6.7.2009

Taustatiedot

A ja B olivat 6.12.2003 ostaneet ratsastus- ja vaelluskäytössä olleen 14-vuotiaan islanninhevosen X -nimisen toiminimen omistajalta C:ltä. Hevonen oli helmikuussa 2004 alkanut ontua. Eläinlääkäri oli A:n ja C:n läsnäollessa todennut hevosen vasemman takajalan kinnernivelessä nivelrikon 14.4.2004. Hevonen oli lopetettu A:n ja B:n pyynnöstä 23.8.2004.

Vaatimukset Lahden käräjäoikeudessa

A ja B vaativat kanteessaan, että käräjäoikeus vahvistaa kaupan purkautuneeksi ja velvoittaa C:n palauttamaan kauppahinnan tai suorittamaan vastaavan määrän hinnanalennuksena sekä lisäksi korvaamaan hevosen sairauden selvittämisestä aiheutuneet eläinlääkäri- ja lopettamiskustannukset.

Perusteluinaan A ja B esittivät, että myyjä oli ollut läsnä lääkärintarkastuksessa, jolloin hän oli yhtä aikaa ostajien kanssa saanut tiedon hevosen vaikea-asteisesta nivelrikosta. Hevonen oli ollut toukokuulle 2004 saakka sijoitettuna C:n tallilla. A:lla ja B:llä oli kuluttajansuojalain 5 luvun 19 §:n mukaan oikeus purkaa kauppa, koska virhe ei ollut ollut vähäinen eikä sen korjaaminen tai virheettömän tavaran toimittaminen tullut kysymykseen. Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n nojalla heillä oli oikeus korvaukseen virheen vuoksi kärsimästään vahingosta.

C kiisti kanteen. C:n mukaan A ja B eivät olleet vedonneet virheeseen ajoissa.

Käräjäoikeuden tuomio 28.6.2006

A ja B olivat ostaneet hevosen ratsastuskäyttöön. Hevosessa oli ollut virhe, kun hevosta ei ollut voitu käyttää tähän tarkoitukseen. Nivelrikon kehittymisen vaatima aika huomioon ottaen virhe oli ollut jo kauppaa tehtäessä.

Virhe oli tullut C:n tietoon 14.4.2004, mutta A ja B eivät olleet vaatineet silloin kaupan purkamista.

Hevonen oli kärsinyt etenevästä sairaudesta. Eläinlääkärikään ei ollut pitänyt mahdollisena hevosen muuta hyötykäyttöä. A ja B olivat tehneet voitavansa hevosen hyväksi, mutta se oli jouduttu lopettamaan 23.8.2004.

A ja B olivat vaatineet C:ltä kaupan purkamista 27.10.2004. He olivat vedonneet kaupan kohteessa olleeseen virheeseen kohtuullisessa ajassa siitä, kun oli käynyt lopullisesti selväksi, ettei hevonen sopinut käyttötarkoitukseensa ja se oli päätetty lopettaa.

Hevosen lopettamiselle oli ollut sen terveydentilasta johtuen painavat perusteet, kun kipua aiheuttanut vamma oli haitannut sen liikkumista. Virhe oli niin olennainen, että ostajilla oli oikeus kaupan purkamiseen.

Hevosella ei ollut ollut teurasarvoa eikä sillä ollut edes väitetty olleen myyjälle muuta käyttöä. Hevosen tutkimisesta ja lopettamisesta aiheutuneet toimet olivat tulleet myös myyjän hyväksi. Kaupan purkamiselle ei ollut näistä syistä estettä, vaikka hevonen ei ollut enää palautettavissa myyjälle.

Käräjäoikeus vahvisti kaupan puretuksi ja velvoitti C:n palauttamaan kauppahinnan sekä korvaamaan vaaditut kulut.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Lasse Tamminen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 27.8.2007

C:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus totesi, että eläinlääkäri oli 14.4.2004 röntgenkuvaa apuna käyttäen selostanut A:lle ja C:lle todenneensa hevosella nivelrikon. Näille oli kuitenkin jäänyt eri käsitys muun muassa sairauden paranemattomuudesta.

A ja B olivat pian lääkärissäkäynnin jälkeen siirtäneet hevosen toiseen talliin. He eivät olleet sen jälkeen enää ratsastaneet hevosella. Nämä seikat osoittivat A:n ja B:n saaneen 14.4.2004 hevosen sairaudesta sellaisen tiedon, jonka perusteella heillä oli ollut edellytykset harkita, oliko sairaudessa kysymys kaupan kohteen virheestä. Heidän oli näin ollen katsottava havainneen virheen mainittuna ajankohtana.

Eläinlääkärin kertoma oli tullut myös vastaanotolla läsnä olleen C:n tietoon. A ja B eivät olleet kuitenkaan tuolloin eivätkä pian sen jälkeenkään ilmoittaneet C:lle pitävänsä hevosen sairautta virheenä ja katsovansa C:n vastaavan siitä myyjänä. C ei ollut sen vuoksi voinut varautua A:n ja B:n tuleviin vaatimuksiin. Hän ei ollut myöskään voinut yrittää virheen oikaisua vaihtamalla hevosen toiseen tai rajoittaa vahingon määrää käyttämällä hevosta jalostukseen tai muuhun tarkoitukseen. Tämän vuoksi C:n 14.4.2004 hevosen sairaudesta saamaa tietoa ei ollut pidettävä kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna ilmoituksena kaupan kohteen virheestä.

A ja B olivat vedonneet virheeseen vasta 27.10.2004 vaatiessaan kaupan purkamista. A ja B olivat kuluttajia eikä heillä ollut erityistä asiantuntemusta hevoskaupasta. Oli kuitenkin kohtuullista edellyttää heidän ymmärtäneen, että virheestä oli ilmoitettava myyjälle melko pian. Kun kaupan kohteena oli eläin, jossa todettu sairaus saattoi olla etenevä, virheilmoitus olisi pitänyt tehdä tavallista lyhyemmässä ajassa. A ja B olivat tehneet virheilmoituksen vasta puolen vuoden kuluttua siitä, kun he olivat havainneet virheen. He eivät näin ollen olleet tehneet virheilmoitusta kohtuullisessa ajassa ja olivat sen vuoksi menettäneet oikeutensa vedota virheeseen. Heillä ei sen vuoksi ollut oikeutta purkaa kauppaa eikä saada sen johdosta hinnanalennusta eikä vahingonkorvausta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion, hylkäsi kanteen ja vapautti C:n käräjäoikeuden tuomitsemasta korvausvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Ketola, Helena Hennen ja Marja-Leena Honkanen.

Perustelut

Kysymyksenasettelu Korkeimmassa oikeudessa

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys ensisijaisesti siitä, ovatko A ja B ostajina ilmoittaneet virheestä myyjälle C:lle siten, että he ovat kuluttajansuojalain mukaisesti säilyttäneet oikeutensa vedota virheeseen. Kysymys on myös siitä, onko virheeseen vedottaessa menetelty asianmukaisesti.

Virheilmoituksesta

2. Kuluttajansuojalain 5 luvun 16 §:n 1 momentin (1258/2001) mukaan ostaja ei saa vedota tavaran virheeseen, ellei hän ilmoita virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. Virheilmoitus voidaan kuitenkin aina tehdä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun ostaja havaitsi virheen.

3. Säännös ostajan oikeudesta vedota virheeseen kohtuullisen ajan kuluessa oli kuluttajansuojalaissa jo ennen lainmuutoksen (1258/2001) voimaan tuloa 1.1.2002. Kuluttajansuojalain (38/1978) säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 8/1977 vp s. 50 s) lausuttiin tältä osin, että virheilmoitukselle ei säädettäisi erityistä muotoa eikä ostajalla olisi velvollisuutta mainita virheilmoituksessa, mitä hän virheen johdosta vaatii, vaan sen osalta riittäisi, että ostaja toteaa tavaran virheellisyyden. Koska sääntely tuli koskemaan kaikenlaista kulutustavaran kauppaa, katsottiin myös, ettei ollut mahdollista vahvistaa täsmällistä aikaa virheilmoituksen tekemistä varten. Kohtuullisen ajan noudattamisen arvioinnissa tulisi ottaa huomioon ostajan henkilökohtaiset olosuhteet.

4. Kuten esimerkiksi Korkeimman oikeuden ratkaisusta KKO 2008:8 ilmenee, kaupan kohdetta koskevalle virheilmoitukselle tai reklamaatiolle tulee asettaa myös sellainen sisällöllinen vaatimus, että myyjä kykenee virheilmoituksen perusteella arvioimaan mahdollisen virhevastuunsa perusteen ja tekemään tilanteen edellyttämät toimenpiteet. Virheilmoituksen oikea-aikaisuutta ja asianmukaisuutta arvioitaessa merkitystä on sopimusrikkomuksen laadulla ja tapauksen olosuhteilla sekä luonnollisesti myyjän tietoisuudella virheestä.

5. A ja B olivat 6.12.2003 ostaneet C:ltä hevosen käytettäväksi perheen ratsastusharrastukseen. Kaupan jälkeenkin hevonen oli jäänyt C:n talliin. Lyhyen ajan kuluessa hevonen oli alkanut ontua, mistä syystä se oli A:n ja C:n toimesta viety tutkittavaksi, jolloin hevosella oli todettu vasemman takajalan nivelrikko. Kuten hovioikeuden tuomiosta ilmenee, tutkimuksen suorittanut eläinlääkäri oli 14.4.2004 röntgenkuvan avulla selvittänyt A:lle ja C:lle nivelrikon laatua toteamuksin siitä, että hevosen tilaa voitaisiin ainoastaan seurata.

6. A:n mukaan hevosen käyttäminen ratsastukseen ei ollut takajalan nivelrikon ilmenemisen jälkeen ollut enää mahdollista. C:kin oli saanut tiedon hevosen nivelrikosta 14.4.2004, kun eläinlääkäri oli todennut vian. C puolestaan on vedonnut siihen, ettei eläinlääkäri ollut tuossa tilaisuudessa selvittänyt nivelrikon vaikea-asteisuutta tai parantumattomuutta taikka hevosen soveltumattomuutta ratsastuskäyttöön. C oli saanut tietoonsa A:n ja B:n ilmoituksen viasta ja sen merkityksestä kaupan virheenä vasta A:n ja B:n hänelle lähettämästä, 27.10.2004 päivätystä kirjeestä.

7. Asiassa ei ole esitetty tarkempaa näyttöä siitä, millä tavoin eläinlääkäri on huhtikuussa 2004 esittänyt tutkimuksensa tulokset asianosaisille ja mitä niistä on mahdollisesti keskusteltu. A ja C ovat kuitenkin tuolloin samanaikaisesti saaneet eläinlääkäriltä tiedon hevosen sairaudesta. Näissä olosuhteissa A:n ei ole tarvinnut kuluttajansuojalain mukaisen virheilmoitusvelvollisuutensa täyttääkseen toistaa C:lle sitä, minkä tämäkin oli jo eläinlääkäriltä kuullut. C:n, joka on pitänyt hevostallia ja toiminut alalla ammattimaisesti, on hevosen nivelrikon toteamisen jälkeen täytynyt käsittää, että vika todennäköisesti etenisi ja tulisi enenevässä määrin vaikeuttamaan hevosen käyttämistä A:n ja B:n aikomalla tavalla tai mahdollisesti estämään ratsastuksen hevosella. C on myös ilmoittanut olleensa tietoinen siitä, ettei nivelrikko yleensä kehity yhtäkkiä, vaan ajan kuluessa. C:n eläinlääkärin vastaanotolla 14.4.2004 saama tieto jo jonkin aikaa ontuneen hevosen takajalan nivelrikosta on ollut riittävä antamaan hänelle aiheen varautua vian perusteella esitettäviin mahdollisiin kuluttajansuojalain mukaisiin vaatimuksiin A:n ja B:n taholta. Näin ollen C oli kuluttajansuojalain 5 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa saanut tiedon kaupan kohteen virheellisyydestä. Sen vuoksi A ja B eivät ole menettäneet oikeuttaan vedota virheeseen.

Virheeseen vetoamisesta

8. Eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen hevonen oli toukokuussa 2004 viety pois myyjän tallista ja lopetettu 23.8.2004. Myyjä oli saanut ostajilta 27.10.2004 päivätyn kirjeen, jossa ostajat olivat ilmoittaneet lopettaneensa hevosen ja vaatineet kaupan purkua. Myyjä on katsonut tämän ostajien menettelyn vuoksi menettäneensä tilaisuuden neuvotella kaupan purkamisesta, joka olisi mahdollistanut hevosen käyttämisen esimerkiksi jalostustarkoituksiin.

9. Korkein oikeus toteaa, että toisin kuin esimerkiksi kauppalain 39 §:n 2 momentissa on säädetty, kuluttajansuojalaissa ei edellytetä, että ostajan tulisi virheilmoituksen yhteydessä esittää jo mahdolliset vaatimuksensa virheen johdosta. Kuluttajansuojalaissa ei myöskään ole asetettu mitään erityistä määräaikaa virheeseen vetoamiselle, joskin on selvää, että vetoamisenkin tulee tapahtua kohtuullisessa ajassa ja yleensä niin, että myyjällä on mahdollisuus tehdä tilanteen edellyttämät toimenpiteet.

10. Nyt esillä olevassa tapauksessa hevonen on lopetettu noin neljä ja puoli kuukautta eläinlääkärin suorittaman tutkimuksen jälkeen ja vaatimus kaupan purusta on tehty kahta kuukautta myöhemmin. C:llä ei silloin enää ole ollut mahdollisuutta ottaa hevosta takaisin ja käyttää sitä esittäminsä tavoin varsottamiseen. Alempien oikeuksien tuomioista ilmenevän perusteella hevosen lopettamista noin neljän kuukauden kuluttua nivelrikon toteamisen jälkeen voidaan pitää kuitenkin perusteltuna. Hevosta ei siten sairauden laadun, parantumattomuuden ja etenemisen vuoksi olisi käytännössä ollut mahdollistakaan käyttää varsottamiseen. Tähän nähden Korkein oikeus katsoo asiassa ilmenevät olosuhteet huomioon ottaen, etteivät A ja B ole myyjän esittämien seikkojen vuoksi menettäneet oikeuttaan vedota virheeseen. Virheeseen on voitu vedota edellä kerrotuin tavoin tehdyllä vaatimuksella.

Johtopäätökset

11. C on valittaessaan käräjäoikeuden kanteen hyväksyvästä ratkaisusta hovioikeuteen samoin kuin vastatessaan Korkeimmassa oikeudessa A:n ja B:n valitukseen kiistänyt kanteen vain sillä perusteella, että ilmoitusta virheestä ei ollut tehty kohtuullisessa ajassa ja että A ja B olivat menettäneet oikeutensa vedota virheeseen. Edellä on päädytty katsomaan, että A ja B ovat säilyttäneet oikeutensa vedota virheeseen. Riidatonta on, että kaupan kohteena olleessa hevosessa ollut virhe ei ollut vähäinen. Vaikka hevonen ei ole enää palautettavissa C:lle, A:lla ja B:llä on käräjäoikeuden toteamin tavoin oikeus kaupan purkuun, kauppahinnan palautukseen ja vaatimaansa vahingonkorvaukseen. Näillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Pasi Aarnio, Timo Esko ja Soile Poutiainen. Esittelijä Pirkko Loukusa.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Mansikkamäki: Kuten enemmistön ratkaisun perustelujen kohdista 2 - 4 ilmenee, kuluttajakaupassa ostajan tulee, jos tahtoo virheeseen vedota, tehdä reklamaatio myyjälle kohtuullisessa ajassa ja aina kahdessa kuukaudessa siitä, kun havaitsi virheen. Sisällöltään reklamaation tulisi olla sellainen, että myyjä kykenee arvioimaan mahdollisen virhevastuunsa perusteen ja ryhtymään tilanteen edellyttämiin toimenpiteisiin. Vaikkakaan kuluttajansuojalaissa ei - toisin kuin esimerkiksi kauppalaissa - edellytetä, että ostaja jo virheilmoituksen tehdessään esittäisi virheeseen perustuvan vaatimuksensa, ei mitä tahansa mielipiteenilmaisua reklamaation tarkoitus huomioon ottaen voida pitää riittävänä. Oleellista on, että myyjä voi ilmoituksen perusteella päätellä ostajan haluavan vedota virheeseen tai puutteeseen virheenä kaupan kohteessa. Mikäli ostaja on tässä suhteessa passiivinen, kaupan kohteen mahdolliset puutteet tai virheet menettävät merkityksensä, eikä niihin voida enää myöhemmin vedota.

Kysymys on siitä, ovatko A ja B ilmoittaneet virheestä C:lle kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla ajoissa, kun tieto A:n ja B:n 6.12.2003 C:ltä ostamassa hevosessa todetusta nivelrikosta on tullut myyjän tietoon eläinlääkärin tarkastuksessa 14.4.2004, kun hevonen on lopetettu elokuussa 2004 ja kun A ja B ovat esittäneet kaupan purkua koskevan vaatimuksen lokakuussa 2004.

A ja B ovat vedonneet siihen, että hevosen vakava-asteinen sairaus oli tullut myyjän tietoon samanaikaisesti ostajan kanssa 14.4.2004. C puolestaan on lausunut, ettei hän ollut eläinlääkärin ilmoituksen perusteella saanut sellaista tietoa, josta olisi voinut päätellä nivelrikon merkityksen ostajille.

Kuten hovioikeuden tuomiosta ilmenee, siellä vastaanotetun näytön perusteella on jäänyt epäselväksi, mitä eläinlääkäri oli tarkastuksessa 14.4.2004 ilmoittanut nivelrikon vakavuudesta ja sen paranemismahdollisuuksista. Riidatonta kuitenkin on, että eläinlääkärin arvion mukaan hevosta olisi voitu mahdollisesti varsottaa ja että hevosen vointia voitiin ainoastaan seurata. A on harkinnutkin hevosen varsottamista ja kysellyt tarkastuksen jälkeen tätä koskevia seikkoja C:n tallilla. A ja B ovat toukokuussa 2004 siirtäneet hevosen toiseen talliin, minkä jälkeen sillä ei ollut ratsastettu. A:n mukaan asiaa ei ollut otettu esille C:n kanssa.

Näissä olosuhteissa en katso näytetyksi enkä katso voitavan niistä myöskään päätellä, että C olisi tullut 14.4.2004 tietoiseksi siitä, että A ja B pitivät hevosessa todettua sairautta virheenä ja tahtoivat siitä reklamoida. Arviota ei muuta sekään, että C on tiennyt hevosen hankitun ratsastuskäyttöön ja että A oli purskahtanut itkuun. En siten katso, että eläinlääkärin luona tai sen jälkeen tapahtunutta voitaisiin pitää kuluttajansuojalaissa tarkoitettuna virheilmoituksena.

Pidänkin ilmeisenä, että nivelrikon vakavuus ja sen merkitys A:lle ja B:lle hevosen omistajina ei ole välittynyt C:lle samanasteisena kuin A oli sen ainakin myöhemmin kokenut. A:n ja B:n omat lausumat huomioon ottaen on ilmeistä, että he ovat saaneet eläinlääkäriltä ja hevosen tilaa myöhemmin seuratessaan sellaiset tiedot, joiden perusteella heillä on ollut edellytykset harkita nivelrikon merkitystä kannaltaan. Kun kysymys on eläimestä, olisi kummankin osapuolen edut huomioon ottaen ollut välttämätöntä, että virheilmoitus tällaisessa tilanteessa tehdään mahdollisimman selkeästi. A ja B ovat ottaneet C:hen yhteyttä lokakuussa 2004 eli noin puoli vuotta tarkastuksen jälkeen, kun hevonen oli kaksi kuukautta sitä ennen lopetettu, ja viitaten lokakuussa hankkimiinsa lääkärinlausuntoihin vaatineet kaupan purkua. Kuten hovioikeus on katsonut, virheilmoitusta ei ole tehty kohtuullisessa ajassa. A ja B ovat siten menettäneet oikeutensa vedota virheeseen.

Tämän vuoksi hylkään valituksen.