11.5.2005

Turun käräjäoikeuden tuomio 26.3.2002

Käräjäoikeus katsoi virallisen syyttäjän syytteestä selvitetyksi, että A oli Turussa 1.9.2000 ja 16.10.2001 välisenä aikana laittomasti pitänyt hallussaan 10 880 ekstaasitablettia ja 100 grammaa amfetamiinia, joista hän oli myynyt 8 360 ekstaasitablettia ja kaiken amfetamiinin. A tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta 7 vuodeksi vankeuteen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Markku Välimäki sekä lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 14.1.2003

Virallinen syyttäjä ja A valittivat hovioikeuteen. Hovioikeus, joka toimitti asiassa pääkäsittelyn, katsoi, että A oli uskottavalla tavalla hovioikeudessa kertonut hallussapitämistään sekä myymistään määristä. Hovioikeus katsoi A:n pitäneen laittomasti hallussaan 7 800 ekstaasitablettia ja 100 grammaa amfetamiinia, joista hän oli myynyt 5 305 ekstaasitablettia ja kaiken amfetamiinin. Hovioikeus katsoi, että ekstaasin vaarallisuus huumausaineena oli amfetamiinin ja LSD:n välillä ja se vastasi vaikutuksiltaan amfetamiinin ja LSD:n sekoitusta. Vaikka hovioikeus muutti syyksilukemista A:n eduksi, niin kysymys kuitenkin oli huomattavasta määrästä erityisen vaarallista huumausainetta. Sen vuoksi hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua rangaistuksen mittaamisen osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Teppo Hurme, Jouko Valtonen ja Erkki Reijonen (eri mieltä).

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Reijonen katsoi A:n syyllistyneen törkeään huumausainerikokseen siten kuin käräjäoikeus oli sen hänen syykseen lukenut. Enemmistön hylättyä osan syytteestä velvollisena ottamaan kantaa rangaistukseen Reijonen lausui, että syyte oli hylätty 3 100 ekstaasitabletin osalta, minkä vuoksi hän alensi rangaistuksen tätä vastaavasti 6 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeutta.

Perustelut

1. A:n syyksi on luettu muun muassa ekstaasin hallussapito. Asiassa on A:n valituksen johdosta ensiksi kysymys siitä, onko ekstaasi alempien oikeuksien katsomin tavoin erittäin vaarallinen huumausaine.

2. Rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan, jos huumausainerikoksessa rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri määrä huumausainetta ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava rangaistukseen törkeästä huumausainerikoksesta. Saman luvun 5 §:n 2 momentin mukaan erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta, jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet. Lain esitöiden mukaan lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva terveydenvaara voi tarkoittaa keskushermoston vaurioita, jotka syntyvät kertakäytöstä tai joistakin käyttökerroista. Vakava terveydellinen vaurio voi kuitenkin kohdistua muuhunkin kuin keskushermostoon. Pykälän 2 momenttia on tarkoitus tulkita aineen ominaisuuksia koskevan tiedon perusteella (HE 180/1992 vp s. 26).

3. Korkeimpaan oikeuteen saadussa Kansanterveyslaitoksen lausunnossa ekstaasin ominaisuuksista ja sen vaarallisuudesta ja vahingollisuudesta suhteessa muihin yleisimmin esiintyviin huumausaineisiin todetaan muun ohessa seuraavaa:

Ekstaasilla tarkoitetaan stimuloivaa ja hallusinogeenisiä (aistiharhoja aiheuttavia) vaikutuksia omaavaa ainetta (+/-) 3,4-metyleenidioksimetamfetamiini (MDMA). MDMA on rakenteeltaan amfetamiinia ja meskaliinia muistuttava synteettinen huumausaine. Ekstaasia käytetään yleensä kerran viikossa tai harvemmin ("teknobileet", "rave"), koska sen halutuille vaikutuksille kehittyy nopeasti toleranssi. Ekstaasin käyttö on yleistynyt viime vuosien aikana länsimaissa. Euroopan neuvoston arvioiden mukaan ekstaasi on kannabiksen jälkeen toiseksi suosituin huume 15 - 25-vuotiaiden keskuudessa. MDMA:n vaikutuksiin kuuluu muun muassa vireystilan ja valppauden paranemista, mielihyvän tunnetta ja puheliaisuutta, ruokahalun vähentymistä, verenpaineen ja sydämen sykkeen nousua, ruumiin lämpötilan nousua, pupillien laajeneminen jne. Tyypillisillä annoksilla ei aina nähdä varsinaisia aistiharhoja, mutta sen sijaan käyttäjät ovat kuvanneet muun muassa "tietoisuuden muutoksia ja laajentunutta henkistä käsityskykyä", "parempaa persoonallisuuden ymmärrystä ja parantunutta itsearviota", "mielensisäistä kommunikaatiota", "lisääntynyttä läheisyyden tunnetta toisten kanssa" jne. Varsinkin annosten kasvaessa saattaa ilmetä aistiharhoja ja muita psykoottisia oireita kuten harhaluuloja ja ajatuksen kulun sekavuutta.

Väärinkäytetty MDMA on pääasiallisesti laittomien laboratorioiden valmistamaa, joten se saattaa sisältää epäpuhtautena mitä erilaisimpia aineita. Näiden epäpuhtauksien aiheuttamia vaikutuksia on mahdoton ennustaa ja ne vaikeuttavat johtopäätösten tekoa yritettäessä arvioida MDMA:n vaarallisuutta ja haitallisuutta.

Fyysiset haittavaikutukset

Euroopan Unionin alueella vuosien 1987 - 1997 aikana on arvioitu olleen noin 200 - 500 kuolemantapausta, jotka todennäköisesti liittyvät MDMA:n käyttöön. MDMA:n aiheuttamien kuolemantapausten syitä ei varmuudella tiedetä, mutta pääosin ne näyttävät liittyvän huumeen aiheuttamaan ruumiinlämmön nousemiseen (ns. hyperpyreksiaan), jatkuvaan fyysiseen rasitukseen ("rave"-juhlissa tapahtuva jatkuva tanssiminen) ja elimistön kuivumiseen, joita saattaa seurata kuumeilu, vapina, sekavuus, tajunnan tason muutokset, kouristukset, kooma ja kuolema. MDMA:n käytön yhteydessä on myös kuvattu sydämen rytmihäiriöitä, äkillistä verenpaineen laskua ja aivoverenvuotoja. Myös allergiset reaktiot voivat aiheuttaa kuoleman.

Psyykkiset haittavaikutukset

MDMA:n käyttöön liittyen on yksittäistapauksina kuvattu muun muassa sekavuutta, paniikkitiloja, ahdistusta, masennusta sekä joskus harhaluuloja ja psykoositiloja. On myös esitetty mahdollisuus, että alttiilla yksilöllä MDMA saattaisi aiheuttaa pitkäaikaisen psykoottisen häiriön. Käyttäjien keskuudessa on kohtalaisen yleinen käsitys siitä, että MDMA ei olisi riippuvuutta aiheuttava. Fyysistä riippuvuutta ei ekstaasista aiheudukaan, mutta joillakin käyttäjillä ilmenee psyykkistä riippuvuutta, joka muistuttaa amfetamiiniriippuvuutta.

Vaarallisuus ja vahingollisuus

Lääketieteessä huumausaineen vaarallisuutta arvioitaessa otetaan huomioon aineen akuutti vaarallisuus (akuutin käytön turvamarginaali), aineen myrkyllisyys, infektioriskikäyttäytymiseen ja yhteisvaikutuksiin liittyvä vaarallisuus, fyysisistä vieroitusoireista johtuva vaarallisuus ja psyykkisen riippuvuuden aiheuttama vaarallisuus. MDMA:n akuutti vaarallisuus liittyy aineen neurotoksisuuteen ja on asteeltaan kohtalainen. Yliannostuskuolemaan johtavan annoksen suuruutta ei tunneta ja on epäselvää, mitä vaurioita syntyy milläkin annoksella. Vaurion vaara myrkyllisyyden takia on suuri, mutta infektioriskikäyttäytymisen suhteen pieni (ainetta käytetään yleensä suun kautta). Yhteisvaikutuksiin liittyvät riskit ovat ilmeiset. MDMA:n fyysiset vieroitusoireet ovat lieviä ja psyykkisen riippuvuuden riskiä pidetään kohtalaisena. Ekstaasin käyttö ei ole koskaan turvallista.

Ekstaasin vaarallisuutta ei voi arvioida pelkästään kuolemantapausten perusteella; aineen luonne ja käyttötapa poikkeavat täysin esimerkiksi heroiinista, jonka kohdalla juuri kuolemantapaukset kertovat ongelman suuruudesta. Ekstaasin käytön haitat ovat salakavalampia kognitiivisia ja psykiatrisia ongelmia, joita huumausaineen käyttäjä ei itse heti huomaa.

4. Korkein oikeus katsoo Kansanterveyslaitoksen lausunnon perusteella, että ekstaasia ei voida pitää erittäin vaarallisena huumausaineena sen perusteella, että sen käyttöön liittyisi virheellisestä annostelusta johtuva hengenvaara tai voimakkaat vieroitusoireet. Asiassa on siten kysymys siitä, voidaanko ekstaasia pitää erittäin vaarallisena huumausaineena sillä perusteella, että sen käyttöön liittyy lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakava terveydellisen vaurion vaara.

5. Kuten edellä selostetusta Kansanterveyslaitoksen lausunnosta ilmenee, ekstaasi on rakenteeltaan amfetamiinia ja meskaliinia muistuttava synteettinen huumausaine, jonka käyttöön liittyy paljon vakavana pidettäviä sekä fyysisiä että psyykkisiä haittoja. Ekstaasin käyttö ei ole koskaan turvallista. Ekstaasi on suosittu huume erityisesti nuorison keskuudessa ja sen käyttö on lisääntynyt viime vuosien aikana. Ekstaasin käyttöön liittyvät haitat ovat salakavalasti syntyviä kognitiivisia ja psykiatrisia ongelmia, joita huumausaineen käyttäjä ei itse heti huomaa. Korkein oikeus toteaa, että amfetamiini luokitellaan erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Kuten edellä on todettu, kemiallisena aineena ekstaasi muistuttaa amfetamiinia. Huomioon ottaen kerrotut ekstaasin käytöstä aiheutuvat erilaiset vakavat fyysiset ja psyykkiset vauriot sekä sen käyttöön liittyvien haittojen salakavaluus ja ennalta-arvaamattomuus Korkein oikeus katsoo, että ekstaasia on lyhytaikaisestakin käytöstä johtuvan vakavan terveydellisen vaurion vaaran takia pidettävä erittäin vaarallisena huumausaineena.

6. Asiassa on lisäksi kysymys rangaistuksen mittaamisesta. A on vaatinut hänelle tuomitun 7 vuoden vankeusrangaistuksen alentamista paitsi muutoin siitä syystä, että hän oli esitutkinnassa kertonut omasta osuudestaan ja ilmoittanut useiden muiden rikokseen liittyneiden henkilöiden nimet, minkä lisäksi hän oli osoittanut hallussapitämänsä huumausaineen kätköpaikan. Syyttäjä on katsonut, että rangaistus on oikeasuhteinen sekä syyksiluettuun tekoon että yleiseen rangaistuskäytäntöön nähden, mutta että väitetystä lieventämisperusteesta saattaisi olla kysymys maastokätkön paljastamisen osalta.

7. Korkein oikeus toteaa, ettei A:n rikokseen liity sellaisia perusteita, joiden vuoksi 1.1.2004 voimaan tulleet rikoslain rangaistuksen mittaamista koskevat säännökset (515/2003) johtaisivat lievempään lopputulokseen kuin rikoksen tekoaikana voimassa olleet rikoslain säännökset. Rangaistusta mitattaessa sovelletaan siten viimeksi mainittuja säännöksiä.

8. Rikoslain 6 luvun 1 §:n 1 momentin (466/1976) mukaan rangaistusta mitattaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat rangaistusta koventavat ja lieventävät perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Rangaistuksen lieventämisperusteena on rikoslain 6 luvun 3 §:n 3 kohdassa (466/1976) mainittu tekijän oma-aloitteinen pyrkimys poistaa rikoksensa vaikutuksia tai edistää rikoksensa selvittämistä.

9. A:n syyksi on luettu törkeänä huumausainerikoksena paitsi 7 800 ekstaasitabletin ja 100 gramman amfetamiinin hallussapito myös 5 305 ekstaasitabletin ja sanotun amfetamiinin myynti sekä 20 ekstaasitabletin käyttö 1.9.2000 ja 16.10.2001 välisenä aikana. Ekstaasin myynti on tapahtunut pienissä erissä kuudelle henkilölle sen edelleen levitystä varten ja maksun A on kulloinkin saanut vasta kauppahinnan tultua edelleenmyyjille suoritetuksi. A:n saaman hyödyn määräksi on laskettu runsaat 16 000 euroa. A, joka ei ole juurikaan itse käyttänyt huumausaineita, on siten sanotuin tavoin toiminut varsin pitkään tietyn huumausaineiden levitysketjun yläpäässä motiivinaan taloudellisen hyödyn tavoittelu. Rikos on edellyttänyt suunnitelmallisuutta. Tuomittua rangaistusta ei rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksesta ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden voida sinänsä pitää liian ankarana eikä se juurikaan poikkea tällaisista rikoksista yleensä tuomituista rangaistuksista.

10. Syyttäjän mukaan A:n rikos oli alkanut selvitä telekuuntelun ja -valvonnan perusteella. Ensimmäisessä kuulustelussaan A oli tunnustanut vain oman käyttönsä, mutta oli myöhemmin kertonut myös henkilöistä, joille oli huumausaineita myynyt. Kun A on kertonut viimeksimainituista teoistaan vasta rikoksensa tultua osittain selvitetyksi tai kun hänellä on jo ollut ainakin aihe olettaa itseään niistä epäiltävän ja kun edellä mainittu rangaistuksen lieventämisperuste koskee vain tekijän oman rikoksen selvittämistä, ei lieventämisperuste tule tältä osin asiassa sovellettavaksi.

11. A:n osoitettua poliisiviranomaisille noin 2 500 ekstaasitabletin kätköpaikan huomattava osa hänen hallussapitämästään huumausaineesta on saatu poliisin haltuun ja pois levityksestä.

12. Arvioituaan edellä lausuttuja rangaistuksen mittaamisessa huomioon otettavia seikkoja sekä kiinnittäessään huomiota myös oikeuskäytännön yhtenäisyyteen Korkein oikeus katsoo, että vaikka A on edellisessä kohdassa kerrotuin tavoin pyrkinyt poistamaan rikoksensa vaikutuksia, ei ole aihetta poiketa siitä rangaistuksen mittaamisesta, mihin alemmat oikeudet ovat päätyneet. Tuomittu vankeusrangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa A:n syyksi luetun rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä hänen rikoksesta ilmenevään syyllisyyteensä. Hovioikeuden A:lle tuomitsemaa rangaistusta ei siten ole syytä alentaa.

Tuomiolauselma

A:n valitus hylätään. Hovioikeuden tuomion lopputulos jää siten pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Kari Raulos, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pertti Välimäki (eri mieltä). Esittelijä Tarja Ryhänen-Dahlman.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Välimäki: Olen eri mieltä siitä, onko ekstaasi katsottava lain tarkoittamalla tavalla erittäin vaaralliseksi huumausaineeksi. Perustelujen 5. kappaleen sijasta lausun seuraavan:

Asiassa esitetyn Kansanterveyslaitoksen lausunnon mukaan ekstaasin käyttöön liittyy paljon vakavana pidettäviä sekä fyysisiä että psyykkisiä haittoja eikä sen käyttö ole koskaan turvallista. Haitat ovat salakavalasti syntyviä kognitiivisia ja psykiatrisia häiriöitä, joita ekstaasin käyttäjä ei itse heti huomaa.

Terveydellisten haittojen laadun ja korjautuvuuden sekä haittojen syntymistavan ja -ajan lähempi arviointi on kuitenkin nykytiedon perusteella epävarmalla pohjalla, koska ihmisiä koskevia tieteellisiä tutkimuksia on julkaistu vain vähän ja ne ovat kyseisin osin osittain ristiriitaisia. Tähän nähden asiassa esitetty selvitys ei osoita, että ekstaasin lyhytaikaisestakin käytöstä johtuisi sellainen rikoslain 50 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun vakavan terveydellisen vaurion vaara, jonka perusteella ekstaasia olisi pidettävä mainitussa lainkohdassa tarkoitettuna erittäin vaarallisena huumausaineena.

A:n rikoksen kohteena on ollut suuri määrä huumausainetta. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon Korkeimman oikeuden ratkaisun perustelujen 9. kappaleessa mainitut seikat, teko on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Näillä perusteilla tuomitsen A:n törkeästä huumausainerikoksesta hovioikeuden määräämään rangaistukseen.

Oikeusneuvos Mansikkamäki : Olen eri mieltä rangaistuksen mittaamisesta. Katson, että rangaistusta on kohdassa 11 kerrottu lieventämisperuste huomioon ottaen perusteltua alentaa. Oikeudenmukaisena rangaistuksena muutoin kohdissa 6 - 11 lausutuin perustein pidän 6 vuotta 6 kuukautta vankeutta.

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki : Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Mansikkamäki.