14/1953

1 artikla.

(1) Maat, joihin sopimusta sovelletaan, muodostavat teollisoikeuden suojelemisliiton.

(2) Teollisoikeuden suojelu kohdistuu patentteihin, hyödyllisyysmalleihin, ammatissa käytettäviin malleihin ja kaavoihin, tehtaan- tai kauppamerkkeihin, kaupalliseen nimeen sekä alkuperää osoittaviin merkintöihin tai nimityksiin, niin myös vilpillisen kilpailun ehkäisemiseen.

(3) Teollisoikeus on ymmärrettävä sen laajimmassa merkityksessä ja se käsittää ei ainoastaan teollisuuden ja kaupan varsinaisessa mielessä, vaan myöskin maatalouden ja maassa olevien luonnonaineiden ottamiseen kohdistuvan teollisuuden sekä kaikki valmisteet ja luontoistuotteet, kuten viinin, viljan, raakatupakan, hedelmät, kivennäiset, kivennäisvedet, oluen, kukat ja jauhot.

(4) Patentilla tarkoitetaan liittomaiden lainsäädännöissä tunnustettuja erilaisia ammatillisia patentteja, niinkuin tuontipatentteja, parannuspatentteja, lisäpatentteja ja -todistuksia jne.

2 artikla.

(1) Jokaisen liittomaan kansalaisilla tulee kaikissa muissa liittomaissa teollisoikeuden suojaan nähden olla ne edut, jotka eri lainsäädännöt tätä nykyä tai vastedes myöntävät maan omille kansalaisille, ja tulee heidän joka tapauksessa saada vähentymättöminä hyväkseen tässä sopimuksessa erityisesti myönnetyt oikeudet. Heillä tulee siis olla sama suoja kuin näillä ja sama mahdollisuus oikeuskeinojen käyttämiseen aina kun heidän oikeuksiaan on loukattu, edellyttäen että he täyttävät maan omien kansalaisten noudatettaviksi määrätyt ehdot ja muodollisuudet.

(2) Kuitenkaan ei minkään teollisoikeuden alaan kuuluvan oikeuden suojelemista saa tehdä millään tavoin riippuvaiseksi sellaisesta ehdosta, että liittomaan kansalaisella tulee olla kotipaikka tai liike siinä maassa, jossa hän vaatii suojaa.

(3) Nimenomaan jäävät kunkin liittomaan lainsäädännön varaan säännökset, jotka koskevat oikeudellista tai hallinnollista menettelyä tai toimivaltaa, samoin kuin säännökset kotipaikan valitsemisesta tai asiamiehen asettamisesta, mikäli sellaista seikkaa koskeva vaatimus sisältyy teollisoikeudelliseen lakiin.

3 artikla.

Liittomaan kansalaisten veroisina pidetään sellaisia liittoon kuulumattomien maiden kansalaisia, joilla on kotipaikka taikka todellinen eikä vain muodon vuoksi käynnissä oleva teollisuuslaitos tai kauppaliike jonkin liittoon kuuluvan maan alueella.

4 artikla.

A. - (1) Sillä tai sen oikeudenomistajalla, joka jossakin liittomaassa on asianmukaisessa järjestyksessä tehnyt patenttihakemuksen tai hakenut suojaa hyödyllisyysmallille, ammatissa käytettävälle mallille tai kaavalle taikka tehtaan- tai kauppamerkille, on jäljempänä mainittavien määräaikojen kuluessa etuoikeus (prioriteetti) hakemuksen tekemiseen toisissa maissa.

(2) Etuoikeuden perusteeksi tunnustetaan jokainen hakemus, jolla kulloinkin kysymyksessä olevan maan sisäisen lainsäädännön tai eri liittomaiden kesken tehtyjen kansainvälisten sopimusten mukaan on kansallisen hakemuksen arvo.

B. - Tästä johtuen ei hakemus, joka sittemmin ennen noiden määräaikojen päättymistä tehdään jossakin toisessa liittomaassa, saata käydä tehottomaksi väliaikana suoritettujen toimenpiteiden vuoksi, erityisesti ei sen vuoksi, että toinen hakemus on tehty tai että keksintö on julkaistu tai sitä käytetään tai että mallin tai kaavan kappaleita pidetään kaupan tai että merkki on otettu käytäntöön, eivätkä tällaiset seikat voi perustaa mitään oikeutta kolmannelle henkilölle yhtä vähän kuin henkilökohtaista hallintaoikeuttakaan. Niitä kolmannen henkilön oikeuksia, jotka ovat syntyneet ennen etuoikeuden perusteena olevan ensimmäisen hakemuksen tekemistä, suojellaan kunkin liittomaan sisäisen lainsäädännön mukaan.

C. - (1) Edellä mainitun etuoikeuden aika on patentteihin ja hyödyllisyysmalleihin nähden kaksitoista kuukautta sekä ammatissa käytettäviin malleihin ja kaavoihin sekä tehtaan- ja kauppamerkkeihin nähden kuusi kuukautta.

(2) Nämä määräajat alkavat kulua siitä päivästä, jona ensimmäinen hakemus tehtiin; hakemuspäivää ei lueta määräaikaan.

(3) Jos määräajan viimeinen päivä on laillinen juhlapäivä tai sellainen päivä, jolloin patenttivirasto siinä maassa, jossa suojaa vaaditaan, ei ole avoinna hakemusten vastaanottamista varten, määräaika pitenee lähinnä seuraavaksi arkipäiväksi.

D. - (1) Kun joku tahtoo vedota aikaisempaan hakemukseen perustavaan etuoikeuteen, on hänen tehtävä siitä ilmoitus mainitsemalla hakemuspäivä ja -maa. Kukin maa saa määrätä, mihin ajankohtaan mennessä tällainen ilmoitus viimeistään on tehtävä.

(2) Nämä ilmoitukset on mainittava asianomaisen viraston julkaisuissa, erityisesti patenttikirjoissa ja niihin liittyvissä selityksissä.

(3) Liittomaat voivat vaatia, että etuoikeusilmoituksen tekijä esittää jäljennöksen aikaisemmasta hakemuksesta (selitys, piirustukset jne.). Tämän jäljennöksen, mikäli se on hakemuksen vastaanottaneen viraston oikeaksi todistama, ei tarvitse olla erikseen laillistettu ja joka tapauksessa se voidaan maksutta antaa milloin tahansa kolmen kuukauden kuluessa myöhäisemmän hakemuksen tekemisestä. Sellainen vaatimus voidaan asettaa, että hakemusta seuraa sanotun viraston todistus aikaisemman hakemuksen jättöpäivästä sekä käännös tästä.

(4) Muiden muodollisuuksien täyttämistä etuoikeusilmoituksen tekemiseksi ei voida vaatia silloin, kun itse hakemus tehdään. Kunkin sopimusvaltion asiana on määrätä tässä artiklassa edellytettyjen muodollisuuksien noudattamatta jättämisestä aiheutuvat seuraamukset, kuitenkin niin, että seuraamus saa käsittää enintään etuoikeuden menettämisen.

(5) Jälkeenpäin voidaan vaatia muunkin selvityksen esittämistä.

E. - (1) Kun jossakin maassa haetaan ammatissa käytettävälle mallille tai kaavalle suojaa vetoamalla hyödyllisyysmallihakemukseen perustuvaan etuoikeuteen, ei etuoikeusaika ole sanottuja kaavoja ja malleja varten määrättyä aikaa pitempi.

(2) Sitä paitsi on sallittua hakea jossakin maassa hyödyllisyysmallisuojaa patenttia koskevaan hakemukseen perustuvin etuoikeusvaatimuksin sekä päinvastoin.

F. Mikään liittomaa ei voi hylätä patenttihakemusta sillä perusteella, että siinä vaaditaan useita eri etuoikeuksia, kunhan vain on olemassa maan laissa tarkoitettu keksinnön yhtenäisyys.

G. - Jos patenttihakemuksen tarkastus osoittaa, että hakemus on epäyhtenäinen, hakija voi jakaa hakemuksensa tarpeellisen moniin erillisiin hakemuksiin säilyttäen kunkin päivämääränä alkuperäisen hakemuksen päivämäärän ja, mikäli siitä on kysymys, entisen etuoikeuden.

H. - Etuoikeutta ei voida evätä sillä perusteella, että jotkin keksinnön osat, joita etuoikeusilmoitus tarkoittaa, eivät ole olleet mainittuina alkuperäisessä hakemusmaassa tehdyissä patenttivaatimuksissa, kunhan vain sanotut osat muuten täsmällisesti ilmenevät hakemuskirjoista kokonaisuudessaan.

4_bis artikla.

(1) Patentit, joita liittomaan kansalaiset ovat eri liittomaissa hakeneet, ovat riippumattomia patenteista, jotka on samaan keksintöön myönnetty toisissa maissa, olkootpa nämä liittoon kuuluvia tai eivät.

(2) Tämä määräys on voimassa rajoituksitta, erityisesti niin, että patentit, jotka on haettu etuoikeusaikana, ovat toisistaan riippumattomia niin hyvin mitättömyys- ja menettämisperusteisiin kuin säännölliseen voimassaoloaikaan nähden.

(3) Määräystä on sovellettava sen voimaan tullessa olemassa oleviin patentteihin.

(4) Kun uusia maita yhtyy tähän sopimukseen, on määräystä sovellettava yhtymisen tapahtuessa puolella tai toisella voimassa oleviin patentteihin.

(5) Etuoikeuksin myönnetyt patentit ovat eri liittomaissa voimassa yhtä kauan aikaa kuin ne olisivat voimassa siinäkin tapauksessa, että niitä olisi haettu tai ne olisi myönnetty ilman etuoikeutta.

4_ter artikla.

Keksijällä on oikeus tulla sellaisena mainituksi patenttikirjassa.

5 artikla.

A. - (1) Patenttia ei menetetä sen johdosta, että patentinhaltija siihen maahan, jossa patentti on saatu, tuo jossakin liittomaassa valmistettuja esineitä.

(2) Kuitenkin on kullakin liittomaalla valta ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka saattavat aiheutua patentilla perustetun yksinoikeuden toteuttamisesta, esimerkiksi sen varalta, ettei keksintöä saateta käytäntöön.

(3) Näillä toimenpiteillä voidaan patentti määrätä menetettäväksi vain siinä tapauksessa, että pakkolupien (pakkolisenssien) antaminen ei riitä ehkäisemään väärinkäytöksiä.

(4) Pakkolupaa ei missään tapauksessa voida pyytää ennen kuin kolme vuotta on kulunut patentin myöntämispäivästä, ja saa pakkoluvan antaa vain, jos patentinhaltija ei pysty näyttämään pätevää syytä laiminlyöntiinsä. Kannetta patentin menetetyksi julistamisesta tai peruuttamisesta ei voida nostaa ennen kuin kolme vuotta on kulunut ensimmäisen pakkoluvan myöntämisestä.

(5) Edellä olevat määräykset soveltuvat, tarpeellisin muunnoksin, myös hyödyllisyysmalleihin.

B. - Ammatissa käytettävän mallin tai kaavan suojaa ei voi kohdata minkäänlainen menettämisseuraamus sen johdosta, ettei niitä ole saatettu käytäntöön, tai siitä syystä, että niiden mukaisia esineitä tuodaan maahan.

C. - (1) Jos jossakin maassa on säädetty velvollisuus rekisteröidyn merkin käyttämiseen, voidaan rekisteröinti julistaa lakanneeksi vai kohtuullisen ajan kuluttua ja ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen ei pysty näyttämään syytä laiminlyöntiinsä.

(2) Jos merkin haltija käyttää tehtaan- tai kauppamerkkiä muodossa, joka poikkeaa siitä, jollaisena se on jossakin liittomaassa rekisteröity, ja jos poikkeus ei käsitä merkin tunnusomaisia osia, ei sellainen käyttö aiheuta rekisteröinnin pätemättömyyttä eikä vähennä merkin suojaa.

(3) Jos teollisuus- tai kauppaliikkeet, joita sen maan kansallisen lainsäädännön mukaan, missä suojaa vaaditaan, on pidettävä tavaramerkin yhteisomistajina, samanaikaisesti käyttävät tätä merkkiä samoissa tai samankaltaisissa tuotteissaan, ei se estä merkin rekisteröintiä eikä millään tavoin vähennä sen missä tahansa liittomaassa saamaa suojaa, mikäli sanottu käyttö ei johda yleisöä harhaan tai ole julkisen edun vastaista.

D. - Oikeuden voimassaolon tunnustamiseksi ei voida vaatia, että tuotteessa on merkki tai maininta patenteista, hyödyllisyysmallista, tehtaan- tai kauppamerkin rekisteröimisestä taikka ammatissa käytettävän mallin tai kaavan tallettamisesta.

5_bis artikla.

(1) Sellaisia maksuja varten, jotka on säädetty teollisoikeuden alaan kuuluvien oikeuksien voimassa pysyttämiseksi, on myönnettävä vähintään kolmen kuukauden odotusaika, jolta silloin voidaan kansallisessa lainsäädännössä määrätä suoritettavaksi erityinen lisämaksu.

(2) Patentteihin nähden sitoutuvat liittomaat sitä paitsi joko ulottamaan odotusajan kuudeksi kuukaudeksi taikka myöntämään oikeuden patentin saattamiseen jälleen voimaan, kun se on menetetty maksun suorittamatta jättämisen vuoksi; ja ovat tällöin voimassa ne ehdot, jotka kansallisessa lainsäädännössä määrätään.

5_ter artikla.

Missään liittomaassa ei patentinhaltijan oikeuden loukkauksena ole pidettävä:

1) sitä, että hänen patenttinsa kohteena olevia laitteita käytetään muiden liittomaiden aluksissa, laivanrungossa, koneissa, takilassa, kojeissa ja muussa aluksen tarpeistossa, kun nämä alukset ohimennen tai tilapäisesti tulevat kysymyksessä olevan maan kulkuvesiin, edellyttäen että käyttö tapahtuu yksinomaan aluksen tarpeisiin;

2) sitä, että patentin kohteena olevia laitteita käytetään toisten liittomaiden ilma- tai maakulkuneuvojen rakenteessa tai niiden käynnissä ollessa taikka vastaavasti niiden tarpeistossa, kun ne ohimennen tai tilapäisesti tulevat asianomaiseen maahan.

6 artikla.

A. - Jokainen kotimaassa asianamukaisesti rekisteröity tehtaan- tai kauppamerkki on sellaisenaan hyväksyttävä rekisteröitäväksi ja suojattava toisissa liittomaissa, mikäli jäljempänä ei toisin määrätä. Nämä maat voivat vaatia, että ennen lopullisen rekisteröinnin toimittamista esitetään asianomaisen viranomaisen antama todistus kotimaassa tapahtuneesta rekisteröinnistä. Tämän todistuksen laillistusta ei voida vaatia.

B. - (1) Kuitenkin voidaan rekisteröinti evätä tai julistaa pätemättömäksi:

1) jos merkki on laadultaan sellainen, että se luokkaa kolmannen henkilön saavutettua oikeutta siinä maassa, jossa suojaa vaaditaan;

2) jos merkki on kokonaan vailla erottamiskykyä, tai jos se yksinomaan on muodosteltu sellaisista kuvioista tai nimityksistä, joita liiketoiminnassa voidaan käyttää ilmaisemaan tavaroiden lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, arvoa, alkuperäpaikkaa tai niiden valmistamisen ajankohtaa tai jotka ovat käyneet tavallisiksi yleisessä kielenkäytössä tai rehellisessä tai pysyväisessä kauppatavassa siinä maassa, jossa suojaa vaaditaan. Merkin tunnusomaista luonnetta arvosteltaessa on huomiota kiinnitettävä kaikkiin tosiseikkoihin, erityisesti siihen, kuinka kauan merkki on ollut käytännössä;

3) jos merkki on säädyllisyyden tai yleisen järjestyksen vastainen, varsinkin omiaan johtamaan yleisöä harhaan. Merkkiä ei kuitenkaan ole pidettävä yleisen järjestyksen vastaisena pelkästään siitä syystä, ettei se ole sopusoinnussa jonkin tavaramerkkilainsäädäntöön sisältyvän säännöksen kanssa, mikäli ei juuri tämä säännös ole yleistä järjestystä koskeva.

(2) Tehtaan- tai kauppamerkkien rekisteröintiä ei voida toisissa liittomaissa evätä pelkästään sen vuoksi, että merkit eroavat kotimaassa suojatuista merkeistä sellaisissa kohdin, jotka eivät käsitä merkkien tunnusomaisia osia eivätkä koske niiden identtisyyttä siihen muotoon nähden, jossa merkit on rekisteröity kotimaassa.

C. - Kotimaana on pidettävä liittomaata, jossa hakijalla on todellinen eikä vain muodon vuoksi käynnissä oleva teollisuuslaitos tai kauppaliike, tai, jos hänellä ei ole sellaista, sitä liittomaata, jossa hänellä on kotipaikka, tai, jos hänellä ei ole kotipaikkaa missään liittomaassa, sitä maata, jonka kansalainen hän on, mikäli hänellä on jonkin liittomaan kansalaisuus.

D. - Kun tehtaan- tai kauppamerkki on rekisteröity kotimaassa ja sen jälkeen yhdessä tai useassa muussa liittomaassa, kukin näistä kansallisista merkeistä on rekisteröimispäivästä lukien pidettävä kotimaan merkistä riippumattomana, kunhan se vain on tuontimaan sisäisen lainsäädännön mukainen.

E. - Missään tapauksessa ei merkin rekisteröinnin uudistaminen kotimaassa tuota velvollisuutta rekisteröinnin uudistamiseen niissä muissa liittomaissa, joissa merkki on rekisteröity.

F. - Edellä 4 artiklassa mainitussa ajassa tehty tavaramerkkihakemus säilyttää etuoikeutensa siinäkin tapauksessa, että merkin rekisteröinti kotimaassa toimitetaan vasta sanotun ajan päätyttyä.

6_bis artikla.

(1) Liittomaat sitoutuvat epäämään tai selittämään pätemättömäksi sellaisen tehtaan- tai kauppamerkin rekisteröinnin, joka on sekaannusvaaraa aiheuttava toisinto, jäljitelmä tai käännös toisesta merkistä, johon nähden asianomainen rekisteröintimaan viranomainen katsoo olevan siellä yleisesti tunnettua, että merkki jo kuuluu toiselle, jolla on oikeus saada hyväkseen tästä sopimuksesta johtuvat edut, ja että sitä käytetään samojen tai samankaltaisten tavaroiden merkitsemiseen. Sama on voimassa, jos merkin olennainen osa on sellaisen yleisesti tunnetun merkin toisinto tai siihen sekoitettavissa oleva jäljitelmä. Rekisteröinnin epäämisestä tai pätemättömäksi julistamisesta on pidettävä huolta joko viran puolesta, jos maan lainsäädäntö sen sallii, taikka asianomaisen henkilön vaatimuksesta.

(2) Vähintään kolmen vuoden aika on varattava sanotunlaisen merkin rekisteristä poistamista tarkoittavan vaatimuksen esittämistä varten. Määräaika alkaa kulua rekisteröimispäivästä.

(3) Poistamisvaatimus ei ole määräaikaan sidottu, jos rekisteröinti on aikaansaatu vilpillisessä mielessä.

6_ter artikla.

(1) Liittomaat sopivat siitä, että, mikäli asianomaista suostumusta ei ole saatu, liittomaiden vaakunoita, lippuja ja muita valtion tunnuskuvia sekä niissä hyväksyttyjä virallisia tarkastus- ja takuumerkkejä tai -leimoja tai muutakaan, mitä heraldiselta kannalta on pidettävä niiden jäljitelmänä, ei rekisteröidä tavaramerkiksi tai sellaisen osaksi ja että tapahtuneet rekisteröinnit julistetaan pätemättömiksi, sekä lisäksi siitä, että sellaisten merkkien tavaramerkinomainen käyttö soveliain keinoin kielletään.

(2) Virallisia tarkastus- ja takuumerkkejä sekä -leimoja koskevaa kieltoa on sovellettava ainoastaan, jos tavaramerkit, joihin ne sisältyvät, ovat tarkoitetut käytettäviksi samoja tai samankaltaisia tavaralajeja varten.

(3) Näiden säännösten soveltamiseksi liittomaat sopivat siitä, että ne Bernissä olevan kansainvälisen toimiston välityksellä toimittavat puolin ja toisin toisilleen luettelon niistä valtion tunnuskuvista sekä virallisista tarkastus- ja takuumerkeistä ja -leimoista, jotka ne nyt tai vastaisuudessa haluavat kokonaan tai tietyissä rajoissa saattaa tästä artiklasta johtuvan suojan alaisiksi, samoin kuin kaikki jälkeenpäin tehdyt muutokset sellaiseen luetteloon. Kunkin liittovaltion on sopivan ajan kuluessa pidettävä tiedoksi saadut luettelot yleisön nähtävinä.

(4) Kukin liittomaa voi kahdentoista kuukauden kuluessa tiedoksisaannista Bernin kansainvälisen toimiston välityksellä toimittaa asianomaiselle maalle mahdolliset muistutuksensa.

(5) Kysymyksen ollessa yleisesti tunnetuista valtion tunnuskuvista on 1 kappaleessa mainittuja toimenpiteitä sovellettava vain tavaramerkkeihin, jotka on rekisteröity marraskuun 6 päivän 1925 jälkeen.

(6) Milloin kysymys on sellaisista valtion tunnuskuvista, jotka eivät ole yleisesti tunnettuja, sekä virallisista merkeistä ja leimoista, on näitä määräyksiä sovellettava vain tavaramerkkeihin, jotka on rekisteröity kahden kuukauden kuluttua 3 kappaleessa tarkoitetusta tiedoksisaannista.

(7) Kun jossakin tapauksessa vilpillinen mieli on kysymyksessä, on eri mailla valta poistaa rekisteristä sellaisetkin merkit, jotka on rekisteröity ennen marraskuun 6 päivää 1925 ja joihin sisältyy valtion tunnuskuvia tai virallisia merkkejä tai leimoja.

(8) Ne jonkin maan kansalaiset, jotka ovat oikeutetut käyttämään oman valtionsa tunnuskuvaa, merkkiä tai leimaa, saavat käyttää sitä, vaikka se olisikin toisen maan samanluontoisten merkkien kaltainen.

(9) Liittomaat sitoutuvat kieltämään, mikäli asianomaista lupaa ei ole saatu, toisten liittomaiden valtionvaakunoiden käyttämisen liiketoiminnassa, milloin sellainen käyttö on omiaan johtamaan harhaan tavaran alkuperään nähden.

(10) Edellä olevat säännökset eivät rajoita eri maiden oikeutta 6 artiklan B kirjaimen 1 kappaleen 3 kohdan perusteella evätä tai julistaa pätemättömäksi sellaisen merkin rekisteröinti, johon luvattomasti otettu vaakunoita, lippuja, kunniamerkkejä tai muita valtion tunnuskuvia tai jonkin liittomaan hyväksymiä virallisia merkkejä tai leimoja.

6_quater artikla.

(1) Jos jonkin liittomaan lainsäädännön mukaan tavaramerkin luovutus on pätevä vain, mikäli se yritys tai liike, johon merkki kuuluu, samalla luovutetaan, riittää luovutuksen pätevyyden edellytykseksi, että sanotussa maassa oleva yrityksen tai liikkeen osa siirtyy luovutuksensaajalle yksinomaisin oikeuksin siellä valmistaa tai myydä sellaisia tuotteita, joihin luovutettu merkki on pantu.

(2) Tämä määräys ei velvoita liittomaita pitämään pätevänä merkin luovutusta, milloin luovutuksensaajan toimesta tapahtuva merkin käyttö olisi tosiasiallisesti omiaan johtamaan yleisöä harhaan varsinkin niiden tuotteiden alkuperään, luonteeseen tai olennaisiin omaisuuksiin nähden, joihin merkki on pantu.

7 artikla.

Sen tuotteen luonne, johon merkki on aiottu pantavaksi, ei missään tapauksessa saa olla merkin rekisteröimisen esteenä.

7_bis artikla.

(1) Liittomaat sitoutuvat hyväksymään rekisteröitäviksi ja suojelemaan yhteisömerkkejä, mikäli ne kuuluvat sellaisille yhteisöille, joiden olemassaolo ei ole kotimaan lainsäädännön vastainen, vaikka näillä yhteisöillä ei olisikaan teollisuuslaitosta tai kauppaliikettä.

(2) Kunkin maan asiana on määrätä ne ehdot, joilla yhteisömerkkejä suojellaan, ja se voi evätä suojan, jos merkki on julkisen edun vastainen.

(3) Kuitenkaan ei miltään yhteisöltä, jonka olemassaolo ei ole sen kotimaan lain vastainen, saa evätä näiden merkkien suojaa sillä perusteella, ettei sillä ole toimipaikkaa siinä maassa, missä suojaa vaaditaan, tai ettei sitä ole perustettu tämän maan lainsäädännön mukaisesti.

8 artikla.

Kaupallisen nimen, olipa se tehtaan- tai kauppamerkin osana tai ei, tulee ilmoituksetta tai rekisteröinnittä olla suojattuna kaikissa liittomaissa.

9 artikla.

(1) Tavarat, joihin on luvattomasti pantu tehtaan- tai kauppamerkki tai kaupallinen nimi, on otettava takavarikkoon silloin kun ne tuodaan liittomaahan, jossa sellainen merkki tai kaupallinen nimi on oikeutettu saamaan laillista suojaa.

(2) Takavarikko on niinikään toimitettava siinä maassa, jossa tavaran luvaton merkintä on tehty, tai siinä maassa, johon tavara on tuotu.

(3) Takavarikko on toimitettava joko virallisen syyttäjän tai muun asianomaisen viranomaisen taikka asianomistajan, yksityisen tai yhteisöllisen henkilön, vaatimuksesta kunkin maan sisäisen lainsäädännön mukaisesti.

(4) Viranomaiset eivät ole velvolliset toimittamaan kauttakulkutavaran takavarikointia.

(5) Jos jonkin maan lainsäädännön mukaan takavarikointi ei ole sallittu tavaraa maahan tuotaessa, on puheena oleva takavarikko korvattava tuontikiellolla tai sisämaassa toimitettavalla takavarikolla.

(6) Jos jonkin maan lainsäädäntö ei salli takavarikointia tavaraa maahan tuotaessa tai tuontikiellon antamista taikka takavarikkoa sisämaassa, on sellaiset toimenpiteet, kunnes maan lainsäädäntö on vastaavasti muuttunut, korvattava oikeuskeinoilla, jotka kysymyksessä olevan maan lainsäädännön mukaan ovat samanlaisissa tapauksissa maan omien kansalaisten käytettävissä.

10 artikla.

(1) Edellisen artiklan määräykset ovat sovellettavissa tavaroihin, joihin on alkuperäpaikan ilmaisuksi vilpillisesti pantu tietyn paikan tai maan nimi tekaistun tai petollisessa tarkoituksessa lainatun kaupallisen nimen oheen.

(2) Asianomistajana on aina pidettävä jokaista tuottajaa, tehtailijaa tai kauppiasta, sekä yksityistä että yhteisöllistä henkilöä, joka tuottaa, valmistaa tai pitää kaupan mainitunlaisia tavaroita sekä harjoittaa liikettä sillä paikkakunnalla, mikä vilpillisesti on ilmoitettu alkuperäpaikaksi, tai siinä seudussa, missä tämä paikkakunta on, tai siinä maassa, mikä on vilpillisesti ilmoitettu taikka missä väärää alkuperämerkintää käytetään.

10_bis artikla.

(1) Liittomaat ovat velvolliset antamaan niille, jotka ovat jonkin liittomaan kansalaisia, tehokasta suojaa vilpillistä kilpailua vastaan.

(2) Vilpilliseen kilpailuun kuuluvana on pidettävä jokaista kilpailutekoa, joka on hyvän liiketavan vastainen.

(3) Erityisesti on kiellettävä:

1) kaikki teot, jotka ovat omiaan millaisin keinoin tahansa aiheuttamaan sekaannusta kilpailijan liikelaitoksen, tavaroiden tahi elinkeinollisen tai kaupallisen toiminnan kanssa;

2) väärät väitteet liiketoiminnassa, jotka vaarantavat luottamusta kilpailijan liikelaitokseen, tavaroihin tai elinkeinolliseen tai kaupalliseen toimintaan.

10_ter artikla.

(1) Liittomaat sitoutuvat suomaan toisten liittomaiden kansalaisille soveliaita oikeuskeinoja kaikkien 9, 10 ja 10bis artikloissa mainittujen tekojen tehokkaaksi ehkäisemiseksi.

(2) Lisäksi ne sitoutuvat ryhtymään toimenpiteisiin salliakseen järjestöjen ja yhdistysten, jotka edustavat asianomaisia teollisuudenharjoittajia, tuottajia ja kauppiaita ja joiden olemassaolo ei ole kotimaan lainsäädännön vastainen, ajaa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa vaatimusta 9, 10 ja 10bis artikloissa tarkoitettujen tekojen ehkäisemiseksi, siinä laajuudessa kuin lainsäädäntö siinä maassa, jossa suojaa vaaditaan, suo siihen tilaisuuden maan omille järjestöille ja yhdistyksille.

11 artikla.

(1) Liittomaat antavat, sisäisen lainsäädäntönsä mukaisesti, sellaisiin tuotteisiin nähden, jotka pannaan näytteille jonkin liittomaan alueella järjestetyissä kansainvälisissä, virallisissa tai virallisiksi tunnustetuissa näyttelyissä, väliaikaista suojaa patentoitaviksi kelpaaville keksinnöille, hyödyllisyysmalleille, ammatissa käytettäville malleille ja kaavoille samoin kuin tehtaan- ja kauppamerkeille.

(2) Tämä väliaikainen suoja ei pidennä 4 artiklassa mainittuja määräaikoja. Jos etuoikeuteen myöhemmin vedotaan, kunkin maan hallitus voi määrätä, että määräaika on laskettava siitä ajankohdasta, jolloin tuote on näyttelyyn tuotu.

(3) Kukin maa voi todistukseksi kysymyksessä olevan tuotteen identtisyydestä sekä sen näyttelyyn tuomisen ajankohdasta vaatia tarpeelliseksi katsomaansa selvitystä.

12 artikla.

(1) Kukin liittomaa sitoutuu perustamaan erityisesti hallintoviraston teollisoikeudellisten asiain käsittelyä varten sekä keskuspaikan, jossa yleisö voi ottaa selkoa patenteista, hyödyllisyysmalleista, ammatissa käytettävistä malleista ja kaavoista sekä tehtaan- ja kauppamerkeistä.

(2) Tämä virasto julkaisee virallista aikakautista lehteä. Se saattaa säännöllisesti julkisuuteen:

a) myönnettyjen patenttien haltijain nimet lyhykäisin maininnoin siitä keksinnöstä, joka on patentoitu;

b) rekisteröityjen merkkien kuvaukset.

13 artikla.

(1) Berniin nimellä "Kansainvälinen toimisto teollisoikeuden suojelemista varten" perustettu kansainvälinen laitos on Sveitsin valaliiton hallituksen korkeassa suojeluksessa; tämä hallitus säännöstelee sen järjestysmuodon ja valvoo toimintaa.

(2) Kansainvälisen toimiston virallisena kielenä on ranskan kieli.

(3) Kansainvälinen toimisto kokoaa kaikenlaiset teollisoikeuden suojelemista koskevat tiedot sekä yhdistelee ja julkaisee ne. Se suorittaa yleishyödyllisiä, liittoa kiinnostavia tutkimuksia ja toimittaa eri hallituksilta käytettäviksi saamiensa asiakirjojen nojalla ranskankielistä aikakauslehteä, jossa käsitellään liiton toiminnan tarkoitukseen kuuluvia kysymyksiä.

(4) Tämän lehden numerot samoin kuin kaikki kansainvälisen toimiston julkaisemat asiakirjat jaetaan liittomaiden hallituksille alempana mainittavien kannatusyksikköjen lukumäärän osoittamassa suhteessa. Mainittujen hallitusten taikka yhtiöiden tai yksityisten pyytämät lisäkappaleet tai -asiakirjat maksetaan erikseen.

(5) Kansainvälisen toimiston tulee koko ajan olla liittomaiden käytettävissä antaakseen niille sellaisia erityisiä tietoja teollisoikeuden kansainvälisestä hallinnosta, joita ne saattavat tarvita. Kansainvälisen toimiston johtaja antaa vuosittain toiminnastaan selostuksen, joka on annettava tiedoksi kaikille liittomaille.

(6) Kansainvälisen toimiston kustannukset suorittavat liittomaat yhteisesti. Toistaiseksi ne eivät saa nousta sataakahtakymmentätuhatta Sveitsin frangia suuremmiksi vuodessa. Tätä määrää voidaan tarvittaessa korottaa 14 artiklassa tarkoitettujen konferenssien yksimielisellä päätöksellä.

(7) Säännölliset kustannukset eivät käsitä valtuutettujen konferensseista tai hallintokonferensseista johtuvia menoja eivätkä myöskään menoja, jotka saattavat aiheutua jonkin konferenssin päättämistä erikoistehtävistä tai julkaisuista. Nämä menot, joiden vuotuinen määrä ei saa ylittää 20,000 Sveitsin frangia, jaetaan liittomaiden kesken suhteellisesti niiden kannatusmäärien mukaan, jotka ne suorittavat kansainvälisen toimiston toimintamenoihin sen mukaan kuin jäljempänä 8 kappaleessa sanotaan.

(8) Kunkin maan kannatusosuuden määräämiseksi tähän kokonaissummaan nähden jaetaan liittomaat ja ne, jotka myöhemmin yhtyvät liittoon, kuuteen luokkaan, joista kukin osallistuu menoihin tiettyjen yksikkömäärien mukaisessa suhteessa, nimittäin:

1 luokka ................ 25 yksikköä

2 " ................ 20 "

3 " ................ 15 "

4 " ................ 10 "

5 " ................ 5 "

6 " ................ 3 "

Nämä koeffisientit kerrotaan kunkin luokan maiden lukumäärällä. Siten saatujen tulosten summa osoittaa niiden yksikköjen luvun, jolla kokonaiskustannus on jaettava. Osamäärä osoittaa kunkin yksikön osalle tulevan kannatusmäärän.

(9) Kunkin maan on liittoon yhtyessään ilmoitettava, mihin luokkaan se tahtoo lukeutua. Kuitenkin voi kukin liittomaa jälkeenpäin ilmoittaa, että se tahtoo kuulua toiseen luokkaan.

(10) Sveitsin valaliiton hallitus pitää silmällä kansainvälisen toimiston menoja, suorittaa tarpeellisia ennakkoja ja laatii vuotuisen tilin, joka on annettava tiedoksi kaikille muille hallituksille.

14 artikla.

(1) Tämä sopimus on määräajoin tarkistettava, jotta siihen voitaisiin tehdä sellaisia parannuksia, jotka ovat omiaan täydellistämään liiton järjestelmää.

(2) Siinä tarkoituksessa pidetään perättäisesti liittomaissa konferensseja sanottujen maiden edustajien välillä.

(3) Sen maan hallitus, jossa konferenssi tulee pidettäväksi, huolehtii kansainvälisen toimiston avustamana konferenssin töiden valmistelusta.

(4) Kansainvälisen toimiston johtajan on oltava läsnä konferenssien istunnoissa, ja hän ottaa osaa keskusteluihin, mutta ei päätösten tekoon.

15 artikla.

Liittomaat pidättävät itselleen oikeuden tehdä keskenään erillisiä sopimuksia teollisoikeuden suojelemiseksi; kuitenkaan eivät sellaiset sopimukset saa olla ristiriidassa tämän sopimuksen määräysten kanssa.

16 artikla.

(1) Maat, jotka eivät ole osallistuneet tähän sopimukseen, saavat pyynnöstään liittyä siihen.

(2) Sellainen liityntä on diplomaattista tietä ilmoitettava Sveitsin valaliiton hallitukselle ja tämän toimesta kaikille muille hallituksille.

(3) Liityntä aiheuttaa, ilman enempiä toimenpiteitä, kaikkiin määräyksiin yhtymisen sekä kaikkiin tämän sopimuksen sisältämiin etuihin osallistumisen, ja se tulee voimaan kuukauden kuluttua siitä, kun Sveitsin valaliiton hallitus on lähettänyt liityntäilmoituksesta tiedon toisille liittomaille, mikäli sanotussa ilmoituksessa ei ole mainittu myöhempää päivämäärää.

16_bis artikla.

(1) Kukin liittomaa voi Sveitsin valaliiton hallitukselle milloin tahansa kirjallisesti ilmoittaa, että tätä sopimusta on sovellettava sen siirtomaihin, suojelu- tai mandaattialueisiin tai muihin sen valtiovallan alaisiin alueisiin tahi kaikenlaisiin sen ylivaltiudessa oleviin alueisiin, joko kaikkiin tai joihinkin niistä, ja sopimusta on sovellettava kaikkiin ilmoituksessa mainittuihin alueisiin kuukauden kuluessa siitä, kun Sveitsin valaliiton hallitus on lähettänyt ilmoituksessa tiedon toisille liittomaille, mikäli ilmoituksessa ei ole mainittu myöhempää päivämäärää. Ellei tätä ilmoitusta ole tehty, sopimusta ei ole sovellettava mainittuihin alueisiin.

(2) Kukin liittomaa voi Sveitsin valaliiton hallitukselle milloin tahansa kirjallisesti ilmoittaa, että tämän sopimuksen soveltaminen lakkaa kaikkiin tai joihinkin niihin alueisiin nähden, joita edellisessä kappaleessa tarkoitettu ilmoitus on koskenut, ja sopimusta lakataan soveltamasta tässä ilmoituksessa mainittuihin alueisiin nähden kahdentoista kuukauden kuluttua siitä, kun Sveitsin valaliiton hallitus on vastaanottanut sille osoitetun ilmoituksen.

(3) Kaikki ne ilmoitukset, jotka tämän artiklan 1 ja 2 kappaleen mukaisesti on tehty Sveitsin valaliiton hallitukselle, annetaan tämän hallituksen toimesta tiedoksi kaikille liittomaille.

17 artikla.

Tämän sopimuksen sisältämien keskinäisten velvoitusten voimaansaattaminen on, sen mukaan kuin saattaa olla tarpeellista, riippuvainen siitä, että perustuslaissa säädettyjä muodollisuuksia ja sääntöjä asianmukaisesti noudatetaan sellaisissa liittomaissa, jotka ovat velvolliset pitämään huolta niiden soveltamisesta; ja sitoutuvat nämä niin pian kuin mahdollista sen tekemään.

17_bis artikla.

(1) Tämä sopimus on voimassa epämääräisen ajan, kunnes vuosi on kulunut siitä päivästä, jona se on irtisanottu.

(2) Irtisanominen on osoitettava Sveitsin valaliiton hallitukselle. Sillä on vaikutus vain siihen maahan nähden, jonka puolesta se on tehty. Muihin liittomaihin nähden sopimus jää voimaan.

18 artikla.

(1) Tämä sopimuskirja on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat talletettava Lontooseen viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1938. Se tulee voimaan niiden maiden kesken, joiden puolesta se on ratifioitu, kuukauden kuluttua tästä päivästä. Jos se kuitenkin on jo aikaisemmin ratifioitu vähintään kuuden maan puolesta, on se tuleva näiden maiden kesken voimaan kuukauden kuluessa siitä, kun Sveitsin valaliiton hallitus on niille tiedoittanut kuudetta ratifiointia koskevien asiakirjojen tallettamisesta, ja niihin maihin nähden, joiden puolesta se on sittemmin ratifioitu, kuukauden kuluessa kutakin tällaista ratifiointia koskevan ilmoituksen tekemisestä.

(2) Ne maat, joiden puolesta ratifioimisasiakirjaa ei ole talletettu edellisessä kappaleessa tarkoitetun ajan kuluessa, ovat oikeutetut jälkeenpäin liittymään sopimukseen niinkuin 16 artiklassa on sanottu.

(3) Tämä sopimuskirja korvaa niiden maiden välisessä suhteessa, joihin sitä on sovellettava, Pariisin liittosopimuksen vuodelta 1883 ja myöhemmät sen tarkistamiseksi tehdyt sopimukset.

(4) Sellaisiin maihin nähden, joihin tätä sopimusta ei ole sovellettava, mutta joihin on sovellettava Pariisin liittosopimusta Haagissa vuonna 1925 tarkistetussa muodossaan, pysyy viimeksi mainittu voimassa.

(5) Sellaisiin maihin nähden taas, joihin ei ole sovellettava tätä sopimusta eikä myöskään Haagissa tarkistettua Pariisin liittosopimusta, pysyy voimassa Washingtonissa vuonna 1911 tarkistettu Pariisin liittosopimus.

19 artikla.

Tämä sopimuskirja on allekirjoitettava yhtenä kappaleena, joka talletetaan Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen arkistoon. Tämän asiana on toimittaa siitä oikeaksi varmistettu jäljennös kaikille liittomaiden hallituksille.

Tehty Lontoossa, yhtenä ainoana kappaleena, 2 päivänä kesäkuuta 1934.