1.1.2025

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on hylännyt suojelupoliisin vaatimuksen luvan antamisesta paikkatiedusteluun. Käräjäoikeus on katsonut, että tiedustelumenetelmän kohteena oli pysyväisluonteiseen asumiseen käytetty paikka, johon paikkatiedustelua ei saanut kohdistaa.

2. Suojelupoliisi on kannellut käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeudelle, joka on antanut suojelupoliisille luvan paikkatiedusteluun. Hovioikeus on katsonut, että kysymyksessä olevaa asuntoa ei tosiasiallisesti käytetty pysyväisluonteiseen asumiseen ja ettei paikkatiedustelun voitu katsoa vaarantavan kotirauhan suojan ydinaluetta.

3. Tiedusteluvalvontavaltuutettu on valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle vedonnut siihen, että tiedustelumenetelmää ei saanut kohdistaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan, ja katsonut, että asiassa ei ollut esitetty riittäviä perusteita tämän lähtökohdan kumoamiseksi. Muutoin asiassa täyttyivät tiedustelumenetelmän käytön edellytykset. Suojelupoliisi on vedonnut siihen, että huoneistoa on käytetty ainoastaan tilapäiseen majoittumiseen.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko paikkatiedustelun kohteena ollut pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävä tila, johon tiedustelumenetelmää ei saa kohdistaa ja onko siten paikkatiedustelua koskevan luvan antamiselle ollut laillisia edellytyksiä.

Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

5. Poliisilain siviilitiedustelua koskevan 5 a luvun 4 §:n 4 momentin mukaan tiedustelumenetelmää ei saa kohdistaa pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan.

6. Mainitun luvun 26 §:n mukaan paikkatiedustelulla tarkoitetaan muun ohella muussa kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävässä paikassa toimitettavaa tiedustelua esineen, omaisuuden, asiakirjan, tiedon tai seikan löytämiseksi. Luvun 27 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin päättää paikkatiedustelusta siviilitiedustelussa, jos se kohdistuu muuhun kotirauhan suojaamaan paikkaan kuin pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään paikkaan.

7. Hallituksen esityksessä (HE 202/2017 vp s. 180) poliisilain 5 a luvun 4 §:n 4 momentti ehdotettiin säädettäväksi siten, että tiedustelumenetelmää ei saisi kohdistaa "vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan". Hallituksen esityksessä lausuttiin, että perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat. Kotirauhan suojaama piiri määritellään kuitenkin eri tavoin perustuslaissa kuin esimerkiksi rikoslaissa. Tästä johtuen tiedustelumenetelmän käyttöä ei saisi kohdistaa rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun kotirauhan suojaamaan asuntoon tai muuhun asumiseen tarkoitettuun tilaan, jollei voitaisi osoittaa paikkaa tosiasiallisesti käytettävän muuhun kuin pysyväisluonteiseen asumiseen.

8. Myös paikkatiedustelun määritelmää koskeva poliisilain 5 a luvun 26 § ehdotettiin säädettäväksi vastaavalla tavalla siten, että paikkatiedustelulla tarkoitettaisiin ”muussa kuin vakituiseen asumiseen käytettävässä paikassa" toimitettavaa tiedustelua. Hallituksen esityksen mukaan paikkatiedustelu voisi kohdistua rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun kotirauhan suojaamaan paikkaan, mutta ei kuitenkaan vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. Näin ollen hallituksen esityksen mukaan kohteena olisivat voineet olla loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen. Jos kuitenkin ilmenisi, että jotain paikkaa tai tilaa käytettäisiin vakituiseen asumiseen, niin paikkatiedustelua ei saisi sinne kohdistaa. Paikkatiedustelua ei kuitenkaan saisi kohdistaa rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun kotirauhan suojaamaan asuntoon, jollei voitaisi osoittaa paikkaa tosiasiallisesti käytettävän muuhun kuin pysyväisluonteiseen asumiseen. (HE 202/2017 vp s. 199-200.)

9. Perustuslakivaliokunta katsoi mainitusta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 35/2018 vp s. 32-33), että sääntelyä tuli muuttaa sanonnallisesti siten, että siinä viitataan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävään tilaan. Perustuslakivaliokunnan mukaan perustuslaissa turvattu kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat.

10. Perustuslakivaliokunta kiinnitti erityistä huomiota siihen, että sääntelyä on tulkittava ja sovellettava myös tiedustelukäytännöissä perustuslain mukaisesti. Valiokunta piti ongelmallisina hallituksen esityksen perustelulausumia, joiden mukaan esimerkiksi paikkatiedustelu voisi lähtökohtaisesti kohdistua loma-asuntoon, mikäli ei ilmenisi, että sitä käytettäisiin vakituiseen asumiseen. Valiokunta totesi, että myös vapaa-ajan asunnot nauttivat kotirauhan suojaa, vaikka niissä ei ympärivuotisesti asuttaisikaan. (PeVL 35/2018 vp s. 32.)

11. Hallintovaliokunta täsmensi ehdotettua sääntelyä perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla (HaVM 36/2018 vp s. 53), missä muodossa laki lopulta säädettiin.

Kotirauhan suojaa koskevat oikeusohjeet

12. Suomen perustuslain 10 §:n 1 momentin mukaan jokaisen kotirauha on turvattu. Edellä selostetuista poliisilain esitöistä ilmenee, että kaikkia siviilitiedustelumenetelmiä koskevassa 5 a luvun 4 §:n 4 momentissa ja paikkatiedustelua koskevissa luvun 26 ja 27 §:ssä ilmaisuilla "pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävä tila" ja "pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävä paikka" tarkoitetaan perustuslain 10 §:ssä turvatun kotirauhan piiriin kuuluvia paikkoja. Rikoslaissa kotirauhan suoja on perustuslain 10 §:ssä tarkoitetun kotirauhan piiriä laajempi, sillä rikoslain 24 luvun 11 §:n mukaan kotirauhan suojaamia paikkoja ovat asunnot, loma-asunnot ja muut asumiseen tarkoitetut tilat, kuten hotellihuoneet, teltat, asuntovaunut ja asuttavat alukset, sekä asuintalojen porraskäytävät ja asukkaiden yksityisaluetta olevat pihat niihin välittömästi liittyvine rakennuksineen.

13. Perustuslain 10 §:ssä tarkoitettu valtiosääntöoikeudellinen kotirauhan piiri kattaa lähtökohtaisesti kaikenlaiset pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyt tilat (ks. esim. PeVL 12/2019 vp s. 5). Perustuslakivaliokunnan käytännön mukaan varsinaisen asunnon lisäksi myös hotelli- ja matkustajakotihuoneet kuuluvat pitempiaikaiseen asumiseen käytettyinä perustuslain turvaaman kotirauhan piiriin. Sama koskee asuntovaunuja, matkailuautoja ja aluksen vakinaisesti tai muutoin pitkäaikaisesti asumiseen käytettäviä tiloja. (Ks. PeVL 8/1994 vp, PeVL 2/1996 vp, PevL 6/1998 vp ja PeVL 17/1998 vp.) Perustuslakivaliokunta on lisäksi pitänyt itsestään selvänä, että myös vapaa-ajan asunnot nauttivat valtiosääntöoikeudellista kotirauhan suojaa, vaikka niissä ei ympärivuotisesti asuttaisikaan (PeVL 65/2010 vp s. 3).

14. Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2009:54 on arvioitu silloisen pakkokeinolain (646/2003) 5 a luvun 4 §:n 2 momentin mukaisen teknisen kuuntelun edellytyksiä. Sanotun säännöksen nojalla teknistä kuuntelua sai kohdistaa epäiltyyn hänen ollessaan "vakituiseen asumiseen tarkoitetun tilan" ulkopuolella.

15. Ratkaisussaan Korkein oikeus katsoi, että vakituiseen asumiseen tarkoitettu tila voi olla yksityiskäytössä oleva sisätila, jota tosiasiallisesti käytetään asuntona. Harkittaessa onko tila tarkoitettu vakituiseen asumiseen vai ei, ratkaisevaa ei siten ole se, mihin tarkoitukseen tila on rakentamiseen liittyvien hallintopäätösten tai esimerkiksi asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksen mukaan osoitettu, vaan olennaista on tilan tosiasiallinen käyttö silloin, kun teknistä kuuntelua koskeva vaatimus tehdään. Myöskään sellaisilla hallinnollisilla toimilla kuten väestörekisteri-ilmoituksen tekemisellä tai tekemättä jättämisellä ei katsottu olevan ratkaisevaa merkitystä. (KKO 2009:54, kohta 7.)

16. Nykyisen pakkokeinolain (806/2011) suunnitelmallista tarkkailua koskevan 10 luvun 12 §:n 4 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan vakituiseen asumiseen käytettäviä tiloja ei voida määritellä tyhjentävästi. Tilan tosiasiallinen käyttö ei välttämättä liity sen alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Lain perusteluissa on myös viitattu ratkaisuun KKO 2009:54 ja katsottu, että jatkossa kotirauhaan liittyvän rajanvedon tulisikin määräytyä sen mukaan, käytetäänkö tiettyä tilaa
vakituiseen asumiseen vai ei. Tähän on lisäksi katsottu liittyvän suunnitelmallisesta tarkkailusta päättävän esitutkintavirkamiehen arviointivelvollisuus, johon tarvittaessa liittyisi selonottovelvollisuus. Jos tila on vakituiseen asumiseen tarkoitettu, vallitsee oletus siitä, että tila on samalla vakituiseen asumiseen käytettävä. Tämä lähtökohta voitaisiin kumota vastakkaista asiaintilaa koskevalla selvityksellä. Vastaavasti, jos tilaa ei ole tarkoitettu vakituiseen asumiseen, vallitsee oletus siitä, että tilaa ei käytetä sellaiseen asumiseen. Tämäkin oletus voisi kumoutua. (HE 222/2010 vp s. 126 ja 326.) Tässä pakkokeinolain sääntelyn yhteydessä vakituiseen asumiseen käytetty tila tarkoittaa perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan valtiosääntöoikeudellista kotirauhan suojaa (PeVL 66/2010 vp s. 8).

Pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävä tila tai paikka ja sen arviointi

17. Korkein oikeus toteaa kohdasta 12 ilmenevin tavoin, että poliisilain 5 a luvun 4 §:n 4 momentissa sekä luvun 26 ja 27 §:ssä käsitteet pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävä tila tai paikka tarkoittavat valtiosääntöoikeudellista kotirauhan piiriä. Olennaista tämän suojan kannalta on se, käytetäänkö tilaa tosiasiassa pysyväisluonteiseen asumiseen. Henkilöllä voi olla samanaikaisesti useampi kuin yksi pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävä tila, kun esimerkiksi loma-asunnot sekä niin sanotut kakkosasunnot kuuluvat suojan alaan, vaikka niissä ei ympärivuotisesti asuttaisikaan.

18. Tilapäiseen asumiseen käytetyt paikat, kuten hotelli- ja matkustajakotihuoneet, jäävät valtiosääntöoikeudellisen kotirauhan piirin ulkopuolelle, ellei niitä käytetä pitempiaikaiseen asumiseen.

19. Korkein oikeus toteaa, että asuinhuoneistot lähtökohtaisesti kuuluvat valtiosääntöoikeudellisen kotirauhan suojan piiriin ja että niitä myös tyypillisesti käytetään pysyväisluonteiseen asumiseen. Toisaalta on myös mahdollista, että asuinhuoneistoa ei tosiasiassa käytetä pysyväisluonteiseen asumiseen, jolloin se ei ole valtiosääntöoikeudellisen kotirauhan suojaama.

20. Korkein oikeus katsoo, että arvioitaessa, onko poliisilain 5 a luvussa tarkoitetun paikkatiedustelun kohteena oleva tila pysyväisluonteiseen asumiseen käytetty, olennaista on sen tosiasiallinen käyttö silloin, kun paikkatiedustelua koskeva vaatimus ratkaistaan. Jos vaatimuksessa tarkoitettu paikka on asuinhuoneisto ja siten lähtökohtaisesti valtiosääntöoikeudellisen kotirauhan suojaama, hakijan asiana on esittää selvitys tämän lähtökohdan kumoamiseksi. Kun arvioitavana on paikan tosiasiallinen käyttö, ratkaisevaa merkitystä ei ole esimerkiksi väestörekisterimerkinnöillä taikka yhtiöjärjestysmääräyksillä tilan käyttötarkoituksesta.

Vaatimuksen tueksi esitetty selvitys

[Kohdat 21-26 jätetään julkaisematta.]

Korkeimman oikeuden arviointi tässä asiassa

27. Korkein oikeus toteaa, että paikkatiedustelua koskevan vaatimuksen kohteena on asuinhuoneisto, joka on tarkoitettu pysyväisluonteiseen asumiseen. Jos osoitetaan, että huoneiston tosiasiallinen käyttö on ollut muunlaista, tämä lähtökohta voidaan kumota.

28. Huoneiston on vuokrannut henkilö, joka on viettänyt Suomessa ajastaan tarkastelujaksosta riippuen noin neljänneksen tai kolmanneksen. Kyseinen henkilö on käynyt Suomessa eri pituisissa, joskin aina vähintään viikon mittaisissa jaksoissa noin kerran kuukaudessa tai harvemmin. Hän on pääosin majoittunut Suomessa käydessään kyseisessä huoneistossa. Huoneiston sähkönkulutus on ollut matalaa, mikä voisi viitata siihen, ettei huoneistoa käytetä pysyväisluonteiseen asumiseen. Korkein oikeus katsoo esitetyn selvityksen perusteella kuitenkin, ettei huoneistoa ole osoitettu käytetyn muuhun kuin asumiseen.

29. Näissä olosuhteissa asumista ei voida pitää edellä kohdassa 18 tarkoitetulla tavalla tilapäisenä. Se, että mainitulla henkilöllä on perhe ja asunto ulkomailla, ei anna aihetta arvioida asumisen luonnetta toisin.

30. Korkein oikeus katsoo asuinhuoneiston tosiasiallisesta käytöstä esitetyn selvityksen perusteella, että kysymys on ollut pysyväisluonteiseen asumiseen käytettävästä tilasta. Näin ollen luvan antamiselle ei ole ollut edellytyksiä.

Päätöslauselma

Paikkatiedustelulle ei ole ollut laillisia edellytyksiä. Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jää käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ari Kantor, Kirsti Uusitalo, Lena Engstrand, Mika Ilveskero ja Timo Ojala. Asia on ratkaistu esittelystä.