Asetus siirtolaisten läpikulkukorteista Genèvessä 14 päivänä kesäkuuta 1929 tehdyn sopimuksen voimaansaattamisesta.
- Allekirjoituspäivä
Eduskunnan hyväksyttyä ne siirtolaisten läpikulkukorteista Genèvessä 14 päivänä kesäkuuta 1929 tehtyyn ja Suomen puolesta 9 päivänä lokakuuta 1929 allekirjoitettuun kansainväliseen sopimukseen sisältyvät säännökset ja määräykset, jotka vaativat Eduskunnan suostumusta,säädetään täten, ulkoasiainministerin esittelystä, että sanottu sopimus on voimassa 7 päivästä tammikuuta 1930 seuraavin määräyksin:
1 §
Siirtolaisten läpikulkukorttien painatuksesta, laivayhtiöille jakamisesta ja niiden käytön valvonnasta huolehtii ulkoasiainministeriö.
2 §
Korteissa olevassa tiedoituksessa käytettävistä kielistä päättää ulkoasiainministeriö kielilainsäädännön puitteissa.
3 §
Sopimuksen edellyttämien ilmoitusten ja tiedonantojen toimittaminen muiden sopimusvaltioiden hallituksille kuuluu ulkoasiainministeriölle.
Sopimus läpikulkukortin järjestämisestä siirtolaisille.
Johdanto.
Inhimillisyyssyistä ja yksinkertaistuttaakseen siirtolaisten läpikulkumuodollisuuksia heidän matkustaessaan sopimuspuolten alueiden kautta;
katsoen, että hallitukset voivat yleissopimuksilla, joihin muut valtiot saavat myöhemmin liittyä, tällä alalla parhaiten toteuttaa Genevessä maalisk. 12-18 p:nä 1926 pidetyn passikonferenssin toivomuksen kaikkien mahdollisten läpikulkuhelpotusten myöntämisestä Europasta merentakaisiin maihin lähteville siirtolaisille;
haluten solmia tätä tarkoittavan sopimuksen;
ovat sopimuspuolina olevat hallitukset sopineet seuraavasta:
1 artikla.
Europasta merentakaiseen maahan matkustaville siirtolaisille laaditaan läpikulkukortti. Kukin sopimuspuolena oleva hallitus saattaa järjestää tällaisen läpikulkukortin siirtolaisille, jotka saapuvat sen satamiin astuakseen niissä laivoihin. Jokainen hallitus, joka on ottanut käytäntöön nämä läpikulkukortit, toimitta ne sellaisille laivayhtiöille, joilla on oikeus kuljettaa siirtolaisia sen satamista.
2 artikla.
Läpikulkukortit annetaan laivayhtiölle valmistushintaan sekä ilman veroja tai muita maksuja. Korttien tulee suuruudeltaan, paperiltaan ja painatukseltaan olla tähän sopimukseen liitetyn mallin mukaisia. Ne on painettava lähtösatamamaan kielellä ja niissä on oleva sama ilmoitus, joka on painettu tähän sopimukseen liitetyn mallin takasivulle, ainakin seitsemällä muulla lähtösatamamaiden tarpeidensa mukaan valitsemalla kielellä. Korteissa tulee olla niitä käyttävän laivayhtiön nimi. Niitä saa luovuttaa tai lainata toisille laivayhtiöille ainoastaan poikkeustapauksissa ja sen hallituksen suostumuksella, joka on kortit antanut.
3 artikla.
Läpikulkukortit luovutetaan laivayhtiöille vain sillä velvoituksella, että nämä eivät anna ainoatakaan korttia käyttöön täyttämättä seuraavia ehtoja:
Siirtolaisilla tulee olla matkaliput koko matka varten, lähtökohdasta tulomaahan asti;
Siirtolaisen tulee täyttää tulomaan maahantuloluvan myöntämiseksi asettamat ehdot;
Siirtolaisella tulee olla varoja tullakseen toimeen matkan varrella matkan kestäessä.
Kortti on annettava siirtolaisille maksutta, laivayhtiön on huolehdittava kortin asianmukaisesta täyttämisestä lähtöpaikassa ja laivayhtiön valtuuttaman asiamiehen tulee allekirjoittaa se.
Läpikulkukortti voidaan myös antaa siirtolaiselle helpottamaan hänen paluutaan kotimaahan tai lähtöpaikkaan, jos hänen on ollut pakko luopua jatkamasta matkaansa tai hänet tulomaahan saapuessaan palautetaan. Kortin kaksoiskappale on samalla kertaa annettava siirtolaiselle, jonka tulee säilyttää se, kunnes saapuu paluumatkan lopulliseen määräpaikkaan.
4 artikla.
Sillä edellytyksellä että siirtolainen täyttää asianomaisten maiden turvallisuus-, poliisi- ja terveyssääntöjen vaatimukset, kaikki sopimuksen tehneet hallitukset sitoutuvat päästämään alueidensa halki jokaisen siirtolaisen, jolla on passi ja jolle sopimuspuolena olevan lähtösatamamaan hallitus edellisen artiklan edellyttämin ehdoin on antanut läpikulkukortin, vaatimatta korttiin tai passiin konsulileimaa sekä kantamatta erikoisia tarkastus- ja läpikulkumaksuja.
5 artikla.
Niiden sopimuspuolina olevien hallitusten, joilla on vakavia syitä kieltää alueellaan joltakin sellaiselta laivayhtiöltä läpikulkukortin käyttö, on saatettava tämä kielto kaikkien muiden sopimuspuolina olevien hallitusten tietoon ilmoittamalla samalla syyt päätökseensä. Kielto ei kuitenkaan saa estää siirtolaisten matkaa 60 päivän kuluessa ilmoituksen antamisesta.
6 artikla.
Jokaisen sopimuspuolena olevan lähtösatamamaan hallituksen tulee, mikäli mahdollista, sitä haluaville sopimuspuolina oleville hallituksille toimittaa luettelo niistä laivayhtiöistä, joille se jakaa läpikulkukortteja.
7 artikla.
Läpikulkukortin antanut laivayhtiö vastaa kaikista menoista, jotka aiheutuvat jollekin sopimuspuolena olevalle hallitukselle siitä, että tällaisen kortin omistava siirtolainen on jäänyt tämän hallituksen alueelle ilman oleskelulupaa.
8 artikla.
Sopimuspuolena olevat hallitukset antavat suosiollista apuaan tämän sopimuksen asianmukaiseksi soveltamiseksi, erittäinkin mikäli on kysymys edellisessä artiklassa mainitun laivayhtiöiden vastuun toteuttamisesta; eri maiden asianomaiset virastot ovat tätä varten valtuutetut olemaan välittömässä yhteydessä keskenään.
9 artikla.
Elleivät hallitukset pääse suorastaan keskenään sovintoon, ratkaistaan kaikki niiden välillä tämän sopimuksen tulkitsemisesta tai soveltamisesta johtuvat erimielisyydet välitysmenettelyä käyttäen. Välitysmenettelyä noudatettaessa kukin maa nimittää yhden välitystuomarin, jolleivät riitapuolet toisin asiasta päätä; välitysoikeuden kolmannen jäsenen valitsevat välitystuomarit itse tai, jos nämä eivät voisi päästä yksimielisiksi, hänet nimittää Kansainliiton liikennettä ja kauttakulkuasioita käsittelevän opastavan ja teknillisen lautakunnan puheenjohtaja. Välitysoikeus tekee päätöksensä vastapuolten yhdessä laatiman erityisen välikirjan perusteella. Jos riitapuolet eivät ole voineet tästä sopia, välitysoikeus laatii itse välikirjan.
Välitysoikeus voi päättää kuulustella asianomaisten laivayhtiöiden edustajia.
Välitysmenettelyn aiheuttamat kulut jaetaan välitysoikeuden päätöksen mukaisesti.
10 artikla.
Tämä sopimus ei millään tavoin kumoa sellaisia, näitä säännöksiä suurempia helpoituksia, joita sopimuspuolina olevat hallitukset ehkä ovat omakohtaisesti tai erikoissopimuksilla toisilleen suoneet. Se ei myöskään kiellä vast'edes myöntämästä tällaisia helpotuksia.
11 artikla.
Tämä sopimus, jonka sekä englannin- että ranskankielinen sanamuoto on yhtä todistusvoimainen, päivätään tälle päivälle ja on avoinna siirtolaisten läpikulkukortteja käsitelleeseen, Genevessä 10-14 p:nä kesäkuuta 1929 pidettyyn eurooppalaiseen konferenssiin kutsuttujen hallitusten allekirjoitettavaksi.
Pääsihteeri ilmoitta jokaiselle yllä mainitulle hallitukselle kaikki tämän sopimuksen allekirjoittamiset.
Tämä sopimus tulee voimaan 90 päivän päästä siitä kuin kolme hallitusta on sen allekirjoittanut ja sittemmin se käy voimaan muiden allekirjoittaneiden hallitusten kohdalta 90 päivän kuluttua asianomaisen hallituksen allekirjoittamispäivästä.
Kansainliiton peruskirjan 18 artiklan mukaisesti Kansainliiton pääsihteeri rekisteröi sopimuksen sen voimaantulopäivänä.
12 artikla.
Kukin sopimuspuolena oleva hallitus voi, ilmoittamalla kirjallisesti Kansainliiton pääsihteerille, sanoa tämän sopimuksen irti milloin tahansa vuoden kuluttua siitä päivästä, jona se tuli voimaan puheena olevan hallituksen kohdalta. Kansainliiton pääsihteeri antaa tästä ilmoituksesta kaikille muille sopimuspuolina oleville hallituksille jäljennöksen, josta käy selville ilmoituksen saantipäivä.
Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona pääsihteeri on sen saanut, ja on voimassa ainoastaan sen hallituksen osalta, joka sen on tehnyt.
13 artikla.
Tämä sopimus otetaan korjattavaksi, jos vähintään kolmannes sopimuspuolina olevista hallituksista sitä pyytää vielä suurempien helpoituksien myöntämiseksi alueidensa läpi kulkeville siirtolaisille.
Tehty Genevessä 14 p:nä kesäkuuta 1929 yhtenä kappaleena, joka sijoitetaan Kansainliiton sihteeristön arkistoon. Kansainliiton pääsihteeri lähettää oikeiksi todistetut jäljennökset kaikille 11 artiklan ensimmäisessä kappaleessa mainituille hallituksille.