23.12.2008

Asian tausta

L vangittiin poissaolevana Helsingin käräjäoikeuden 21.3.2006 tekemällä päätöksellä epäiltynä 1.1.2005 - 21.3.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta. Helsingin kihlakunnansyyttäjä pyysi 21.3.2006 antamallaan eurooppalaisella pidätysmääräyksellä L:n pidättämistä ja luovuttamista syytetoimenpiteitä varten. Pidätysmääräys koski törkeää huumausainerikosta, joka oli tehty 1.1.2005 - 21.3.2006 ja jossa L oli rikoksentekijä. Teko-olosuhteiden kuvauksen mukaan L oli yhdessä rikoskumppaniensa kanssa laittomasti tuonut maahan edelleen levittämiseen tarkoitettua erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltua amfetamiinia suuren määrän.

Puolalainen asianomainen tuomioistuin päätti 28.6.2006 luovuttaa pidätysmääräyksessä esitetyn luovutuspyynnön perusteella L:n Suomeen.

P vangittiin poissaolevana Helsingin käräjäoikeuden 5.5.2006 tekemällä päätöksellä epäiltynä muun muassa 19. - 25.2.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta. Helsingin kihlakunnansyyttäjä pyysi 8.5.2006 antamallaan eurooppalaisella pidätysmääräyksellä P:n pidättämistä ja luovuttamista syytetoimenpiteitä varten. Pidätysmääräys koski muun muassa törkeää huumausainerikosta, joka oli tehty 19. - 25.2.2006 ja jossa P oli rikoksentekijä. Teko-olosuhteiden kuvauksen mukaan P oli yhdessä rikoskumppaniensa kanssa laittomasti tuonut maahan edelleen levittämiseen tarkoitettua erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltua amfetamiinia suuren määrän. P oli järjestellyt kyseisen huumausaine-erän maahantuontia Suomeen ja sen edelleen jakelua Suomessa.

Espanjalainen asianomainen tuomioistuin päätti 20.6.2006 luovuttaa pidätysmääräyksessä esitetyn luovutuspyynnön perusteella P:n Suomeen.

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Kihlakunnansyyttäjä vaati 2.10.2006 Helsingin käräjäoikeudelle jättämässään syytteessä L:lle ja P:lle rangaistusta 15. - 26.2.2006 Kouvolassa tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteen teonkuvauksen mukaan L ja P olivat yhdessä eräiden muiden henkilöiden kanssa tuoneet maahan edelleen levittämiseen tarkoitetun 26 kilon hasiserän niin, että P oli yhdessä erään toisen henkilön kanssa järjestänyt hasiserän maahantuonnin käyttäen apunaan maahantuonnissa L:ää sekä ollut myös järjestämässä hasiksen luovutusta Kouvolassa antaen L:lle ohjeita hasiksen luovutuspaikasta. L puolestaan oli P:n ohjeiden mukaisesti yhdessä toisen henkilön kanssa tuonut henkilöautolla hasiserän Suomeen Hangon kautta ja luovuttanut sen Kouvolassa jättämällä sen noudettavaksi autosta eräällä pysäköintialueella.

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 7.11.2006

Helsingin käräjäoikeus, jossa ei ole tehty luovuttamista tai syytteeseenpanoa koskevia väitteitä, tuomitsi L:n ja P:n vankeusrangaistukseen syytteen teonkuvauksen mukaisesta 15. - 26.2.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta. P tuomittiin lisäksi vankeusrangaistukseen kahdesta muusta törkeästä huumausainerikoksesta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Jukka Jaakkola ja lautamiehet.

Suostumusmenettely

Kihlakunnansyyttäjä sai ennen käräjäoikeuden käsittelyn alkamista Puolan Eurojust-virastossa työskentelevältä edustajalta tiedon, ettei ollut tarvetta pyytää Puolalta suostumusta syyttää L:a törkeästä huumausainerikoksesta, joka käsitti hasiksen maahantuonnin, vaikka luovutus oli tapahtunut sen perusteella, että L:n epäiltiin tuoneen maahan amfetamiinia.

P:n osalta kihlakunnansyyttäjä pyysi käräjäoikeuden käsittelyn kestäessä 24.10.2006 antamallaan uudella pidätysmääräyksellä Espanjan suostumusta sille, että P:tä saatiin syyttää 19. - 25.2.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, jolla P oli yhdessä rikoskumppaniensa kanssa laittomasti tuonut maahan edelleen levittämiseen tarkoitettua hasista suuren määrän niin, että P oli järjestellyt huumausaineen maahantuontia ja sen edelleen jakelua Suomessa.

Espanjalainen asianomainen tuomioistuin antoi 11.7.2007 suostumuksensa sille, että P:tä saatiin syyttää myös sanotusta rikoksesta.

Helsingin hovioikeuden ratkaisut

L:n ja P:n valitettua Helsingin hovioikeuteen ja väitettyä, ettei heitä olisi saanut syyttää 15. - 26.2.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, koska se ei ollut ollut heidän luovuttamisensa perusteena Suomeen, hovioikeus katsoi 16.8.2007 tekemässään käsittelyratkaisussa, että jo käräjäoikeudessa oli ollut Puolan valtion Eurojust-edustajansa kautta ilmaisema suostumus L:n syyttämiseen sanotusta rikoksesta ja Espanjan valtio oli sittemmin, vaikkakin vasta käräjäoikeuden käsittelyn jälkeen, antanut suostumuksensa P:n syyttämiseen. Näin ollen, koska asiassa oli siten rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain 58 §:n 2 momentin 7 kohdassa mainittu suostumus L:n ja P:n syyttämiseen, hovioikeus katsoi, ettei syytteen tutkimiselle ollut estettä.

Helsingin hovioikeus tuomitsi 30.11.2007 L:n ja P:n mainitusta rikoksesta sekä P:n lisäksi kahdesta muusta törkeästä huumausainerikoksesta vankeusrangaistuksiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Pauli Viitanen, Antti Miettinen ja Kirsi Kohonen.

Ennakkoratkaisupyyntö

Korkein oikeus asianosaisia ennakkoratkaisupyynnön sisällöstä kuultuaan päätti 5.9.2008 lykätä asian käsittelyä ja pyytää Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 35 artiklan nojalla ennakkoratkaisun Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta, joka 1.12.2008 antamallaan tuomiolla (asia C-388/08 PPU) antoi pyydetyn ratkaisun.

Välitoimet

L ja P sekä valtakunnansyyttäjä ja kihlakunnansyyttäjä antoivat heiltä ennakkoratkaisun johdosta pyydetyt lausumat.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Helsingin kihlakunnansyyttäjän pyydettyä eurooppalaisella pidätysmääräyksellä L:n pidättämistä ja luovuttamista syytetoimenpiteitä varten asianomainen puolalainen tuomioistuin on 28.6.2006 päättänyt luovuttaa L:n Suomeen. Pidätysmääräyksen mukaan L:ää epäiltiin tekijänä 1.1.2005 - 21.3.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, jolla hän oli yhdessä rikoskumppaniensa kanssa laittomasti tuonut maahan edelleen levittämiseen tarkoitettua erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltua amfetamiinia suuren määrän.

2. Kihlakunnansyyttäjän pyydettyä eurooppalaisella pidätysmääräyksellä P:n pidättämistä ja luovuttamista syytetoimenpiteitä varten asianomainen espanjalainen tuomioistuin on 20.6.2006 päättänyt luovuttaa P:n Suomeen. Pidätysmääräyksen mukaan P:tä epäiltiin tekijänä 19. - 25.2.2006 tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta, jolla P oli yhdessä rikoskumppaniensa kanssa laittomasti tuonut maahan edelleen levittämiseen tarkoitettua erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi luokiteltua amfetamiinia suuren määrän järjestelemällä huumausaine-erän maahantuontia Suomeen ja sen edelleen jakelua Suomessa.

3. Kihlakunnansyyttäjä on 2.10.2006 Helsingin käräjäoikeudelle jättämässään syytteessä vaatinut L:lle ja P:lle rangaistusta 15. - 26.2.2006 Kouvolassa tehdystä törkeästä huumausainerikoksesta. Syytteen mukaan L ja P olivat yhdessä eräiden henkilöiden kanssa tuoneet maahan edelleen levittämiseen tarkoitetun 26 kilon hasiserän niin, että P oli yhdessä erään toisen henkilön kanssa järjestänyt hasiserän maahantuonnin käyttäen apunaan maahantuonnissa L:ää sekä ollut myös järjestämässä hasiksen luovutusta Kouvolassa antaen L:lle ohjeita hasiksen luovutuspaikasta. L puolestaan oli P:n ohjeiden mukaisesti yhdessä toisen henkilön kanssa tuonut henkilöautolla hasiserän Suomeen Hangon kautta ja luovuttanut sen Kouvolassa jättämällä sen noudettavaksi autosta eräällä pysäköintialueella.

4. Asiassa on kysymys ensiksi siitä, onko L:ää ja P:tä syytetty muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta ja onko syytteen tutkimiselle tästä syystä ollut este. Jos tähän vastataan myöntävästi, on kysymys vielä siitä, onko L:n osalta suostumus syyttämiseen katsottava annetuksi sen perusteella, että Puolan Eurojust-virastossa työskentelevä edustaja oli ilmoittanut ennen käräjäoikeuden käsittelyä, että uutta suostumusta ei tarvittu, ja onko P:tä voitu syyttää sen perusteella, että espanjalainen asianomainen tuomioistuin oli käräjäoikeuden jo tuomittua P:n rangaistukseen 11.7.2007 antanut suostumuksensa sille, että P:tä voitiin syyttää myös syytteessä tarkoitetusta rikoksesta.

Sovellettavat säännökset

5. Rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä annetun lain (luovuttamislaki) 14 §:n mukaan kiinniottamista ja luovuttamista koskevan pyynnön tulee sisältää rikoksen luonne ja oikeudellinen luokittelu, erityisesti niiden tekojen osalta, jotka eivät edellytä kaksoisrangaistavuutta, sekä kuvaus olosuhteista, joissa rikos on tehty, mukaan lukien aika, paikka ja se, miten luovutettavaksi pyydetty on osallisena rikokseen. Lain 58 §:n 1 momentin mukaan jäsenvaltiosta Suomeen luovutettua henkilöä ei saa asettaa syytteeseen tai rangaista tai häneltä riistää vapautta muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena. Pykälän 2 momentin mukaan kieltoa ei sovelleta muun muassa, jos rikosoikeudenkäynti ei johda luovutetun henkilön vapautta rajoittavaan toimenpiteeseen tai jos henkilön luovuttanut jäsenvaltio antaa suostumuksensa kiellosta poikkeamiseen.

6. Edellä mainitulla lailla on saatettu voimaan neuvoston puitepäätös, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (2002/584/YOS). Puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdan mukaan luovutettua henkilöä ei saa syyttää, tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta, lukuun ottamatta muun muassa kyseisen artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja tapauksia. Artiklan 3 kohdan g alakohdan mukaan artiklan 2 kohtaa ei sovelleta muun muassa, jos henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa 4 kohdan mukaisesti. Viimeksi mainitun kohdan mukaan suostumus annetaan, jos rikoksesta, jonka perusteella sitä pyydetään, voitaisiin luovuttaa puitepäätöksen määräysten nojalla. Suostumus on evättävä 3 artiklassa mainituilla perusteilla ja muuten se voidaan evätä ainoastaan 4 artiklassa mainituilla perusteilla.

Ennakkoratkaisupyyntö ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 1.12.2008

7. Puitepäätösten osalta on voimassa vastaava yhdenmukaisen tulkinnan periaate kuin direktiivien osalta. Kansallisen tuomioistuimen on kansallista oikeutta soveltaessaan tulkittava sitä mahdollisimman pitkälle puitepäätöksen sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti. Tämän vuoksi Korkein oikeus on esittänyt Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntönään seuraavat kysymykset:

1) Miten on tulkittava puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdassa käytettyä ilmaisua "muu kuin luovuttamisen perusteena ollut rikos", tarkemmin sanoen mitkä kriteerit ovat ratkaisevia arvioitaessa, poikkeaako syytteen perusteena oleva teonkuvaus luovutuksen perusteena olleesta teonkuvauksesta sillä tavoin, että kysymyksessä on katsottava olevan 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu "muu rikos", jonka johdosta syytteeseenpano edellyttää 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 27 artiklan 4 kohdan mukaista suostumusta?

2) Onko puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitettu suostumusmenettely tulee sovellettavaksi tilanteessa, jossa sekä pidätysmääräyksen että lopullisen syytteen perusteena on ollut (törkeä) huumausainerikos mutta syytteen teonkuvaus on sittemmin muuttunut siten, että syyte on koskenut eri lajista huumausainetta kuin pidätysmääräyksessä oli mainittu?

3) Miten on tulkittava puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohtaa siltä osin kuin luovutettua henkilöä ei sen mukaan saa muun rikoksen vuoksi syyttää, tuomita tai muuten saattaa vapaudenriiston alaiseksi, erityisesti suhteessa saman artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun suostumusmenettelyyn ja ottaen huomioon 27 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräys siitä, ettei erityissääntöä sovelleta, mikäli rikosoikeudenkäynti ei johda syytetyn henkilökohtaisen vapauden rajoitusta koskevaan toimenpiteeseen?

a) Onko suostumusmenettelyn piiriin kuuluvissa tapauksissa yllä mainittuja määräyksiä tulkittava siten, että niistä ei johdu estettä kyseistä rikosta koskevan syytteen nostamiselle eikä myöskään oikeudenkäynnille tai tuomion antamiselle ennen suostumuksen saamista, edellyttäen, että epäiltyyn ei kyseisen rikosepäilyn vuoksi kohdisteta vapaudenriistoa tai -rajoitusta?

b) Mikä merkitys on sillä, että rikosoikeudenkäynti, johon liittyy vapauden rajoitus, koskee useita rikoksia, joista jokin kuuluu suostumusmenettelyn piiriin? Onko tällöin yllä mainittuja määräyksiä tulkittava siten, että niistä ei johdu estettä suostumusmenettelyä edellyttävää rikosta koskevan syytteen nostamiselle eikä myöskään oikeudenkäynnille tai tuomion antamiselle jo ennen suostumuksen saamista ja huolimatta siitä, että epäiltyyn on oikeudenkäynnin yhteydessä kohdistettu henkilökohtaisen vapauden rajoitus, mikäli vapauden rajoitukselle on laillinen peruste muiden käsiteltävänä olevien syytteiden vuoksi?

8. Yhteisöjen tuomioistuin on vastannut kysymyksiin seuraavasti:

1) Sen selvittämiseksi, onko kyseessä oleva rikos puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu "muu rikos" kuin se, joka oli luovuttamisen perusteena, kun tällainen muu rikos edellyttää tämän puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa ja 4 kohdassa tarkoitetun suostumusmenettelyn toteuttamista, on tarkistettava, ovatko rikoksen keskeiset osatekijät, sellaisena kuin ne ilmenevät pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tehdystä kyseisen rikoksen oikeudellisesta kuvauksesta, ne osatekijät, joiden perusteella henkilö on luovutettu, ja vastaavatko pidätysmääräyksessä olevat tiedot ja myöhemmässä oikeudenkäyntiasiakirjassa mainitut tiedot riittävästi toisiaan. Ajankohtaa ja paikkaa koskevat muutokset ovat sallittuja, kunhan ne perustuvat tietoihin, jotka on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa pidetyn menettelyn aikana kerätty pidätysmääräyksessä kuvatuista teoista, kunhan ne eivät muuta rikoksen luonnetta ja kunhan niistä ei aiheudu kieltäytymisperusteita, joista säädetään kyseisen puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa.

2) Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävän asian olosuhteiden kaltaisissa olosuhteissa teonkuvauksen muutoksen, joka koskee huumausaineiden kyseessä olevaa lajia, perusteella ei yksinään voida katsoa, että kyse olisi puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta "muusta rikoksesta" kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena.

3) Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädettyä poikkeusta on tulkittava siten, että kun kyse on "muusta rikoksesta" kuin siitä, joka oli luovuttamisen perusteena, suostumusta on pyydettävä puitepäätöksen 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja se on saatava, jos vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai toimenpide on pantava täytäntöön. Luovutettu henkilö voidaan asettaa syytteeseen ja tuomita mainitun kaltaisesta rikoksesta ennen kyseisen suostumuksen saamista, mikäli tällaista rikosta koskevaa syytettä nostettaessa tai tuomiota annettaessa ei sovelleta mitään vapauden rajoitusta koskevaa toimenpidettä. Mainitun 27 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu poikkeus ei kuitenkaan ole esteenä sille, että luovutettuun henkilöön kohdistetaan vapauden rajoitusta koskeva toimenpide ennen suostumuksen saamista, mikäli tällaiselle toimenpiteelle on laillinen peruste muiden käsiteltävinä olevien eurooppalaisessa pidätysmääräyksessä mainittujen syytteiden vuoksi.

Korkeimman oikeuden arviointi

9. Luovuttamisen perusteena olevan pidätysmääräyksen teonkuvaus ja syytteen teonkuvaus eroavat toisistaan ensiksi rikoksen tekoajan suhteen. Tekoaika on pidätysmääräyksessä L:n osalta kuvattu varsin pitkäksi (1.1.2005 - 21.3.2006). Se on kuitenkin sisältänyt myös syytteen mukaisen ajanjakson (15. - 25.2.2006). Pidätysmääräyksen perusteena olevista vangitsemista koskevista asiakirjoista ilmenee, että epäily on jo silloin keskittynyt L:n saapumiseen Suomeen 19.2.2006. P:n osalta tekoaika syytteessä (15. - 25.2.2006) on joitakin päiviä pidätysmääräyksen tekoaikaa (19. - 25.2.2006) pidempi. Hänenkin osaltaan kuitenkin vangitsemista koskevista asiakirjoista ilmenee, että epäily on keskittynyt jo silloin osallisuuteen 19.2.2006 tapahtuneeksi epäiltyyn huumausaine-erän maahantuontiin. Kummankin osalta tekoaika on sitten tutkinnan kestäessä saatujen tietojen perusteella täsmentynyt koskemaan tapahtumia tuon ajankohdan ympärillä.

10. Pidätysmääräys ja syyte eroavat toisistaan myös sen suhteen, että pidätysmääräyksessä ei ole lainkaan ilmoitettu rikoksen tekopaikkaa Suomessa. Syytteen mukaan taas L on tuonut huumausaineen maahan Hangon kautta ja kuljettanut sen Kouvolaan, jossa sen edelleen jakelu on tapahtunut. Sekä L:n että P:n vangitsemista koskeviin asiakirjoihin on tekopaikaksi merkitty Helsinki. Kuten edellä on todettu epäilyssä on keskeisesti ollut kysymys L:n tulosta 19.2.2006 Suomeen. Tutkinnan kestäessä tiedot hänen matkansa reitistä ovat täsmentyneet.

11. Pidätysmääräyksen teonkuvaus ja syytteen teonkuvaus eroavat vielä laittomasti maahantuoduksi epäillyn huumausaineen laadun suhteen. Luovuttamisen perusteena on ollut epäily amfetamiinin maahantuonnista kun taas syytteessä on syytetty hasiksen maahantuonnista. Tältä osin sanotuista vangitsemisen perusteena olleista asiakirjoista ilmenee, että tuossa tutkinnan vaiheessa sanotun 19.2.2006 tapahtuneeksi epäillyn huumausaineen maahantuonnin kohteena on epäilty olleen suuri määrä amfetamiinia, koska tällainen määrä oli myöhemmin sanotussa helmikuussa takavarikoitu. Sittemmin tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt, että amfetamiini oli tuotu maahan jo aikaisemmin ja että 19.2.2006 tuonnin kohteena oli ollut 26 kiloa hasista. Itse maahantuontitapahtuma ei ole siten syytteessä toinen kuin pidätysmääräyksessä on tarkoitettu. Tutkinnan kestäessä on ilmennyt, että pidätysmääräyksessä tarkoitetussa maahantuonnissa onkin ollut maahantuonnin kohteena amfetamiinin sijasta hasista.

Johtopäätökset

12. Tekoajankohdan osalta pidätysmääräyksessä ja syytteessä mainitut tiedot vastaavat sekä L:n että P:n osalta riittävästi toisiaan. Muutokset tältä osin kuten myös tekopaikan osalta perustuvat tutkinnan kestäessä saatuihin täsmennettyihin tietoihin. Ne eivät ole muuttaneet rikoksen luonnetta eikä niistä aiheudu kieltäytymisperusteita, joista säädetään puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa ja vastaavasti luovuttamislain 5 ja 6 §:ssä.

13. Pidätysmääräyksessä mainitun suuren määrän amfetamiinia sijasta L:ää ja P:tä on syytetty 26 kilon hasista laittomasta maahantuonnista. Toisin kuin amfetamiini hasis ei ole rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentin tarkoittama erittäin vaarallinen huumausaine. Syytteessä mainittu määrä hasista käsittää kuitenkin suuren määrän huumausainetta, joten kysymys on samoin kuin pidätysmääräyksessä rikoslain 50 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta törkeästä huumausainerikoksesta. Kummassakin tapauksessa on kysymys myös puitepäätöksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta huumausaineen laittomasta kaupasta, jossa rangaistuksen enimmäisaika on vähintään kolme vuotta. Rikoksen oikeudellinen luokittelu ja luonne ei ole muuttunut eikä muutoksesta aiheudu edellä mainittuja kieltäytymisperusteita.

14. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että syytteessä mainitut rikoksen keskeiset osatekijät ovat samat kuin ne, joiden perusteella L ja P on luovutettu Suomeen. Näin ollen L:ää ja P:tä ei ole syytetty luovuttamislain 58 §:n 1 momentissa ja puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta. Siten syytteen tutkimiselle ei ole ollut estettä eikä sen tutkiminen ole edellyttänyt sanotun lain 58 §:n 2 momentissa ja puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettua suostumusta.

15. Asiassa ei ole esitetty eikä muutoinkaan ilmennyt perusteita katsoa luovuttamisessa ja oikeudenkäynnissä noudatetun menettelyn vaarantaneen L:n tai P:n oikeutta puolustautua heihin kohdistettuja syytteitä vastaan tai muutoinkaan loukanneen heidän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 tai 6 artiklan mukaisia oikeuksiaan, joihin he ovat viitanneet.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden käsittelyratkaisun lopputulosta ei muuteta. Näin ollen myös hovioikeuden pääasiaratkaisu jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Jukka Sippo. Esittelijä Jarmo Hirvonen.