7.10.1986

Syyte ja vaatimukset Porin raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on vaatiessaan A:lle rangaistusta yhdellä teolla tehdyistä sähkölaitteistoja koskevien määräysten rikkomisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta lausunut, että A oli Porissa toimiessaan Porin sähkölaitoksen johtajana vastaten siten muun muassa sähkötilojen turvallisuudesta, laiminlyönyt huolehtia siitä, että Porin kaupungin Itäpuiston ja Antinkadun risteyksessä olevan muuntamon ulkopuolelle olisi vahingon välttämiseksi sijoitettu sähkölaitteen vaarallisuudesta varoittavia tauluja. Tästä oli ollut seurauksena että B, joka ei mainitusta syystä ollut voinut tietää, että muuntamo oli vaarallinen sähkötila, oli 8.7.1983 mennyt sisälle muuntamoon sen ovesta, joka oli ollut auki oven lukon rikkouduttua, ja saanut voimakkaan sähköiskun, Sen seurauksena oli B saanut vaikeita palovammoja ja hänen oikea yläraajansa oli kyynärvarresta amputoitu.

B on yhtynyt syytteeseen ja Porin kaupungille tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla vaatinut kaupungin velvoittamista suorittamaan hänelle korvausta vaatteitten turmeltumisesta 650 markkaa, hoitoon liittyvistä matkakuluista 3.000 markkaa, sairauskuluista 1.929,90 markkaa, kivusta ja särystä 50.000 markkaa, pysyvästä viasta ja haitasta 107.251 markkaa, kosmeettisesta haitasta 37.830 markkaa, pysyvästä invaliditeetista 150.000 markkaa ja ansionmenetyksestä 36.525 markkaa sekä vaatelisää 3 markkaa 57 penniä päivältä 8.7.1983 alkaen, kaikki määrät laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien. B ei ollut voinut kuvitella sisäänmenoa syytteessä tarkoitettuun rakennukseen vaaralliseksi. Mentyään sinne lukitsemattomasta ovesta hän oli siellä saanut voimakkaan sähköiskun ja sen seurauksena syytteessä mainitut vammat, joista lukuisista ihonsiirroista huolimatta oli aiheutunut myös rumentavia arpia ympäri kehoa. Vammoista aiheutuneen vahingon oli Porin kaupunki velvollinen korvaamaan sekä sähkölaitoksen haltijana että tuottamukseen syyllistyneen A:n työnantajana.

Raastuvanoikeuden päätös 2.10.1984

Kuultuaan A:ta syytteestä ja Porin kaupunkia korvausvaatimuksista raastuvanoikeus on lausunut selvitetyn, että B oli 8.7.1983 kello 2.43 nautittuaan jonkin verran alkoholia kulkenut kahden muun henkilön kanssa keskikaupungilla sijaitsevan Porin kaupungin sähkölaitoksen muuntamon luokse ja selvittämättä jääneestä syystä tempaissut sen oven auki sekä noussut sen takaseinällä olleen muuntajan toimintaan liittyneet laatikon päälle ja pyrkinyt siitä edelleen kohti katonrajaa. Tällöin B oli tarttunut lähes kolmen metrin korkeudessa olevaan kiskoon, jossa oli ollut 6.000 voltin jännite, saaden palovammoja oikeaan yläraajaan ja reiteen, vasempaan sääreen, vatsan seutuun ja kasvoihin. Vammojen johdosta oikea yläraaja oli amputoitu keskikolmanneksen tasolta ja kasvoihin ja vartaloon oli jäänyt pysyviä arpia. Vammojen vuoksi B oli ollut työkyvyttömänä 8.7.1983 - 31.1.1984. Vammat eivät olleet olleet hengenvaaralliset, mutta vammautumistilanteessa B oli ollut hengenvaarassa. Hänelle oli aiheutunut 65 prosentin työkyvyttömyysasteen mukainen pysyvä haitta oikean yläraajan menetyksestä kyynärvarresta.

Muuntajarakennuksen sähkötilan oveen tai sen välittömään läheisyyteen ei ollut asetettu sähköturvallisuusmääräysten mukaista sähkölaitteen vaarallisuudesta varoittavaa taulua. Muuntamohuoneeseen johtavan oven lukkolaite oli esitetyn selvityksen mukaan ollut kunnoltaan sikäli puutteellinen, ettei oven avaamiseen ollut tarvittu sanottavaa voimankäyttöä.

Raastuvanoikeus on katsonut, että B:n vahingot olivat syntyneet sähkölaitokseen liittyvästä toiminnasta ja että A oli laiminlyönyt huolehtia edellä mainitun varoitustaulun asettamisesta ja siitä, että asiaton pääsy muuntamorakennukseen olisi ollut asianmukaisin lukkolaittein riittävän tehokkaasti estetty. Asiassa esitetyt olosuhteet huomioon ottaen A ei kuitenkaan ollut kerrotulla laiminlyönnillään syyllistynyt rikokseen. B:lle aiheutuneen vahingon oli Porin kaupunki sähkölaitoksen haltijana ja A:n työnantajana velvollinen korvaamaan. Korvausta alennettiin, koska B oli myötävaikuttanut vahinkoon muuten kuin lievällä tuottamuksella.

Vahinkojen määrien osalta raastuvanoikeus on katsonut, ettei pysyvästä haitasta aiheutuvaa vahinkoa lisäävänä tekijänä tullut ottaa huomioon B:n ilmoittamaa harrastustoimintaa ja ettei B ollut oikeutettu saamaan vaatelisää. B:n työsuhde oli ollut määräaikainen ja sovittu päättyväksi 31.8.1983. Sairauskuluista ja vaatteista vaaditut määrät oli myönnetty oikeaksi. Muiden vahinkojen määriksi raastuvanoikeus on arvioinut, kivusta ja särystä 25.000 markkaa, pysyvästä viasta ja haitasta, johon sisältyi myös invaliditeetti ja kosmeettinen haitta, 120.000 markkaa, ansionmenetyksestä ajalta 1.9.1983 - 31.1.1984 7.500 markkaa ja matkakuluista 3.000 markkaa.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten syytteen kokonaan ja muut vaatimukset enemmälti, sähkölain 40, 42 ja 43 §:n nojalla, verrattuna vahingonkorvauslain säännöksiin, velvoittanut Porin kaupungin korvaamaan puolet B:n vahingosta ja sitä varten suorittamaan hänelle vaatteiden turmeltumisesta 325 markkaa, matkakuluista 1.500 markkaa, sairaalakuluista 964,95 markkaa, kivusta ja särystä 12.500 markkaa, pysyvästä viasta ja haitasta, siihen luettuna myös korvaus invaliditeetistä ja kosmeettisesta haitasta, 60.000 markkaa ja ansionmenetyksestä 3.750 markkaa, eli yhteensä 79.039 markkaa 95 penniä 16 prosentin korkoineen 16.4.1984 lukien. Lisäksi Porin kaupunki ja A on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla B:n oikeudenkäyntiavustajaksi määrätylle asianajaja X:lle maksetut yhteensä 7.064 markkaa 20 penniä sekä todistelukustannukset, syyttäjän kuulustuttamista todistajista 264 markkaa ja B:n kuulustuttamista todistajista 87 markkaa.

Turun hovioikeuden päätös 3.6.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi virallinen syyttäjä, B ja Porin kaupunki olivat saattaneet jutun, on katsonut selvitetyksi, että A oli Porin kaupungin sähkölaitoksen johtajana, vastuualueenaan muun muassa sähkötilojen turvallisuuteen liittyvät asiat, laiminlyönyt huolehtia siitä, että kysymyksessä olevan muuntamon ulkopuolelle olisi asetettu sähkölaitteen vaarallisuudesta varoittavia tauluja. Tästä A:n huolimattomuudesta oli osaltaan ollut seurauksena B:n kerrottu vammautuminen. A oli siten syyllistynyt siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Kohtuulliseksi korvaukseksi B:n kivusta ja särystä hovioikeus on katsonut 30.000 markkaa ja pysyvästä viasta ja haitasta 140.000 markkaa, mitkä korvaukset hovioikeus on raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla sovitellut niiden puoleen määrään. Porin kaupunkia ei valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 16 §:n nojalla voitu velvoittaa suorittamaan valtiolle virallisen syyttäjän kutsusta oikeuteen saapuneille todistajille maksettuja palkkioita.

Päätöslauselmassaan hovioikeus on sähkölain 60 §:n 1 momentin, kauppa- ja teollisuusministeriön sähköturvallisuusmääräyksistä antaman päätöksen 3 §:n 9 kohdan sekä rikoslain 21 luvun 10 §:n ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n 8.7.1983 yhdellä teolla tehdyistä sähkölaitteistoja koskevien määräysten rikkomisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 10:een 99 markan päiväsakkoon eli 990 markan sakkorangaistukseen.

Edelleen hovioikeus on korottanut Porin kaupungin B:lle maksettavat korvaukset kivusta ja särystä 15.000 markaksi ja pysyvästä viasta ja haitasta 70.000 markaksi, joten Porin kaupungin oli suoritettava B:lle korvausta kaikkiaan 91.539 markkaa 95 penniä 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 16.2.1984 lukien.

Vielä hovioikeus on vapauttanut Porin kaupungin korvaamasta valtiolle todistelukustannuksia 264 markkaa, mitkä jäivät A:n yksin maksettavaksi. Näin ollen jäivät Porin kaupungin ja A:n yhteisvastuullisesti korvattaviksi valtion varoista maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain säännösten nojalla maksetut yhteensä 7.151 markkaa 20 penniä.

Perustelut

Syyksilukeminen: A on ollut Porin sähkölaitoksen käytön johtaja. Hänen on tullut huolehtia myös turvallisuusmääräysten noudattamisesta. Sähkölaitoksen kysymyksessä olevan muuntamon Itäpuiston oven puolella ei ole ollut kauppa- ja teollisuusministeriön sähköturvallisuusmääräyksistä antaman päätöksen 3 §:n 9 kohdan mukaista, sähkölaitteen vaarallisuudesta varoittavaa taulua. Tällaisen puutteen havaitsemiseksi ja korjaamiseksi ei esitetyn selvityksen mukaan ole sähkölaitoksessa ollut menettelyohjeita. A ei ole näyttänyt, että hän muutoinkaan olisi yleisohjein pyrkinyt varmistamaan, että asianmukaiset varoitustaulut asennettiin, että niiden paikalla oloa valvottiin ja että puuttuva taulu viivytyksettä korvattiin uudella. A ei myöskään ole ryhtynyt erityisiin toimiin kysymyksessä olevan muuntamon varoitustaulujen tarkistamiseksi. A on siten rikkonut edellä mainittua sähköturvallisuusmääräyksistä annetun päätöksen 3 §:n 9 kohtaa.

A:n laiminlyönti sähkölaitoksen käytön johtajana huolehtia asianmukaisten yleisten menettelyohjeiden antamisesta sen varmistamiseksi, että mainittua 3 §:n 9 kohtaa noudatettiin, on osaltaan myötävaikuttanut siihen, että B ei ole osannut riittävästi varoa muuntamon sähkölaitteistoa. B:n ruumiinvammat ovat kuitenkin välittömästi johtuneet hänen raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotusta poikkeuksellisesta ja sen vuoksi ennalta arvaamattomasta menettelystään. A:n laiminlyönnillä ja B:n vahingoittumisella ei ole sellaista syy-yhteyttä, että A olisi aiheuttanut B:n ruumiinvammat huolimattomuudellaan tai varomattomuudellaan.

Korvausvelvollisuus: B:n henkilövahingot ovat syntyneet Porin kaupungin sähkölaitoksen muuntajan sähkövirran välityksellä. Tämän sähkövahingon on kaupunki muuntamolaitteiston haltijana sähkölain 40 §:n mukaan velvollinen korvaamaan tuottamuksesta riippumatta. Korvausta voidaan lain 42 §:n nojalla kohtuuden mukaan sovitella, jos B:n puolelta on myötävaikutettu vahinkoon muuten kuin lievällä tuottamuksella.

Jutussa ei ole näytetty, että B olisi jo aikaisemmin tiennyt, että rakennuksen sisällä oli vaarallinen sähkölaitteisto. Tästä seikasta ei myöskään ole ollut säädettyä varoitustaulua. B on vaikeuksitta voinut avata muuntamon oven. Vallinnut aamuhämärä on oleellisesti haitannut näkyvyyttä rakennuksen sisällä. Sähkötila ja -laitteisto ovat kuitenkin jutussa esitetyn selvityksen mukaan olleet sijainniltaan ja ulkoasultaan sellaiset, että B:n, vaikka hän ei ole voinut tehdä yksityiskohtaisia havaintoja laitteistosta, on ollut aihetta varautua siihen, että siitä saattoi olla vahingoittumisen vaaraa. Toimiessaan tästä huolimatta rakennuksessa raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin B on myötävaikuttanut vahinkoonsa muuten kuin lievällä tuottamuksella. Vahingonkorvaus, joka Porin kaupungin on sähkölaitteiston haltijana suoritettava, on sen vuoksi kohtuuden mukaan soviteltava.

Näillä sekä alempien oikeuksien vahingonkorvausten määristä ja hovioikeuden Porin kaupungin korvausvastuusta lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Lainkohdat

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähköturvallisuusmääräyksistä 3 § 9 kohta

Sähkölaki 40, 42 ja 43 § sekä 60 § 1 mom.

Päätöslauselma

Rangaistusseuraamus: A tuomitaan sähkölaitteita ja -laitteistoja koskevien säännösten rikkomisesta viiteen 99 markan päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 495 markkaa.

Vahingonkorvausvelvollisuus: Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Muu korvausvelvollisuus: Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.