17.2.1995

Velkajärjestelyhakemus Äänekosken kihlakunnanoikeudessa

A pyysi kihlakunnanoikeuteen 17.8.1993 saapuneessa hakemuksessaan velkajärjestelyn aloittamista. A ilmoitti, että hänen maksukykynsä oli olennaisesti heikentynyt hänen jäätyään työttömäksi vuoden 1992 alussa. A:n takaamat lainat tulivat hänen maksettavikseen, mikäli hänen avovaimolleen B:lle myönnettiin velkajärjestely. Omista lainoistaan A selviytyisi, mutta ei takauslainoista.

A ilmoitti velkojensa yhteismääräksi 99 427 markkaa, joista omia luottoja oli 31 076 markkaa ja hänen takaamiaan luottoja 68 350 markkaa. Kaikki velat olivat kulutusluottoja. Veloista oli erääntynyt maksettavaksi hänen 30.10.1992 takaamansa C:n kulutusluotto, josta hänen vastuunsa oli 40 000 markkaa.

Kihlakunnanoikeus pyysi lausumat velkojilta ja ulosottomieheltä. Ulosottomies antoi lausunnon.

Kihlakunnanoikeuden päätös 5.11.1993

Kihlakunnanoikeus lausui, että A:n maksuvara oli 1 052 markkaa kuukaudessa. A oli ollut ilmoituksensa mukaan työttömänä vuoden 1992 tammikuusta alkaen. Kuitenkin A oli 30.10.1992 antanut 40 000 markan määräisen omavelkaisen takauksen. A oli ilmoittanut kykenevänsä hoitamaan omat luottonsa, mutta ei takauslainoja. Verrattaessa A:n lisävelkaantumisen aikaista tulotasoa ja velkamäärää keskenään oli pääteltävissä, että A:n velkaantuminen oli johtunut väärin arvioidusta maksukyvystä ja että hän oli velkaantunut ilman perusteltavaa syytä.

Kihlakunnanoikeus katsoi, että maksukyvyttömyyden pääasiallisena syynä ei ollut A:n maksukyvyn olennainen heikentyminen hänestä riippumattomien olosuhteiden muutoksen vuoksi. Velkajärjestelyyn ei ollut muutenkaan painavia perusteita, koska velkojen syntyperusteista ja syntyolosuhteista ilmeni, että velkaantuminen oli ollut ilmeisen kevytmielistä, kun otettiin huomioon, minkälaista harkintaa A:n asemassa olevalta henkilöltä kohtuudella voitiin vaatia.

Näillä perusteilla ja yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 9 §:n ja 10 §:n 7 kohdan nojalla kihlakunnanoikeus hylkäsi hakemuksen.

Vaasan hovioikeuden päätös 24.1.1994

A valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

Perustelut

A:n 17.8.1993 Äänekosken kihlakunnanoikeuteen saapuneesta velkajärjestelyhakemuksesta ilmenee, että hänen velkojensa määrä on yhteensä 99 427 markkaa. Veloista 40 000 markkaa perustuu A:n 30.10.1992 antamaan omavelkaiseen takaukseen hänen avopuolisonsa B:n entisen aviopuolison C:n velasta. Tuosta velasta ovat antaneet omavelkaisen takauksen myös B, joka on rajoittanut vastuunsa niin ikään 40 000 markkaan, ja kaksi muuta henkilöä, jotka ovat rajoittaneet vastuunsa 10 000 markkaan. Lisäksi A on yhdessä C:n kanssa 25.9.1991 antanut omavelkaisen takauksen B:n alunperin 30 000 markan määräisestä velasta, josta on A:n hakiessa velkajärjestelyä ollut maksamatta pääomaa ja korkoa yhteensä 28 350 markkaa. Toisaalta C ja B ovat 1. ja 3.10.1991 antaneet omavelkaisen takauksen A:n alunperin 30 000 markan määräisestä velasta, josta on velkajärjestelyä haettaessa ollut maksamatta 27 096 markkaa. Vielä B on yhdessä erään toisen henkilön kanssa 13.12.1990 antanut omavelkaisen takauksen A:n 4 000 markkaan rajoitetusta tililuottosopimuksesta, josta velkajärjestelyä haettaessa on ollut maksamatta 3 980 markkaa. Kaikki kerrotut luotot ovat olleet kulutusluottoja.

A, joka ennen 30.10.1992 päivätyn takaussitoumuksen antamista on vuoden 1992 alussa joutunut työttömäksi, on velkajärjestelyhakemuksen laatimisajankohtana saanut ansiosidonnaista työttömyyskorvausta 5 509 markkaa kuukaudessa. Hänen maksuvaransa on tuolloin ollut 1 052 markkaa. Nyttemmin A saa ilmoituksensa mukaan ainoastaan kansaneläkelaitoksen suorittamaa peruspäivärahaa. Hakemuksesta ei ilmene, että A:n maksukyvyssä olisi odotettavissa muutosta parempaan. A:n maksukyky on järkkynyt sen jälkeen, kun hän on joutunut vastuuseen takaussitoumuksensa perusteella C:n velasta.

Ottaen huomioon kerrotunlaiset kulutusluottojen ristiintakaukset ja erityisesti sen seikan, että A on työttömänä ollessaan 30.10.1992 mennyt takaukseen C:n velasta, sekä myös sen, minkälaista harkintaa A:lta voidaan vallinneissa olosuhteissa kohtuudella edellyttää, Korkein oikeus katsoo, että A on velkaantunut ilmeisen kevytmielisesti.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.