12.5.2015

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Ulosottomies on 30.11.2011 ulosmitannut A:n veloista ulosottoviraston tilillä olleista varoista 865,57 euroa. Ulosmittauspäätöksessä on todettu, että ulosmitatut varat olivat osa yhteensä 69 245,25 euron määräisistä varoista, jotka oli jo aikaisemmin kokonaisuudessaan ulosmitattu. Tuosta ulosmittauksesta tehdyt valitukset oli hylätty. Käsillä oleva ulosmittaus koski myöhemmin täytäntöönpanoon tulleita valtion saatavia ja niille laskettua jako-osaa.

2. Yhtiö B on ulosottovirastoon 9.12.2011 saapuneessa ja käräjäoikeuteen 14.12.2011 toimitetussa valituksessa vaatinut, että ulosmittaus kumotaan sillä perusteella, että ulosmitatut varat kuuluivat yhtiölle. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että ulosmittauksen täytäntöönpano keskeytetään välittömästi.

3. Ulosottomies on 9.12.2011 päivätyssä ja käräjäoikeudelle 14.12.2011 toimitetussa lausunnossa todennut, että varat olivat olleet ulosmitattuina 3.7.2009 alkaen. Aikaisemmasta ulosmittauksesta oli valitettu samoilla perusteilla. Lausunnon liitteenä on toimitettu Helsingin hovioikeuden 24.11.2011 antama päätös, jolla B:n ulosottovalitus oli hylätty. Varoja ei ollut tilitetty. Lausunnossaan ulosottomies katsoi, ettei varojen tilitystä tullut keskeyttää ja ettei valituksessa ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella hovioikeuden päätöksellä ratkaistua asiaa tulisi muuttaa.

4. Helsingin käräjäoikeus on 15.12.2011 antamallaan päätöksellä hylännyt B:n pyynnön täytäntöönpanon keskeyttämisestä. Käräjäoikeus on perusteluinaan lausunut, että ottaen huomioon valitusasian käsittelyn lyhyys ja valittajan esittämät seikat, asiassa ei ollut syytä antaa määräystä täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

5. Ulosottomies on 21.12.2011 toimittanut käräjäoikeudelle ilmoituksen, että ulosmitatut varat oli lopullisesti tilitetty velkojille.

6. Helsingin käräjäoikeus on 29.12.2011 antamallaan päätöksellä jättänyt B:n valituksen tutkimatta. Päätöksensä perusteluina käräjäoikeus on todennut, että ulosottokaaren 3 luvun 94 §:n mukaan maksuvelvoitetta koskevan ulosottoasian vireilläolo päättyy, kun ulosottomies tilittää kertyneet varat (lopputilitys). Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voidaan valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Ulosmitattujen varojen tilityksen tultua saatetuksi loppuun valitusta, jossa ei ollut kysymys edellä tarkoitetusta virheestä, ei voitu tutkia.

7. Yhtiö B on valittanut hovioikeuteen ja vaatinut, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja yhtiön käräjäoikeudessa esittämät vaatimukset hyväksytään. Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

8. Korkeimmassa oikeudessa B on vaatinut, että alempien oikeuksien päätökset ja ulosmittaus kumotaan. Kysymys on siitä, onko ulosottovalituksen tutkimatta jättämisellä ja sitä edeltäneillä keskeytyspyynnön hylkäämisellä ja varojen lopullisella tilittämisellä rajoitettu B:n pääsyä tuomioistuimeen niin, että yhtiön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu.

Tuomioistuimeen pääsyä koskeva sääntely ulosottoasioissa

9. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Pykälän 2 momentin mukaan muun muassa oikeus saada perusteltu päätös ja hakea muutosta turvataan lailla.

10. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

11. Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanotoimesta tai ulosottomiehen päätöksestä saa valittaa se, jonka oikeutta toimi tai päätös koskee. Korkein oikeus toteaa, että valitusoikeus on laaja ja valituksen saa tehdä jokaisesta ulosoton vaiheesta erikseen. Pykälän 2 momentin mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voidaan kuitenkin valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Vireillä olevaa valitusta, vaikka se olisi tehty ennen varojen tilitystä, ei voida enää tutkia (HE 83/2006 vp s. 70 ja HE 106/1995 vp s. 92 sekä KKO 2014:28, kohdat 28 ja 30). Tämä vastaa Korkeimman oikeuden ennen ulosottokaaren voimaantuloa omaksumaa tulkintaa (KKO 2004:62, 2001:71 ja 2001:50).

12. Ulosottokaaren 11 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan valitus ei keskeytä täytäntöönpanoa, ellei laissa toisin säädetä tai tuomioistuin anna keskeytysmääräystä. Ulosottokaaressa on säännökset yhtäältä ulosottomiehen päätökseen perustuvasta tilityksen väliaikaisesta keskeytyksestä (6 luvun 15 §) ja toisaalta ulosottovalitusta käsittelevän tuomioistuimen antamasta täytäntöönpanon keskeytysmääräyksestä (10 luvun 20 §:n 1 momentti). Keskeyttämistä koskevien säännösten tarkoituksena on ollut parantaa muutoksenhakijan oikeusturvaa ja mahdollistaa muutoksenhaku (HE 13/2005 vp s. 185 ja HE 83/2006 vp s. 68 ja 106).

13. Ulosottokaaren 6 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan ulosottomiehen on keskeytettävä tilitys muun muassa silloin, kun asianomainen hakee tai ilmoittaa hakevansa muutosta toimeen, joka vaikuttaa jakoon tai tilitykseen (1 kohta), tai kun sivullinen väittää, että ulosmittaus loukkaa hänen oikeuttaan (2 kohta). Pykälän 3 momentin mukaan tilitys on keskeytyneenä vähintään kolme viikkoa keskeytysvaatimuksen esittämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan tilitystä saadaan jatkaa, jollei asianomaisella selvästikään ole oikeutta hakea muutosta taikka jos väite tai vaatimus on selvästi perusteeton.

14. Ulosottokaaren 10 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin, joka käsittelee ulosottovalitusta, voi asianosaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan antaa keskeytysmääräyksen. Luvun 21 §:n 1 momentin mukaan keskeytysmääräyksen antamista ja sisältöä harkittaessa tuomioistuimen tulee ottaa huomioon täytäntöönpanon vaihe, todennäköisyys valituksen hyväksymiselle, keskeytyksestä tai täytäntöönpanon jatkamisesta osapuolille aiheutuva mahdollinen haitta sekä muut vastaavat seikat. Keskeytysmääräys voidaan luvun 22 §:n mukaan antaa osittaisena esimerkiksi niin, ettei ulosmitattuja varoja tilitetä lopullisesti vaan ehdollisesti. Ulosottokaaren 11 luvun 15 §:n 2 momentin mukaan käräjäoikeudelle esitetty keskeytyspyyntö on ratkaistava heti. Keskeytyspäätökseen ei ulosottokaaren 10 luvun 25 §:n mukaan saa erikseen hakea muutosta.

15. Sääntelyä, jonka mukaan lopullinen tilitys estää ulosottovalituksen tekemisen ja tutkimisen, on ulosottokaaren esitöissä arvioitu perustuslain 21 §:n kannalta (HE 83/2006 vp s. 105 ja 106). Lakiesitystä käsitelleen perustuslakivaliokunnan mukaan (PeVL 42/2006 vp s. 5) asianosaisten oikeusturvan näkökulmasta oli huomattava, että tilitystä edeltää muun ohella ulosottokaaren 6 luvussa tarkoitettu jako eli kertyneiden varojen kohdentaminen saataville ja että 6 luvun 15 §:n säännökset tilityksen keskeyttämisestä antavat asianosaisille oikeussuojaa vielä tilitysvaiheessakin. Lisäksi asianosaisella on mahdollisuus kannella ulosottoviranomaisen virkatoimista samoin kuin mahdollisuus nostaa viranomaista vastaan vahingonkorvauskanne. Ehdotettu valitusrajoitus ei näiden seikkojen takia muodostunut ongelmalliseksi perustuslain 21 §:n oikeusturvasäännösten kannalta.

Oikeuskäytäntö

16. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2014:28 arvioinut sitä, oliko hovioikeus loukannut perustuslain 21 §:n 1 momentissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvattua oikeutta päästä tuomioistuimeen, kun hovioikeus oli jättänyt ulosottovalituksen tutkimatta ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla. Kyseisessä tapauksessa ulosmitatut rahavarat oli valituksen ollessa hovioikeudessa vireillä tilitetty velkojille ja varojen tilitys oli siten saatettu loppuun.

17. Korkein oikeus totesi ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöön viitaten, että mainitun 6 artiklan mukaan pääsy tuomioistuimeen ei ollut ehdoton, vaan artikla salli myös sen rajoittamisen. Pääsyä tuomioistuimeen ei kuitenkaan saanut rajoittaa sillä tavoin ja siihen määrään, että se merkitsi puuttumista tuon oikeuden olennaiseen sisältöön. Rajoituksilla tuli olla hyväksyttävät tavoitteet ja käytettyjen keinojen tuli olla oikeassa suhteessa tavoitteisiin (kohta 11).

18. Korkein oikeus tarkasteli perusteluissaan erityisesti ihmisoikeustuomioistuimen ulosottovalitusta koskenutta ratkaisua Olsby v. Ruotsi 21.6.2012, jossa ihmisoikeustuomioistuin oli katsonut Ruotsin loukanneen valittajan oikeutta päästä tuomioistuimeen, kun ulosmitatut varat oli tilitetty velkojille jo ennen valitusajan päättymistä, mikä oli estänyt ulosottovalituksen tutkimisen (kohdat 13 - 15 ja 21). Olsby-tuomiossaan ihmisoikeustuomioistuin oli todennut muun muassa, että valitusoikeutta koskevien tiettyjen rajoitusten asettaminen oli erotettava tilanteesta, jossa oikeuteen pääsy estettiin tosiasiassa kokonaan. Jotta oikeus päästä tuomioistuimeen oli tehokas, henkilöllä täytyi olla selvä ja tosiasiallinen mahdollisuus riitauttaa toimenpide, joka vaikutti hänen oikeuksiinsa (tuomion kohta 51). Vaikka velkojan intressissä oli täytäntöönpanon nopeus ja tehokkuus, tuli myös velallisen voida suojata omia etujaan asianmukaisesti. Edellä lausuttu ei kuitenkaan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sulkenut periaatteessa pois sitä mahdollisuutta, että varojen tilityksen saatua lainvoiman valitusoikeutta rajoitettiin varsinaisen ulosmittausta koskevan päätöksen osalta päätösten oikeusvaikutusten varmuuteen ja ennakoitavuuteen liittyvistä syistä (tuomion kohta 50).

19. Korkein oikeus lausui, että ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin valitusoikeutta koskevalla rajoituksella on pyritty asianmukaiseen oikeudenhoitoon ja oikeusvarmuuteen täytäntöönpanossa ja että rajoituksella on siten perustuslain ja ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset huomioon ottaen hyväksyttävät tavoitteet (KKO 2014:28, kohta 20). Korkein oikeus totesi myös, että ulosottokaaren täytäntöönpanon keskeytystä koskevilla säännöksillä on merkitystä valitusoikeuden rajoituksen hyväksyttävyyden kannalta (kohta 26).

20. Korkein oikeus totesi edelleen, että tuossa tapauksessa ulosmitattujen rahavarojen tilitys oli ollut keskeytyneenä ulosottomiehen tekemän päätöksen perusteella käsiteltäessä valitusta käräjäoikeudessa ja vielä valittajien hakiessa muutosta hovioikeudessa. Valittajat eivät olleet käräjäoikeudessa eivätkä hovioikeudessa pyytäneet täytäntöönpanon keskeytystä. Kun kysymys oli ulosottoasiasta, jossa täytäntöönpano oli jo edennyt niin pitkälle, että ulosmitattujen varojen tilitys oli odotettavissa, voitiin Korkeimman oikeuden mukaan perustellusti edellyttää, että muutoksenhakija suojaa etujaan pyytämällä keskeytysmääräyksen antamista. Valitus oli tutkittu käräjäoikeudessa eikä valittajilla ollut ollut perusteita luottaa siihen, että täytäntöönpanoa ei jatketa heidän valituksensa ollessa käsiteltävänä hovioikeudessa. Korkeimman oikeuden mukaan valittajilla oli mainituissa olosuhteissa ollut ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetystä valituksen tutkimisen rajoituksesta huolimatta tosiasiallinen mahdollisuus saattaa ulosmittausvalituksensa hovioikeuden tutkittavaksi (kohdat 27 - 30).

Korkeimman oikeuden arviointi tässä tapauksessa

21. Yhtiö B on ulosottovalituksessaan vaatinut, että täytäntöönpano välittömästi keskeytetään, ja on näin pyrkinyt suojaamaan etujaan. Tästä huolimatta - kun ulosottomies ei tehnyt päätöstä keskeyttämisestä eikä käräjäoikeus antanut keskeytysmääräystä - ulosottovalitusta ei ole otettu tutkittavaksi, koska varat oli jo ehditty lopullisesti tilittää velkojalle. B ei siten ole saanut valitukseensa ratkaisua, jossa tuomioistuin olisi asiallisesti tutkinut valituksessa esitetyn omistusoikeusväitteen.

22. Korkein oikeus toteaa, että ulosottokaaren keskeytyssäännöstö on tarkoitettu oikeusturvatakeeksi, jotta ulosottovelallisella tai sivullisomistajalla olisi mahdollisuus päästä tuomioistuimeen ja saada asiassaan perusteltu päätös. Keskeytyspäätöstä tehtäessä on otettava huomioon lain tarkoitus ja se, että varojen lopullisesta tilityksestä seuraava valitusoikeuden estyminen merkitsee perustuslain 21 §:ssä ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatun oikeuden rajoittamista. Keskeytyssäännöksiä tulkittaessa ja niihin sisältyvää harkinnanvaraa käytettäessä on valittava vaihtoehto, joka edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista (PeVL 2/1990 vp s. 3 ja PeVM 25/1994 vp s. 4). Viime kädessä ulosottovalitusasiaa käsittelevän tuomioistuimen on arvioitava, onko tilitykseen johtanut menettely tosiasiallisesti estänyt muutoksenhakuoikeuden niin, että se loukkaa valittajan oikeutta päästä tuomioistuimeen.

23. Ulosottokaaren 6 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan ulosottomiehellä on ulosottovalituksen johdosta velvollisuus keskeyttää tilitys. Korkein oikeus toteaa, että säännöksen sanamuodonkin mukaan ulosottomiehen on pääsääntöisesti keskeytettävä tilitys ja tilityksen jatkaminen on mahdollista vain varsin rajoitettujen edellytysten täyttyessä. Selvästi perusteettomana voidaan pitää vain sellaista valitusta, jossa esitetyistä perusteista ei voi seurata vaadittua lopputulosta.

24. Ulosottokaaren 10 luvun 21 §:n 1 momentti tuomioistuimen keskeytysmääräyksestä sisältää enemmän harkinnanvaraa. Säännöksen mukaan tuomioistuimen on tehtävä kokonaisarvio, johon vaikuttavat täytäntöönpanon vaihe, valituksen menestymisen todennäköisyys, keskeytyksestä tai täytäntöönpanon jatkamisesta osapuolille aiheutuva mahdollinen haitta sekä muut vastaavat seikat.

25. Korkein oikeus toteaa, että valitusoikeuden estymisen vaara ja lopullisen tilityksen peruuttamattomuus puoltavat keskeytysmääräyksen antamista erityisesti silloin, kun ulosmittaus kohdistuu rahavaroihin, jotka voidaan nopeasti tilittää velkojille. Tässä tapauksessa velkojana on ollut valtio, jolle varat olisi voitu määrätä tilitettäväksi ehdollisesti ilman vakuuksia. Osapuolille koituva haitta ja tilanteen ennallistamismahdollisuudet eivät siten ole tukeneet ainakaan keskeytyspyynnön kokonaan hylkäävää ratkaisua, joka tämänkaltaisessa täytäntöönpanotilanteessa johtaa muutoksenhakumahdollisuuden menettämiseen.

26. Käräjäoikeuden yhtenä hylkäysperusteena mainitsema valitusasian lyhyt käsittelyaika ei turvaa sitä, että valittaja saisi valitusperusteensa tuomioistuimessa arvioiduksi. Valituksen tutkimisen estävä varojen lopullinen tilitys voi tapahtua lyhyenkin käsittelyajan kuluessa, kuten tässä tapauksessa on käynyt.

27. Valituksen hyväksymisen todennäköisyys on keskeinen täytäntöönpanon keskeyttämisen harkintaperuste. Keskeyttämiseen ei ole syytä, jos jo valitusasiakirjoista käy ilmi, että valituksen tutkimisen ehdottomat prosessinedellytykset puuttuvat tai että valitus on ilmeisen perusteeton. Ennen kuin valitusasiaan on saatu ensiasteena toimivan käräjäoikeuden ratkaisu, valituksen hyväksymisen todennäköisyydelle ei tule asettaa kovin suuria vaatimuksia. Keskeytyspyyntö on ratkaistava heti summaarisessa menettelyssä, jossa valituksen menestymisen mahdollisuuksia ei voida perusteellisesti arvioida. Mikäli valitusasiaan liittyy oikeudellisesti tai näytöllisesti tulkinnanvaraisia kysymyksiä ja täytäntöönpanon jatkaminen tosiasiassa estäisi pääsyn tuomioistuimeen tai tekisi muutoksenhaun hyödyttömäksi, täytäntöönpanon keskeyttäminen käräjäoikeudessa on perusteltua, jollei ole painavia vastasyitä.

28. Tässä asiassa käräjäoikeudelle on toimitettu ulosottomiehen lausunnon liitteenä Helsingin hovioikeuden 24.11.2011 antama päätös. Mainittu ratkaisu koskee yhtiö B:n ulosottovalitusta, jossa yhtiö on väittänyt omistavansa A:n veloista 3.7.2009 ulosmitatut rahavarat. Pääkäsittelyn toimitettuaan hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden päätöstä, jossa yhtiön vaatimukset on näyttämättöminä hylätty.

29. Korkein oikeus toteaa, että koska 3.7.2009 toimitettu ulosmittaus oli perustunut muihin kuin nyt haettuihin valtion saataviin, kyseisessä Helsingin hovioikeuden päätöksessä ei ole sitovasti ratkaistu sitä, voidaanko samat rahavarat ulosmitata myös nyt haettujen saatavien suoritukseksi (KKO 2003:132 ja KKO 2004:93). Näin ollen hovioikeuden päätös ei ole muodostanut prosessuaalista estettä B:n valituksen tutkimiselle. Lainvoimaisella tuomiolla on kuitenkin niin sanottu todistusvaikutus myöhemmässä oikeudenkäynnissä, mikä voidaan ottaa huomioon myös keskeytyspäätöstä tehtäessä. B on uudessa valituksessaan esittänyt samat väitteet, perusteet ja todisteet kuin aikaisemmassa ulosottovalituksessaankin. Tuossa oikeudenkäynnissä yhtiö on voinut esittää vaatimuksensa ja sitä tukevan näytön ja yhtiö on myös saanut asiaansa perustellun tuomioistuimen päätöksen.

30. Edellä mainittu hovioikeuden päätös on ollut käräjäoikeuden tiedossa, kun se on ratkaissut täytäntöönpanon keskeytyspyynnön ja kun se myöhemmin on tehnyt päätöksen valituksen tutkimatta jättämisestä. Käräjäoikeudella on siten ollut riittävät edellytykset arvioida valituksen hyväksymisen todennäköisyyttä ja myös sitä, ovatko oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset edellyttäneet, että B voi saada väitteensä uudestaan tutkituksi tuomioistuimessa.

31. Korkein oikeus katsoo, että kun B:n samansisältöiset väitteet on asianmukaisesti tutkittu aikaisemmassa, samojen varojen ulosmittausta koskevassa asiassa, yhtiöllä on ollut tosiasiallinen mahdollisuus riitauttaa oikeuksiinsa vaikuttava toimenpide. Lisäksi yhtiö on saanut keskeyttämispyyntöönsä käräjäoikeuden ratkaisun ennen kuin varat on lopullisesti tilitetty. Korkein oikeus katsoo, että näissä olosuhteissa yhtiön oikeutta saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ja siten oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ole loukattu, vaikka valitus on varojen tilityksen jälkeen jätetty tutkimatta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Marjut Jokela, Jorma Rudanko, Pekka Koponen ja Jarmo Littunen. Esittelijä Kari Vesanen.