15.5.2013

Taustaa

A oli kuollut 31.12.2003 rintaperillisittä. Hänen kuolinpesänsä ainoa osakas ja perillinen oli ollut hänen puolisonsa B. B oli kuollut 26.7.2008. Hänen kuolinpesänsä osakkaina olivat hänen kolme sisartaan ja kolmen sisaruksen lapset tai lapsenlapset, kaiken kaikkiaan 14 perillistä. Lisäksi B:n kuolinpesän osakkaina olivat A:n toissijaisina perillisinä perinnöstään luopuneen A:n sisaren lapset C ja D.

Käräjäoikeus oli määrännyt 4.12.2008 A:n ja B:n kuolinpesät luovutettavaksi pesänselvittäjän hallintoon. Pesänselvittäjäksi käräjäoikeus määräsi varatuomari X:n, joka määrättiin samalla myös pesänjakajana toimittamaan perinnönjaot A:n ja B:n jälkeen.

X oli 18.12.2008 suorittanut rahavaroja koskevan osittaisen perinnönjaon, oikeastaan pesänjaon B:n kuolinpesässä. Lopullinen jako oli päätetty suorittaa, kun jaettavaan omaisuuteen kuulunut asunto olisi saatu myydyksi. Asunnon tyhjentämisen yhteydessä elokuussa 2009 asunnosta oli yllättäen löytynyt A:n ja B:n 25.8.1975 allekirjoittama keskinäinen omistusoikeustestamentti, jonka mukaan he ilmoittivat viimeisen tahtonsa ja testamenttinsa olevan, että

kaikki kuolinpesämme omaisuus on, sitten kun lakiosaan oikeutetun lapsemme E:n lakiosa on pesästä erotettu, menevä täysin omistusoikeuksin meistä viimeksi eloon jääneelle. Molempien kuoltua on pesän omaisuus menevä täysin omistusoikeuksin pojallemme E:lle.

E oli kuollut rintaperillisittä 5.4.2003, siis ennen A:ta ja B:tä.

X kirjoitti 8.9.2009 päivätyssä osakkaille toimittamassaan kirjeessä, että testamentin johdosta pesänselvitys ja osittainen jako jouduttaisiin tekemään uudestaan, koska testamentin määräysten mukaan A:n kuoltua ensiksi hänen omaisuutensa meni täydellä omistusoikeudella B:lle eikä B:n jälkeen niin sanotuilla toissijaisilla perillisillä eli A:n sukuhaaralla ollut perintöoikeutta. Samalla X oli toimittanut osakkaille testamentin jäljennöksen.

C:lle ja D:lle X lähetti lisäksi testamentin oikeaksi todistetun jäljennöksen ja testamentin tiedoksiantotodistuksen. Kirjeessä X oli pyytänyt C:tä ja D:tä allekirjoittamaan tiedoksiantotodistuksen ja hyväksymään testamentin sekä palauttamaan tiedoksiantotodistuksen hänelle. Lopuksi X ilmoitti, että mikäli testamenttia ei hyväksyttäisi, tuli testamenttia moittia kuuden kuukauden kuluessa tiedoksiantopäivästä lukien.

Vielä X oli kirjeessä kutsunut kokoon uuden jakokokouksen, jossa päätettäisiin toimenpiteistä löytyneen testamentin osalta.

Etelä-Savon käräjäoikeuden päätös 15.10.2010

Hakemuksessaan käräjäoikeudelle C ja D vaativat X:n vapauttamista pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävästä ja asianajaja Y:n määräämistä suostumuksensa mukaisesti pesänselvittäjän ja -jakajan tehtäviin. Perusteluina C ja D lausuivat, että pesänselvittäjän toimivaltaan ja tavanomaiseen toimintatapaan ei kuulunut yksittäisen perillisen asian ja edun edistäminen testamentin voimaansaattamisessa eli perintökaaren 14 luvun mukaisissa toimissa, vaan kyseiset toimet kuuluvat joko testamentin saajan itsensä tai tämän asiamiehen suoritettaviksi. Kun X oli ryhtynyt B:n perillisten lukuun sellaisiin avustajatoimenpiteisiin, jotka tavanomaisesti kuuluvat pesänosakkaan avustajalle, X:n puolueettomuus suhteessa A:n toissijaisiin perillisiin oli vaarantunut eikä hän näin ollen enää ollut sopiva pesänselvittäjäksi ja -jakajaksi.

Toiset kuolinpesän osakkaat ja X vaativat C:n ja D:n hakemuksen hylkäämistä.

Käräjäoikeus hylkäsi C:n ja D:n hakemuksen.

Perusteluinaan käräjäoikeus lausui, että pesänselvittäjän tehtävänä oli perintökaaren 19 luvun 12 §:n mukaan ryhtyä kaikkiin pesän selvittämiseksi tarvittaviin toimiin. Pesänselvittäjän oli hoidettava tehtävänsä joutuisasti. Perintökaaren 14 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan testamentin tekijän kuoltua testamentin saajan oli annettava testamentti tiedoksi perillisille haastemiehen välityksellä tai muutoin todistettavasti ja heille oli annettava samalla oikeaksi todistettu jäljennös testamentista.

X oli testamentin löytymisen jälkeen päättänyt kutsua koolle kuolinpesien jakokokouksen ja kokouskutsun yhteydessä toimittanut hakijoille oikeaksi todistetun valokopion testamentista sekä tiedoksiantoilmoituksen. Samalla X oli ilmoittanut tiedoksiantomenettelyn tarkoituksesta ja siitä, että testamentin saattoi joko hyväksyä tai jättää hyväksymättä. Menettelyään X oli perustellut sillä, että näin pesänselvitys ja perinnönjako nopeutui ja osapuolet saivat oikeaa tietoa kuolinpesän tilanteesta.

X:n tehtävänä pesänselvittäjänä ja -jakajana oli ollut huolehtia siitä, että pesät tulevat laillisesti selvitetyiksi ja jaetuiksi ja että kukin osakas saa sen, mikä hänelle lain mukaan kuuluu. Tämän vuoksi X oli ollut velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin sen selvittämiseksi, mikä merkitys löytyneellä testamentilla oli erityisesti jaon kannalta. Kun testamentin tiedoksiannolle ei ollut säädetty erityistä minimiaikaa ja testamenttiin perustuvan oikeuden voimaansaattaminen vanhentui perintökaaren 16 luvun oikeusohjeiden mukaisesti aikaisintaan 10 vuoden kuluessa perittävän kuolemasta, oli ymmärrettävää, että X oli pyrkiessään joutuisaan ja ilman tarpeetonta viivytystä tapahtuvaan perinnönjakoon suorittanut kyseessä olevan tiedoksiantotoimen.

Perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä tarkoitetussa tiedoksiannossa oli kysymys siitä, että testamentin saaja ilmoittaa perillisille tulevansa vetoamaan testamenttiin. Laillinen tiedoksianto voi siis tapahtua ainoastaan testamentin saajan aktiivisin toimenpitein. Näin ollen, mikäli perillinen oli saanut tiedon testamentista muulla tavoin kuin testamentin saajan toimenpitein, kysymyksessä ei ollut perintökaaren 14 luvun 4 §:ssä tarkoitettu tiedoksianto. Kun tässä tapauksessa ei ollut osoitettu, että testamentin saajat olisivat erikseen valtuuttaneet X:n antamaan testamentin tiedoksi perillisille, X:n suorittamaa tiedoksiantoa voitiin perustellusti pitää pelkästään perillisille suunnattuna tiedottamisena testamentin olemassaolosta. Tällainen jakotoimituksen jatkon kannalta välttämätön tiedoksianto ei ollut vaarantanut X:n puolueettomuutta pesänselvittäjänä ja -jakajana.

Vielä käräjäoikeus totesi, että perintökaaressa oli pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävä määritelty yleisluontoisesti eikä perintökaari sisältänyt määräystä, mikä kieltäisi suorittamasta testamentin tiedoksiantoa jaon yhteydessä.

Käräjäoikeus päätyi siihen, että X:n ei ollut selvitetty toimineen tehtävässään joidenkin osakkaiden edusmiehenä tai muutoinkaan puolueellisesti taikka sopimattomasti. Perustetta X:n vapauttamiselle tehtävästään ei ollut.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Johan Räisänen.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 11.10.2011

Hovioikeus, jonne C ja D valittivat, tutki käräjäoikeuden ratkaisun oikeellisuuden ja katsoi, että aihetta käräjäoikeuden ratkaisun muuttamiseen ei ollut ilmennyt.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pertti Jokinen, Anna-Kaarina Mäkinen ja Riitta-Liisa Hietala. Esittelijä Marjo Leppänen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. X oli toimittanut 18.12.2008 rahavaroja koskeneen perintökaaren 3 luvussa tarkoitetun osittaisen pesänjaon B:n kuolinpesässä, jossa osakkaina olivat yhtäältä B:n perillisinä hänen sisariaan ja sisarusten jälkeläisiä ja toisaalta B:n 31.12.2003 kuolleen puolison A:n sisaren lapset C ja D.

2. Syksyllä 2009 X oli löytänyt kuolinpesään kuuluneesta asunnosta A:n ja B:n 25.8.1975 allekirjoittaman keskinäisen testamentin, jonka mukaan kuolinpesän omaisuus oli menevä täysin omistusoikeuksin viimeksi eloon jääneelle ja molempien kuoltua täysin omistusoikeuksin heidän pojalleen E:lle. E oli kuollut rintaperillisittä ennen vanhempiaan 5.4.2003.

3. Tämän jälkeen X oli lähettänyt pesän osakkaille kirjeen, jossa hän ilmoitti, että testamentin johdosta pesänselvitys ja osittainen jako jouduttaisiin tekemään uudestaan, koska testamentin määräysten mukaan A:n kuoltua ensiksi hänen omaisuutensa meni täydellä omistusoikeudella B:lle eikä B:n jälkeen niin sanotuilla toissijaisilla perillisillä eli A:n sukuhaaralla ollut perintöoikeutta. Samalla X oli toimittanut osakkaille testamentin jäljennöksen. Lisäksi hän lähetti C:lle ja D:lle testamentin oikeaksi todistetun jäljennöksen ja testamentin tiedoksiantotodistuksen. Kirjeessä hän oli pyytänyt C:tä ja D:tä allekirjoittamaan tiedoksiantotodistuksen ja hyväksymään testamentin sekä palauttamaan tiedoksiantotodistuksen hänelle. X myös ilmoitti, että mikäli testamenttia ei hyväksyttäisi, tuli testamenttia moittia kuuden kuukauden kuluessa tiedoksiantopäivästä lukien. Lopuksi hän oli kutsunut osakkaat koolle testamentin löytymisen vuoksi.

4. Asiassa on kysymys siitä, osoittaako X:n kohdassa 3 mainittu menettely, että hän on sopimaton toimimaan kuolinpesän selvittäjänä sekä jakajana ja että hänet tulisi sen vuoksi vapauttaa sekä selvittäjän että jakajan tehtävästä.

Sovellettavista säännöksistä

5. Perintökaaren 19 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan jollei pesänselvittäjä ole toimeensa sopiva, on hänet siitä vapautettava, milloin joku, jonka oikeus riippuu pesänselvityksestä, sitä vaatii. Myös oikeus voi omasta aloitteestaan vapauttaa selvittäjän toimestaan, jos oikeuden tietoon tulee seikkoja, joiden perusteella selvittäjää on pidettävä toimeensa sopimattomana.

6. Lainkohtaa koskevissa varhaisissa lainvalmistelutöissä selvittäjää pidetään sopimattomana, jos hän ei ole enää hänelle osoitetun luottamuksen arvoinen, ja jos hän on joutunut sellaisiin taloudellisiin vaikeuksiin, että hänen sopivaisuutensa näyttää epäilyttävältä (Ehdotus perintö- ja testamenttilainsäädännön uudistamiseksi perusteluineen. Lainvalmistelukunnan julkaisuja [LVK] n:o 2/1935 s. 137 - 138). Säännöksen esikuvana olleen Ruotsin ärvdabalkenin 19 luvun 5 §:n esitöissä esimerkkeinä sopimattomuudesta mainitaan huolimattomuus ja taitamattomuus tehtävien hoidossa, tehtävien laiminlyönti, toimituksen tarpeeton pitkittäminen ja selvittäjälle itselleen aiheutuneet taloudelliset vaikeudet, joiden takia hänen ei enää pidä jatkaa tehtävässä. Joskus myös selvittäjän vapauttaminen voi olla sopiva keino ratkaista osakkaiden ja selvittäjän väliset vahvat erimielisyydet. (Lagberedningens förslag till revisionen av ärvdabalken IV. Förslag till lag om boutredning och arvskifte m.m. Statens offentliga utredningar [SOU] 1932:16, s. 181 - 182).

7. Perintökaaren 23 luvun 5 §:n mukaan jos pesänjakaja havaitaan tehtäväänsä sopimattomaksi, vapauttakoon oikeus hänet tehtävästään, milloin joku, jonka oikeus on perinnönjaosta riippuvainen, sitä pyytää.

8. Kohdassa 6 mainituissa lain esitöissä ei jakajan sopimattomuutta käsitellä tarkemmin. Oikeuskirjallisuudessa sopimattomuudesta mainitaan samanlaisia esimerkkejä kuin selvittäjän sopimattomuudesta kuten taitamattomuus ja laiminlyönnit tehtävän suorittamisessa, toimituksen pitkittäminen, pesän varojen hävittäminen ja toistuvat menettelyvirheet (Martti Rautiala, Pesänselvitys ja perinnönjako, 2. painos 1968, s. 247 ja Aulis Aarnio - Urpo Kangas, Suomen jäämistöoikeus I. Perintöoikeus, 5. uudistettu laitos 2009, s. 1393 - 1394).

9. Perintökaaren 19 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan pesänselvittäjäksi määrätään henkilö, jonka voidaan olettaa suorittavan pesän selvityksen sen laadun edellyttämällä tavalla. Jakajaksi puolestaan määrätään perintökaaren 23 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan sopiva henkilö.

10. Korkein oikeus toteaa, että toimitusmiehen määräämisperusteena oleva sopivuus ja vapauttamisperusteeksi määrätty sopimattomuus ovat väljiä ilmaisuja. Säännöksistä ja niiden esitöistä voidaan kuitenkin päätellä, että sopivuutta ja sopimattomuutta on arvioitava ensiksikin yleisin luotettavuusperustein, joista on esitetty esimerkkeinä kohdissa 6 ja 8 mainitut seikat, ja toiseksi toimitusmiehen tehtävien asettamien vaatimuksien mukaan. Kyse on siis sekä yleisestä että tehtävän mukaisesta sopivuudesta tai sopimattomuudesta.

Pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävistä ja asemasta

11. Pesänselvittäjän tehtävänä on ottaa kuolinpesän varat hallintoonsa ja selvittää kuolinpesä jakoa varten. Varojen hallinnointi tarkoittaa varojen säilyttämistä ja turvaamista tulevaa jakoa varten. Pesänselvitys puolestaan tarkoittaa tavallisimmin varojen selvittämistä, esimerkiksi saatavien perimistä, sekä velkojen selvittelyä ja niiden maksamista. Jos erityisjälkisäädös täytetään jakamattomasta pesästä, kuuluu toimenpide selvittäjän tehtäviin. Velattomissa pesissä selvittäjän tehtävät jäävät usein vain varojen hallinnointiin. Nykyään ylivelkaisissa pesissä selvittäjällä on perintökaaren 19 luvun 12 a §:n nojalla toimivalta määräedellytyksin antaa velkojien jako-osuudesta moitekelpoinen ratkaisu, jolloin hän käyttää samantyyppistä ratkaisuvaltaa kuin pesänjakaja.

12. Korkein oikeus toteaa, että vaikka selvittäjän tehtävät ovat pääosin tosiasiallista toimintaa, selvittäjä joutuu tehtävässään hoitamaan kuolinpesää useiden tahojen kuten perillisten, testamentin saajien ja velkojien edut huomioon ottaen. Kun eri tahojen edut saattavat olla keskenään ristiriidassa, selvittäjän on toimittava puolueettomasti kaikkien edut huomioon ottaen. Toisaalta selvittämiseen voi kuulua se, että selvittäjä joutuu pesän edun vuoksi toimimaan esimerkiksi yhtä osakasta vastaan perimällä tältä pesälle kuuluvaa saatavaa tai vaatimalla osakasta luovuttamaan hallussaan oleva omaisuus pesälle. Selvittäjän tehtäviin ei kuitenkaan kuulu ryhtyä sellaisiin toimiin, joissa ei ole kysymys kaikkien etutahojen edusta. Hänen ei siten ole sopivaa ryhtyä avustamaan yhtä tai joitakin osakkaita asioissa, joiden tarkoitus on esimerkiksi valmistella jakoa varten osakkaan jakoaseman parantamista tai jako-osuuden lisäämistä jonkun tai joidenkin muiden osakkaiden kustannuksella.

13. Korkein oikeus on ratkaisunsa KKO 2011:31 kohdassa 5 lausunut, että pesänjakajan tehtävä voidaan rinnastaa tuomarin tehtävään. Ratkaisussa oli kyse ositusta toimittamaan määrättävän pesänjakajan esteellisyyden arvioinnista ja siinä katsottiin, että esteellisyyden arvioinnissa voitiin ottaa lähtökohdaksi tuomarin esteellisyyttä koskeva sääntely. Perinnönjakoa toimittavan pesänjakajan tehtävä ja asema on samankaltainen. Jakajan tehtävänä on ratkaista osakkaiden oikeudet ja jako-osuudet toimittamalla lopulliseksi tarkoitettu perinnönjako, jota siihen tyytymätön osakas voi moittia käräjäoikeudessa. Tällaisessa asemassa olevan toimitusmiehen tulee toimia samaan tapaan puolueettomasti kuin tuomarin.

14. Korkein oikeus toteaa, että vastedes pesänjakajan puolueettomuusvaatimus korostuu entisestään, jos pesänjakaja ilmoitetaan EU:n perintöasetuksen (4.7.2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus [EU] N:o 650/2012 toimivallasta, sovellettavasta laista, päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta) 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuksi tuomioistuimeen rinnastettavaksi oikeusalan toimijaksi.

15. Lisäksi Korkein oikeus toteaa, että sellaisissa tapauksissa, joissa toimitusmies toimii sekä selvittäjänä että jakajana, sen erottaminen kumman tehtävästä on kyse, ei aina ole mahdollista. Tällöin puolueettomuusvaatimusta saatetaan joutua arvioimaan yleensä jakajaa koskevien ankarampien puolueettomuusvaatimuksien mukaan.

Toimitusmiehen vapauttamisen ja osakkaan muiden oikeuskeinojen suhde

16. Selvittäjän ja jakajan on suoritettava tehtävänsä joutuisasti ja tehokkaasti. Tästä syystä toimitusta koskeva päätöksenteko on keskitetty toimitusmiehelle (keskittämisperiaate, ks. esimerkiksi KKO 2006:29 ja 2002:105). Sanotunlaisen toimitusmiehen on itsenäisesti ja riippumattomasti päätettävä tehtäviinsä kuuluvista kysymyksistä. Eri etutahojen oikeusturvan vuoksi toimitusmiehen on kuitenkin noudatettava yleisiä menettelyperiaatteita kuten kuulemisperiaatetta.

17. Pesänselvittäjä ja -jakaja joutuvat tehtävänsä aikana ottamaan kantaa myös sellaisiin kysymyksiin, joista etutahot ovat ehkä eri mieltä toimitusmiehen kanssa. Pääsääntöisenä oikeussuojakeinona on selvityksen osalta selvityksen jälkeinen selvittäjään kohdistettu perintökaaren 19 luvun 19 §:ssä tarkoitettu korvauskanne ja jaon osalta 23 luvun 10 §:ssä tarkoitettu jaon moite. Toimitusmies voidaan katsoa perintökaaren 19 luvun 6 §:n 2 momentissa ja 23 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimattomaksi vain, jos hän on menettänyt tehtävän edellyttämän luottamuksen, esimerkiksi syyllistymällä vakavaan väärinkäytökseen tai kun hänen toimintansa osoittaa, ettei hän selvästi hallitse tehtäviään tai on ymmärtänyt tehtävänsä selvästi väärin.

X:n menettelyn arviointi

18. X on 8.9.2009 päivätyn kirjeensä liitteinä toimittanut C:lle ja D:lle oikeaksi todistetun jäljennöksen A:n ja B:n keskinäisestä testamentista tiedoksiantotodistuksineen. Toisin kuin alemmat oikeudet Korkein oikeus katsoo, että näin toimiessaan X on ryhtynyt antamaan testamenttia tiedoksi. Perintökaaren 14 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan testamentin tiedoksiantaminen on kuitenkin testamentin saajan tehtävä. Säännös ilmentää sitä periaatetta, että testamentti on testamentin saajan oikeus ja hänen vallassaan on ratkaista, vetoaako hän testamenttiin ja saattaako hän testamentin voimaan. Ryhtyessään testamentin tiedoksiantoon X on ryhtynyt sellaiseen toimeen, joka ei kuulu toimitusmiehen tehtäviin sen enempää pesänselvittäjänä kuin -jakajanakaan.

19. Asiakirjojen mukaan testamenttia ei ollut esitetty A:n perunkirjoituksessa eikä siihen ollut vedottu A:n jälkeen. Testamentin toissijaisena saajana ollut A:n ja B:n poika E on kuollut rintaperillisittä noin seitsemän kuukautta ennen A:ta. Jos joku katsoo itsensä testamentin saajaksi ja vetoaa testamenttiin antamalla sen tiedoksi perillisille, jaossa ratkaistavaksi jää testamentin tulkintakysymyksenä se, mitkä ovat näissä olosuhteissa testamentin vaikutukset ja miten esimerkiksi sijaantulokysymykset ratkaistaan. Tässä tapauksessa X on kirjeessään - kirjeen sisällöstä päätellen osakkaita kuulematta - ottanut sen kannan, että saajina ovat yksin B:n sukulaiset. Kun hän on tämän lisäksi ryhtynyt antamaan testamenttia tiedoksi A:n sukulaisille, ulkopuolinen saa perustellusti sellaisen käsityksen, että näin toimiessaan X on toiminut yhden osakasryhmän puolesta toista vastaan. Tällainen menettely on ristiriidassa sekä selvittäjältä että jakajalta vaadittavan puolueettomuuden kanssa.

20. X on ilmoittanut toimineensa kohdassa 18 kuvatulla tavalla pesänselvityksen nopeuttamiseksi. Oikea menettely olisi kuitenkin ollut, että X löydettyään testamentin olisi ilmoittanut asiasta kaikille osakkaille ja kehottanut sitä, joka katsoo itsensä testamentin saajaksi, päättämään ottaako testamentin vastaan, ja myönteisessä tapauksessa ryhtymään toimenpiteisiin testamentin voimaan saattamiseksi. Testamentin vaikutukset tulee ratkaista vasta lopullisessa jaossa sen jälkeen, kun kaikille osakkaille on varattu tilaisuus tulla kuulluiksi.

21. Korkein oikeus toteaa, että ryhtyessään edellä mainitulla tavalla testamentin tiedoksiantoon X on tehnyt toimenpiteen, joka ei hänelle toimitusmiehenä kuulu, ja lisäksi toiminut tavalla, joka on ristiriidassa toimitusmieheltä vaadittavan puolueettomuuden kanssa. Kysymys on sellaisesta virheellisestä ja sopimattomasta menettelystä, joka osoittaa, että hän ei ole tältä osin ymmärtänyt tehtäväänsä ja asemaansa oikein.

22. Korkein oikeus toteaa, että pesänselvittäjän ja -jakajan tehtäviä ja asemaa koskevat perintökaaren säännökset ovat niukat ja yleisluontoiset. Lain esityöt ovat iäkkäät ja hajanaiset. Monet kysymykset ovat oikeuskäytännön varassa. Toimitusmiehen puolueettomuudesta oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannat eivät ole johdonmukaiset. Tähän nähden ja koska X:n ei ole muuten väitetty menetelleen toimitusmiehenä virheellisesti, Korkein oikeus katsoo, ettei häntä virheellisestä menettelystään huolimatta ole pidettävä sillä tavalla sopimattomana toimimaan selvittäjän ja jakajan tehtävissä kuin perintökaaren 19 luvun 6 §:n 2 momentissa ja 23 luvun 5 §:ssä tarkoitetaan. Asiassa ei ole ilmennyt syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Soile Poutiainen ja Tuula Pynnä. Esittelijä Kristiina Harenko.