4/1934

Sopimus hyökkäyskäsitteen määrittelemisestä.

Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton Toimeenpaneva Keskuskomitea, Viron Tasavallan Presidentti, Latvian Tasavallan Presidentti, Puolan Tasavallan Presidentti, Hänen Majesteettinsä Rumanian Kuningas, Turkin Tasavallan Presidentti, Hänen Keisarillinen Majesteettinsa Persian Shahi ja Hänen Majesteettinsa Afganistanin Kuningas,

haluten vahvistaa maittensa välillä valitsevaa rauhantilaa;

ottaen huomioon, että Briand-Kellogg sopimus, jonka allekirjoittajia he ovat, kieltää kaiken hyökkäyksen;

harkiten yleisen turvallisuuden nimessä tarpeelliseksi määritellä hyökkäyskäsitteen niin tarkasti kuin mahdollista, ehkäistäkseen kaikki hyökkäyksen oikeuttamiseksi esitettävät tekosyyt;

todeten, että kaikilla valtioilla on yhtäläinen oikeus itsenäisyyteen, turvallisuuteen, valtioalueittensa puolustamiseen ja laitostensa vapaaseen kehittämiseen;

haluten yleisen rauhan nimessä turvata kaikille kansoille maittensa alueellisen koskemattomuuden;

pitäen yleisen rauhan nimessä tarpeellisena saattaa maittensa välillä voimaan tarkkoja sääntöjä hyökkäyskäsitteen määrittelemiseksi, odoteltaessa niiden tulemista yleismaailmallisiksi;

ovat tässä tarkoituksessa päättäneet tehdä seuraavan sopimuksen ollen sitä varten asianmukaisesti määrätyt valtuutettuina edustamaan: (luettelo)

jotka ovat sopineet seuraavista määräyksistä:

I artikla.

Kukin korkeista sopimuspuolista sitoutuu keskinäisissä suhteissaan jokaiseen toiseen sopimuspuoleen hyväksymään, tämän sopimuksen voimaantulon päivästä alkaen, hyökkäyskäsitteen määrittelyn sellaisena kuin se on selostettuna turvallisuuskysymyksiä pohtivan komitean 24 päivänä toukokuuta 1933 Aseistuksen supistamis- ja rajoittamiskonferenssille antamassa selostuksessa (Politiksen raportti), joka laadittiin Neuvostoliiton Valtuuskunnan tekemän ehdotuksen perusteella.

II artikla.

Täten siis pidetään kansainvälisessä riitakysymyksessä hyökkääjävaltiona, ottaen huomioon riitapuolten välillä voimassa olevat sopimukset, sitä valtiota, joka ensiksi ryhtyy johonkin seuraavista teoista:

1. Sodan julistaminen toiselle valtiolle;

2. Sotavoimien tunkeutuminen, vaikkapa ilman sodanjulistustakin, toisen valtion alueelle;

3. Maa-, meri- tai ilmavoimien hyökkääminen, vaikkapa ilman sodanjulistustakin, toisen valtion aluetta, sen laivoja tai ilma-aluksia vastaan;

4. Toiselle valtiolle kuuluvan rannikon tai satamien saartoon asettaminen (blocus naval);

5. Sellaisten asianomaisen valtion alueella muodostettujen aseistettujen joukkueiden avustaminen, jotka ovat tunkeutuneet jonkin toisen valtion alueelle, taikka kieltäytyminen - viimeksimainitun valtion pyynnöstä huolimatta - ryhtymästä omalla valtioalueellaan kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on estää mainittuja joukkoja saamasta mitään apua tai suojelusta.

III artikla.

Mikään poliittista, sotilaallista, taloudellista tai muuta laatua oleva näkökohta ei kelpaa II artiklassa tarkoitetun hyökkäyksen puolustamiseksi tai oikeuttamiseksi (Esimerkkien suhteen katso liitettä).

IV artikla.

Tämä sopimus on korkeiden sopimuspuolten taholta ratifioitava jokaisen asianomaisen maan lainsäädännön mukaisesti.

Jokainen korkeista sopimuspuolista tallettaa ratifioimisasiakirjansa Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallitukselle.

Heti kahden korkean sopimuspuolen talletettua ratifioimiskirjansa tulee tämä sopimus niiden välillä voimaan. Se tulee voimaan kaikkien muiden korkeiden sopimuspuolten kohdalta sen mukaan kuin nämä vuorostaan tallettavat ratifioimiskirjansa.

Sosialististen Neuvostotasavaltain Liiton hallitus ilmoittaa viipymättä jokaisesta ratifioimiskirjojen tallettamisesta kaikille tämän sopimuksen allekirjoittajille.

V artikla.

Tämä sopimus on allekirjoitettu kahdeksana kappaleena, joista kukin korkeista sopimuspuolista on saanut yhden.

Vakuudeksi edellä mainitut valtuutetut ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.

Tehtiin Lontoossa 3 päivänä heinäkuuta 1933.

LIITE hyökkäyskäsitteen määrittelemisestä koskevan sopimuksen III artiklaan.

Hyökkäyskäsitteen määrittelemisestä koskevan sopimuksen allekirjoittaneet korkeat sopimuspuolet,

haluten, nimenomaan edellyttämällä, ettei näin millään tavalla rajoiteta mainitun sopimuksen III artiklassa olevan säännön ehdotonta kantavuutta, antaa eräitä hyökkääjän määräämistä tarkoittavia suuntaviivoja,

toteavat, ettei mitään mainitun sopimuskirjan II artiklassa tarkoitettua hyökkäystapausta voi tehdä oikeutetuksi, muun muassa, mikään seuraavista olosuhteista:

A. Jonkin valtion sisäiset olot, esimerkiksi,

sen poliittinen, taloudellinen tai sosiaalinen rakenne; sen hallinnon väitetyt puutteellisuudet; lakoista vallankumouksista, vastavallankumouksista tai sisällisestä sodasta johtuvat levottomuudet.

B. Jonkin valtion kansainvälinen toiminta, esimerkiksi,

jonkin vieraan valtion tai sen kansalaisten aineellisten tai moraalisten oikeuksien tai etujen loukkaaminen taikka niiden loukkaamisen vaara; diplomaattisten tai taloudellisten suhteiden katkaiseminen; taloudellista tai rahallista boikottia tarkoittavat toimenpiteet; ulkovaltojen kanssa sovittujen taloudellisten, rahallisten tai muiden velvoitusten suhteen syntyvät erimielisyydet; rajaselkkaukset, jotka eivät sisälly johonkin II artiklassa mainituista hyökkäystapauksista.

Korkeat sopimuspuolet ovat, toisaalta, yksimielisiä siitä, että tätä sopimusta ei milloinkaan voida käyttää oikeuttamaan niitä rikkomuksia kansainvälistä oikeutta vastaan, jotka ehkä ovat yhteydessä ylläolevan luettelon edellyttämien seikkojen kanssa.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.