Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

2.12.2015

Ennakkopäätökset

Korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätökset

KHO:2015:170

Asiasanat
Kaivosasia, Valtaus, Omaisuuden suoja, Kaivoskivennäinen, Jalokivi, Jalokiveksi kelpaava kivennäinen, Amatsoniitti
Tapausvuosi
2015
Antopäivä
Diaarinumero
2443/1/14,2451/1/14
Taltio
3484

Asiassa oli kysymys siitä, oliko amatsoniitti vanhan kaivoslain mukaan korukivenä vallattavissa oleva kaivoskivennäinen.

Kaivoslain (503/1965) 2 §:ssä lueteltiin lain soveltamisalan piiriin kuuluvat kaivoskivennäiset. Alkuperäisessä muodossaan pykälän 1 momentin 3 kohdassa kaivoskivennäisinä oli mainittu jalokivi ja jalokiveksi kelpaava kivennäinen. Lainkohtaa kuitenkin muutettiin 1.1.1994 voimaan tulleella lailla 1625/1992 siten, että siinä mainittiin ainoastaan jalokivi.

Jalokiven ja jalokiveksi kelpaavan kivennäisen käsitteet liittyivät niiden käyttötarkoitukseen, joten selvityksellä vallattavaksi esitetyn kivennäisen käyttötarkoituksesta oli merkitystä arvioitaessa valtausoikeuden myöntämisen edellytyksiä käsillä olleessa asiassa. Valtaushakemusta koskevien asiakirjojen perusteella amatsoniitin esiintymistä olisi tutkittu korujen tuotantoa ajatellen eikä maasälpäryhmään kuuluvana kaivoskivennäisenä.

Maasälpäryhmän mineraaleihin kuuluvasta kalimaasälvästä muodostuva vihreä mikrokliini eli amatsoniitti on kovuudeltaan Mohs´in asteikon mukaan noin 6 - 6,5 ja se on useimmiten läpinäkymätöntä. Tähän nähden amatsoniittia ei voitu pitää kaivoslaissa tarkoitettuna jalokivenä vaan jalokiveksi kelpaavana kivennäisenä, korukivenä. Koska kaivoslaki mahdollisti kaivoskivennäisten valtaamisen toisen alueella, kaivoskivennäisen käsitettä ei perustuslain 15 §:n 1 momentissa säädetty omaisuuden suoja huomioon ottaen ollut perusteltua tulkita laventavasti.

Koska jalokiveksi kelpaavat kivennäiset eivät lainmuutoksen 1625/1992 jälkeen enää olleet vallattavissa olevia kaivoskivennäisiä, valtaushakemus olisi tullut hylätä siltä osin kuin se oli koskenut amatsoniittiin kohdistuvaa tutkimustyötä.

Suomen perustuslaki 15 § 1 momentti

Kaivoslaki (503/1965) 2 §

Päätös, josta valitetaan

Turun hallinto-oikeus 16.6.2014 nro 14/0177/1

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on päätöksellään 19.10.2012 kaivosrekisterinumero 8685 hyväksynyt X:n ja Y:n valtaushakemuksen ja antanut heille valtauskirjan valtausalueelle Eimar Paraisten kaupungin Iniön Söderbyn kylässä. Valtausalue käsittää 28,8 hehtaarin suuruisen alueen, Medelholmenin saaren, Svensin tilasta RN:o 3:22. Valtausoikeus on voimassa kaksi vuotta päätöksen antopäivästä. Hakija on Tukesin päätöksen mukaan otaksunut valtausalueella olevan berylliumia, jalokiveä, kultaa, kvartsia ja muskoviittia.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, paitsi muuta, mistä korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole kysymys, hylännyt B:n, C:n ja A:n valituksen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksestä sekä asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on edellä tarkoitetuilta osin lausuttu muun ohella seuraavaa:

Pääasia

Kielellisten oikeuksien toteutuminen asian käsittelyssä

Perustuslain 17 §:n 2 momentin mukaan jokaisen oikeus käyttää tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa asiassaan omaa kieltään, joko suomea tai ruotsia, sekä saada toimituskirjansa tällä kielellä turvataan lailla.

Kielilain 20 §:n 1 momentin mukaan jos asiakirja on laadittu toisella kuin asianosaisen kielellä, valtion viranomaisen on, jollei 2 momentista muuta johdu, annettava asianosaiselle pyynnöstä maksuton virallinen käännös näistä asiakirjoista siltä osin kuin asia koskee hänen oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan.

Valittajat ovat vedonneet siihen, että he eivät ole saaneet vaatimuksestaan huolimatta kaikkia asiakirjoja ruotsiksi käännettyinä, jotta he olisivat ymmärtäneet täydellisesti, mistä asiassa on kysymys.

Tukesin lausunnon mukaan valittajille lähetettiin 9.7.2009 ruotsinkielinen kuulemiskirje ja kaivosviranomaisen laatima suomenkielinen yhteenveto hakemuksesta. Kaivosviranomaisen käsityksen mukaan yhteenvedossa oli kerrottu kaikki olennainen tieto siitä, mitä itse hakemus pitää sisällään sekä lisäksi siitä, miten hakemusta oli siihen saakka viranomaisessa käsitelty ja miten sitä tullaan käsittelemään ennen päätöksen antamista. Alkuperäiset hakemusasiakirjat ovat olleet nähtävillä Paraisten (Länsi-Turunmaan) kaupungin kirjaamossa työ- ja elinkeinoministeriön pyynnön perusteella 28.8.2009 saakka. Valittajien asiamies, joka käyttää asiassa suomen kieltä, ilmoitti ruotsinkielisten kuulemisasiakirjojen puutteellisuudesta, minkä jälkeen valittajille lähetettiin 27.8.2009 ruotsinkielinen yhteenveto hakemuksesta ja samalla jatkettiin määräaikaa mielipiteen jättämiselle 30.9.2009 saakka. Lähetekirjeessä mainittiin, että varsinaiset hakemusasiakirjat ovat aina nähtävillä siinä muodossa ja sillä kielellä kuin hakija on ne toimittanut, ja että ruotsinkielisestä yhteenvedosta käy tarpeellisilta osin ilmi hakemuksen tiedot. Valittajien 12.11.2009 jättämässä mielipiteessä huomautettiin, ettei hakemusasiakirjoja ollut käännetty ruotsiksi. Hakijan 20.5.2010 päivätty vastine ja sen liite, geologian ja mineralogian professori Olav Eklundin 19.5.2010 päivätty lausunto, lähetettiin sekä suomen- että ruotsinkielisenä valittajille vastaselityksen antamista varten. Hakijoiden vastineeseensa liittämä, 10.11.2008 päivätty (oikeastaan 19.5.2010 päivätty) täydentävä tutkimussuunnitelma, on ollut kaivosviranomaiselle oleellinen dokumentti päätöstä annettaessa, ja siihen on viitattu päätöksessä ja sen perusteluissa. Kyseinen tutkimussuunnitelma on laadittu ruotsin kielellä.

Hallinto-oikeus toteaa, että hakemusasiakirjoja ei ole kokonaisuudessaan käännetty ruotsin kielelle asian käsittelyn aikana kaivosviranomaisessa. Valittajat ovat kuitenkin jättäneet asian käsittelyn yhdessä mielipiteen ja vastaselityksen. Kielilain mukaan viranomainen on velvollinen kääntämään asiakirjat asianosaisen kielelle vain siltä osin kuin asia koskee asianosaisen oikeutta, etua tai velvollisuutta. Vähimmäisvaatimuksena on oikeusturvan takaaminen siten, että käännös antaa riittävän perustan mielipiteen muodostamiselle asiassa. Hallinto-oikeus katsoo, että ruotsinkielisessä yhteenvedossa on ollut riittävät tiedot hakemuksen arvioimiseksi. Asiakirjojen kääntämättä jättämisestä ei ole seurannut, etteivät valittajat olisi saaneet tietoa asiakirjoista ruotsin kielellä siltä osin kuin asia koskee heidän oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan. Valittajat ovat ruotsinkielisten käännösyhteenvedon ja hakijan vastineen sekä täydentävän tutkimussuunnitelman perusteella pystyneet muodostamaan mielipiteensä asiassa. Näin ollen se, että asiakirjoja ei ole kokonaisuudessaan käännetty ruotsin kielelle, ei ole heikentänyt valittajien perustuslain ja kielilain mukaista oikeutta käyttää omaa äidinkieltään. Kaivosviranomaisen menettely asian käsittelyssä ei ole ollut tältä osin virheellistä.

Valtaushakemuksen ja tutkimussuunnitelman sisältö ja riittävyys

Asiassa sovellettavan kaivoslain (503/1965) 8 §:n 4 kohdan mukaan valtaushakemuksessa on ilmoitettava, mitä kaivoskivennäisiä hakija otaksuu alueella olevan ja mihin otaksunta perustuu sekä perustelut tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta.

Alkuperäisen 21.9.2008 päivätyn hakemuksen mukainen valtausalue käsitti silloisen Iniön kunnan alueella sijaitsevat saaret Medelholmen, Lindö, Österholm, Vitskär, Tallklobben ja Brandören. Alueella oli näköhavaintojen perusteella todettu esiintyvän ennen kaikkea amatsoniittia. Muita mahdollisia kaivoskivennäisiä ovat hakemuksen mukaan erilaiset kvartsit, plagioklaasi, topaasi, turmaliini, berylli, fluoriitti, spektroliitti, biotiitti, muskoviitti, kordieriitti (ynnä muu vastaava), kulta ja REE-mineraalit.

Hakemuksen liitteenä oli Turun yliopiston geologian laitoksen geologian ja mineralogian professorin Olav Eklundin 8.11.2007 ja 3.9.2008 päivätyt lausunnot, joiden mukaan pegmatiittisella alueella Lounais-Suomessa esiintyy amatsoniittia, kvartsia, plagioklaasia ja biotiittiä. Muita makroskooppisesti havaittavissa olevia mineraaleja ovat topaasi, fluoriitti ja turmaliini. Myös berylli on hyvin todennäköinen ja pegmatiitin mineraalikoostumuksen perusteella REE-mineraalien esiintyvyys on todennäköistä. Lyhyen alueeseen tutustumisen jälkeen amatsoniitin määrän arvioiminen alueella on lausunnon mukaan vaikeaa.

Hakemuksen liitteenä olleen 21.9.2008 päivätyn tutkimussuunnitelman mukaan tarkoitus oli kartoittaa valtausalue koeporausten (noin 30 kpl) ja näytteenottojen avulla. Merkittävimmällä amatsoniittialueella oli tarkoitus suorittaa noin 1 m3:n suuruinen koelouhinta.

Hakemuksen 24.11.2008 päivätyssä täydennyksessä valtaushakemusta on muutettu siten, että se koskee vain Medelholmenin saarta. Täydennyksen liitteenä olevan 10.11.2008 päivätyn tutkimussuunnitelman mukaan mineraalilöydön rakenteen selvittämisen avulla löydön koon arvioiminen on mahdollista. Koeporauksia tehdään tarpeen vaatiessa. Tarkoituksena on ensin tunnistaa alueen kaivoskivennäisiä mikroanalysaattoritutkimuksella samoin kuin analysoida näytteiden geokemiallisia ominaisuuksia. Sen jälkeen on tarkoitus kartoittaa yksityiskohtaisesti alueen graniitti sekä analysoida kallio- ja mineraalilajeja. Tämän jälkeen löytöjen malmipotentiaali voidaan arvioida. Lopuksi mineraaleja tutkitaan kaupallista tarkoitusta varten, eli sopiiko osa niistä korutuotantoon ja esiintyykö mineraaleja siinä määrin, että esiintymän hyödyntäminen olisi taloudellisesti kannattavaa.

Valituksenalaisen päätöksen mukaan hakijoiden esittämä tutkimussuunnitelma ei ollut niin yksityiskohtainen, että valtausoikeudesta päätettäessä olisi ollut mahdollista arvioida kaivoslain 12 §:n mukaisen valtausoikeuden nojalla tehtävien tutkimustoimenpiteiden tarpeellisuutta tutkimustyön tavoitteiden kannalta. Tämän vuoksi sallittuja tutkimustoimenpiteitä on päätöksessä rajoitettu. Lupamääräyksessä 10 toimenpiteitä on rajoitettu siten, että valtausoikeuden nojalla tehtävät tutkimustoimenpiteet on rajattava sellaisiin toimenpiteisiin, joiden vaikutusten katsotaan olevan vähäisiä. Tällaisia toimenpiteitä ovat kallioperäkartoitus ja näytteenotto irtolohkareista sekä enintään viiden (5) kairareiän kairaus. Päätöksen nojalla ei ole sallittua suorittaa järeämpiä tutkimustoimenpiteitä, kuten koelouhinta, kuivattaminen, koerikastus ym. vaikutuksiltaan vastaavia toimenpiteitä vaan näistä valtaajan on lupamääräyksen 10 mukaan ilmoitettava etukäteen kaivosviranomaiselle hyvissä ajoin ennen toimenpiteen aloittamista. Kaivosviranomainen voi valvontaa varten ilmoituksen saatuaan tarvittaessa antaa määräyksiä toimenpiteiden suorittamisesta. Tällä varmistetaan sen selvittäminen, onko hankkeesta tarpeen suorittaa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain mukainen arviointimenettely tai edellyttääkö hanke ympäristönsuojelulain (86/2000) 61 §:ssä tarkoitettua koetoimintailmoitusta ympäristönsuojeluviranomaiselle. Samalla kaivosviranomaisen on mahdollista kaivoslain valvonnan toteuttamiseksi arvioida toimenpiteiden vaikutusta ja tarvittaessa antaa tarkempia määräyksiä toimenpiteiden suorittamisesta.

Vaikka tutkimussuunnitelma on ollut yleispiirteinen, valituksenalaisella päätöksellä sallitut tutkimustoimenpiteet ovat yleisesti käytössä olevia menetelmiä, joiden vaikutukset on mahdollista arvioida yleisellä tasolla. Kun otetaan huomioon, että ne toimenpiteet, joihin hakijat ovat valtauspäätöksen lupamääräyksen 10 nojalla oikeutettuja ryhtymään, ovat kohtalaisen vähäisiä, hallinto-oikeus katsoo, että valtaushakemuksen ja tutkimussuunnitelman täydennyksissä on riittävällä tarkkuudella selostettu, mitä kaivoskivennäisiä hakijat otaksuvat alueella olevan ja mihin otaksunta perustuu sekä myös perustelut tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta. Näin ollen tutkimussuunnitelma on kokonaisuutena arvioiden kaivoslain mukainen ja riittävä valtausoikeutta koskevan päätöksen antamiseksi.

(- - -)

Natura 2000 -alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin tarpeellisuus

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen hakijalle 17.11.2008 lähettämän sähköpostin mukaan valtausalue ei kuulu Natura 2000 -alueeseen tai muihin suojelukohteisiin. Valtausalue sijaitsee 1,5 kilometrin etäisyydellä Salmisholmin saaresta, joka kuuluu Natura 2000 -verkostoon ja lehtojensuojeluohjelmaan. Salmisholmin rantaan ja kallioiden välisiin notkelmiin rajoittuu kaksi rehevää pähkinäpuulehtoa. Salmisholmissa on myös vanhaa lehdesniittyä ja suojelualueeseen kuuluu lisäksi Salmisholmin ja Getholmin välinen, jo osin umpeutunut saari.

Hallinto-oikeus katsoo, että valituksenalaisessa päätöksessä sallitut tutkimustoimenpiteet ja niiden vaikutukset ovat niin vähäisiä, etteivät ne todennäköisesti merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella läheinen Salmisholmin saari on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että valtausoikeutta myönnettäessä ei arvioida mahdollisen tulevan kaivostoiminnan vaikutuksia Natura 2000 -alueen luonnonarvoihin, vaan tämä arviointi toteutetaan kaivoslupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Näin ollen luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen arviointimenettelyn suorittaminen ei ole ollut ennen valtausoikeuden myöntämistä tarpeen.

Amatsoniitin valtausoikeus asiassa sovellettavan kaivoslain (503/1965) mukaan

Kaivoslain 1 §:n 1 momentin mukaan oikeus omalla ja toisen alueella etsiä, vallata ja käyttää hyväksi esiintymää, joka sisältää 2 §:ssä tarkoitettuja kaivoskivennäisiä, on muun ohella jokaisella luonnollisella henkilöllä, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella.

Kaivoslain 2 §:n 1 momentin mukaan lain mukaisia kaivoskivennäisiä ovat:

1) litium, rubidium, caesium, beryllium, magnesium, strontium, radium, boori, alumiini, skandium, ytrium, harvinaiset maametallit (lantanidit), aktinium, torium, uraani ja muut aktinidit, germanium, tina, lyijy, arseeni, antimoni, vismutti, rikki, seleeni, telluuri, kupari, hopea, kulta, sinkki, kadmium, elohopea, gallium, indium, tallium, titaani, zirkonium, hafnium, vanadiini, niobi, tantali, kromi, molybdeeni, volframi, mangaani, renium, rauta, koboltti, nikkeli sekä platina ja muut platinametallit;

2) grafiitti, timantti, korundi, kvartsi, boksiitti, oliviini, kyaniitti, andalusiitti, sillimaniitti, granaatti, wollastoniitti, asbesti, talkki, pyrofylliitti, muskoviitti, vermikuliitti, kaoliini, maasälpä, nefeliini, leusiitti, skapoliitti, apatiitti, baryytti, kalkkisälpä, dolomiitti, magnesiitti, fluorisälpä ja kryoliitti;

3) jalokivi; sekä (muutettu 30.12.1992/1625)

4) marmori ja vuolukivi.

Tukesin valituksen johdosta 12.2.2013 antaman lausunnon mukaan kaivoslain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa kaivoskivennäiseksi lueteltu maasälpä on ryhmänimi joukolle yleisiä silikaattimineraaleja eli alumiinia, piitä ja happea sisältäviä mineraaleja, joissa edellä mainittujen alkuaineiden lisäksi on vaihteleva määrä kaliumia, natriumia, kalsiumia ja bariumia. Kalimaasälvällä tarkoitetaan kaliumpitoista maasälpäryhmän mineraalia eli kivennäistä. Amatsoniitti on yksi kalimaasälpämineraaleista. Korukivet, kuten amatsoniitti, nimetään usein muun muassa niiden löytöpaikan tai värin mukaisesti. On tavallista, että luonnon mineraalit sisältävät epäpuhtautena pieniä määriä muita kuin niiden kemialliseen koostumukseen vakiona kuuluvia alkuaineita, jolloin muut alkuaineet antavat mineraaleille ominaisen värin; amatsoniitti sisältää pienen määrän lyijyä, joka antaa kivelle vihertävän värin. Lausunnon mukaan amatsoniitti on maasälpä ja kuuluu siten kaivoslain mukaisiin kaivoskivennäisiin. Amatsoniitti voidaan myös lukea jalokiveksi, kuten kaivosviranomainen on hakemuksen kaivosrekisteriin kirjatessaan tulkinnut. Myös jalokivi on kaivoslain mukainen kaivoskivennäinen.

Tukesin 14.11.2013 antamassa lausunnossa on todettu, että kaivoslain 2 §:n luetteloa kaivoskivennäisistä on muutettu lailla 1625/1992. Muutoksella 3 kohdasta poistettiin kohta "jalokiveksi kelpaavat kivennäiset". Lainsäätäjän tarkoituksena on katsottava olleen kaivoslain soveltamisalan rajaaminen siten, että jalokiveksi luokittelemattomien korukivien etsimistä ja hyödyntämistä ei säädellä kaivoslailla vaan maa-aineslailla eikä maanomistuksesta riippumattomilla tahoilla ole mahdollisuutta vallata näitä esiintymiä. Jalokiviä ja jalokiveksi kelpaavia kivennäisiä koskevat rajanvedot ovat olleet kaivosviranomaisen kaivoslain soveltamiskäytännössä varsin tiukkoja. Jalokivenä vallattaviksi voitaisiin hyväksyä ainoastaan kovimpia, läpinäkyvimpiä ja siten arvokkaimpia koruissa käytettäviä kiviä. Maasälpäryhmän mineraaleihin kuuluvasta kalimaasälvästä muodostuva vihreä mikrokliini eli amatsoniitti on kovuudeltaan Mohs´in asteikon mukaan noin 6 - 6,5. Kalimaasälpä ja siten amatsoniitti on useimmiten läpinäkymätöntä. Nimenomaisesti amatsoniittia koskien ei lausunnon mukaan ole muodostunut aikaisempaa kaivoslain tulkintakäytäntöä, mutta kovuudeltaan vastaavista mineraaleista, esimerkiksi nuummiitti-nimisestä korukivestä ja amatsoniitin tavoin maasälpäryhmään kuuluvasta spektroliitistä, tulkintakäytäntöä on. Näitä kaikkia - amatsoniittia, nuummittia ja spektroliittiä - on pidettävä jalokivien sijaan korukivinä eli kaivoslain terminologian mukaisesti "jalokiveksi kelpaavina kivennäisinä".

Lausunnon mukaan kaivosviranomaisen arkiston asiakirjoista ilmenee, että spektroliitti on ollut vallattavissa rakennus- ja korukivitarkoituksiin kaivoslain mukaisesti ennen 1.1.1994 nimenomaisesti jalokiveksi kelpaavana kivennäisenä. Sitä ei siten ole yleisesti hyväksytty jalokiveksi. Amatsoniitti on keskeisiltä osin verrattavissa spektroliittiin arvioitaessa sen kelpoisuutta jalokiveksi. Kaivosviranomaisen spektroliittiesiintymiä koskeva soveltamiskäytäntö on lakimuutoksen jälkeen 1990-luvulla ollut yksiselitteinen. Spektroliittia koskevat valtaushakemukset on muutoksen voimaantulon jälkeen säännönmukaisesti hylätty kaivoslain soveltamisalaan kuulumattomina. Amatsoniitin samoin kuin spektroliitin kohdalla suunnitellulla käyttötarkoituksella on merkitystä harkittaessa sitä, kuuluuko se kaivoslain soveltamisalaan. Hakijan tulisi voida osoittaa, että etsintätoiminnan tarkoituksena on löytää maasälpää kaivoslain mukaiseen tarkoitukseen. Yleisesti maasälpää käytetään kaivoskivennäisenä lasi- ja keraamisen teollisuuden tarpeisiin, jota koskevan hakemuksen katsottaisiin olevan kaivoslain mukainen. Lausunnon mukaan amatsoniitti ei ole kaivoslaissa tarkoitettu jalokivi. Koska hakijat ovat hakeneet valtausta korukiven etsimistarkoituksessa, hakemuksen ei voida katsoa kohdistuvan maasälpään. Amatsoniitti ei ole kaivoslaissa tarkoitettu kaivoskivennäinen, joten valtausta ei olisi tullut myöntää.

Hallinto-oikeus toteaa, että se, onko valtauksen hakijalle myönnettävä valtauskirja, on arvioitava kaivoslaissa valtaukselle säädettyjen esteiden ja edellytysten perusteella. Valtauksen esteet on lueteltu kaivoslain 6 §:ssä. Se, mitä valtaushakemuksessa on ilmoitettava, on puolestaan säädetty lain 8 §:ssä. Mikäli valtaushakemus täyttää kaivoslaissa säädetyt edellytykset, hakijalle on annettava valtauskirja. Valtaushakemuksen hyväksyminen ei edellytä sitä, että hakemuksessa on ilmoitettu etsittävän kaivoskivennäisen käyttötarkoitus. Valituksenalainen päätös tarkoittaa valtauskirjan antamista tutkimustyötä varten. Päätöksen lainmukaisuutta arvioidaan ainoastaan valtaukselle säädettyjen edellytysten ja esteiden perusteella, eikä mahdollisen myöhemmän kaivostoiminnan harjoittamisen edellytyksiä voida tässä yhteydessä tutkia.

Geologian tutkimuskeskuksen julkaisun (Kai Hytönen: Suomen Mineraalit, 1999) mineraaliluettelossa on mainittu amatsoniitti. Julkaisussa mineraalit on jaoteltu yhdeksään ryhmään, joista yksi on nimeltään Silikaatit. Silikaattien alaryhmään Hohka- eli tektosilikaatit kuuluu maasälpäryhmä, johon taas kuuluvat muun muassa kalimaasälpä ja mikrokliini. Julkaisun mukaan amatsoniitti on mikrokliinin vihreä muunnos. Mikrokliini on julkaisun mukaan maasälpäryhmän mineraali, josta käytetään yleisnimitystä kalimaasälpä.

Kaivoslainsäädännön soveltamisalaan on vakiintuneesti katsottu kuuluvan sellaiset kaivosmineraalit ja kivilajit, joiden esiintymät ovat harvinaisia ja sattumanvaraisia. Geologian ja mineralogian professori Olav Eklundin 19.12.2013 päivätyn lausunnon mukaan amatsoniitti on harvinainen mineraali, jonka raportoituja löytöpaikkoja on vain muutamia harvoja maailmassa. Kaivoslain kaivoskivennäisluettelon 2 kohdan mukaan maasälpä on kaivoskivennäinen. Maasälpäryhmä sisältää myös mikrokliinin, jonka yksi muunnos amatsoniitti on. Näin ollen hallinto-oikeus katsoo, että amatsoniitti on sellainen kaivoslaissa tarkoitettu kaivoskivennäinen, jonka etsimiseen on voitu myöntää valtausoikeus. Kaivoskivennäisen ilmoitettu hyödyntämistarkoitus ei ole lakiin perustuva este valtausoikeuden myöntämiselle.

Vakuuden asettaminen

Kaivoslain 15 §:n 3 momentin mukaan muun valtaajan kuin valtion, kunnan tai seurakunnan on, jos valtausalueeseen kuuluvan tai siihen rajoittuvan alueen omistaja tai haltija vaatii, ennen tutkimustöiden aloittamista asetettava asianomaiselle vakuus kaikista korvauksista, jotka hän 1 momentin mukaan on velvollinen suorittamaan. Jos vakuudesta ei sovita, on lääninhallituksen (nykyään aluehallintoviraston) se vahvistettava.

Kaivoslain mukaan vakuutta ei aseteta lupapäätöksessä vaan vakuudesta on ensisijaisesti sovittava valtaajan ja maanomistajan kesken. Mikäli vakuudesta ei sovita, vakuuden vahvistaa aluehallintovirasto. Valituksenalaisessa päätöksessä ei näin ollen ole tullut asettaa vakuutta.

Lupamääräysten riittävyyden arviointi

Lintujen rauhoitussäännökset

Kaivoslain 71 §:n 2 momentin nojalla lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin tämän lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 4, 9, 39, 42, 47 - 49, 55 ja 56 §:ssä sekä 4, 5 ja 10 luvussa sekä mainittujen säännösten nojalla säädetään.

Kaikki linnut ja nisäkkäät, jotka eivät kuulu riistaeläimiin tai rauhoittamattomiin eläimiin, ovat luonnonsuojelulain 37 ja 38 §:n nojalla rauhoitettuja. Rauhoittamattomatkin linnut ovat metsästysasetuksen 25 a §:n mukaan rauhoitettuja lintulajista riippuen 10.3. - 31.7. tai 1.4. - 31.7. Luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan kiellettyä on rauhoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden tahallinen häiritseminen, erityisesti eläinten lisääntymisaikana, tärkeillä muuton aikaisilla levähdysalueilla tai muutoin niiden elämänkierron kannalta tärkeillä paikoilla.

Valittajat ovat vaatineet, että lähiympäristön pesivien lintujen pesimisrauhan turvaamiseksi alueella ei saisi suorittaa tutkimustoimintaa huhtikuun ja elokuun välisenä aikana.

Luonnonsuojelulakia ja metsästysasetusta on noudatettava kaivoslain nojalla myönnetystä luvasta riippumatta. Valituksenalaisella päätöksellä sallitut tutkimustoimenpiteet ovat kuitenkin ainakin suurimmaksi osaksi toteutettavissa luonnonsuojelulain ja metsästysasetuksen lajirauhoitussäännösten estämättä, koska lupamääräyksen 10 mukaan vain sellaiset tutkimustoimenpiteet, joiden vaikutusten katsotaan olevan vähäisiä, ovat sallittuja. Lupamääräyksen 10 mukaan sallituilla toimenpiteillä eli kallioperäkartoituksella ja näytteenotolla irtolohkareista sekä enintään viiden kairareiän kairauksella ei voida katsoa olevan sellaista vaikutusta rauhoitettuihin lintuihin, että pesimäaikainen rajoitus luvan mukaiselle toiminnalle olisi tarpeen. Lupamääräykset ovat tältä osin riittävät.

Rakennelmien rakentamisesta ilmoittaminen kaivosalueella (oikeastaan valtausalueella)

Kaivoslain 12 §:n 3 momentin mukaan valtausalueelle ei saa rakentaa tai siirtää muita kuin tutkimustöiden suorittamista varten tarpeellisia rakennuksia ja laitteita. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi vaatia, että näille on etukäteen haettava lupa. Luvan edellytyksiä harkittaessa otetaan tällöin huomioon tarpeellisten tutkimustöiden määrä, laatu ja kesto.

Tukesin lausunnon mukaan tässä tapauksessa ei ole tullut esille mitään erityistä, joka olisi edellyttänyt asettamaan määräyksen rakentamista koskevasta etukäteisluvittamisesta. Lupamääräyksen 4 mukaisesti valtaajan tulee ilmoittaa maanomistajille muun muassa väliaikaisista rakennelmista.

Valituksenalaisella päätöksellä sallittujen tutkimustöiden määrä, laatu ja kesto ovat sillä tavoin pienimuotoisia, ettei niiden toteuttaminen todennäköisesti edellytä muiden kuin pienimuotoisten rakennelmien ja laitteiden pystyttämistä alueelle. Valtausoikeuden haltijan on lupamääräyksen 4 mukaisesti joka tapauksessa ilmoitettava maanomistajalle väliaikaisista rakennelmista hyvissä ajoin etukäteen kirjallisesti. Näin ollen ei ole tarpeen määrätä, että tutkimustöiden suorittamista varten tarpeellisten rakennelmien ja laitteiden rakentamiselle tai siirtämiselle olisi haettava etukäteen lupa.

Loppupäätelmät

Valituksenalaisen päätöksen lupamääräyksellä 1 on merkittävästi rajattu valtausoikeuden nojalla sallittua valtausaikaa hakemukseen verrattuna. Myös valtausalueella sallittuja tutkimustoimenpiteitä on lupamääräyksellä 10 rajoitettu hakemuksen mukaisista toimenpiteistä. Tukesin menettely asian käsittelyssä on ollut kaivoslain mukaista. Edellä kerrotuilla perusteilla Tukesin päätös ei ole valituksessa esitetyllä tavalla lainvastainen, eikä sitä ole syytä kumota tai muuttaa.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

B ja hänen asiakumppaninsa ovat vaatineet korvattavaksi asian käsittelystä Tukesissa aiheutuneet asianajokulut. Valtaushakemuksen käsittely Tukesissa on hallintomenettelyä eivätkä siitä aiheutuneet kulut ole oikeudenkäynnistä aiheutuneita kustannuksia, jotka voitaisiin velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikuluina tuomioistuimessa.

B:n ja hänen asiakumppaneidensa valitus on hylätty. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että he joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu muun ohella Suomen perustuslain 17 §:n 2 momentti, kielilain 20 §:n 1 momentti, kaivoslain (503/1965) 1 §:n 1 momentin 1 kohta, 2 §:n 1 momentti, 8 §:n 4 momentti (oikeastaan 8 §:n 1 momentin 4 kohta), 10 §:n 2 momentti, 12 §:n 3 momentti, 15 §:n 3 momentti, 21 §:n 2 momentti ja 71 §:n 2 momentti, luonnonsuojelulain 39 §:n 1 momentin 3 kohta ja 65 §:n 1 momentti sekä hallintolainkäyttölain 74 §.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Tuire Nurmio ja Heikki Toivanen. Esittelijä Elina Nyholm.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1) Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) on valituksessaan siitä lähemmin ilmenevin perusteluin vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Tukesille uudelleen käsiteltäväksi.

Valitusoikeutensa tueksi Tukes on esittänyt muun ohella, että hallinto-oikeuden päätöksellä olisi amatsoniitin valtauskelpoisuutta koskevan virheellisen kannanoton osalta lainvoimaiseksi tullessaan vaikutusta uuden kaivoslain (621/2011) tulkintaan. Tukesilla on valvottavanaan olevan julkisen edun vuoksi hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin perusteella valitusoikeus asiassa.

2) A, B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että Turun hallinto-oikeuden ja Tukesin päätökset kumotaan ja valtaushakemus hylätään tai asia palautetaan Tukesille uudelleen käsiteltäväksi. Valituksessa on lisäksi vaadittu, että Tukes ja X ja Y velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan muutoksenhakijoiden asianajo- ja oikeudenkäyntikulut Tukesissa, hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valtaushakemuksessa keskeiseksi haettavaksi kivilajiksi tai mineraaliksi mainittu amatsoniitti ei sisälly kaivoslain (503/1965) 2 §:n kaivoskivennäisiä koskevaan luetteloon.

Tukes on hyväksynyt valtaushakemuksen vastoin lain sanamuotoa, tarkoitusta ja aiempaa soveltamiskäytäntöä. Se on kuitenkin huomannut erheensä ja hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnon täydennyksessä todennut, että amatsoniitti ei ole kaivoslain 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu jalokivi eikä pykälässä tarkoitettu kaivoskivennäinen. Se on ilmoittanut saaneensa uutta tietoa kaivosviranomaisen vanhasta soveltamiskäytännöstä. Valtausta ei Tukesin mukaan olisi tullut myöntää.

Tukesin päätöksessä on todettu, että amatsoniitti on lyijyrikas maasälpämineraali. Tälle toteamukselle ei ole esitetty enempiä perusteluja.

Valtaushakemuksen liitteenä on ollut Tuomas Jokelan Turun yliopistossa lokakuussa 2008 laatima tutkielma "Amatsoniittipitoisen pegmatiitin mineralogiaa". Tutkielmassa on todettu, että amatsoniitti on mikrokliinisen kalimaasälvän muunnos.

Internetsivustolla www.geologia.fi olevan Mikko Turusen laatiman yhteenvedon mukaan kalimaasälvästä voidaan erottaa rakenteeltaan kolme erilaista, saman koostumuksen omaavaa mineraalia: sanidiini, ortoklaasi ja mikrokliini. Yhteenvedon mukaan kalimaasälpää käytetään laseissa ja keraamisissa tuotteissa.

Kaivoslain 2 §:ssä mainittuja kaivoskivennäisiä ovat muun muassa maasälpä, kalkkisälpä ja fluorisälpä. Kalimaasälpä tai amatsoniitti eivät luettelossa esiinny eivätkä myöskään sanidiini, ortoklaasi eikä mikrokliini.

Kaivoslakia tulee tulkita sen sanamuodon mukaisesti. Kaivoslain mukaista oikeutta etsiä, vallata ja käyttää hyväksi esiintymää ei ole silloin, kun tarkoituksena on etsiä amatsoniittia eli kalimaasälpää.

Valtaushakemusta käsitelleenä viranomaisena ja kuulemisen toimittajana työ- ja elinkeinoministeriöllä on ollut Suomen perustuslain 17 §:n ja kielilain 20 §:n mukainen velvollisuus käännättää kaikki asiakirjat asianosaisten kielelle eli tässä tapauksessa ruotsiksi. Laiminlyöntiä ei voida perustella sillä, että kysymyksessä on ministeriön käytäntö eikä myöskään sillä, että yksityishenkilöillä on oikeus panna asia vireille joko suomeksi tai ruotsiksi. Laiminlyöntiä ei voida perustella myöskään sillä, että sekä suomenkielisiä että ruotsinkielisiä kohdellaan asiassa tasapuolisesti vastoin perustuslain ja kielilain säännöksiä.

Hallinto-oikeuden mukaan asiakirjoista on ollut käännettynä riittävät tiedot hakemuksen arvioimiseksi. Kielilain mukaan viranomainen on kuitenkin velvollinen kääntämään asiakirjat asianosaisen kielelle siltä osin kuin asia koskee tämän oikeutta, etua tai velvollisuutta. Asialla on A:lle ja hänen asiakumppaneilleen maanomistajina varsin suuri merkitys. Valtaushakemuksen ja asiaan liittyvien muiden asiakirjojen kääntämättä jättäminen on vaarantanut heidän oikeusturvansa eikä asian hoitaminen ja lausumien laatiminen olisi ollut mahdollista ilman asiamiestä. Tämä on puolestaan aiheuttanut heille ylimääräisiä ja tarpeettomia kustannuksia.

Kaivoslain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan valtaushakemuksessa on ilmoitettava muun muassa, mitä kaivoskivennäisiä hakija otaksuu alueella olevan ja mihin otaksunta perustuu sekä perustelut tarpeellisten tutkimusten arvioidusta määrästä ja laadusta.

Valtaushakemuksen täydennyksessä on todettu, että tarkoituksena on tehdä minimaalisia koeporauksia saaren keskellä, luontoa säästäen. Arvioitu tutkimusten laatu ja määrä on ilmoitettu ylimalkaisesti eikä ilmoitus kerro käytännössä mitään siitä, kuinka laajoja tutkimukset tulisivat mahdollisesti olemaan.

Hakemuksen liitteenä olevasta professori Olav Eklundin lausunnosta 10.11.2008 ei selviä koeporausten laatu eikä laajuus. Käytännössä tarvittavat koeporaukset voivat olla hyvinkin laajoja.

Hakijoiden oma lausuma ja hakemuksen liitteenä oleva professori Eklundin lausuma tutkimusten laadusta ja laajuudesta ovat ristiriitaisia.

Tutkimusten laadulla ja laajuudella ja niiden vaikutuksilla alueeseen ja ympäröivään luontoon on keskeinen merkitys määrättäessä sen vakuuden määrää, joka hakijoiden on asetettava mahdollisesti aiheuttamansa vahingon varalle. Hakemuksessa esitettyjen tietojen perusteella tutkimuksilla aiheutettavien vahinkojen määrää ei ole mahdollista arvioida.

Valtaushakemus ei täytä kaivoslain vaatimuksia. Asiaa arvioitaessa on otettava huomioon erityisesti se, että hakemus kohdistuu alueeseen, joka on herkkää ja täysin koskematonta saaristoluontoa. Luonnonympäristön muutokset ovat vasta pitkän ajan kuluessa ennalleen palautuvia tai pahimmassa tapauksessa peruuttamattomia.

Valtausalueella ja sen lähiympäristössä pesivien lintujen pesimisrauhan vuoksi valtausoikeuden käyttämisen ehdoksi on asetettava, että alueella ei saa suorittaa tutkimustoimintaa huhtikuun ja elokuun välisenä aikana. Valtausoikeuden haltijat on myös velvoitettava ilmoittamaan maanomistajille kirjallisesti vähintään kahta viikkoa etukäteen, milloin tutkimustoimintaa on tarkoitus suorittaa.

Samoin on edellytettävä, että valtausalueelle saa rakentaa vain kaivosviranomaisen etukäteen myöntämällä luvalla. Ennen mahdollisen luvan myöntämistä alueen maanomistajia tulee kuulla.

Toiminnasta aiheutuvan haitan ja vahingon korvaamisen vakuudeksi asetettavan vakuuden määrässä tulee ottaa huomioon myös mahdollisesta rakentamisesta aiheutuva haitta ja vahinko sekä se, että valtausoikeuden päätyttyä rakennukset ja rakennelmat poistetaan valtausalueelta hakijoiden kustannuksella.

Valtausalue sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä Natura-alueesta. Valtaushakemuksen tavoitteena on kaivostoiminnan perustaminen valtausalueelle. Kaivostoiminnan ympäristövaikutukset eivät jää vain valtausalueelle vaan ulottuvat laajalti ympäristöön ainakin pölyn, äänen ja tärinän muodossa. Mahdollinen kaivostoiminta heikentää todennäköisesti merkittävästi ja pysyvällä tavalla paitsi valtausalueen ja sen välittömän lähiympäristön luonnonarvoja, myös niitä luonnonarvoja, joita Natura-verkostolla on pyritty suojelemaan.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on lausunnossaan esittänyt, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Tukesille uudelleen käsiteltäväksi. Tukes on lausunut muun ohella seuraavaa:

Valtausoikeutta ei olisi tullut myöntää koskien amatsoniittia. Tämä ei kuitenkaan johdu siitä, että kaivoslakia olisi tulkittava sanamuodon mukaisesti A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa esitetyllä tavalla, vaan siitä, että kaivoslain mukaan valtausta ei voida myöntää jalokiveksi kelpaavalle kivennäiselle, jollaiseksi amatsoniitti on katsottava.

Jalokiveksi kelpaava kivennäinen ei ole kuulunut kaivoslain soveltamisalaan 1.1.1994 voimaan tulleen lainmuutoksen 1625/1992 jälkeen. Valtaushakemus olisi tullut hylätä kaivoslain soveltamisalaan kuulumattomana. Kaikki kivet - myös jalokiveksi kelpaavat kivet - sisältävät mineraaleja eli kaivoslain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja kivennäisiä. Jos hallinto-oikeuden päätöksessä tulkitulla tavalla olisi tarkoitus, että käyttötarkoituksella ei ole merkitystä valtausoikeuden myöntämismahdollisuutta arvioitaessa, myös jalokiveksi kelpaavia kivennäisiä koskien olisi myönnettävä kaivoslain mukaiset oikeudet perustuen niiden kivennäiskoostumukseen. Kun otetaan huomioon kaivoslain muutos 1625/1992 ja sen perustelut, tämä ei ole ollut tarkoitus.

Kaivosviranomaisessa muodostuneen soveltamiskäytännön mukaan lainmuutosta on tulkittu niin, että esimerkiksi spektroliittia, joka mineralogisesti kuuluu samaan maasälpäryhmään kuin amatsoniitti, sisältäviä esiintymiä koskien ei enää ole myönnetty kaivoslain mukaisia oikeuksia lain soveltamisalaan kuulumattomina.

Edellä esitetty ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaivoslakia olisi tulkittava niin, että mikäli kivennäisen nimeä ei mainita kaivoslain 2 §:n 1 momentin 1 tai 2 kohdan luettelossa, siihen ei automaattisesti sovelleta kaivoslakia.

Maasälpä on ryhmänimi joukolle yleisiä silikaattimineraaleja eli alumiinia, piitä ja happea sisältäville mineraaleille, joissa näiden alkuaineiden lisäksi on vaihteleva määrä kaliumia, natriumia, kalsiumia ja bariumia. Kalimaasälvällä tarkoitetaan kaliumpitoista maasälpäryhmän mineraalia eli kaivoslaissa käytetyn terminologian mukaan kivennäistä.

Käsillä olevassa tapauksessa tulkinta siitä, että amatsoniittiin ei sovelleta kaivoslakia, ei johdu siitä, ettei se olisi maasälpää, vaan siitä, että on ilmeistä, että kivennäiselle on haettu valtausoikeutta sen ominaisuuksien johdosta korukivitarkoituksessa. Koska amatsoniitti ei kuitenkaan ole jalokivi, vaan jalokiveksi kelpaava kivennäinen, siihen ei kaivoslain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan sovelleta mainittua lakia.

Asiaa Tukesissa käsiteltäessä ja päätöstä annettaessa ei ole toimittu perustuslain, hallintolain, kaivoslain eikä kielilain vastaisesti. Hakemuksen arvioimiseksi on ollut käännettynä riittävät tiedot.

Luonnonsuojelulain 65 §:ää ja Natura-selvitystä koskien Tukes on viitannut hallinto-oikeuden päätökseen ja hallinto-oikeudessa lausumaansa.

Tukesin päätöksen kaivoslain vastaisuus on huomattu vasta hallinto-oikeusvaiheessa. Kysymys on tältä osin viranomaisen virheestä päätöksenteossa. A:n ja hänen asiakumppaniensa valitusperusteet ovat kuitenkin toiset kuin se syy, jonka vuoksi päätös on Tukesin näkemyksen mukaan virheellinen. Tukes pyysi asian palauttamista uudelleen käsiteltäväksi heti huomattuaan virheensä, mutta hallinto-oikeus ei pitänyt selvitystä virheestä pätevänä. Käsittely hallinto-oikeudessa on osaltaan johtunut Tukesin toiminnasta, mutta asian jatkokäsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole ollut Tukesin toiminnasta riippuvaista.

X ja Y ovat selityksessään vaatineet, että valitukset hylätään. He ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

X ja Y ovat löytäneet irtokiviaineksia ja merkkejä vastaavista aineksista peruskalliossa Medelholmenin saarelta jo vuonna 2007. Tutkimushanketta on alusta alkaen ollut tukemassa Åbo Akademin geologian laitoksen professori Olav Eklund.

Valituksissa on käsitelty ennen kaikkea sitä, onko amatsoniitti kaivoslaissa tarkoitettu kaivoskivennäinen. Asian käsittely on lähtenyt hakoteille. Valtaushakemuksessa mainitaan etsittävät mineraalit eli amatsoniitti, erilaiset kvartsit, plagioklaasi, topaasi, turmaliini, berylli, fluoriitti, spektroliitti, biotiitti, muskoviitti, kordieriitti, kulta ja REE-mineraalit. Amatsoniitti kuuluu maasälpiin, joka mainitaan kaivoskivennäiseksi uudessakin laissa.

Kaivoslaissa amatsoniittia ei mainita jalokivenä sen takia, että sitä ei ole aiemmin löydetty. X:n ja Y:n löydön merkitys on huomattavan suuri ja ainutlaatuinen. Viitaten professori Eklundin aikaisempaan lausuntoon, jossa viitataan diplomigemmologi Nina Westerlundin kannanottoon, amatsoniitti kuuluu jalokiviin. Valtaushakemukseen sisältyvät topaasi, turmaliini, berylli, fluoriitti, amatsoniitti ja kvartsi ovat kaivoslain mukaisia kaivoskivennäisiä.

X:n ja Y:n tarkoituksena on tehdä löydösten laajuutta koskeva pienimuotoinen tutkimus. Se ei pilaa saarta eikä ympäristöä ja toimenpiteiden jälkeen alue palautetaan luonnonmukaiseksi. Esiintymän laajuus on tarkoitus selvittää ensisijaisesti yksityiskohtaisen maastokartoituksen, mutta tarvittaessa myös koeporausten ja näytteenoton avulla. Tutkimus on tarkoitus tehdä Åbo Akademin geologian laitoksen ohjauksessa. Tutkimuksia ei voida suorittaa talviaikaan.

Selitykseen on oheistettu Åbo Akademin geologian ja mineralogian professori Olav Eklundin 19.12.2013 päivätty lausunto.

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto on vastaselityksessään todennut, että X:n ja Y:n selityksessä ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joilla olisi vaikutusta asian oikeudelliseen arviointiin kaivoslain soveltamisen osalta.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat vastaselityksessään viitanneet valitukseensa sekä Tukesille ja hallinto-oikeudelle toimittamiinsa selvityksiin.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat yhtyneet Tukesin näkemykseen siitä, että hallinto-oikeuden päätös tulee kumota lopputulokseltaan epäjohdonmukaisena ja virheellisiin seikkoihin perustuvana. He ovat lausuneet lisäksi muun ohella, että täysin koskemattoman ja luonnontilassa olevan saaren luontoarvojen ja ympäristön pilaamista ei tule sallia kaivostoiminnalla eikä sen edellytysten selvittämisellä.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt Tukesin sekä A:n ja hänen asiakumppaniensa vastaselitykset tiedoksi X:lle ja Y:lle.

Y on lisäselvityksessään esittänyt muun ohella, että amatsoniitin emäkivi on pegmatiitti, joka on tunnettu kaivosmineraali. Näin ollen myös amatsoniitti kuuluu kaivosmineraaleihin. Lisäselvitykseen on oheistettu Geologian tutkimuskeskuksen valokuva X:n ja Y:n löytämästä amatsoniitista.

X ja Y ovat lisäselvityksessään toistaneet aikaisemmin esittämänsä.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt X:n ja Y:n lisäselvitykset tiedoksi Tukesille sekä A:lle ja hänen asiakumppaneilleen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valitusta ei tutkita.

Korkein hallinto-oikeus on A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksesta tutkinut asian.

2. Turun hallinto-oikeuden ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätökset kumotaan siltä osin kuin valtausoikeus on myönnetty amatsoniittiin kohdistuvaan tutkimustyöhön ja valtaushakemus hylätään vastaavalta osin.

Valitus hylätään siltä osin kuin se koskee hallinto-oikeuden päätöksen pääasiaratkaisua muilta osin. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksellä myönnetty valtausoikeus on kumoamatta jätetyiltä osiltaan voimassa kaksi vuotta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

3. Valitus hylätään siltä osin kuin se koskee hallinto-oikeuden päätöstä asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan ratkaisun osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valituksen tutkimatta jättämistä koskeva ratkaisu

Kaivoslain (621/2011) 188 §:n 1 momentin mukaan kaivosviranomaiseen mainitun lain 178 §:n 1 momentin nojalla siirtyviin asioihin sovelletaan muun ohella, mitä lain 165 §:ssä säädetään muutoksenhausta. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan kaivosviranomaisella on oikeus valittaa sellaisesta päätöksestä, jolla hallinto-oikeus on muuttanut sen tekemää päätöstä tai kumonnut päätöksen.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt B:n, C:n ja A:n valituksen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksestä, jolla X:n ja Y:n valtaushakemus oli hyväksytty.

Turvallisuus- ja kemikaalivirastolla on kaivoslain 165 §:n 2 momentin mukaan oikeus valittaa ainoastaan sellaisesta hallinto-oikeuden päätöksestä, jolla viraston päätöstä on muutettu tai se on kumottu. Koska tällaisesta ratkaisusta ei nyt ole kysymys vaan hallinto-oikeus on hylännyt viraston päätöksestä tehdyn valituksen, Turvallisuus- ja kemikaaliviraston valitus on jätettävä tutkimatta.

2. Pääasiaratkaisu

Turun hallinto-oikeuden ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätösten osittainen kumoaminen ja valtaushakemuksen hylkääminen vastaavalta osin

Koska valtaushakemus on ollut vireillä kaivoslain (621/2011) voimaan tullessa, hakemus on mainitun lain 178 §:n 1 momentti huomioon ottaen tullut käsitellä ja ratkaista noudattaen vanhan kaivoslain (503/1965) säännöksiä sellaisina kuin ne olivat voimassa kaivoslain (621/2011) voimaan tullessa.

Kaivoslain (503/1965) 2 §:ssä luetellaan lain soveltamisalan piiriin kuuluvat kaivoskivennäiset. Alkuperäisessä muodossaan pykälän 1 momentin 3 kohdassa kaivoskivennäisinä on mainittu jalokivi ja jalokiveksi kelpaava kivennäinen. Lainkohtaa on kuitenkin muutettu 1.1.1994 voimaan tulleella lailla 1625/1992 siten, että siinä mainitaan ainoastaan jalokivi.

Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen HE 120/1992 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan tältä osin seuraavaa:

"Lain 2 §:ssä luetellaan vallattavissa olevat kaivoskivennäiset. Ne on pykälässä muutoin määritelty täsmällisesti alkuaineina, mineraaleina tai kivilajeina lukuunottamatta 1 momentin 3 kohdassa mainittua "jalokiveksi kelpaavaa kivennäistä". Kokemus on osoittanut, että tämä määritelmä on liian epämääräinen osoittamaan vallattavissa olevia kaivoskivennäisiä. Esimerkiksi tavallisia graniittisia kivilajeja on esitetty vallattavaksi nimenomaan jalokiveksi kelpaavana kivennäisenä. Tällaisten kivennäisten hyväksyminen johtaisi siihen, että lähes kaikki kalliot ja kivet olisivat vallattavissa. Tämä ei kuitenkaan ole kaivoslain tarkoitus. Tällaisten epämääräisyyksien välttämiseksi ehdotetaan 1 momentin 3 kohdasta poistettavaksi maininta jalokiveksi kelpaavasta kivennäisestä."

Jalokiven ja jalokiveksi kelpaavan kivennäisen käsitteet liittyvät niiden käyttötarkoitukseen, joten selvityksellä vallattavaksi esitetyn kivennäisen käyttötarkoituksesta on merkitystä arvioitaessa valtausoikeuden myöntämisen edellytyksiä nyt käsillä olevassa asiassa. Valtaushakemusta koskevien asiakirjojen perusteella amatsoniitin esiintymistä tutkittaisiin korujen tuotantoa ajatellen eikä maasälpäryhmään kuuluvana kaivoskivennäisenä.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan maasälpäryhmän mineraaleihin kuuluvasta kalimaasälvästä muodostuva vihreä mikrokliini eli amatsoniitti on kovuudeltaan Mohs´in asteikon mukaan noin 6 - 6,5 ja se on useimmiten läpinäkymätöntä. Tähän nähden amatsoniittia ei voida pitää kaivoslaissa tarkoitettuna jalokivenä vaan jalokiveksi kelpaavana kivennäisenä, korukivenä. Koska kaivoslaki mahdollistaa kaivoskivennäisten valtaamisen toisen alueella, kaivoskivennäisen käsitettä ei Suomen perustuslain 15 §:n 1 momentissa säädetty omaisuuden suoja huomioon ottaen ole perusteltua tulkita laventavasti.

Koska jalokiveksi kelpaavat kivennäiset eivät lainmuutoksen 1625/1992 jälkeen enää ole olleet vallattavissa olevia kaivoskivennäisiä, valtaushakemus olisi tullut hylätä siltä osin kuin se on koskenut amatsoniittiin kohdistuvaa tutkimustyötä.

Edellä lausutun vuoksi hallinto-oikeuden ja Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätökset on kumottava siltä osin kuin valtausoikeus on myönnetty amatsoniittiin kohdistuvaan tutkimustyöhön ja valtaushakemus on vastaavalta osin hylättävä.

Valituksen osittainen hylkääminen ja valtausoikeuden voimassaoloaika

Asiassa ei ole väitetty, että muut valtaushakemuksen kohteena olleet kaivoskivennäiset eivät olisi vallattavissa olevia. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, päätöksessä mainitut oikeusohjeet lukuun ottamatta kaivoslain (503/1965) 21 §:n 2 momenttia, mainittujen oikeusohjeiden lisäksi metsästyslain 36 § ja 37 §:n 1 momentti ja metsästysasetuksen 24 § sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei pääasiaratkaisun osalta ole perusteita muilta osin eli siltä osin kuin se koskee kielellisten oikeuksien toteutumista asian käsittelyssä, valtaushakemuksen ja tutkimussuunnitelman sisältöä ja riittävyyttä, Natura 2000 -alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin tarpeellisuutta, vakuuden asettamista sekä lupamääräysten riittävyyden arviointia.

Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöksen mukaan valtausoikeus on voimassa kaksi vuotta päätöksen antopäivästä. Voimassaoloaikaa koskeva määräys johtaisi siihen, että valtausoikeuden sallima tutkimustyö estyy, kun päätöksestä on valitettu, mikä ei voi olla määräyksen tarkoituksena. Toisaalta päätöksessä on määrätty, että tutkimus valtausalueilla on sallittu vasta, kun päätös on saanut lainvoiman. Tähän nähden Turvallisuus- ja kemikaaliviraston päätöstä on perusteltua tulkita siten, että valtausoikeus on kumoamatta jätetyiltä osiltaan voimassa kaksi vuotta päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta eli korkeimman hallinto-oikeuden tämän päätöksen antopäivästä lukien.

3. Asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat ratkaisut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Valtaushakemuksen käsittely Turvallisuus- ja kemikaalivirastossa on hallintomenettelyä. Siitä asianosaiselle aiheutuneet kulut eivät ole oikeudenkäynnistä aiheutuneita kustannuksia eikä niitä voida velvoittaa korvaamaan oikeudenkäyntikuluina tuomioistuimessa.

Kysymys siitä, onko amatsoniitti vallattavissa oleva kaivoskivennäinen, on tulkinnanvarainen. Hallinto-oikeuden päätös pääasiassa kumotaan ainoastaan osittain ja pysytetään osittain. Oikeudenkäynnin ei edellä lausutuista syistä voida asiaa kokonaisuutena arvioiden katsoa aiheutuneen viranomaisen virheestä. Pääasiassa annettu valituksen osittain hylkäävä ratkaisu huomioon ottaen ei myöskään ole kohtuutonta, että A ja hänen asiakumppaninsa joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Edellä lausutun vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita siltä osin kuin A:n ja hänen asiakumppaneidensa asianajo- ja oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset on hylätty.

Vastaavilla perusteilla A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

Sivun alkuun