Suomen ja Belgian välinen sovinto- ja välitystuomiomenettelyä koskeva sopimus.
- Allekirjoituspäivä
Suomi ratifioinut sopimuksen 11 päivänä marraskuuta 1927. Ratifioimisasiakirjat vaihdettiin Tukholmassa 19 päivänä marraskuuta 1927.
Suomen Tasavallan Presidentti ja Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuningas, haluten kehittää molempia maita yhdistäviä ystävällisiä suhteita ja mitä laajimmassa määrässä soveltaa keskinäisissä suhteissaan Kansainliiton johtavia periaatteita, ovat päättäneet tehdä sovinto- ja välitystuomiomenettelyä koskevan sopimuksen ja tässä tarkoituksessa täysivaltuutetuikseen nimittäneet:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Herra Tohtori Söderhjelmin, Suomen täysivaltaisen ministerin ja erikoislähettilään Tukholmassa, sekä
Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuningas:
Vapaaherra de Grooten, Hänen täysivaltaisen ministerinsä ja erikoislähettiläänsä Helsingissä,
jotka, vaihdettuaan hyvään ja asianmukaiseen muotoon laadituiksi havaitut valtakirjansa, ovat sopineet seuraavista määräyksistä:
I OSASTO.
1 artikla.
Kaikki Suomen ja Belgian välillä syntyvät riitaisuudet, olkoot ne mitä laatua tahansa, joissa sopimuspuolet kiistävät toisiltaan jonkun oikeuden ja joita ei ole voitu sovinnossa ratkaista tavallista diplomaattista tietä, ovat saatettavat pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi alempana olevien määräyksien mukaisesti.
Tämä sopimus soveltuu ainoastaan niihin riitakysymyksiin, jotka syntyvät tämän sopimuksen ratifioimisen jälkeen ja koskevat ratifioimisen jälkeisiä tilanteita tai seikkoja.
Riitakysymykset, joiden ratkaiseminen on tapahtuva Suomen ja Belgian välillä voimassa olevien muiden sopimusten säätämää erikoismenettelyä noudattamalla, ovat käsiteltävät näiden sopimusten määräysten mukaisesti.
2 artikla.
Ennenkuin riitakysymys saatetaan pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, voidaan se sopimuspuolten yksimielisestä päätöksestä sovittelua varten saattaa tämän sopimuksen määräysten mukaisesti asetetun, pysyväinen sovintolautakunta nimisen, pysyväisen kansainvälisen lautakunnan käsiteltäväksi.
3 artikla.
Toisen artiklan edellyttämään pysyväiseen sovintolautakuntaan kuuluu viisi jäsentä, jotka nimitetään seuraavasti: Suomen ja Belgian hallitukset nimittävät kukin omista kansalaisistaan lautakuntaan yhden jäsenen ja valitsevat yhteisesti lautakunnan muut kolme jäsentä, joiden tulee olla ulkopuolisten valtojen kansalaisia; näiden kolmen jäsenen tulee olla eri maiden kansalaisia ja Suomen ja Belgian hallitukset nimittävät heidän keskuudestaan lautakunnan puheenjohtajan.
Jäsenet nimitetään kolmeksi vuodeksi; heidän toimeksiantonsa voidaan uudistaa. He pysyvät toimissaan siksi kunnes heidän tilalleen on valittu toiset jäsenet ja joka tapauksessa kunnes ne tehtävät, jotka ovat vireillä heidän toimeksiantokautensa päättyessä, ovat loppuun käsitelty.
Jos jäsen kuolee tai eroaa tai saa muun esteen, on toinen jäsen viipymättä valittava hänen tilalleen jäsenten nimittämisestä säädetyssä järjestyksessä.
4 artikla.
Pysyväinen sovintolautakunta on asetettava kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen kuin tämä sopimus on tullut voimaan.
Jos yhteisesti nimitettäviä jäseniä ei ole asetettu sanotun ajan kuluessa tai, kysymyksen ollessa avoimeksi tulleen toimen täyttämisestä, kolmen kuukauden kuluessa sen tultua avoimeksi, on, ellei asiasta toisin sovita, Sveitsin liittoneuvoston presidenttiä pyydettävä toimittamaan tarpeelliset nimitykset.
5 artikla.
Riitakysymys saatetaan pysyväisen sovintolautakunnan käsiteltäväksi anomuksella, jonka joko molemmat riitapuolet yhteisesti tai, erimielisyyden sattuessa, jompikumpi heistä toimittaa sen puheenjohtajalle.
Anomuksen tulee sisältää lyhyt selostus riidan aiheesta sekä pyyntö että lautakunta ryhtyisi kaikkiin tarpeellisiin toimenpiteisiin sovinnon aikaansaamiseksi.
Jos jompikumpi riitapuolista esittää anomuksen, on se viipymättä saatettava toisen riitapuolen tietoon.
6 artikla.
Kun Suomen hallitus tai Belgian hallitus on saattanut riitakysymyksen pysyväisen sovintolautakunnan käsiteltäväksi, voi kumpikin riitapuoli ennen viidettätoista päivää sen jälkeen tämän riitaisuuden tutkimista varten vaihtaa nimittämänsä jäsenen henkilöön, joka käsittelynalaisessa kysymyksessä omaa erityistä asiantuntemusta.
Riitapuolen, joka käyttää tätä oikeutta hyväkseen, tulee heti antaa siitä tieto vastapuolelle, joka siinä tapauksessa ennen viidettätoista päivää tiedon saatuaan voi ryhtyä vastaavan toimenpiteeseen.
7 artikla.
Pysyväisen sovintolautakunnan asiana on selvittää riitakysymykset, tässä tarkoituksessa tutkinnan tai muiden keinojen avulla hankkia tarpeelliset tiedot sekä yrittää sovittaa riitapuolet. Se voi, tutkittuaan asian, esittää sopimuspuolille soveliaaksi harkitsemansa ehdotuksen ja asettaa heille määräajan mielensä lausumista varten.
Suoritettuaan loppuun tehtävänsä lautakunta laatii pöytäkirjan, jossa se, asian laadusta riippuen, toteaa joko että sopimuspuolet ovat sopineet ja, jos on aihetta, sopimusehdot, tai ettei riitapuolia ole voitu sovittaa.
Lautakunnan tulee, elleivät riitapuolet toisin päätä, suorittaa tehtävänsä kuuden kuukauden kuluessa luettuna siitä päivästä, jolloin riitaisuus saatettiin lautakunnan käsiteltäväksi.
8 artikla.
Ellei toisin ole sovittu, vahvistaa pysyväinen sovintolautakunta itse menettelyä koskevat säännökset, tullen menettelyn joka tapauksessa olla vuoroväitteinen (kontradiktoorinen). Tutkintaa järjestettäessä tulee lautakunnan, ellei se yksimielisesti toisin päätä, sovelluttaa lokakuun 18 päivänä 1907 Haagissa päivätyn, kansainvälisten riitaisuuksien rauhanomaista ratkaisemista koskevan yleissopimuksen III osastossa olevia säännöksiä (kansainvälisistä tutkintakomissioneista).
9 artikla.
Pysyväinen sovintolautakunta kokoontuu, elleivät riitapuolet ole toisin sopineet, lautakunnan puheenjohtajan määräämällä paikkakunnalla.
10 artikla.
Pysyväisen sovintolautakunnan toiminta ei ole julkinen, ellei lautakunta ole sopimuspuolten suostumuksella toisin päättänyt.
11 artikla.
Riitapuolia edustaa pysyväisessä sovintolautakunnassa asiamiehet, jotka ovat välittäjinä heidän ja lautakunnan välillä; he voivat myöskin käyttää avustajina tarkoitusta varten määrättyjä neuvonantajia ja asiantuntijoita sekä vaatia todistajina kuultaviksi kaikkia niitä henkilöitä, joiden todistukset voivat vaikuttaa asiaan.
Lautakunta puolestaan voi vaatia suullisia selityksiä riitapuolten asiamiehiltä, neuvonantajilta ja asiantuntijoilta kuin myöskin kaikilta henkilöiltä, joiden kuulusteleminen hallitustensa suostumuksella havaitaan tarpeelliseksi.
12 artikla.
Ellei tässä sopimuksessa toisin säädetä tekee pysyväinen sovintolautakunta päätöksensä yksinkertaisella äänteen enemmistöllä. Kullakin jäsenellä on yksi ääni; äänten jakautuessa tasan, ratkaisee puheenjohtajan ääni.
Lautakunta ei voi ryhtyä asialliseen ratkaisuun, elleivät kaikki jäsenet ole saapuvilla.
13 artikla.
Suomen ja Belgian hallitukset sitoutuvat helpottamaan pysyväisen sovintolautakunnan tehtäviä ja eritoten mahdollisimman laajalti toimittamaan sille kaikki tarpeelliset asiakirjat ja tiedot, kuin myöskin käyttämään kaikkia käytettävinään olevia keinoja toimittaakseen alueellaan lainsäädäntönsä mukaisesti todistajain ja asiantuntijain haastamista ja kuulustamista sekä tietojen hankkimista itse paikalla.
14 artikla.
Pysyväisen sovintolautakunnan tehtävän kestäessä suoritetaan kullekin jäsenelle korvaus, jonka määrän Suomen ja Belgian hallitukset yhteisesti määräävät.
Kukin riitapuoli suorittaa omat kulunsa ja yhteiset kulut, joihin luetaan jäsenille suoritettavat korvaukset, jaetaan riitapuolten kesken tasan.
15 artikla.
Jos sovintoa ei saada syntymään pysyväisessä sovintolautakunnassa, alistetaan riitaisuus välityskirjalla pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi sen perussäännön mainitsemilla ehdoilla ja noudattamalla siinä säädettyä menettelyä.
Jos riitapuolet eivät sovi välityskirjasta, voi jompikumpi heistä, kuukautta sitä ennen ilmoitettuaan siitä vastapuolelle, välittömästi anoa riitaisuuden saattamista pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
II OSASTO.
16 artikla.
Kaikki muut, paitsi 1 artiklassa mainitut kysymykset, joista Suomen ja Belgian hallitukset ovat eri mieltä, voimatta niitä ratkaista tavallista diplomaatista tietä, ja joiden suhteen ei ole olemassa riitapuolten välisessä sopimuksessa edellytettyä menettelyä niiden sovinnolliseksi ratkaisemiseksi, alistetaan pysyväisen sovintolautakunnan käsiteltäväksi, ollen sovintolautakunnan asiana laatia riitapuolille sovintoehdotus ja joka tapauksessa raportti.
Tämän sopimuksen 5-14 artikloissa säädettyä menettelyä on sovellutettava.
17 artikla.
Elleivät riitapuolet yhden kuukauden kuluessa pysyväisen sovintolautakunnan toiminnan päätyttyä ole sopineet asiaa, on kysymys jommankumman riitapuolen pyynnöstä saatettava välitystuomioistuimen ratkaistavaksi, joka, elleivät riitapuolet toisin sovi, on asetettava kansainvälisten riitaisuuksien sovinnollisesta ratkaisemisesta 18 päivänä lokakuuta 1907 Haagissa tehdyn yleissopimuksen 45 artiklan määräysten mukaisesti. Tämän tuomioistuimen tulee, mikäli siihen on aihetta, menettelyyn nähden noudattaa sanotun yleissopimuksen IV osaston III lukuun sisältyviä määräyksiä. Siinä tapauksessa ettei mainitun Haagin yleissopimuksen edellyttämää välityskirjaa ole allekirjoitettu kuuden kuukauden kuluessa sen jälkeen kuin toinen riitapuolista on toiselle lähettänyt pyynnön riitaisuuden saattamisesta välitystuomioistuimen käsiteltäväksi, tulee välitystuomioistuimen vahvistaa välityskirja.
Välitystuomioistuimen tule tuomita "ex aequo et bono".
Välitystuomiossa on, jos siihen on aihetta, osotettava, millä tavoin se on pantava täytäntöön ja erityisesti määrättävä siinä noudatettavat määräajat.
YLEISET MÄÄRÄYKSET.
18 artikla.
Jos riitakysymys on sen laatuinen että sen ratkaiseminen maan lakien mukaan kuuluu oikeusviranomaisille, hallinto-oikeudelliset tuomioistuimet niihin luettuina, voi tämä riitapuoli vastustaa tässä sopimuksessa säädetyn menettelyn sovelluttamista ennenkuin asianomainen kansallinen oikeusviranomainen on kohtuullisessa ajassa antanut lain voiman voittaneen ratkaisun.
19 artikla.
Suomen ja Belgian hallitukset sitoutuvat tämän sopimuksen määräysten mukaisen menettelyn kestäessä välttämään jokaista toimenpidettä, joka voisi vaikuttaa haitallisesti joko pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen tuomion tai välitystuomion täytäntöönpanemiseen tai pysyväisen sovintolautakunnan ehdotuksen hyväksymiseen, ja yleensä pidättäytymään jokaisesta toimenpiteestä, olkoon se mitä laatua tahansa, joka on omiansa vaikeuttamaan tai pitkittämään riitaisuutta.
Kaikissa tapauksissa ja varsinkin jos riitapuolten välinen riitaisuus aiheutuu jo tapahtuneista tai tapahtumaisillaan olevista teoista, tulee pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen, toimien perussääntönsä 41 artiklan mukaisesti, mahdollisimman kiireellisesti määrätä ne väliaikaiset toimenpiteet, joihin on ryhdyttävä. Välitystuomioistuimen, joka tämän sopimuksen 17 artiklan määräysten mukaisesti käsittelee riitaisuutta, tulee myöskin määrätä tarpeelliset väliaikaiset toimenpiteet. Korkeat sopimuspuolet sitoutuvat sovelluttamaan tuomioistuimen tai välitystuomioistuimen määräämiä väliaikaisia toimenpiteitä.
20 artikla.
Jos tuomiossa tai välitystuomiossa selitetään että jommankumman valtion oikeusviranomaisen tai muun viranomaisen päätös tai muu toimenpide on kokonaan tai osittain ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa ja jos tämän riitapuolen valtiosääntöoikeus ei salli taikka vain osittain sallii puheenalaisen päätöksen tai toimenpiteen seuraamusten poistamista, sopivat sopimuspuolet että tuomiossa tai välitystuomiossa on loukatulle riitapuolelle määrättävä kohtuullinen korvaus muussa muodossa.
21 artikla.
Kaikki tämän sopimuksen tulkintaa ja sovelluttamista koskevat riitaisuudet ovat alistettavat pysyväisen kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.
22 artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava. Belgian osalta ratifioi sen Hänen Majesteettinsa Belgialaisten Kuningas edellyttäen että Belgian edustajakamarit siihen antavan suostumuksensa. Ratifioimisasiakirjat ovat mahdollisimman pian Tukholmassa vaihdettavat.
Tämä sopimus on voimassa kymmenen vuotta, lukien siitä päivästä, jolloin ratifioimisasiakirjain vaihtaminen tapahtuu. Ellei sitä vähintäin kuusi kuukautta ennen tämän määräajan umpeenkulumista ole irtisanottu, on sen voimassaoloaika katsottava yhä edelleen pidennetyksi viisivuotiskaudeksi kerrallaan.
Tämän vakuudeksi asianomaiset valtuutetut ovat tämän sopimuksen allekirjoittaneet.
Laadittu Tukholmassa, 4 päivänä maaliskuuta 1927.