20.6.2017

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 14.4.2016 nro 16/0186/2

Asian aikaisempi käsittely

B:n kunnan viranhaltija oli päätöksellään 14.4.2015 SIM/150272 hylännyt A:n perustoimeentulotukea koskevan hakemuksen maaliskuulle, koska A ei ollut toimittanut tarvittavia tositteita asian käsittelyä varten.

B:n kunnan viranhaltija oli päätöksellään 14.4.2015 SIM/150273 myöntänyt A:lle ehkäisevää toimeentulotukea lääkemaksusitoumukseen apteekkiin ajalle 1.5. - 31.8.2015 välttämättömän lääkehoidon turvaamiseksi. A:lle oli lisäksi myönnetty ehkäisevää toimeentulotukea välttämättömän hammashoidon loppuunsaattamiseksi maksusitoumuksena B:n kunnan hammashuoltoon ajalle 15.4. - 31.8.2015. Silmälääkärin palkkioon ja silmälaseihin ei ollut myönnetty ehkäisevää toimeentulotukea.

B:n sosiaali- ja terveyslautakunta oli päätöksellään 26.5.2015 (8 §) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen ja pitänyt viranhaltijan päätökset voimassa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta A:n esittämät kantelun luonteiset huomautukset ja hänen vaatimuksensa täydentävän toimeentulotuen myöntämisestä ja muilta osin hylännyt hänen valituksensa.

Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin valituslupa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa myönnetty eli tiliotteiden esittämisvelvollisuuden osalta, perustellut päätöstään seuraavasti:

(--)

Valittaja on hakenut toimeentulotukea maaliskuulle 2015 ja jatkoa lääkemaksusitoumukseen 1.5.2015 alkaen sekä toimeentulotukea hammashoitoon, silmälääkäriin ja silmälaseihin. Sosiaalitoimi on lähettänyt valittajalle lisäselvityspyynnön, jolla häntä on pyydetty täydentämään hakemustaan pankkitiliotteilla. Valittaja on ilmoittanut puhelimitse, ettei hän toimita tiliotteita. Viranhaltija on tehnyt kielteisen päätöksen perustoimeentulotuen osalta ja osittain kielteisen päätöksen ehkäisevän toimeentulotuen osalta. Valittajalle on myönnetty ehkäisevää toimeentulotukea maksusitoumukseen välttämättömän lääkehoidon turvaamiseksi sekä välttämättömän hammashoidon loppuunsaattamiseksi. Ehkäisevää toimeentulotukea ei ole myönnetty silmälääkärin palkkioon eikä silmälaseihin.

Valittaja on laatinut kielteisistä toimeentulotukipäätöksistä oikaisuvaatimuksen. Lautakunta on antanut oikaisuvaatimuksen johdosta hylkäävän päätöksen 26.5.2015. Päätöksen mukaan valittaja ei ole toimittanut tilitietojaan pyynnöstä huolimatta ja ne on todettu asian käsittelemiseksi välttämättömiksi tiedoiksi.

Valittaja on vedonnut korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 2006:92, joka valittajan mukaan osoittaa, ettei tiliotteita tarvitse toimittaa toimeentulotukitarpeen selvittämiseksi. Hallinto-oikeus toteaa, että kyseisessä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, voidaanko tiliotteita vaatia toimeentulotukiasiakkaalta, vaan päätöksessä on kysymys siitä, mitkä ovat toimeentulotukea käsittelevälle viranhaltijalle/toimielimelle riittävät perusteet tietojen saamiseksi rahalaitoksilta.

Valittaja on vedonnut valituksessaan siihen, että tiliotteiden puuttuminen ei voi estää toimeentulotukipäätökseen sisältyvien laskelmien laatimista, koska viranomaisella on ollut käytettävissään valittajan toimittamat tositteet tulo- ja menotiedoista. Hallinto-oikeus toteaa, että toimeentulotukilain 17 §:n 1 momentissa on säädetty toimeentulotuen hakijan tietojenanto- ja ilmoitusvelvollisuudesta. Momentin mukaan hakijan on annettava toimielimelle kaikki tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat välttämättömät tiedot. Velvollisuuteen antaa tietoja viranomaiselle ja viranomaisen oikeuteen saada tietoja sovelletaan vastaavasti, mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 11 - 13 §:ssä säädetään. Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa on annettava sosiaalihuoltolain 6 §:ssä (sellaisena kuin se on sosiaalihuoltolaissa 710/1982) tarkoitetulle toimielimelle ne tiedot, joita tämä tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa.

Hallituksen esityksen laiksi toimeentulotuesta sekä laiksi sosiaalihuoltolain ja -asetuksen eräiden säännösten kumoamisesta (HE 217/1997 vp) mukaan toimeentulotuen viimesijaisuudesta johtuu, että tuen myöntämisestä päättävän viranhaltijan on saatava kaikki toimeentulotuen käsittelyn kannalta merkittävät tiedot ja selvitykset tuloista, varallisuudesta ja muista olosuhteista. Hallinnon sisäisen oppaan asemassa olevan toimeentulotukioppaan (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2013:4) mukaan toimeentulotukilain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja voivat olla muun muassa tulo- ja pankkitilitositteet tai vastaavat tukea myönnettäessä tarvittavat asiakirjat.

Viranomainen on tarjonnut valittajalle apua hänen todellisen taloudellisen tilanteensa selvittämiseksi tarjoutumalla tekemään kotikäynnin valittajan luona, mutta valittaja on siitä kieltäytynyt.

Hallinto-oikeus toteaa, että selvitettäessä hakijan toimeentulotuen tarvetta, tuloja ja varallisuutta ovat tiliotteet keskeisessä asemassa. Viranhaltija ja lautakunta ovat voineet arvioida, että valittajan perustoimeentulotuen tarve ei ollut lainkaan arvioitavissa ilman tiliotteita. Kun valittaja on jättänyt selvitysvelvollisuutensa täyttämättä, lautakunta on voinut hylätä oikaisuvaatimuksen mainitulla perusteella. Hallinto-oikeus lisäksi toteaa, että viranhaltija on valittajan selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä huolimatta tarkastellut valittajan välttämättömimmän toimeentulotuen kuten lääkekustannusten korvaamisen tarvetta ehkäisevän toimeentulotuen kautta ja myöntänytkin hänelle ehkäisevää toimeentulotukea. Muodollisella perusteella tehty päätös ei ole näin ollen myöskään voinut johtaa siihen, että valittaja olisi jäänyt vaille välttämättömintä toimeentulotukea.

(--)

Lautakunnan päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut
Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 61 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Salesvuo ja Jukka Korolainen. Esittelijä Anne Koponen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä perustoimeentulotukea ja ehkäisevää toimeentulotukea koskevalta osalta ja on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden ja sosiaali- ja terveyslautakunnan päätökset.

Vaatimustensa tueksi A on esittänyt perustoimeentulotukea koskevalta osalta muun ohella seuraavaa:

Tiliotteet eivät ole sellaisia välttämättömiä tietoja, jotka toimeentulotuen hakijan on annettava viranomaiselle. A on toimittanut tositteet tuloistaan ja varallisuudestaan. Hänen oikeutensa toimeentulotukeen on ollut selvitettävissä näiden tositteiden perusteella. Sosiaalitoimella on ollut tiedossa A:n tulot ja varallisuus, joten tiliotteiden vaatiminen on ollut tarpeetonta. A:n tiliotteet eivät sisällä sellaisia välttämättömiä tietoja, joilla on merkitystä toimeentulotukea haettaessa.

Sosiaalitoimella ei ole ollut perusteita pyytää tiliotteita A:lta, mikäli ei ole olemassa perusteltua syytä epäillä hänen toimeentulotukea hakiessaan antamiensa tietojen luotettavuutta. A on ollut jatkuvasti useita vuosia sosiaalihuollon asiakkaana. A:n taloudellinen tilanne ja se, että hänellä ei ole mitään salattavia varoja, tunnetaan sosiaalihuollossa. Sosiaalihuollon viranomaisella ei ole perusteltua syytä epäillä, että A:n antamat tiedot poikkeavat A:n tosiasiallisesta taloudellisesta tilanteesta.

Viimesijaisena keinona sosiaalihuollon viranomainen olisi voinut pyytää tarvittavia tietoja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n 2 momentin mukaisesti rahalaitoksilta. Koska viranomainen ei ole pyytänyt tietoja rahalaitoksilta, on katsottava että viranomainen ei ole epäillyt A:n antamien tietojen oikeellisuutta eikä pitänyt niitä riittämättöminä. Näin ollen viranomaisella ei ole ollut oikeutta vaatia A:ta toimittamaan tiliotteita asian käsittelyä varten.

A:lle olisi tullut myöntää toimeentulotukea hakemuksen mukaisesti. A ei ole laiminlyönyt velvollisuuttaan antaa tietoja sosiaalihuollon viranomaiselle asiansa käsittelyä varten. Hän toimittamansa liitteet ovat sisältäneet asian käsittelyä varten välttämättömät tiedot. A ei ole salannut tietoja tai jättänyt mitään ilmoittamatta. A:n toimittamasta selvityksestä ilmenevät samat tiedot kuin tiliotteistakin.

B:n sosiaali- ja terveyslautakunta on antanut selityksen, jossa se on ilmoittanut toistavansa asiassa aikaisemmin esittämänsä.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Valituslupahakemus hylätään ehkäisevää toimeentulotukea koskevalta osalta. Korkein hallinto-oikeus ei siten anna tältä osin ratkaisua valitukseen.

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian siltä osin kuin kysymys on perustoimeentulotuen myöntämisestä. Valitus hylätään tältä osin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut ehkäisevän toimeentulotuen osalta

Sen perusteella, mitä muutoksenhakija on esittänyt ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole huomioon ottaen sosiaalihuoltolain (1301/2014) 53 § hallintolainkäyttölain 13 §:n 2 momentissa säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

Perustelut perustoimeentulotuen osalta

Toimeentulotuesta annetun lain 17 §:n 1 momentin (49/2005) mukaan hakijan, hänen perheenjäsenensä ja elatusvelvollisensa sekä tarvittaessa heidän huoltajansa ja edunvalvojansa on annettava toimielimelle kaikki tiedossaan olevat toimeentulotukeen vaikuttavat välttämättömät tiedot. Tietojen antamiseen sovelletaan vastaavasti, mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 11 - 13 §:ssä säädetään.

Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan asiakkaan ja hänen laillisen edustajansa on annettava sosiaalihuoltolain (710/1982) 6 §:ssä tarkoitetulle toimielimelle ne tiedot, joita tämä tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa.

Jos hakemus on puutteellinen, asiakkaalle on toimeentulotuesta annetun lain 14 §:n 3 momentin mukaan viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä hakemuksen saapumisesta annettava tai lähetettävä yksilöity kehotus hakemuksen täydentämiseksi määräajassa. Päätös toimeentulotuesta on annettava viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä siitä, kun täydennetty hakemus on saapunut. Jos asiakas ei ole määräajassa täydentänyt hakemustaan tai esittänyt hyväksyttävää syytä täydennyksen viivästymiselle, päätös tehdään käytettävissä olevien tietojen pohjalta viivytyksettä, kuitenkin viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä määräajan päättymisestä.

Toimeentulotuesta annetun lain 15 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki määrätään kuukaudelta. Toimeentulotuki voidaan tarpeen mukaan myöntää ja maksaa kuukautta lyhyemmältä tai pidemmältä ajalta.

Toimeentulotuesta annetun lain 15 §:n 2 momentin mukaan toimeentulotuen perusteena olevia saman lain 7 ja 7 c §:ssä tarkoitettuja menoja sekä saman lain 11 ja 12 §:ssä tarkoitettuja hakijan käytettävissä olevia tuloja ja varoja laskettaessa menot, tulot ja varat otetaan huomioon siltä ajanjaksolta, jota koskevana toimeentulotuki määrätään.

A on hakenut perustoimeentulotukea maaliskuulle 2015. Asiassa saadun selvityksen perusteella A on toimittanut hakemuksensa liitteinä ainoastaan eräitä tositteita menoistaan sekä lääkärinlausunnon. A on kertonut tuloistaan laatimassaan vapaamuotoisessa toimeentulotukihakemuksessa, mutta ei ole toimittanut tuloistaan ja varoistaan muuta selvitystä. A on aikaisemminkin toimeentulotukea hakiessaan kieltäytynyt esittämästä pyydettyjä tiliotteita katsoen, ettei hänellä ole niiden esittämiseen velvollisuutta, vaan tiliotteet olisi sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:n nojalla pyydettävä suoraan rahalaitokselta. A on viitannut ratkaisuun KHO: 2006:92 ja katsonut, ettei tällaiseenkaan pyyntöön ole edellytyksiä.

Asiassa on kysymys siitä, onko A ollut toimeentulotuen hakijana velvollinen esittämään toimeentulotukihakemuksensa käsittelyä varten tiliotteensa ja onko A:n perustoimeentulotuki voitu kieltäytymisen vuoksi evätä.

Viranhaltija on toimeentulotuesta annetun lain 17 §:n 1 momentin ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:n 1 momentin nojalla arvioinut, että A:n toimeentulotuen tarpeen selvittäminen edellyttää tiliotteiden esittämistä. A:lle on varattu tilaisuus täydentää hakemustaan määräajassa toimittamalla lisäselvityspyynnössä mainitut tiliotteensa viranomaiselle. A ei ole antanut pyydettyä lisäselvitystä.

A:lla on ollut velvollisuus antaa hänen toimeentulotukiasiaansa käsittelevälle sosiaalihuollon viranomaiselle toimeentulotuesta annetun lain 17 §:n 1 momentissa ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot asian käsittelyä varten. Toimeentulotuki määrätään pääsääntöisesti kuukaudelta ja sen perusteena olevia menoja sekä tuloja ja varoja laskettaessa menot, tulot ja varat otetaan pääsääntöisesti huomioon siltä ajanjaksolta, jota koskevana toimeentulotuki määrätään. Asiakkaan velvollisuus antaa viranomaiselle tietoja toimeentulotukiasiansa käsittelyä varten merkitsee myös velvollisuutta toimittaa luotettava selvitys taloudellisesta asemastaan.

Toimeentulotuki on viimesijainen taloudellinen tuki, jonka myöntämisen edellytysten täyttymisen selvittämiseksi on tarpeen saada tieto hakijan tuloista, varallisuudesta ja muista olosuhteista, sillä näillä tiedoilla on merkitystä arvioitaessa toimeentulotuen tarvetta tietyltä ajanjaksolta, yleensä kuukaudelta. Vaikka hakijan säännönmukainen kuukausittainen tulo, kuten eläke, olisikin tiedossa, myös hakijan muut käytettävissä olevat tulot ja käytettävissä oleva varallisuus on tarpeen selvittää, sillä myös näillä voi olla vaikutusta toimeentulotuen myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa. Näiden tietojen selvittäminen edellyttää tarvittaessa myös sitä, että hakija esittää tiliotteensa.

Viranomaisen mahdollisuus pyytää asiakkaan tilitietoja rahalaitoksilta sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 20 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa ei korvaa asiakkaan selvitysvelvollisuutta. Tietojen pyytäminen rahalaitoksilta on poikkeuksellinen ja viimesijaiseksi tarkoitettu keino sosiaalihuollon asiakkaan taloudellisen tilanteen selvittämiseksi.

Kun otetaan huomioon A:n toimittaman selvityksen puutteellisuus ja se, että A ei hänelle varatusta tilaisuudesta huolimatta ole täydentänyt hakemustaan määräajassa pyydetyllä tavalla, korkein hallinto-oikeus katsoo, että viranhaltija on voinut tehdä asiassa perustoimeentulotuen osalta kielteisen päätöksen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan perustoimeentulotuen osalta huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Mika Paavilainen.