22.11.2024

Asia Valituksen tutkimatta jättäminen

SELOSTUS ASIASTA

Käräjäoikeus on 10.5.2024 antanut tässä asiassa L750/2023/1587 ratkaisun nro 1017 2584.

A on ilmoittanut ratkaisuun tyytymättömyyttä määräajassa. Valituksen määräaika on ollut 10.6.2024.

A on toimittanut käräjäoikeudelle valituksen, joka on saapunut käräjäoikeuden kirjaamon sähköpostiin 11.6.2024.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Helsingin käräjäoikeus on 11.6.2024 klo 8.52 välittänyt sähköpostitse Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudelle valituskirjelmän koskien Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden 10.5.2024 antamaa ratkaisua asiassa L750/2023/1587. Valituksen määräaika on päättynyt 10.6.2024 klo 16.15. Helsingin käräjäoikeus on 11.6.2024 ilmoittanut, että valitus oli saapunut Helsingin käräjäoikeuden virastopostiin klo 16.05.

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 8 §:n mukaan sähköinen viesti toimitetaan viranomaiselle lähettäjän omalla vastuulla. Saman lain 15 §:n 1 momentin mukaan viranomaiselle erehdyksessä toimitettu asian vireillepanoa tai muuta käsittelyä koskeva sähköinen asiakirja on viipymättä siirrettävä sille viranomaiselle, jolle asiakirja on osoitettu. Siirrosta on ilmoitettava asiakirjan toimittaneelle. Saman pykälän 3 momentin mukaan siirretyssä asiassa määräaikaa katsotaan noudatetun, jos toimivaltainen viranomainen saa asiakirjan määräajan kuluessa.

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:89 katsonut, että valitusta ei olisi tullut jättää tutkimatta tilanteessa, jossa valitus oli saapunut toimivaltaiseen tuomioistuimeen vasta määräajan umpeuduttua, kun käräjäoikeuden virheellisen menettelyn voitiin otaksua puolustajan huolimattoman menettelyn ohella vaikuttaneen olennaisesti edelliseen. Kyseisessä tapauksessa valitus oli saapunut valituksen määräajan viimeisenä päivänä klo 15.53 väärään käräjäoikeuteen, jossa virhe oli havaittu välittömästi ja siten ennen määräajan päättymistä. Tästä huolimatta valituskirjelmää ei ollut välittömästi siirretty toimivaltaiseen käräjäoikeuteen, vaan oli yritetty tavoittaa valittajan asiamiestä.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa valituskirjelmä on toimitettu Helsingin käräjäoikeuteen 10 minuuttia ennen määräajan ja viraston aukioloajan päättymistä. Asiamiehelle tapahtunutta virhettä ei ole havaittu ennen määräajan päättymistä eikä valituskirjelmää ole siten välitetty Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen valitukselle asetetussa määräajassa.

Sähköpostisaatteessa ei ole ollut mitään muuta tekstiä kuin lähettäjän terveiset ja lähettäjän yhteystiedot. Sähköpostin otsikko on ollut valitus 750/2023/1587. Saatteessa ei ole ollut mainintaa siitä, mille käräjäoikeudelle valitus on ollut tarkoitus toimittaa tai minkä käräjäoikeuden ratkaisua valitus koskee. Asia on ilmennyt liitetiedostona olleesta valituskirjelmästä. Kun sähköpostin otsikossa on ollut asian diaarinumero, olisi diaarinumerosta ollut pääteltävissä, että kysymys on jonkun muun käräjäoikeuden ratkaisusta.

Lain esitöissä (HE 17/2002 vp s. 37–38) on aiemmin mainittua 8 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perustelluissa todettu, että lähettäjän vastuu koskee hänen omaa toimintaansa ja että lähettäjä näin ollen vastaa muun ohella siitä, että hän käyttää asioinnissaan toimivaltaisen viranomaisen tai tuomioistuimen ilmoittamaa yhteystietoa. Lähettäjä vastaa myös siitä, että viesti tulee perille määräajan kuluessa, jos viestin toimittamiselle on asetettu jokin määräaika. Edelleen esitöissä on todettu, että lähettäjän erehtymisriskiä voidaan pienentää kuitenkin siten, että sähköiseen asiointiin liitetään automaattinen vastaanottokuittaus, josta ilmenee selkeämmin, mihin viranomaiseen viesti on saapunut. Lisäksi samassa yhteydessä on viitattu 15 §:ään ja on mainittu, että viranomaisilla olisi myös velvollisuus siirtää erehdyksessä väärän viranomaiseen tullut sähköinen viesti, jos toimivaltaisesta viranomaisesta ei ole epäselvyyttä. Tässä yhteydessä esitöissä on kuitenkin mainittu, että viimeksi mainitussa tapauksessa on kuitenkin riski, että sähköinen viesti voi myöhästyä, koska saapumisajankohta lasketaan vasta toimivaltaiseen viranomaiseen saapumisesta.

Valittajan asiamiehelle on tapahtunut ilmeinen inhimillinen erehdys hänen toimittaessaan valituskirjelmän Helsingin käräjäoikeuden sähköpostiosoitteeseen. Asiamiehellä on ollut mahdollisuus huomata ja korjata erehdyksensä saatuaan sähköpostin saapumiskuittauksen Helsingin käräjäoikeudelta.

Kun valituskirjelmä on toimitettu Helsingin käräjäoikeuden sähköpostiin vain 10 minuuttia ennen valituksen määräajan päättymistä, ei Helsingin käräjäoikeudessa ole havaittu asiamiehen erehdystä ennen määräajan päättymistä.

Kun valitus on välitetty Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen välittömästi asiamiehen erehdyksen tultua havaituksi, on asiassa menetelty aiemmin selostetun 15 §:n mukaisesti. Kun Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus ei ole tästä huolimatta saanut valitusta asetetussa määräajassa, on valitus jätettävä tutkimatta.

Päätöslauselma

Valitus jätetään tutkimatta.

----

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Pauliina Hermunen

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on 14.8.2024 myönnetty jatkokäsittelylupa.

Helsingin käräjäoikeus on toimittanut asiassa hovioikeuden pyytämän lausunnon 4.9.2024 ja lausunnon täydennyksen 16.9.2024, joista A on lausunut 8.10.2024.

Hovioikeus on katsonut vastapuolen kuulemisen ilmeisen tarpeettomaksi.

Valitus

A (jäljempänä yhtiö) on vaatinut, että sen valitus tutkitaan.

Helsingin käräjäoikeus oli toiminut asiassa virheellisesti. Valitus oli saapunut Helsingin käräjäoikeuteen kello 16.05. Sähköpostin otsikosta olisi ollut pääteltävissä, että kyseessä oli valitus toisen käräjäoikeuden ratkaisusta. Näin ollen Helsingin käräjäoikeuden olisi tullut oma-aloitteisesti ja viran puolesta tarkastaa valitus ja siirtää se toimivaltaiselle tuomioistuimelle tai ainakin hovioikeudelle. Käräjäoikeuden kanslian olisi tullut seurata sähköpostia virka-ajan päättymiseen kello 16.15 asti. Valituksesta oli ollut havaittavissa, että se oli koskenut Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomiota ja valituksen määräaika oli ollut päättymässä, jolloin tarve nopeille toimenpiteille oli korostunut. Käräjäoikeuden olisi tullut käsitellä valitus välittömästi. Valituskirjelmän tiedot eivät olleet olleet millään tavoin puutteelliset.

Sillä, oliko Helsingin käräjäoikeudessa havaittu valituskirjelmän saapuminen väärään tuomioistuimeen määräajan kuluessa ei ollut ratkaisevaa merkitystä asiassa. Helsingin käräjäoikeuden menettelyvirhe oli asiamiehen huolimattoman menettelyn ohella vaikuttanut olennaisesti siihen, että Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus oli vastaanottanut valituskirjelmän vasta määräajan umpeuduttua.

Helsingin käräjäoikeuden lausunto

Valituksen sisältänyt sähköpostiviesti oli saapunut käräjäoikeuden virastopostiin 10.6.2024 kello 16.05. Sähköpostiviesti oli avattu ja välitetty Helsingin käräjäoikeuden muutoksenhakukansliaan kello 16.12. Sähköpostiviestin otsikossa oli ollut diaarinumero, mutta viestin avannut kirjaamosihteeri ei ollut huomannut, että sanottu diaarinumero ei ollut Helsingin käräjäoikeudessa käytettävä diaari. Kun sähköpostiviestin liitteitä oli tutkittu tarkemmin muutoksenhakukansliassa, oli havaittu, että valitus olisi tullut toimittaa Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen, jonne valitus oli siirretty 11.6.2024 aamulla ennen kello 9.00.

Helsingin käräjäoikeuden kirjaamoon saapui satoja sähköposteja päivittäin eikä käräjäoikeudella ollut mahdollisuutta avata kaikkia saapuneita sähköposteja samalla hetkellä, kun ne saapuivat. Käräjäoikeus kuitenkin lähtökohtaisesti avasi kaikki virka-ajan päättymiseen mennessä kirjaamoon saapuneet sähköpostiviestit saman päivän aikana ja siirsi ne käsittelevälle henkilölle tai jatkoselvitykseen. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa valitus oli valitusajan viimeisenä päivänä juuri ennen virka-ajan päättymistä lähetetty väärään käräjäoikeuteen. Vaikka käräjäoikeudessa olisi havaittu välittömästi viestiä ensi kertaa avattaessa kello 16.12, että se oli saapunut väärään käräjäoikeuteen ja sen siirtämistä koskeviin toimiin olisi ryhdytty välittömästi, mahdollista oli että viestiä ei siitä huolimatta olisi ehditty välittämään oikeaan tuomioistuimeen virka-ajan puitteissa.

Lausunnon täydennys

Helsingin käräjäoikeus on hovioikeuden pyynnöstä täydentänyt lausuntoaan ja lausunut, että kirjaamossa noudatetun toimintatavan mukaan sähköpostiviestin liitteenä saapuneet liitetiedostot avattiin joko heti siinä vaiheessa, kun kirjaamon sähköpostiin saapunut viesti avattiin, tai viimeistään siinä vaiheessa, kun asia otettiin käsittelyyn kirjaamossa esimerkiksi muutoksenhakua tekevien kirjaamosihteerien toimesta. Jos viestissä selkeästi todettiin, että kyseessä oli tiettyyn asiaan liittyvä valitus, liitteitä ei välttämättä avattu, vaan viesti ohjattiin oikealle käsittelijälle. Mikäli sähköpostiviestissä oli epäselvyyttä tai asian laatu ei käynyt ilmi otsikosta, viestin liitteet avattiin. Käsiteltävänä olevassa asiassa viestin ensimmäisenä avannut kirjaamosihteeri ei muistanut, oliko hän avannut kyseisen viestin liitetiedostot.

A:n lausuma

Käräjäoikeuden lausunnon perusteella viestit ensimmäisenä vastaanottanut kirjaamosihteeri ei ollut avannut viestejä, vaan vain välittänyt ne eteenpäin niitä avaamatta. Kun kirjaamon toimintatapoihin kuului avata viestien liitetiedostot heti kun sähköposti avataan, tai viimeistään kun asia otettiin käsittelyyn kirjaamossa, oli kyseinen kirjaamosihteeri toiminut toimintatapojen vastaisesti. Mikäli asiassa olisi toimittu kirjaamon toimintatapojen mukaisesti, olisi valitus ehtinyt määräajassa toimivaltaiseen käräjäoikeuteen tai ainakin Helsingin hovioikeuteen. Ratkaisevaa merkitystä ei myöskään voinut olla sillä, missä vaiheessa käräjäoikeuden kirjaamossa tosiasiallisesti ehdittiin avaamaan saapuneita sähköposteja.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja sovellettavia oikeusohjeita

Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiön valitus tutkittava. Riidatonta on, että yhtiö on toimittanut valituksensa säädetyn määräajan viimeisenä päivänä sähköpostitse kymmenen minuuttia ennen määräajan päättymistä Helsingin käräjäoikeuteen, joka ei ollut asiassa toimivaltainen käräjäoikeus. Helsingin käräjäoikeus on siirtänyt valituksen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen seuraavana aamuna eli valituksen määräajan umpeuduttua. Selvää on, että yhtiön asiamies on menetellyt huolimattomasti toimittaessaan valituskirjelmän asiassa toimivaltaisen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden sijasta Helsingin käräjäoikeuteen.

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä lainoppineen asiamiehen laiminlyönnistä tai erehdyksestä aiheutunut prosessitoimen myöhästyminen on pääsääntöisesti jäänyt asianosaisen vahingoksi (esim. KKO 1987:73, 1990:96, 1999:116, 2005:109, 2011:104 ja 2019:86). Toisaalta määräajan jälkeenkin tullut valitus on otettu tutkittavaksi silloin, kun käräjäoikeuden menettelyssä on katsottu tapahtuneen sellainen virhe, jonka on osaltaan voitu otaksua vaikuttaneen olennaisesti siihen, että valituskirjelmä on saapunut myöhässä (esim. KKO 2015:75 ja 2017:89). Valituksen tutkimiseen johtaneina menettelyvirheinä on pidetty tilanteita, joissa kysymys on ollut selvästi laissa asetettujen velvollisuuksien vastaisesta käräjäoikeuden toiminnasta (KKO 2019:86, kohta 26).

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 8 §:n mukaan sähköinen viesti toimitetaan viranomaiselle lähettäjän omalla vastuulla. Lain 15 §:n 1 momentin mukaan viranomaiselle erehdyksessä toimitettu asian vireillepanoa tai muuta käsittelyä koskeva sähköinen asiakirja on viipymättä siirrettävä sille viranomaiselle, jolle asiakirja on osoitettu. Pykälän 3 momentin mukaan siirretyssä asiassa määräaikaa katsotaan noudatetun, jos toimivaltainen viranomainen saa asiakirjan määräajan kuluessa.

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain esitöissä tai oikeuskäytännössä ei ole otettu tarkemmin kantaa siihen, mitä lainkohdan ilmaisulla ”viipymättä siirrettävä” tarkoitetaan. Oikeuskäytännössä lainkohtaa on tulkittu siten, että viranomaisen on siirrettävä sähköinen viesti toimivaltaiseen viranomaiseen ilman enempää viivytystä ainakin siitä lukien, kun viranomainen on havainnut viestin olleen osoitettu toiseen viranomaiseen (KKO 2017:89 kohta 16). Siirtovelvoitteen ei ole katsottu asettavan yleisille tuomioistuimille velvollisuutta selvittää, mihin sille erehdyksessä lähetetty sähköinen asiakirja mahdollisesti kuuluu (KKO 2017:89, kohta 15).

Käsiteltävässä asiassa ratkaisevaa siten on, onko Helsingin käräjäoikeus menetellyt asiassa sillä tavoin virheellisesti, että sen menettelyn voitaisiin otaksua yhtiön asiamiehen huolimattoman menettelyn ohella vaikuttaneen olennaisesti siihen, että valitus on saapunut toimivaltaiseen käräjäoikeuteen vasta säädetyn määräajan umpeuduttua.

Hovioikeuden arviointi ja johtopäätökset

Helsingin käräjäoikeuden lausunnon liitteenä olevista sähköpostiviestien kuvakaappauksista ilmenee, että yhtiön valitusasiakirjan sisältänyt sähköpostiviesti on saapunut otsikolla ”Valitus asiassa L 750/2023/1587” Helsingin käräjäoikeuden virastopostiin 10.6.2024 kello 16.05 ja se on välitetty edelleen Helsingin käräjäoikeuden muutoksenhakukansliaan kello 16.13, josta se on välitetty edelleen Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuteen 11.6.2024 kello 8.52. Sähköpostin viestikenttään ei ole lähettäjän yhteystietoja lukuun ottamatta kirjattu mitään. Lausunnosta ilmenee edelleen, että sähköpostiviesti on ensimmäistä kertaa avattu kello 16.12 kirjaamosihteerin lähettäessä viestin edelleen Helsingin käräjäoikeuden muutoksenhakukansliaan.

Hovioikeus toteaa, että valitus on saapunut Helsingin käräjäoikeuteen sähköpostin liitetiedostona kymmenen minuuttia ennen valitukselle säädetyn määräajan umpeutumista ja se on ensimmäistä kertaa avattu kolme minuuttia ennen määräajan umpeutumista. Viestin ensimmäisenä avannut kirjaamosihteeri ei ole muistanut sitä, oliko hän avannut viestin lisäksi myös sen liitetiedostona olleen valitusasiakirjan välittäessään viestin muutoksenhakukansliaan, mutta joka tapauksessa hän ei ole havainnut valitusasiakirjan olleen osoitettu Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudelle. Helsingin käräjäoikeudessa noudatetun käytännön mukaan valituksen sisältävän sähköpostiviestin liitetiedostoja ei kuitenkaan välttämättä avata kirjaamossa viestiä ensi kertaa käsiteltäessä, vaan valituksen sisältävä sähköposti saatetaan lähettää kirjaamosta suoraan muutoksenhakukansliaan jatkotoimenpiteitä varten. Edellä sanottuun nähden hovioikeus katsoo, että viestin ensimmäisenä avannut kirjaamosihteeri on toiminut Helsingin käräjäoikeudessa yleisesti noudatettujen käytäntöjen mukaisesti.

Hovioikeus katsoo, että sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 15 §:n 1 momentin sanamuoto ei edellä viitattu oikeuskäytäntökin huomioon ottaen anna aihetta sellaiseen tulkintaan, että käräjäoikeudella olisi velvollisuus samalla hetkellä sähköisen viestin saapuessa käräjäoikeuteen avata ja tarkastaa viesti ja sen sisältämät liitetiedostot sen varalta, että se olisi osoitettu toiselle viranomaiselle. Tässä tapauksessa viestin otsikossa olevasta diaarinumerosta olisi ollut mahdollista päätellä se, että kysymys ei ole ollut Helsingin käräjäoikeuden ratkaisemasta asiasta ja siten myös se, että valitus olisi mahdollisesti kuulunut toiseen käräjäoikeuteen. Kuitenkaan yksin sen perusteella, että kirjaamosihteeri ei ollut välittömästi viestin ensi kertaa avatessaan havainnut otsikon diaarinumeron viittaavan toiseen käräjäoikeuteen, ei voida todeta käräjäoikeuden menetelleen virheellisesti. Kun tässä tapauksessa myöskään sähköpostiviestistä itsestään ei ole ollut selvästi luettavissa, että valitus on osoitettu toiselle käräjäoikeudelle, hovioikeus katsoo, että esitetyn selvityksen perusteella Helsingin käräjäoikeus ei ole menetellyt sille laissa asetettujen velvollisuuksien vastaisesti tai muutoinkaan virheellisesti havaitessaan vasta seuraavana aamuna, että valitus olisi kuulunut toiseen käräjäoikeuteen. Saadun selvityksen perusteella valitus on siirretty toimivaltaiseen käräjäoikeuteen heti kun asiaintila on havaittu. Siten valituksen saapuminen toimivaltaiseen käräjäoikeuteen vasta valitukselle säädetyn määräajan umpeuduttua on johtunut yksinomaan asiamiehen huolimattomasta menettelystä.

Näin ollen valitus on tullut jättää tutkimatta ja aihetta käräjäoikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Otto Ollikainen
Hovioikeudenneuvos Juhani Laine
Asessori Juho Ikkala

Ratkaisu on yksimielinen.

Ei lainvoimainen.