Asetus Kansainvälisen työjärjestön yleisen konferenssin vuonna 1925 hyväksymän, työssä sattuneiden tapaturmien korvaamista koskevan sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Sosiaaliministerin esittelystä säädetään, että Kansainvälisen työjärjestön yleisen konferenssin vuonna 1925 hyväksymä sopimus, joka koskee työssä sattuneiden tapaturmien korvaamista, tulee Suomessa voimaan, niinkuin siitä on sovittu.
Sopimus, joka koskee työssä sattuneiden tapaturmien korvaamista.
Kansainvälisen työjärjestön yleinen konferenssi,
kokoonnuttuaan Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston kutsumana Geneveen toukokuun 19 päivänä 1925 seitsemänteen istuntokauteensa, ja
päätettyään hyväksyä erinäisiä esityksiä, jotka koskevat työssä sattuneiden tapaturmien korvaamista, mikä asia kuului ensimmäiseen ohjelmakysymykseen istuntokauden päiväjärjestyksessä, sekä
päätettyään, että nämä esitykset saisivat kansainvälisen sopimuksen muodon
hyväksyy tänä kesäkuun 10 päivänä 1925 seuraavan sopimuksen, jonka nimenä on oleva "Sopimus, joka koskee työtapaturmien korvaamista, 1925," Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioiden ratifioitavaksi Kansainvälisen työjärjestön perussäännön määräysten mukaisesti:
1 artikla.
Jokainen Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu myöntämään työssä tapaturmaisesti vahingoittuneille tai heidän oikeudenomistajilleen vähintään tämän sopimuksen mukaisen oikeuden korvaukseen.
2 artikla.
Työssä sattuneiden tapaturmien korvaamista koskevia lakeja ja määräyksiä tulee soveltaa kaikenlaatuisissa sekä julkisissa että yksityisissä yrityksissä, liikkeissä ja laitoksissa palveleviin työntekijöihin, virkailijoihin ja oppilaihin.
Kullakin jäsenvaltiolla on kuitenkin oikeus tehdä kansallisessa lainsäädännössään sellaisia poikkeuksia, joita se pitää tarpeellisena,
a. henkilöihin nähden, joiden työ on tilapäisluontoista ja vierasta työnantajan liikkeelle;
b. kotityöntekijöihin nähden;
c. työnantajan perheenjäseniin nähden, jotka työskentelevät yksinomaan hänen laskuunsa ja jotka asuvat hänen luonaan;
d. henkilöihin nähden, jotka eivät ole ruumiillisen työn tekijöitä ja joiden ansio ylittää kansallisella lainsäädännöllä määrättävän rajan.
3 artikla.
Tämä sopimus ei koske 1) merimiehiä ja kalastajia, joista määrätään myöhemmällä sopimuksella 2) henkilöitä, jotka saavat korvauksia jonkun erityisen järjestelmän mukaan, minkä määräykset eivät ole epäedullisempia kuin tämän sopimuksen määräykset.
4 artikla.
Tämä sopimus ei koske maataloutta, johon nähden pysyy voimassa Kansainvälisen työkonferenssin kolmannessa kokouksessaan hyväksymä sopimus, joka koskee korvauksen suorittamista maataloudessa sattuneiden tapaturmien johdosta.
5 artikla.
Korvaukset tapaturmista, joista aiheutuu kuolema tai pysyväinen työkyvyttömyys, maksetaan vahingoittuneelle tai hänen oikeudenomistajilleen eläkkeen muodossa.
Sellaiset korvaukset voidaan kuitenkin, kokonaisuudessaan tai osaksi suorittaa kertakaikkiaan pääomana, jos riittävät takeet pääoman järkevästä käyttämisestä voidaan esittää asianomaisille viranomaisille.
6 artikla.
Työkyvyttömyystapauksessa on korvausta maksettava viimeistään viidennestä päivästä alkaen tapaturman tapahtumisesta, suorittakoon sen sitten työnantaja, tapaturmavakuutuslaitos tai sairausvakuutuslaitos.
7 artikla.
Lisäkorvausta on suoritettava tapaturmaisesti vahingoittuneelle, joka on tullut niin avuttomaksi, että hän ei voi tulla toimeen ilman toisen henkilön alituista apua.
8 artikla.
Kansallisilla laeilla tai määräyksillä säädettäköön sellaisia tarkastustoimenpiteitä sekä menettelytapoja vahingonkorvausten tarkistamiseksi, joita pidetään tarpeellisina.
9 artikla.
Työssä tapaturmaisesti vahingoittuneilla tulee olla oikeus saada lääkintähoidollista sekä sellaista kirurgista- ja lääkintäapua, mikä tapaturmien johdosta katsotaan tarpeelliseksi. Tällaisen avun aiheuttamat kustannukset suorittaa joko työnantaja tai tapaturmavakuutuslaitokset taikka sairaus- tai työkyvyttömyysvakuutuslaitokset.
10 artikla.
Työssä tapaturmaisesti vahingoittuneilla tulee olla oikeus työnantajalta tai vakuuttajalta saada välttämättömäksi katsottuja proteettisia ja ortopeedisiä laitteita sekä saada ne aikanaan uudistetuiksi, kuitenkin voivat kansalliset lait tai asetukset poikkeustapauksissa sallia, että tällaisten laitteiden hankkimisen ja uudistamisen sijaan vahingoittuneille annetaan lisäkorvaus, joka vastaa tällaisten laitteiden hankinnan ja uudistamisen arvioitua hintaa, ja on tämä hinta määrättävä silloin kun vahingonkorvausmäärä määrätään tai tarkistetaan.
Kansallisilla laeilla ja asetuksilla määrättäköön, laitteiden uudistamiseen nähden, ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeelliset joko väärinkäytösten välttämiseksi tai annetun lisäkorvauksen käytön turvaamiseksi.
11 artikla.
Kansallisten lakien ja asetusten tulee sisältää sellaisia määräyksiä, jotka huomioonottaen kunkin maan kansalliset olot, ovat soveliaimmat takaamaan kaikissa olosuhteissa, työnantajan tai vakuuttajan ollessa maksukyvytönkin, tapaturman uhriksi joutuneille työntekijöille tai heidän oikeudenomistajilleen korvauksen suorittamisen.
12 artikla.
Tämän sopimuksen viralliset ratifioinnit on Kansainvälisen työjärjestön perussäännön määräysten mukaisesti ilmoitettava Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle rekisteröitäviksi.
13 artikla.
Tämä sopimus tulee voimaan, kun pääjohtaja on rekisteröinyt kahden Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltion ratifioinnit.
Se velvoittaa vain niitä jäsenvaltioita, joiden ratifioinnit on rekisteröity Kansainvälisessä työtoimistossa.
Senjälkeen tämä sopimus tulee voimaan kuhunkin jäsenvaltioon nähden siitä päivästä alkaen, jolloin tämän ratifiointi on rekisteröity Kansainvälisessä työtoimistossa.
14 artikla.
Niinpian kuin kahden Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltion ratifioinnit on Kansainvälisessä työtoimistossa rekisteröity, antaa Kansainvälisen työtoimiston pääjohtaja siitä ilmoituksen Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltioille. Hänen tulee samoin ilmoittaa näille niiden ratifiointien rekisteröimisestä, joita järjestön muut jäsenvaltiot myöhemmin tekevät.
15 artikla.
Jokainen jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu huomioonottaen 13 artiklan määräykset, soveltamaan 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10 ja 11 artiklan määräyksiä viimeistään tammikuun 1 päivänä 1927 ja ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin näiden määräysten saattamiseksi tehokkaiksi.
16 artikla.
Jokainen Kansainvälisen työjärjestön jäsenvaltio, joka ratifioi tämän sopimuksen, sitoutuu soveltamaan sitä siirtomaissaan, alusmaissaan tai suojeluvaltioissaan Kansainvälisen työjärjestön perussäännön 35 artiklan mukaisesti.
17 artikla.
Jokainen jäsenvaltio, joka on ratifioinut tämän sopimuksen, voi 5-vuotisen ajanjakson päätyttyä sopimuksen voimaanastumispäivästä lukien, Kansainvälisen työtoimiston pääjohtajalle antamallaan ilmoituksella, jonka tämä rekisteröi, irtisanoa sopimuksen. Irtisanominen tulee voimaan vasta yhden vuoden kuluttua sen rekisteröimisestä Kansainvälisessä työtoimistossa.
18 artikla.
Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvoston on vähintään kerran 10 vuoden kuluessa annettava yleiselle konferenssille selostus tämän sopimuksen soveltamisesta ja sen on niinikään päätettävä, onko syytä ottaa konferenssin päiväjärjestykseen kysymys sopimuksen tarkistuksesta tai muuttamisesta.
19 artikla.
Tämän sopimuksen ranskan- ja englanninkielisiä tekstejä on kumpaakin pidettävä alkuperäisinä.