23/1920

Koska Kansainliiton tarkoituksena on yleisen rauhan luominen ja kun sellainen rauha saattaa perustua vain yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden pohjalle;

387 artikla.

Johdannossa esitetyn ohjelmaan toteuttamiseksi luodaan pysyvä järjestö.

Kansainliiton alkuperäiset jäsenet ovat myös tämän järjestön alkuperäisiä jäseniä ja vastedes on Kansainliiton jäsenyys tuottava jäsenyyden sanotussakin järjestössä.

388 artikla.

Pysyvään järjestöön kuuluu:

1. Jäsenvaltioiden edustajien yleinen konferenssi;

2. Kansainvälinen työtoimisto, joka työskentelee 393 artiklassa säädetyn hallintoneuvoston ohjaamana.

389 artikla.

Jäsenvaltioiden edustajien yleinen konferenssi pitää kokouksia tarpeen mukaan ja ainakin kerran vuodessa. Siihen kuuluu kustakin jäsenvaltiosta neljä edustajaa, joista kahden tulee olla hallituksen valtuutettuja sekä muista kahdesta toisen edustaa asianomaisen jäsenvaltion työnantajia ja toisen sen työntekijöitä.

Kunkin edustajan mukana saa olla enintään kaksi asiantuntevaa neuvonantajaa kutakin kokouksen päiväjärjestykseen otettua asiaa kohti. Jos konferenssissa on keskusteltavana erikoisesti naisia koskevia kysymyksiä, tulee ainakin yhden neuvonantajiksi määrätyistä henkilöistä olla nainen.

Jäsenvaltiot sitoutuvat määräämään ne edustajat ja asiantuntevat neuvonantajat, jotka eivät edusta hallitusta, yksissä neuvoin asianomaisen maan edustavimpien ammatillisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kanssa, mikäli sellaisia järjestöjä on olemassa.

Asiantuntevalla neuvonantajalla ei ole puhevaltaa muuten kuin sen edustajan pyynnöstä, jota hän avustaa, ja konferenssin puheenjohtajan erikoisella luvalla; neuvonantajat eivät ole äänioikeutettuja.

Edustaja voi määrätä toisen mukanaan olevista neuvonantajista sijaisekseen ilmoittamalla siitä kirjallisesti puheenjohtajalle ja sellaisella sijaisella on oikeus ottaa osaa keskusteluihin ja äänestyksiin.

Asianomaisen jäsenvaltion hallituksen on ilmoitettava kansainväliselle työtoimistolle edustajien ja neuvonantajien nimet.

Edustajien ja neuvonantajien valtakirjat tarkastaa konferenssi, joka kahden kolmanneksen enemmistöllä läsnäolevien edustajien äänistä voi kieltäytyä hyväksymästä edustajaa tai neuvonantajaa, jota konferenssin mielestä ei ole valittu tämän artiklan määräysten mukaisesti.

390 artikla.

Jokaisella edustajalla on oikeus äänestää yksilöllisesti kaikissa kysymyksissä, jotka on otettu konferenssissa käsiteltäviksi.

Jos jokin jäsenvaltio ei ole määrännyt toista niistä edustajista, jotka eivät edusta hallitusta, mutta jotka sillä on oikeus lähettää, on toinen näistä edustajista oikeutettu ottamaan osaa keskusteluihin, mutta ei äänestyksiin.

Jos konferenssi, sillä 389 artiklan mukaan olevan vallan nojalla, on kieltäytynyt hyväksymästä jotakin jäsenvaltion edustajista, sovelletaan tämän artiklan määräyksiä, ikäänkuin sanottua edustajaa ei olisi ensinkään valittu.

391 artikla.

Konferenssin kokoukset pidetään Kansainliiton kotipaikkakunnalla taikka muulla paikkakunnalla, jonka konferenssi edellisellä istuntokaudellaan on päättänyt kahden kolmanneksen enemmistöllä läsnäolevien edustajien antamista äänistä.

392 artikla.

Kansainvälinen työtoimisto on perustettava Kansainliiton kotipaikkakunnalle, ja se on kuuluva tämän liiton elimiin.

393 artikla.

Kansainvälistä työtoimistoa ohjaa hallintoneuvosto, jossa on 24 seuraavassa järjestyksessä määrättyä jäsentä:

Kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvostoon on kuuluva:

kaksitoista jäsentä, jotka edustavat hallituksia;

kuusi konferenssissa työnantajia edustavain valtuutettujen valitsemaa jäsentä ja

kuusi konferenssissa toimihenkilöitä ja työntekijöitä edustavain valtuutettujen valitsemaa jäsentä.

Hallituksia edustavista kahdestatoista jäsenestä määräävät kahdeksan ne jäsenvaltiot, jotka teollisuuden kannalta ovat tärkeimmät, sekä neljä jäsentä ne jäsenvaltiot, jotka muiden kuin yllä mainittujen kahdeksan jäsenvaltion konferenssissa hallituksiaan edustavain valtuutetut siihen valitsevat.

Jos syntyy erimielisyyttä siitä, mitkä jäsenvaltiot on katsottava teollisuuden kannalta tärkeimmiksi, ratkaisee asian Kansainliiton neuvosto.

Hallintoneuvoston jäsenen toimikausi on kolme vuotta. Avoimeksi tulevien paikkojen täyttämistä ja muita samantapaisia asioita koskevat kysymykset saattaa hallintoneuvosto ratkaista sillä edellytyksellä, että konferenssi hyväksyy ne.

Hallintoneuvosto valitsee yhden jäsenistään puheenjohtajaksi ja vahvistaa itseleen työjärjestyksen sekä määrää itse kokousaikansa. Erikoinen kokous on pidettävä, kun vähintään kymmenen hallintoneuvoston jäsentä sitä kirjallisesti pyytää.

394 artikla.

Kansainvälistä työtoimistoa johtaa hallintoneuvoston valitsema johtaja, jolle hallintoneuvosto laatii ohjeet ja joka on hallintoneuvostolle vastuussa toimiston hoidosta sekä kaikkien muiden tehtävien suorituksesta, mitä hänelle on voitu uskoa.

Johtajan tai hänen varamiehensä tulee olla läsnä kaikissa hallintoneuvoston istunnoissa.

395 artikla.

Kansainvälisen työtoimiston henkilökunnan ottaa toimeensa johtaja. Siihen on, mikäli huolenpito toimiston työn tehokkuudesta sen suinkin sallii, valittava eri kansallisuutta olevia henkilöitä. Jokin määrä näistä on oleva naisia.

396 artikla.

Kansainvälisen työtoimiston tehtävänä on koota ja levittää kaikkia työntekijäin olojen ja työehtojen kansainvälistä säännöstelyä koskevia tietoja sekä erittäin tutkia niitä kysymyksiä, jotka on ehdotettu konferenssin harkittaviksi kansainvälisten sopimusten tekemistä varten, ja niinikään suorittaa konferenssin määräämiä erikoistutkimuksia.

Toimiston tulee valmistaa konferenssin istuntokauden päiväjärjestys.

Toimiston tulee tässä tämän sopimuksen osastossa olevien määräysten mukaan täyttää sille kuuluvat, kansainvälisiä riitaisuuksia koskevat tehtävät.

Sen tulee toimittaa ja julkaista ranskan, englannin ja muullakin hallintoneuvoston sopivaksi katsomalla kielellä, aikakauskirjaa, missä käsitellään teollisuus- ja työkysymyksiä, joilla on kansainvälistä merkitystä.

Paitsi tässä artiklassa mainittuja tehtäviä tulee toimiston yleensä suorittaa ne muut tehtävät ja käyttää sitä toimivaltaa, mitkä konferenssi katsoo sopivaksi sille uskoa.

397 artikla.

Jäsenvaltioiden asianomaiset ministeriöt, jotka käsittelevät työoloja koskevia kysymyksiä, saattavat kansainvälisen työtoimiston hallintoneuvostossa olevan hallituksensa edustajan tai, siinä tapauksessa että sellaista edustajaa ei ole, hallituksensa siihen määräämän muun pätevän toimihenkilön välityksellä, olla suoranaisessa yhteydessä johtajan kanssa.

398 artikla.

Kansainvälinen työtoimisto voi pyytää Kansainliiton pääsihteerin apua kaikissa asioissa, joissa sellaista apua voidaan antaa.

399 artikla.

Jokainen jäsenvaltio suorittaa valtuutettujensa ja teknillisten neuvonantajain sekä konferenssin tai hallintoneuvoston kokouksissa olevien edustajiensa matka- ja elantokulut.

Kaikki muut kansainvälisestä työtoimistosta ja konferenssin tai hallintoneuvoston kokouksista johtuvat menot suorittaa Kansainliiton pääsihteeri johtajalle liiton varoista.

Johtaja on Kansainliiton pääsihteerille vastuussa kaikkien hänelle tämän artiklan määräysten mukaisesti uskottujen varojen käyttämisestä.

400 artikla.

Hallintoneuvoston tulee laatia konferenssin istuntokausien päiväjärjestys harkittuaan kaikki, jonkun jäsenvaltion hallituksen tai jonkin 389 artiklassa mainitun järjestön tekemät, päiväjärjestykseen otettavaksi tarkoitettua asiaa koskevat ehdotukset.

401 artikla.

Johtajan on oltava konferenssin sihteerinä ja hänen tulee neljää kuukautta ennen istuntokauden alkua huolehtia istunnon päiväjärjestyksen lähettämisestä jokaiselle jäsenvaltiolle sekä näiden välityksellä niille valtuutetuille, jotka eivät ole hallituksen edustajia, niin pian kuin nämä on valittu.

402 artikla.

Jokaisen jäsenvaltion hallituksella on oikeus vastustaa yhden tahi useamman asian ottamisesta päiväjärjestykseen. Sellaisen vastalauseen syyt on mainittava johtajalle osoitetussa perustellussa lausunnossa, josta johtajan tulee antaa tieto pysyvän järjestön jäsenvaltioille.

Asiat, joiden suhteen vastalause on tehty, jäävät silti päiväjärjestykseen, jos konferenssi tekee siitä päätöksen kahden kolmanneksen enemmistöllä läsnäolevien edustajien antamista äänistä.

Jokainen kysymys, jonka konferenssi kahden kolmanneksen äänienemmistöllä päättää ottaa harkittavaksi (edellisessä kappaleessa edellytetystä tavasta poiketen), on otettava seuraavan istuntokauden päiväjärjestykseen.

403 artikla.

Konferenssi laatii itse työjärjestyksensä, valitsee puheenjohtajansa ja se voi asettaa valiokuntia laatimaan mietintöjä asioista, joiden se katsoo kaipaavan selvitystä.

Kaikki kysymykset, joihin nähden ei muissa tämän sopimuksen tämän osaston artikloissa ole erikoisesti säädetty määräenemmistöä, ratkaistaan konferenssin läsnäolevien jäsenten yksinkertaisella äänienemmistöllä.

Äänestys ei ole pätevä, jos annettujen äänten luku on vähempi kuin puolet kokouksessa läsnä olevien edustajien luvusta.

404 artikla.

Konferenssi voi asettamissaan valiokunnissa käyttää apuna asiantuntevia neuvonantajia, jotka saavat ottaa osaa neuvotteluihin, mutta eivät päätöksen tekoon.

405 artikla.

Kun konferenssi päättää hyväksyä ehdotuksen jossakin päiväjärjestykseen otetussa asiassa, on sen määrättävä, onko ehdotuksen muotona oleva

a) "suositus", joka alistetaan jäsenvaltioiden harkintaan toteutettavaksi kotimaisena lakina tai muulla keinoin; vaiko

b) ehdotus kansainväliseksi, jäsenvaltioiden ratifioitavaksi sopimukseksi.

Kummassakin tapauksessa vaaditaan suosituksen tahi sopimusehdotuksen hyväksymiseen konferenssin loppuäänestyksessä kahden kolmanneksen enemmistö läsnäolevien edustajien äänistä.

Laatiessaan suositusta tai sopimusehdotusta, joka on aiottu yleisesti sovellettavaksi, tulee konferenssin kiinnittää huomiotaan niihin maihin, joiden teollisuusolot ilmaston, teollisuuden järjestysmuodon puutteellisen kehityksen ja muiden erityisten seikkojen vuoksi oleellisesti eroavat toisistaan, ja sen tulee ehdottaa sellaisia muutoksia, jotka se katsoo näiden maiden erikoisten olojen tähden tarpeellisiksi.

Konferenssin puheenjohtajan ja toimiston johtajan tulee allekirjoittaa kappale suositusta tahi ehdotusta kansainväliseksi sopimukseksi sekä jättää se Kansainliiton pääsihteerille. Tämän tulee jokaiselle jäsenvaltiolle lähettää alkuperäisen kanssa yhdenmukaiseksi todistettu jäljennös sellaisesta suosituksesta tahi sopimusehdotuksesta.

Jokainen jäsenvaltio sitoutuu vuoden kuluessa konferenssin päättämisestä (tahi, ellei tämä erikoisesta syystä ole mahdollista, niin pian kuin suinkin, ei kuitenkaan missään tapauksessa myöhemmin kuin kahdeksantoista kuukauden päästä konferenssin lopettamisesta) saattamaan sellaisen suosituksen tai ehdotuksen kansainväliseksi sopimukseksi asianomaisen valtioelimen tai asianomaisten valtioelinten käsiteltäväksi, lain antamista tai muunlaisiin toimiin ryhtymistä varten.

Milloin suositus on kyseessä, tulee jäsenvaltioiden antaa pääsihteerille tieto niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty.

Milloin sopimusehdotus on kyseessä, tulee sen jäsenvaltion, jonka asianomainen elin tai asianomaiset elimet ovat hyväksyneet ehdotuksen, antaa pääsihteerille tieto sopimuksen ratifioinnista sekä ryhtyä tarpeellisiin toimiin mainitun sopimuksen määräysten täyttämiseksi.

Jos suositus ei ole aiheuttanut lainsäädäntötointa tahi muuta suosituksen toteuttamista tarkoittavaa toimenpidettä, taikka jos asianomainen elin tai asianomaiset elimet eivät ole hyväksyneet ehdotusta kansainväliseksi sopimukseksi, ei jäsenvaltiolla ole niiden johdosta muuta velvollisuutta.

Milloin on kyseessä liittovaltio, jonka valta yhtyä työoloja koskevaan sopimukseen on jossakin määrin rajoitettu, on tämän valtion hallituksella oikeus käsitellä sopimusehdotusta, jota sellaiset rajoitukset koskevat, tavallisena suosituksena, ja siinä tapauksessa menetellään niinkuin tässä artiklassa on sanottu suosituksista.

Edellä olevan artiklan tulkinnassa on noudatettava seuraavaa periaatetta:

Missään tapauksessa ei voida vaatia jäsenvaltiota jonkin konferenssin tekemän suositusta tai sopimusehdotusta koskevan päätöksen johdosta vähentämään voimassaolevan lainsäädännön työntekijöille jo myöntämää suojelua.

406 artikla.

Ratifioitu sopimus on Kansainliiton pääsihteerin rekisteröitävä, mutta se ei sido muita jäsenvaltioita kuin niitä, jotka ovat sen ratifioineet.

407 artikla.

Ehdotus, joka ei konferenssin lopullisessa äänestyksessä saavuta kahden kolmanneksen enemmistöä läsnäolevien edustajien antamista äänistä, voi silti tulla niiden pysyvän järjestön jäsenvaltioiden väliseksi erikoissopimukseksi, jotka sitä haluavat.

Jokainen sellainen erikoissopimus on asianomaisten hallitusten lähetettävä Kansainliiton pääsihteerille, jonka tulee toimittaa se rekisteröidyksi.

408 artikla.

Jokainen jäsenvaltio sitoutuu vuosittain esittämään kansainväliselle työtoimistolle selostuksen niistä toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt täyttääkseen ne sopimukset, joihin se on yhtynyt.

Nämä selostukset on laadittava hallintoneuvoston ilmoittamaan muotoon ja niissä tulee olla ne tiedot, joita hallintoneuvosto on pyytänyt. Johtajan tulee konferenssin seuraavalla istuntokaudella esittää yleiskatsaus näihin selostuksiin.

409 artikla.

Työnantaja- tai työntekijäjärjestön kansainväliselle työtoimistolle osottaman kantelun, jonka mukaan joku jäsenvaltio ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin täyttääkseen sopimuksen, mihin se on yhtynyt, voi hallintoneuvosto lähettää asianomaiselle hallitukselle ja kehoittaa tätä antamaan asiaan sellaisen selityksen kuin se katsoo sopivaksi.

410 artikla.

Jos asianomainen hallitus ei anna kohtuullisessa ajassa selitystä taikka jos annettu selitys ei näytä hallintoneuvostosta tyydyttävältä, on tällä oikeus saattaa julkisuuteen esitetty kantelu sekä, myöskin vastaus, jos sellainen on saatu.

411 artikla.

Jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus kansainväliselle työtoimistolle tehdä valitus toista jäsenvaltiota vastaan, joka ei sen mielestä ole tyydyttävällä tavalla täyttänyt sopimusta, minkä molemmat ovat ratifioineet edellä olevien artiklain mukaisesti.

Jos hallintoneuvosto katsoo olevan syytä, on sillä oikeus, ennenkuin turvaudutaan alempana säädetyllä tavalla asetettuun tutkintokomissioon, asettua asianomaisen hallituksen yhteyteen, sillä tavoin kuin 409 artiklassa sanotaan.

Ellei neuvosto katso olevan syytä lähettää valitusta asianomaiselle hallitukselle, tahi ellei neuvosto, lähetettyään ilmoituksen, kohtuullisen ajan kuluessa saa tyydyttävää vastausta, voi neuvosto asettaa tutkintakomission, jonka tehtävänä on tutkia herätettyä kysymystä sekä antaa siitä lausunto.

Neuvosto voi myös ryhtyä puheena olevaan menettelyyn joko omasta aloitteestaan tahi konferenssiin osanottavan edustajan valituksen johdosta.

Jos 410 tahi 411 artiklan nojalla herätettyä kysymystä käsitellään hallintoneuvostossa, on sillä hallituksella, jota valitus koskee ja joka ei muuten ole neuvostossa edustettuna, oikeus lähettää edustaja ottamaan osaa neuvoston tätä asiaa koskeviin neuvotteluihin. Hallitukselle on hyvissä ajoin ilmoitettava aika, jona neuvottelut pidetään.

412 artikla.

Tutkintakomissio on pantava kokoon seuraavalla tavalla:

Jokainen jäsenvaltio sitoutuu kuuden kuukauden kuluessa tämän sopimuksen voimaantulosta nimeämään kolme teollisuusalantuntijaa, joista yksi edustaa työnantajia, toinen työntekijöitä ja kolmas on puolueeton. Kaikkien näiden henkilöiden nimet merkitään luetteloon, josta tutkintakomission jäsenet valitaan.

Hallintoneuvostolla on oikeus harkita näiden henkilöiden pätevyyttä ja kahden kolmanneksen enemmistöllä läsnäolevien edustajien antamista äänistä kieltäytyä hyväksymästä niitä, jotka eivät täytä tämän artiklan määräyksiä.

Hallintoneuvoston esityksestä Kansainliiton pääsihteeri valitsee mainittuun luetteloon otetuista henkilöistä tutkintakomissioon kolme jäsentä, yhden kustakin kolmesta ryhmästä, sekä määrää sitä paitsi yhden näin valituista jäsenistä komission puheenjohtajaksi. Siten valitusta kolmesta henkilöstä ei kukaan saa kuulua sellaiseen jäsenvaltioon, jota esitetty valitus suoraan koskee.

413 artikla.

Siinä tapauksessa, että valitus lykätään tutkintakomissioon 411 artiklan mukaisesti, sitoutuu jokainen jäsenvaltio, olkoonpa sillä suoranaista etua valituksesta tai ei, antamaan komission käytettäviksi kaikki sen hallussa olevat tiedot asiasta, jota valitus koskee.

414 artikla.

Sittenkuin tutkintakomissio on perinpohjaisesti tutkinut valitusta, tulee sen laatia mietintö, jossa sen on annettava kaikki riitaa valaisevat tiedot sekä tehdä ne ehdotukset toimenpiteiksi, joita se katsoo tarpeelliseksi esittää valituksen tehneen hallituksen tyydyttämiseksi, sekä sen ajan määräämiseksi, jonka kuluessa toimenpiteihin on ryhdyttävä.

Mietinnössä on tarpeen tullen niinikään ilmaistava ne sopivina pidetyt taloudelliset pakotteet, mihin muut hallitukset näyttävät komission mielestä olevan oikeutettuja ryhtymään sitä hallitusta vastaan, jota valitus koskee.

415 artikla.

Kansainliiton pääsihteerin tulee lähettää tutkintakomission mietintö jokaiselle hallitukselle, jota riita koskee, ja huolehtia sen julkisuuteen saattamisesta.

Kunkin mainituista hallituksista tulee kuukauden kuluessa Kansainliiton pääsihteerille ilmoittaa, hyväksyykö se komission mietinnössä olevat ehdotukset vai ei, sekä haluaako se, jollei niitä hyväksy, riidan lykkäämistä Kansainliiton pysyvään kansainväliseen tuomioistuimeen.

416 artikla.

Jos joku jäsenvaltio ei ryhtyisi 405 artiklassa määrättyihin toimenpiteisiin suosituksen tahi sopimusehdotuksen suhteen, on millä muulla jäsenvaltiolla tahansa oikeus vedota Kansainliiton pysyvään kansainväliseen tuomioistuimeen.

417 artikla.

Päätökseen, jonka pysyvä kansainvälinen tuomioistuin on antanut valituksen johdosta taikka asiasta, joka on 415 tai 416 artiklan nojalla sinne lykätty, ei saa muutosta hakea.

418 artikla.

Pysyvä kansainvälinen tuomioistuin voi vahvistaa, muuttaa tai hylätä tutkintakomission päätelmät ja ehkä esittämät suositukset ja sen tulee, tarpeen ollen, ilmaista ne sopivina pitämänsä taloudelliset pakotteet, joihin sen mielestä muut hallitukset näyttävät olevan oikeutettuja ryhtymään moitteenalaista hallitusta vastaan.

419 artikla.

Milloin jäsenvaltio ei ole määräajan kuluessa noudattanut tutkintakomission mietinnössä tahi pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen päätöksissä ehkä olevia suosituksia, on kaikilla muilla jäsenvaltioilla oikeus ryhtyä mainittua jäsenvaltiota vastaan sellaisiin taloudellisiin pakotteihin, jotka tutkintakomission mietinnössä tahi tuomioistuimen päätöksessä on selitetty tähän tapauksen soveltuviksi.

420 artikla.

Hallitus, jota vastaan moite on tehty, voi milloin tahansa ilmoittaa hallintoneuvostolle ryhtyneensä tarpeellisiin toimiin noudattaakseen tutkintakomission mietinnössä tahi kansainvälisen tuomioistuimen päätöksessä olevia suosituksia, ja saa Kansainliiton pääsihteerin välityksellä pyytää hallintoneuvostoa asettamaan tutkintakomission tutkimaan sen tiedonantoja. Sellaisessa tapauksessa sovelletaan 412, 413, 414, 415, 416, 417 ja 418 artiklan määräyksiä, ja jos tutkintakomission mietintö tahi pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen päätös on moitteenalaiselle hallitukselle suotuisa, on muiden hallitusten heti peruutettava taloudelliset toimenpiteet, joihin ovat tulleet ryhtyneeksi mainittua valtiota vastaan.

421 artikla.

Jäsenvaltiot sitoutuvat soveltamaan niitä sopimuksia, joihin ne tämän sopimuksen tämän osaston määräysten mukaisesti ovat yhtyneet, niihin siirto-, alus- ja suojelusmaihinsa, joilla ei ole täyttä itsehallintoa, kuitenkin sikäli:

1) kuin paikalliset olot eivät tee sopimusta mahdottomaksi soveltaa;

2) kuin ne muutokset, jotka ovat välttämättömiä sopimuksen sovittamiseksi paikallisiin oloihin, voidaan siihen tehdä.

Jokaisen jäsenvaltion tulee ilmoittaa kansainväliselle työtoimistolle päätös, jonka se aikoo tehdä täyttä itsehallintoa vailla olevan siirto- tai alus- tahi suojelusmaansa suhteen.

422 artikla.

Muutokset, jotka konferenssi kahden kolmanneksen enemmistöllä läsnäolevien edustajien annetuista äänistä on tämän sopimuksen tähän osastoon hyväksynyt, tulevat voimaan sen jälkeen kuin ne valtiot, joiden edustajat kuuluvat Kansainliiton neuvostoon, sekä kolme neljännestä jäsenvaltioista ovat ne ratifioineet.

423 artikla.

Kaikki kysymykset ja erimielisyydet, jotka koskevat tämän sopimuksen tämän osaston sekä jäsenvaltioiden tämän osaston nojalla vastedes tekemien sopimusten tulkintaa, on lykättävä pysyvän kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistaviksi.

424 artikla.

Konferenssin on ensi kerran kokoonnuttava lokakuussa 1919. Tämän istuntokauden paikka ja päiväjärjestys ilmoitetaan ohellisessa liitteessä.

Ensimäisen konferenssin kutsuu kokoon ja järjestää se hallitus, joka on siihen mainitun liitteen mukaan valittu. Tätä hallitusta avustaa konferenssille esitettävien asiakirjain valmistelussa kansainvälinen komissio, jonka jäsenet määrätään samassa liitteessä.

Tämän ensimäisen istuntokauden tuottamat kulut, samoin kuin kaikkien seuraavienkin, joita tullaan pitämään ennenkuin tarpeelliset määrärahat voidaan ottaa Kansainliiton tulo- ja menoarvioon, ottamatta lukuun valtuutettujen ja asiantuntijain matkakustannuksia, ovat jaettavat jäsenvaltioiden kesken samassa suhteessa kuin maailman postiliiton kansainvälisen toimiston kulut.

425 artikla.

Kunnes Kansainliitto on perustettu, tulee kansainvälisen työtoimiston johtajan säilyttää kaikki ilmoitukset, jotka edellä olevien artiklain mukaan ovat osotettavat liiton pääsihteerille, ja saatettava ne pääsihteerin tietoon.

426 artikla.

Kunnes pysyvä kansainvälinen tuomioistuin on luotu, on ne riita-asiat, jotka tämän sopimuksen tämän osaston mukaan on siihen lykättävä, käsiteltävä tuomioistuimessa, johon kuuluu kolme Kansainliiton neuvoston valitsemaa henkilöä.

427 artikla.

Myöntäen, että palkkatyöntekijäin ruumiillisella, siveellisellä ja henkisellä hyvinvoinnilla on mitä suurin merkitys kansainväliseltä kannalta katsottuna, korkeat sopimuspuolet ovat tämän ylevän tarkoitusperän saavuttamiseksi perustaneet I osastossa mainitun, Kansainliittoon liittyvän pysyvän järjestön.

Sopimuspuolet myöntävät, että ilmaston, tapojen ja tottumusten sekä taloudellisen otollisuuskäsityksen ja teollisuuden alalla valitsevien perinnäistapojen erilaisuus vaikeuttavat työolojen välitöntä täydellistä yhtenäistyttämistä. Mutta siinä vakaumuksessa, ettei työtä ole pidettävä yksinomaan kauppatavarana, he katsovat, että työolojen säännöstelemiseksi on keinoja ja periaatteita, joita kaikkien teollisuusyhteiskuntien tulisi pyrkiä soveltamaan siinä määrin kuin se voi tapahtua niissä valitsevissa erikoisoloissa.

Näistä keinoista ja periaatteista korkeain sopimuspuolten mielestä seuraavat näyttävät olevan erittäin tärkeitä:

1. Edellä mainittu perus-periaate, että työtä ei ole pidettävä yksinomaan kauppatavarana tahi kauppaesineenä.

2. Sekä työntekijäin että työnantajain yhdistymisoikeus kaikkien laillisten tarkoitusperien edistämiseksi.

3. Sellaisen palkan suorittaminen työntekijöille, että se turvaa heille tyydyttävät elinehdot ajan ja maan käsityksen mukaan.

4. Kahdeksantuntisen työpäivän tai nelikymmenkahdeksantuntisen työviikon asettaminen päämääräksi kaikkialla, missä sitä ei vielä ole saavutettu.

5. Vähintään kahdenkymmenenneljän tunnin viikkolevon saaminen, mikäli mahdollista, sunnuntaiksi.

6. Lasten työn kieltäminen ja velvollisuus rajoittaa kumpaakin sukupuolta olevien nuorten henkilöiden työtä siinä määrin, että heidän kasvatuksensa voi jatkua ja heidän ruumiillinen kehityksensä turvataan.

7. Periaate että yhtäläinen palkka on maksettava samanarvoisesta työstä sukupuoleen katsomatta.

8. Joka maassa tulee työoloista säädettyjen määräysten turvata kaikille työntekijöille, joilla on laillinen oikeus oleskella maassa, kohtuuden mukainen taloudellinen kohtelu.

9. Joka valtion tulee järjestää tarkastuselin, johon kuuluu myöskin naisia, valvomaan työntekijäin suojelua koskevien lakien ja asetusten noudattamista.

Tahtomatta väittää, että nämä periaatteet ja keinot olisivat täydellisiä tahi lopullisia korkeat sopimuspuolet ovat sitä mieltä, että ne voivat olla sopivana johtona Kansainliiton politiikalle ja että ne, jos ne teollisuusyhteiskunnat, jotka ovat Kansainliiton jäseniä, hyväksyvät ne ja jos sopiva tarkastajakunta käytännössä pysyttää ne loukkaamattomina, tuottavat pysyväisiä etuja maailman palkkatyöntekijöille.