33/1950

Sopimus Suomen Tasavallan ja Ruotsin Kuningaskunnan välillä perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi.

Suomen Tasavalta ja Ruotsin Kuningaskunta ovat päättäneet tehdä sopimuksen perinnön kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemiseksi.

Tässä tarkoituksessa ovat valtuutetuiksi määränneet:

Suomen Tasavallan Presidentti:

Tasavallan ulkoasiainministerin Åke Gartzin; ja

Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas:

Helsingissä olevan erikoislähettiläänsä ja täysivaltaisen ministerinsä Otto Johanssonin,

jotka, tarkastettuaan toistensa valtakirjat ja havaittuaan niiden olevan oikeat ja asianmukaiset, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

1 artikla.

Sopimusta sovelletaan Suomen ja Ruotsin kansalaisten jäämistöihin kohdistuviin veroihin.

2 artikla.

Jäämistöön kohdistuvina veroina pidetään tällä hetkellä

Ruotsissa perintöveroa ja jäämistöveroa; sekä

Suomessa perintöveroa ja kunnallisveroa, sikäli kuin se kohdistuu perintöön, testamenttiin ja fideikommissiin, samoin kuin köyhäinsadannesta.

Sopimusta on sovellettava kaikkiin muihinkin kuolemantapauksen johdosta jäämistöön kohdistuviin veroihin, joita Suomessa tai Ruotsissa tämän sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen säädetään maksettaviksi, koskivatpa verot jäämistöä kokonaisuudessaan tai vain perintö- ja testamenttiosuuksia.

3 artikla.

Kiinteätä omaisuutta, joka sijaitsee toisessa sopimusvaltiossa, verotetaan vain tässä valtiossa.

Kiinteäksi omaisuudeksi luetaan myös sen tarpeisto ynnä elävä ja kuollut maa- tai metsätalousirtaimisto sekä kiinteän omaisuuden nautintaoikeus ja oikeus sellaisesta omaisuudesta saatavaan tuloon tai muuhun etuun.

Oikeus voitto-osuuskorvaukseen (royalty), joka saadaan kiinteän omaisuuden nauttimisesta taikka kaivoksen tai muun kivennäislöydöksen, joka ei ole kiinteätä omaisuutta, käyttämisestä, verotetaan siinä valtiossa, jossa tuo kiinteä omaisuus, kaivos tai löydös sijaitsee.

4 artikla.

Liikkeeseen tai ammattiin sijoitettuja varoja, jotka kohdistuvat jommassakummassa valtiossa olevaan kiinteään toimipaikkaan, verotetaan yksinomaan tässä valtiossa.

Kiinteänä toimipaikkana pidetään paikkaa, jossa on liikkeen harjoittamiseen kuuluvaa pysyväistä käyttöä varten erityinen laitos tai jossa on ryhdytty erityisiin järjestelyihin, niin kuin paikkaa, missä yrityksellä on johtonsa, toimistonsa, haaraosastonsa, tuotantopaikkansa, työpajansa, osto- tai myyntipaikkansa tahi missä käynnissä oleva kaivos tai muu löydös sijaitsee.

Liikkeenä, josta tässä artiklassa puhutaan, pidetään myös osakkuutta yrityksessä, ei kuitenkaan osakkeisiin tai muihin sellaisiin arvopapereihin perustuvaa osakkuutta. Muilla sellaisilla arvopapereilla tarkoitetaan taloudellisten yhdistysten sekä, mitä Suomen voimassa olevaan oikeuteen tulee, myös osuuskuntien osuustodistuksia.

5 artikla.

Suomalaisen tai ruotsalaisen yhtiön osakkeita verotetaan, sikäli kuin vainajan omistamat osakkeet yhtiössä hänen kuollessaan vastasivat vähintään 60 sadalta yhtiön koko osakepääomasta, yksinomaan siinä valtiossa, jossa yhtiö on rekisteröity.

Samaa sääntöä on noudatettava siinä tapauksessa, että vainaja kuollessaan omisti osakkeita vähemmän kuin 60 sadalta osakepääomasta vastaavan osan, mutta nämä osakkeet yhdessä niiden osakkeiden kanssa, jotka vainajan puoliso tai vanhemmat tahi hänen rintaperillisensä tai rintaperillisen puoliso kuolemantapauksen sattuessa omistivat, vastasivat vähintään mainittua osaa yhtiön osakepääomasta.

6 artikla.

Omaisuutta, johon 3, 4 tai 5 artiklaa ei voida soveltaa, verotetaan yksinomaan siinä valtiossa, jossa vainaja kuollessaan asui.

Vainajan katsotaan tämän sopimuksen mukaan asuneen jommassakummassa sopimusvaltiossa, jos hänellä siellä oli varsinainen asuinpaikkansa ja kotinsa. Jos epätietoisuutta syntyisi siitä, kummassa valtiossa vainajan näin ollen on katsottava asuneen, tai jos vainajan voidaan katsoa asuneen molemmissa valtioissa, on kysymys asumispaikasta ratkaistava erityisellä molempien maiden ylimpien finanssiviranomaisten välisellä sopimuksella. Tällöin on kiinnitettävä huomiota siihen, kumpaanko valtioon vainajalla kuollessaan oli lujemmat henkilökohtaiset ja taloudelliset yhdyssiteet, tai jos tätäkään ei voida ratkaista, kansalaisuuteen.

Ellei vainajalla ole ollut varsinaista asuinpaikkaa tai kotia kummassakaan valtiossa, katsotaan hänen asuneen siinä valtiossa, jonka kansalainen hän oli; jos hän oli molempien valtioiden kansalainen, on kysymys siitä, missä hänen on katsottava asuneen, ratkaistava erityisellä ylimpien finanssiviranomaisten välisellä sopimuksella.

7 artikla.

Velka, joka kohdistuu 3, 4 tai 5 artiklassa tarkoitettuun jäämistön omaisuuteen tai josta sellainen omaisuus on vakuutena, vähennetään siinä valtiossa, joka saa kysymyksessä olevaa omaisuutta verottaa, joko tästä omaisuudesta tai muusta siinä valtiossa verotettavasta omaisuudesta. Muu velka kuin nyt mainittu vähennetään omaisuudesta, jonka verottamisoikeus kuuluu sille valtiolle, jossa vainaja kuollessaan asui.

Sikäli kuin velka, joka sen mukaan kuin ensimmäisessä kappaleessa sanotaan on vähennettävä toisessa sopimusvaltiossa, ylittää kaiken sen omaisuuden arvon, jota tämä valtio on oikeutettu verottamaan, vähennetään velkaylijäämä omaisuudesta, jonka verottamisoikeus kuuluu toiselle valtiolle.

Fideikommissio-omaisuudesta vähennetään kuitenkin vain se velka, josta tämä omaisuus on vastuussa tai vakuutena.

8 artikla.

Sopimus ei rajoita kummankaan valtion oikeutta tämän verottaessa niitä jäämistön osia, joiden verottaminen kuuluu yksinomaan sille valtiolle, laskea vero sen veroasteikon mukaan, jota olisi ollut sovellettava, jos koko jäämistö taikka koko perintö- tai testamenttiosuus olisi verotettu siinä valtiossa.

9 artikla.

Tällä sopimuksella ei muuteta sitä oikeutta verovapauteen, joka kansainvälisen oikeuden yleisten periaatteiden mukaan on myönnetty tai vastaisuudessa tullaan myöntämään diplomaatti- tai konsulivirkamiehille. Sikäli kun tämän verovapauden perusteella jäämistön verottaminen ei tapahdu asemamaassa, kuuluu verotus kotimaalle.

10 artikla.

Jos voidaan toteennäyttää, että kummankin maan verotusviranomaisten toimenpiteet johtavat tämän sopimuksen periaatteiden vastaiseen verotukseen, tehköön se, jota kaksinkertainen verotus on kohdannut, muistutuksen siitä siinä valtiossa, jossa hänen vastaavasti soveltaen 6 artiklan määräyksiä, katsotaan asuvan tai jossa vainajan tämän sopimuksen mukaan katsotaan kuollessaan asuneen. Jos muistutukset havaitaan perustelluiksi, ryhtyy tämä valtio tarpeellisiin toimenpiteisiin kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi.

Tällaiset muistutukset on tehtävä yleensä kahden vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jona verovelvollinen sai tiedon kaksinkertaisesta verotuksesta.

11 artikla.

Kummankin valtion ylimmät finanssiviranomaiset voivat tehdä erityisiä sopimuksia tämän sopimuksen täytäntöönpanosta sekä kaksinkertaisen verotuksen ehkäisemisestä 2 artiklassa mainittujen verojen osalta sellaisissa tapauksissa, joita tämä sopimus ei säännöstä tai jotka voivat syntyä tätä sopimusta sovellettaessa, niin myös niissä tapauksissa, jolloin vaikeuksia tai epätietoisuutta ilmenee sopimuksen tulkinnassa ja soveltamisessa.

12 artikla.

Tämä sopimus, joka on laadittu kahtena alkuperäisenä suomen- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jotka molemmat ovat yhtä todistusvoimaisia, on Suomen puolesta Tasavallan Presidentin eduskunnan suostumuksella ja Ruotsin puolesta Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuninkaan valtiopäivien suostumuksella ratifioitava. Ratifioimisasiakirjat on mahdollisimman pian vaihdettava Tukholmassa.

Sopimus tulee voimaan ratifioimisasiakirjojen vaihtamispäivänä ja sitä sovelletaan tapauksissa, jolloin perinnönjättäjä tai testamentintekijä on kuollut tuona päivänä tai sen jälkeen.

Sopimus on oleva voimassa niin kauan, kuin sitä ei irtisanota jommankumman sopimusvaltion taholta. Irtisanomisen tulee tapahtua vähintään kuusi kuukautta ennen kalenterivuoden päättymistä. Jos irtisanomisaikaa on noudatettu, lakkaa sopimuksen voimassaolo kalenterivuoden päättyessä; kuitenkin niin, että sopimusta on edelleen sovellettava, milloin perinnönjättäjä tai testamentintekijä on kuollut ennen vuoden loppua.

Tämän vakuudeksi ovat molempien valtioiden valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Helsingissä 31 päivänä maaliskuuta 1950.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.