VakO 18.1.2023/21509:2021(L)
- Asiasanat
- Vammaistuki, Varhaiskuuro
- Tapausvuosi
- 2023
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 21509:2021(L)
A vaati 16 vuotta täyttäneen ylimmän vammaistuen myöntämistä vedoten siihen, että hän on varhaiskuuro. A:lla oli todettu molempien korvien sensorineuraalinen huonokuuloisuus ja hänellä oli sisäkorvaistute. Vakuutusoikeus totesi, että asiassa esitetyn lääketieteellisen selvityksen perusteella A kykenee viestimään puhutulla kielellä. Istutekuntoutuksella on saavutettu kuulo, joka mahdollistaa kuulonvaraisen kommunikaation silloin, kun käytettävissä on huuliotuki ja kuunteluolosuhteet ovat optimaaliset. Vaikka istutetulos on ollut keskimääräistä huonompi, A:n kyvyn kommunikoida muilla keinoilla kuin viittomakielellä voidaan arvioida olevan parempi kuin sellaisen varhaiskuuron, joka kykenee kommunikoimaan lähes pelkästään viittomakielellä. A:ta ei siten voida pitää vammaisetuuksista annetun lain 8 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla varhaiskuurona.
Lainkohdat
Laki vammaisetuuksista 8 § 3 mom.