1/1952

Asetus harjoittelijain vaihdosta Suomen ja Sveitsin välillä.

Sitten kun Suomen ja Sveitsin kesken on Helsingissä 7 päivänä joulukuuta 1951 allekirjoitettu molempien maiden välinen sopimus harjoittelijain vaihdosta, säädetään ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa niinkuin siitä on sovittu.

Helsingissä 4 päivänä tammikuuta 1952.

Sopimus harjoittelijain vaihdosta Suomen ja Sveitsin välillä.

1 artikla

Tämä sopimus koskee "harjoittelijoita", toisin sanoen jommankumman maan kansalaisia, jotka määräajaksi matkustavat toiseen maahan täydentääkseen tämän maan kielen sekä kauppatapojen tai ammattitaidon tuntemustaan, ollen samalla siellä jossakin toimessa.

Harjoittelijat oikeutetaan olemaan toimessa seuraavilla ehdoilla ja siten, että heidän ammattialallaan vallitsevaa työmarkkinatilannetta ei oteta huomioon.

2 artikla

Harjoittelijat voivat olla kumpaa sukupuolta hyvänsä. Yleisenä sääntönä on, että he eivät saa olla 30 vuotta vanhempia.

3 artikla

Harjoittelulupa annetaan periaatteessa vuodeksi. Sitä voidaan poikkeustapauksissa pidentää kuudella kuukaudella.

4 artikla

Harjoittelijoita voidaan hyväksyä jompaankumpaan maahan vain, mikäli työnantajat, jotka haluavat ottaa heidät palvelukseensa, antavat asianomaisille viranomaisille sitoumuksen maksaa heille palkkaa, niin pian kuin heidän työsuorituksensa ovat normaalit, työehtosopimusten määräämien tariffien mukaisesti tai tällaisten sopimusten puuttuessa ammattialan ja paikkakunnan normaalina ja yleisenä noudatetun palkkatason mukaan.

Muissa tapauksissa työnantajien tulee sitoutua suorittamaan heille palkkaa, joka vastaa heidän palvelustensa arvoa.

Työselkkauksen sattuessa yrityksessä, johon harjoittelija on sijoitettu, tulee 7 artiklassa tarkoitetun viranomaisen auttaa häntä löytämään toinen sopiva työpaikka.

5 artikla

Kumpaankin maahan kalenterivuoden aikana hyväksyttävien harjoittelijain lukumäärä ei saa ylittää viittäkymmentä.

Niitä harjoittelijoita, jotka jo oleskelevat toisessa näistä valtioista 1 päivänä tammikuuta, ei lueta kulumassa olevan vuoden kiintiöön. Viisikymmentä harjoittelijaa vuodessa voidaan hyväksyä riippumatta siitä, kuinka pitkäksi aikaa edellisen vuoden kuluessa myönnetyt luvat on annettu.

Vuotuista kiintiötä voidaan jommankumman valtion ehdotuksesta myöhemmin muuttaa sopimalla siitä yhteisesti viimeistään 1 päivänä joulukuuta seuraavaa vuotta varten. Jos jommankumman maan harjoittelijoiden luku ei ole vuoden kuluessa noussut kiintiössä edellytettyyn määrään, ei tämä maa voi rajoittaa toisen maan harjoittelijoille annettavien lupien määrää eikä siirtää seuraavalle vuodelle kiintiönsä käyttämättä jäänyttä osaa.

6 artikla

Henkilöiden, jotka haluavat käyttää hyväkseen tämän sopimuksen määräyksiä, on esitettävä siitä hakemus sille oman maansa viranomaiselle, jonka tehtävänä on koota harjoittelijoiden hakemukset. Heidän on samalla annettava kaikki hakemuksen tutkimista varten tarvittavat tiedot sekä ilmoitettava nimenomaan tulevan työnantajansa nimi ja osoite sekä halutun työn laatu.

Mainitun viranomaisen tulee tutkia, ottaen huomioon sekä sopimuksen mukaisen vuotuisen kiintiön että suorittamansa kiintiön jaon eri ammattialojen kesken, onko aihetta lähettää hakemus toisen maan vastaavalle viranomaiselle.

Suomalaisten harjoittelijain hakemukset ottaa vastaan sosiaaliministeriö. Sveitsiläisten ehdokkaiden hakemuksista huolehtii vastaavasti liittohallituksen teollisuus-, ammatti- ja työasiainvirasto Bernissä. Molemmat viranomaiset lähettävät suoraan toisilleen ne hakemukset, jotka ne ovat hyväksyneet.

7 artikla

Kummankin maan asianomaisten viranomaisten tulee helpottaa harjoittelijaehdokkaiden toimenpiteitä työpaikan löytämiseksi. Tarvittaessa ehdokkaat voivat kummassakin maassa kääntyä sen elimen puoleen, jonka tehtäväksi on nimenomaan annettu heidän pyrkimystensä tukeminen.

8 artikla

Asianomaiset viranomaiset huolehtivat parhaansa mukaan siitä, että hakemukset käsitellään mahdollisimman lyhyessä ajassa. Niiden tulee samoin pyrkiä mitä nopeimmin tasoittamaan niitä vaikeuksia, joita saattaa syntyä harjoittelijoiden maahantulon ja oleskelun yhteydessä.

9 artikla

Molempien maiden asianomaiset viranomaiset ryhtyvät yhteisymmärryksessä tämän sopimuksen soveltamiseksi tarpeellisiin toimenpiteisiin.

10 artikla

Tämä sopimus tulee voimaan allekirjoituspäivänä ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 1952.

Tämän jälkeen sen voimassaoloa pidennetään hiljaisella sopimuksella vuodeksi kerrallaan, ellei jompikumpi sopimuspuoli ole sitä irtisanonut ennen 1 päivää heinäkuuta saman vuoden lopussa päättyväksi.

Irtisanomisen tapahtuessa jäävät kuitenkin tämän sopimuksen nojalla myönnetyt luvat voimaan siksi aikaa, joksi ne on myönnetty.

Tehty Helsingissä kahtena ranskankielisenä kappaleena 7 päivänä joulukuuta 1951.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.