15.5.2014

Päätökset ulosottomenettelyssä

Helsingin ulosottoviraston kihlakunnanvouti oli 15.2.2011 tekemällään keinotekoisen järjestelyn sivuuttamista koskevalla päätöksellä määrännyt, siltä osin kuin nyt on kysymys, että B Oy:n nimissä olleella X Osuuspankin pankkitilillä olleet varat yhteensä 8 154,97 euroa saatiin ulosottokaaren 4 luvun 14 §:n nojalla ulosmitata A:n ulosotossa olleiden velkojen lyhentämiseksi. Sanotun päätöksen perusteella ulosottomies oli 15.2.2011 ulosmitannut kyseiset varat A:n ulosottovelkojen suorittamiseksi. Varat oli otettu ulosottomiehen haltuun tallettamalla ne ulosottoviraston tilille.

Ulosmittausvalitus Helsingin käräjäoikeudessa ja käräjäoikeuden päätös 7.9.2011

A ulosmittausvelallisena ja B Oy sivullisena valittivat yhteisesti ulosmittauksesta ja vaativat, että ulosmittaus kumotaan ja että sivulliselle B Oy:lle kuuluneet, yhtiön pankkitililtä ulosmitatut varat määrätään heti palautettaviksi mainitulle yhtiölle. A ja B Oy katsoivat, että yhtiölle kuuluvia varoja ei voitu ulosmitata A:n veloista.

Kihlakunnanvouti antoi valituksen johdosta pyydetyn lausunnon.

Käräjäoikeus tutki asian ja katsoi, että B Oy ei ollut saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkasi sen todellista oikeutta. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Pekka Jantunen.

Valitus Helsingin hovioikeudessa

A ja B Oy valittivat yhteisesti hovioikeuteen ja vaativat, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja että 15.2.2011 toimitettu ulosmittaus sekä siihen liittynyt päätös keinotekoisen järjestelyn sivuuttamisesta kumotaan. B Oy oli yhtiön pankkitililtä ulosmitattujen varojen todellinen omistaja ja siten varojen ulosmittaus A:n ulosottoveloista loukkasi yhtiön todellista oikeutta.

Valitusasian ollessa hovioikeudessa vireillä ulosottomies oli hovioikeuteen 29. ja 30.11.2011 saapuneilla sähköpostiviesteillä ilmoittanut, että B Oy:n pankkitililtä ulosmitatut varat oli ilman vakuutta tilitetty A:n ulosottovelkojille.

Helsingin hovioikeuden päätös 26.1.2012

Hovioikeus totesi kyseisten ulosmitattujen rahavarojen osalta, että ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voitiin valittaa vain tilityksessä olleesta virheestä. Koska ulosmitattujen varojen tilitys oli saatettu loppuun, eikä kysymys ollut edellä tarkoitetusta virheestä, ulosmittausvalitusta ei voitu enää tutkia.

Hovioikeus jätti valituksen tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Lattunen, Merja Söderström ja Terhi Mattila. Esittelijä Tiina Väisänen.

Valituslupahakemusta koskeva ratkaisu

Siltä osin kuin kysymys valitusluvan myöntämisestä on siirretty ratkaistavaksi valituksen käsittelyn yhteydessä valituslupaa ei myönnetä. Näiltä osin hovioikeuden päätös jää siis pysyväksi.

Pääasiaratkaisun perustelut

Asian tausta

1. Ulosottomies on 15.2.2011 päättänyt, että B Oy:n nimissä olleella pankkitilillä olleet varat saadaan keinotekoinen varallisuusjärjestely sivuuttaen ulosmitata A:n ulosotossa olleiden velkojen suorittamiseksi. Samana päivänä tehdyllä päätöksellä kyseiset varat on ulosmitattu A:n veloista. Päätöksistä ilmenee, että A ja yhtiö olivat käyttäneet hyväkseen heille kummallekin varatun tilaisuuden antaa asiassa kirjallinen lausuma, ennen kuin ulosottomies on tehnyt kyseiset päätökset.

2. Ulosottomiehen päätöksiin on liitetty ulosottokaaren 11 luvun 14 §:n mukainen valitusosoitus. Valitusosoituksessa on ilmoitettu, että valitus ei keskeytä täytäntöönpanoa ja että tuomioistuin, joka käsittelee ulosottotointa koskevaa muutoksenhakemusta, voi asianosaisen pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan antaa keskeytysmääräyksen. Edelleen valitusosoituksessa on ilmoitettu, että sen jälkeen kun kertyneiden rahavarojen lopullinen tilitys oli tehty ja varat oli lähetetty hakijalle, voidaan valittaa ainoastaan lopullisessa tilityksessä olevasta virheestä. Valitusosoituksessa on lisäksi todettu, että ennen valituksen tekemistä se, joka aikoo hakea muutosta, voi pyytää ulosottomieheltä tilityksen keskeyttämistä.

3. A ja B Oy ovat yhteisesti valittaneet Helsingin käräjäoikeuteen ja vaatineet rahavarojen ulosmittauksen kumoamista sekä varojen määräämistä palautettaviksi yhtiölle. A ja yhtiö ovat katsoneet, että yhtiölle kuuluneita, sen pankkitilillä olleita varoja ei ollut voitu ulosotossa tehdyissä päätöksissä mainituilla perusteilla ulosmitata A:n ulosottovelkojen suorittamiseksi. Käräjäoikeus on hylännyt valituksen.

4. Ulosottomiehen Korkeimmalle oikeudelle 10.1.2013 antamasta lausunnosta ilmenee, että rahavarojen tilitys oli ulosottomiehen ulosottokaaren 6 luvun 15 §:n nojalla tekemän päätöksen perusteella ollut keskeytyneenä käräjäoikeuskäsittelyn ajan. Ulosottomies oli katsonut, että peruste täytäntöönpanon pitämiselle keskeytyneenä oli kuitenkin päättynyt siinä vaiheessa, kun käräjäoikeus oli hylännyt A:n ja yhtiön valituksen.

5. A ja yhtiö ovat valittaneet käräjäoikeuden päätöksestä edelleen hovioikeuteen. Ennen valituksen ratkaisemista ulosottomies on ilmoittanut sähköpostitse 29. ja 30.11.2011 hovioikeudelle, että B Oy:n pankkitililtä ulosmitatut varat oli lopullisesti ja siten ilman vakuutta tilitetty A:n velkojille, vähennettynä pienehköllä ulosmittauksesta vapautetulla määrällä.

6. Hovioikeus on jättänyt valituksen tutkimatta. Hovioikeus on todennut, että ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voitiin valittaa vain tilityksen virheellisyydestä, mistä valitusasiassa ei ollut ollut kyse.

Mistä asiassa on kysymys

7. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus saanut jättää valituksen tutkimatta. Arvioitavana on tällöin erityisesti se kysymys, onko hovioikeus rajoittanut asiassa valittajien pääsyä tuomioistuimeen siten, että heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on loukattu.

Pääsy tuomioistuimeen osana oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä

8. Perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

9. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.

10. Pääsy tuomioistuimeen on siten osa perustuslain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettua oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, jota turvaa myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artikla.

11. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on useissa ratkaisuissaan ottanut kantaa siihen, milloin sanottua 6 artiklaa on tässä suhteessa rikottu. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, ettei pääsy tuomioistuimeen ollut ehdoton oikeus, vaan artikla salli myös sen rajoittamisen. Valtiolla oli tällöin tietty harkintamarginaali. Pääsyä tuomioistuimeen ei kuitenkaan saanut rajoittaa sillä tavoin ja siihen määrään, että se merkitsi puuttumista tuon oikeuden olennaiseen sisältöön. Rajoituksilla tuli olla hyväksyttävät tavoitteet ja käytettyjen keinojen tuli olla oikeassa suhteessa tavoitteisiin. Artiklaa rikottiin, jos sääntely ei edistänyt oikeusvarmuutta ja asianmukaista oikeudenhoitoa vaan pelkästään esti asianosaisia saamasta asiaratkaisua riitaansa (esimerkiksi Freitag v. Saksa 19.7.2007 ja Kemp ym. v. Luxemburg 24.4.2008).

12. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että artiklaa tuli soveltaa myös valitusasteissa, jos sellaisia oli perustettu. Artiklaa sovellettaessa oli otettava huomioon asianomaisen prosessin erityispiirteet sekä toimitettu oikeudenkäynti kokonaisuudessaan ja muutoksenhakutuomioistuimen erityiset tehtävät siinä (esim. Vasilakis v. Kreikka 17.1.2008 kohta 25).

13. Käsillä olevassa asiassa on otettava huomioon erityisesti ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisu Olsby v. Ruotsi 21.6.2012. Ratkaisu on koskenut pääsyä tuomioistuimeen ulosottoasiassa, jossa on ollut kysymys pankkitilillä olevien rahavarojen ulosmittauksesta ja noiden varojen tilittämisestä, vaikka ulosmittauspäätöstä koskeva valitusaika ei vielä ollut päättynyt. Ihmisoikeustuomioistuin on painottanut ratkaisussaan valitusoikeutta koskevien rajoitusten merkitystä kaikkien asianosaisten kannalta. Vaikka velkojan intressissä oli täytäntöönpanon nopeus ja tehokkuus, tuli myös velallisen voida suojata omia etujaan asianmukaisesti. Ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että edellä lausuttu ei kuitenkaan sulkenut periaatteessa pois sitä mahdollisuutta, että varojen tilityksen saatua lainvoiman valitusoikeutta rajoitetaan varsinaisen ulosmittausta koskevan päätöksen osalta päätösten oikeusvaikutusten varmuuteen ja ennakoitavuuteen liittyvistä syistä (kohta 50).

14. Olsby-ratkaisussaan ihmisoikeustuomioistuin on todennut edelleen, että valitusoikeutta koskevien tiettyjen rajoitusten asettaminen on erotettava tilanteesta, jossa oikeuteen pääsy estetään tosiasiassa kokonaan. Jotta oikeus päästä tuomioistuimeen on tehokas, henkilöllä täytyy olla selvä ja tosiasiallinen mahdollisuus riitauttaa toimenpide, joka vaikuttaa hänen oikeuksiinsa. Velallisen on voitava luottaa siihen, että hänelle nimenomaisesti ilmoitettu lainmukainen valituksen tekemistä koskeva määräaika on pätevä ja että mainitusta määräajasta voidaan poiketa vain nimenomaisesti ilmoitetuissa tapauksissa. Muussa tapauksessa luottamus oikeusjärjestykseen ja viranomaisten antamiin ohjeisiin murenisi (kohta 51). Ihmisoikeustuomioistuin on viitannut vielä aikaisempiin ratkaisuihinsa ja todennut, että asianosaisella tuli olla mahdollisuus käyttää valitusoikeuttaan hyväkseen siitä ajankohdasta lähtien, kun hänellä oli tosiasiassa mahdollisuus arvioida ratkaisua.

15. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut Olsby-tapauksessa Ruotsin rikkoneen sopimusvelvoitteitaan, koska varojen tilitys oli tullut lainvoimaiseksi jo ennen ulosmittauspäätöstä koskevan valitusajan loppuun kulumista. Olsbyn oikeus valittaa ulosmittauksesta oli näin ollen estetty, vaikka hän oli noudattanut päätöksessä ilmoitettuja muutoksenhakuohjeita. Hänelle ei myöskään ollut kerrottu varojen tilityksestä, minkä vuoksi hän ei ollut ollut tietoinen ulosottovalituksen tutkimista koskevasta poikkeuksesta tai valitusoikeuden rajoituksesta. Tätä ei ihmisoikeustuomioistuimen mukaan voitu pitää hyväksyttävänä. Ihmisoikeustuomioistuin on ottanut vielä huomioon sen, että kansallisesta lainsäädännöstä puuttuivat tällaisen tilanteen estämistä koskevat säännökset. Ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ulosottovelkojan intressejä suojasi riittävästi Ruotsin lainsäädännön mukainen mahdollisuus ilmoittaa pankille tilillä olevien varojen maksukiellosta muulle kuin ulosottoviranomaiselle, mikä menettely esti velallista määräämästä näistä rahavaroista. Tämä huomioon ottaen myös ulosottovelallisella tuli olla mahdollisuus suojata omia intressejään.

Ulosottokaaren muutoksenhakua koskevista säännöksistä

16. Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan täytäntöönpanotoimesta tai ulosottomiehen päätöksestä saa valittaa se, jonka oikeutta toimi tai päätös koskee. Ulosottokaaren lähtökohtana on, että valituksen saa ulosotossa tehdä jokaisesta vaiheesta erikseen.

17. Tätä kattavaa valitusoikeutta rajoittaa ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentti, jonka mukaan lopullisen tilityksen jälkeen voidaan valittaa vain tilityksessä olevasta virheestä. Näin ollen ulosmittausvalitusta ei lähtökohtaisesti saa enää tilityksen jälkeen tehdä, eikä vireillä olevaa valitusta, vaikka se olisi tehty ennen varojen tilitystä, voida enää tutkia. Myös Korkeimman oikeuden ennen ulosottokaaren voimaantuloa antamissa aikaisemmissa ratkaisuissa on vakiintuneesti katsottu, että ulosottovalitusta ei voitu enää tutkia sen jälkeen, kun kertyneet varat oli lopullisen tilityksen perusteella jaettu velkojille (KKO 2004:62, 2001:71 ja 2001:50).

18. Ulosottokaaren 11 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan valitus ei keskeytä täytäntöönpanoa, ellei laissa toisin säädetä tai tuomioistuin anna keskeytysmääräystä. Korkein oikeus toteaa tämän johdosta, ettei valituksen tekeminen aiheuta välittömiä oikeusvaikutuksia. Ulosmittaus voi edetä valituksesta huolimatta lopulliseen tilitykseen, jonka jälkeen valitus tulee ulosottokaaren mukaan jättää tutkimatta. Kyseinen säännös sellaisenaan yhdessä lopullista tilitystä koskevan valitusrajoituksen kanssa voisi johtaa tilanteeseen, jossa ulosottovelallisen tai mahdollisen sivullisomistajan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin estyisi, mikäli muilla säännöksillä ei turvattaisi käsittelyn asianmukaisuutta.

19. Valitusoikeuden epäämistä lopullisen tilityksen jälkeen on ulosottokaaren ja sitä edeltäneen ulosottolain esitöissä perusteltu täytäntöönpanon tehokkuuteen ja oikeusvarmuuteen liittyvillä syillä. Hallituksen esityksen perusteluissa on todettu, että ulosottoviranomaisen tilittämien varojen periminen takaisin velkojilta olisi periaatteellisesti ongelmallista etenkin yksityisten velkojien osalta ja aiheuttaisi lisäksi huomattavia käytännön vaikeuksia. Velkojan kannalta olisi kohtuutonta, jos hän joutuisi olemaan tässä suhteessa epävarmuudessa ja mahdollisesti vielä pitkänkin ajan kuluttua maksamaan varat takaisin. Perusteluissa on muun ohella viitattu elatusavun takaisinperintään. Kertyneiden varojen seisottaminen virkavarojen tilillä olisi lisäksi valtaosassa tapauksista tarpeetonta ja viivyttäisi turhaan velkojien maksunsaantia. Esitöissä korostetaan toisaalta sekä keskeytyssäännöstön että sivulliselle ulosmittauksessa tehtävien ilmoitusten merkitystä velallisen ja sivullisen oikeusturvan lisäämiseksi. (HE 83/2006 vp s. 26, 49 ja 106 viittauksin aikaisempaan esitykseen HE 13/2005 vp s. 185). Perustuslakivaliokunta ei ole ulosottokaaren säätämisen yhteydessä pitänyt ehdotettua valitusrajoitusta ongelmallisena perustuslain 21 §:n näkökulmasta (PeVL 42/2006 vp).

20. Korkein oikeus toteaa, että ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin valitusoikeutta koskevalla rajoituksella on edellä kuvatuissa lain esitöissä mainituin tavoin pyritty asianmukaiseen oikeudenhoitoon ja oikeusvarmuuteen täytäntöönpanossa. Korkein oikeus katsoo, että rajoituksella on siten perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen asettamat vaatimukset huomioon ottaen hyväksyttävät tavoitteet.

21. Kuten edellä kohdassa 13 on todettu, ihmisoikeustuomioistuin ei ole sulkenut ratkaisussa Olsby v. Ruotsi pois sitä mahdollisuutta, että varojen tilityksen saatua lainvoiman valitusoikeutta rajoitetaan varsinaisen ulosmittausta koskevan päätöksen osalta päätösten oikeusvaikutusten varmuuteen ja ennakoitavuuteen liittyvistä syistä. Velallisen tai muun muutoksenhakijan oikeussuojan kannalta oikeudenmukainen oikeudenkäynti toteutuu kuitenkin ainoastaan, jos edellä mainitusta rajoituksesta huolimatta ulosottokaaren säännöstö kokonaisuudessaan turvaa muutoksenhakijalle todellisen mahdollisuuden puolustaa etujaan ja saada valituksensa asianmukaisesti tutkituksi. Lainsäädäntöön tai käytäntöön perustuvat rajoitukset eivät saa heikentää tuomioistuimeen pääsyä koskevan oikeuden keskeistä ydintä. Rajoituksissa käytettyjen keinojen tulee myös olla järkevässä suhteessa sääntelyn tavoitteisiin. Asianmukainen mahdollisuus puolustaa etuja tulee toteutua niin lainsäädännön tasolla kuin tosiasiallisesti (Olsby v. Ruotsi kohta 49).

22. Ulosottokaaren 11 luvun 13 §:stä ilmenee, että ulosottomenettelyssä tehdystä päätöksestä asianosaiselle annettavaan jäljennökseen tai erityiseen jälki-ilmoitukseen on liitettävä valitusosoitus, jossa mainitun luvun 14 §:n 1 momentin mukaan on ilmoitettava muun muassa valituksen määräaika ja miten se lasketaan (kohta 2), miten valitus ajetaan perille (kohta 3) sekä valitusoikeutta, valituksen vaikutuksia ja keskeyttämistä koskevien keskeisten säännösten sisältö (kohta 5). Säännöksissä edellytetään siten, että valitusosoituksessa annetaan valituksen tekemistä koskevan ohjauksen lisäksi tieto siitä, mikä vaikutus valituksella on päätöksen täytäntöönpanoon ja miten täytäntöönpanon keskeytystä voidaan hakea. Näillä tiedoilla on merkitystä nyt kyseessä olevan kaltaisen valitusoikeuden rajoituksen hyväksyttävyyden kannalta, koska valittaja tulee näin tietoiseksi siitä, miten hän voi valvoa etujaan.

23. Ulosottokaaren 6 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan ulosottomiehen on keskeytettävä tilitys, jos asianomainen hakee tai ilmoittaa hakevansa muutosta toimeen, joka vaikuttaa jakoon tai tilitykseen (1 kohta), tai jos sivullinen väittää, että ulosmittaus loukkaa hänen oikeuttaan (2 kohta), taikka jos ulosottomies havaitsee, että tilitys tekisi tyhjäksi sellaisen henkilön oikeuden muutoksenhakuun, joka ilmeisesti on tietämätön oikeuksiinsa vaikuttavasta täytäntöönpanosta (4 kohta). Pykälän 3 momentin mukaan tilitys on keskeytyneenä kolme viikkoa keskeytysvaatimuksen esittämisestä tai ulosottomiehen 1 momentin 4 kohdan nojalla tekemästä päätöksestä taikka erityisestä syystä ulosottomiehen määräämän tätä pitemmän ajan. Asianomaiselle on ilmoitettava keskeytyksen viimeinen voimassaolopäivä.

24. Mainitun säädöksen mukaan ulosottomiehen on keskeytettävä tilitys viran puolesta siinä mainituissa tapauksissa. Ulosottomiehen tulee siten keskeyttää tilitys myös silloin, kun sivullinen väittää, että hänen oikeuttaan on loukattu. Pykälän 2 momentin mukaan tilitystä saadaan jatkaa ainoastaan, jollei asianomaisella selvästikään ole oikeutta hakea muutosta taikka jos väite tai vaatimus on selvästi perusteeton. Lisäksi kertyneet varat saadaan pykälän 3 momentin mukaan tilittää vakuutta vastaan.

25. Ulosottokaaren 10 luvun 20 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin, joka käsittelee ulosottovalitusta, voi asianosaisen pyynnöstä tai omasta aloitteestaan antaa keskeytysmääräyksen. Lain 11 luvun 15 §:n mukaan käräjäoikeudelle esitetty keskeytyspyyntö on ratkaistava heti. Lain 10 luvun 21 §:n 1 momentin mukaan keskeytysmääräyksen antamista ja sisältöä harkittaessa tulee ottaa huomioon täytäntöönpanon vaihe, todennäköisyys valituksen hyväksymiselle, keskeytyksestä tai täytäntöönpanon jatkamisesta osapuolille aiheutuva mahdollinen haitta sekä muut vastaavat seikat. Täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan pyynnön esittämiseen ulosottovalittajalla on oikeus asian käsittelyn kaikissa vaiheissa.

26. Korkein oikeus toteaa, että myös edellä kuvatuilla täytäntöönpanon keskeytystä koskevilla säännöksillä on merkitystä valitusoikeuden rajoituksen hyväksyttävyyden kannalta. Säännöksillä asetetaan toisaalta ulosottomiehelle velvollisuus viran puolesta keskeyttää täytäntöönpano laissa säädetyissä oikeusturvan kannalta keskeisissä tilanteissa ja toisaalta myös mahdollistetaan täytäntöönpanokiellon antaminen tuomioistuimessa kiireellisesti joko viran puolesta tai muutoksenhakijan aloitteesta.

Korkeimman oikeuden kannanotto

27. Tässä tapauksessa ulosmitattujen rahavarojen tilitys velkojille on ollut keskeytyneenä ulosottomiehen ulosottokaaren 6 luvun 15 §:n nojalla tekemän päätöksen perusteella käsiteltäessä A:n ja B Oy:n valitusta käräjäoikeudessa ja vielä heidän valittaessaan käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Ulosottomies on Korkeimmalle oikeudelle antamassaan lausunnossa todennut, että ulosottomies oli hovioikeudelta kysymällä selvitellyt täytäntöönpanon keskeytystilannetta, ja sen jälkeen varat oli tilitetty edellä 5 kohdassa kerrotulla tavalla velkojille.

28. A ja B Oy ovat ulosottomiehen päätöksiin annetun valitusosoituksen perusteella olleet tietoisia siitä, että täytäntöönpano voi jatkua valituksesta huolimatta. He ovat valitusosoituksen perusteella tulleet tietoisiksi myös siitä, että ulosmitattujen varojen tilitys estää valituksen tutkimisen, ja siitä, kuinka täytäntöönpanon keskeytystä tilityksen estämiseksi voidaan hakea. A ja yhtiö eivät ole käräjäoikeudessa eivätkä myöskään hovioikeudessa pyytäneet täytäntöönpanon keskeyttämistä.

29. Tuomioistuin voi edellä kerrotuin tavoin antaa ulosottoasiassa täytäntöönpanon keskeytysmääräyksen myös omasta aloitteestaan. Tällaisen keskeytysmääräyksen antaminen on kuitenkin lain mukaan harkinnanvaraista, eikä tuomioistuimella ole velvollisuutta keskeyttää aina täytäntöönpanoa. Muutoksenhakija ei siten voi omassa toiminnassaan lähteä siitä, että tuomioistuin huolehtii oma-aloitteisesti täytäntöönpanon keskeyttämisestä. Käytännössä täytäntöönpanon keskeyttäminen pääsääntöisesti edellyttää myös ulosottoasioissa asianosaisen vaatimusta. Kun kysymys on ulosottoasiasta, jossa täytäntöönpano on jo edennyt niin pitkälle, että ulosmitattujen varojen tilitys on odotettavissa, voidaan perustellusti edellyttää, että muutoksenhakija suojaa etujaan pyytämällä keskeytysmääräyksen antamista.

30. A:n ja B Oy:n ulosottovalitus on tutkittu käräjäoikeudessa. Edellä lausutuilla perusteilla A:lla ja yhtiöllä ei ole ollut perusteita luottaa siihen, että täytäntöönpanoa ei jatkettaisi heidän valituksensa ollessa käsiteltävänä hovioikeudessa. He eivät kuitenkaan ole pyytäneet hovioikeudessa täytäntöönpanon keskeyttämistä. A:lla ja yhtiöllä on mainituissa olosuhteissa ollut ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetystä valituksen tutkimisen rajoituksesta huolimatta tosiasiallinen mahdollisuus saattaa ulosmittausvalituksensa hovioikeuden tutkittavaksi. Heidän oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ole loukattu.

31. Asiassa ei ole muutoinkaan aihetta muuttaa hovioikeuden päätöstä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta valituksen tutkimatta jättämistä koskevalta osalta ei muuteta. Hovioikeuden päätöksen lopputulos jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Pasi Aarnio (eri mieltä), Soile Poutiainen, Pekka Koponen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Petteri Mikkola.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Aarnio: Olen perusteluista 1 - 26 kohdan osalta pääosin samaa mieltä kuin enemmistö. Sen lisäksi lausun seuraavaa.

Ulosottokaaren 11 luvun 1 §:n 2 momentin mukainen valitusoikeuden rajoitus turvaa ulosoton tehokkuutta velkojan kannalta. Kuten ihmisoikeustuomioistuin on Olsby-ratkaisussaan korostanut, myös velallisen tulee voida suojata omia etujaan asianmukaisesti. Ulosottokaaren tilityksen keskeyttämistä koskevilla säännöksillä on pyritty suojaamaan näitä etuja. Säännökset ovat kuitenkin siinä määrin harkinnanvaraisia, ettei riittävää suojaa välttämättä kaikissa tilanteissa synny.

Totean, että ulosottomies on pidättäytynyt jatkamasta täytäntöönpanoa, kunnes asia on ratkaistu käräjäoikeudessa ja A:n ja yhtiön valitus on tullut vireille hovioikeudessa. Ulosottomiehen ei kuitenkaan ole selvitetty tehneen täytäntöönpanon keskeyttämisestä nimenomaista päätöstä eikä ilmoittaneen keskeytyksen päättymispäivää A:lle ja yhtiölle. A ja yhtiö eivät siten ole voineet luottaa siihen, ettei täytäntöönpanoa jatketa asian käsittelyn aikana hovioikeudessa.

Katson kuten enemmistö perustelujen 28 - 30 kohdissa, että A:lla ja yhtiöllä tässä tapauksessa tilityksen keskeyttämistä koskeviin säännöksiin vetoamalla olisi ollut tosiasiallinen mahdollisuus saattaa ulosmittausvalituksensa hovioikeuden tutkittavaksi. Kun velalliselta enemmistön perustelujen 29 kohdassa todetuin tavoin voidaan tällaisessa tilanteessa edellyttää toimimista omien etujensa suojaamiseksi, ei A:n ja yhtiön oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin näin ollen ole loukattu. Siten päädyn samaan lopputulokseen kuin enemmistö.