20.11.2002

Asian aikaisempi käsittely

Tampereen kaupunginvaltuusto on 27.5.1998 hyväksynyt kantakaupungin yleiskaavan. Kysymyksessä oleva kaava-alue on muodostunut Aitolahti-Teiskon ja Nurmi-Sorilan yleiskaava-alueiden ulkopuolelle jäävistä Tampereen kaupungin alueista lukuun ottamatta keskustan ja Pyynikin aluetta sekä osaa Kauppi-Niihaman ja Lahdesjärven alueista. Päätös on alistettu ympäristöministeriön vahvistettavaksi.

Kaupunginvaltuuston päätöksestä ovat ympäristöministeriölle valittaneet muiden ohella A ja hänen asiakumppaninsa, Hervanta-Seura ry ja sen asiakumppanit, B ja hänen asiakumppaninsa, Tohlopin asukasyhdistys ry ja sen asiakumppanit, Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry sekä Tampereen maan ystävät ry ja sen asiakumppani.

A ja hänen asiakumppaninsa (ympäristöministeriön päätöksessä n:o 9) ovat ensisijaisesti vaatineet, että kaupunginvaltuuston päätös on jätettävä vahvistamatta Hervantajärven, Särkijärven ja Lahdesjärven alueiden osalta tai ainakin heidän Hervantajärven, Särkijärven ja Lahdesjärven ranta-alueilla sijaitsevat kiinteistönsä on osoitettava loma-asuntoalueille (RA-3), joilla oleville rakennuspaikoille saa rakentaa loma-asunnon. Toissijaisesti valittajat ovat vaatineet, että kaupunginvaltuuston päätös on jätettävä vahvistamatta Hervantajärven, Särkijärven ja Lahdesjärven ympäristön osalta. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, ettei yleiskaavapäätöstä määrätä tulemaan voimaan edellä mainituilla ennen kuin päätös on saanut lainvoiman eikä näille alueille anneta määräystä siitä, että yleiskaava-alueella asemakaavoja ja niiden muutoksia ei ole alistettava vahvistettavaksi. Valittajat ovat myös vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kaavassa valittajien kiinteistöt on sisällytetty maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varatustalähivirkistysalueesta (VLM) rajattuihin ra-alueisiin, joilla uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen ei ole sallittua. Valittajien kiinteistöille kaavassa osoitettu ra-merkintä aiheuttaa heille kohtuutonta haittaa. Ra-merkintä on sisällöltään ja oikeusvaikutuksiltaan epäselvä. Kaavamerkintä on myös vastoin maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Hervantajärven eteläpuolella olevat vastaavat loma-asuinkäytössä olevat kiinteistöt on kaavassa osoitettu loma-asuntoalueiksi (R-3). Lisäksi kaupungin omistuksessa oleva Hervantajärven koillisosassa sijaitseva alue on kaavassa osoitettu loma-alueeksi (R-1). Valittajat eivät ole edellyttäneet, että heidän loma-asuntonsa on voitava liittää vesihuoltoverkkoon. Alueen alavuus ei siten voi olla esteenä kiinteistöjen osoittamiselle loma-asuntoalueiksi. Valittajien muistutusten johdosta annettu vastinetiivistelmä on ollut puutteellinen, mistä johtuen kaupunginvaltuustolla ei ole ollut riittäviä tietoja päättäessään asiasta. Valittajat ovat myös lausuneet, että Hervantajärven, Särkijärven ja Lahdesjärven ympäristöissä pesii liito-orava ja Hervantajärven alueelle on esitetty luonnonsuojelualueen perustamista, mitkä seikat ranta-alueiden taustamaaston kaavoituksessa olisi tullut ottaa huomioon.

Hervanta-Seura ry ja sen asiakumppanit (ympäristöministeriön päätöksessä n:o 8) ovat vaatineet, että valtuuston päätös kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi ainakin Lahdesjärven ja Hervantajärven ympäristön osalta. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, ettei yleiskaavapäätöstä määrätä tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman eikä Lahdesjärven ja Hervantajärven ympäristön alueille saa antaa määräystä siitä, että yleiskaavan alueella asemakaavoja ei ole alistettava vahvistettavaksi. Valittajat ovat myös vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kaupunginhallituksen kaavavalmistelua koskeva päätös on perustunut puutteelliseen selvitykseen, koska virkamiesten muistutusten johdosta tekemässä vastinetiivistelmässä ei ollut otettu huomioon kaikkia niitä laillisuusperusteita, joiden nojalla kaavaan vaadittiin muutoksia. Ilmoituksista huolimatta päättävät toimielimet eivät vaatineet asianmukaisia selvityksiä. Kaupunginvaltuutettu, ylikonstaapeli C on kaupunginhallituksen jäsen, ympäristölautakunnan kaupunginhallituksen edustaja sekä porvariryhmän puheenjohtaja. Hän on myös Tampereen Poliisien Yhdistys ry:n jäsen, yhdistyksenjohtokunnan puheenjohtaja vuosina 1980-1984 ja ammattikuntansa aktiiviedustaja etujen ajamisessa. Hervantajärven pohjoisrannalla sijaitsee Tampereen Poliisien Yhdistys ry:n kaupungilta vuokraama vapaa-ajanviettoalue, joka on kaavassa osoitettu muista läheisen ranta-alueen vapaa-ajan käytössä olevista alueista poiketen rakennuspaikaksi. Asiassa on selvitettävä C:n mahdollinen esteellisyys kaavan valmistelussa ja päätöksenteossa. Erityisesti Hervantajärven alueen osalta kaavaa laadittaessa ei ole riittävästi selvitetty suunnitellun maankäytön ympäristövaikutuksia. Hervantajärven alueelle on esitetty luonnonsuojelualueen perustamista. Hervantajärven luonnonsuojelualueeksi esitetty alue on osoitettava SL-4-alueeksi. Alueella esiintyy useita liito-oravan pesimäalueita. Liito-oravien reviirit koskevat välittömästi yleiskaavassa Hervantajärven alueelle osoitettuja uusia asuntoalueita (täydennysalueet 329 ja 335).

B ja hänen asiakumppaninsa (ympäristöministeriön päätöksessä n:o 3) ovat Tampereen kaupungin Messukylän kylässä sijaitsevan Suvirinteen tilan RN:o 2:126 omistajina vaatineet, että tilaan kuuluva Salinintien ja Hervantajärven välissä oleva alue on kaavassa osoitettava loma-asuntoalueeksi.

Kaavassa kysymyksessä oleva Hervantajärven pohjoispuolella sijaitseva alue on kaavassa sisällytetty osittain maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varattuun lähivirkistysalueeseen (VLM/ra) ja osittain selvitysalueeseen (SE). Kaavamääräysten mukaan uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen VLM/ra -alueelle ei ole sallittua. Tila sijaitsee alueella, joka on jo 1940-luvulla jakaantunut jonoksi huvilapalstoja, joilla kaikilla on edelleen käytössä olevat asunnot. Mistään luonnontilaisesta maisemasta ei 50 vuoden asumisen jälkeen enää ole kysymys. Salinintie on vain noin 500 metrin pituinen. Tien ja järven välinen alue rakennuksineen tulee säilyttää. Tämä pinta-alaltaan vähäinen alue on kuitenkin merkitty VLM/ra -alueeksi aivan tarpeettomasti. Salinintien päässä alkaa kaupungin uimaranta-alue virkistystarpeita varten.

Tohlopin asukasyhdistys ry ja sen asiakumppanit (ympäristöministeriön päätöksessä n:o 4) ovat vaatineet, että Tohloppi-järven itäpuolelle osoitettu pientalovaltaisen asuntoalueen (AP) laajennus (täydennysalue 531) muutetaan puistoalueeksi.

Tohloppi-järvellä ympäristöineen on tärkeä merkitys Länsi-Tampereen yhtenäisenä viheralueena. Asutuksen alle jäävät pellot toimivat nyt suojavyöhykkeenä asutuksen ja järven välissä. Peltoalueella on myös maisemallinen merkitys. Alue on tärkeä sekä kasvistoltaan että hyönteisten ja pieneläinten asuinalueena. Länsi-Tampereen koulut ja päiväkodit käyttävät Tohloppi-järven ympäristöä luonto- ja liikuntaretkien kohteena. Peltoalue on alavaa ja maaperä löysää, kosteaa savea. Täyttöjen, kunnallistekniikan ja rakennusten rakentamisessa ovat vaarana painumat ja kosteusvauriot. Kunnallistekniikan rakentaminen alueelle tulee kalliiksi. Lisäksi muun muassa sadevesivalumat ovat uhka puhdasvetisen Tohloppi-järven veden laadulle ja kalakannalle. Alueen yläpuolella on pallokentän alle haudattuna entisen maalitehtaan kaatopaikka. Uuden rakennettavan alueen kaivaminen saattaa saada odottamattomia seurauksia saastuneen maa-aineksen valumina.

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry (ympäristöministeriön päätöksessä n:o 1) ovat muun ohella vaatineet, että yleiskaava jätetään vahvistamatta Tohlopin Rasonhaan lehtometsän läheisyyteen osoitetun kerrostalovaltaisen asuntoalueen (AK) laajennuksen (täydennysalue 534) osalta. Valittajat ovat myös vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Tohlopin Rasonhaan lehtometsän merkittävät virkistys- ja suojeluarvot tulee arvioida uudelleen. Erilaiset ympäristöselvitykset on tehty jälkijättöisesti ja vain liitetty asiakirjoihin. Yleiskaavaehdotuksen sisältöön ne eivät ole vaikuttaneet. Selvitykset ovat lisäksi suppeita ja matalatasoisia.

Tampereen maan ystävät ry ja sen asiakumppani (ympäristöministeriön päätöksessä n:o 7) ovat muun ohella vaatineet, että yleiskaava jätetään vahvistamatta Tohlopin Rasonhaan lehtometsän läheisyyteen osoitetun kerrostalovaltaisen asuntoalueen (AK) laajennuksen (täydennysalue 534) osalta. Lisäksi valittajat ovat vaatineet, ettei yleiskaava tule voimaan, ennen kuin se on saanut lainvoiman, ja että yleiskaava-alueella asemakaavat ja niiden muutokset tulee alistaa ympäristöministeriön vahvistettavaksi. Valittajat ovat myös vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Tohlopin Rasonhaka edustaa harvinaista lehtoa Tampereen kuusivaltaisten metsien joukossa. Sen kasvi- ja pesimälintulajisto on poikkeuksellisen runsas. Arvokas lehto tarvitsee jäljellä olevan metsän suojavyöhykkeeksi.

Tampereen kaupunginhallitus on ympäristöministeriöön 7.12.2000 saapuneella kirjeellä ilmoittanut peruuttavansa alistuksen Ojalan, Kauppi-Niihaman, Koilliskeskuksen ja Santalahden osalta. Näille alueille kaupunki on päättänyt uusien osayleiskaavojen laatimisesta.

Ympäristöministeriö on päätöksessään todennut, että lausunnon antaminen raukeaa niistä alueista, joiden osalta kaupunki on peruuttanut alistuksen. Ympäristöministeriö on hyväksyen samalla osan valituksista jättänyt kaupunginvaltuuston päätöksen osittain vahvistamatta. Vahvistamatta jättäminen on koskenut seuraavia alueita:

1) Ala-Pispalan alueelle osoitettu pientalovaltainen asuntoalue (AP, täydennysalue 557);

2) Iidesjärven etelärannalle osoitettu pientalovaltainen asuntoalue (AP, täydennysalue 115) ja Iidesjärven etelärannalle osoitettu julkisten palvelujen ja hallinnon alue (PY);

3) Särkijärven ja Lahdesjärven pohjoispuolelle osoitettu asuntoalue (A-1, täydennysalueet 336 ja 337);

4) Hervantajärven koillispuolelle osoitettu asuntoalue (A-1, täydennysalue 329) ja Hervantajärven koillisrannalle osoitettu loma-alue (R-1); sekä

5) Valtatien 12 ja Nokiantien väliin osoitettu ympäristöhäiriötä aiheuttamaton teollisuuden alue (TY-1, täydennysalue 577) sekä osa kahdesta valtatie 9:n länsipuolelle osoitetusta palveluvaltaisen yritystoiminnan alueesta (PK-3).

Muilta osin ympäristöministeriö on valitukset enemmälti hyläten vahvistanut valtuuston päätöksen. Oikeudenkäyntikuluvaatimukset ympäristöministeriö on hylännyt asian laatuun nähden.

Alueet, joiden osalta kaupunginhallitus on peruuttanut alistuksen, sekä ympäristöministeriönvahvistamatta jättämät alueet on merkitty kaavakarttaan punaisella.

Ympäristöministeriö on päätöksessään todennut, että yleiskaavan toteuttamisessa noudatetaan maankäyttö- ja rakennuslakia, jonka mukaan asemakaavoja ei alisteta vahvistettavaksi. Tämän vuoksi erityisen määräyksen antaminen siitä, tuleeko yleiskaavan alueella asemakaavoja ja niiden muutoksia alistaa vahvistettavaksi, ei enää tarvita eikä sille olisi enää lakiin perustuvaa oikeutusta.

Ympäristöministeriö on vielä määrännyt, että päätöstä on noudatettava ennen kuin se on saanut lainvoiman.

Ympäristöministeriö on siltä osin kuin nyt on kysymys perustellut päätöstään seuraavasti:

Esteellisyys

Yleiskaavan käsittelyyn kaupunginvaltuutettuna sekä kaupunginhallituksen jäsenenä jaympäristölautakunnassa kaupunginhallituksen edustajana osallistunut C on Tampereen Poliisien Yhdistys ry:n jäsen ja toiminut yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1980-1984.

Tampereen Poliisien Yhdistys ry:n hallinnassa on yleiskaava-alueella kaupungilta vuokrattu Vilusen tilaan RN:o 5:77 kuuluva Majarannaksi kutsuttu määräala, joka on yhdistyksellä vapaa-ajan käytössä.

Kuntalain 52 §:n mukaan valtuutettu on valtuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintomenettelylain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua lähisukulaistaan tai lähisukulaiseen rinnastettavaa henkilöä. Muun luottamushenkilön esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylain 10 ja 11 §:ssä säädetään.

Hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaisesti luottamushenkilö on esteellinen, jos hän on hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa sellaisessa yhteisössä, säätiössä, julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa, joka on asianosainen tai jolle asian ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa. Saman momentin 6 kohdan mukaisesti luottamushenkilö on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu.

C on ollut Tampereen Poliisien yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1980-1984. Kantakaupungin yleiskaavaluonnos on ollut nähtävänä joulukuussa 1992, päätös Tampereen yleiskaavan tarkistamisesta on tehty kaupunkisuunnittelutoimikunnassa 19.12.1989. C ei siten ole ollut Poliisien yhdistyksen puheenjohtajana enää siinä vaiheessa, kun yleiskaavatyö on aloitettu ja kun kaavaa on käsitelty kaupunginhallituksessa ja ympäristölautakunnassa, joten hän ei ole ollut luottamushenkilönä hallintolainkäyttölain 10 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetulla tavoin esteellinen ottamaan osaayleiskaavan käsittelyyn.

Koska C on kuitenkin aikaisemmin ollut johtokunnan puheenjohtajana yhdistyksessä, joka hallitsee yleiskaava-alueella sijaitsevaa tilaa, jonka kaavamerkintä poikkeaa muiden saman järven rannalla sijaitsevien tilojen kaavamerkinnästä, hänen ei olisi tullut ottaa kantaa tämän tilan ja sitä koskevan muistutuksen käsittelyyn kaupunginhallituksessa. Näin ollen voidaan katsoa, että luottamus C:n puolueettomuuteen on vaarantunut 10 §:n 1 momentin 6 kohdan edellyttämällä tavalla. Koska kuitenkin yleiskaava on jäljempänä ilmenevin perustein jätetty vahvistamatta Tampereen Poliisien yhdistyksen vuokraaman Majarannan alueen osalta ja koska C:n esteellisyyden ei voida katsoa vaikuttaneen yleiskaavan ratkaisuihin laajemmin, valtuuston päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Koska yleiskaavan ei ole väitettykään koskeneen henkilökohtaisesti C:tä tai hänen lähisukulaistaan tai lähisukulaiseen rinnastettavaa henkilöä, hän ei ole ollut esteellinen valtuutettuna päättämään yleiskaavan hyväksymisestä kaupunginvaltuustossa.

Muistutusten käsittely ja kaava-aineisto

Kantakaupungin yleiskaavasta oli nähtävilläoloaikana jätetty yhteensä 338 muistutusta. Muistutuksista oli kaavoitusyksikkö tehnyt tiivistelmän ja antanut vastineet ja toimenpide-ehdotukset. Nämä ovat olleet kaupunginhallituksen ja -valtuuston käytettävissä niiden tehdessä päätöstä osayleiskaavan hyväksymisestä. Lisäksi valtuutetuilla on halutessaan ollut mahdollisuus saada lisätietoja muistutuksista ja lausunnoista sekä mahdollisuus saada ne käyttöönsä lyhentämättöminä.

Tiivistelmään on muistutuksista otettu niissä esitetyt vaatimukset lyhyesti ja huomattavasti tiivistäen. Muistutuksia ja niihin annettuja vastauksia on ryhmitelty asioittain ja kohteittain, jolloin on ollut mahdollista vastata yleisemmin, eri muistutuksiin yhteisellä vastineella ja toimenpide-ehdotuksella. Yleisiä periaatteita on käsitelty useissa vastineissa, myös Lahdesjärven ympäristöä ja Hervantajärven ympäristöä käsittelevissä. Ministeriön käsityksen mukaan muistutuksia on käsitelty riittävästi, joskin laajemmat referoinnit ja vastineet olisivat voineet parantaa vuorovaikutusta ja tiedonsaantia ja siten selventää tilannetta.

Muistutuksiin tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta voidaan katsoa vastineessa vastatun viittaamalla Lahdesjärven ympäristöstä tehtyjen muistutusten vastineeseen, jossa on selvitetty ra-merkinnän taustaa. Samoin vastineissa esitettyä yleistä selvitystä Hervantajärven pohjoisrannalla olevan VLM-alueen ja ra-merkinnän yleisistä perusteluista voidaan pitää riittävinä vastauksina myös tilakohtaisiksi erityisperusteluiksi. Merkinnän perustelu ei vaihtele eri tilojen kohdalla.

Muistutusten ja lausuntojen käsittelyssä ei ole tapahtunut sellaista menettelyvirhettä, että kaava myöskään tällä perusteella olisi syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Ministeriöllä on ollut käytettävissään alkuperäiset muistutukset ja lausunnot.

Kaavakartassa tai kaavaan liittyvässä muussa aineistossa tai valtuuston pöytäkirjassa ei ole tullut esiin sellaista virhettä, joka vaikuttaisi kaavan sisältöön tai sen oikeellisuuteen tai valtuuston päätöksen vahvistamiseen.

Selvitykset ja ympäristövaikutusten arviointi

Yleiskaavan yhteydessä on tehty muun muassa seuraavat selvitykset:
- Tampereen kaupungin viheralueselvitys, luonnos 1994, selvitykseenliittyvät myös kartat viheralueista ja viheralueiden luokituksesta;
- Myllypuron ympäristöselvitys 1993;
- Koipijärvi-Vuoreksen alueen maisemaselvitys 1998;
- Ojalan alueen maisemaselvitys 1996;
- Yleiskaavan täydennysalueiden kaavatalousselvitys 1994;
- Nurmi, Sorila, Aitoniemi kaavatalousselvitys, 1993.

Kaavaa laadittaessa on lisäksi ollut käytettävissä muita selvityksiä, kuten kaupungin ympäristöviraston julkaisu Tampereen arvokkaat luontokohteet 3/1994.

Yleiskaava vahvistetulta osin perustuu riittäviin selvityksiin muun muassa alueen luonnosta, ympäristöstä ja maisemasta, samoin suunnitellun maankäytön aiheuttamista rakentamis- ja käyttökustannuksista. Lisäksi kaavan laatimisen yhteydessä on ollut käytettävissä selvityksiä myös asuntorakentamistarpeesta ja rakentamisen tiivistämisen vaikutuksista. Yleiskaava näiltä osin täyttää rakennuslain 3 §:n 1 momentin vaatimukset siitä, että kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset sekä yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset.

Yleiskaavan laatimisvaiheen aikana, 1.9.1994 tuli voimaan yllä mainittu rakennuslain 3 §:n muutos, jonka 2 momentin mukaan kaavaehdotusta valmisteltaessa kaavaan voidaan sisällyttää erityinen selvitys ympäristövaikutuksista, jos suunnitellulla maankäytöllä on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Yleiskaavaehdotuksen vaikutuksista on tehty tarkastelu 17.4.1998, jossa on selvitetty vaikutukset luonnonympäristöön ja maisemaan, kaupunkirakenteeseen, liikenteeseen, elinkeinoihin, palveluihin ja elinkeinoelämään, yhdyskuntatalouteen sekä kaupungin ympäristöpoliittisen ohjelman tavoitteiden toteutumiseen. Kaavaa laadittaessa on tältä osin tehty riittävä selvitys myös suunnitellun maankäytön ympäristövaikutuksista.

Selvitysten riittävyydestä jäljempänä vahvistamatta jätetyiltä osin on lausuttu erikseen.

Vahvistamatta jätetty pohjavesialue; valtatien 12 ja Nokiantien väliin osoitettu TY-1 -alue (täydennysalue 577)

Pohjaveden muodostumisalueella ja vedenottamoiden lähellä tapahtuva rakentaminen saattaa vaarantaa pohjaveden laatua. Rakentaminen voi vaarantaa myös pohjaveden määrää koska se vähentää viheralueita, joista puhdas pohjavesi suodattuu vedenottamoille.

Likolammen vesi imeytyy suoraan pohjavedeksi, lammessa ei ole lasku-uomaa. Likolammen vedenlaadun turvaaminen edellyttää, ettei lampea kuormiteta nykyistä enempää ilman, että rakentamisen vaikutukset Likolammen veden laatuun on selvitetty.

Valtatien 12 ja Nokiantien väliin osoitettu ympäristöhäiriötä aiheuttamattoman teollisuuden alue sijaitsee pohjavesialueella ja varsin lähellä Likolampea ja Mustalammin vedenottamoa. Pirkanmaan ympäristökeskuksen lausunnon mukaan teollisuuden sijoittuminen tälle alueelle saattaa aiheuttaa vaaraa pohjavedelle. Pohjavesialueen, Mustalammin vedenottamon ja Likolammen suojaamiseksi on suunnitellun teollisuuden vaikutukset selvitettävä.

Yleiskaavaa ei ole edellä mainitun, pohjavesialueelle ja vedenottamoiden lähelle suunnitellun alueen osalta laadittu siten, että olisi tarpeellisessa määrin selvitetty suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset.

Vahvistamatta jätetty Ala-Pispalan asuntoalue (täydennysalue 557)

Alue sijaitsee Pispalassa, Pyhäjärven ja Pispalan harjun välisessä maastossa. Kysymyksessä on neljän hehtaarin suuruinen ryhmäpuutarhakäytössä oleva alue, jossa on lähes 60 palstaa. Alueelle on suunniteltu lähemmäs 100 asuntoa. Asuntoalueen ja rannan väliin on yleiskaavassa osoitettu noin 20 metrin levyinen vihervyöhyke, lähivirkistysalue VLM. Asemakaavassa palstaviljelyalue on yleisten rakennusten korttelialuetta ja urheilupalvelujen aluetta.

Pispala kuuluu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin.Ryhmäpuutarha-alueen sijainti järven ja rakennetun harjunrinteen välissä on sekä maisemallisesti että virkistyskäytön ja Pispalan viihtyisyyden kannalta varsin keskeinen.

Kysymyksessä oleva alue on ollut palstaviljelykäytössä vuosikymmeniä. Alueen nykyistä käyttöä voidaan pitää osana Pispalan omaleimaisuutta ja kulttuurihistoriaa. Vaikka ryhmäpuutarha-alue ei ole yleisessä käytössä siinä mielessä, että kaikki voisivat osallistua puutarhaviljelyyn, sillä on kuitenkin sosiaalista merkitystä paikkana, jossa kaupunkilaiset voivat yhdessä tehdä ja harrastaa luontoon liittyvää toimintaa. Alue ei palstaviljelykäytössä ole suljettu, sen läpi on mahdollista kulkea ja maisema järvelle on avoin. Avoin maasto avartaa tilaa niin rantaan rajoittuvan viheralueyhteyden käytön kannalta kuin myös varsin tiiviisti rakennetun Pispalan asukkaiden viihtyisyyden kannalta. Puutarhamaalla on edelleen myös hyötykäyttöä.

Alue soveltuu maaperänsä vuoksi erityisesti viljelykäyttöön ja kasvitarha-alue onkin arvokas myös kasvistoltaan. Kostea lähteikköinen "mustan mullan" maa on erinomainen kasvupaikka monille kosteikkokasveille. Alueelta tavataan vielä vanhoja kulttuurikasveja ja vanhakantaisia koristekasveja sekä villiintyneitä viljelykasveja, joista monet ovat olleet yleisiä Pispalassa mutta ovat muun muassa uudisrakentamisen, pihojen kiveämisen ja siistimisen myötä muualta kadonneet.

Yleiskaavaehdotuksen vaikutuksista 17.4.1998 tehdyssä tarkastelussa ei ole mainintaa Ala-Pispalan täydennysalueesta. Kohdassa "Vaikutukset yhdyskuntatalouteen" on kuitenkin todettu, että kunnallistaloudellisesti edullisimpia asuntoalueita ovat muun muassa Pispala-suunnittelualueen täydennysalueet. Muistutuksiin annetussa vastineessa täydennysaluetta on perusteltu Pispalan asukasluvun alentumisella. Ylä- ja Ala-Pispalan asukasluku on noin kolmessakymmenessä vuodessa alentunut 5 000 asukkaasta 2 900 asukkaaseen.

Tämän mukaisesti ryhmäpuutarha-alueen rakentamisen vaikutuksia muun muassa maisemaan ja viihtyvyyteen, Pispalan kulttuurihistorialliseen arvoon sekä lajiston säilymiseen ei ole selvitetty.

Edellä olevan mukaisesti yleiskaavaa ei Ala-Pispalan täydennysalueen osalta ole tehty rakennuslain 3 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla siten, että olisi tarpeellisessa määrin selvitetty suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset sekä sosiaaliset ja kulttuurivaikutukset. Näin ollen ei myöskään ole riittäviä perusteita ratkaista sitä, täyttääkö aluevaraus rakennuslain 22 §:n 2 momentin vaatimuksen siitä, että kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin ja että kaavalla on edistettävä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä.

Vahvistamatta jätetyt Iidesjärven ympäristön aluevaraukset

Iidesjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan. Alueella on edelleen varsinmonipuolinen lintuyhteisö ja se on huomattava muuton- ja sulkasadonaikainen kerääntymiskeskus. Iidesjärvi on myös tärkeä tutkimus-, opetus- ja luonnonharrastuskohde. Iidesjärven ranta-alueen on yleiskaavan vaikutusten tarkastelussa todettu sijaitsevan ekologisesti, maisemarakenteellisesti ja kaupunkikuvallisesti erittäin tärkeässä Iidesjärven-Kaukajärven murroslaaksossa. Iidesjärvi on myös Tampereen keskisen kaupunkialueen sisäjärvi, jolla on huomattava merkitys keskustan virkistysalueena.

Iidesjärven ja Nekalantien välinen alue, lukuun ottamatta järven läntisintä päätä on 6.6.1997 vahvistetussa seutukaavassa osoitettu VL- eli lähivirkistysalueeksi.

Järven suojelullisia ja virkistyksellisiä arvoja on jo heikentänyt asutuksen ja liikenteen lisääntyminen alueella, erityisesti järven pohjoisrannalla. Toisaalta myös virkistyskäytön lisääntyminen voi heikentää alueen suojelullisia arvoja. Jo vuonna 1990 laaditussa Tampereen Lintutieteellisen yhdistyksen selvityksessä Iidesjärven pesimälinnuston on todettu muuttuneen varsin yksipuoliseksi eikä lintukannan säilyttäminen järvellä siedä enää uusia ihmistoiminnan muotoja.

Ympäristöviraston julkaisussa Tampereen arvokkaat luontokohteet vuodelta 1994 Iidesjärven on todettu olevan Tampereen seudun tunnetuin lintujärvi. Järven jääminen vilkkaan ihmistoiminnan keskelle on kuitenkin yksipuolistanut sen pesimälinnuston kolmeen valtalajiin: naurulokkiin, sinisorsaan ja silkkiuikkuun. Nokikanoja on ollut joitakin pareja. Yksittäisinä pareina on todettu tavi, haapana, lapasorsa, tukkasotka, punasotka, telkkä ja kalalokki. Vesilintujen lisäksi ruovikoissa elävät satakieli, ruoko- ja rytikerttunen sekä pajusirkku. Hervannan valtaväylän rakentaminen on heikentänyt Iidesjärven merkitystä muuttolintujen levähdyspaikkana. Julkaisussa on korostettukin vielä jäljellä olevien linnuston ja kasviston kannalta merkittävien osien suojelun tärkeyttä.

Iidesjärven ranta-alueille on vuonna 1992 laadittu maisemallinen kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Suunnitelman mukaan järven etelärannalle oli tarkoitus toteuttaa eri ikäryhmiä palveleva perhepuisto. Vaikutusten tiivistelmän mukaan noin puolet etelärannasta on toteutettu, muun muassa polkuverkostot. Puistokokonaisuuden on oletettu palvelevan noin 8 000 asukasta.

Yleiskaavassa Iidesjärven etelärannalle on merkitty AP eli pientalovaltainen asuntoalue. Asuntoalueen väestömääräksi on arvioitu 450 henkilöä. Täydennysalue sijaitsee osalla virkistysaluekokonaisuutta, joka yhdessä Tohlopin, Pyynikin ja Kaupin virkistysalueiden kanssa muodostaa ekologisesti ja maisemarakenteellisesti merkittävän keskuspuistoverkoston. Nekalantien ja Iidesjärven välinen alue, joka seutukaavassa on virkistysaluetta ja joka toimii myös suojelualueen puskurivyöhykkeenä, on nykyisellään suunnitellun asuntoalueen kohdalla noin 200 metriä leveä. Yleiskaavassa asuntoalueen ja järven välinen alue on kapeimmillaan vain noin 20 metriä. Tämä alue on osoitettu VLL eli luonnonmukaiseksi lähivirkistysalueeksi.

Myös järven kaakkoiskulmaan, Hervannan valtaväylän ja Nekalantien risteyksen, teiden ja järven väliselle alueelle on osoitettu PY eli julkisten palvelujen ja hallinnon alue. Julkisten palvelujen alue rajoittuisi suoraan suojelualueeseen.

Kun Iidesjärvi on sisällytetty valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan, sen arvo lintujen pesimäalueena ja levähdyspaikkana on tällöin selvitetty. Yleiskaavan vaikutustarkastelussa Iidesjärven ranta-alueiden on todettu muodostavan edelleen arvokkaan biologisen kokonaisuuden, jolla on merkittävä luonnonsuojelullinen arvo. Se on edelleen myös kantakaupungin merkittävin biologian ja maantieteen opetuskohde, jota käyttävät myös hyväkseen useat luonnonharrastusyhdistykset retki- ja havaintokohteena.

Usean sadan asukkaan asuntoalue sekä julkisten palvelujen alue lisäisi huomattavasti Iidesjärven ranta-alueen käyttöä, mikä puolestaan heikentäisi järven arvoa niin lintujen pesimäpaikkana kuin muuton aikaisena levähdyspaikkanakin. Rakentaminen ja alueen käyttö vähentäisi luonnon monimuotoisuutta ja aiheuttaisi kasvilajiston ja vesilintujen lajimäärän köyhtymistä. Kaavan laatimisen yhteydessä ei kuitenkaan ole selvitetty miten paljon, millä tavoin ja minkä lajien elinolot heikentyvät. Myös vaikutukset järven veden laatuun, joka jo nykyisellään on varsin huono, ovat selvittämättä. Suunnitellun uuden maankäytön vaikutukset suojelualueelle ovat siten selvittämättä.

Myös yleiskaavan vaikutusten tarkastelussa on todettu asuntoalueen rakentamisen aiheuttavan ranta-alueen pirstoutumista, mikä merkitsee sen virkistysarvon oleellista heikentymistä, ja rannan puskurivyöhykkeen pienentämisen heikentävän järven veden laatua. Lisäksi asuntoalue sijaitsee osittain melualueella. Vaikutustarkastelu osoittaa siten monia seikkoja, joiden perusteella kaavavaraus on arveluttava.

Asuntoalue ja julkisten palvelujen alue sijoittuisivat vahvistetun seutukaavan virkistysalueelle. Järveä ympäröivät jo tiiviit asuinalueet, joten monipuolisilla virkistyspalveluilla on kysyntää. Uusien asuntoalueiden toteuduttua noin kahden kilometrin etäisyydellä aluepuistosta olisi noin 18 000 asukasta, joiden lähimmät laajat virkistysaluekokonaisuudet olisivat valtaväylien takana yli neljän kilometrin kävelymatkan päässä.

Tehdyt selvitykset osoittavat, ettei ole riittäviä perusteita osoittaa asuinaluetta tai julkisten palvelujen aluetta Iidesjärven ja Nekalantien väliselle ranta-alueelle. Yleiskaava ei siten tältäkään osin täytä rakennuslain 3 §:n 1 momentin vaatimuksia eikä 22 §:n 2 momentin vaatimusta siitä, että kaavalla on edistettävä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä. Lisäksi kaava poikkeaa virkistysalueen leveyden osalta seutukaavassa hyväksytystä maankäytöstä. Seutukaava ei siten tältä osin ole ollut riittävästi ohjeena yleiskaavaa laadittaessa.

Vahvistamatta jätetyt asuntoalueet Hervantajärven sekä Särkijärven ja Lahdesjärven ympäristössä (täydennysalueet 329 sekä 336 ja 337)

Hervantajärven ympäristöön on yleiskaavassa osoitettu muun muassa täydennysalue 329 eli yleiskaavan A-1 asuntoalue. Särkijärven/Lahdesjärven ympäristöön on osoitettu yksi täydennysalue (alueiden 336 ja 337 yhdistetty kohde), joka on yleiskaavan A-1, osin kerrostalovaltaista, osin rivitaloaluetta. Alueen 329 pinta-ala on noin 19 hehtaaria, sinne on suunniteltu noin 300 asuntoa. Alueet 336 ja 337 ovat yhteensä noin 26 hehtaaria ja suunniteltujen asuntojen lukumäärä on yli 600.

Kaupungin lausunnon mukaan liito-oravien esiintymisestä Hervantajärven ja Särkijärven-Lahdesjärven alueella on kaavaa laadittaessa ollut käytettävissä kaupungin julkaisu Tampereen arvokkaat luontokohteet vuodelta 1994. Julkaisun mukaan Särkijärven pohjoispuolinen metsä on arvokasta kasvialuetta. Liito-oravasta on maininta, jonka mukaan alueella on havaittu useina vuosina myös liito-orava. Tammikuussa 1998 ympäristövalvonta kartoitti liito-oravan esiintymistä ja totesi tällöin Särkijärven pohjoispuolisen metsän olevan vanhaa metsäaluetta, jossa kasvaa runsaasti lehtipuita, muun muassa suuri haavikko. Liito-orava on havaittu siellä useina vuosina. Havainnot sijoittuvat 1980-luvun puoliväliin. Aivan alueen välittömästä läheisyydestä on lisäksi kaksi havaintoa: vuonna 1997 on löydetty poikaseton pesä varpuspöllön pöntöstä ja vuonna 1995 havaittiin varpuspöllön pöntöstä pesä, jossa oli yksi kuollut poikanen. Nämä havainnot osoittavat, että liito-orava on edelleen asustanut alueella. Liito-orava on yöaktiivinen ja hyvin paikkauskollinen laji. Tästä syystä Särkijärven pohjoispuolinen metsä voidaan katsoa lajin yhtenäiseksi lisääntymisalueeksi, koska alueella oleva haavikko tarjoaa sille soveltuvia pesä- ja ruokailupuita.

Edelleen Tampereen arvokkaat luontokohteet -julkaisun mukaan alueella on monipuolista kasvillisuutta ja eläimistöä, sen linnusto ja pieneliöstö on monipuolista.

Yleiskaavasta antamassaan lausunnossa ympäristövalvontayksikkö piti Lahdesjärven itäpuolisen metsikön eli täydennysalueiden 336 ja 337 asuntoaluevarausta ongelmallisena juuri liito-oravahavaintojen vuoksi.

Hervantajärven pohjoispuolinen alue on vanhaa kuusivaltaista sekametsää, jossa on runsaasti isoja kolohaapoja. Alue on harvennettua, melko iäkästä kuusivaltaista sekametsää, jossa on muutama iso kolohaapa.

Hervantajärven koillispuolella, yleiskaavan täydennysalueen 329 kohdalla on haapoja ja tervaleppiä kasvava alue. Kysymyksessä on vanhan metsän alue, jossa on kolohaapoja, pökkelöitä ja maatuvia puita.

Yleiskaavan hyväksymisen jälkeen kaupunki on teettänyt muun muassa Lahdesjärven ja Hervantajärven-Makkarajärven-Perä-Ruskon alueiden liito-oravainventoinnin, joka on tehty vuonna 1999 huhti-syyskuun välisenä aikana ja vuonna 2000 kesä-lokakuussa. Inventoinnin on tehnyt X. Alueelta on tarkastettu aikaisempina vuosina asutuiksi todetut liito-oravareviirit ja niiden asumistilanne.

Inventoinnissa tehtiin seuraavat liito-oravahavainnot:

- Lahdesjärveltä varma pesintä vuosina 1997 ja 1998 pöntössä (yleiskaavan VLM/ra -aluetta); elokuussa 1998 kesäpesä pöntössä, ei asuttuna 1999 ja 2000 (A-1, asuntoaluetta); marraskuussa 1999 pesä ja emo pöntössä, ei asuttuna kesällä 2000 (yleiskaavan asuntoaluetta),
- Särkijärven itäpuolella syksyllä 1996 kuollut liito-orava varpuspöllöpöntössä, ei merkkejä asumisesta vuosina 1997-2000 (yleiskaavan virkistysaluetta),
- Hervantajärven kaakkoispuolella, asuttuna, mahdollisesti pesintä 1998; ei merkkejä vuosina 1999 ja 2000 (yleiskaavan virkistysaluetta),
- Hervantajärven koillispuolella/Makkarajärven lounaispuolella 1998 keväällä ja kesällä, ruokailutähteitä haapojen alla; ei merkkejä liito-oravasta vuosina 1999 ja 2000 (yleiskaavan asuntoaluetta),
- Makkarajärven koillispuolella uusi havaintopaikka; kesällä 1999 ruokailutähteitä haavikossa; ei merkkejä vuonna 2000 (yleiskaavan virkistysaluetta),
- Makkarajärven kaakkoispuoli: asuttuna ainakin vuosina 1997 ja 1998, ei asumismerkkejä vuosina 1999 ja 2000 (yleiskaavan virkistysaluetta),
- Hervantajärven lounaisranta: asuttu reviiri 1994-1998, vuosittain ulosteita kolohaapojen alla; ei merkkejä liito-oravasta vuosina 1999 ja 2000 (yleiskaavan selvitysaluetta).

Edellä mainittujen lisäksi on järvien tuntumasta, Vuoreksen selvitysalueelta useita havaintoja.

Liito-oravien lisääntymis- ja levähdyspaikat eivät yleensä ole luonnossa selvästi havaittavissa. Hervantajärven ja Lahdesjärven ympäristössä on liito-oravan elinympäristöksi sopivia eri-ikäisiä sekametsiä ja kelohonkia. Lahdesjärven/Särkijärven pohjoispuolinen metsä ja Hervantajärven pohjois-, itä- ja kaakkoispuoliset metsät ovat liito-oravalle otollista asuma-aluetta. Hervantajärven pohjoispuolella, järven ja Ruskontien välissä on inventoidun alueen arvokkainta vanhaa metsää.

Inventoinnin mukaan useimmilla aikaisemmin tehdyillä havaintopaikoilla ei ollut merkkejä liito-oravasta vuosina 1999-2000. Tästä ei kuitenkaan voida vielä tehdä sitä johtopäätöstä, että liito-orava ei enää pesisi tai liikkuisi alueella lainkaan. Inventointi on tehty siten, että alue on jaettu ruutuihin ja jokaisen yksittäisen hehtaariruudun elinympäristön kelpoisuus liito-oravalle on arvioitu. Kun liito-oravan esiintymistä on tutkittu vain niiltä paikoilta, joissa aikaisempina vuosina on todettu olleen merkkejä pesästä tai ruokailupaikasta, ei tässä vaiheessa voi olla varmuutta siitä, etteikö liito-orava kuitenkin asustaisi samalla metsäalueella. Esiintymistä näillä alueilla tulisi seurata vielä 3-4 vuotta.

Liito-orava kuuluu Euroopan yhteisön luontodirektiivin liitteen IV (a) mukaisiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tämän mukaiset lajisuojelun erityissäännökset on annettu luonnonsuojelulain 49 §:ssä.

Liito-orava on luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettu uhanalainen laji. Kansallisessa arvioinnissa liito-orava on todettu vaarantuneeksi lajiksi.

Liito-oravan kannasta, elinpiireistä, biologiasta ja käyttäytymisestä on tehty laaja valtakunnallinen selvitys, joka on valmistunut kesällä 2000 (Liito-oravatyöryhmä). Selvityksen mukaan liito-oravakanta on hitaasti taantumassa.

Liito-oravan elinpiiri voi olla varsin laaja. Työryhmän raportin mukaan öisin urokset saattavat käydä yli kahden kilometrin päässä ja naaraat 900 metrin päässä pesästään. Toisaalta liito-orava voi esiintyä hyvinkin lähellä asutusta, kuten Hervannasta, muun muassa Teknillisen korkeakoulun alueelta tehdyt havainnot osoittavat. Näin ollen asutuksen lisääminen alueelle, jossa on liito-oravan levähdys- tai lisääntymispaikkoja, edellyttää liito-oravien esiintymispaikkojen ja elintapojen tuntemusta ja huomioon ottamista. Liito-oravatyöryhmän suositusten mukaan esiintymispaikalla on tarpeen säilyttää riittävä määrä kolo- ja suojapuita ja näiden yhteys laajempiin metsäalueisiin.

Särkijärven pohjoispuolen täydennysalueilta 336 ja 337 on liito-oravahavaintoja. Näiden alueiden rakentaminen yleiskaavan mukaiseksi hävittäisi selvästi luonnossa havaittavan liito-oravan lisääntymispaikan. Lisäksi yleiskaavassa on selvittämättä, miten tälle alueelle järjestetään luonto-olosuhteet huomioon ottava, riittävä kulkuyhteys.

Hervantajärven koillispuolella, Makkarajärven lounaispuolella sijaitsevan täydennysalueen 329 kohdalla on havaittu merkkejä liito-oravan asumisesta. Myös tämän asuntoalueen toteuttaminen hävittäisi selvästi luonnossa havaittavan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan.

Liito-oravakannan säilymiselle on tärkeää, että liito-oravan asumisalueelta on yhteys laajempiin metsäalueisiin. Tämän vuoksi myös yleiskaavassa tulee säilyttää mahdollisuus liito-oravan liikkumiselle läheiselle laajemmalle metsäalueelle.

Suurin osa Hervantajärven sekä Lahdesjärven ympäristön liito-oravahavainnoista on tehty tai ainakin raportoitu vasta yleiskaavan hyväksymisen jälkeen, minkä vuoksi havaintoja ei ole voitukaan ottaa huomioon yleiskaavaa laadittaessa. Tällä alueella on kuitenkin kiistatta todettu olevan liito-oravan levähdys- ja lisääntymispaikkoja sekä liito-oravan asumisalueeksi hyvin sopivia metsiä, myös kaavassa asuntoalueiksi suunnitelluilla paikoilla. Kun liito-oravan esiintymistä alueella ei kaavaa laadittaessa näin ollen ole otettu riittävästi huomioon, yleiskaavaa ei Hervantajärven A-1-aluevarauksen 329 sekä Särkijärven/Lahdesjärven A-1-alueiden 336 ja 337 osalta ole laadittu siten, että kaavalla edistettäisiin luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien sekä luonnonvaraiselle eläimistölle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä.

Vahvistamatta jätetty Hervantajärven koillisrannan R-1-alue

Hervantajärven koillisrannalla oleva yksi, noin 1,5 hehtaarin suuruinen niemessä sijaitseva, Vilusen tilaan RN:o 5:77 kuuluva Majarannaksi kutsuttu määräala on merkitty yleiskaavaan R-1 eli loma-alueeksi. Alue on varattu yhteisöjen lomarakentamiseen. Myös uusien lomarakennusten rakentaminen tälle alueelle on periaatteessa sallittua. Kaikki muut järven pohjois- ja kaakkoisrannan lomarakennuskäytössä tai pysyvinä asuntoina olevat tilat on osoitettu merkinnällä VLM/ra, jolloin uusien lomarakennusten rakentaminen ei ole sallittu.

Kaupunki on perustellut R-1-merkintää sillä, että tämä on ainoa Hervantajärven loma-alueista, joka on rakennettu nimenomaan yhdistyksen käyttöön. Muut yhdistysten käytössä olevat lomarakennukset ovat rinnastettavissa ympäröiviin yksityisiin lomarakennuksiin.

Majaranta on Tampereen kaupungin omistama määräala, joka on vuokrattu poliisien yhdistyksen virkistystoimintaan. Tilalla on kaksi suurehkoa rakennusta sekä noin 15 lomamökkiä ja saunarakennus.

Hervantajärven muiden lomarakennustilojen ra-merkintää on perusteltu jäljempänä kohdassa"Vahvistetut Hervantajärven ympäristön alueet". Majaranta poikkeaa muista lähialueenlomarakennuspaikoista siinä, että sen alueelle on rakennettu enemmän kuin muille tiloille ja että rakennusten käyttäjämäärä on huomattavan suuri. Kysymys ei kuitenkaan ole matkailupalvelu- tai yritystoiminnasta vaan yhden yhdistyksen jäsenten vapaa-ajanviettopaikasta. Käyttötarkoitukseltaan tila ei juurikaan poikkea Hervantajärven pohjois- tai kaakkoisrannan lomarakennuspaikkojen käyttötarkoituksesta.

Majarannan määräalaa koskevat Hervannan kaupunginosan läheisyyden aiheuttamat rakentamispaineet ja virkistysalueen tarve. Myöskään tilan läheisyydessä tehtyjen liito-oravahavaintojen vuoksi ei ole perusteltua merkitä Majarannan määräalaa loma-asuntoalueeksi ja käsitellä sitä kaavoituksessa toisin kuin lähistöllä sijaitsevia, yksityiskäytössä olevia ja muita yhteisökäytössä olevia lomarakennuksia.

Ympäristöministeriö katsoo, että Majarannan määräalalle osoitetun maankäytön osalta yleiskaavaa ei ole laadittu siten, että maankäytön kannalta samassa tilanteessa olevia eri maanomistajia olisi kohdeltu tasapuolisesti. Kun Majaranta sijaitsee vielä lähellä liito-oravan esiintymispaikkaa, ei kaavassa myöskään tältä kannalta ole riittäviä perusteita Majarannan määräalan loma-aluemerkinnälle.

Vahvistetut Tohloppi-järven ympäristön alueet, joiden osalta valitukset on hylätty (täydennysalueet 531 ja 534)

Tohloppi-järveen rajoittuva alue on yleiskaavassa suurelta osin lähivirkistysaluetta. Alue on määritelty osaksi läntisten kaupunginosien keskuspuistoa. Keskuspuiston pinta-ala on noin 200 hehtaaria, josta Tohlopinpuisto on noin 65 hehtaaria. Puistokokonaisuus liittyy Ylöjärven ja Hämeenkyrön laajoihin seudullisiin virkistysalueisiin.

Yleiskaavan yhtenä tavoitteena on ollut valtuuston vuonna 1997 hyväksymän Tampereen kaupungin strategian ja siihen sisältyvän maankäyttöstrategian mukaan kaupunkirakenteen täydentäminen ja tiivistäminen säilyttäen kantakaupungin puistomainen ja viihtyisä ympäristö. Kaavaselostuksen mukaan täydennysalueet on sijoitettu olevan kaupunkirakenteen yhteyteen joko rakentamattomille välialueille tai olevan rakenteen laajennukseksi. Sijoittamalla uudet alueet pääosin valmiin kunnallistekniikan tuntumaan säästetään sekä katujen, vesihuollon että energiahuollon kustannuksia. Samoin tukeutumalla jo oleviin palveluihin säästytään uusien toimitilojen rakentamiselta sekä turvataan palvelujen säilyminen alueella.

Edellä olevaan perustuen myös Tohloppi-järven ympäristöön on osoitettu kolme täydennysaluetta. Näistä täydennysalue 531 on pinta-alaltaan 6,3 hehtaaria ja sen pohjoispuolinen täydennysalue 530 on 1,1 hehtaaria. Täydennysalue 534 Rasonhaka on noin 3,4 hehtaaria. Täydennysalueille suunniteltujen asuntojen lukumäärä on yhteensä noin 280.

Suunnitellut täydennysalueet eivät sisälly keskuspuiston alueeseen. Täydennysalue 530 on metsää, 531 peltoa (kaavassa AP, pientalovaltainen asuntoalue). Pelto on viljeltyä aluetta, jossa ei ole esimerkiksi polkuyhteyksiä. Metsä sekä pellon pohjoisreuna on lehtomaista kangasta ja osittain umpeenkasvanutta niittyä. Kulutuskestävyytensä vuoksi alueet soveltuvat asuntoalueeksi.

Täydennysalueiden ja Tohloppi-järven väliin on osoitettu kapeimmillaan noin 200 metriä leveä virkistysaluevyöhyke, jossa on muun muassa palstaviljelyalueeksi merkittyjä alueita sekä uimaranta. Rakentamisella ei katkaista Tohloppi-järven ympäristön viheraluevyöhykettä ja järven ja asuntoalueiden väliin jää riittävästi suojavyöhykettä.

Rasonhaka eli eteläisin Tohloppi-järven ympäristön täydennysalueista (534, AK, kerrostalovaltainen asuntoalue) on tuoretta kangasta ja osin soistunutta aluetta. Kulutuskestävyytensä ja kasvukykynsä puolesta myös tämä alue soveltuu asuntoalueeksi. Tohloppi-järven rannassa on lehto, joka on arvokasta kasvillisuusaluetta. Täydennysalue ei kuitenkaan ulotu lehtoon saakka, suunnitellun asuntoalueen ja rantalehdon väliin jää metsäinen suojavyöhyke. Kaavan AK-alueen lähin etäisyys Tohloppi-järvestä on noin 200 metriä. Tämä vyöhyke on VLM eli maisema- ja luonnonhoitoalueeksi varattualähivirkistysaluetta. Maasto täydennysalueelta laskee melko jyrkästi rantaan päin. Aluettaasemakaavoitettaessa tulee ottaa huomioon alueen maasto-olosuhteet ja rannan läheisyys.

Lounaisella suuralueella, johon Tohloppi kuuluu, on laskettu olevan virkistysalueita noin 223 m ² /asukas vuonna 2020, mikä on jonkin verran enemmän kuin kantakaupungissa keskimäärin.

Täydennysrakennusalueen 531 lähellä olevan pallokentän kohdalla olleen kaatopaikan mahdolliset riskit tulee asemakaavan laatimisen yhteydessä selvittää ja ottaa asemakaavaan riittävät määräykset tarvittavista kunnostustoimenpiteistä.

Tohloppi-järven ympäristön osalta yleiskaava on laadittu siten, että se täyttää muun muassa rakennuslain 22 §:n 2 momentin vaatimuksen siitä, että yleiskaavassa tulee varata vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten.

Vahvistetut Hervantajärven ympäristön alueet, joiden osalta valitukset on hylätty (täydennysalueet 314, 327, 328, 334 ja 335)

Hervantajärven koillispuolella olevat täydennysalueet (asuntoalueet A-1) sijaitsevat Ruskontien varressa. Aiemmin mainittujen asuntoalueiden lisäksi Hervantajärven pohjois- ja koillispuolelle on osoitettu alue 314, jonka pinta-ala on noin 11 hehtaaria, alueiden 327 ja 328 yhdistetty kohde, pinta-ala noin 20 hehtaaria; sekä alueiden 334 ja 335 yhdistetty kohde, pinta-ala noin 40 hehtaaria. Suunniteltujen asuntojen lukumäärä on yhteensä noin 1700.

Asuntoalueet sijaitsevat lähellä Hervantaa ja rajoittuvat kokoojakatuluonteiseen liikennealueeseen. Näiltä täydennysalueilta ei ole liito-oravahavaintoja. Sijaintinsa perusteella alueiden 314, 327, 328, 334 ja 335 rakentaminen ja asuminen näillä alueilla ei aiheuta haittaa liito-oravakannalle eikä katkaise liito-oravien viheryhteyttä. Lisäksi ne liittyvät olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen.

Näiden alueiden osalta yleiskaava on laadittu siten, että on varattu vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten.

Vahvistetut VLM/ra -alueet, joiden osalta valitukset on hylätty

Hervantajärven ja Särkijärven pohjois- ja itärannalle on yleiskaavassa osoitettu VLM/ra -alueita. Kysymyksessä on maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi varattu lähivirkistysalue, jonka sisällä on alueen osa (ra), jolla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää. Uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen ei kuitenkaan ole sallittua. Ra-alueen sisällä on erikseen merkitty ympärivuotiset asuinrakennukset.

Kaupungin lausunnon mukaan merkintä sallii kiinteistöjen nykyisen käytön ja myös niiden osittaisen kehittämisen. Merkintä ei estä peruskorjaustoimenpiteitä.

Ra-alueet ovat melko kapeita, rantaan rajoittuvia lomarakennusalueita. Alue kokonaisuutena sijaitsee Hervannan asuntoalueen tuntumassa. Sijaintinsa puolesta näiden järvien asuntoalueiden puoleisilla rannoilla on tarvetta virkistysalueille. Kun ne kuitenkin ovat vanhoja lomarakennusalueita, niiden osoittaminen edelleen lomarakennuskäyttöön siten, että uusien rakennusten rakentaminen ei ole sallittua, on perusteltua.

Särkijärven niemessä sijaitsevalta ra-alueelta on liito-oravahavainto samoin kuin Hervantajärven koillisrannan keskellä olevan ra-alueen rajalta. Muutkin ra-merkinnällä olevat alueet sijaitsevat liito-oravan pesimis- ja levähdyspaikkojen tuntumassa. Tämänkin vuoksi on perusteltua, ettei näille ranta-alueille ole sallittu uusien lomarakennusten rakentamista.

Kun otetaan huomioon ra-alueiden sijainti ja koska ra-merkintä ei estä nykyisten lomarakennusten käyttöä edelleen lomarakennuksina ja sallii niiden korjaamisen, yleiskaava täyttää myös tältä osin rakennuslain 22 §:n vaatimuksen siitä, ettei kaavan toteuttamisesta aiheudu maanomistajalle kohtuutonta haittaa.

Hervantajärven etelärannalle on osoitettu RA eli loma-asuntoalueita. Kaupunki on lausunnossaan perustellut järven etelä- ja pohjoisosan erilaista kohtelua olosuhteiden ja tarpeiden erilaisuudella. Pohjoisrannalla on 25 000 asukkaan kasvava Hervannan kaupunginosa ja etelärannalla maaseutua. Yllä mainituilla syillä uusien lomarakennusten salliminen Hervantajärven pohjoisosaan ei ole perusteltua ja toisaalta pohjoisosassa on perusteltua kaavallisesti säilyttää mahdollisuus liittää näitä alueita mahdollisesti sopimusten tai kauppojen kautta virkistysalueisiin. Kun otetaan vielä huomioon järven etelä- japohjoisrannan erilaiset olosuhteet, ympäristöministeriö katsoo, että järven etelä- ja pohjoisosan erilaiselle kohtelulle kaavaa laadittaessa on ollut maankäytölliset syyt ja kaava täyttää myös tältä osin rakennuslain 22 §:n vaatimukset.

Kun alueet on osoitettu virkistysalueiksi erityisellä lisäyksellä, jonka mukaan siellä olevat loma- ja asuinrakennukset saa säilyttää, on katsottava, ettei näihin alueisiin ole yleiskaavan perusteella lunastusmahdollisuutta. Niiden mahdollinen toteuttaminen virkistysalueiksi edellyttää kauppaa tai muita vapaaehtoisia toimia.

A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa on todettu, ettei lomarakennusalueille ole haluttukaan vesi- ja viemärijärjestelmää. Tästä huolimatta viemäröintijärjestelmän tarve ja puhtaan veden saannin turvaaminen olisi tulevaisuudessa ajankohtaista mikäli loma-asutusta rannalle lisättäisiin. Viemäröinnin järjestämistä edellyttäisi järven veden laadun turvaaminen.

Hervantajärven pohjoispuolinen selvitysalue (SE)

Hyväksyessään yleiskaavaehdotuksen kaupunginvaltuusto päätti tehdä siihen muun muassaseuraavanlaisen muutoksen:

Yleiskaavaehdotuksen alue 313, Hervantajärven pohjoisranta, merkitään selvitysalueeksi SE-merkinnällä alueen merkittävien virkistys- ja suojeluarvojen uudelleen arvioimiseksi.

Kaupunginvaltuusto voi tehdä kaavaehdotusta hyväksyessään siihen tarpeelliseksi katsomiaan muutoksia. Kun otetaan huomioon selvitysalueella tehdyt liito-oravahavainnot, alueen suunnitellun maankäytön uudelleen arvioiminen, selvitysalueeksi merkitseminen on ollut perusteltua.

Myös B:n ja hänen asiakumppaninsa omistama tila Messukylä, oikeastaan Suvirinne, RN:o 2:126 on osittain merkitty selvitysalueeksi. Kun alue osoitetaan selvitysalueeksi, sen tulevaa maankäyttöä ei ole kaavassa osoitettu eikä ratkaistu. Kun muun muassa alueen luontoarvot on riittävästi selvitetty, alueelle voidaan laatia uusi kaava, jonka yhteydessä myös B:n ja hänen asiakumppaninsa omistaman tilanosan käyttö ratkaistaan näiden uusien selvitysten pohjalta.

Vahvistettuja alueita koskeva johtopäätös

Vahvistettujen alueiden osalta aluevarauksille on osoitettu riittävät perusteet eikä yleiskaavanvahvistamiselle näiltä osin siten ole estettä laillisuuden eikä tarkoituksenmukaisuuden kannalta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Sovellettavat säännökset

1.1. Yleiskaavan laatimista koskevat rakennuslain ja -asetuksen säännökset sekä maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäännökset

Rakennuslain 1 §:n 2 momentin mukaan alue on kaavoitettava tai sen käyttäminen muutoin suunniteltava luonnonvarojen ja ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla sen mukaan kuin rakennuslaissa säädetään.

Rakennuslain 1 §:n 4 momentin mukaan kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa on, sen lisäksi mitä rakennuslaissa säädetään, noudatettava, mitä luonnonsuojelulain 10 luvussa säädetään. Lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Rakennuslain 2 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavassa osoitetaan alueiden käyttämisen pääpiirteet kunnassa.

Rakennuslain 3 §:n 1 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset sekä yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset. Kaavaan voidaan ottaa haitallisten tai häiriöitä aiheuttavien ympäristövaikutusten estämiseksi tai rajoittamiseksi tarpeellisia määräyksiä.

Rakennuslain 26 §:n 1 momentin mukaan seutukaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa, asemakaavaa, rakennuskaavaa ja rantakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi.

Rakennuslain 28 §:n 1 momentin mukaan kaupungin yksityiskohtaisen kaavoituksen ja rakentamisen sekä muun maankäytön suunnittelemisen perustaksi on laadittava yleiskaava, joka sisältää pääpiirteet alueen käyttämisestä eri tarkoituksiin, niin kuin:
1) asumiseen;
2) elinkeinotoimintaan, kuten teollisuutta, kauppaa ja palvelutoimintaa sekä maa- ja metsätaloutta varten;
3) virkistykseen; sekä
4) liikennettä, vesihuoltoa ja muita yleisiä tarpeita varten.
Pykälän 3 momentin mukaan yleiskaavaan voidaan sisällyttää alueiden käyttämisestä tarkempiamääräyksiä (yleiskaavamääräykset).

Rakennuslain 29 §:n 1 momentin mukaan yleiskaavan laatimisesta ja kehittämisestä on vastaavasti voimassa, mitä 22 §:n 2 momentissa on säädetty. Rakennuslain 22 §:n 2 momentin mukaan seutukaava on laadittava niin, että siinä varataan vastaisen kehityksen edellyttämät riittävät alueet eri tarkoituksia varten. Kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin. Kaava on mahdollisuuksien mukaan sopeutettava seutukaava-alueeseen rajoittuvien alueiden seutukaavoitukseen sekä valtakunnansuunnitteluun. Luonnonsuojelulain 7 ja 77 §:ssä tarkoitettujen luonnonsuojeluohjelmien ja -päätösten sekä 32 §:ssä tarkoitettua maisema-aluetta koskevien perustamispäätösten tulee olla ohjeena kaavaa laadittaessa. Kaavalla on myös edistettävä luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä. Kaavaa laadittaessa on pidettävä silmällä maankäytön taloudellisuutta ja sitä, ettei kaavan toteuttamisesta aiheudu maanomistajille kohtuutonta haittaa.

Rakennuslain 29 §:n 2 momentin mukaisesti yleiskaava voidaan laatia myös vaiheittain.

Rakennuslain 30 §:n 1 momentin mukaan vahvistettu yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa ja rantakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi kaupungissa. Pykälän 2 momentin mukaan yleiskaavan oikeusvaikutuksista on lisäksi vastaavasti voimassa, mitä 26 §:n 2 momentissa ja 27 §:n 1 momentissa on säädetty.

Rakennusasetuksen 18 §:n 1 momentin mukaan seutukaava on esitettävä kartalla tai kartoilla.Seutukaavamääräykset on otettava seutukaavakarttaan tai sen liitteeksi. Rakennusasetuksen 18 §:n 2 momentin mukaan seutukaavaan kuuluu selostus. Siinä on esitettävä suunnittelussa noudatetut periaatteet sekä yhdistelmä suoritetuista tutkimuksista ja selvityksistä. Siihen tulee myös sisältyä selvitys seudun kehityksestä ja eri tarkoituksiin tarvittavien alueiden määrästä sekä tarpeen mukaan vesihuollon järjestämisvelvollisuuksista, vesiensuojelusta, luonnonsuojelusta, liikenteen järjestämisestä ja muista seikoista, jotka kaavan arvostelemiseksi voidaan katsoa tarpeellisiksi. Selostuksessa on niin ikään esitettävä arviointi seutukaavan toteuttamisesta aiheutuvista taloudellisista seuraamuksista ja selvitys kaavan niveltymisestä alueeseen kohdistuvaan toiminnalliseen suunnitteluun.

Mitä seutukaavan esittämisestä ja seutukaavan selostuksesta on 18 §:ssä säädetty, on rakennusasetuksen 27 §:n 1 momentin mukaan soveltuvin osin voimassa myös yleiskaavan osalta huomioon ottaen, että yleiskaava käsittää seutukaavaa yksityiskohtaisemman suunnitelman alueiden käyttämisestä.

Rakennusasetuksen 27 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavan selostuksessa on tarpeen mukaan esitettävä kaavan toteuttamisen ympäristölliset, yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuri- ja muut vaikutukset.

Rakennuslaki on kumottu 1.1.2000 voimaan tulleella maankäyttö- ja rakennuslailla (132/1999). Maankäyttö- ja rakennuslain 209 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen mukaan ennen mainitun lain voimaantuloa rakennuslain nojalla hyväksytty kaava voidaan rakennuslain nojalla vahvistaa ja saattaa voimaan mainitun lain voimaantulon jälkeenkin. Maankäyttö- ja rakennuslain 211 §:n mukaan rakennuslain nojalla voimaan tullut vahvistettu yleiskaava on voimassa mainitun lain mukaisena oikeusvaikutteisena yleiskaavana.

Maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentin mukaan lupaa rakennuksen rakentamiseen ei saa myöntää siten, että vaikeutetaan yleiskaavan toteutumista. Tässä lainkohdassa säädetty rakentamisrajoitus on kuitenkin ehdollinen.

1.2. Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentti

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Suomessa esiintyviin luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin kuuluu muun muassa liito-orava.

1.3. Kuntalain 90 §

Kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 3) päätös on muuten lainvastainen.

Kuntalain 90 §:n 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää saman pykälän 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

2. Katselmuspyyntö

Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, katselmuksen järjestäminen ei ole asianselvittämiseksi tarpeen. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 41 §:n hylkää sitä koskevat pyynnöt.

3. Tutkimatta jätettävät vaatimukset

Korkein hallinto-oikeus jättää toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta Tohlopin asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien vaatimuksen siitä, että ympäristöministeriö on velvoitettava tekemään ympäristöselvityksiä. Korkein hallinto-oikeus jättää kuntalain 90 §:n 3 momentin huomioon ottaen tutkimatta ne vaatimukset, joita muutoksenhakijat ovat esittäneet sen jälkeen, kun valitusaika kaupunginvaltuuston päätöksestä on päättynyt.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

4. Yleiskaavan lainmukaisuus

4.1. Esteellisyys ja muut kaavoitusmenettelyyn liittyvät valitusperusteet

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen C:n esteellisyyttä koskevan valitusperusteen Hervanta-Seura ry:n ja sen asiakumppanien valituksesta.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Tampereen kaupunki on vuokrannut Tampereen poliisien yhdistys ry:lle Vilusen tilasta RN:o 5:77 noin 1,5 hehtaarin suuruisen määräalan eli niin kutsutun Majarannan alueen. Alueella, joka sijaitsee Hervantajärven koillisrannalla, sijaitsee lomarakennus, rantasauna ja 15 pientä lomamökkiä. Rakennusten kerrosala on yhteensä 414 neliömetriä. Alue on yleiskaavassa osoitettu loma- alueeksi (R-1). Kaavamääräyksen mukaan alue on varattu yhteisöjen lomarakentamiseen. Alueen suurin sallittu kerrosala on 450 neliömetriä. Alueella ei kaavamääräyksen mukaan saa muodostaa uusia rakennuspaikkoja.

C on ollut edellä mainitun yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1980-1984. Yleiskaavaa koskeva ensimmäinen kaavaluonnos on valmistunut vuonna 1992, jolloin edellä mainitusta C:n puheenjohtajakaudesta oli kulunut jo useita vuosia. Tähän nähden ja kun myös otetaan huomioon se, että yhdistyksen hallitsemalle alueelle on kaavassa osoitettu sen nykyistä käyttöä vastaava aluevaraus, luottamuksen C:n puolueettomuuteen ei voida katsoa vaarantuneen hallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetusta erityisestä syystä sillä perusteella, että C on ollut aikaisemmin yhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja ja että hän edelleen on yhdistyksen jäsen. Asiassa ei ole muutoinkaan esitetty sellaista perustetta, jonka nojalla C:n olisi katsottava olleenhallintomenettelylain 10 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla esteellinen osallistumaan nyt kysymyksessä olevan yleiskaavan käsittelyyn luottamushenkilönä.

Asiassa ei ole myöskään esitetty sellaista perustetta, jonka nojalla asian olisi katsottava koskevan kuntalain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla henkilökohtaisesti C:tä tai hänen hallintomenettelylain 10 §:n 2 momentissa tarkoitettua lähisukulaistaan tai lähisukulaiseen rinnastettavaa henkilöä. C ei näin ollen ole ollut esteellinen käsittelemään yleiskaavan hyväksymistä koskevaa asiaa kaupunginvaltuustossa.

Muutoin korkein hallinto-oikeus katsoo ympäristöministeriön päätöksestä ilmenevillä perusteilla ja ottaen asiaa käsitellessään huomioon myös kuntalain 90 §:n 3 momentin, ettei asiassa ole tapahtunut sellaista muistutusten käsittelyyn tai muuhun kaavoitusmenettelyyn liittyvää virhettä, jonka nojalla valtuuston yleiskaavan hyväksymistä koskevaa päätöstä olisi pidettävä lainvastaisena. Ympäristöministeriön on näin ollen tullut hylätä valitukset siltä osin kuin niissä on vaadittu valtuuston päätöksen kumoamistamenettelyvirheiden perusteella.

4.2. Vahvistamatta jätetyt alueet

4.2.1. Pohjavesialueella sijaitseva valtatien 12 ja Nokiantien välisen alueen TY-1-aluevaraus (täydennysalue 577)

Kysymyksessä oleva valtatien 12 ja Nokiantien välissä sijaitseva alue on kaavassa osoitettuympäristöhäiriötä aiheuttamattoman teollisuuden alueeksi (TY). Kun otetaan huomioon, että alue sijaitsee pohjaveden muodostumisalueella ja noin yhden kilometrin etäisyydellä Mustalammin vedenottamosta, alueelle suunnitellun maankäytön ympäristövaikutukset tulee selvittää. Asiassa saadun selvityksen mukaan ei ympäristövaikutuksia kaavaa laadittaessa ole tältä osin kuitenkaan riittävästi selvitetty. Ympäristöministeriön on näin ollen tullut jättää puheena oleva aluevaraus vahvistamatta.

4.2.2. Ala-Pispalan AP-asuntoalue (täydennysalue 557)

Kysymyksessä oleva Ala-Pispalassa sijaitseva alue on kaavassa osoitettu pientalovaltaiseksiasuntoalueeksi (AP). Alueelle suunniteltu maankäyttö merkitsee Pispalan alueella jo olemassa olevan asuntoalueen laajentamista alueelle, joka on tällä hetkellä palstaviljely- ja kasvitarhakäytössä. Voimassa olevassa asemakaavassa alue on osoitettu yleisten rakennusten korttelialueeksi ja urheilupalvelujen alueeksi.

Yleiskaavan suunnitteluperiaatteena on ollut kaupunkirakenteen täydentäminen ja tiivistäminen säilyttäen kantakaupungin puistomainen ja viihtyisä ympäristö. Kysymyksessä oleva noin neljän hehtaarin suuruinen täydennysalue sijaitsee Ala-Pispalassa keskustan palvelujen välittömässä läheisyydessä. Asiassa saadun selvityksen mukaan Pispalan alueen väestömäärä on laskenut vuodesta 1970 lähes puoleen. Yleiskaavassa alueelle suunniteltu pientalovaltainen asuntoalue liittyisi alueella jo olemassa olevaan maankäyttöön sekä tukisi Pispalan alueelle tunnusomaisen pientalovaltaisen asuinalueen palvelujen säilymistä.Täydennysalueen lähistölle on kaavassa osoitettu rinteen poikki sijoittuva viheralue.

Edellä olevan perusteella ja kun myös otetaan huomioon yleiskaavan yleispiirteisyys maankäytön suunnitelmana, korkein hallinto-oikeus katsoo, että kaavaa laadittaessa on puheena olevan aluevarauksen osalta otettu riittävästi huomioon suunnitellun maankäytön vaikutus maisemaan, viihtyvyyteen ja erityislaatuisen Pispalan kulttuurihistoriallisen ympäristön arvoon sekä kasvilajiston säilymiseen. Aluevarausta ei näin ollen ole tullut jättää vahvistamatta ympäristöministeriön päätöksessä mainitulla perusteella.

4.2.3. Iidesjärven AP-asuntoalue (täydennysalue 115) ja PY-aluevaraus

Valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva Iidesjärven alue on kaavassa osoitettu luonnonsuojelualueeksi (SL-3 ja SL-4). Iidesjärven eteläpuolelle, lähimmillään noin 20 metrin etäisyydelle luonnonsuojelualuevarauksen (SL-4) rajauksesta on osoitettu noin kuuden hehtaarin suuruinen pientalovaltaisen asuntoalueen (AP) aluevaraus. Iidesjärven kaakkoispuolelle ja välittömästi luonnonsuojelualuevaraukseen (SL-3) rajautuen on osoitettu julkisten palvelujen ja hallinnon alue.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Iidesjärven ympäristössä tapahtunut asutuksen ja liikenteen lisääntyminen ovat heikentäneet järven suojeluarvoja. Iidesjärven alueella on kuitenkin edelleen katsottu olevan suojeltavia luontoarvoja ja järvi on kaavassa osoitettu luonnonsuojelualueeksi. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon mainitun luonnonsuojelualueeksi osoitetun alueen läheisyyteen osoitettujen aluevarausten sallimien rakennushankkeiden suuruus ja aluevarausten rajaukset, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei näissä oloissa suunnitellun maankäytön vaikutuksia luonnonsuojelualueen luontoarvoihin ole riittävästi selvitetty. Ympäristöministeriön on näin ollen tullut jättää puheena olevat aluevaraukset vahvistamatta.

4.2.4. Hervantajärven sekä Särkijärven ja Lahdesjärven ympäristöjen A-1-asuntoalueet(täydennysalueet 329 sekä 336 ja 337)

Asuntoaluevaraus (A-1), joka muodostuu täydennysalueesta 329, sijaitsee Hervantajärven koillispuolella Hervantajärven ja Makkarajärven välissä. Asuntoaluevaraus (A-1), joka muodostuu täydennysalueista 336 ja 337, sijaitsee Särkijärven ja Lahdesjärven pohjoispuolella mainittujen järvien ranta-alueiden tuntumassa aluetta halkovaan voimalinjaan pohjoisessa rajoittuen. Ympäristöministeriö on katsonut kaavan toteuttamisen näiden alueiden osalta hävittävän liito-oravan selvästi luonnossa havaittavanlisääntymis- ja levähdyspaikan.

Vuosina 1999 ja 2000 tehdyn liito-oravainventoinnin mukaan kysymyksessä olevilla alueilla on liito-oravalle ihanteellista elinympäristöä. Alueet ovat myös erillään muusta asutuksesta ja rajoittuvat ainakin osaksi laajoihin metsäalueisiin. Molemmilta alueilta on olemassa liito-oravahavaintoja 1990-luvun lopulta. Lahdesjärven ja Särkijärven pohjoispuolella olevalta alueelta on myös liito-oravahavaintoja aikaisemmilta vuosilta.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin vaatimukset on rakennuslain 1 §:n 4 momentin mukaan otettava huomioon kaavaa hyväksyttäessä ja vahvistettaessa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tässä Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevassa luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin erityissäännöksessä säädetty, suoraan lain nojalla voimassa oleva, siinä tarkoitettujen eläinten luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskielto voi koskea vain verrattain suppeita alueita. Siten sanottu kielto ei sinänsä voi estää laajojen metsä- ja muiden alueiden käytön yleispiirteistä suunnittelua yleiskaavalla. Hävittämis- ja heikentämiskielto on lisäksi otettava huomioon muun muassa asemakaavaa alueelle hyväksyttäessä ja rakennuslupia myönnettäessä.

Rakennuslain 22 §:n 2 momentin mukaan yleiskaavalla on myös edistettävä luonnonsuojelun kannalta arvokkaiden luontotyyppien sekä luonnonvaraiselle eläimistölle ja kasvistolle tärkeiden luonnon ominaispiirteiden säilymistä.

Kysymyksessä olevat asuntoaluevaraukset ovat pinta-alaltaan noin 19 hehtaaria ja 26 hehtaaria. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että näiden laajojen ja muusta asutuksesta erillään olevien alueiden osoittaminen asuntorakentamiseen silloin, kun alueilla on tehty liito-oravahavaintoja, edellyttää liito-oravalle tarpeellisten kulkureittien selvittämistä ja selvitystä vielä siitä, miten liito-oravan selvästi luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen säilyminen kaavaa toteutettaessa voidaan turvata ja sovittaa yhteen liito-oravan suojelu muiden maankäyttötarpeiden kanssa. Kaavaa laadittaessa eikuitenkaan ole tarpeellisessa määrin selvitetty edellä tarkoitettuja seikkoja. Näissä oloissa ei ole myöskään riittäviä edellytyksiä arvioida sitä, täyttävätkö aluevaraukset rakennuslain 22 §:n 2 momentin vaatimukset.

4.2.5. Hervantajärven koillisrannan loma-alue (R-1)

Kysymyksessä oleva Hervantajärven koillisrannalla sijaitseva 1,5 hehtaarin suuruinen Majarannan alue on kaavassa osoitettu loma-alueeksi (R-1). Kaavamääräyksen mukaan alue on varattu yhteisöjen lomarakentamiseen. Alueen suurin sallittu kerrosala on 450 neliömetriä. Alueella ei kaavamääräyksen mukaan saa muodostaa uusia rakennuspaikkoja.

Majarannan alueella sijaitsee lomarakennus, rantasauna ja 15 pientä lomamökkiä. Rakennusten kerrosala on asiassa saadun selvityksen mukaan yhteensä 414 neliömetriä. Tampereen kaupunki on vuokrannut alueen Tampereen poliisien yhdistys ry:n käyttöön.

Kun otetaan huomioon, että alueelle kaavassa osoitettu aluevaraus vastaa suurelta osin alueen nykyistä käyttöä ja rakennuskantaa, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei puheena olevaa aluevarausta ole tullut jättää vahvistamatta ympäristöministeriön päätöksessä mainituilla perusteilla.

4.3. Vahvistetut alueet

4.3.1. Tohloppi-järven ympäristön AP-asuntoalueen laajennus (täydennysalue 531)

Kun otetaan huomioon Tohlopin asukasyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien asiassa esittämät vaatimukset, rakennuslain 22 §:n 2 momentti ja 29 §:n 1 momentti, yleiskaavan yleispiirteisyys maankäytön suunnitelmana sekä ympäristöministeriön päätöksestä muutoin ilmenevät perustelut valituksenalaiselta osalta, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa ympäristöministeriön päätöstä.

4.3.2. Tohloppi-järven ympäristön AK-asuntoalueen laajennus (täydennysalue 534)

Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien tänne 16.4.2002 toimittama Rasonhaan metsän luontoarvoja ja täydennysalueen tuntumassa tehtyä liito-oravahavaintoa koskeva täydennys ei osoita, että valituksenalainen kaavavaraus olisi lainvastainen luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetty kielto huomioon ottaen. Täydennysalue ei myöskään katkaise olemassa olevaa viheralueyhteyttä. Muun muassa liito-oravan luonnossa selvästi havaittavia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskeva, luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetty hävittämis- ja heikentämiskielto on otettava huomioon myös asemakaavaa hyväksyttäessä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry:n ja sen asiakumppanien asiassa esittämät vaatimukset, rakennuslain 22 §:n 2 momentti ja 29 §:n 1 momentti, yleiskaavan yleispiirteisyys maankäytön suunnitelmana sekä ympäristöministeriön päätöksestä muutoin ilmenevät perustelut valituksenalaiselta osalta, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa ympäristöministeriön päätöstä.

4.3.3. Hervantajärven ympäristön A-1-asunto-alueet (täydennysalueet 314, 327, 328, 334 ja 335) sekä lähikeskustoimintojen alue C-11

Kysymyksessä olevat asuntoaluevaraukset (A-1) rajautuvat Hervannan alueen eteläpuolella kulkevaan Ruskontiehen. Asuntoaluevaraus, joka muodostuu täydennysalueesta 314, sijaitsee Ruskontien pohjoispuolella. Asuntoaluevaraus, joka muodostuu täydennysalueista 334 ja 335 samoin kuin niihin liittyvä C-11 -alue, sekä asuntoaluevaraus, joka muodostuu täydennysalueista 327 ja 328, sijaitsevat Ruskontien eteläpuolella.

Kun otetaan huomioon valituksissa näiltä osin esitetyt vaatimukset, rakennuslain 22 §:n 2 momentti ja 29 §:n 1 momentti, yleiskaavan yleispiirteisyys maankäytön suunnitelmana sekä ympäristöministeriön päätöksestä muutoin ilmenevät perustelut valituksenalaiselta osalta, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa ympäristöministeriön päätöstä.

4.3.4. Hervantajärven, Särkijärven ja Lahdesjärven ranta-alueiden VLM/ra -merkintä

Hervantajärven koillisen ja pohjoisen puoleisilla ranta-alueilla sekä Särkijärven ja Lahdesjärven ranta-alueilla sijaitsevat tilat, jotka ovat vapaa-ajan käytössä tai vakituisessa asuinkäytössä, on kaavassa osoitettu ra-merkinnällä sellaisiksi lähivirkistysalueiden (VLM) osa-alueiksi (ra), joilla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että laajojen asuntoalueiden tuntumassa olevien Hervantajärven koillisen ja pohjoisen puoleisten ranta-alueiden sekä Särkijärven ja Lahdesjärven ranta-alueiden osoittaminen lähivirkistysalueiksi on sinänsä ollut maankäytöllisesti perusteltua. Aluevarauksessa on myös otettu huomioon ranta-alueilla olemassa oleva rakennuskanta osoittamalla osia lähivirkistysalueista sellaisiksi lähivirkistysalueiden osa-alueiksi, joilla olevat asuin- ja lomarakennukset voidaan säilyttää.

VLM/ra -merkinnällä on tarkoitettu sallia olemassa olevien rakennusten säilyttäminen aiemmassa käytössään muutoin virkistystarkoituksiin varatun alueen sisällä. Kyseisiä osa-alueita ei ole varattu yleiseen virkistystarkoitukseen vaan yksityiseen rakennustoimintaan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että ra-merkintä on sisällöltään ja oikeusvaikutuksiltaan riittävän täsmällinen, jotta sen pohjalta voidaan ratkaista, miten yleiskaavaa on pidettävä ohjeena muussa maankäytön suunnittelussa ja eri lupamenettelyssä.

VLM/ra -alueita koskevan kaavamääräyksen mukaan uuden asuin- tai lomarakennuksen rakentaminen puheena oleville lähivirkistysalueiden osa-alueille ei ole sallittua. Kun otetaan huomioon yleiskaavan yleispiirteisyys maankäytön suunnitelmana, yleiskaavamääräyksellä ei kuitenkaan voida rakennuspaikkakohtaisesti sitovasti määrätä rakentamisen edellytyksistä edellä mainittujen osa-alueiden osalta. Rakennusluvan myöntämisen edellytykset ratkaistaan kulloinkin erikseen maankäyttö- ja rakennuslain nojalla ja ottaen tällöin erityisesti huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 43 §:n 1 momentti. Rakennusten kunnossapitoa koskevat mainitun lain 166 §:n säännökset.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että puheena olevien ranta-alueiden VLM/ra -aluevarauksista ei näissä oloissa aiheudu maanomistajille rakennuslain 22 §:n 2 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa. Ympäristöministeriön päätöksen lopputulosta tältä osin ei näin ollen ole syytä muuttaa.

4.3.5. Hervantajärven pohjoispuolinen selvitysalue (SE)

Kun otetaan huomioon B:n ja hänen asiakumppaneidensa asiassa esittämät vaatimukset, rakennuslain 22 §:n 2 momentti ja 29 §:n 1 momentti sekä ympäristöministeriön päätöksestä ilmenevät perustelut valituksenalaiselta osalta, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa ympäristöministeriön päätöstä.

4.4. Lopputulos

Edellä kohdassa 4.2.2. lausutuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus Tampereen kaupunginhallituksen valituksesta kumoaa ympäristöministeriön päätöksen siltä osin kuin valtuuston päätös on jätetty vahvistamatta Ala-Pispalan AP-asuntoalueen osalta ja palauttaa asian tältä osin ympäristöministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.

Edellä kohdassa 4.2.5. lausutuilla perusteilla korkein hallinto-oikeus Tampereen kaupunginhallituksen valituksesta kumoaa ympäristöministeriön päätöksen siltä osin kuin valtuuston päätös on jätetty vahvistamatta Hervantajärven koillisrannalle osoitetun loma-alueen (R-1) osalta ja palauttaa asian tältä osin ympäristöministeriölle uudelleen käsiteltäväksi.

Muilta osin ympäristöministeriön päätös jää edellä kohdissa 4.1., 4.2.1., 4.2.3, 4.2.4., 4.3.1., 4.3.2., 4.3.3., 4.3.4. ja 4.3.5. lausutuilla perusteilla ja ottaen huomioon kohdassa 1. selostetut oikeusohjeet pysyväksi.

5. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä A:lle ja hänen asiakumppaneilleen, Hervanta-Seura ry:lle ja sen asiakumppaneille ja Tohlopin asukasyhdistys ry:lle ja sen asiakumppaneille ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluista.

6. Vaatimukset täytäntöönpanon kieltämisestä

Korkein hallinto-oikeus hylkää valtuuston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevat vaatimukset niiltä osin kuin asia on palautettu uudelleen käsiteltäväksi. Asian tultua muilta osin tällä päätöksellä ratkaistuksi enemmän lausunnon antaminen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Hallberg, hallintoneuvokset Esa Aalto, Pirkko Ignatius, Marjatta Kaján ja Kari Kuusiniemi. Asian esittelijä Riitta Mutikainen.

Hallintoneuvos Pirkko Ignatiuksen äänestyslausunto, johon presidentti Pekka Hallberg yhtyi, kohdan 4.2.2. osalta:

"Pispalan alue kuuluu kulttuurihistoriallisesti merkittäviin alueisiin. Kaavassa osoitettu Ala-Pispalan pientalovaltainen asuntoalue (AP) merkitsisi Pispalan alueella olevan asuntoalueen laajentamista järven ja harjurinteen väliselle alueelle, joka on ollut palstaviljelykäytössä vuosikymmeniä. Tämä alue on maisemallisesti sekä virkistyskäytön ja koko Pispalan alueen viihtyisyyden kannalta keskeinen.

Asiakirjojen mukaan yleiskaavaehdotuksen vaikutuksista 17.4.1998 kootussa tarkastelussa ei ole ollut mainintaa kysymyksessä olevasta Ala-Pispalan täydennysalueesta. Kun otetaan huomioon edellä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät lainkohdat yleiskaavaa valmisteltaessa edellytetystä vaikutusten selvittämisestä, tämän keskeisen alueen rakentamisen vaikutuksia maisemaan, viihtyvyyteen ja Pispalan kulttuurihistorialliseen arvoon ei ole muutoinkaan riittävästi selvitetty. Vaikka yleiskaava on tarkoitettu osoittamaan alueiden käyttämisen pääpiirteet ja vaikka yleiskaava on kaupungin yksityiskohtaisen kaavoituksen perustana, kysymyksessä oleva yleiskaava on tässä kohdin luonteeltaan yksityiskohtainen. Tämän vuoksi vaikutusten selvittämistä ei voida siinä laajuudessa, kuin nyt on tapahtunut, jättää yksityiskohtaisemman suunnittelun varaan.

Näissä oloissa katson, että ei ole riittäviä edellytyksiä arvioida sitä, täyttääkö tämä aluevarausrakennuslain 22 §:n 2 momentin vaatimuksen siitä, että kaavaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota seudun oloista johtuviin erityisiin tarpeisiin.

Edellä olevilla perusteilla katson, että ympäristöministeriön on tullut jättää kaupunginvaltuuston päätös selvitysten riittämättömyyttä koskevilla perusteilla vahvistamatta siltä osin kuin Ala-Pispalan alueelle on osoitettu täydennysalue 557. Tämän vuoksi katson, ettei ole syytä muuttaa ympäristöministeriön päätöksen lopputulosta tältä osin.

Muilta osin lausun kuten korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö."