Suomen sekä Suurbritannian ja Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan välinen kauppa- ja merenkulkusopimus.
- Allekirjoituspäivä
Sopimuksen 5, 6, 7 ja 15 artikla saatettiin väliaikaisesti voimaan lukien 1 päivästä tammikuuta 1924. Suomi ratifioinut sopimuksen 27 päivänä kesäkuuta 1924. Ratifioimisasiakirjat vaihdettiin Helsingissä 4 päivänä heinäkuuta 1924.
Kauppa- ja merenkulkusopimus Suomen ja Suurbritannian ja Irlannin Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä.
Suomen Tasavallan Presidentti ja Hänen Majesteettinsa Suurbritannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan sekä merentakaisten brittiläisten alueiden Kuningas, Intian Keisari, haluten edelleen edistää ja laajentaa alueidensa välillä jo vallitsevia kauppasuhteita, ovat tätä tarkoitusta silmälläpitäen päättäneet tehdä kauppa- ja merenkulkusopimuksen sekä määränneet täysinvaltuutetuiksi edustajikseen:
Suomen Tasavallan Presidentti:
Tohtori HENRIK RAMSAYN ja
Herra AXEL SOLITANDERIN;
Hänen Brittiläinen Majesteettinsa:
Herra ERNEST RENNIEN, M. V. O.,
Hänen Majesteettinsa ministerin Helsingissä;
jotka vaihdettuaan päteviksi ja asianmukaisiksi havaitut valtuutensa, ovat sopineet seuraavista artikloista:
1 artikla.
Molempien sopimuspuolten alueiden välillä sovellutetaan vastavuoroisesti kaupan ja merenkulun vapauden yleistä periaatetta.
Kummankin sopimuspuolen kansalaisilla tai alamaisilla on oikeus tulla aluksineen ja lasteineen vapaasti kaikkiin niihin toisen sopimuspuolen alueen paikkoihin ja satamiin, mihin tämän sopimuspuolen kansalaiset tai alamaiset nyt tahi vastedes saavat tulla, ja nauttivat kauppaa ja merenkulkua koskevissa asioissa samoja oikeuksia, etuoikeuksia, vapauksia, etuja, erikoisvapauksia ja vapautuksia, kuin mitä tämän sopimuspuolen kansalaiset tai alamaiset nyt tai vastedes nauttivat.
Kummankaan sopimuspuolen kansalaisia tai alamaisia älköön asetettako minkäänlaisten muiden tai korkeampien, heidän henkilöönsä tai omaisuutensa tai heidän kauppaansa tai teollisuutensa kohdistuvien verojen, yleisten tai paikallisten, tai rasitusten tai velvoitusten alaisiksi, olkoot ne minkälaatuisia tahansa, kuin mitä toisen sopimuspuolen kansalaisten tai alamaisten tai suosituimman maan kansalaisten tai alamaisten kannettavaksi on pantu tai pannaan.
Kuitenkin on sovittu, että edelläolevat määräykset eivät millään tavoin koske kummankaan sopimuspuolen alueilla voimassaolevia kauppaa, teollisuutta ja järjestyksen ylläpitoa koskevia, yleensä kaikkiin ulkomaalaisiin sovellutettavia lakeja, asetuksia ja erikoisia säännöksiä.
2 artikla.
Sopimuspuolet suostuvat kaikessa, mikä koskee ammatteja, kauppaa, merenkulkua ja teollisuutta, ulottamaan kaikki ne etuoikeudet, edut ja vapautukset, jotka jompikumpi sopimuspuoli on myöntänyt tai tämän jälkeen myöntää minkä muun vieraan valtion aluksille tai kansalaisille tai alamaisille tahansa, samalla kertaa ja ilman ehtoja, vaatimatta ja ilman vastakorvausta, toisenkin sopimuspuolen aluksiin, kansalaisiin tai alamaisiin, heidän tarkoituksensa kun on, että kummankin sopimuspuolen ammatit, kauppa, merenkulku ja teollisuus on kaikissa suhteissa asetettava suosituimman maan asemaan.
3 artikla.
Kummankin sopimuspuolen kansalaiset tai alamaiset saavat toisen sopimuspuolen alueilla täysin vapaasti hankkia, perinnön kautta tai muuten, ja hallita kaikenlaatuista omaisuutta, irtainta ja kiinteää, mitä tämän sopimuspuolen lait nyt tai vastedes sallivat minkä muun vieraan maan kansalaisten tai alamaisten tahansa hankkia ja hallita. Heillä on täysi valta siitä määrätä myynnin, vaihdon, lahjan, avioliiton tai testamentin kautta tahi millä muulla tavalla tahansa. Missään edellämainituissa tapauksissa ei heitä ole asetettava minkään muiden minkäännimisten tahi korkeampien verojen, maksujen tai rasitusten alaisiksi, kuin mitä toisen sopimuspuolen kansalaisiin tahi alamaisiin on sovellettu tahi sovelletaan.
Kummankin sopimuspuolen kansalaisten tai alamaisten sallitaan myös, toisen sopimuspuolen lakeja noudattamalla, vapaasti viedä maasta omaisuutensa ja yleensä tavaransa, olipa ne saatu perimällä tahi muuten, ilman että heitä ulkomaalaisina asetetaan muiden tai korkeampien maksujen alaisiksi, kuin mitä sen sopimuspuolen kansalaiset tai alamaiset olisivat velvolliset samanlaisissa olosuhteissa suorittamaan.
4 artikla.
Kummankin sopimuspuolen kansalaiset tai alamaiset ovat toisen sopimuspuolen alueilla vapautetut kaikesta pakollisesta sotapalveluksesta, olkoon sitten armeijassa, laivastossa, ilmailuvoimissa, kansalliskaartissa tai miliisissä. He ovat samoin vapautetut kaikista muista oikeudellisista, hallinnollisista ja kunnallisista toimista kuin niistä, joihin valamiehistöjä koskevat lait velvoittavat, sekä kaikista henkilökohtaisen palveluksen korvaukseksi määrätyistä, rahana tai tavarana suoritettavista pakkoveroista. He eivät ole sotilastarkoituksia varten muiden rasitusten, pakkokantojen tai pakko-ottojen alaisia kuin niiden, joiden alaisia toisen sopimuspuolen kansalaiset tai alamaiset nyt tai vastedes ovat; heillä on oikeus saada korvausta tai hyvitystä samojen lakien tai asetusten mukaan, joiden perusteella toisen sopimuspuolen kansalaisille tai alamaisille nyt tahi vastedes suoritetaan korvausta tai hyvitystä.
Edellämainituissa suhteissa ei kummankaan sopimuspuolen kansalaisille tai alamaisille ole toisen sopimuspuolen alueilla myönnettävä vähemmän suopeaa kohtelua, kuin mitä suosituimman maan kansalaisille tai alamaisille on myönnetty tai myönnetään.
5 artikla.
Tavaroita, jotka ovat toisen sopimuspuolen alueiden tuotteita tai valmisteita, ja jotka tuodaan toisen sopimuspuolen alueille, ei ole, saapuivatpa ne mistä paikasta tahansa, asetettava muiden tai korkeampien tullien tahi maksujen alaisiksi, kuin mitä minkä muun vieraan maan tahansa tuottamista tai valmistamista samanlaisista tavaroista maksetaan. Myöskään ei ole kummankaan sopimuspuolen alueilla tuotettujen tai valmistettujen tavaroiden tuontiin nähden toisen sopimuspuolen alueille, saapuivatpa ne mistä paikasta tahansa, voimassapidettävä tai asetettava mitään kieltoa tai rajoitusta, jota ei samalla tavalla uloteta minkä muun vieraan maan tahansa tuottamien tai valmistamien samanlaisten tavarain maahantuontiin.
Ainoat poikkeukset tästä yleisestä säännöstä muodostavat ihmisten, karjan tai hyödyllisten maanviljelyskasvien suojelemiseksi välttämättömät terveydenhoidolliset tahi muut kiellot sekä toimeenpiteet, joihin jommankumman sopimuspuolen alueilla voidaan ryhtyä toisen sopimuspuolen alueilla suoranaista tai välillistä palkintoa nauttiviin tavaroihin nähden, sekä myöskin kaikki toimenpiteet, joita Suomessa sovelletaan semmoisiin maanviljelyskasvien siemeniin, joiden ei alkuperänsä tähden katsota voivan menestyä Suomessa.
Kummallakin sopimuspuolella on kuitenkin oikeus vaatia, että tavaroita, jotka on tuotu toisen sopimuspuolen alueilta ja ovat tämän artiklan mukaisesti oikeutetut alhaisempiin tulleihin tai maksuihin kuin muiden vieraiden maiden tuotteet tai valmisteet, jotka eivät ole suosituimman maan asemassa, tulee seurata alkuperätodistukset, jotka sisältävät ne tiedot, ja joiden muoto on sellainen, kuin mitä niiden alueiden lakien ja säännösten mukaan voidaan kohtuudella vaatia mihin tavarat on tuotu.
6 artikla.
Hänen Brittiläinen Majesteettinsa sitoutuu olemaan vaatimatta hyväkseen niitä tullietuja tai helpoituksia, olkoon ne minkänimisiä tai minkälaatuisia tahansa, joita Suomi on myöntänyt tai myöntää Virolle, Latvialle ja Liettualle perinnäisen kauppansa säilyttämiseksi näiden maiden kanssa, niin kauan kuin näitä etuja tai helpotuksia ei ole suotu millekään muulle maalle.
7 artikla.
Kummankaan sopimuspuolen alueiden tuotteita tai valmisteita, joita viedään toisen sopimuspuolen alueille, ei ole asetettava muiden tai korkeampien tullien tai maksujen alaisiksi, kuin mitä suoritetaan samanlaisista mihin muuhun vieraaseen maahan tahansa viedyistä tavaroista. Minkään tavaran viennille jommankumman sopimuspuolen alueilta toisen sopimuspuolen alueille ei myöskään ole pantava mitään kieltoa tai rajoitusta, jota ei samalla tavalla uloteta samanlaisen tavaran vientiin mihin muuhun vieraaseen maahan tahansa.
8 artikla.
Tämän sopimuksen molemminpuolista suosituimmuutta koskevia määräyksiä sovelletaan ilman ehtoja kauppamatkustajiin ja heidän tavaranäytteisiinsä. Sopimuspuolten alueilla olevat kauppakamarit samoinkuin sellaiset muut kauppaseurat ja tunnustetut kaupalliset yhdistykset, jotka sitä varten voidaan valtuuttaa, hyväksytään molemmin puolin päteviksi viranomaisiksi antamaan kauppamatkustajain tarvitsemia todistuksia.
Kauppamatkustajain tavaranäytteinä maahantuomat tavarat lasketaan kummankin sopimuspuolen alueilla maahan väliaikaisesti ilman tullia, noudattamalla niitä tullimääräyksiä ja muodollisuuksia, jotka on säädetty takeeksi niiden jälleenviennistä tai säädettyjen tullimaksujen suorittamisesta, ellei niitä lain salliman ajan kuluessa jälleen maastaviedä. Edellämainittua etuoikeutta ei kumminkaan uloteta tavaroihin, joita ei määräänsä tai arvoonsa nähden voida pitää tavaranäytteinä, tai joiden samuutta ei, niiden laatuun nähden, voitaisi todeta niitä jälleenvietäessä.
Toisen sopimuspuolen tulliviranomaisten semmoisiin tavaranäytteisiin niitä maastavietäessä panemat tunnusmerkit, leimat tai sinetit sekä heidän semmoisista näytteistä antamansa, virallisesti todistetun luettelon, joka sisältää täydellisen selityksen niistä, hyväksyvät toisen sopimuspuolen tulliviranomaiset vastavuoroisesti osoittamaan niiden tavaranäyteominaisuuden ja vapauttamaan ne muusta tarkastuksesta, kuin mikä on tarpeen osoittamaan esitettyjen näytteiden olevan niitä, jotka luettelossa on mainittu. Kummankin sopimuspuolen tulliviranomaiset saavat kuitenkin kiinnittää sellaisiin tavaranäytteisiin lisätunnusmerkin niissä erityisissä tapauksissa, jolloin he katsovat semmoisen varokeinon tarpeelliseksi.
9 artikla.
Älkööt mitkään valtion, paikallisten viranomaisten tahi korporationien hyväksi kannettavat, jonkun tavaran tuotantoa, valmistusta tai kulutusta jommankumman sopimuspuolen alueilla koskevat sisäiset maksut olko mistään syystä suuremmat tai rasittavammat toisen sopimuspuolen tuotteille tai valmisteille kuin samanlaisille kotimaista alkuperää oleville tavaroille.
Kummankaan sopimuspuolen alueiden tuotteista tai valmisteista, jotka tuodaan toisen sopimuspuolen alueille ja jotka on aiottu varastoonpantaviksi tai kauttakuljettaviksi, ei kanneta mitään sisäisiä maksuja.
10 artikla.
Osakeyhtiöt ja muut kauppa-, teollisuus- ja finanssiyhtiöt ja yhtymät, jotka on perustettu tai tämän jälkeen perustetaan jommankumman sopimuspuolen lakien mukaan, ja jotka on rekisteröity tämän sopimuspuolen alueilla, ovat oikeutetut toisen sopimuspuolen alueilla harjoittamaan oikeuksiaan ja esiintymään oikeuksissa kantajina tai vastaajina tuon toisen sopimuspuolen lakeja noudattaen.
11 artikla.
Toimenpiteiden, joihin sopimuspuolet ryhtyvät järjestelläkseen ja edistääkseen liikennettä alueittensa läpi, tulee helpottaa vapaata kauttakulkua rautateitse tai vesitse käytännössäolevia, kansainväliselle liikenteelle soveltuvia kulkuväyliä pitkin. Mitään erotusta ei ole tehtävä, mikä perustuu henkilöiden kansallisuuteen, aluksien lippuun, alkuperä-, lähtö-, maahantulo-, maastalähtö- tahi määräpaikkaan tai johonkin seikkaan, joka koskee tavarain tai aluksien, henkilö- tai tavara-ajoneuvojen tai muiden kuljetusneuvojen omistusoikeutta.
Turvatakseen edelläolevain määräysten sovelluttamisen sallivat sopimuspuolet kauttakulun aluevesiensä läpi tavallisilla ehdoilla ja rajoituksilla.
Kauttakulkuliikenteestä älköön kannettako mitään erityistä kauttakulkuun (maahantulo ja maastalähtö mukaan luettuna) kohdistuvia maksuja, lukuunottamatta niitä, mitkä on aiottu yksinomaan semmoisesta kauttakulusta aiheutuvien valvonta- ja hallintokustannusten peittämiseksi.
Kumpikaan sopimuspuoli ei ole velvollinen tämän artiklan nojalla sallimaan semmoisten matkustajain kauttakulkua, joiden pääsy sen alueille on kielletty, eikä semmoisten tavarain kauttakuljetusta, joiden maahantuonti on kielletty joko yleisistä terveydenhoidollisista tai turvallisuussyistä tai varokeinona eläin- tai kasvitauteja vastaan.
Tämän artiklan tarkoittamassa merkityksessä katsotaan henkilöiden, matkatavarain ja tavarain sekä myös aluksien, henkilö- ja tavara-ajoneuvojen ja muitten kuljetusneuvojen olevan kauttakulkumatkalla sopimuspuolten alueiden läpi, kun kulku semmoisen alueen kautta, uudelleenlastaamisineen, varastoimisineen, lastin jakamisineen tai kuljetustavan muutoksineen, tahi ilman sellaista, muodostaa ainoastaan osan koko matkasta, joka alkaa ja päättyy sen sopimuspuolen rajojen ulkopuolella, jonka alueen kautta kulku tapahtuu.
Hänen Majesteettinsa Suurbritannian Kuninkaan alueihin tai alueista kauttakulkumatkalla Suomen alueen kautta oleville henkilöille, tavaroille, aluksille, ajoneuvoille, vaunuille ja postille myönnetty kauttakulkuvapaus ei käsitä tavaroiden kauttakuljetusta moottori- tai hevoskyydillä niin kauan kuin se on Suomen lainsäädännössä yleensä kielletty.
12 artikla.
Kumpikin sopimuspuoli sallii kaiken kauppatavaran maahantuonnin tai maastaviennin, mitä laillisesti saadaan maahantuoda tai maastaviedä, sekä myös matkustajain kuljetuksen alueiltaan tai alueilleen toisen sopimuspuolen aluksilla; ja nämä alukset, niiden lastit ja matkustajat nauttivat samoja etuoikeuksia, eikä niistä saa kantaa muita tai korkeampia veroja tai maksuja, kuin mitä oman maan aluksista ja niiden lasteista ja matkustajista tai minkä muun vieraan maan tahansa aluksista ja niiden lasteista ja matkustajista kannetaan.
13 artikla.
Tämän sopimuksen määräykset vastavuoroisesta kansallisen kohtelun myöntämisestä merenkulkuun nähden eivät koske rannikkolaivaliikennettä, jossa suhteessa sopimuspuolten kansalaiset tai alamaiset ja alukset nauttivat suosituimman maan kohtelua.
Suomalaiset ja brittiläiset alukset saavat kuitenkin kulkea satamasta toiseen joko jättääkseen, kokonaan tai osaksi, maihin ulkomailta tuomansa lastit tai matkustajat tai ottaakseen, kokonaan tai osaksi, alukseen ulkomaalaiseen määräpaikkaan menevät lastinsa tai matkustajansa.
Myöskin on sovittu siitä, että jos jompikumpi sopimuspuoli varaa rannikkolaivaliikenteen yksinomaan kansallisille aluksille, ei toisen sopimuspuolen aluksia, jos ne harjoittavat liikennettä paikkoihin tai paikoista, jotka eivät ole siten varatun rannikkoliikenteen rajojen sisäpuolella, kielletä kuljettamasta ensinmainitun sopimuspuolen alueiden kahden sataman välillä paikkoihin tai paikoista, jotka eivät ole edellämainittujen rajojen sisäpuolella, matkustajia, joilla on koko matkan lippu, tai tavaroita, jotka on lähetetty koko matkan rahtikirjalla, ja nämä alukset, niiden matkustajat ja lastit nauttivat sellaista kuljetusta harjoittaessaan tämän sopimuksen täysiä etuoikeuksia.
14 artikla.
Mitä tulee alusten sijoitukseen, lastaukseen ja purkamiseen sopimuspuolten alueiden satamissa, satama-altaissa ja ulkoredillä, ei kumpikaan sopimuspuoli saa missään suhteessa myöntää minkään muun vieraan maan aluksille eikä oman maan aluksille mitään etuoikeutta tai helpotusta, jota ei samalla tavalla myönnetä toisen sopimuspuolen aluksille.
15 artikla.
Tonni-, satama-, luotsaus-, majakka-, karanteeni-, tai muihin samanlaisiin maksuihin tai rasituksiin nähden, olkoot ne minkänimisiä tahansa, joita kannetaan valtion, julkisten viranomaisten, yksityisten, korporationien tahi minkä tahansa laitosten nimessä tai hyväksi, nauttivat kummankin sopimuspuolen alukset toisen sopimuspuolen alueiden satamissa ainakin yhtä suopeaa kohtelua, kuin mitä oman maan aluksille tai minkä muun vieraan maan aluksille tahansa myönnetään.
On sovittu siitä, ettei mikään määräys tässä artiklassa tai muussakaan osassa tätä sopimusta vapauta sopimuspuolten aluksia noudattamasta kulloinkin voimassaolevia luotsausta koskevia lakeja ja säännöksiä.
16 artikla.
Kummankin sopimuspuolen alus, jonka sään tai onnettomuuden pakoittamana täytyy etsiä turvaa toisen sopimuspuolen alueiden satamassa, saa siellä vapaasti uudistaa varustuksensa, hankkia kaikki tarpeelliset varastot ja lähteä merelle jälleen maksamatta mitään muita maksuja, kuin mitä oman maan aluksen olisi samanlaisessa tapauksessa maksettava. Mutta jos kauppa-aluksen päällikön täytyisi myydä osa kauppatavarastaan kustannustensa peittämiseksi, on hän velvollinen noudattamaan sillä paikalla vallitsevia määräyksiä ja tariffeja, mihin hän on joutunut.
Jos toisen sopimuspuolen alus ajaa karille tai haaksirikkoutuu toisen sopimuspuolen alueiden rannikoilla, on alus ja kaikki sen osat ja kaikki siihen kuuluvat varustukset ja kalustot sekä kaikki siitä pelastetut esineet ja kauppatavarat, myöskin mereen heitetyt, tai mitä niistä on saatu, jos ne on myyty, samoinkuin kaikki sellaiselta karillejoutuneelta tai haaksirikkoutuneelta alukselta löydetyt paperit luovutettava sen tavaran, kauppatavaran j. n. e. omistajille tai heidän asiamiehilleen, heidän vaatimuksestaan. Jos omistajia tai asiamiehiä ei ole paikalla, on sanotut tavarat, kauppatavarat j. n. e., mikäli ne ovat toisen sopimuspuolen kansalaisen tai alamaisen omaisuutta, luovutettava sille tämän sopimuspuolen konsuliedustajalle, jonka alueella haaksirikko tai karilleajo on tapahtunut, hänen tehtyään siitä vaatimuksen siellä voimassaolevien lakien määräämän ajan kuluessa, ja tämän konsuliedustajan, omistajain tai asiamiesten on maksettava ainoastaan omaisuuden säilyttämisestä aiheutuneet kustannukset sekä myös ne pelastuspalkkiot ja muut kustannukset, jotka olisi ollut suoritettava oman maan aluksen samalla tavalla haaksirikkoutuessa tai karilleajaessa.
Sopimuspuolet suostuvat sitäpaitsi siihen, että pelastetusta kauppatavarasta ei kanneta mitään tullimaksua, ellei sitä tullikäsitellä kotimaista kulutusta varten.
Aluksen joko ajautuessa satamaan sään pakottamana, joutuessa karille ta haaksirikkoutuessa olkoon asianomaisilla konsulinviranomaisilla valta, jos omistaja, päällikkö tai muu omistajan asiamies ei ole saapuvilla, tai on saapuvilla ja sitä vaatii, puuttua asiaan hankkiakseen tarpeellista apua kansalaisilleen.
17 artikla.
Kaikki alukset, jotka Suomen lain mukaan on katsottava suomalaisiksi aluksiksi, ja kaikki alukset, jotka brittiläisen lain mukaan on katsottava brittiläisiksi aluksiksi, ovat tämän sopimuksen tarkoituksia varten pidettävät vastaavasti suomalaisina ja brittiläisinä aluksina.
18 artikla.
Toisella sopimuspuolella on oikeus nimittää pääkonsuleita, konsuleita, varakonsuleita ja konsuliasiamiehiä toisen sopimuspuolen alueiden kaupunkeihin ja satamiin. Nämä pääkonsulit, konsulit, varakonsulit ja konsuliasiamiehet älkööt kumminkaan ryhtykö toimiinsa ennenkuin sen maan hallitus, johon heidät on lähetetty, on heidät tavanmukaisessa järjestyksessä hyväksynyt ja tunnustanut.
19 artikla.
Kummankin sopimuspuolen konsuliedustajat, jotka asuvat toisen sopimuspuolen alueilla, saakoot paikallisilta viranomaisilta sellaista apua, mitä heille lain mukaan voidaan antaa toisen sopimuspuolen aluksista karanneiden merimiesten takaisinsaamiseksi.
Kumminkaan älköön tätä määräystä sovellettako sen sopimuspuolen kansalaisiin tai alamaisiin, jonka alueilla karkaaminen tapahtuu.
Kun toisen sopimuspuolen kansalainen tai alamainen kuolee toisen sopimuspuolen alueella jättäen perillisiä, jotka eivät asu siellä, on ensinmainitun sopimuspuolen konsuliedustaja ilman näiden perillisten nimenomaista valtuutusta oikeutettu edustamaan heitä, mikäli toisen sopimuspuolen lait eivät nimenomaan semmoista edustusta kiellä, kaikissa kuolinpesän hoitoa koskevissa asioissa oikeudella nostaa sanotuille perillisille lankeavat osuudet.
20 artikla.
Kummankin sopimuspuolen kansalaisilla tai alamaisilla on, heidän täytettyään lain määräämät muodollisuudet, toisen sopimuspuolen alueilla samat oikeudet keksintöjen patentteihin, tavaramerkkeihin, kaavoihin ja malleihin nähden kuin viimemainitun omilla kansalaisilla tai alamaisilla.
21 artikla.
Kaikki semmoisilla merkeillä tai selityksillä varustetut tavarat, joissa ilmoitetaan tai ilmeisesti uskotellaan, että tavarat ovat jommankumman sopimuspuolen alueiden tuotteita tai valmisteita, on otettava, jos ilmoitus tai uskottelu on väärä, takavarikkoon niitä jommankumman sopimuspuolen alueille tuotaessa. Takavarikko voidaan myös toimittaa siinä valtiossa, missä väärä alkuperämerkintä on tehty, tai mihin semmoisella väärällä merkinnällä varustetut tavarat on saatettu tuoda.
Takavarikko on toimitettava joko asianomaisen hallituksen viranomaisen tai asianomaisen yksityisen henkilön tai yhtymän pyynnöstä, kummankin sopimuspuolen kotimaisen lainsäädännön mukaisesti, mutta viranomaiset eivät ole velvolliset toimittamaan kauttakulkutavarain takavarikoimista. Jos jommankumman sopimuspuolen laki ei salli takavarikoimista maahantuotaessa, on takavarikoimisen sijasta käytettävä maahantuontikieltoa.
Kummankin sopimuspuolen tuomioistuimet ratkaiskoot, mitkä selitykset yleisluontoisuutensa tähden jäävät tämän artiklan määräysten ulkopuolelle.
22 artikla.
Tämän sopimuksen ei ole katsottava oikeuttavan tai velvoittavan mihinkään, mikä olisi ristiriidassa sellaisen yleisen kansainvälisen sopimuksen kanssa, johon joko Suomen Tasavallan Presidentti tai Hänen Brittiläinen Majesteettinsa on liittynyt tahi vastedes liittyy.
23 artikla.
Tämän sopimuksen määräyksiä ei ole sovellettava Intiaan eikä mihinkään hänen Brittiläisen Majesteettinsa itsehallinnollisiin dominioihin, siirtomaihin, alusmaihin tahi suojelusmaihin, ellei Hänen Brittiläisen Majesteettinsa Helsingissä oleva edustaja ilmoita Hänen Brittiläisen Majesteettinsa haluavan, että sanottuja määräyksiä on sovellettava johonkin sellaiseen alueeseen.
Kumminkin nauttivat Intiassa tahi jossakin Hänen Brittiläisen Majesteettinsa itsehallinnollisessa dominiossa, siirtomaassa, alusmaassa tai suojelusmaassa tuotetut tai valmistetut tavarat Suomessa samaa kohtelua, kuin mitä samanlaiset tavarat nauttivat Yhdistyneessä Kuningaskunnassa tuotettuina tai valmistettuina, niin kauan kuin Suomessa tuotetuille tai valmistetuille tavaroille myönnetään Intiassa tai sanotuissa itsehallinnollisissa dominioissa, siirtomaissa, alusmaissa tai suojelusmaissa yhtä suopea kohtelu kuin missä tahansa muussa vieraassa maassa tuotetuille tai valmistetuille tavaroille.
24 artikla.
Edelläolevan artiklan Intiaa ja Hänen Brittiläisen Majesteettinsa itsehallinnollisia dominioita, siirtomaita, alusmaita ja suojelusmaita koskevia määräyksiä sovellettakoon myös mihin maa-alueeseen tahansa, johon nähden Hänen Brittiläinen Majesteettinsa on suostunut vastaanottamaan mandaatin kansainliiton puolesta.
25 artikla.
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimisasiakirjat vaihdettava Helsingissä niin pian kuin mahdollista. Se tulee voimaan heti ratifioimisen jälkeen ja on sitova yhden vuoden ajan luettuna voimaantulopäivästä. Siinä tapauksessa, ettei kumpikaan sopimuspuoli ole kuutta kuukautta ennen sanotun yhden vuoden ajan päättymistä ilmoittanut toiselle sopimuspuolelle aikovansa lakkauttaa tätä sopimusta, jää se voimaan, kunnes kuusi kuukautta on kulunut päivästä, jolloin jompikumpi sopimuspuoli on sen irtisanonut.
Mutta mitä tulee Intiaan tahi Hänen Brittiläisen Majesteettinsa itsehallinnollisiin dominioihin, siirtomaihin, alusmaihin tai suojelusmaihin, tai alueeseen, mihin nähden Hänen Brittiläinen Majesteettinsa on suostunut vastaanottamaan mandaatin kansainliiton puolesta, joihin tätä sopimusta on 23 ja 24 artiklain määräysten mukaisesti sovellettu, on kummallakin sopimuspuolella oikeus lakkauttaa se erikseen milloin tahansa, tehtyään kuusi kuukautta sitä ennen ilmoituksen siitä.
Vakuudeksi asianomaiset täysivaltaiset edustajat ovat tämän sopimuksen allekirjoittaneet ja sineteillään varustaneet.
Tehtiin Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1923.
Selitys.
Vaikka Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1923 Suomen Tasavallan Presidentin ja Hänen Brittiläisen Majesteettinsa välillä allekirjoitetussa kauppa- ja merenkulkusopimuksessa myönnetäänkin kansallinen ja suosituimman maan kohtelu asianomaisten maiden aluksille toisen sopimuspuolen aluevesillä, suostuu Hänen Brittiläinen Majesteettinsa olemaan tämän sopimuksen 1 artiklan 2 kohdan nojalla vaatimatta brittiläisille aluksille mitään oikeuksia tahi etuoikeuksia, jotka ovat pidätetyt 100 jalan tai sitä lyhemmille suomalaisille aluksille sellaisilla Suomen sisävesillä, joilla on suoranainen liikeyhteys meren kanssa.
Vakuudeksi asianomaiset täysivaltaiset edustajat ovat tämän selityksen allekirjoittaneet.
Tehtiin Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1923.
Selitys.
Vaikka Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1923 Suomen Tasavallan Presidentin ja Hänen Brittiläisen Majesteettinsa välillä allekirjoitetussa kauppa- ja merenkulkusopimuksessa myönnetäänkin asianomaisten maiden aluksille kansallinen ja suosituimman maan kohtelu toisen sopimuspuolen aluevesillä, suostuu Hänen Brittiläinen Majesteettinsa olemaan sopimuksen asiakohtaisten määräysten nojalla vaatimatta brittiläisille aluksille mitään niistä erityisistä myönnytyksistä valtion luotsien käyttämiseen nähden, joita Suomen hallitus on suonut tai suo ruotsalaisille aluksille Suomen ja Ruotsin välisillä matkoilla, jotka rajoittuvat Itämerellä 59:nnen pohjoisen leveysasteen pohjoispuolelle, niin kauan kuin näitä myönnytyksiä ei uloteta minkään muun vieraan maan aluksiin ja ehdolla, että ne rajoitetaan:
a) säännöllistä matkustajaliikennettä harjoittaviin aluksiin, jotka eivät ole 750 nettorekisteritonnia suurempia;
b) purjealuksiin ja järvihöyryihin, jotka eivät ole 100 nettorekisteritonnia suurempia, ja joiden kuljettama, aluksen omistajan omistama lasti on yksinomaan halkoja, kalaa tai maataloustuotteita.
Vakuudeksi asianomaiset täysivaltaiset edustajat ovat tämän selityksen allekirjoittaneet.
Tehtiin Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1923.
Allekirjoituspöytäkirja.
Ryhtyessään allekirjoittamaan tälle päivälle päivättyä kauppa- ja merenkulkusopimusta Suomen ja Yhdistyneen Kuningaskunnan välillä ovat asianomaiset täysivaltaiset edustajat sopineet seuraavasta mainitun sopimuksen osittaisesta väliaikaisesta sovelluttamisesta:
Kunnes sanotun sopimuksen ratifioimisasiakirjat vaihdetaan 25:nnessä artiklassa säädetyssä järjestyksessä, on sovittu, että sopimuksen 5, 6, 7 ja 15 artikla tulevat molempain maiden välillä voimaan 1 päivänä tammikuuta 1924, sanottu päivä mukaanlukien, ja sitoutuvat molemmat sopimuspuolet julkaisemaan sitä varten tarpeelliset asetukset ja määräykset.
Vakuudeksi asianomaiset täysivaltaiset edustajat ovat tämän pöytäkirjan allekirjoittaneet.
Tehtiin Helsingissä 14 päivänä joulukuuta 1923.
Noottienvaihto. 1. Hänen Brittiläisen Majesteettinsa Helsingin-lähettiläs Suomen ulkoasiainministerille.
BRITTILÄINEN LÄHETYSTÖ
Helsinki, joulukuun 17 päivänä 1923.
Herra Ministeri,
Hänen Majesteettinsa Hallitus ei katso englantilais-suomalaisen kauppa- ja merenkulkusopimuksen ulottuvan asianomaisten sopimuspuolten kalavesiin. Se ei aio tämän sopimuksen nojalla vaatia mitään niitä erikoisoikeuksia tahi etuoikeuksia, jotka Helsingissä lokakuun 21 päivänä 1922 tehdyllä sopimuksella on myönnetty tahi jonkun jälkeenpäin Suomen ja Venäjän välillä tehtävän järjestelyn kautta myönnetään Venäjän kansalaisille kalastukseen nähden niillä Suomen aluevesillä Pohjoisessa Jäämeressä, jotka Venäjä on luovuttanut Suomelle Suomen ja Venäjän välillä lokakuun 14 päivänä 1920 tehdyssä rauhansopimuksessa. Tätä tarkoitusta varten katsoo Hänen Majesteettinsa Hallitus kalastuksen käsittävän myös hylkeenpyynnin.
Edelläoleva vakuutus on annettu ilman ennakkositoumusta mihinkään kysymykseen nähden, joka koskee aluevesien rajoja tahi niiden brittiläisten alusten, jotka eivät harjoita kalastusta tahi hylkeenpyyntiä Suomen aluevesillä, oikeutta kansalliseen kohteluun Suomen satamissa edellämainitun englantilais-suomalaisen sopimuksen määräysten nojalla.
Käytän tätä tilaisuutta, Herra Ministeri, uudistaakseni Teidän Ylhäisyydellenne mitä suurimman kunnioitukseni vakuutuksen.
Noottienvaihto. 2. Suomen ulkoasiainministeri Hänen Brittiläisen Majesteettinsa Helsingin-lähettiläälle.
ULKOASIAINMINISTERIÖ.
Helsingissä, joulukuun 21 päivänä 1923.
Herra Ministeri,
Minulla on kunnia tunnustaa vastaanottaneeni noottinne t. k. 17 päivältä, jossa hyväntahtoisesti teette seuraavan ilmoituksen:
Hänen Majesteettinsa Hallitus ei katso englantilais-suomalaisen kauppa- ja merenkulkusopimuksen ulottuvan asianomaisten sopimuspuolten kalavesialueisiin. Se ei aio tämän sopimuksen nojalla vaatia mitään niitä erikoisoikeuksia tahi etuoikeuksia, jotka Helsingissä lokakuun 21 päivänä, 1922 tehdyllä sopimuksella on myönnetty tahi jonkun jälkeenpäin Suomen ja Venäjän välillä tehtävän järjestelyn kautta myönnetään Venäjän kansalaisille kalastukseen nähden niillä Suomen aluevesillä Pohjoisessa Jäämeressä, jotka Venäjä on luovuttanut Suomelle Suomen ja Venäjän välillä lokakuun 14 päivänä 1920 tehdyssä rauhansopimuksessa. Tätä tarkoitusta varten katsoo Hänen Majesteettinsa Hallitus kalastuksen käsittävän myös hylkeenpyynnin.
Edelläoleva vakuutus on annettu ilman ennakkositoumusta mihinkään kysymykseen nähden, joka koskee aluevesien rajoja tahi niiden brittiläisten alusten, jotka eivät harjoita kalastusta tahi hylkeenpyyntiä Suomen aluevesillä, oikeutta kansalliseen kohteluun Suomen satamissa edellämainitun englantilais-suomalaisen sopimuksen määräysten nojalla.
Käytän tätä tilaisuutta uudistaakseni Teille, Herra Ministeri, kunnioitukseni vakuutuksen.