittaessa niiden hallintojen omaisuudeksi, jotka ovat vahingon korvanneet.

4. Kun todiste lunastuksesta on esitetty 48 artiklan 4 §:ssä mainitun viiden kuukauden määräajan jälkeen, suoritettu vahingonkorvaus velotaan välittävän tai osoitemaan hallinnolta, ellei maksettua määrää voida jostakin syystä periä takaisin lähettäjältä.

5. Milloin kadonnut vakuutettu paketti, jonka sisällön arvo todetaan olevan maksettua vahingonkorvauksen määrää pienempi, myöhemmin löytyy, lähettäjän on suoritettava takaisin tämän vahingonkorvauksen määrä vakuutetun paketin postista antamista vastaan. Tällöin on otettava huomioon 28 artiklan 2 §:ssä mainitut arvon vilpillisestä ilmoittamisesta johtuvat seuraukset.

IV jakso Maksujen jako

51 artikla
Yleinen periaate

1. Maksujen jako asianomaisille hallinnoille tapahtuu yleensä paketittain.

2. Kuitenkin kysymyksen ollessa lähettämisestä suorina karttapäätöksinä, lähtömaan hallinto voi sopia osoitemaan hallinnon ja ehkä välittävien hallintojen kanssa maa- ja merikuljetusmaksuosuuksien jakamisesta kokonaismäärän mukaan painoerittäin, muiden maksujen jaon tapahtuessa paketittain.

3. Aina milloin on kysymys lähettämisestä suorina karttapäätöksinä, lähtömaan hallinto voi sopia osoitemaan ja ehkä välittävien hallintojen kanssa, että se hyvittää niille paketittain tai kilogrammoittain karttapäätösten kokonaispainosta lasketut rahamäärät, jotka vastaavat joko pelkkiä maa- ja merikuljetusmaksuosuuksia, muut maksut paketittain lisättyinä, tai niille tulevaa kokonaiskorvausta.

V jakso Erilaisia määräyksiä

52 artikla
Yleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikessa siinä, mistä ei ole nimenomaan annettu määräyksiä tässä sopimuksessa.

53 artikla
Tätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitetyt ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevat ehdotukset on voimaan tullakseen sopimukseen yhtyneiden, läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden enemmistön hyväksyttävä. Puolet näistä jäsenmaista, jotka ovat edustuneina kongressissa, tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välillä tehtyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksen ollessa joko uusien määräysten lisäämisestä tai tämän sopimuksen tai sen päättöpöytäkirjan artiklain tai sen ohjesäännön loppuartiklan asiallisesta muuttamisesta;

b) kaksi kolmannesta äänistä kysymyksen ollessa ohjesäännön, lukuun ottamatta sen loppuartiklaa ja sen päättöpöytäkirjaa, asiallisesta muuttamisesta;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksen ollessa:

1) tämän sopimuksen, sen päättöpöytäkirjan ja sen ohjesäännön, viimeksi mainitun päättöpöytäkirja mukaan luettuna, määräysten tulkitsemisesta; tähän ei kuitenkaan lueta sitä erimielisyyden tapausta, joka perussopimuksen 32 artiklan mukaan on alistettava välitystuomiolla ratkaistavaksi;

2) edellä 1 mom:ssa lueteltujen asiakirjojen sanamuotoon tehtävistä muutoksista.

3. Kun jokin liiton jäsenmaa kongressien välillä lausuu toivomuksen saada yhtyä tähän sopimukseen ja pyytää oikeutta periä lähtevistä ja tulevista paketeista erityisen maksuosuuden, joka on 12 artiklassa vahvistettua maksumäärää suurempi, kansainvälinen toimisto alistaa pyynnön kaikkien sopimuksen allekirjoittaneiden jäsenmaiden ratkaistavaksi. Jos kuuden kuukauden kuluessa enemmän kuin kolmasosa näistä jäsenmaista ei vastusta tätä pyyntöä, se katsotaan hytäksytyksi.

54 artikla
Sopimukseen yhtymättömiin maihin osoitetut tai niistä tulevat paketit

1. Niiden maiden hallinnot, jotka osallistuvat tähän sopimukseen ja jotka harjoittavat pakettien vaihtoa sopimukseen yhtymättömien maiden hallintojen kanssa, sallivat, mikäli viimeksi mainitut hallinnot tähän suostuvat, kaikkien sopimukseen yhtyneiden maiden hallintojen käyttää hyväkseen mainittuja yhteyksiä.

2. Kysymyksen ollessa sopimukseen yhtyneiden maiden maitse, meritse ja lentoteitse toimittamasta kauttakuljetuksesta, sopimukseen yhtymättömään maahan osoitetut tai sellaisesta maasta tulevat paketit, mitä maaja merimaksuosuuksien ja lentolisämaksujen määrään tulee, rinnastetaan sopimukseen yhtyneiden maiden kesken vaihdettaviin paketteihin. Samoin on asianlaita, mitä vastuuseen tulee, aina kun todetaan, että vahinko on tapahtunut jonkin sopimukseen yhtyneen maan postitoimessa ja kun korvaus on suoritettava sopimukseen yhtyneessä maassa joko lähettäjälle tai ehkä saajalle anastuksen tai vahingon sattuessa.

VI jakso Loppumääräykset

55 artikla
Sopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin asiakirjojen voimaantuloon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Postipakettisopimuksen päättöpöytäkirja

Tänä päivänä tehdyn postipakettisopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä ovat allekirjoittaneet täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta:

Postipakettisopimuksen päättöpöytäkirja

Alustavat määräykset

I artikla
Liikenteen harjoittaminen kuljetusliikkeiden välityksellä

1. Jokaisella maalla, jonka postihallinto nykyään ei kuljeta paketteja, mutta joka yhtyy sopimukseen, on oikeus antaa sen määräyksien toimeenpano rautatiehallinnoille ja laivanisännistöille. Se voi samalla rajoittaa tämän liikenteen sanottujen yritysten kuljetukseen kuuluvista paikoista tai sanottuihin paikkoihin lähetettäviin paketteihin.

2. Sellaisen maan postihallinnon tulee sopia rautatiehallintojen ja laivanisännistöjen kanssa siitä, että sopimuksen kaikkien määräysten, erittäinkin vaihdon järjestämisen, täydellinen täytäntöönpano niiden toimesta turvataan.

3. Sama postihallinto toimii niiden välittäjänä kailtissa muiden sopimusmaiden hallintojen ja kansainvälisen toimiston kanssa ylläpidettävissä yhteyksissä.

II artikla
Paketin postittamisen jälkeen pyydetty maksuton postista antaminen

Jäljempänä mainitut maat, jotka sallivat maksuitta annettavien pakettien liikenteen, eivät hyväksy paketin postittamisen jälkeen esitettyjä pyyntöjä maksuttomasta postista antamisesta: Australian liittovaltio, Kypros, Iso Britannia ja Pohjois-Irlanti, merentakaiset alueet, joiden kansainväliset suhteet hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus, Irlanti, Kuvuait, Malesia, Nigeria, Uusi Seelanti, Uganda, Sierra Leone, Tanganjika ja Zanzibar sekä Trinidad ja Tobago.

III artikla
Naulapaino

Niillä mailla, jotka kotimaisen järjestelmänsä vuoksi eivät voi hyväksyä metristä kymmenyspainojärjestelmää, on oikeus korvata 3 artiklassa mainitut painoerät seuraavilla vasta-arvoilla:


Enintään 1 kg              Enintään 2 naulaa
yli 1 kg:n, enintään 3 kg        2- 7 naulaa
yli 3 kg:n, enintään 5 kg        7-11 naulaa
yli 5 kg:n, enintään 10 kg      11-22 naulaa

IV artikla
Kauttakuljetus

1. Poikkeuksena yleissopimuksen 1 artiklasta Afganistnnille, Iranille ja Portugalin Afrikassa oleville hallintoalueille on toistaiseksi myönnetty oikeus olla ottamatta kuljettaakseen postipaketteja alueidensa kautta.

Postipakettisopimuksen päättöpöytäkirja

I jakso Maksut

I LUKU

Erityiset maksuosuudet

V artikla
Maakuljetuksesta suoritettavat erityiset maksuosuudet

Jäljempänä 1. ja 2. taulukossa mainituilla hallinnoilla on toistaiseksi oikeus periä:

a) ne 1. taulukossa mainitut lähtevien ja tulevien pakettien maksuosuudet, jotka korvaavat 12 artiklassa lähtevistä ja tulevista paketeista vahvistetun erityisen maksuosuuden;

b) ne 2. taulukossa mainitut maksuosuudet maitse tapahtuvasta kauttakuljetuksesta, jotka lisätään 6 artiklassa mainittuihin kauttakuljetuksen maksuosuuksiin.

1. Maksuosuudet lähtevistä ja tulevista paketeista

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

2. Maksuosuudet maitse tapahtuvasta kauttakuljetuksesta

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

VI artikla
Merikuljetuksen maksuosuudet

Australian liittovaltiolla, Kyproksella, Isolla Britannialla ja Pohjois-Irlannilla, merentakaisilla alueilla, joiden kansainväliset suhteet hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus, Jamaikalla, Malesialla, Nigerialla, Ugandalla, Sierra Leonella, Tanganjikalla ja Zanzibarilla sekä Trinidadilla ja Tobagolla on oikeus korottaa enintään 50 % ja Kuwaitilla enintään 100 % 8 ja 9 artiklassa mainittuja merikuljetuksen maksuosuuksia.

VII artikla
Lisämaksuosuudet

1. Jokaisesta Korsikkaan osoitetusta tai sieltä lähetetystä paketista peritään:

a) maakuljetusmaksun osuuden lisäys, joka vastaa enintään puolta siitä maakuljetusmaksun osuudesta, jota sovelletaan kaikkiin Ranskan mannermaalle osoitettuihin tai sieltä lähetettyihin paketteihin;

b) merikuljetusmaksun osuuden lisäys, joka vastaa Ranskassa sovellettua ensimmäisen välimatkan osuutta.

2. Jokaisesta paketista on oikeus periä seuraavat lisämaksut kuljetuksesta:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

3. Portugalin hallinnolla on oikeus periä enintään 1,50 frangin suuruinen lisämaksuosuus paketilta Portugalin mannermaan sekä Madeiran ja Azorien saarten välisestä kuljetuksesta.

4. Jokaisesta paketista, joka kuljetetaan erämaiden kautta autoreiteillä Irak-Syyria, peritään erityinen lisämaksuosuus seuraavasti:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

5. Toiselta puolen Karachin (Pakistan) ja toiselta puolen Pakistanissa olevien Ormaran, Pasnin ja Gwadurin toimipaikkojen välisestä pakettien kuljetuksesta peritään 8 artiklan 2 §:ssä vahvistettuja merikuljetusmaksun osuuksia vastaavat lisämaksuosuudet ensimmäisen välimatkan osalta.

6. Merentakaisilla alueilla, joiden kansainväliset suhteet hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus, Intialla, Malesialla, Pakistanilla sekä Trinidadilla ja Tobagolla on oikeus periä kaikista niiden asianomaisten satamien kautta kuljetettavista paketeista niille kuuluvien merimaksuosuuksien lisäksi sopimuksen 6 artiklan 4 §:ssä mainitut maamaksuosuudet.

7. Länsi-Pakistanin ja Itä-Pakistanin välillä kuljetetuista paketeista peritään erityinen seuraavalla tavalla määrätty lisämaksuosuus:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Tämä erityinen lisämaksuosuus peritään vain ulkomailta tulevista ja Länsi-Pakistanin vaihtotoimipaikan kautta kulkevista paketeista, jotka on osoitettu Itä-Pakistaniin tai päinvastoin.

VIII artikla
Erityiset tariffit

1. Irakin postihallinnolla on oikeus soveltaa maastaan lähteviin paketteihin tariffia eri painoryhmiin jaetun asteikon mukaan ehtona, ettei maksujen keskimäärä ole tavallista maksua suurempi, siihen luettuna se erityinen maksuosuus ja se lisämaksuosuus, joihin kysymyksessä olevalla maalla ehkä on oikeus.

2. Viimeksi mainittu oikeus myönnetään niin ikään niille maille, jotka ennen ensi kongressia yhtyvät sopimukseen.

3. Pakistanin ja Venezuelan hallinnoilla on oikeus periä yli 1, enintään 3 kg:n painoisista paketeista yli 3, enintään 5 kg:n painoisiin paketteihin sovellettu maksu.

4. Ranskan hallinnolla on oikeus käsitellä kaikissa tapauksissa lentopaketteja kiireisinä paketteina sekä periä näistä paketeista 6 artiklassa mainitut maakuljetusmaksun osuudet sekä 7 ja 12 artiklassa myönnetyt korotukset kaksinkertaisina.

5. Australian liittovaltiolla on oikeus periä yleisöltä 4 artiklassa mainitut maantieteellisten vyöhykkeiden mukaiset maksut.

II LUKU

Lisävakuutusmaksut

IX artikla
Vakuutetut paketit

Poikkeuksena 16 artiklan määräyksistä on joillakin hallinnoilla oikeus periä alla olevan taulukon mukaisesti kutakin vakuutettua postipakettia kohti seuraavat lisämaksut vakuutuksesta:

(Taulukko on jätetty tästä pois.)

Postipakettisopimuksen päättöpöytäkirja

II jakso Liikenteen toimeenpano

I LUKU

Vastaanottamisehdot

X artikla
Koko ja tilavuus

1. Kreikalla, Tunisialla ja Aasian Turkilla on toistaiseksi oikeus olla ottamatta kuljetettaviksi paketteja, joiden koko tai tilavuus ovat 25 artiklan 2 §:ssä merikuljetusliikenteen osalta hyväksyttyä enimmäismäärää suuremmat.

2. Australian liittovaltiolla ja Intialla on oikeus olla ottamatta kuljetettaviksi paketteja, joiden koko ylittää niiden kotimaanliikenteessä määrätyt rajat.

XI artikla
Tilaa ottavat paketit

Sovellettaessa 2 artiklan 2 §:n e) kohdan 1) momenttia ja huolimatta 25 artiklan 1 §:ssä vahvistetuista rajoista:

a) Sudanilla on oikeus toisten maiden kanssa ylläpitämissään yhteyksissä pitää tilaa ottavina paketteja, jotka yhteen suuntaan ovat 1 metriä 10 senttimetriä pitemmät tai joiden pituus ja ympärys pituussuuntaan mitaten, yhteensä ovat yli 1 metrin 85 senttimetrin;

b) Kyproksella, Isolla Britannialla ja Pohjois-Irlannilla, merentakaisilla alueilla joiden kansainvälisiä suhteita hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus, Irlannilla, Jamaikalla, Kuwaitilla, Malesialla, Nigerialla, Uudella Seelannilla, Ugandalla, Sierra Leonella Tanganjikan ja Zanzibarin yhdisfyneellä tasavallalla sekä Trinidadilla ja Tobagolla on oikeus muiden maiden kanssa ylläpitämissään yhteyksissä pitää tilaa ottavina paketteja, jotka yhteen suuntaan ovat enemmän kuin 1 metri 5 senttimetriä tai joiden pituus ja ympärys suurimmalta kohdalta, ei kuitenkaan pituussnuntnan mitaten, yhteensä ovat yli 1 metrin 80 senttimetrin.

XII artikla
Lähettäjän antamat ohjeet pakettia postittaessaan

1. Poikkeuksena 27 artiklan 2 §:n g) kohdasta Kolumbialla, Israelilla, SNT-Liitolla, Ukrainalla ja Valko-Venäjällä on toistaiseksi oikeus olla ottamatta kuljetettaviksi paketteja, joissa on maininta "vente du colis aux risques et perils de lexpediteur" (paketin myynti lähettäjän vastuulla).

2. Poikkeuksena 27 artiklan 2 §:n a), b) ja g) kohdasta Australian liittovaltiolla, Ceylonilla, Kyproksella, Isolla Britannialla ja Pohjois-Irlannilla, merentakaisilla alueilla, joiden kansainvälisiä suhteita hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus, Irlannilla, Jamaikalla, Kuwaitilla, Malesialla, Nigerialla, Uudella Seelannilla, Ugandalla, Sierra Leonella, Tanganjikan ja Zanzibarin yhdistyneellä tasavallalla sekä Trinidadilla ja Tobagolla on oikeus olla hyväksymättä toimenpiteitä, jotka koskevat perillesaamattomuusilmoituksen lähettämistä ja paketin myyntiä lähettäjän vastuulla.

XIII artikla
Vakuutetut paketit. Vakuutuksen enimmäismäärä

Poikkeuksena 28 artiklasta Australian liittovaltiolla, Kyproksella, merentakaisilla alueilla, joiden kansainvälisiä suhteita hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus, Jamaikalla, Malesialla, Nigerialla, Ugandalla, Sierra Leonella, Tanganjikan ja Zanzibarin yhdistyneellä tasavallalla sekä Trinidadilla ja Tobagolla, joilla vakuutuksen enimmäismäärä niiden kotimaanliikenteessä on pienempi kuin 1000 frangia, on oikeus rajoittaa vakuutuksen enimmäismäärä kansainvälisessä liikenteessä tähän pienempään määrään.

II LUKU

Erinäisiä määräyksiä

XIV artikla
Takaisin ottaminen. Osoitteen muutos

Edellä olevaa 42 artiklaa ei sovelleta Australian liittovaltioon, Birmaan, Kyprokseen. Salvadoriin, Isoon Britanniaan ja Pohjois-Irlantiin, Irlantiin, Kuwaitiin, Malesiaan, Nigeriaan, Uuteen Seelantiin, Ugandaan, Sierra Leoneen, Tanganjikan ja Zanzibarin yhdistyneeseen tasavaltaan sekä Trinidadiin ja Tobagoon. Sitä ei sovelleta myöskään niihin merentakaisiin alueisiin, joiden kansainväliset suhteet hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus ja joiden lainsäädäntö ei salli pakettien takaisin ottamista tai osoitteen muutosta lähettäjän pyynnöstä, eikä Intiaan, pakettien osoitteen muutoksen ollessa kysymyksessä.

XV artikla
Saantitodistus

Ceylonilla, Kyproksella, Isolla Britannialla ja Pohjois-Irlannilla, merentakaisilla alueilla, joiden kansainväliset suhteet hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus, Irlannilla, Jamaikalla, Kuwaitilla, Malesialla, Nigerialla, Uudella Seelannilla, Ugandalla, Sierra Leonella, Tanganjikan ja Zanzibarin yhdistyneellä tasavallalla sekä Trinidadilla ja Tobagolla on oikeus rajoittaa saantitodistukset koskemaan vakuutettuja paketteja.

Postipakettisopimuksen päättöpöytäkirja

III jakso Vastuu Yleiset määräykset

XVI artikla
Poikkeukset vastuuperiaatteesta

Poikkeuksena 44 artiklasta Kongolla (Leopoldville), Irakilla, Kuwaitilla ja Sudanilla on oikeus olla maksamatta mitään vahingonkorvausta mistä maasta hyvänsä lähetetyistä Kongoon (Leopoldville), Irakiin, Kuwaitiin tai Sudaniin osoitetuista vahingoittuneista paketeista, jotka sisältävät nesteitä tai helposti sulavia aineita, lasitavaroita ja muita laadultaan yhtä helposti särkyviä esineitä.

XVII artikla
Vahingonkorvaus

Poikkeuksena 44 artiklasta Australian liittovaltiolla, Kyproksella, merentakaisilla alueilla, joiden kansainvälisiä suhteita hoitaa Ison Britannian ja Pohjois-Irlannin hallitus ja joiden kotimaiset ohjesäännöt ovat tätä vastaan, Jamaikalla, Nigerialla, Ugandalla, Sierra Leonella, Tanganjikan ja Zanzibarin yhdistyneellä tasavallalla sekä Trinidadilla ja Tobagolla on oikeus olla maksamatta vahingonkorvausta niiden postitoimessa kadonneista, anastetuista tai vahingoittuneista vakuuttamattomista paketeista.

Tämän vakuudeksi ovat alla mainitut täysivaltaiset edustajat laatineet tämän pöytäkirjan, jolla on sama sitova voima kuin jos siinä olevat määräykset olisi otettu sen sopimuksen varsinaiseen tekstiin, johon se liittyy, ja allekirjoittaneet sitä yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Postiosoituksia ja matkaposisekkejä koskeva sopimus

(Postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevaan sopimukseen liittyvä toimitusohjesääntö liitteineen on posti- ja lennätinhallituksen vuonaa 1964 julkaisemassa "Yleiset kansainväliset postisopimukset"-nimisessä ohjesäännössä.)

Allekirjoittaneet, liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 solmitun maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I osa

Alustavat määräykset

1 artikla
Sopimuksen kohde

Tämä sopimus sisältää määräyksiä toiselta puolen postiosoitusten, joita seuraavassa sanotaan "osoituksiksi" (mandats), ja toiselta puolen matkapostisekkien vaihdosta, jonka järjestämisestä molemminpuolisissa yhteyksissään sopimusmaat sopivat keskenään.

II osa

Osoitukset

I LUKU

Yleiset määräykset

2 artikla
Vaihtotavat

1. Osoituksia voidaan vaihtaa joko postitse tai, jos sähkeosoitukset ovat sallittuja asianomaisten maiden välisissä yhteyksissä, sähkeitse.

2. Postitse suoritettava vaihto voi tapahtua hallintojen oman valinnan mukaan kortteja tai luetteloja käyttäen. Näitä maksuvälineitä nimitetään ensimmäisessä tapauksessa "korttiosoituksiksi" (mandats-cartes) ja toisessa "luettelo-osoituksiksi" (mandatslistes).

3. Sähkeitse suoritettava vaihto voi tapahtua käyttäen sähkeosoituskorttia tai sähkeosoitusluetteloa, jolloin näitä molempia lajeja sanotaan "sähkeosoitukseksi" (mandat-telegraphique).

II LUKU

Osoitusten laatiminen

3 artikla
Rahalaji. Muuntaminen

1. Ellei erityisesti ole sovittu, osoituksen määrä ilmaistaan osoitemaan rahana.

2. Lähtömaan hallinto määrää kurssin, jonka mukaan sen raha muunnetaan osoitemaan rahaksi.

4 artikla
Enimmäismäärä postiin maksettaessa

1. Osoituksen määrä ei saa olla 2000 frangin vasta-arvoa suurempi. Kullakin hallinnolla on kuitenkin oikeus vahvistaa enimmäismäärä pienemmäksi.

2. Poikkeuksena ei ole vahvistettu mitään 7 artiklassa mainittujen osoitusten enimmäismäärää.

5 artikla
Rahojen postiin maksaminen. Postiinjättötodistus

1. Kukin hallinto määrää, millä tavoin osoituksen lähettäjä maksaa lähetettävät rahat.

2. Postiinjättötodistus annetaan lähettäjälle maksutta rahoja postiin maksettaessa.

6 artikla
Maksut

1. Lähetettäessä perittävän maksun muodostavat:

a) enimmäisperusmaksu:

- 40 sentiimiä korttiosoituksista;

- 80 sentiimiä luettelo-osoituksista;

b) suhteellinen maksu, joka ei saa ylittää 1/2 % maksetusta määrästä;

c) erityisistä postitoimituksista (maksutodistusta, postista maksamiseen käytettävää pikajakelua ym. koskeva pyyntö) ehkä suoritettavat maksut.

2. Suhteellisen maksun perimiseen kullakin hallinolla on oikeus käyttää sen oloihin parhaiten soveltuvaa maksuasteikkoa.

3. Osoituksiin, joita jonkin tähän sopimukseen yhtyneen maan välityksellä vaihdetaan sopimukseen yhtyneen ja siihen yhtymättömän maan kesken, välittävän maan hallinto saa soveltaa enintään 1/4 % :n suhteellista lisämaksua, joka vähennetään osoituksen määrästä. Tämä maksu saadaan kuitenkin periä lähettäjältä ja hyvittää välittävän maan hallinnolle, jos asianomaiset hallinnot ovat siitä sopineet.

7 artikla
Maksuttomat osoitukset

Maksuja ei ensinkään peritä niistä postitointa koskevista osoituksista, joita vaihdetaan yleissopimuksen 23 artiklassa mainituilla ehdoilla.

8 artikla
Sähkeosoitusten taatimisessa sovellettavat erityiset ohjeet

1. Sähkeosoituksiin sovelletaan kansainväliseen pikatiedotussopimukseen liitetyn lennätinohjesäännön määräyksiä.

2. Sähkeosoituksen lähettäjä suorittaa postimaksun lisäksi sähkösanomamaksun, mukaan luettuna ehkä maksu saajalle tarkoitetusta yksityisestä tiedonannosta.

III LUKU

Eräitä yleisölle myönnettyjä oikeuksia koskevat yksityiskohdat

9 artikla
Maksutodistus. Pikajakelu. Henkilökohtainen suoritus. Lentoteitse lähettäminen. Saajalle tarkoitettu tiedonanto

1. Osoituksen lähettäjä voi pyytää maksutodistusta osoituksen postista maksamisesta. Yleissopiiuuksen 37 artiklaa sovelletaan maksutodistukseen.

2. Jäljempänä olevan 16 artiklan edellyttämissä tapauksissa osoituksen lähettäjä voi pyytää, että rahat toimitetaan saajan asuntoon pikajakelua käyttäen heti osoituksen perille saavuttua. Yleissopimuksen 25 artiklaa sovelletaan tässä tapauksessa.

3. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, jotka ovat suostuneet henkilökohtaiseen suoritukseen, osoituksen lähettäjä voi pyytää lomakkeeseen tehdyllä merkinnällä, että suoritus tapahtuisi ainoastaan henkilökohtaisesti saajalle sekä tämän omakätistä kuittausta vastaan. Lähettäjä maksaa tässä tapauksessa 20 sentiimin suuruisen erityisen maksun tai sen maksun, joka peritään lähtömaassa henkilökohtaista suoritusta koskevasta pyynnöstä.

4. Korttiosoituksen tai luettelo-osoituksen lähettäjä voi pyytää sen lähettämistä lentoteitse lentolisämaksun suoritusta vastaan.

5. Lähettäjä saa lisätä kupongin kääntöpuolelle osoituksen saajalle tarkoitetun yksityisen tiedonannon. Luettelo-osoitusten ollessa kysymyksessä ainoastaan viitteet ovat sallittuja.

10 artikla
Takaisin ottaminen. Osoitteen muutos

Yleissopimuksen 26 artiklassa määrätyillä ehdoilla osoituksen lähettäjä saa, niin kauan kuin ei osoitusta eikä rahoja ole toimitettu saajalle, otattaa osoituksen takaisin postin kuljetuksesta tai muuttaa sen osoitteen. Mitä tulee sähkeitse tehtyihin osoitteenmtuutospyyntöihin, on sähkösanomamaksun lisäksi suoritettava kirjaamismaksu.

11 artikla
Jälleenlähettäminen

1. Saajan muuttaessa olinpaikkaa sekä jälleenlähettävän maan ja uuden osoitemaan välillä tapahtuvan osoitusten vaihdon puitteissa kaikki osoitukset voidaan joko lähettäjän tai saajan pyynnöstä jälleenlähettää postitse tai sähkeitse.

2. Kortti- tai sähkeosoitukset jälleenlähetetään postitse perimättä maksua ja lähettämättä uusia osoituksia, kun uusi osoitemaa tämän sopimuksen perusteella harjoittaa korttiosoitusten vaihtoa lähtömaan kanssa.

3. Kaikissa muissa tapauksissa jälleenlähettäminen tapahtuu käyttäen uutta osoitusta, josta suoritettavat maksut, mukaan luettuina tarvittaessa lennätinmaksut, vähennetään jälleenlähetettävän osoituksen määrästä.

4. Jälleenlähetettäessä sovelletaan yleissopimuksen 27 artiklan 9 §:ää, mitä tulee postista noudettavien osoitusten maksuun ja pikajakelusta suoritettavaan lisämaksuun.

12 artikla
Siirto

Jokaisella maalla on oikeus alueellaan sallia toisesta maasta saapuneen osoituksen omistusoikeuden luovuttaminen siirtoteitse.

IV LUKU

Osoitusten suoritus

13 artikla
Voimassaoloaika. Päivämäärän merkintä

1. Osoitusten voimassaoloaika kestää:

a) yleensä laatimiskuukautta lähinnä seuraavan kuukauden loppuun; asianomaisten hallintojen sovittua siitä keskenään laatimiskuukautta seuraavan kolmannen kuukauden loppuun;

b) kaukaisten maiden välisissä yhteyksissä laatimiskuukautta seuraavan seitsemännen kuukauden loppuun.

2. Näiden määräaikojen jälkeen korttiosoituksia ei suoriteta, ellei lähtömaan hallinto, osoitemaan hallinnon pyynnöstä, ole niihin merkinnyt uutta päivämäärää (visa pour date). Luettelo-osoituksiin ei voida merkitä uutta päivämäärää.

3. Uusi päivämäärän merkintä antaa korttiosoitukselle siitä päivästä lukien, jolloin tämä merkintä tehdään, uuden voimassaoloajan, joka kestää yhtä kauan kuin samana päivänä laaditun osoituksen voimassaoloaika.

4. Jos ennen voimassaoloajan päättymistä tapahtuva suorittamatta jättäminen ei johdu postitoimessa tehdystä virheestä, saadaan ns. uudesta päivämäärän merkinnästä (de visa pour date) periä yleissopimuksen 35 artiklan 4 §:ssä mainittu maksu.

14 artikla
Suorituksen enimmäismäärä

1. Ellei erityisesti ole sovittu, on jossakin maassa suoritettavien osoitusten enimmäismäärä sama kuin se, minkä tämän maan hallinto on hyväksynyt osoitusten laatimiseen.

2. Kun sama lähettäjä on samana päivänä samalle saajalle laadituttanut useampia osoituksia, joiden yhteenlaskettu rahamäärä on osoitemaan hallinnon hyväksymää enimmäismäärää suurempi, tällä hallinnolla on oikeus jakaa osoitusten suoritus siten, että se määrä, joka samana päivänä saajalle suoritetaan, ei ole mainittua enimmäismäärää suurempi.

15 artikla
Osoitusten suoritusta koskevat yleiset säännöt

1. Osoituksen suoritus tapahtuu osoitemaan lainsäädännön mukaisesti.

2. Osoituksen määrä suoritetaan saajalle osoitemaan laillisena rahana. Tämä määrä voidaan suorittaa minä muuna rahana hyvänsä asianomaisten hallintojen välisen erityisen sopimuksen mukaan.

3. Maksaminen voidaan pätevästi suorittaa postisiirtotiliä käyttäen osoitemaan hallinnossa voimassa olevien sääntöjen mukaan.

4. Ilmoitettuaan siitä asianomaisille hallinnoille osoitemaan hallinnolla on oikeus, jos sen lainsäädäntö niin vaatii, joko jättää huomioon ottamatta rahayksikön osat tai ta-soittaa määrä lähinnä seuraavaksi rahayksiköksi tai lähinnä seuraavaksi kymmenesosaksi.

16 artikla
Pikajakelu

Jos lähettäjä on pyytänyt suoritusta pikalähetin välityksellä, osoitemaan hallinnolla on oikeus, sikäli kuin sen lainsäädäntö niin edellyttää, toimittaa saajalle tätä tapaa käyttäen joko rahat tai itse osoitus tahi ilmoitus osoituksen saapumisesta.

17 artikla
Saajalta ehkä perittävät maksut

Saajalta saadaan periä:

a) kotiinkantomaksu, milloin suoritus tapahtuu asunnossa;

b) maksuvaltuudesta suoritettava maksu, josta mainitaan 20 artiklan 4 §:ssä;

c) uudesta päivämäärän merkinnästä ehkä suoritettava maksu, josta säädetään 13 artiklan 4 §:ssä;

d) asiaankuuluva lentolisämaksu, kun päivämäärämerkintä- tai maksuvaltuuspyynnöt ja lähtömaan hallinnon antamat liitteet on lähetettävä lentoteitse saajan pyynnöstä;

e) yleissopiimuksen 17 artiklan 2 §:ssä mainittu maksu, milloin osoitus on tarkoitettu postista noudettavaksi.

18 artikla
Sähkeosoitusten suorittamisessa sovellettavat erikoismääräykset

1. Sähkeosoitusten kotiinkanto tapahtuu aina 16 artiklassa määrätyllä tavalla.

2. Kun rahat toimitetaan asuntoon pikalähetin välityksellä, osoitemaan hallinto saa periä tästä erityisen maksun ottaen huomioon lähettäjän pikajakelusta suorittaman maksun, mikäli sähkeosoituksessa on maksullinen virkamerkintä XP.

3. Saapumista koskeva tiedoksianto tai itse osoitus toimitetaan saajalle maksutta. Jos kuitenkin hänen asuntonsa sijaitsee osoitetoimipaikan paikallisen kantoalueen ulkopuolella ja sähkeosoituksessa ei ole maksullista virkamerkintää XP, pikajakelusta suoritettava maksu saadaan periä saajalta.

V LUKU

Suorittamattomat osoitukset. Maksuvaltuudet

19 artikla
Suorittamattomat osoitukset

1. Jokainen osoitus, jota asianomainen saaja on kieltäytynyt vastaanottamasta, ja jokainen osoitus, jonka saaja on tuntematon, lähtenyt pois osoitettaan ilmoittamatta tai matkustanut maahan, mihin jälleenlähettäminen ei ole mahdollista, sekä jokainen osoitus, jota ei ole tiedusteltu voimassaoloajan kuluessa, palautetaan heti lähtömaan hallinnolle.

2. Jokainen osoitus, jota jostakin syystä ei ole suoritettu, maksetaan takaisin lähettäjälle.

3. Yleissopimuksen 27 artiklan 9 §:ää sovelletaan postista noudettavista osoituksista perittävän maksuun sekä pikalisämaksuun.

20 artikla
Maksuvaltuus

1. Jokainen ennen suoritusta väärin lähetetty, kadonnut tai tuhoutunut korttiosoitus voidaan lähettäjän tai saajan pyynnöstä korvata maksuvaltuudella, jonka lähtömaan hallinto antaa.

2. Maksuvaltuus annetaan myös, milloin lähtötoimipaikan syyksi luettavan rahanmuuntovirheen vuoksi on välttämätöntä suorittaa saajalle lisämaksu.

3. Maksuvalttudella on sama voimassaoloaika kuin samana päivänä laaditulla osoituksella.

4. Mikäli postitoimessa ei ole tehty virhettä, lähettäjältä tai saajalta voidaan periä ns. maksuvaltuudesta suoritettava maksu, joka on sama kuin yleissopimuksen 35 artiklan 4 §:ssä säädetty maksu, ellei tällaista maksua ole jo peritty tiedustelusta, kyselystä tai maksutodistuksesta.

21 artikla
Vanhentuneet osoitukset

Osoituksista postiin maksetut määrät, joita ei ole tiedusteltu ennen vanhentumisaikaa, joutuvat lopullisesti lähtömaan hallinnolle. Vanhentumisaika on määrätty sanotun maan lainsäädännnössä.

VI LUKU

Vastuu

22 artikla
Vastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot ovat vastuussa postiin maksetuista määristä siihen hetkeen asti, kun osoitukset on asianmukaisesti maksettu.

2. Vastuu ulottuu muuntamisessa ja sähkeitse lähettämisessä sattuneisiin virheisiin.

3. Hallinnot eivät ota vastatakseen osoitusten lähettämisessä ja suorituksessa ehkä tapahtuneista viivytyksistä.

23 artikla
Poikkeukset vastuuperiaatteesta

Postihallinnot ovat vapaat kaikesta vastuusta:

a) kun virka-asiakirjojen tuhouduttua ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa, ne eivät voi saada selvitystä osoituksen suorituksesta, ellei niiden vastuuta ole muulla tavoin toteen näytetty;

b) edellä 21 artiklassa mainitun vanhentumisajan päättyessä;

c) milloin on olemassa erimielisyyttä maksun säännönmukaisuudesta, yleissopimuksen 35 artiklan 1 §:ssä säädetyn määräajan päättyessä.

24 artikla
Vastuun määrittäminen

1. Lukuun ottamatta jäljempänä olevien 2-5 §:n määräyksiä, vastuu kuuluu lähtömaan hallinnolle.

2. Osoitemaan hallinto on vastuussa, mikäli se ei voi näyttää toteen suorituksen tapahtuneen sen lainsäädännössä olevien määräysten mukaan.

3. Vastuu kuuluu sen maan postihallinnolle, missä erehdys on sattunut:

a) kun on kysymyksessä virkavirhe, siihen luettuna rahanmuuntovirhe;

b) kun on kysymyksessä sähkeitse lähettämisessä lähtö- tai osoitemaassa sattunut erehdys.

4. Lähtö- ja osoitemaan hallinnot ovat vastuussa yhtä suurin osin:

a) jos erehdys on laskettava kummankin hallinnon syyksi tai ellei ole mahdollista saada selville, kummassa maassa erehdys on sattunut;

b) jos erehdys on sattunut välittävässä maassa tapahtuneessa sähkeitse lähettämisessä;

c) ellei ole mahdollista saada selville, missä maassa tämä erehdys lähettämisessä on sattunut.

5. Lukuun ottamatta 2 §:ää vastuu kuuluu:

a) virheellistä osoitusta suoritettaessa, sen maan hallinnolle, jonka alueella osoitus on jätetty kuljetettavaksi;

b) sellaista osoitusta suoritettaessa, jonka rahamäärä on vilpillisesti korotettu, sen maan hallinnolle, missä osoitus on väärennetty; lähtö- ja osoitemaan hallinnot vastaavat kuitenkin vahingosta yhtä suurin osin, milloin ei ole mahdollista todeta, missä maassa väärennys on tapahtunut, tai kun korjausta ei voida saada sellaisessa välittävässä maassa tehtyyn väärennykseen, joka tämän sopimuksen perusteella ei osallistu postiosoitusten vaihtoon.

25 artikla
Suoritettavien määrien maksaminen. Korvausvaatimus

1. Osoitemaan hallinto on velvollinen korvaamaan tiedustelijan vahingon, jos rahat on toimitettava saajalle. Tämä velvollisuus kuuluu lähtömaan hallinnolle, jos rahat on maksettava takaisin lähettäjälle.

2. Olkoon takaisinmaksun syy mikä hyvänsä, takaisin maksettava määrä ei saa olla suurempi kuin postiin maksettu määrä.

3. Hallinnolla, joka on korvannut tiedustelijan vahingon, on oikeus esittää korvausvaatimus sille hallinnolle, joka on vastuussa virheellisestä suorituksesta.

4. Hallinnolla, joka viimeisenä on korvannut vahingon, on oikeus esittää suoritettua määrää vastaava korvausvaatimus lähettäjälle, saajalle tai kolmannelle henkilölle.

26 artikla
Maksuaika

1. Tiedustelijalle kuuluvat määrät on maksettava niin pian kuin suinkin, kuudeksi kuukaudeksi rajoitetussa määräajassa, luettuna tiedustelupäivää seuraavasta päivästä.

2. Hallinto, jonka 25 artiklan 1 §:n mukaan on suoritettava korvaus tiedustelijalle, voi poikkeuksellisesti lykätä maksamisen mainittua määräaikaa myöhemmäksi, jos sanottu aika ei ole ollut riittävä vastuun ratkaisemiseksi, vaikka asian tutkimista on joudutettu.

3. Hallinnolla, jolle tiedustelu on esitetty, on oikeus vastuunalaisen hallinnon puolesta maksaa korvaus tiedustelijalle, ellei tämä hallinto asianmukaisessa järjestyksessä viiden kuukauden kuluessa ole lopullisesti ratkaissut tiedustelua.

27 artikla
Hyvitys välittävälle hallinnolle

1. Hallinnon, jonka puolesta tiedustelijan vahinko on korvattu, on hyvitettävä välittävää hallintoa sen ennakolta suorittamalla määrällä neljän kuukauden kuluessa, laskettuna maksuilmoituksen lähettämisestä.

2. Tämä hyvitys suoritetaan velkovalle hallinnolle kuluja aiheuttamatta:

a) yleissopimuksen toimitusohjesäännön 103 artiklan 3 §:ssä mainittua maksumenetelmää käyttäen;

b) edellyttäen, että siitä on sovittu, merkitsemällä määrä osoituslaskuun tämän maan hallinnon saatavaksi.

3. Neljän kuukauden kuluttua velkovalle hallinnolle maksettava määrä kasvaa korkoa 5 % vuodessa mainitun ajan päättymispäivästä lukien.

VII LUKU

Tilit

28 artikla
Maksujen jako

1. Lähtömaan hallinto jakaa osoitemaan hallinnolle 6 artiklan 1 §:n a) ja b) kohdan mukaan perimiensä maksujen määrästä:

- 20 sentiimin kiinteän osuuden ja 1/4 % :n suhteellisen osuuden maksettujen korttiosoitusten kokonaismäärästä;

- 40 sentiimin kiinteän osuuden ja 1/4 % :n suhteellisen osuuden lähetettyjen luettelo-osoitusten kokonaismäärästä.

2. Maksutta laaditut osoitukset eivät aiheuta ensinkään jakoa.

3. Jälleenlähetettäessä uuden osoitemaan hallinto saa, riippumatta lähtömaan hallinnon todella perimistä maksuista, ne osuudet, jotka sille kuuluisivat, jos se olisi ollut ensimmäisen osoitemaan hallinto.

4. Lukuun ottamatta 1 §:ssä mainittuja osuuksia ja ellei tässä sopimuksessa ole nimenomaan siitä säädetty, kukin hallinto pitää muut perimänsä maksut kokonaan.

29 artikla
Laskujen laatiminen

1. Kukin osoitemaan hallinto laatii kullekin lähtömaan hallinnolle kuukausilaskun korttiosoituksista suoritetuista määristä tai kuukausilaskun kuukauden aikana saapuneiden luettelo-osoitusten rahamäärästä. Kuu-kausilaskut liitetään määräajoin päätiliin, jonka perusteella saldo määrätään.

2. Kun osoitukset on suoritettu eri rahalajeina, pienempi saatava muunnetaan suuremman saatavan rahalajiksi maksuvelvollisen hallinnon maassa laskun tarkoittamana ajanjaksona vallinneen virallisen keskivaihtokurssin mukaan. Tämä keskivaihtokurssi on laskettava yhdenmukaisesti neljän desimaalin tarkkuudella.

3. Laskujen suoritus voi myös tapahtua kuukausilaskujen perusteella ilman tasoitusta.

30 artikla
Laskujen suoritus

1. Ellei erityisesti ole sovittu, päätilin saldo tai kuukausilaskujen määrä suoritetaan sinä rahana, jota velkovan maan hallinto käyttää osoitusten maksamiseen.

2. Jokainen hallinto voi asianomaisen maan hallintoa varten pitää talletusta, josta vähennetään suoritettavat määrät.

3. Jokaisella hallinnolla, joka huomaa olevansa saamassa joltakin toiselta hallinnolta määrän, joka ylittää ohjesäännössä vahvistetut rajat, on oikeus vaatia lyhennyksen suoritusta.

4. Ellei maksettavia määriä ole ohjesäännössä määrätyn ajan kuluessa suoritettu, ne kasvavat korkoa 5 % vuodessa siitä päivästä lukien, jolloin mainittu aika on päättynyt, maksupäivään asti.

5. Tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräyksiä, jotka koskevat laskujen laatimista ja suoritusta, ei saa rikkoa ainoastaan toisessa maassa säädetyn toimenpiteen, kuten moratorion, rahainsiirtokiellon tms. perusteella.

VIII LUKU

Erinäisiä määräyksiä

31 artikla
Vaihtoon osallistuvat toimipaikat

Postihallinnot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin toimiin, jotta osoituksia voitaisiin suorittaa, mikäli mahdollista, asianomaisten maiden kaikilla paikkakunnilla.

32 artikla
Postiin kuulumattomien elinten osallistuminen

1. Maat, joissa osoitusliikenne on postiin kuulumattomien elinten hoidossa, voivat osallistua vaihtoon, joka on tämän sopimuksen määräyksillä järjestetty.

2. Tällaisen elimen on sovittava asiasta maansa postihallinnon kanssa varmnistaakseen täysin tämän sopimuksen kaikkien määräysten täytäntöönpanon. Postihallinto toimii tämän elimen välittäjänä sen yhteyksissä muiden sopimusmaiden postihallintoihin ja kansainväliseen toimistoon.

33 artikla
Leimamaksujen tai muiden maksujen perimiskielto

Osoituksista ja osoitusten kuittauksista ei voida vaatia muita kuin tämän sopimuksen oikeuttamat maksut.

III osa

Tilillepano-osoitukset

34 artikla
Tilillepano-osoitusten laatu

Osoituksen lähettäjä voi pyytää, rahana maksamisen sijasta, määrän merkitsemistä saajan postisiirtotilille, jos osoitemaan säännökset niin sallivat.

35 artikla
Yleiset määräykset

Tilillepano-osoituksiin sovelletaan 36-39 artiklassa mainituilla ehdoilla postiosoituksista tässä sopimuksessa vahvistettuja määräyksiä.

36 artikla
Enimmäismäärä tilillepano-osoituksia laadittaessa

Tilillepano-osoitusten rahamäärää ei ole rajoitettu. Kullakin hallinnolla on kuitenkin oikeus rajoittaa niiden tilillepano-osoitusten rahamäärää, joista jokainen lähettäjä saa antaa määräyksen joko saman päivän tai määräajan kuluessa.

37 artikla
Maksut

Tilillepano-osoitusta laadittaessa perittävän maksun, jonka lähtömaan hallinto pitää kokonaan, muodostavat:

a) kiinteä enimmäismaksu:

- 20 sentiimiä korttiosoituksista;

- 40 sentiimiä luettelo-osoituksista;

b) suhteellinen maksu, joka ei saa ylittää 1/4 % tilille maksetusta määrästä;

c) erikoispalveluksista ehkä suoritettavat maksut (pyyntö, joka koskee saajan postisiirtotilin hyvittämistä ym. koskevaa siirtotodistusta).

38 artikla
Siirtotodistus

Niiden maiden välisissä yhteyksissä, Joiden hallinnot ovat siitä sopineet, lähettäjä voi pyytää todistusta saajan tilille merkitsemisestä. Yleissopimuksen 37 artiklan 1 ja 2 §:ää sovelletaan siirtotodistukseen.

39 artikla
Kiellot

1. Tilillepano-osoituksen jälleenlähettäminen johonkin toiseen osoitemaahan ei ole sallittua.

2. Poikkeuksena 12 artiklasta siirto ei ole sallittua tilillepano-osoitusten ollessa kysymyksessä.

IV osa

Matkapostisekit

I LUKU

Yleiset ohjeet ja laatiminen

40 artikla
Määrittely. Vihot

1. Matkapostisekit ovat maksuvälineitä, joita sopimusmaiden postihallinnot voivat laatia ja maksaa tämän sopimuksen perussääntöjen mukaan.

2. Sekit on yhdistetty vihoiksi.

41 artikla
Rahalaji. Enimmäismäärä. Muuntaminen

1. Jokainen sekki laaditaan osoitemaan rahana kiinteäksi määräksi, jonka vasta-arvo on noin 25, 50 tai 100 frangia, ja joka määrätään asianomaisten postihallintojen välisellä sopimuksella.

2. Erikoistapauksissa sekit voidaan laatia jonakin muuna kuin osoitemaan rahana tai määräksi, joka huomattavasti poikkeaa 1 §:ssä mainituista vasta-arvoista.

3. Muuntokurssi on sama kuin osoitustenkin.

4. Vihkoon sisältyvien sekkien lukumäärä on enintään 10. Jokainen vihko saa sisältää määrältään erisuuruisia sekkejä.

42 artikla
Maksu

Lähtömaan hallinto vahvistaa jokaiseen sekkiin sovellettavan maksun. Tämä maksu ei saa ylittää 1/2 % postiin maksetusta määrästä eikä olla 10 sentiimiä pienempi.

43 artikla
Myyntihinta

Lähtömaan hallinnolla on oikeus periä sekkien arvon ja maksujen lisäksi määrä, joka vastaa sekeistä, niiden kannoista ja vihkojen valmistamisen aiheuttamista eri töistä suoritettavia kuluja.

II LUKU

Sekkien suoritus

44 artikla
Sekkien voimassaoloaika. Rahojen suoritus

1. Sekit ovat voimassa neljä kuukautta niiden laatimispäivästä lukien. Kuukaudet lasketaan päiväyksestä päiväykseen huomioon ottamatta päivien lukumäärää kuukaudessa.

2. Jos maksavassa toimipaikassa ei ole riittävästi varoja, se voi lykätä sekkien maksamisen siksi, kunnes se on voinut hankkia maksamiseen tarvittavat rahat.

3. Vihkojen ja sekkien omistusoikeutta ei saa luovuttaa siirtämällä eikä muullakaan tavoin. Näitä vihkoja ja sekkejä ei saa pantata.

45 artikla
Suoritusta estävä väite

Hallinnot eivät saa, ellei niiden maiden lainsäädäntö toisin määrää, ryhtyä toimiin sellaisten pyyntöjen johdosta, jotka koskevat säännönmukaisesti laadittujen sekkien maksamisen estämistä.

III LUKU

Tiedustelut. Vastuu. Tilitys

46 artikla
Tiedustelut ja vastuu

1. Lähtömaan hallinnolle ei voida tehdä vaatimusta, ellei vihkoa esitetä.

2. Jos vihko tai sekkejä katoaa, tiedustelijan on, saadakseen vastaavista määristä korvauksen, lähtömaan hallinnolle näytettävä toteen, että hän on pyytänyt sekkivihon laatimista sekä maksanut koko vastaavan määrän.

3. Mainittu hallinto voi ryhtyä takaisin maksamiseen sellaisen määräajan kuluessa, joka ei saa ylittää voimassaoloaikaa kolmella kuukaudella, ja varmistauduttuaan siitä, että kadonneiksi ilmoitettuja sekkejä ei ole maksettu. Kolmen kuukauden määräaika pidennetään kuudeksi kuukaudeksi yhteyksissä kaukaisiin maihin.

4. Hallinnot eivät ole vastuussa seurauksista, jotka saattavat aiheutua vihkojen tai sekkien katoamisesta, anastamisesta tai vilpillisestä käyttämisestä.

47 artikla
Maksujen jako. Laskujen laatiminen

1. Lähtömaan hallinto hyvittää osoitemaan hallinnolle 1/4 % suoritettujen sekkien määrästä.

2. Sekeistä suoritetut määrät laskutetaan kuukausittain samalla kertaa kuin osoituksista suoritetut määrät.

V osa

Loppumääräykset

48 artikla
Tämän sopimuksen soveltaminen matkapostisekkeihin

Tämän sopimuksen II osaa sovelletaan matkapostisekkeihin kaikissa niissä tapauksissa, joista ei nimenomaan ole määrätty IV osassa.

49 artikla
Yleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikissa niissä tapauksissa, joista ei nimenomaan ole määrätty tässä sopimuksessa.

50 artikla
Poikkeus perussopimuksen soveltamisesta

Perussopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta tähän sopimukseen.

51 artikla
Tätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitettyjen ja tätä sopinusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan, että sopimukseen osallistuvien, läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden enemmistö ne hyväksyy. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat uusien määräysten lisäämistä tai tämän sopimuksen 1-10, 11, 4 §, 1214, 15, 1, 2 ja 4 §, 16-18, 19, 3 §, 20, 4 §, 22-30, 33 ja 48-52 sekä sen ohjesäännön 102-106, 110, 117, 120122, 125, 130-134, 137, 1 § ja 158 artiklan määräyksiin tehtäviä muutoksia;

b) kaksi kolmannesta äänistä kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen muihin kuin a) ja c) kohdassa mainittuihin määräyksiin ja sen ohjesäännön 107-109, 111, 113, 116, 118, 119, 123, 124, 126, 128, 135, 138 ja 139-145 artiklan määräyksiin tehtäviä muutoksia;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksen ollessa sopimuksen 20 artiklan 2 §:n ja ohjesäännön muiden artiklain muuttamisesta tai tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemisesta; tähän ei kuitenkaan lueta sitä erimielisyystapausta, joka on alistettava perussopimuksen 32 artiklassa määrätyllä välitystuomiolla ratkaistavaksi.

52 artikla
Sopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, joka säjlytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallittus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Postisiirtosopimus

(Postisiirtosopimukseen liittyvä toimitusohjesääntö liitteineen on posti- ja lennätinhallituksen vuonna 1964 julkaisemassa "Yleiset kansainväliset postisopimukset"-nimisessä ohjesäännössä.)

Allekirjoittaneet, liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 tehdyn maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I osa

Alustavat määräykset

1 artikla
Sopimuksen kohde

1. Niiden sopimusmaiden välinen postisiirtojen vaihto, jotka sopivat sen järjestämisestä, tapahtuu tämän sopimuksen perusteella. Jokainen jossakin näistä maista pidetyn postisiirtotilin omistaja voi antaa määräyksen varojensa siirrosta jossakin toisessa näistä maista pidetylle postisiirtotilille.

2. Lisäksi sopimuksessa määrätään niiden maiden välisestä tilillepanojen, postisekkien ja matkapostisekkien vaihdosta, jotka sopivat sen täydellisestä tai osittaisesta järjestämisestä keskinäisissä yhteyksissään.

3. Tämä liikenne voidaan ulottaa postisiirtokonttoreissa maksettavien rahamääräysten suoritukseen postisiirrolla ehtona, että asianomaiset hallinnot ovat siitä erityisesti sopineet.

II osa

Postisiirrot

I LUKU

Siirtomääräysten vastaanottaminen ja toimeenpano

2 artikla
Vaihtotavat

Postisiirrot voidaan välittää joko postitse tai, jos siirtosähkösanomat ovat sallittuja asianomaisten maiden välisissä yhteyksissä, sähkeitse.

3 artikla
Rahalaji. Muuntaminen

1. Ellei erityisesti ole sovittu, siirtojen määrä ilmoitetaan osoitemaan rahana.

2. Jokainen hallinto voi kuitenkin sallia, että velotettavan tilin omistaja ilmoittaa sanotun määrän lähtömaan rahana.

3. Lähtömaan hallinto määrää kurssin, jonka. mukaan sen oman maan raha muunnetaan osoitemaan rahaksi.

4 artikla
Enimmäismäärä

Kullakin hallinnolla on oikeus rajoittaa niiden siirtojen määrää, joita jokainen tilinomistaja saa tehdä joko saman päivän tai määräajan kuluessa.

5 artikla
Maksut

1. Siirron maksu ei saa olla suurempi kuin 1 %. siirretyste määrästä, jolloin kullakin hallinnolla on oikeus

a) tasoittaa maksun osat siten kuin sen liikenteeseen soveltuu;

b) vahvistaa perittävä vähimmäismäärä, joka ei saa ylittää 20 sentiimie.

2. Hallinnoilla on kuitenkin oikeus periä tämän suhteellisen maksun asemesta siirretyn määrän suuruudesta riippumaton yhtenäinen maksu. Tämä yhtenäinen maksu ei saa ylittää 50 sentiimiä.

3. Siirron postisiirtotilille saatavaksi merkitsemisestä ei saa ottaa suurempaa maksua kuin mikä ehkä peritään kotimaanliikenteessä samasta toimituksesta.

6 artikla
Postimaksujen perimättä jättäminen

Postiliikennettä koskevista siirroista, jotka vaihdetaan yleissopimuksen 23 artiklassa mainituilla ehdoilla, ei peritä mitään maksuja.

7 artikla
Siirtoilmoitus

1. Joko lähettäjä tai hänen tiliään hoitava postisiirtokonttori laatii siirtoilmoituksen jokaisesta postitse välitettävästä siirrosta.

2. Tämän ilmoituksen takasivua saadaan käyttää vastaanottajalle tarkoitettuun yksityiseen tiedonantoon.

3. Siirtoilmoitukset lähetetään maksutta vastaanottajille, sitten kun siirretyt määrät on merkitty heidän tileihinsä saataviksi.

8 artikla
Sähkesiirtoja koskevat erikoismääräykset

1. Kansainväliseen pikatiedotusyleissopimukseen liitetyn lennätinohjesäännön määräyksiä sovelletaan sähkesiirtoihin.

2. Edellä 5 artiklassa mainitun maksun lisäksi sähkesiirron lähettäjä maksaa sähkösanomamaksun, johon sisältyy vastaanottajalle ehkä tarkoitetun yksityisen tiedonannon maksu, ja sen lisäksi kiinteän maksun, joka ei saa olla 1 frangia suurempi.

3. Vastaanottava postisiirtokonttori laatii jokaisesta sähkesiirrosta tuloilmoituksen ja lähettää sen maksutta vastaanottajalle.

9 artikla
Vastaanottajan tilille merkitseminen. Siirtotodistus

1. Ilmoitettuaan siitä asianomaisille hallinnoille osoitemaan hallinnolla on oikeus hyvittäessään vastaanottajan tiliä, mikäli sen lainsäädäntö niin vaatii, joko jättää huomioon ottamatta rahayksikön osat tai tasoittaa määrä lähinnä seuraavaksi kokonaiseksi rahayksiköksi taikka lähinnä seuraavaksi rahayksikön kymmenesosaksi.

2. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden hallinnot ovat niin sopineet, lähettäjä voi pyytää, että hän saisi todistuksen vastaanottajan tilin hyvittämisestä. Yleissopimuksen 37 artiklan 1 ja 2 §:ää sovelletaan siirtotodistuksiin.

3. Edellä 2 §:n mukaan perittävät maksut otetaan lähettäjän tililtä.

4. Kun pyyntö siirtotodistuksen saamisesta tehdään siirtomääräyksen jättämisen jälkeen, se on verrattavissa tiedusteluun ja siihen sovelletaan tämän sopimuksen 13 artiklan määräyksiä.

10 artikla
Siirtojen vaihto

1. Lähtömaan hallinto ilmoittaa osoitemaan hallinnolle siirroista luetteloilla.

2. Ellei erityisesti ole sovittu siirrettävät määrät ilmoitetaan luettelossa osoitemaan rahana.

11 artikla
Vaihtotoimipaikat

Siirtoluettelot vaihdetaan yksinomaan kunkin sopimusmaan hallinnon määräämien, vaihtotoimipaikkoina toimivien postisiirtokonttorien välityksellä.

II LUKU

Peruuttaminen. Tiedustelut

12 artikla
Siirtojen peruuttaminen

Siirron lähettäjä voi yleissopimuksen 26 artiklassa määrätyillä ehdoilla saada peruutetuksi tämän siirron niin kauan kuin vastaanottajan tiliä ei vielä ole hyvitetty. Kun peruutusta on pyydetty sähkeitse lähettäjän on suoritettava kirjaamismaksu sähkösanomamaksun lisäksi. Jokainen peruutuspyyntö on tehtävä kirjallisesti ja osoitettava sille hallinnolle, jolle lähettäjä on antanut siirtomääräyksen.

13 artikla
Tiedustelut. Kyselyt

1. Lähettäjä osoittaa jokaisen siirron suorittamista koskevan tiedustelun tai kyselyn sille hallinnolle, jolle hän on antanut siirtomääräyksen, paitsi jos hän on valtuuttanut vastaanottajan sopimaan asiasta tämän tiliä hoitavan hallinnon kanssa.

2. Yleissopimuksen 35 artiklaa sovelletaan tiedusteluihin ja kyselyihin.

14 artikla
Siirrot, joita ei ole merkitty vastaanottajan tilille

Jokainen siirtomäärä, jota jostakin syystä ei ole voitu merkitä vastaanottajan tilille, siirretään takaisin lähettäjän tilille.

III LUKU

Vastuu

15 artikla
Vastuun periaate ja laajuus

1. Postihallinnot vastaavat tilinomistajalta velotuista määristä siihen saakka, jolloin siirto on säännönmukaisesti pantu täytäntöön.

2. Hallinnot vastaavat niiden toimesta lähetetyissä siirtoluetteloissa tai sähkesiirroissa olevista virheellisistä tiedoista. Vastuu ulottuu muuntamisessa ja sähkeitse lähettämisessä tehtyihin virheisiin.

3. Hallinnot eivät ota vastatakseen myöhästymisistä, joita saattaa ilmetä siirtojen lähettämisessä ja täytäntöönpanossa.

16 artikla
Poikkeukset vastuuperiaatteesta

Postihallinnot ovat vapaat kaikesta vastuusta:

a) kun ne siitä syystä, että virka-asiakirjat ovat hävinneet ylivoimaisena esteenä pidettävissä olosuhteissa, eivät voi saada selvitystä siirron toimeenpanosta, ellei niiden vastuuta ole muulla tavoin toteen näytetty;

b) kun lähettäjä ei ole tehnyt tiedustelua yleissopimuksen 35 artiklan 1 §:ssä mainitun määräajan kuluessa.

17 artikla
Vastuun määrittäminen

Lukuun ottamatta postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevan sopimuksen 24 artiklan 2-5 §:ää, vastuu kuuluu sen maan postihallinnolle, missä virhe on tehty.

18 artikla
Maksettavien määrien suoritus. Korvausvaatimus

1. Tiedustelijalle korvattavan määrän maksuvelvollisuus kuuluu tiedustelun saaneelle hallinnolle.

2. Olkoon korvauksen syy mikä tahansa, siirron lähettäjälle korvattava määrä ei saa ylittää sitä määrää, jolla hänen tiliään on veloitettu.

3. Hallinnolla, joka on suorittanut korvauksen tiedustelijalle, on oikeus korvausvaatimuksen esittämiseen vastuulliselle hallinnolle.

4. Hallinnolla, joka viimeisenä on vastannut vahingosta, on oikeus esittää korvausvaatimus maksettuun määrään asti tästä virheestä hyötyneelle henkilölle.

19 artikla
Maksuaika

1. Tiedustelijalle tulevat määrät on maksettava kuuden kuukauden määräajan kuluessa laskettuna tiedustelupäivän jälkeisestä päivästä, heti kun postilaitosten vastuu on toteen näytetty.

2. Jos vastuullisena pidettävä hallinto, joka säännönmukaisesti on saanut tiedustelun, ei viiden kuukauden kuluttua ole antanut päätöstään tiedustelusta, on hallinnolla, jolle tiedustelu on esitetty, oikeus suorittaa korvaus tiedustelijalle tämän toisen hallinnon puolesta.

20 artikla
Takaisinmaksu välittävälle hallinnolle

1. Vastuullisen hallinnon on maksettava korvaus hallinnolle, joka on suorittanut takaisinmaksun tiedustelijalle, neljän kuukauden kuluessa laskettuna takaisinmaksuilmoituksen lähettämisestä.

2. Tämän ajanjakson kuluttua määrä, joka on tuleva tiedustelijalle takaisinmaksun suorittaneelle hallinnolle, kasvaa myöhästymisestä johtuvaa korkoa 5 % :n mukaan vuodessa.

IV LUKU

Tilitys

21 artikla
Oikeus maksuihin

Kukin hallinto pitää kokonaan perimänsä maksut.

22 artikla
Laskujen laatiminen ja suoritus

1. Hallinnot laativat jokaiselle sopimusmaalle jokaiselta arkipäivältä, jolloin siirtoja on ollut, laskun, jossa on yhdistelmä kaikista kyseessä olevana päivänä lähetettyjen siirtoluettelojen loppusummista. Hallinnot voivat sopia keskenään useampien päivien loppusummien merkitsemisestä samaan laskuun.

2. Nämä laskut suoritetaan tasoituksetta, jolloin kunkin hallinnon tulee suorittaa koko velkansa. Ellei erityisesti ole sovittu, tämä suoritus tapahtuu velkovan maan rahana.

3. Poikkeuksena 2 §:n määräyksistä kaksi hallintoa voi sopia laskujensa suorittamisesta tasoitusta käyttäen. Tässä tapauksessa muunnetaan pienempi saatava suuremman saatavan rahalajiksi ottaen muuntamisen perustaksi ne aritmeettiset keskivaihtokurssit, jotka asianomaisten maiden erityisesti määräämät pörssiliikkeet tai pankit virallisesti noteeraavat viimeisenä kurssien noteerauspäivänä ennen tilitystä koskevaa päivää. Nämä keskivaihtokurssit on laskettava yhdenmukaisesti neljän desimaalin tarkkuudella.

4. Suoritettavat määrät kasvavat korkoa sopimusmaiden yhteisesti sopiman määräajan ja niiden vahvistaman korkokannan mukaan. Tämän koron määrä ei saa olla suurempi kuin 5 % vuodessa.

23 artikla
Maksaminen. Myöhästyneen maksun korko

1. Kukin hallinto voi pitää vaihtoon osallistuvan maan hallinnon huostassa tämän maan rahana saatavaa, josta maksettavat määrät otetaan. Jollei tämä saatava riitä saapuvien siirtomääräysten peittämiseen, siirrot on silti merkittävä vastaanottajien tilien hyväksi.

2. Mainittua saatavaa ei saa missään tapauksessa käyttää muuhun tarkoitukseen saatavan sijoittaneen hallinnon suostumuksetta.

3. Velkovalla hallinnolla on oikeus vaatia milloin hyvänsä maksettavien määrien suoritusta. Se määrää tarvittaessa suorituspäivän ottaen huomioon kuljetusajan. Jos velallinen hallinto ei suorita maksua määräpäivänä, sovelletaan 22 artiklan 4 §:ssä säädettyä enimmäiskorkoa.

4. Mikään yksipuolinen toimenpide, kuten maksuajan pidennys, valuutan siirtokielto jne., ei voi kumota tämän sopimuksen ja sen toimitusohjesäännön, laskujen laatimista ja suoritusta koskevia määräyksiä.

24 artikla
Vuosineljännespäätili

Hallinnot, jotka laativat päivittäisiä tilejä, toimittavat jokaisen vuosineljänneksen lopussa asianomaisille hallinnoille hyväksyttäväksi yleisyhdistelmän näistä tileistä, suoritetuista osamaksuista ja tarvittaessa maksetuista koroista. Vuosineljännespäätilin saldot siirretään seuraavaan vuosineljännekseen. Hallinnot voivat sopia, että tämän vuosineljännestilin sijasta saldot ilmoitetaan vuosineljänneksen lopussa.

V LUKU

Erinäisiä määräyksiä

25 artikla
Postisiirtotilin ulkomailla avaamista koskeva pyyntö

1. Pyydettäessä postisiirtotilin avaamista maassa, jonka kanssa anojan asuinpaikkamaa vaihtaa postisiirtoja, tämän maan hallinnon on avustettava pyynnön tarkastamisessa tiliä hoitamaan tulevaa hallintoa.

2. Hallinnot sitoutuvat suorittamaan tämän tarkastuksen niin huolellisesti ja joutuisasti kuin suinkin, kuitenkin ilman omaa vastuuta.

3. Anojan asuinpaikkamaan hallinto osallistuu myös, mikäli mahdollista, tiliä hoitavan hallinnon pyynnöstä sellaisten tietojen tarkistamiseen, jotka koskevat tilinomistajan oikeudellisen kelpoisuuden muuttumista.

26 artikla
Postimaksuttomuus

1. Postisiirtokonttorien tilinomistajille osoittamat tiliotteita sisältävät kuoret lähetetään nopeinta tietä (lento- tai pintateitse) ja toimitetaan perille maksutta kaikissa liiton maissa.

2. Näiden kuorien jälleenlähettäminen ei missään liiton maassa poista niiltä maksuttomuuden etua.

27 artikla
Luettelo tilinomistajista

1. Tilinomistajat voivat saada heidän tilejään hoitavan hallinnon välityksellä toisten hallintojen julkaisemat luettelot tilinomistajista asianomaisten hallintojen kotimaanliikenteessä vahvistetuilla hinnoilla.

2. Kukin hallinto lähettää toisten sopimusmaiden hallinnoille maksutta liikenteen hoitamisessa tarvittavat luettelot.

III osa

Tilillepanot

28 artikla
Yleisiä määräyksiä

1. Jokainen henkilö, joka asuu jossakin niistä maista, jotka harjoittavat tilillepanoliikeunettä, voi antaa määräyksen maksujen suorittamisesta jossakin toisessa näistä maista hoidettavalle postisiirtotilille.

2. Lukuun ottamatta jäljempänä mainittuja erikoismääräyksiä, sovelletaan kaikkia nimenomaan postisiirtoja koskevia määräyksiä myös tilillepanoihin.

3. Tilillepanomaksu ei saa nousta yli 1/4 % :n maksetusta määrästä. Tämän suhteellisen maksun sijasta hallinnoilla on oikeus periä yhdenmukainen maksu, joka on riippumaton postiin maksetusta rahamäärästä ja joka ei saa olla yli 1 frangin.

4. Rahoja tilille pantaessa annetaan ilmainen kuitti lähettäjälle.

5. Ellei erityisesti ole sovittu, hallinnot laativat tilillepanoista erikoislaskun, joka on samanlainen kuin 22 artiklan 1 §:ssä postisiirroista säädetty lasku.

IV osa

Postisekit ja matkapostisekit

29 artikla
Suoritukset postisekeillä ja matkapostisekeillä

1. Jokainen sellaisen postisiirtotilin omistaja, jonka tiliä hoidetaan jossakin niistä maista, jotka ovat sopineet postisekkien vaihdosta, voi antaa määräyksen tilinsä velottamisesta määrillä, jotka hän haluaa maksattaa jossakin toisessa näistä maista asuville, tiliä omistamattomille henkilöille.

2. Jokaiselle sellaisen postisiirtotilin omistajalle, jonka tiliä hoidetaan jossakin niistä maista, jotka ovat sopineet matkapostisekkien vaihdosta, voidaan antaa hänen pyynnöstään jossakin toisessa näistä maista maksettavia matkapostisekkejä.

3. Postisekkien ja matkapostisekkien vaihdosta sopineet maat määräävät näillä sekeillä tapahtuvien suoritusten hyväksymis- ja toimeenpanoehdoista.

V osa

Postisiirtokonttoreissa maksettavien rahamääräysten suoritus siirrolla

30 artikla
Postisiirtokonttoreissa maksettavat rahamääräykset

1. Edellyttäen, että maksavan maan hallinnon kanssa on sovittu, postisiirtokonttorit, jotka saavat perittävikseen jossakin ulkomaan postisiirtokonttorissa maksettaviksi määrättyjä pankkisekkejä, vekseleitä tai velkakirjoja, lähettävät ne maksavalle toimipaikalle, joka suorittaa määrät postisiirrolla.

2. Rahamääräysten on täytettävä perimisasiakirjoista säädetyt muodolliset ehdot.

3. Hallinnot päättävät yhteisesti sopien protestimuodollisuuksien toimeenpanossa tarpeellisista määräyksistä samoin kuin niistä ehdoista, joilla osamaksut voidaan hyväksyä.

31 artikla
Maksu

Kustakin rahamääräyksestä, jonka postisiirtokonttori on ottanut perittäväkseen, saadaan periä enintään 20 sentiimin maksu sen hallinnon hyväksi, joka sellaisen määräyksen on saanut.

32 artikla
Vastuu

1. Postihallinnot ovat vastuussa veloitettavilta tileiltä suoritettavista rahamääräyksistä.

2. Hallinnot eivät ole vastuussa myöhästymisistä:

a) rahamääräyksiä lähetettäessä tai esitettäessä;

b) protestia tehtäessä tai niihin laillisiin toimiin ryhdyttäessä, joista niiden on ehkä huolehdittava 30 artiklan 3 §:n mukaisesti.

VI osa

Loppumääräykset

33 artikla
Yleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikessa, mistä ei nimenomaan ole määrätty tässä sopimuksessa.

34 artikla
Poikkeus perussopimuksen soveltamisessa

Perussopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta tähän sopimukseen.

35 artikla
Tätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Voimaan tullakseen on kongressille esitetyt ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevat ehdotukset läsnä olevien ja äänestävien sopimukseen osallistuvien jäsenmaiden enemmistön hyväksyttävä. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen ja tätä sopimusta sekä sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaksikolmasosaa äänistä, jos on kysymyksessä uusien määräysten lisääminen tai tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten muuttaminen;

b) yksinkertainen äänten enemmistö, jos on kysymyksessä tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön tulkinta; tähän ei kuitenkaan lueta sitä erimelisyystapausta, joka perussopimuksen 32 artiklan mukaan on annettava välitystuomion ratkaistavaksi.

36 artikla
Sopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja on voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, jota säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Postiennakkolähetyksiä koskeva sopimus

(Postiennakkolähetyksiä koskevaan sopimukseen liittyvä toimitusohjesääntö liitteineen on posti- ja lennätinhallituksen vuonna 1964 julkaisemassa "Yleiset kansainväliset postisopimukset"-nimisessä ohjesäännössä.)

Allekirjoittaneet, liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 solmitun maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I LUKU

Alustavat määräykset

1 artikla
Sopimuksen kohde

Tämä sopimus sisältää määräyksiä postiennakkolähetysten vaihdosta, jonka järjestämisestä molemminpuolisissa yhteyksissään sopimusmaat sopivat keskenään.

II LUKU

Yleiset ehdot. Maksut. Määrien lähettäminen

2 artikla
Sallitut lähetykset

1. Postiennakko voidaan määrätä maksettavaksi niistä kirjatuista kirjepostilähetyksistä, vakuutetuista kirjeistä ja rasioista sekä postipaketeista, jotka vastaavasti täyttävät yleissopimuksessa, vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevassa sopimuksessa tai postipakettisopimuksessa säädetyt ehdot.

2. Hallinnolla on oikeus sallia postiennakkoliikenteessä vain muutamia yllä mainituista lähetyslajeista.

3 artikla
Vastaanottamisehdot

Postiennakkolähetyksiin sovelletaan kulloinkin kysymyksessä olevaan lähetyslajiin soveltuvia vastaanottamisehtoja ja maksuja.

4 artikla
Enimmäismäärä

Tilitystavasta riippumatta postiennakon määrä ei saa ylittää sitä enimmäismäärää, jonka osoitemaa on hyväksynyt lähetyksen lähtömaahan tarkoitettujen osoitusten laatimiseksi, ellei suuremmasta enimmäismäärästä yksimielisesti ole sovittu.

5 artikla
Rahalaji

Ellei erityisesti ole sovittu, postiennakon määrä ilmoitetaan lähetyksen lähtömaan rahana. Siinä tapauksessa, että postiennakko pannaan tai siirretään osoitemaassa pidetylle postisiirtotilille, kyseessä oleva määrä ilmoitetaan kuitenkin viimeksi mainitun maan rahana.

6 artikla
Lähettäjän kanssa käytettävät tilitystavat

Lähetysten lähettäjälle tarkoitettu määrä toimitetaan hänelle

a) postiennakko-osoituksella (mandat de remboursement), jonka määrä voidaan suorittaa lähetyksen lähtömaassa pidetylle postisiirtotilille, silloin kun tämän maan hallinnon säännökset niin sallivat;

b) siinä tapauksessa, että asianomaiset hallinnot sallivat nämä menettelytavat: siirtämällä tai panemalla määrä osoitemaassa tai lähetyksen lähtömaassa pidetylle postisiirtotilille.

7 artikla
Postiennakko-osoitusten vaihtotavat

Ennakko-osoituksia voidaan vaihtaa hallintojen oman valinnan mukaan käyttäen kortteja tai luetteloja. Näitä maksuvälineitä nimitetään ensimmäisessä tapauksessa "korttiennakko-osoituksiksi" (mandats-cartes de remboursement) ja toisessa "luetteloennakkoosoituksiksi" (mandats-listes de remboursement).

8 artikla
Maksut

1. Edellä 3 artiklassa mainittujen maksujen lisäksi lähettäjä suorittaa etukäteen seuraavat maksut:

a) jos hän pyytää, että postiennakon määrä lähetetään hänelle ennakkoosoituksella:

1) kiinteän enimmäismaksun:

- 70 sentiimiä, kun suoritus tapahtuu käyttäen korttiosoitusta,

- 1,10 frangia, kun suoritus tapahtuu käyttäen luettelo-osoitusta.

2) suhteellisen maksun, joka ei saa olla suurempi kuin 1/2 % ennakon määrästä. Kullakin hallinnolla on oikeus käyttää suhteellisen maksun perimiseen sen oloihin parhaiten soveltuvaa maksuasteikkoa.

b) jos hän lisäksi pyytää, että ennakkoosoitus lähetetään hänelle lentoteitse, ja ellei erityisesti ole sovittu asianomaisten hallintojen kesken: samansuuruisen maksun kuin se, joka yleissopimuksen 37 artiklan 1 §:ssä määrätään saantitodistuslomakkeen lentoteitse palauttamisesta;

c) jos hän pyytää, että ennakon määrä siirretään tai pannaan joko osoitemaassa tai lähetyksen lähtömaassa olevalle postisiirtotilille: enintään 30 sentiimin kiinteän maksun.

2. Lisäksi 1 §:n c) kohdassa mainitun siirron tai tilillepanon ollessa kysymyksessä osoitemaan hallinto vähentää ennakon määrästä jäljempänä mainitut maksut:

a) enintään 30 sentiimin kiinteän maksun;

b) tarvittaessa siirtoihin tai tilillepanoihin sovellettavan kotimaisen maksun, kun nämä suoritetaan osoitemaassa pidetylle postisiirtotilille;

c) kansainvälisiin siirtoihin tai tilillepanoihin sovellettavan maksun, kun nämä suoritetaan lähetyksen lähtömaassa pidetylle postisiirtotilille.

9 artikla
Postiennakon määrän peruuttaminen tai muuttaminen

1. Yleissopimuksen 26 artiklassa määrätyillä ehdoilla ennakkolähetyksen lähettäjä voi pyytää ennakon määrän joko kokonaan tai osittain peruuttamista taikka sen korottamista. Mitä tulee sähkeitse tehtyihin ennakon määrän peruuttamista tai muuttamista koskeviin pyyntöihin, on sähkösanomamaksun lisäksi suoritettava kirjaamismaksu.

2. Ennakon määrää korotettaessa lähettäjän on suoritettava korotuksesta 8 artiklan 1 §:n a) kohdan 2 mom:ssa mainittu suhteellinen maksu. Tätä maksua ei peritä, kun tilitys tapahtuu panemalla tai siirtämällä määrä postisiirtotilille.

10 artikla
Postiennakko-osoitukset

1. Ennakko-osoitukset sallitaan 4 artiklan nojalla hyväksyttyyn enimmäismäärään saakka.

2. Lukuun ottamatta ohjesäännössä määrättyjä ehtoja, postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevan sopimuksen määräyksiä sovelletaan postiennakko-osoituksiin.

11 artikla
Paketteihin kuuluvien postiennakko-osoitusten suoritus

Postiennakkopakettiin kuuluva ennakkoosoitus suoritetaan lähettäjälle lähetyksen lähtömaan hallinnon määräämällä tavalla.

12 artikla
Vastaanottajalle suorittamatta jättäminen

1. Postiennakko-osoituksen määrää, jota jostakin syystä ei ole vastaanottajalle maksettu, lähetyksen lähtömaan hallinto pitää vastaanottajan varalle. Sanotussa maassa voimassa olevan laillisen vanhentumisajan kuluttua tämä hallinto saa määrän lopullisesti.

2. Kun määrää tehdyn pyynnön ja 6 artiklan b) kohdan mukaisesti ei voida jostakin syystä panna tai siirtää postisiirtotilille, määrän perinyt hallinto muuttaa sen postiennakko-osoitukseksi lähetyksen lähettäjän hyväksi.

III LUKU

Vastuu

13 artikla
Vastuun periaate ja laajuus

1. Hallinnot vastaavat perityistä määristä siihen asti, kunnes postiennakko-osoitus säännönmukaisesti suoritetaan tai kunnes postisiirtotiliä säännönmukaisesti hyvitetään.

2. Lisäksi hallinnot vastaavat postiennakon määrään saakka lähetysten luovuttamisesta määrää perimättä tai postiennakon määrää pienemmän määrän perimisestä.

3. Hallinnot eivät ota vastatakseen myöhästymisistä, joita voi sattua määrien perimisessä ja lähettämisessä.

14 artikla
Poikkeukset

Korvausta postiennakon määrästä ei ensinkään makseta:

a) jos perimättä jättäminen johtuu lähettäjän tekemästä virheestä tai laiminlyönnistä;

b) jos lähetystä ei ole postista annettu siitä syystä, että se on joko yleissopimuksen - 16 artikla 8 ja 11 §, c) kohta ja 28 artikla, 1 § tai vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevan sopimuksen - 2 artikla, 4 ja 5 §, ja 5 artikla - taikka postipakettisopimuksen - 24 artikla, a) kohta, 2, 3, 5, 6 ja 7 mom. sekä b) kohta ja 28 artikla - kieltomääräysten alainen;

c) ellei tiedustelua ole lähetetty yleissopimuksen 35 artiklan 1 §:ssä määritellyn ajan kuluessa.

15 artikla
Vahingonhorvauksen maksaminen. Korvausvaatimus. Mäaräajat

1. Vahingonkorvauksen maksuvelvollisuus kuuluu lähetyksen lähtömaan hallinnolle. Tämä hallinto voi käyttää oikeuttaan esittämällä korvausvaatimuksen vastuulliselle hallinnolle, jonka tulee sille hyvittää yleissopimuksen 44 artiklassa mainitulla tavalla ne määrät, jotka sen puolesta on etukäteen suoritettu.

2. Vahingonkorvauksen viimeisenä suorittaneella hallinnolla on oikeus vaatia korvausta tätä vahingonkorvausta vastaavaan määrään saakka vastaanottajalta, lähettäjältä tai kolmannelta henkilöltä.

3. Yleissopimuksen 43 artiklan määräyksiä niistä määräajoista, joiden kuluessa vahingonkorvaus kadonneesta kirjatusta lähetyksestä on suoritettava, sovelletaan kaikkiin postiennakkolähetyslajeihin perittyjen määrien tai vahingonkorvauksen maksamisessa.

16 artikla
Perimistä koskevan vastuun määrääminen

1. Perimistä hoitava hallinto ei ole vastuussa tehdyistä virheellisyyksistä, jos se voi:

a) näyttää virheen johtuneen siitä, että lähtömaan hallinto ei ole noudattanut säädettyjä määräyksiä;

b) todistaa, ettei lähetyksessä, ja kysymyksen ollessa postipaketista, siinä ja siihen kuuluvassa osoitekortissa osoitemaan hallinnolle lähetettäessä ollut säännönmukaisia merkintöjä.

2. Silloin kun vastuuta ei voida selvästi katsoa kuuluvaksi vain toiselle kahdesta hallinnosta, nämä hallinnot maksavat vahingon yhtä suurin osin.

17 artikla
Vastaanottajalle annetun lähetyksen takaisin luovutus lähettäjälle postiennakon määrää perimättä

1. Kun vastaanottaja on luovuttanut takaisin lähetyksen, joka on hänelle annettu postiennakon määrää perimättä, lähettäjälle ilmoitetaan, että hän voi ottaa lähetyksen haltuunsa kolmen kuukauden kuluessa ehtona, ettei hän vaadi postiennakon määrän suorittamista tai että hän luovuttaa takaisin 13 artiklan 2 §:n nojalla saadun määrän.

2. Jos lähettäjä ottaa lähetyksen haltuunsa, lyvitetty määrä luovutetaan takaisin hallinnolle tai hallinnoille, jotka ovat vahingon maksaneet.

3. Jos lähettäjä luopuu lähetyksen haltuunsa ottamisesta, tämä lähetys jää sen hallinnon tai niiden hallintojen omaisuudeksi, jotka ovat vahingon maksaneet.

IV LUKU

Erinäisiä määräyksiä. Loppumääräykset

18 artikla
Oikeus maksuihin postiennakon määrää osoitusella tilitettäessä

Lähetyksen lähtömaan hallinto hyvittää ohjesäännössä säädetyillä ehdoilla:

a) osoitemaan hallinnolle 35 sentiimin tai 55 sentiimin maksuosuuden jokaisesta maksetusta ennakko-osoituksesta, mikäli hallinnot ovat hyväksyneet korttiosoitus- tai luettelo-osoitusjärjestelmän, sekä 1/4 % :n suhteellisen maksuosuuden näiden osoitusten yhteisestä rahamäärästä;

b) tarvittaessa hallinnolle, jolle ennakko-osoituksen lentoteitse palauttaminen kuuluu, 8 artiklan 1 §:n b) kohdassa määrätyn maksun.

19 artikla
Yleissopimuksen ja eräiden sopimusten soveltaminen

Yleissopimusta, postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevaa sopimusta ja postisiirtosopimusta sekä vakuutettuja kirjeitä ja rasioita koskevaa sopimusta ja postipakettisopimusta sovelletaan tarvittaessa kaikessa, mikä ei ole ristiriidassa tämän sopimuksen kanssa.

20 artikla
Tätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitettyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan, että sopimukseen osallistuvien, läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden enemmistö ne hyväksyy. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä. jotka koskevat uusien määräysten lisäämistä tai tämän sopimuksen 1-10, 12-18, 20 ja 21 sekä sen ohjesäännön 121 artiklan määräyksiin tehtäviä muutoksia;

b) kaksi kolmannesta äänistä, jotka koskevat muihin kuin a) kohdassa mainittuihin määräyksiin tehtäviä muutoksia;

c) yksinkertainen äänten enemmistö, kun on kysymys tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemisesta, lukuun ottamatta sitä erimielisyystapausta, joka on alistettava perussopimuksen 32 artiklassa määrätyllä välitystuomiolla ratkaistavaksi.

21 artikla
Sopimuhsen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Kansainvälistä postisäästöpankkiliikettä koskeva sopimus

(Kansainväliseen postisäästöpunkkiliikettä koskevaan sopimukseen liittyvä toimitusohjesääntö liitteineen on posti- ja lennätinhallituksen vuonna 1964 julkaisemassa "Yleiset kansainväliset postisopimukset"-nimisessä ohjesäännössä.)

Allekirjoittaneet, liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 solmitun maailmanpostiliiton perusssopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I LUKU

Alustavat määräykset

1 artikla
Sopimuksen kohde

1. Kansainvälinen postisäästöpankkiliike, jonka järjestämisestä keskinäisissä yhteyksissään sopimusmaiden hallinnot sopivat, tapahtuu tämän sopimuksen mukaisesti.

2. Liikettä hoidetaan kunkin maan omien valuuttamääräysten mukaisesti. Sopimusmaat saavat suorittaa vain yhden tai joitakin 2 artiklassa mainituista toimituksista.

3. Edellä mainittuun kansainväliseen liikenteeseen voi osallistua jokainen kansallinen säästöpankki, joka on suoraan postihallinnon alainen tai jonka toimintapiiri käsittää koko maan postitoimipaikkojen välityksellä.

4. Jos jossakin maassa kansallinen säästöpankki, joka osallistuu kansainväliseen liikenteeseen, on muun hallinnon kuin postihallinnon alainen, on kyseisen maan postihallinnon tehtävä sopimus tämän toisen hallinnon kanssa varmistaakseen sopimuksen kaikkien määräysten täydellisen toimeenpanon. Postihallinto on välittäjänä pankin ja muiden sopimusmaiden postihallintojen sekä kansainvälisen toimiston välisissä yhteyksissä.

5. Tässä sopimuksessa ja sen toimitusohjesäännössä tarkoittaa nimitys säästöpankki vain edellä 3 §:ssä määriteltyjä säästöpankkeja sekä nimitykset säästökirja ja säästötili näiden pankkien säästökirjoja ja -tilejä.

2 artikla
Liikenteen laajuus

1. Jokainen säästötilin omistaja voi panna varoja tililleen ja ottaa niitä siltä pois oleskelumaansa säästöpankin välityksellä. Hän voi myös pyytää, että hänen tilillään oleva säästö siirretään säästöpankista toiseen.

2. Säästöpankit toimivat välittäjinä säästökirjoja laadittaessa, vaihdettaessa tai uusittaessa, merkittäessä korkoja säästökirjoihin sekä lähetettäessä kaikkia niitä asiakirjoja, joita yleensä tarvitaan, jotta kansainvälinen säästöpankkiliike sujuisi tyydyttävästi.

II LUKU

Yleiset määräykset

3 artikla
Varojen lähettäminen

1. Varat lähetetään säästöpankkiliikkeessä käyttäen kansainvälistä postiosoitusta tai postisiirtoa. Tällöin sovelletaan ehtoja, jotka ovat voimassa valitun toimitustavan osalta.

2. Varojen lähetyskulut peritään säästäjältä.

4 artikla
Korko

Ottaen huomioon 16 artiklan määräykset siirroista määrää se säästöpankki, joka hoitaa hyvitettyä tai veloitettua tiliä, koronlaskemispäivämäärän riippuen varojen vastaanottamisesta tai lähettämisestä.

5 artikla
Säästökirjojen ja erinäisten asiakirjojen lähettäminen

1. Sopimusmaiden postitoimipaikat antavat apua toisilleen, kun on kysymys säästökirjojen takaisin pyytämisestä niihin tehtäviä merkintöjä tai niiden tarkastamista varten.

2. Säästökirjoja sekä kirjeenvaihtoa ja asiakirjoja, jotka yleensä kansainvälisen säästöpankkiliikkeen tyydyttävän sujumisen kannalta ovat välttämättömiä, saadaan ottaa maksutta kuljetettaviksi, kun niitä lähettää jonkin sopimusmaan hallinto tai säästöpankki jonkin toisen sopimusmaan hallinnolle tai säästöpankille. Lisäksi saadaan kuljettaa maksutta säästökirjoja sisältäviä lähetyksiä, kun sopimusmaan hallinto tai säästöpankki lähettää niitä säästökirjan omistajalle.

3. Lähettäminen tapahtuu edullisinta kuljetustapaa käyttäen.

4. Kustannukset erityisen nopeasta kuljetuksesta (varsinkin lentokuljetuksesta), joka tapahtuu tilin omistajan pyynnöstä, peritään häneltä.

6 artikla
Säästöönpanoja ja varojen siirtoja koskevat yhteiset määräykset

Tilille pantuihin tai siirrettyihin varoihin sovelletaan, varsinkin kysymyksen ollessa korkokannasta ja korkojen laskemisesta sekä maksuehdoista, niitä lakeja, asetuksia, määräyksiä ja ohjesääntöjä, jotka ovat voimassa sen säästöpankin toiminnasta, jolle varat on tarkoitettu.

III LUKU

Säästöönpanot

7 artikla
Säästöönpanojen suorittaminen

1. Jokainen säästötilin omistaja voi suorittaa säästöönpanoja tililleen maksamalla varat oleskelupaikkakuntansa säästöpankkiin tai postitoimipaikkaan.

2. Ellei erityisesti ole sovittu, on säästökirja esitettävä.

3. Jokainen jossakin sopimusmaassa oleskeleva henkilö voi suorittaa säästöönpanon tämän maan säästöpankkiin tai postitoimipaikkaan saadakseen avatuksi säästötilin jonkin toisen sopimusmaan säästöpankissa.

8 artikla
Enimmäismäärä

1. Kullakin hallinnolla on oikeus määrätä säästökirjaan merkittävien säästöönpanojen vähimmäis- ja enimmäismäärä.

2. Tiliä hoitava säästöpankki pidättää itselleen oikeuden kieltäytyä vastaanottamasta kokonaan tai osaksi säästöönpanoa, joka korottaisi tilillä olevan saatavan määrää yli pankin ohjesäännössä vahvistetun enimmäismäärän.

3. Maassa, missä säästöönpano suoritetaan, voidaan maastavientimäärää rajoittaa voimassa olevien valuuttamääräysten mukaisesti.

9 artikla
Rahayksiköksi tasoittaminen

Säästöönpanot, jotka ilmoitetaan tiliä hoitavan maan rahana, eivät saa sisältää rahayksikön osia.

10 artikla
Säästökirjan palauttaminen

1. Säästöönpanon merkitsemisen jälkeen palautetaan säästökirja, jos se on esitetty, suoraan tilinomistajalle kirjatussa virkakirjeessä.

2. Ensimmäisen säästöönpanon jälkeen annettu säästökirja lähetetään tilinomistajalle samalla tavoin.

IV LUKU

Säästöstäotot

11 artikla
Säästöstäottoja koskevat pyynnöt

1. Jokainen säästökirjan omistaja saa ottaa tililtään koko saatavansa tai osan siitä osoittamalla sitä koskevan pyynnön hänen tiliään hoitavalle säästöpankille sen sopimusmaan säästöpankin välityksellä, missä hän oleskelee.

2. Määrä, jonka säästöstäottoa pyydetään, ilmoitetaan tiliä hoitavan maan rahana. Milloin tililtä otetaan osa saatavaa, se ei saa sisältää rahayksikön osia.

3. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat sopineet asiasta, voivat tilinomistajat suoraan ja omalla kustannuksellaan lähettää säästöstäottoa koskevat pyyntönsä heidän tiliään hoitavalle säästöpankille.

12 artikla
Maksulupa

1. Maksuluvan antaa tiliä hoitava säästöpankki tilinomistajan oleskelumaan rahana ja maksettavan nettomäärän mukaisesti. Ne sekä niihin kuuluvat varat lähetetään säästöpankille, jolle tililtäoton suorittaminen kuuluu.

2. Maksuluvan antava säästöpankki maarää itse maansa rahan muuntokurssin tilin omistajan oleskelumaan rahana.

13 artikla
Säästöstaottomäärien maksaminen

1. Säästöstäottoihin ei sovelleta muita rahamäärien rajoituksia kuin sopimusmaiden lainsäädännössä edellytetään.

2. Ne suoritetaan sille henkilölle tai niille henkilöille, joilla säästökirjaan merkittyjen ehtojen mukaan on oikeus kuittaamiseen ja jotka on ilmoitettu maksuluvassa.

3. Määrä, joka ilmoitetaan maksuluvassa osoitemaan rahana, maksetaan vähentämättömänä maksavan säästöpankin hyväksi. Jos kuitenkin sen maan, missä maksava säästöpankki on, lainsäädäntö niin vaatii, tällä pankilla on oikeus olla ottamatta huomioon rahayksikön osia tai tasoittaa määrä rahayksiköksi.

14 artikla
Sähkeitse tapahtuvat säästöstäotot

Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat sopineet asiasta, tilinomistajat voivat pyytää ja omalla kustannuksellaan saada säästöstäottoja sähkeitse. Hallinnot vahvistavat itse tämän liikenteen toimeenpano-ohjeet.

15 artikla
Muut säästöstäottomenetelmät

Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat sopineet asiasta, säästöstäotot voidaan suorittaa täytämättä säästöstäottopyyntöjä ja maksulupia koskevia muodollisuuksia.

V LUKU

Siirrot

16 artikla
Varojen siirtoihin sovellettavat yleiset periaatteet

1. Jokainen säästötilin omistaja voi antaa siirtää koko säästönsä tai osan siitä johonkin toiseen säästöpankkiin valintansa mukaan. Siirtopyyntö voidaan jättää mihin hyvänsä sopimusmaiden pankkiin tai postitoimipaikkaan.

2. Ellei erityisesti ole sovittu, tilinomistajan on jätettävä säästökirjansa pyyntönsä vahvisteeksi.

3. Niiden maiden välisissä yhteyksissä, joiden postihallinnot ovat sopineet asiasta tilinomistajat voivat lähettää suoraan ja omalla kustannuksellaan heidän tilejään hoitavalle säästöpankille siirtopyyntönsä, joka on laadittu kotimaisten säännösten mukaan Ja jonka mukana tarvittaessa seuraa säästökirja.

4. Siirtosummat kasvavat korkoa siinä säästöpankissa, johon varat on alun perin talletettu (ns. "lähtömaan pankki"), sen kuukauden loppuun, jonka kuluessa tiliä on veloitettu, sekä siinä pankissa, joka on vastaanottanut siirretyn määrän (ns. "vastaanottava pankki"), seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen.

VI LUKU

Vastuu

17 artikla
Vastuun laajuus

1. Säästöpankkililkkeessä kansainvälistä postiosoitusta tai postisiirtoa käyttäen siirrettyihin määriin sovelletaan vastuumääräyksiä, jotka ovat voimassa valitun varojen lähetystavan osalta.

2. Säästöpankit ovat vastuussa muuntovirheistä, tilien merkinnöissä tehdyistä virheistä ja yleensä kaikista virheistä, joita ne voivat tehdä kansainvälistä säästöpankkiliikettä koskevien asiakirjain laatimisessa.

3. Säästöpankit, joiden välityksellä säästöstäotot suoritetaan, ovat vastuussa vastaanottamistaan varoista ja maksutoimitusten säännönmukaisuudesta.

4. Säästöpankit eivät ole vastuussa myöhästymisistä, joita voi sattua varojen lähettämisessä.

5. Säästöpankit eivät ole vastuussa virheellisyyksistä, joita voi ilmetä tilinomistajien hankkimissa tiedoissa 2 artiklan 2 §:ssä mainittujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

18 artikla
Vastuun määrittäminen

1. Vastuu kuuluu sille säästöpankille, jonka liikenteessä virhe on tehty.

2. Jos virhe voidaan lukea kummankin säästöpankin syyksi tai jos vastuuta ei voida näyttää toteen, säästöpankit vastaavat virheestä yhtä suurin osin.

19 artikla
Säästötilin oikaisu

Säästötilin oikaiseminen kuuluu sitä hoitavalle säästöpankille ottaen huomioon, että pankilla on valitusoikeus vastuunalaista hallintoa kohtaan.

20 artikla
Hyvitys velkovalle säästöpankille

1. Vastuunalainen säästöpankki on velvollinen hyvittämään säästöpankkia, joka on suorittanut tilin oikaisun, neljän kuukauden kuluessa siitä kun sille on ilmoitettu tilin oikaisusta.

2. Hyvitys velkovalle säästöpankille suoritetaan aiheuttamatta kustannuksia tälle pankille. Neljän kuukauden määräajan kuluttua velkovalle säästöpankille tuleva määrä kasvaa korkoa 5 % :n mukaan vuodessa laskettuna mainitun määräajan päättymispäivästä.

VII LUKU

Erinäisiä määräyksiä. Loppumääräykset

21 artikla
Yleissopimuksen ja erinäisten sopimusten soveltaminen

Yleissopimusta samoin kuin postiosoituksia ja matkapostisekkejä koskevaa sopimusta sekä postisiirtosopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikkeen, mistä ei nimenomaan ole määrätty tässä sopimuksessa.

22 artikla
Poikkeus perussopimuksen soveltamisessa

Perussopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta tähän sopimukseen.

23 artikla
Tätä sopimusta ja sen taimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitettyjen tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan, että ne ovat sopimukseen osallistuvien läsnä olevien ja äänestävien jäsenmaiden enemmistön hyväksymiä. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessä.

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaksi kolmannesta äänistä kysymyksissä, jotka koskevat uusien määräysten lisäämistä tai tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten muuttamista;

b) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksissä, jotka koskevat tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemista, lukuun ottamatta sitä erimielisyystapausta, joka on alistettava perussopimuksen 32 artiklassa määrätyllä välitystuomiolla ratkaistavaksi.

24 artikla
Sopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Sanomalehtien ja muiden aikakausjulkaisujen tilaamista koskeva sopimus

(Sanomalehtien ja muiden aikakakausjulkaisujen tilaamista koskevaan sopimukseen liittyvä toimitusoitjesäaatö liitteineen on posti- ja lennätinhallituksen vuonna 1964 julkaiaemassa "Yleiset kansainväliset postisopimukset"-nimisessä ohjesäännössä.)

Allekirjoittaneet, liiton jäsenmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat, ovat Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964 solmitun maailmanpostiliiton perussopimuksen 22 artiklan 4 §:n nojalla yksimielisesti ja ottaen huomioon perussopimuksen 25 artiklan 3 §:n määräykset tehneet seuraavan sopimuksen:

I LUKU

Perusmääräykset

1 artikla
Sopimuksen kohde

1. Sanomalehtien tilaaminen postilaitosten välityksellä niiden sopimusmaiden kesken, jotka sopivat tällaisen toiminnan järjestämisestä, tapahtuu tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.

2. Aikakausjulkaisut ovat rinnastettavissa sanomalehtiin.

II LUKU

Tilaukset

2 artikla
Tilaaminen

1. Kunkin maan postitoimipaikat ottavat vastaan yleisöltä sellaisten sanomalehtien tilauksia, jotka ilmestyvät sopimuksen tehneissä eri maissa ja joiden julkaisijat ovat hyväksyneet postin välityksen kansainvälisissä sanomalehdentilauksissa.

2. Ne voivat ottaa vastaan niin ikään kaikista muista maista sanomalehdentilauksia, joita hallinnoilla saattaa olla tilaisuus hankkia.

3. Yleissopimuksen 28 artiklan mukaisesti on kullakin maalla oikeus kieltää sellaisten sanomalehtien tilaaminen, joiden kuljetus tai levittäminen maan alueella ei ole sallittua.

3 artikla
Tilauskaudet. Myöhästyneet tilaukset

1. Tilauksia voidaan toimittaa ainoastaan koko vuoden, puolen vuoden tai vuosineljänneksen ajaksi. Ne alkavat:

- koko vuoden tilaukset, 1 päivänä tammikuuta;

- kuuden kuukauden tilaukset, 1 päivänä tammikuuta ja 1 päivänä heinäkuuta;

- kolmen kuukauden tilaukset, 1 päivänä tammikuuta, 1 päivänä huhtikuuta, 1 päivänä heinäkuuta ja 1 päivänä lokakuuta.

2. Poikkeuksia tästä säännöstä sallitaan julkaisuista, jotka ilmestyvät epäsäännöllisesti tai tilapäisesti.

3. Hallinnot voivat myös sopia siitä, että tilaus sallitaan saman vuosineljänneksen yhdeksi tai kahdeksi kuukaudeksi, samoin kuin koko vuoden, puolen vuoden tai vuosineljänneksen tilausten uudistamista edeltävältä ajalta.

4. Tilaajalla, joka ei ole oikealla ajalla jättänyt tilaustaan postiin, ei ole oikeutta saada sanomalehden numeroita tilauskauden alusta asti. Hallinnot voivat kuitenkin auttaa tilaajaa saamaan, jos mahdollista, nämä numerot.

4 artikla
Tilausten täyttäminen sopimuksesta luovuttaessa

Jos jokin maa luopuu tästä sopimuksesta, voimassa olevat tilaukset on täytettävä säädetyillä ehdoilla tilauskauden loppuun saakka.

5 artikla
Tilaaminen suoraan julkaisijalta

Hallinnot voivat hyväksyä kuljetettaviksi 6 artiklan mukaisella sanomalehtimaksulla julkaisuja, joita julkaisijat ovat sitoutuneet toimittamaan postitilausjärjestelmästä poiketen toimitussopimusten ja suoraan julkaisijalta tapahtuneiden tilausten perusteella.

III LUKU

Maksut ja hinnat

6 artikla
Sanomalehtimaksu

1. Hallinnot vahvistavat vieraaseen maahan toimitettavista sanomalehdistä erityisen maksun, joka on 40-100 % painotuotteiden tavallisesta maksusta.

2. Kullakin hallinnolla on oikeus vahvistaa painotuotteista määrättyjen 50 gramman painoerien välille välipainoeriä, jotka tekevät hallinnolle mahdolliseksi saattaa kansainväliset maksut sen sanomalehtimaksujen kotimaisen laskujärjestelmän mukaiseksi.

7 artikla
Hankintahinta

1. Kukin hallinto julkaisee hinnat, joilla se hankkii sanomalehtiä muille hallinnoille. Tällöin se ottaa perustaksi julkaisijain ilmoittamat hankintahinnat, joihin jo sisältyvät kuljetuskustannukset.

2. Lentopostitilausten hankintahinnat voidaan myös julkaista samalla tavoin.

8 artikla
Tilaushinta

1. Osoitemaan hallinto muuntaa hankintahinnan oman maansa rahaksi sovitun keskikurssin tai postiosoituksiin sovellettavan kurssin mukaan.

2. Osoitemaan hallinto määrää hinnan, joka tilaajan on maksettava, lisäämällä hankintahintaan kohtuulliseksi katsomansa toimituspalkkion, joka kuitenkaan ei saa olla suurempi kuin kotimaanliikenteessä tehdyistä tilauksista ehkä suoritettava toimituspalkkio. Siihen lisätään sitä paitsi maan lainsäädännön mukaan ehkä suoritettava leimamaksu.

3. Tilaushinta velotaan tilattaessa ja koko tilauskaudelta.

9 artikla
Hinnanmuutokset

Hinnanmuutoksista on, jotta ne voitaisiin ottaa huomioon, ilmoitettava osoitemaan keskushallinnolle tai erityisesti määrätylle toimipaikalle viimeistään kuukautta ennen sen ajanjakson alkua, jota muutokset koskevat. Nämä muutokset eivät vaikuta voimassa oleviin tilauksiin.

10 artikla
Nidotut painotuotteet

Hinnastot, esittelyvihot, mainosjulisteet tms., jotka on nidottu sanomalehteen olematta olennainen osa siitä, hinnoitetaan painotuotteina; maksu niistä voidaan julkaisumaan hallinnon määräyksestä joko merkitä kirjaan tai tilittää päällyksessä tai itse painotuotteessa jollakin yleissopimuksessa määrätyllä postimerkittämistavalla.

IV LUKU

Erinäisiä määräyksiä

11 artikla
Osoitteen muutokset

1. Tilaaja voi muuttaessaan olinpaikkaa saada enintään tilauskauden loppuun saakka sanomalehden lähetetyksi suoraan hänen uuteen osoitepaikkaansa, olkoonpa tämä alkuperäisessä osoitemaassa tai toisessa sopimusmaassa, julkaisumaa mukaan luettuna, tahi myös sopimukseen osallistumattomassa maassa.

2. Alkuperäisen osoitemaan hallinto perii tästä tilaajalta enintään 70 sentiimin suuruisen kiinteän maksun.

3. Edellä olevat määräykset koskevat niin ikään itse julkaisumaassa tilattuja sanomalehtiä, joiden tilaus siirretään toiseen maahan. Tällaisessa tapauksessa on julkaisumaan hallinnolla kuitenkin oikeus harkintansa mukaan määrätä ne maksut, jotka mainitunlaisista siirroista on perittävä.

12 artikla
Osoitteiden ilmoittamista koskeva pyyntö

1. Jokaisella julkaisijalla on oikeus saada tietää julkaisujensa tilaajien nimet ja osoitteet. Tämä pyyntö saadaan rajoittaa käsittämään määrätyn maan ja/tai paikkakuunan tilaajia.

2. Jokaisesta osoiteilmoituspyynnöstä peritään kiinteä maksu, joka ei saa olla 50 sentiimiä suurempi, sekä lisämaksu, joka saa olla enintään 5 sentiimiä ilmoitettua osoitetta kohti.

3. Kiinteä maksu kuuluu lähtömaan hallinnolle, kun taas lisämaksu tulee osoitemaan hallinnon osalle.

13 artikla
Tiedustelut

Hallinnot ovat velvolliset tilaajille kustannuksia aiheuttamatta käsittelemään kaikkia perusteltuja valituksia, jotka koskevat myöhästymisiä tai muita epäsäännöllisyyksiä sanomalehtien vaihdossa.

14 artikla
Vastuu

Postihalliunot eivät sitoudu mihinkään vastuuseen julkaisijoille kuuluvista tehtävistä ja velvollisuuksista, ja ne ovat vapaat kaikesta korvausvelvollisuudesta, jos sanomalehti tilauskauden aikana lakkaa ilmestymästä tai jos keskeytyksiä sen julkaisemisessa tapahtuu.

V LUKU

Loppumääräykset

15 artikla
Yleissopimuksen soveltaminen

Yleissopimusta sovelletaan tarvittaessa vastaavasti kaikkeen, mistä ei ole nimenomaan määrätty tässä sopimuksessa.

16 artikla
Poikkeus perussopimuksen soveltamisessa

Perussopimuksen 4 artiklaa ei sovelleta tähän sopimukseen.

17 artikla
Tätä sopimusta ja sen toimitusohjesääntöä koskevien ehdotusten hyväksymisehdot

1. Kongressille esitettyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan, että sopimukseen osallistuvien, läsnä olevien ja äänestävien jäsenmalden enemmistö ne hyväksyy. Puolet näistä kongressissa edustuneina olevista jäsenmaista tulee olla läsnä äänestettäessa.

2. Kahden kongressin välisenä aikana tehtyjen ja tätä sopimusta ja sen ohjesääntöä koskevien ehdotusten voimaan tulemiseen vaaditaan:

a) kaikki äänet kysymyksissä, jotka koskevat uusien määräysten lisäämistä tai tämän sopimuksen 1-4, 6-10, 13-18 artiklan sekä sen ohjesäännön 101-105 ja 116 artiklan määräyksiin tehtäviä asiallisia muutoksia;

b) kaksi kolmannesta äänistä, jotka koskevat ohjesäännön 106, 110, 111, 114 ja 115 artiklaan tehtäviä asiallisia muutoksia;

c) yksinkertainen äänten enemmistö kysymyksen ollessa:

1) tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön muihin artikloihin tehtävistä asiallisista muutoksista sekä tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön määräysten tulkitsemisesta; tähän ei kuitenkaan lueta sitä erimielisyystapausta, joka on alistettava perussopimuksen 32 artiklassa määrätyllä välitystuomiolla ratkaistavaksi;

2) tämän sopimuksen ja sen ohjesäännön kaikkiin määräyksiin tehtävistä muodollisista muutoksista.

18 artikla
Sopimuksen voimaantulo ja voimassaoloaika

Tämä sopimus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966 ja pysyy voimassa seuraavan kongressin sopimusten voimaantuloon saakka.

Tämän vakuudeksi ovat sopimusmaiden hallitusten täysivaltaiset edustajat allekirjoittaneet tätä sopimusta yhden kappaleen, joka säilytetään liiton sijaintimaan hallituksen arkistossa. Kongressin kokoontumismaan hallitus antaa siitä jäljennöksen jokaiselle sopimuspuolelle.

Tehtiin Wienissä 10 päivänä heinäkuuta 1964.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.