62/1965

Asetus ilma-alusten ja huvialusten tilapäistä maahantuontia yksityistä käyttöä varten koskevan tulliyleissopimuksen voimaansaattamisesta

Sitten kun tasavallan presidentti on 17 päivänä syyskuuta 1965 päättänyt, että Suomi liittyy Genevessä 18 päivänä toukokuuta 1956 tehtyyn, ilma-alusten ja huvialusten tilapäistä maahantuontia yksityistä käyttöä varten koskevaan tulliyleissopimukseen ja Suomen liittymiskirja on 30 päivänä syyskuuta 1965 talletettu Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin huostaan, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu tulliyleissopimus tulee Suomen osalta voimaan 29 päivänä joulukuuta 1965, niin kuin siitä on sovittu.

Helsingissä 29 päivänä lokakuuta 1965.

TULLIYLEISSOPIMUS ilma-alusten ja huvialusten tilapäisestä maahantuonnista yksityistä käyttöä varten

JOHDANTO

Sopimuspuolet,

ottaen huomioon Genevessä 16 päivänä kesäkuuta 1949 tehdyn sopimuksen matkailua, kaupallisia maantiekulkuneuvoja ja kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskevien kansainvälisten tulliyleissopimusluonnosten väliaikaisesta soveltamisesta sekä erityisesti tämän sopimuksen V artiklan, jonka mukaan, sikäli kuin yleismaailmallisia yleissopimuksia, jotka koskisivat sopimuksella tilapäisesti voimaansaatettujen yleissopimusluonnosten käsittelemiä kysymyksiä, "solmittaisiin, jokaisen mainittuun sopimukseen liittyneen hallituksen, joka tulee yhden tai useamman näiden yleissopimusten sopimuspuoleksi, katsotaan niiden jo voimaan tullessa ilman muuta toimenpidettä irtisanoneen tämän sopimuksen, sikäli kuin sitä yleissopimusta tai niitä yleissopimuksia, joihin se on liittynyt, koskevat yleissopimusluonnokset ovat kysymyksessä";

ottaen huomioon New Yorkissa 4 päivänä kesäkuuta 1954 tehdyn yleissopimuksen matkailun edistämiseksi myönnettävistä tullihelpotuksista sekä samana päivänä tehdyn yksityisten ajoneuvojen väliaikaista maahantuontia koskevan tulliyleissopimuksen;

ottaen huomioon, että toisin kuin 16 päivänä kesäkuuta 1949 tehdyllä sopimuksella väliaikaisesti voimaansaatetussa matkailua koskevassa kansainvälisen tullisopimuksen luonnoksessa, näissä yleissopimuksissa ei ole määräyksiä ilma-alusten ja muiden huvialusten kuin alle 5.5 m:n pituisten käytössä olevien kajakkien ja kanoottien tilapäisestä tullivapaasta maahantuonnista;

haluten edistää kansainvälisen ilma-aluksilla ja huvialuksilla tapahtuvan matkailun kehitystä;

ovat sopineet seuraavasta:

I luku

Määritelmät

1 artikla

Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan:

a) "tuontiveroilla ja -maksuilla", ei vain tulleja, vaan yleensä kaikkia maahantuonnin yhteydessä kannettavia veroja ja maksuja;

b) "aluksella" kaikkia moottoreilla varustettuja tai niitä vailla olevia huvialuksia ja -laivoja sekä niiden mukana maahantuotuja varaosia ja tavanmukaisia varusteita sekä laitteita;

c) "ilma-aluksella" kaikkia ilma-aluksia, moottoreilla varustettuina tai ilman, sekä näiden ilma-alusten mukana maahantuotuja varaosia ja tavanmukaisia varusteita sekä laitteita;

d) "yksityisellä käytöllä" ilma-aluksen tai aluksen käyttöä sen omistajan tai sitä vuokrasopimuksen tai minkä tahansa muun oikeudellisen perusteen nojalla hallussaan pitävän henkilön toimesta muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin, erityisesti muihin tarkoituksiin kuin henkilöiden kuljetukseen maksua, palkkiota tai mitä muuta tahansa aineellista korvausta vastaan tai tavaroiden teolliseen ja kaupalliseen kuljetukseen palkkiota vastaan tai ilman;

e) "tilapäisellä tuontiluvalla" tulliasiakirjaa, jonka avulla alus tai ilma-alus voidaan tunnistaa ja todeta, että tuontiveroja ja -maksuja koskeva takuu on annettu tai niitä vastaava summa talletettu;

f) "henkilöillä" sekä fyysisiä että oikeushenkilöitä, ellei asiayhteydestä muuta ilmene.

II luku

Tuontiveroista ja -maksuista sekä tuontikielloista ja -rajoituksista vapaa tilapäinen maahantuonti

2 artikla

1. Jokaisen sopimuspuolen tulee sallia alusten ja ilma-alusten tuontiveroista ja -maksuista sekä tuontikielloista ja -rajoituksista vapaa tilapäinen maahantuonti ehdolla, että ne viedään jälleen maasta sekä muilla tässä yleissopimuksessa mainituilla edellytyksillä, sikäli kuin nämä alukset ja ilma-alukset kuuluvat sopimuspuolen alueen ulkopuolella vakinaisesti asuville henkilöille ja ne tuodaan maahan sekä niitä käytetään joko niiden omistajien tai muiden sopimuspuolen alueen ulkopuolella asuvien henkilöiden yksityisiin tarkoituksiin tilapäisen vierailun aikana.

2. Näille aluksille ja ilma-aluksille annetaan tilapäinen tuontilupa, joka takaa tuontiverojen ja -maksujen sekä mahdollisten sakkotullien suorittamisen, 27 artiklan 4 kohdassa olevin erityisvarauksin.

3 artikla

Tilapäisesti maahantuotujen alusten ja ilma-alusten säiliöissä oleva polttoaine saadaan tuoda maahan tuontiveroitta ja -maksuitta ja vientikieltojen ja -rajoitusten estämättä, sikäli kuin nämä säiliöt ovat normaalikokoa, sijoitetut tavanomaisiin paikkoihin ja yhdistetyt moottoreihin, ja edellyttäen, että näissä säiliöissä oleva polttoaine on tarkoitettu yksinomaan aluksen tai ilma-aluksen käyttöä varten.

4 artikla

1. Maahantuodut, jo tilapäisesti maahantuodun aluksen tai ilma-aluksen korjausta varten tarkoitetut irralliset osat saadaan tuoda maahan tuontiveroitta ja -maksuitta sekä tuontikieltojen ja -rajoitusten estämättä. Sopimuspuolet voivat vaatia, että näille osille annetaan tilapäinen tuontilupa.

2. Korvatuista osista, joita ei jälleenviedä maasta, on suoritettava tuontiverot ja -maksut, ellei niitä asianomaisen valtion lainsäädännön mukaisesti luovuteta korvauksetta valtiolle tai hävitetä virallisen tarkkailun alaisina asianomaisten kustannuksella.

5 artikla

Tilapäisiä tuontilupia varten laaditut, näitä tuontilupia myöntämään oikeutetuille yhdistyksille vastaavien ulkomaalaisten yhdistysten, kansainvälisten järjestöjen tai sopimuspuolten tulliviranomaisten toimesta lähetetyt kaavakkeet on saatava tuoda maahan tuontiveroitta ja -maksuitta ja tuontikieltojen ja -rajoitusten estämättä.

III luku

Tilapäisten tuontilupien myöntäminen

6 artikla

1. Jokainen sopimuspuoli voi, mahdollisesti määräämiensä vakuuksien mukaisesti ja asettamillaan ehdoilla, myöntää yhdistyksille ja erityisesti sellaisille, jotka kuuluvat johonkin kansainväliseen järjestöön, oikeuden antaa joko välittömästi tai vastaavien yhdistysten välityksellä tämän yleissopimuksen mukaisia tilapäisiä tuontilupia.

2. Tilapäiset tuontiluvat voivat koskea yhtä maata tai tullialuetta tai useita maita tai tullialueita.

3. Näiden lupien voimassaoloaika ei saa ylittää yhtä vuotta niiden antopäivästä lukien.

7 artikla

1. Kaikkien tai useiden sopimuspuolien alueilla voimassaolevia tilapäisiä tuontilupia kutsutaan nimellä "carnets de passages en douane" (kauttakulkukirja tullia varten), ja ne on laadittava aluksia varten tämän yleissopimuksen liitteessä n:o 2 olevan mallin mukaan, sekä, ilma-aluksia varten, liitteessä n:o 1 olevan mallin mukaan.

2. Jos kauttakulkukirja ei ole voimassa yhtä tai useampaa aluetta varten, luvun antavan yhdistyksen on merkittävä tämä kirjan kanteen ja sen maahantuontitodistuksiin.

3. Aluksia varten tarkoitetut ja vain yhden sopimuspuolen alueella voimassaolevat tilapäiset tuontiluvat voivat olla tämän yleissopimuksen liitteessä n:o 3 olevan mallin mukaiset. Sopimuspuolet voivat myös käyttää muita asiakirjoja lakiensa tai muiden säännöstensä mukaisesti.

4. Jokainen sopimuspuoli määrää itse muiden kuin asianomaisella luvalla toimivien yhdistysten toimesta 6 artiklan mukaisesti annettujen tilapäisten tuontilupien voimassaoloajan lakiensa tai muiden säännöstensä mukaisesti.

5. Jokaisen sopimuspuolen tulee lähettää muille sopimuspuolille niiden sitä pyytäessä sen alueella voimassaolevien tilapäisten tuontilupien mallit, mikäli ne ovat toisenlaiset kuin ne, jotka on esitetty tämän yleissopimuksen liitteissä.

IV luku

Tilapäisiin tuontilupiin merkittävät seikat

8 artikla

Asianomaisella luvalla toimivien yhdistysten antamat tilapäiset tuontiluvat on laadittava niiden henkilöiden nimissä, jotka omistavat tilapäisesti maahantuodut alukset tai ilma-alukset tai pitävät niitä hallinnassaan. Kun tällaiset vuokrattuja aluksia tai ilma-aluksia koskevat luvat laaditaan vuokraajan nimissä, on, mikäli sen maan tulliviranomaiset, johon alus tilapäisesti tuodaan, sitä vaativat, kaikkiin vuokralaisen matkojen yhteydessä käytettyihin kantoihin ja todistuksiin merkittävä "En location à ....." (Vuokrattu ......lle), ja sen yhteyteen vuokralaisen nimi sekä hänen ulkomailla sijaitsevan vakinaisen olinpaikkansa osoite.

9 artikla

1. Tilapäisiin tuontilupiin merkittävä paino on alusten tai ilma-alusten netto-paino. Se on ilmaistava metrijärjestelmän mukaisissa yksiköissä. Kun kysymyksessä on yhtä ainoata maata varten voimassa oleva lupa, tämän maan tulliviranomaiset voivat määrätä toista järjestelmää käytettäväksi.

2. Yhtä ainoata maata varten voimassaolevassa tilapäisessä tuontiluvassa mainittava arvo on ilmoitettava tämän maan rahassa. Kauttakulkukirjassa mainittava arvo on ilmoitettava sen maan rahassa, jossa kirja on annettu.

3. Aluksen tai ilma-aluksen tavanmukaisiin varusteisiin kuuluvia tarvikkeita ja työkaluja ei tarvitse erityisesti mainita tilapäisissä tuontiluvissa.

4. Mikäli tulliviranomaiset niin vaativat, on varaosat ja laitteet, joiden ei katsota kuuluvan aluksen tai ilma-aluksen tavanmukaisiin varusteisiin, mainittava tilapäisissä tuontiluvissa tarpeellisin selostuksin (kuten paino ja arvo), ja esitettävä lähdettäessä maasta, johon vierailu on suoritettu.

10 artikla

Kaikki luvan antaneen yhdistyksen tilapäisiin tuontilupiin merkitsemiin tietoihin tehtävät muutokset on tämän yhdistyksen tai takaavan yhdistyksen asianmukaisesti hyväksyttävä. Mitään muutoksia ei sallita sen jälkeen, kun lupa on ollut sen maan tulliviranomaisten tullikäsittelyssä, johon alus tuodaan, elleivät nämä viranomaiset anna siihen suostumustaan.

V luku

Tilapäiselle maahantuonnille asetettavat ehdot

11 artikla

1. Aluksia ja ilma-aluksia, joita varten on annettu tilapäiset tuontiluvat, saavat näiden lupien haltijoiden asianomaisella valtuutuksella käyttää yksityistarkoituksiinsa kolmannet henkilöt, jotka asuvat vakinaisesti sen maan ulkopuolella, johon alus tuodaan, ja täyttävät muut tämän yleissopimuksen asettamat ehdot. Sopimuspuolten tulliviranomaisilla on oikeus vaatia esitettäväksi todistus siitä, että mainituilla kolmansilla henkilöillä on lupien haltijoiden asianomainen suostumus ja että he täyttävät edellä esitetyt ehdot. Mikäli esitetyt todisteet eivät vaikuta riittäviltä, voivat tulliviranomaiset kieltää näiden alusten tai ilma-alusten käytön maassaan näillä luvilla. Mitä vuokrattuihin aluksiin ja ilma-aluksiin tulee, jokainen sopimuspuoli voi vaatia, että vuokralaisen on oltava läsnä alusta tai ilma-alusta maahan tuotaessa.

2. Edellisen kohdan määräyksistä huolimatta sopimuspuolten tulliviranomaiset voivat sallia, itse määräämillään ehdoilla, että tilapäisellä tuontiluvalla kulkevan aluksen tai ilma-aluksen miehistön muodostavat henkilöt, joiden vakinainen asuinpaikka on siinä maassa, johon alus tai ilma-alus tuodaan, nimenomaan milloin miehistö toimii tilapäisen tuontiluvan haltijan laskuun ja hänen ohjeitaan noudattaen.

12 artikla

1. Tilapäisessä tuontiluvassa mainittu alus tai ilma-alus on vietävä maasta samassa tilassa, tavanomainen kuluminen huomioonottaen, tämän luvan voimassaoloaikana. Milloin kysymyksessä on vuokrattu alus tai ilma-alus, sopimuspuolten tulliviranomaisilla on oikeus vaatia, että alus tai ilma-alus viedään maasta samalla hetkellä, kun vuokralainen lähtee maasta, johon se on tilapäisesti tuotu.

2. Todisteena maastaviennistä on sen maan tulliviranomaisten, johon alus tai ilma-alus on tilapäisesti tuotu, antama tilapäiseen tuontilupaan asianmukaisesti tehty lähtömerkintä.

3. Sopimuspuolet voivat kuitenkin tehdä ilma-alukselle annetun tilapäisen tuontiluvan vapauttamisen riippuvaksi siitä, että niille toimitetaan todistus aluksen saapumisesta vieraalle alueelle.

13 artikla

1. Riippumatta 12 artiklassa mainitusta maastavientivaatimuksesta ei asianmukaisesti todetun onnettomuuden sattuessa vakavasti vaurioituneiden alusten ja ilma-alusten maastavientiä tulla vaatimaan, mikäli niihin kohdistetaan seuraavat toimenpiteet, sikäli kuin tulliviranomaiset niitä vaativat:

a) Niistä suoritetaan asianomaisessa tapauksessa vaadittavat tuontiverot ja -maksut; tai

b) Ne luovutetaan korvauksetta sen valtion haltuun, jonka alueelle ne on tilapäisesti tuotu; tai

c) Ne hävitetään julkisen valvonnan alaisina asianomaisten kustannuksella, jolloin kuitenkin jätteistä sekä talteenotetuista osista suoritetaan asianomaisessa tapauksessa vaadittavat tuontiverot ja -maksut.

2. Kun tilapäisesti maahantuotua alusta tai ilma-alusta ei voida viedä maasta takavarikon vuoksi, eikä tätä takavarikkoa ole toimitettu yksityisten henkilöiden hakemuksesta, siirtyy velvollisuus kuljetusneuvon maasta viemiseen luvan voimassaoloaikana siihen asti, kunnes takavarikko on peruutettu.

3. Tulliviranomaisten on, mikäli mahdollista, annettava takaavalle yhdistykselle tieto niiden toimittamista tai niiden alotteesta toimitetuista, tämän yhdistyksen takaamien tilapäisten tuontilupien alaisia aluksia tai ilma-aluksia koskevista takavarikoista, sekä myös siitä, mihin toimenpiteisiin he aikovat ryhtyä.

14 artikla

Jonkun sopimuspuolen alueelle tilapäisellä tuontiluvalla tuotua alusta tai ilma-alusta ei saa tilapäisestikään käyttää tämän alueen sisäpuolella sijaitsevien paikkakuntien välillä tai tämän ulkopuolelle tapahtuviin, korvausta, palkkiota tai muuta aineellista etua vastaan suoritettaviin kuljetuksiin. Kuljetusneuvoa ei saa antaa vuokralle sen maahantuonnin jälkeen, ja, mikäli se oli vuokrattu sitä maahantuotaessa, sitä ei saa antaa uudelleen vuokralle muille kuin alkuperäiselle vuokralaiselle.

15 artikla

Henkilöt, joille on myönnetty tilapäistä maahantuontia koskevia helpotuksia, saavat tuoda tilapäisissä tuontiluvissa mainitut alukset tai ilma-alukset maahan niin usein kuin on tarpeen näiden lupien voimassaoloaikana, mikäli he, tulliviranomaisten sitä vaatiessa, antavat vahvistaa jokaisen matkan (tulo- ja meno-) asianomaisten tullivirkailijoiden merkinnällä. Yhtä ainoata matkaa varten voimassaolevia tilapäisiä tuontilupia voidaan kuitenkin myös antaa.

16 artikla

Kun alusta varten käytetään tilapäistä tuontilupaa, jossa ei ole irroitettavia todistuksia jokaista rajanylitystä varten, ovat tullivirkailijoiden ensimmäisen maahantulon ja viimeisen maastalähdön välillä tekemät merkinnät luonteeltaan tilapäisiä. Kuitenkin, milloin viimeksi tehty maastalähtömerkintä on luonteeltaan tilapäinen, se on hyväksyttävä todistukseksi aluksen tai tilapäisesti maahantuotujen irrallisten osien viennistä.

17 artikla

Kun käytetään tilapäistä tuontilupaa, johon kuuluu jokaista rajaylitystä varten irroitettavia todistuksia, on jokaista maahantulomerkintää pidettävä todisteena siitä, että asiakirja on ollut tullikäsittelyssä ja jokaista lähtömerkintää todisteena siitä, että asiakirja on lopullisesti vapautettu, mikäli 18 artiklan määräyksistä ei muuta ilmene.

18 artikla

Kun jonkin maan tulliviranomaiset ovat lopullisesti ja ilman varauksia vapauttaneet tilapäisen tuontiluvan, ne eivät voi enää vaatia takaavalta yhdistykseltä tuontiveroja ja -maksuja suoritettaviksi, ellei vapautustodistusta ole saatu lainvastaisella tai vilpillisellä menettelyllä.

19 artikla

Tämän yleissopimuksen määräysten mukaisiin tilapäisiin tuontilupiin tehdystä merkinnöistä ei peritä erityistä korvausta tullilaitokselle, mikäli tämä merkitseminen suoritetaan tullivirastossa tai tullitoimipaikassa tämän viraston tai toimipaikan aukioloaikana.

VI luku

Tilapäisten tuontilupien voimassaoloajan pitennys ja niiden uudistaminen

20 artikla

Todisteen puuttuminen siitä, että alus tai ilma-alus, joka on tilapäisesti maahantuotu, on viety maasta määräajan kuluessa, ei aiheuta seuraamuksia, jos kulkuneuvo esitetään tulliviranomaisille maastavientiä varten neljäntoista päivän kuluessa luvan päättymisestä lukien ja annetaan riittävä selitys tälle myöhästymiselle.

21 artikla

Kauttakulkukirjojen osalta tulee jokaisen sopimuspuolen hyväksyä jonkun muun sopimuspuolen tämän yleissopimuksen liitteessä n:o 4 mainitun menettelytavan mukaisesti myöntämä voimassaoloajan pitennys.

22 artikla

1. Pyynnöt tilapäisten tuontilupien voimassaoloajan pitentämiseksi on esitettävä asianomaisille tulliviranomaisille ennen niiden umpeenkulumista, ellei ylivoimainen este tee sitä mahdottomaksi. Mikäli tilapäinen tuontilupa on asianomaisella luvalla toimivan yhdistyksen antama, on pyyntö esitettävä takaavan yhdistyksen toimesta.

2. Tilapäisesti maahantuotujen alusten, ilma-alusten tai irrallisten osien maastaviemiseksi tarpeelliset määräajan pitennykset on myönnettävä, kun asianomaiset voivat viranomaisia tyydyttävällä tavalla selvittää, että heidän on ollut ylivoimaisesta syystä mahdotonta viedä alus, ilma-alus tai irralliset osat maasta määräajan kuluessa.

23 artikla

Jokaisen sopimuspuolen on myönnettävä, tarpeellisiksi katsomillaan tarkastusehdoilla, asianomaisella luvalla toimivien yhdistysten antamille ja sen alueelle tilapäisesti tuotuja aluksia, ilma-aluksia tai irrallisia osia koskeville tilapäisille tuontiluville uudistus paitsi mikäli tilapäisen maahantuonnin edellytykset eivät ole enää olemassa. Uudistuspyyntö on esitettävä takaavan yhdistyksen toimesta.

VII luku

Tilapäisten tuontilupien muuttaminen vakinaisiksi

24 artikla

1. Mikäli tilapäistä tuontilupaa ei ole asianmukaisesti vapautettu, on sen maan tulliviranomaisten, johon alus, ilma-alus tai irralliset osat on tuotu, hyväksyttävä (riippumatta siitä, onko luvan voimassaoloaika mennyt umpeen vai ei) todistukseksi aluksen, ilma-aluksen tai irrallisten osien viennistä tämän yleissopimuksen liitteessä n:o 5 olevan mallin mukainen todistus, jonka on antanut julkinen viranomainen (konsuli, tulliviranomainen, poliisiviranomainen, maistraatti jne.) ja josta käy ilmi, että edellä mainittu alus tai ilma-alus tai edellä mainitut irralliset osat on esitetty sanotulle viranomaiselle ja ovat poissa sen maan alueelta, jonne ne oli tuotu. Nämä tulliviranomaiset voivat myös hyväksyä jokaisen muun todisteen siitä, että alus, ilma-alus tai irralliset osat ovat poissa sen maan alueelta, jonne ne oli tuotu. Mikäli tilapäinen tuontilupa ei ole kauttakulkukirja ja mikäli se ei ole mennyt umpeen, nämä tulliviranomaiset voivat vaatia, että se on luovutettava heille ennen sen seikan toteamista, että alus tai ilma-alus on poissa sen maan alueelta, jonne se oli tilapäisesti tuotu. Mikäli kysymyksessä on kauttakulkukirja, hyväksytään aluksen, ilma-aluksen tai irrallisten osien maastaviennin todisteeksi niiden maiden tulliviranomaisten kauttakulkumerkinnät, joihin matka on myöhemmin suuntautunut.

2. Milloin maasta vietyyn alukseen, ilma-alukseen tai irrallisiin osiin liittyvä tuontilupa, jota ei ole asianmukaisesti vapautettu, tuhoutuu, joutuu hukkaan tai varastetaan, on sen maan tulliviranomaisten, johon se tai ne on tuotu, hyväksyttävä todisteeksi maastaviennistä tämän yleissopimuksen liitteessä n:o 5 olevan mallin mukainen, asianmukaisen viranomaisen (konsuli, tulliviranomainen, poliisiviranomainen jne.) antama todistus, josta käy ilmi, että edellä mainittu alus tai ilma-alus tai edellä mainitut irralliset osat on esitetty tälle viranomaiselle ja että ne olivat poissa sen maan alueelta, jolle ne oli tuotu, luvan umpeenmenon jälkeisenä ajankohtana. Ne voivat myös hyväksyä jokaisen muun todisteen siitä, että alus, ilma-alus tai irralliset osat ovat poissa sen maan alueelta, jolle ne oli tuotu.

3. Jos kauttakulkukirja tuhoutuu, joutuu hukkaan tai varastetaan sen aluksen, ilma-aluksen tai niiden irrallisten osien, joita se koskee, ollessa jonkun sopimuspuolen alueella, tulee tämän sopimuspuolen tulliviranomaisten hyväksyä asianomaisen yhdistyksen pyynnöstä sijaislupa, jonka voimassaoloaika on päättyvä sen kauttakulkukirjan voimassaoloajan päättyessä, jonka tilalle se on annettu. Tämän sijaisluvan hyväksyminen kumoaa tuhoutuneeseen, hukkaan joutuneeseen tai varastettuun vihkoon merkityn hyväksymisen. Jos sijaisluvan asemesta aluksen, ilma-aluksen tai irrallisten osien vientiä varten annetaan vientilisenssi tai muu vastaava asiakirja, on tähän lisenssiin tai asiakirjaan tehty maastapoistumismerkintä hyväksyttävä riittäväksi todisteeksi maastaviennistä.

4. Kun alus tai ilma-alus varastetaan sen jälkeen kun se on viety siitä maasta, johon se oli tuotu, ilman, että vientiä on asianmukaisesti merkitty tilapäiseen tuontilupaan ja ilman, että lupaan on tehty maahantulomerkintöjä niiden maiden tulliviranomaisten toimesta, joihin matka on myöhemmin suuntautunut, voidaan tämä lupa kuitenkin laillistaa ehdolla, että sen esittää takaava yhdistys toimittaen samalla riittäviksi katsottavat todisteet varkaudesta. Mikäli lupa vielä on voimassa, voivat tulliviranomaiset vaatia sen luovuttamista.

25 artikla

Tulliviranomaisilla on oikeus periä laillistamismaksu 24 artiklassa mainituissa tapauksissa.

26 artikla

Tulliviranomaisilla ei ole oikeutta vaatia takaavalta yhdistykseltä tuontiveroja ja -maksuja tilapäisesti maahantuoduista aluksista, ilma-aluksista tai irrallisista osista, milloin tälle yhdistykselle ei ole vuoden kuluessa siitä, kun tilapäisen tuontiluvan voimassaoloaika meni umpeen, ilmoitettu siitä, että tuontilupaa ei ole vapautettu.

27 artikla

1. Takaavien yhdistysten tulee vuoden kuluessa siitä lukien, kun ilmoitus tilapäisten tuontilupien vapautumatta jättämisestä on annettu, esittää todisteet siitä, että kysymyksessä olevat alukset, ilma-alukset tai irralliset osat on viety maasta tässä yleissopimuksessa määrätyillä ehdoilla.

2. Ellei näitä todisteita esitetä määräajan kuluessa, on takaavan yhdistyksen viipymättä talletettava tai suoritettava väliaikaisesti vaadittavat tuontiverot ja -maksut. Tämä talletus tai maksu tulee lopulliseksi vuoden kuluttua sen tapahtumisesta. Mainitun ajan kuluessa takaava yhdistys voi vielä käyttää hyväkseen edellisessä kohdassa mainittuja helpotuksia saadakseen talletetut tai suoritetut varat takaisin.

3. Niiden maiden osalta, joiden lainsäädäntö ei salli tuontiverojen ja -maksujen tallettamista tai tilapäistä suorittamista, on edellisen kohdan mukaisesti tapahtunutta maksua pidettävä lopullisena, ottaen kuitenkin huomioon, että suoritetut rahamäärät voidaan maksaa takaisin kun tässä artiklassa mainitut ehdot on täytetty.

4. Milloin tilapäistä tuontilupaa ei ole vapautettu, ei takaava yhdistys ole velvollinen suorittamaan suurempaa summaa kuin mikä vastaa maasta viemättömistä aluksista, ilma-aluksista tai irrallisista osista suoritettavia tuontiveroja ja -maksuja, lisättynä mahdollisesti vaadittavalla korolla.

28 artikla

Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta sopimuspuolten oikeuksiin ryhtyä toimenpiteisiin tilapäisiä tuontilupia käyttäviä henkilöitä vastaan petoksen, muun rikkomuksen tai väärinkäytöksen ollessa kysymyksessä, tuontiverojen ja -maksujen perimiseksi sekä näille henkilöille tulevien rangaistusten määräämiseksi. Tässä tapauksessa takaavien yhdistysten tulee antaa apua tulliviranomaisille.

VIII luku

Erinäisiä määräyksiä

29 artikla

Sopimuspuolet pyrkivät välttämään sellaisten tullimuodollisuuksien käytäntöön ottamista, jotka saattaisivat haitata kansainvälisen matkailun kehitystä.

30 artikla

Jokainen tämän yleissopimuksen määräysten rikkominen, esineen korvaaminen toisella, väärä ilmoitus tai toimenpide, jonka seurauksena aiheutuu oikeudetonta hyötyä henkilölle tai esineelle tämän yleissopimuksen määrittelemästä tuontimenettelystä, voi saattaa rikkojan siinä maassa, jossa rikkomus on tapahtunut, tämän maan lainsäädännössä määrättyjen rangaistusten alaiseksi.

31 artikla

Mikään tämän yleissopimuksen määräys ei estä sopimuspuolia, jotka muodostavat tulli- tai talousliiton, antamasta erityisiä, tämän liiton muodostavien maiden alueella vakinaisesti asuviin henkilöihin sovellettavia sääntöjä.

32 artikla

Mitään tämän yleissopimuksen määräystä ei ole tulkittava siten, että se loukkaisi sopimuspuolten oikeutta soveltaa huvialusten ja ilma-alusten tilapäiseen tuontiin kieltoja tai rajoituksia, jotka perustuvat luonteeltaan muihin kuin taloudellisiin näkökohtiin, esimerkiksi sellaisiin, jotka liittyvät yleiseen siveellisyyteen, turvallisuuteen tai yleiseen terveyteen ja hygieniaan.

IX luku

Loppumääräykset

33 artikla

1. Euroopan Taloudellisen Komission jäsenvaltiot ja komission ohjeiden 8 kohdan mukaisesti komissioon neuvoa antavassa ominaisuudessa hyväksytyt valtiot voivat tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi:

a) allekirjoittamalla sen;

b) ratifioimalla sen, allekirjoitettuaan sen ensin ratifiointia koskevin varaumin;

c) liittymällä siihen.

2. Valtiot, jotka voivat osallistua tiettyihin Euroopan Taloudellisen Komission töihin tämän komission ohjeiden 11 kohdan mukaisesti, voivat tulla tämän yleissopimuksen sopimuspuoliksi liittymällä siihen sen voimaantulon jälkeen.

3. Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten 31 päivään elokuuta 1956 asti. Sen jälkeen se on avoinna liittymisiä varten.

4. Ratifiointi tai liittyminen suoritetaan tallettamalla ratifiointi- tai liittymiskirja Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerin huostaan.

34 artikla

1. Yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmentenä päivänä sen jälkeen, kun viisi 33 artiklan 1 kohdassa mainituista valtioista on allekirjoittanut sen tekemättä ratifiointia koskevaa varaumaa tai tallettanut ratifiointi- tai liittymiskirjansa.

2. Jokaisen sellaisen valtion osalta, joka ratifioi sen tai liittyy siihen sen jälkeen, kun viisi valtiota on allekirjoittanut sen ilman ratifiointia koskevaa varaumaa tai on tallettanut ratifiointi- tai liittymiskirjansa, tämä yleissopimus tulee voimaan yhdeksäntenäkymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun tämä valtio on tallettanut ratifiointi- tai liittymiskirjansa.

35 artikla

1. Jokainen sopimuspuoli voi irtisanoa tämän yleissopimuksen tekemällä sitä koskevan ilmoituksen Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerille.

2. Irtisanominen tulee voimaan viidentoista kuukauden kuluttua siitä päivästä lukien, jolloin Pääsihteeri on vastaanottanut sitä koskevan ilmoituksen.

3. Ennen irtisanomisen voimaantulopäivää annettujen tilapäisten tuontilupien voimassaolo ei riipu tästä irtisanomisesta ja yhdistysten antama takuu jää voimaan. Tämän yleissopimuksen 21 artiklassa mainituilla ehdoilla myönnetyt pitennykset jäävät samoin voimaan.

36 artikla

Tämä yleissopimus lakkaa olemasta voimassa, jos sen voimaantulon jälkeen sopimuspuolien lukumäärä laskee alle viiden minkä tahansa kahdentoista toistaan seuraavan kuukauden pituisen ajanjakson aikana.

37 artikla

1. Jokainen valtio voi, allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen ilman ratifiointia koskevaa varaumaa tai tallettaessaan ratifiointi- tai liittymiskirjansa tai milloin tahansa myöhemmin, selittää Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerille annettavalla ilmoituksella, että tätä yleissopimusta on sovellettava jokaisella tai jollakin sellaisella alueella, jonka kansainvälisistä suhteista se vastaa. Yleissopimusta on sovellettava ilmoituksessa mainitulla alueella tai mainituilla alueilla yhdeksännestäkymmenennestä päivästä siitä lukien, kun Pääsihteeri sai vastaanottaa tämän ilmoituksen, tai, ellei yleissopimus ole vielä tullut voimaan, siitä lukien, kun se tulee voimaan.

2. Jokainen valtio, joka on antanut edellisen kohdan mukaisesti ilmoituksen, jonka mukaan tätä yleissopimusta on sovellettava alueella, jonka kansainvälisista suhteista se vastaa, voi irtisanoa yleissopimuksen tämän alueen osalta 35 artiklan mukaisesti.

38 artikla

1. Jokainen kahden tai useamman sopimuspuolen välinen tämän yleissopimuksen tulkintaa tai soveltamista koskeva erimielisyys on, mikäli mahdollista, ratkaistava sopimuspuolten välisillä neuvotteluilla.

2. Jokainen erimielisyys, jota ei ole ratkaistu neuvottelutietä, on alistettava välimiesmenettelyyn, mikäli jokin erimielisyyden osapuolena olevista sopimuspuolista sitä pyytää ja on se tällöin jätettävä yhden tai useamman erimielisyyden osapuolien yhteisellä sopimuksella valitseman välimiehen ratkaistavaksi. Mikäli erimielisyyden osapuolet eivät kolmen kuukauden kuluessa välimiesmenettelypyynnöstä lukien voi sopia yhden tai useamman välimiehen valitsemisesta, voi jokainen osapuoli pyytää Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteeriä määräämään yhden välimiehen, jonka ratkaistavaksi erimielisyys jätetään.

3. Edellisen kohdan määräysten mukaisesti valitun välimiehen tai valittujen välimiesten päätös on oleva erimielisyyden osapuolina olevia sopimuspuolia velvoittava.

39 artikla

1. Jokainen sopimuspuoli voi allekirjoittaessaan tämän yleissopimuksen tai ratifioidessaan sen tai liittyessään siihen ilmoittaa, ettei se katso yleissopimuksen 38 artiklan sitovan itseään. 38 artikla ei sido muita sopimuspuolia sellaiseen sopimuspuoleen nähden, joka on tehnyt tällaisen varauman.

2. Jokainen sopimuspuoli, joka on tehnyt 1 kohdan mukaisen varauman, voi milloin tahansa peruuttaa tämän varauman antamalla siitä ilmoituksen Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerille.

3. Mitään muuta tätä yleissopimusta koskevaa varaumaa ei sallita.

40 artikla

1. Kun tämä yleissopimus on ollut voimassa kolme vuotta, voi jokainen sopimuspuoli Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerille annettavalla ilmoituksella pyytää, että kutsuttaisiin koolle konferenssi tarkistamaan tätä yleissopimusta. Pääsihteerin tulee ilmoittaa tästä pyynnöstä kaikille sopimuspuolille ja kutsua tarkistuskonferenssi koolle, mikäli neljän kuukauden kuluessa hänen lähettämästään tiedotuksesta lukien vähintään kolmasosa sopimuspuolista on ilmoittanut suostuvansa tähän pyyntöön.

2. Mikäli edellisen kohdan mukaisesti konferenssi kutsutaan koolle on Pääsihteerin ilmoitettava siitä kaikille sopimuspuolille ja pyydettävä niitä esittämään kolmen kuukauden kuluessa ehdotukset, joita ne toivoisivat konferenssin tutkivan. Pääsihteerin tulee lähettää kaikille sopimuspuolille ehdotus konferenssin päiväjärjestykseksi sekä esitettyjen ehdotusten teksti kolme kuukautta ennen konferenssin alkamispäivää.

3. Pääsihteerin tulee kutsua jokaiseen tämän artiklan mukaisesti järjestettävään konferenssiin kaikki 33 artiklan 1 kohdassa mainitut valtiot sekä kaikki 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti sopimuspuoliksi tulleet valtiot.

41 artikla

1. Jokainen sopimuspuoli voi ehdottaa yhtä tai useampaa muutosta tähän yleissopimukseen. Jokaisen muutosehdotuksen teksti on lähetettävä Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerille, jonka tulee lähettää se kaikille sopimuspuolille sekä ilmoittaa siitä kaikille muille 33 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille.

2. Jokainen edellisen kohdan mukaisesti lähetetty muutosehdotus katsotaan hyväksytyksi, ellei yksikään sopimuspuoli esitä vastaväitteitä kuuden kuukauden kuluessa siitä lukien, kun Pääsihteeri on lähettänyt muutosehdotuksen.

3. Pääsihteerin on mahdollisimman pian lähetettävä kaikille sopimuspuolille ilmoitus siitä, onko muutosehdotuksen suhteen esitetty vastaväitteitä. Jos muutosehdotuksen suhteen on esitetty vastaväite, katsotaan, että muutosehdotusta ei ole hyväksytty ja sillä ei ole oleva mitään vaikutusta. Ellei vastaväitteitä esitetä, tulee muutos voimaan kaikkien sopimuspuolien osalta kolmen kuukauden kuluttua edellisessä kohdassa mainitun kuuden kuukauden määräajan päättymisestä lukien.

4. Riippumatta tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdissa esitetystä muutosmenettelystä voidaan tämän yleissopimuksen liitteitä muuttaa kaikkien sopimuspuolien asianomaisten viranomaisten tekemällä sopimuksella. Pääsihteeri määrää näistä muutoksista aiheutuvien uusien tekstien voimaantulopäivän.

42 artikla

Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerin tulee 40 ja 41 artikloissa tarkoitettujen ilmoitusten lisäksi ilmoittaa 33 artiklan 1 kohdassa mainituille valtioille sekä 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti sopimuspuoliksi tulleille valtioille seuraavat seikat:

a) 33 artiklan mukaisesti tapahtuneet allekirjoittamiset, ratifioinnit ja liittymiset;

b) päivämäärät, joina tämä yleissopimus tulee voimaan 34 artiklan mukaisesti;

c) 35 artiklan mukaisesti tapahtuneet irtisanomiset;

d) tämän yleissopimuksen voimassaolon lakkaaminen 36 artiklan mukaisesti;

e) 37 artiklan nojalla vastaanotetut ilmoitukset;

f) 39 artiklan 1 ja 2 kohtien mukaisesti vastaanotetut ilmoitukset;

g) jokaisen 41 artiklan mukaisen muutoksen voimaantulo.

43 artikla

Niin pian kuin Genevessä 16 päivänä kesäkuuta 1949 tehdyn, matkailua, kaupallisia maantiekulkuneuvoja ja kansainvälisiä maantiekuljetuksia koskevien kansainvälisten tulliyleissopimusluonnosten väliaikaista soveltamista koskevan sopimuksen sopimuspuoli tulee tämän yleissopimuksen sopimuspuoleksi, on sen ryhdyttävä tämän sopimuksen IV artiklassa mainittuihin toimenpiteisiin sen irtisanomiseksi matkailua koskevaan kansainväliseen tulliyleissopimusluonnokseen nähden, sikäli kuin tämä irtisanominen ei jo sinänsä johdu tämän sopimuksen V artiklasta.

44 artikla

Tämän yleissopimuksen allekirjoittamispöytäkirjalla on oleva sama voima, pätevyys ja voimassaoloaika kuin yleissopimuksella itsellään, jonka oleelliseksi osaksi se katsotaan.

45 artikla

Elokuun 31 päivän 1956 jälkeen tämän yleissopimuksen alkuperäiskappale on talletettava Yhdistyneiden Kansakuntien Pääsihteerin huostaan, joka lähettää siitä oikeiksi todistetut jäljennökset kaikille 33 artiklan 1 ja 2 kohdissa mainituille valtioille.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet, asianmukaisesti siihen valtuutettuina, ovat allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Genevessä kahdeksantenatoista päivänä toukokuuta tuhatyhdeksänsataaviisikymmentäkuusi yhtenä ainoana englannin ja ranskan kielisenä kappaleena, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.

LIITE 4 KAUTTAKULKUKIRJAN VOIMASSAOLOAJAN PITENTÄMINEN

1. Voimassaoloajan pitentämisleiman on oltava tässä liitteessä annetun mallin mukainen.

Teksti kirjoitetaan ranskankielellä, mutta voidaan toistaa jollakin muulla kielellä.

2. Seuraavaa menettelyä noudatetaan pitentämistä anoviin henkilöihin ja asiaa käsittelevään takaavaan järjestöön nähden:

a) Huomatessaan tarvitsevansa asiakirjan voimassaoloajan pitentämistä on kauttakulkukirjan haltijan lähetettävä takaavalle järjestölle kauttakulkukirja sekä pitentämispyyntö, jossa perustellaan syyt, jotka pakottavat hänet tekemään tämän pyynnön. Anomukseen on liitettävä lisätodisteena lääkärintodistus, korjaamon antama todistus suoritetusta korjauksesta, taikka jokin muu luotettava asiakirja todistukseksi siitä, että kyseinen myöhästyminen on ollut jonkin voittamattoman esteen (force majeure) aiheuttama.

b) Mikäli takaava järjestö katsoo, että pitentämispyyntö voidaan siirtää tulliviranomaisille, on kauttakulkukirjan etukanteen liitettävä 1 kohdassa mainittu leima tähän tarkoitukseen varattuun kohtaan.

c) Leiman vasempaan puoleen on takaavan järjestön merkittävä, sekä numeroin että sanoin, päiväys, johon saakka pitennys on voimassa. Järjestön puheenjohtaja tai hänen edustajansa allekirjoittaa sen ja liittää siihen järjestön leiman.

d) Pidennysaika ei saa ylittää matkan suorittamiseen vaadittavaa kohtuullista aikaa, eikä se saisi yleensä ylittää kauttakulkukirjaan merkittyä voimassaoloaikaa enempää kuin kolmella kuukaudella.

e) Tämän jälkeen takaavan järjestön on lähetettävä kauttakulkukirja oman maansa tulliviranomaisille, oheistaen haltijan hakemuksen ja lisätodisteet.

f) Tulliviranomaiset päättävät pitentämisen hyväksymisestä. Pyydetty lisäaika voidaan lyhentää tai jättää kokonaan myöntämättä. Mikäli pitennys myönnetään, on tulliviranomaisten täytettävä jäljellä olevat tilat takaavan järjestön antaman kauttakulkukirjan kanteen painetussa leimassa, merkittävä sarja- tai rekisteröintinumero, päiväys ja paikka, virka-asema, ja lisättävä tähän nimensä ja tullin leima.

g) Kauttakulkukirja on tämän jälkeen palautettava takaavalle järjestölle, joka vuorostaan palauttaa sen asianomaiselle henkilölle.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.