TT 2023:76
- Asiasanat
- Painostustoimenpide, Työehtosopimukseen kohdistuminen, Työrauhavelvollisuuden rikkominen, Työtaistelutoimenpide
- Tapausvuosi
- 2023
- Antopäivä
- Diaarinumero
- 47/03.04.02.02.00/2023
- Taltio
- H105
Ammattiosaston järjestämän työnseisauksen syynä oli lentoyhtiön päätös lopettaa normaalia alemmalla hinnalla matkustamaan oikeuttavien lentolippujen tarjoaminen maapalveluja alihankintana lentoyhtiölle tuottavien yritysten työntekijöille. Työnseisaukseen osallistuneet työntekijät olivat alihankintayritysten työntekijöitä, mutta työnseisauksella oli välitön vaikutus lentoyhtiön toimintaan.
Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoi asiassa esitettyä näyttöä arvioituaan, että työnseisausta ei kokonaisuutena arvioiden ollut pidettävä työnantajayhtiöihin suunnattuna painostustoimena vaan enemmänkin lentoyhtiön päätökseen kohdistuneena mielenilmauksena. Näin ollen työnseisaus ei ollut työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettu työtaistelutoimenpide. (Ään.)
Asia
Työrauha
Kantaja
Palvelualojen työnantajat PALTA ry
Vastaaja
Ilmailualan Unioni IAU ry
Kuultava
Siviililentoliikenteen työntekijät ry
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Vireille 4.10.2023
TYÖTAISTELUTOIMENPITEET
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA ry) jäsenyrityksissä A Oy:ssä 104 työntekijää, B Oy:ssä 40 työntekijää ja C Oy:ssä 67 työntekijää osallistui työnseisaukseen, joka alkoi ulosmarssilla työpaikoilta 19.9.2023 noin kello 15 ja jatkui 20.9.2023 kello 4:ään asti. Työnseisaus kesti siten yhteensä noin 13 tuntia työntekijöiden jäätyä pois ulosmarssin jälkeen alkaneista neljästä ensimmäisestä työvuorosta.
Työnseisaus oli Ilmailualan Unioni IAU ry:n (IAU ry) ammattiosaston Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n organisoima. Työnseisaukseen osallistuneista 211 työntekijästä noin 190 oli Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n jäseniä.
Työnseisauksen syynä oli PALTA ry:n jäsenyrityksen D Oyj:n tekemä päätös lopettaa niin sanottujen ID-lippujen tarjoaminen maapalveluja alihankintana tuottavien yritysten C Oy:n ja B Oy:n työntekijöille. Liput oikeuttivat matkustamaan D Oyj:n lennoilla normaalia lentolipun hintaa alemmalla hinnalla silloin, kun koneessa oli vapaata tilaa. Neuvottelematta asiasta työntekijöiden edustajien kanssa C Oy ja B Oy ilmoittivat omille työntekijöilleen, että D Oyj ei jatkossa tarjoaisi ID-lippuoikeutta C Oy:n ja B Oy:n henkilöstölle. A Oy:n työntekijöille ei ollut aiemminkaan tarjottu ID-lippuja, mutta asiasta oli käyty keskusteluja ja tehty tiedusteluja työnantajan ja pääluottamusmiehen välillä ilman, että ne olisivat johtaneet lippujen antamiseen.
A Oy:ssä, C Oy:ssä ja B Oy:ssä sekä D Oyj:ssä noudatetaan 16.3.2023-15.3.2025 voimassa olevaa lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta. Sopimus ei sisällä määräystä ID-lipuista tai sitä vastaavasta palkkaedusta. C Oy on E Oy:n tytäryhtiö ja osa E-konsernia. E Oy hoitaa myös C Oy:n henkilöstöhallinnon ja viestinnän.
PALTA ry lähetti 19.9.2023 kello 16.52 IAU ry:lle valvontakirjeen, jossa PALTA ry vaati IAU ry:tä ryhtymään välittömästi kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin työrauhan säilymisen varmistamiseksi A Oy:ssä ja C Oy:ssä. PALTA ry lähetti uuden valvontakirjeen samana päivänä kello 17.06 vaatien työrauhan palauttamista myös B Oy:ssä. PALTA ry vaati IAU ry:tä antamaan selvityksen asiassa tekemistään toimenpiteistä.
IAU ry:n kaikkien ammattiosastojen jäsenmäärä on alle 2.000 jäsentä. Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n aktiivisten jäsenten määrä on noin 1.400 henkilöä.
KANNE
Vaatimukset
Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että työtuomioistuin
1. tuomitsee Ilmailualan Unioni IAU ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä,
2. tuomitsee Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja
3. velvoittaa Ilmailualan Unioni IAU ry:n ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 3.260 eurolla korkoineen.
Perusteet
Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen
Työntekijät olivat painostaneet työtaistelulla työnantajiaan B Oy:tä ja C Oy:tä turvaamaan ID-lippujen antamisen työntekijöille myös tulevaisuudessa tai kompensoimaan sen kokonaan uudella palkkaedulla. A Oy:ssä työtaistelulla oli vaadittu kokonaan uuden ID-lippuedun käyttöönottoa tai uutta palkkaetua, koska siellä maapalvelutyöntekijät eivät olleet koskaan aiemmin saaneet ID-lippuja. Laittomalla työtaistelulla oli painostettu työnantajia paikalliseen sopimiseen ja vaadittu työehtosopimuksen palkkamääräyksien lisäksi annettavaa uutta palkkaetua työehtosopimuksen ollessa voimassa.
Työtaistelu oli siten kohdistunut voimassa olevan lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen (16.3.2023-15.3.2025) 4 §:n 1. kohdan määräykseen työnantajan oikeudesta johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa työsuhteeseen ja erottaa siitä työntekijöitä. Työtaistelu oli kohdistunut myös työehtosopimuksen 125. §:n määräykseen paikallisesta sopimisesta.
IAU ry:n liittosihteerin Ylen uutisissa 20.9.2023 toteaman mukaan ja ammattiosaston luottamusmiesten A Oy:lle, C Oy:lle ja B Oy:lle 22.9.2023 kello 15 antamien neuvotteluesitysten mukaan yhtiöiden olisi tullut neuvotella lisäkompensaatiosta omien työntekijöidensä kanssa, vaikkei yhtiöillä ollut tähän mitään velvollisuutta. Työnantajalla oli työnjohto- ja valvontaoikeus päättää henkilöstöpolitiikastaan ja mahdollisista työsopimuksen ja työehtosopimuksen lisäksi tarjottavista uusista eduista.
Neuvotteluesityksillä oli painostettu työnantajia paikalliseen sopimiseen ja lisäkompensaatioon kesken sopimuskauden. Työtaistelulla oli selvä yhteys paikallisen neuvottelujen vaatimiseen 22.9.2023. Työntekijäpuoli oli vaatinut paikallisia neuvotteluja asiasta, joka ei kuulu paikallisen sopimisen piiriin työehtosopimuksen mukaan.
Työtaistelu oli kohdistunut myös työehtosopimuksen palkkamääräyksiin, joista säädetään työehtosopimuksen 8. — 11. luvuissa. ID-lippuedun tai sen kompensoimisen vaatiminen työnantajilta oli tosiasiassa vaatimus voimassa olevan työehtosopimuksen palkkamääräysten lisäksi maksettavasta uudesta palkkaedusta, jota vaadittiin paikallisesti sopimalla. D Oyj:n tarjoaman ID-lippuedun taloudellinen arvo oli ollut merkittävä.
ID-lippuetu ei ollut ollut työsuhde-etu, sillä B Oy:ssä ja C Oy:ssä ID-lippuedun oli antanut D Oyj. Pääluottamusmiehet, luottamusmiehet ja ammattiosasto vaativat nyt tätä etua suoraan työnantajilta B Oy:ltä ja C Oy:ltä. A Oy:ssä pääluottamusmies, luottamusmiehet ja ammattiosasto olivat painostamalla vaatineet tätä samaa merkittävää uutta palkkaetua suoraan omalta työnantajaltaan.
Ammattiliiton ja ammattiosaston vastuu
Työnantajan maksettavaksi tulevan uuden palkkaedun vaatiminen työtaistelutoimella työrauhavelvoitteen voimassa ollessa rikkoi työehtosopimuksen 3. §:n mukaista työrauhavelvollisuutta ja oli työehtosopimuslain vastainen laiton työtaistelu.
Vastaaja ja kuultava olivat rikkoneet työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyä velvollisuutta välttää kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.
Kuten kirjallisena todisteena esitetyistä E Oy:n ja A Oy:n viesteistä ilmenee, A Oy:n ja C Oy:n työnantajan edustajat olivat tiedottaneet työntekijöitä D Oyj:n päätöksestä ID-lippuetua koskien 19.9.2023 kello 10.00 ja kello 10.18. Työtaistelu alkoi kuitenkin kaikissa yhtiöissä samanaikaisesti vasta kello 15 eli noin viisi tuntia ilmoituksen jälkeen. Näin ollen kyseessä ei ollut pelkästään työntekijöiden spontaani ulosmarssi.
IAU ry oli kirjallisessa viestissään PALTA ry:lle nimenomaisesti ottanut yhdessä ammattiosaston kanssa vastuun tuolloin käynnissä olleesta työtaistelusta. IAU ry oli tietoisesti laiminlyönyt toimenpiteet toteutettujen työtaisteluiden estämiseksi tai keskeyttämiseksi sekä työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. IAU ry oli kommentoinut työtaistelua usealle tiedotusvälineelle, muun muassa Helsingin Sanomille, Ylelle ja Iltalehdelle. IAU ry:n puheenjohtaja ja liittosihteeri olivat tiedotusvälineille esiintyessään kertoneet työtaistelun johtuvan nimenomaan ID-lippuedun poistumisesta.
Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n luottamusmiehet olivat työtaistelujen jälkeen esittäneet kirjallisen vaatimuksen paikallisten neuvotteluiden käynnistämisestä omille työnantajilleen A Oy:lle, C Oy:lle ja B Oy:lle vaatien työehtosopimuksen sopimuskauden aikana uutta tai entistä suurempaa palkkaetua.
Ammattiosaston vastuu ilmeni muun ohella siitä, että A Oy:lle, C Oy:lle ja B Oy:lle oli annettu yhdenmukainen neuvotteluesitys yhdenmukaisella määräajalla asian ratkaisemiseksi. Neuvotteluesitykset oli lähetetty jokaiseen kolmeen yhtiöön samalla kellonlyömällä kello 15.00. Ammattiosaston puheenjohtaja on luottamusmiesten ohella allekirjoittajana työnantajille annetuissa neuvotteluesityksissä. Kuultava ammattiosasto oli ollut mukana ulosmarssissa, ja sen pääluottamusmiehillä sekä ammattiosaston puheenjohtajalla oli ollut merkittävä rooli vaatimusten esittämisessä. Ammattiosasto ei ollut tehnyt mitään ulosmarssien lopettamiseksi.
Joka tapauksessa vastaaja ja kuultava olivat laiminlyöneet velvollisuutensa huolehtia siitä, että niiden alaiset työntekijät, joita työehtosopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
Hyvityssakkojen määrät
Työtaistelu oli kestänyt 13 tuntia ja aiheuttanut lentoliikenteelle merkittävät vahingot. Ulosmarssiin oli osallistunut yhteensä 211 työntekijää. Neljä työvuoroa oli jäänyt tekemättä.
A Oy:ssä oli menetetty yhteensä 554 työtuntia. Välittömät vahingot yhtiölle olivat noin 50.000 euroa. C Oy:ssä vahingon määrä oli noin 40.000 — 50.000 euroa. B Oy:ssä vahingon määräksi on arvioitu 23.000 euroa. Näille yhtiöille aiheutuneiden välittömien vahinkojen lisäksi D Oyj joutui perumaan työtaistelun takia yhteensä 49 lentoa, mistä yhtiölle aiheutui arviolta noin miljoonan euron arvosta välillisiä vahinkoja.
Kysymys oli suunnitelmallisesta ja tietoisesta lain rikkomisesta. Tahallinen työrauhasäännösten rikkominen osoitti vakavaa piittaamattomuutta työehtosopimusmääräyksiä ja lainsäädäntöä kohtaan.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Ilmailualan Unioni IAU ry on vaatinut, että siihen kohdistetut vaatimukset hylätään.
Siviililentoliikenteen työntekijät ry on vaatinut ensisijaisesti, että siihen kohdistetut vaatimukset hylätään. Yhdistys on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa, mikäli työtaistelun katsotaan kohdistuneen kanteessa yksilöityihin työehtosopimusmääräyksiin.
Ilmailualan Unioni IAU ry ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry ovat kiistäneet kantajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen perusteeltaan mutta hyväksyneet sen määrältään. Ilmailualan Unioni IAU ry ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.200 eurolla korkoineen.
Perusteet
Työehtosopimukseen kohdistuminen
Työtaistelutoimenpiteiksi katsotaan vakiintuneesti kollektiiviset, joukkoluonteiset toimenpiteet, joilla pyritään painostamaan vastapuolta hyväksymään esitetyt vaatimukset. Kielletystä työtaistelutoimenpiteestä on kyse silloin, kun toimi kohdistuu työehtosopimuksen voimassa ollessa työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen ja tällä toimella pyritään kumoamaan tai muuttamaan työehtosopimuksen määräys.
Asiassa on riidatonta, että ID-lentoliput eivät perustu työehtosopimuksen määräyksiin. Siten kanteessa mainitussa työtaistelutoimenpiteessä ei ollut kyse työrauhavelvollisuuden vastaisesta painostustoimenpiteestä, jolla olisi pyritty vaikuttamaan työehtosopimuksella sovittuun asiaan.
Työnantajapuolta ei ollut painostettu suostumaan työehtosopimusmääräyksen muuttamista koskevaan vaatimukseen ennen ulosmarssia, joten tällä toimenpiteellä ei ollut ajallista tai asiallista yhteyttä luottamusmiesten myöhemmin antamaan neuvotteluesitykseen. Painostustarkoitus voitaisiin asiassa todeta, mikäli työntekijäpuoli olisi esittänyt toimenpiteen eli ulosmarssin yhteydessä vaatimuksia työnantajalle.
IAU ry:n liittosihteeri oli ainoastaan todennut, että lentoyhtiön päätös lopettaa ID-lippujen tarjoaminen kanteessa tarkoitetuille työntekijöille oli perustunut yksipuoliseen ilmoitukseen. Luottamusmiesten antamassa neuvotteluesityksessä oli kysymys täysin normaalista työehtosopimuksen tarkoittamasta työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistoiminnasta työpaikalla. Neuvotteluja voidaan esittää käytäväksi myös työehtosopimuksen voimassaollessa jommankumman osapuolen esille nostamasta kehityskohteesta jatkuvan neuvottelun periaatteella.
Ulosmarssi ei ollut kohdistunut työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan työehtosopimusmääräykseen. Neuvotteluesityksen sisältämässä asiassa oli kyse työnjohtovallan käyttöön liittymättömästä ja muutenkin työehtosopimuksessa kokonaan sääntelemättä jääneestä asiasta. Kanteessa mainituilla työnantajilla ei ollut mahdollisuutta päättää nyt kyseessä olevasta ID-lippuedusta. Työntekijäpuoli ei ollut vaatinut mitään uutta etua, joka liittyisi työnjohto- ja valvontaoikeuteen, vaan se oli ainoastaan esittänyt vaatimuksen neuvottelutilaisuuden järjestämisestä.
Huomionarvoista on, että kohdistuakseen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan työehtosopimusmääräykseen neuvotteluesityksen taustalla olisi tullut olla jokin työnantajien tekemä työnjohdollinen tai liikkeenjohdollinen ratkaisu. Työtaistelun kohteena olevat yritykset eivät tässä asiassa ole tehneet kanteessa väitetysti mitään henkilöstöpolitiikkaansa tai niiden työntekijöilleen tarjoamaansa etuun liittyvää ratkaisua.
Kantaja ei ole näyttänyt, että työtaistelutoimenpiteellä olisi painostettu työnantajia työnjohto-oikeuden käyttämistä koskevassa asiassa. Näyttämättä on myös jäänyt, että kanteessa tarkoitettu työtaistelutoimenpide olisi kohdistunut työehtosopimuksen paikallista sopimista ja palkkausta koskeviin määräyksiin (ks. TT 2011:54 ja TT 1988:124).
Työehtosopimusmääräyksen nojalla paikallisia sopimuksia voidaan solmia asioista, joista työehtosopimuksen tai sen liitteiden mukaan edellytetään sovittavaksi paikallisesti. ID-lipuista ei ole sovittu työehtosopimuksella. Näin ollen neuvotteluesityksen ei voida katsoa olleen yritys painostaa työnantajaa paikalliseen sopimukseen työehtosopimuksessa määrättyyn asiaan liittyen. Ammattiosaston luottamusmiesten lähettämä neuvotteluesitys ei siten ollut kohdistunut työehtosopimuksen 125. §:ään.
Ulosmarssi ei ollut kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kokonaisuudessaan, koska myöhemmin tehdyllä neuvotteluesityksellä ei ollut vaadittu mitään uutta palkkaetua. Kun kyse ei ollut työehtosopimuksella sovitusta asiasta, ei kanteessa tarkoitettu työtaistelutoimenpide ollut voinut kohdistua työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Vaikka neuvotteluesityksessä olisi esitetty vaatimus jostain uudesta ehdosta, ei sitä voida automaattisesti katsoa työrauhavelvollisuuden vastaiseksi, koska kyse olisi ollut asiasta, josta työehtosopimukseen osalliset ovat jättäneet sopimatta.
Kanteessa mainitut työnantajat ovat ilmoituksissaan työntekijöille todenneet, että D Oyj:n peruste lippuedun päättämiselle on tuloverolain mukainen linjaus verottomasta työsuhde-edusta. Tätä taustaa vasten ulosmarssi ja sen jälkeen annettu neuvotteluesitys eivät ole voineet kohdistua uuteen palkkaetuuteen, vaan niiden voitaisiin katsoa kohdistuneen työehtosopimuksen 124. §:n mukaiseen olemassa olevan palkkaedun säilyttämiseen. Tähän kantaja ei kuitenkaan ole vaatimuksissaan ja perusteissaan vedonnut.
Kantaja on perustellut vaatimuksiaan muun muassa IAU ry:n liittosihteerin toteamuksella kompensaatiosta Yle uutisissa 20.9.2023. Kyseessä ei ollut ollut vaatimus, eikä vaatimusta kompensaatiosta ollut esitetty myöskään kolme päivää haastattelun jälkeen annetulla neuvotteluesityksellä.
Huomionarvoista liittosihteerin kommentissa on lisäksi se, että IAU ry ei ole osapuolena pääluottamusmiesten tekemässä neuvotteluesityksessä. Tästä huolimatta neuvotteluesityksen vastaanottaneet, kanteessa mainitut työnantajat ja lentoyhtiö D Oyj ovat pyytäneet PALTA ry:tä esittämään IAU ry:lle neuvottelukutsun asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi.
Ammattiliiton ja ammattiosaston vastuu työtaistelutoimenpiteestä
Riidan kohteena olevat toimet olivat kohdistuneet D Oyj:n yllättävään menettelyyn, eivät työehtosopimukseen. Ulosmarssin kohteena oli ollut työnantajan työnjohtovallan käyttöön liittymätön ja työehtosopimuksessa täysin sääntelemättä jäänyt asia. Tällaisen asian järjestämiseen on mahdollista pyrkiä vaikuttamaan painostustoimilla sopimuskauden aikana ilman, että työtaistelulla rikottaisiin työrauhasäännöksiä. Tässä tapauksessa on katsottava, että kanteessa kuvattu ulosmarssi on työehtosopimuslain mukaan sallittu työtaistelutoimenpide.
Tiedotusvälineille pyynnöstä annetut, työtaistelua koskevat kommentit työtaistelun jo alettua eivät voi mitenkään luoda yhdistykselle vastuuta työrauhan rikkoutumisesta. Työtaistelun alkamisen jälkeen annetuilla lausunnoilla, joissa vastataan toimittajan kysymyksiin ulosmarssin taustalla olevasta kiistasta, ei voi myöskään olla mitään tekemistä ammattiliiton valvontavelvoitteen kanssa. Lausunnon antajalla ei ole mitään mahdollisuutta kontrolloida sitä, miten hänen sanomaansa siteerataan tiedotusvälineissä.
Mikäli työtaistelutoimenpiteen katsottaisiin kuitenkin kohdistuneen kanteessa yksilöityihin työehtosopimuksen määräyksiin, ammattiliiton vastuuta vähentävänä seikkana tulee ottaa huomioon, että vastaaja ei ole millään lailla ollut päättämässä työtaistelusta tai ollut sitä järjestämässä eikä myötävaikuttamassa sen toimeenpanoon. Se ei ole tehnyt asiassa järjestöllistä päätöstä, eikä se ole myöskään tiedottanut työtaistelusta tai ottanut sitä nimiinsä. Siten vastaaja ei ole tietensä rikkonut työrauhavelvoitettaan työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla.
Riidatonta on, että IAU ry:n puheenjohtaja on lähettänyt kantajan viittaaman sähköpostin 19.9.2023. Ilmoitus vastuun ottamisesta työtaistelutoimenpiteestä oli kuitenkin liittynyt siihen, että PALTA ry oli ohjeistanut kanteessa mainittuja työnantajia jättämään varoittamatta ulosmarssiin osallistuneita yksittäisiä työntekijöitä, mikäli IAU ry ottaisi vastuun toimenpiteestä. Näin ollen IAU ry:ltä on kiristetty kirjallinen lupaus vastuun ottamisesta.
IAU ry oli PALTA ry:n valvontakirjeen saatuaan ryhtynyt välittömiin toimiin työrauhan säilyttämiseksi. IAU ry:n puheenjohtaja oli ilman aiheetonta viivästystä vastannut valvontakirjeeseen ja ilmoittanut, mihin toimenpiteisiin liitto oli ryhtynyt työrauhan palauttamiseksi. IAU ry:n on katsottava huolehtineen valvontavelvoitteestaan.
Hyvityssakkovaatimukset
Hyvityssakon määrässä tulee ottaa alentavina seikkoina huomioon, että työtaistelu oli kestänyt ainoastaan vajaan vuorokauden. Ulosmarssiin osallistuneet 211 työntekijää eivät myöskään kaikki olleet Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n jäseniä. Kanteessa esitetyt vahinkojen määrät perustuvat pelkästään arvioihin, joita ei ole yksilöity. Työnantajien vahingon määrää alentaa se, että työtaisteluun osallistuneille työntekijöille ei makseta palkkaa työtaistelun ajalta. Samoin lentoyhtiölle syntyy myös säästöjä peruutettujen lentovuorojen osalta polttoainekuluista, laskeutumis- ja navigointimaksuista ynnä muista lentoihin liittyvistä kuluista.
Vastaajana ja kuultavana olevat yhdistysmuodossa toimivat ammattiliitto ja ammattiosasto eivät kokonsa tai varallisuusasemansa perusteella ole tasavertaisessa asemassa kanteessa mainittujen työnantajien ja lentoyhtiön kanssa, mikä tulee ottaa huomioon mahdollisten hyvityssakkojen määrissä.
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
- Valvontapyyntö ja sen täydennys, sähköpostit 19.9.2023 kello 16.52 ja 17.06
- IAU ry:n puheenjohtajan F:n sähköposti 19.9.2023 kello 19.22
- Ylen uutinen 20.9.2023
- Helsingin Sanomien uutinen 19.9.2023
- Iltalehden uutinen 19.9.2023
- Pääluottamusmiehen lähettämä sähköposti ja vaatimus A Oy:lle 22.9.2023
- Pääluottamusmiehen lähettämä sähköposti ja vaatimus C Oy:lle 22.9.2023
- Pääluottamusmiehen lähettämä sähköposti ja vaatimus B Oy:lle 22.9.2023
- E Oy:n ja A Oy:n viestit koskien ID-lippuedun lopettamista 19.9.2023
Vastaajapuolen kirjalliset todisteet
- E Oy:n ja A Oy:n viestit koskien ID-lippuedun lopettamista 19.9.2023
- IAU ry:n puheenjohtajan F:n vastaus PALTA ry:lle 19.9.2023 kello 17.02
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Kysymyksenasettelu ja arvioinnin lähtökohdat
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA ry) jäsenyrityksissä A Oy:ssä 104 työntekijää, B Oy:ssä 40 työntekijää ja C Oy:ssä 67 työntekijää osallistui työnseisaukseen, joka alkoi ulosmarssilla työpaikoilta 19.9.2023 noin kello 15 ja jatkui 20.9.2023 kello 4:ään asti. Työnseisaus kesti noin 13 tuntia työntekijöiden jäätyä pois ulosmarssin jälkeen alkaneista neljästä ensimmäisestä työvuorosta.
Asiassa on riidatonta, että työnseisaus oli Ilmailualan Unioni IAU ry:n (IAU ry) ammattiosaston Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n järjestämä. Riidatonta on myös, että työnseisauksen syynä oli PALTA ry:n jäsenyrityksen D Oyj:n tekemä päätös lopettaa normaalia edullisempaan hintaan matkustamaan oikeuttavien ID-lippujen tarjoaminen maapalveluja alihankintana tuottavien yritysten C Oy:n ja B Oy:n työntekijöille. A Oy:n työntekijät eivät olleet aiemminkaan saaneet kyseistä lippuetua.
Kantaja on katsonut, että työtaistelu kohdistui A Oy:ssä, C Oy:ssä ja B Oy:ssä noudatettavan lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräykseen työnantajan työnjohto-oikeudesta, 125. §:n määräykseen paikallisesta sopimisesta ja palkkaa koskeviin määräyksiin työehtosopimuksen 8-11 luvuissa. Kantajan mukaan työntekijäpuoli oli työtaistelulla painostanut työnantajiaan C Oy:tä ja B Oy:tä turvaamaan lippuedun antamisen työntekijöille myös tulevaisuudessa tai kompensoimaan sen uudella palkkaedulla. A Oy:n osalta kantaja on katsonut työntekijöiden vaatineen työnantajaltaan kokonaan uutta palkkaetua.
Vastaaja ja kuultava ovat kiistäneet kantajan väitteen siitä, että työntekijäpuoli olisi työtaistelulla painostanut työnantajiaan antamaan työntekijöille jotain etua. Perusteinaan vastaaja ja kuultava ovat lausuneet, että työntekijät eivät olleet esittäneet ulosmarssin yhteydessä mitään vaatimuksia työnantajille, eikä työntekijäpuoli ollut myöhemminkään vaatinut mitään etua työnantajilta. Vastaajan ja kuultavan mukaan pääluottamusmiesten 22.9.2023 lähettämissä neuvotteluesityksissä oli ainoastaan esitetty vaatimus neuvottelutilaisuuden järjestämisestä. Työtaistelu ei siten ollut kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin. Työtaistelussa ei ollut ollut kysymys työrauhavelvollisuuden vastaisesta painostustoimenpiteestä, koska ID-lippujen tarjoaminen henkilöstölle ei ollut perustunut työehtosopimuksen määräyksiin. Työntekijät eivät myöskään olleet saaneet lippuja työnantajiltaan vaan D Oyj:ltä.
Työehtosopimuslain 8 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus velvoittaa muun muassa siihen osallisia tai muuten sidottuja yhdistyksiä ja työnantajia välttämään kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Sopimukseen sidotut yhdistykset ovat sitä paitsi velvolliset huolehtimaan siitä, että myöskin niiden alaiset yhdistykset, työnantajat ja työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.
Työtaistelutoimenpiteiksi on oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa vakiintuneesti katsottu työntekijä- tai työnantajapuolen kollektiiviset, joukkoluonteiset painostustoimet, jotka suunnataan vastapuoleen tämän tai ehkä kolmannen osapuolen taivuttamiseksi hyväksymään esitetyt vaatimukset. Toimenpiteen järjestäytyneeseen luonteeseen kuuluu myös, että sillä ajetaan yhteistä tavoitetta, jonka saavuttamiseksi vastapuolta, yleensä omaa työnantajaa tai työnantajayhdistystä, painostetaan. Painostus voi ilmetä myös vastalauseen esittämisenä (ulosmarssi). Joukkoluonteesta ja painostustarkoituksesta ei ole yleensä mitään epäilystä, jos toimenpiteestä on yhdistyksen päätös ja siitä kertova ammattiosaston tiedote, työntekijäliiton työnantajapuolelle esittämä uhkavaatimus tai vastaava. Jos toimenpiteellä vielä on riittävä ajallinen ja asiallinen yhteys työpaikalla käytäviin neuvotteluihin tai siellä ilmenneeseen erimielisyyteen, myös painostustarkoitus saatetaan todeta. Jos painostustarkoitus jää näyttämättä, kysymys ei ole työtaistelutoimenpiteestä. Painostustarkoitus todetaan usein sillä perusteella, että työntekijät ovat toimenpiteen yhteydessä esittäneet vaatimuksia työnantajalle. (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 209-211)
Oikeuskirjallisuudessa on lausuttu, että työehtosopimuslain 8 §:n mukaan sallittuja ovat työehtosopimuksen voimassa ollessakin työtaistelutoimenpiteet, joilla ei pyritä vaikuttamaan työehtosopimuksella sovittuihin asioihin. Käytännössä työehtosopimuskauden aikana sallittuja ovat lähinnä vain niin sanotut aidot poliittiset ja myötätuntotyötaistelutoimenpiteet, joilla pyritään vaikuttamaan kokonaan muihin tahoihin kuin omaan työmarkkinavastapuoleen. Työrauhavelvollisuuden vastaista on ryhtyä painostustoimiin, joilla pyritään kumoamaan tai muuttamaan voimassa oleva työehtosopimuksen määräys. Työtaistelutoimenpide kohdistuu siihen työehtosopimuksen määräykseen, jonka soveltamiseen toimenpiteellä on haluttu vaikuttaa. Sopimuskauden aikana sallittuna työtaisteluna voi tulla kysymykseen jokin työnjohtovallan käyttöön liittymätön ja muutenkin työehtosopimuksessa kokonaan sääntelemättä jäänyt asia. (emt. s. 209 ja 224-226)
Työtuomioistuin toteaa, että esitettyjen väitteiden johdosta käsillä olevassa asiassa on ratkaistava, onko työnseisauksella ollut johonkin työehtosopimuksen määräykseen liittyvä painostustarkoitus.
Painostustarkoitus
Riidatonta on, että edellä kuvattu työnseisaus on ollut asiassa kuultavana olevan ammattiosaston järjestämä. Työtuomioistuin katsoo tämän seikan lähtökohtaisesti viittaavan siihen, että työnseisauksella on ollut jonkinlainen kollektiivinen painostustarkoitus.
Työtaistelun syynä oli D Oyj:n tekemä päätös lopettaa normaalia edullisempaan hintaan matkustamaan oikeuttavien ID-lippujen tarjoaminen maapalveluja tuottavien yritysten työntekijöille. Kirjallisena todisteena esitetyistä sähköpostiviesteistä ilmenee, että A Oy on ilmoittanut D Oyj:n päätöksestä 19.9.2023 kello 10.00. E Oy on ilmoittanut asiasta C Oy:n työntekijöille samana päivänä kello 10.18. Ilmoituksissa on kerrottu D Oyj:n tekemän päätöksen sisältö ja D Oyj:n päätökselleen esittämät perustelut. Ilmoituksissa ei ole työnantajayritysten omia kannanottoja asiaan. Riidatonta on, että ulosmarssi alkoi 19.9.2023 noin kello 15 eli noin 5 tunnin kuluttua siitä, kun D Oyj:n päätöksestä oli tiedotettu.
Kirjallisena todisteena on esitetty kolmessa eri tiedotusvälineessä julkaistut uutiset työnseisauksesta. Iltalehden 19.9.2023 kello 20.14 julkaiseman uutisen mukaan IAU ry:n tiedotteessa oli kerrottu, että ulosmarssin takana olivat IAU ry:n ammattiosaston työntekijät. IAU ry:n puheenjohtaja oli kertonut Iltalehdelle, että ”ulosmarssin takana on D Oyj:n päätös lakkauttaa työntekijöiden työsuhde-etuna olleet vyöhykeliput”. D Oyj oli tiedottanut päätöksestä samana päivänä kun uutinen on julkaistu. IAU ry:n puheenjohtaja on kertonut lisäksi: ”Koetetaan saada työntekijät takaisin jossain vaiheessa. Yleensä, jos spontaaneja ulosmarsseja tulee, niin seuraaviin alkaviin työvuoroihin on väkeä tullut.”
Helsingin Sanomien 19.9.2023 kello 20.18 julkaisemassa uutisessa on kerrottu, että ulosmarssi oli alkanut yllättäen. Artikkelissa on todettu, että ulosmarssista oli ensimmäisenä uutisoinut MTV Uutiset, joka oli kertonut syyn mielenilmaisuun olleen ammattiosaston mukaan se, että D Oyj oli ilmoittanut yksipuolisesti lopettavansa työsuhde-edun kaltaisten vyöhykelentolippujen tarjoamisen maahuolintapalveluista vastaavien yritysten työntekijöille. Artikkelissa on siteerattu D Oyj:n henkilöviestinnän johtajaa, jonka mukaan ”mielenilmauksen syyksi on ilmoitettu vapaa-ajan lippuedun poistuminen, josta D Oyj on ilmoittanut kumppaniyrityksille tänään”.
Ylen 20.9.2023 kello 21.26 julkaistun uutisen mukaan IAU ry:n liittosihteeri oli kertonut mielenilmauksen olleen ”spontaani reaktio tietoon, joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta”. Liittosihteerin mukaan ”lentoyhtiö tai yritykset eivät käyneet minkäänlaisia keskusteluja työntekijöiden, heidän edustajiensa, ammattiosaston tai liiton kanssa. Kyseessä oli vain yksipuolinen ilmoitus ja sillä hyvä”. Uutisen mukaan IAU ry ei ollut tapauksessa neuvottelujen osapuolena, sillä kyseessä ei ollut työehtosopimukseen liittyvä kiista. IAU ry:n liittosihteeri oli kertonut toivovansa, ”että ratkaisuksi löydettäisiin jonkinlainen kompensaatio. On osapuolten neuvoteltavissa, millä tavoin menetetty työsuhde-etuus kompensoitaisiin niin, ettei siitä synny työntekijöille haittaa”.
Asiassa on vedottu kirjallisina todisteina myös pääluottamiesten 22.9.2023 kello 15 A Oy:lle, C Oy:lle ja B Oy:lle lähettämiin lähes samasanaisiin neuvotteluesityksiin. Niiden mukaan yritysten työntekijät tulkitsivat lippuedun poistamista koskevan ilmoituksen loukkaavaksi ja pitivät yksipuolista ilmoitusta asiasta ”erityisen moitittavana”. Neuvotteluesityksissä on vaadittu kutakin yritystä kutsumaan ilman turhaa viivytystä ”lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen tarkoittamat henkilöstön edustajat neuvottelutilaisuuteen, jossa tulee ratkaista ja turvata ID-henkilöstölippujen saatavuus kaikille yrityksessä työskenteleville työehtosopimuksen soveltamisalan työntekijöille”.
Työtuomioistuin toteaa, että työnseisaus on alkanut vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun työntekijöille on ilmoitettu D Oyj:n päätöksestä lopettaa ID-lippujen tarjoaminen maapalveluja tarjoavien yritysten työntekijöille. Vaikka työnseisaukseen osallistuneet työntekijät eivät ole olleet D Oyj:n vaan sen alihankkijoiden palveluksessa, työnseisauksella on ollut välitön vaikutus D Oyj:n toimintaan. Tämä seikka ilmenee todisteina esitetyistä uutisista, joissa on kerrottu Helsinki-Vantaan lentoaseman toiminnan ja lentoliikenteen häiriöistä työnseisauksen seurauksena.
Todisteina esitetyissä Helsingin Sanomien ja Iltalehden uutisissa on kerrottu, että artikkeleissa mielenilmaukseksi tai ulosmarssiksi kutsutun työnseisauksen syynä oli D Oyj:n päätös lopettaa työntekijöiden vapaa-ajan lentolippuetu. Näissä artikkeleissa ei ole mitään mainintaa siitä, että työntekijäpuoli olisi esittänyt asiassa joitain vaatimuksia. Ajallisesti ensimmäinen asiassa esitetyssä todistelussa esiintyvä viittaus työntekijäpuolen vaatimuksiin on Ylen 20.9.2023 kello 21.26 julkaistussa uutisessa. Siinä on mainittu IAU ry:n liittosihteerin toivoneen jonkinlaista menetetyn työsuhde-etuuden kompensointia työntekijöille. Työtuomioistuin toteaa, että uutinen on julkaistu yli 17 tuntia työnseisauksen päättymisen jälkeen. Artikkelista ei ilmene, milloin IAU ry:n liittosihteeri oli antanut kommenttinsa asiasta.
Työntekijäpuoli on toimittanut työnseisaukseen osallistuneiden työntekijöiden työnantajayhtiöille neuvotteluesitykset 22.9.2023 kello 15 eli lähes kaksi ja puoli vuorokautta työnseisauksen päättymisen jälkeen. Esityksissä on vaadittu muun muassa ID-henkilöstölippujen saatavuuden turvaamista työntekijöille.
Työtuomioistuimen ratkaisu TT 2019:110 koski tilannetta, jossa työnantajan tehtyä yhteistoimintaneuvotteluja koskevan esityksen pääluottamusmies oli seuraavana päivänä lähettänyt työnantajalle ilmoituksen lakon alkamisesta. Mainittujen esityksen ja ilmoituksen ajallinen yhteys tuki vahvasti sitä, että ilmoituksella oli ollut painostustarkoitus työnantajaa kohtaan. Työtuomioistuin katsoi, että ilmoittamalla lakosta noin viikko ennen sen alkamista ammattiosasto oli antanut työnantajalle aikaa mahdollisesti muuttaa yhteistoimintaneuvotteluja koskevia suunnitelmiaan. Myös tämä seikka viittasi siihen, että ilmoituksella lakosta oli ollut painostustarkoitus. Ilmoituksessa lakon alkamisesta ei ollut esitetty nimenomaisia vaatimuksia tai ilmoitettu lakolle mitään tiettyä syytä. Tällä ei kuitenkaan ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoi, että pääluottamusmiehen ammattiosaston nimissä tekemällä ilmoituksella lakon alkamisesta oli ollut painostustarkoitus. Kysymys oli siten ollut työtaistelutoimenpiteestä.
Työtuomioistuin toteaa, että työntekijäpuolen työtaistelutoimenpiteet usein liittyvät nimenomaan työnantajan tekemään toimenpiteeseen tai työnantajan ilmoitukseen tulevasta toimenpiteestä, kuten edellä mainitussa esimerkissä. Asiassa TT 2019:110 työntekijäpuoli ei ollut esittänyt nimenomaisia vaatimuksia tai ilmoittanut lakolle mitään tiettyä syytä. Työnantaja oli kuitenkin jo tuonut esiin yhteistoimintaneuvottelujen aloittamisen, joten lakolla uhkaamisen voitiin katsoa liittyneen näihin neuvotteluihin, ja painostustarkoitus saatettiin todeta.
Käsillä olevassa asiassa on riidatonta, että sovellettava työehtosopimus ei sisällä määräystä ID-lipuista tai sitä vastaavasta palkkaedusta. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että jo työnseisauksen yhteydessä työntekijäpuoli olisi ottanut esille tai työnantajapuoli olisi oma-aloitteisesti torjunut ajatuksen, jonka mukaan työnantajayhtiöiden tulisi mahdollisesti kompensoida D Oyj:n päätöksestä työntekijöille aiheutuva taloudellinen menetys. Työntekijäpuolen ei ole näytetty esittäneen muitakaan vaatimuksia työnantajapuolelle ennen työnseisausta tai sen aikana, vaikka työnseisaus riidattomasti oli ammattiosaston toimeenpanema. Työnantajayhtiöiden ja työntekijöiden välillä ei siten ole näytetty vielä tuossa vaiheessa olleen työehtosopimusta koskevaa erimielisyyttä tai edes työehtosopimuksen sisällöstä aloitettua keskustelua, johon työnseisauksen voitaisiin katsoa liittyneen. Näillä perusteilla työnseisauksen ei voida katsoa kohdistuneen mihinkään työehtosopimuksen määräykseen.
Edellä lausuttu tukee käsitystä siitä, että näissä epätavanomaisissa olosuhteissa työnseisaus on ollut melko spontaani D Oyj:tä vastaan suunnattu reaktio, joka johtui D Oyj:n päätöksestä. Ammattiosasto on tiennyt, että työnseisauksella olisi välitön vaikutus D Oyj:n toimintaan, vaikka D Oyj ei ollutkaan työnseisaukseen osallistuneiden työntekijöiden työnantaja. Edellä mainituilla perusteilla työnseisausta ei kokonaisuutena arvioiden ole pidettävä työnantajayhtiöihin suunnattuna painostustoimena vaan enemmänkin D Oyj:n päätökseen kohdistuneena mielenilmauksena ja mahdollisesti yrityksenä saada D Oyj perumaan päätöksensä. Työtaistelu ei siten ole ollut työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettu työtaistelutoimenpide. Kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla PALTA ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan IAU ry:n ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n oikeudenkäyntikulut. PALTA ry ei ole paljoksunut vastaajapuolen oikeudenkäyntikuluvaatimusta.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Palvelualojen työnantajat PALTA ry velvoitetaan maksamaan Ilmailualan Unioni IAU ry:lle ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry:lle niiden yhteisten oikeudenkäyntikulujen korvauksena 1.200 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Markus Äimälä, Tuomas Mänttäri, Anu-Tuija Lehto ja Arja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Jaana Väisänen.
Tuomiosta on äänestetty.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:
Jäsen Mänttäri, jonka lausuntoon jäsenet Äimälä ja Kiiski yhtyivät, lausui:
Olen työtuomioistuimen enemmistön kanssa samaa mieltä kysymyksenasettelusta ja arvioinnin lähtökohdista. Niiden jälkeen lausun seuraavan.
Painostustarkoitus
Riidatonta on, että edellä kuvattu työnseisaus on ollut asiassa kuultavana olevan ammattiosaston järjestämä. Katson tämän seikan lähtökohtaisesti viittaavan siihen, että työnseisauksella on ollut kollektiivinen painostustarkoitus.
Työntekijäpuolen ei ole näytetty esittäneen työnantajapuoleen kohdistuneita vaatimuksia ennen työtaistelun alkamista. Tämä on sinänsä tavanomaista erityisesti niin kutsuttujen spontaanien ulosmarssien yhteydessä, jotka toteutetaan välittömästi työntekijöiden kuultua jostain heitä koskevasta epämiellyttävästä päätöksestä.
Vaikka työnantajalle ei ole esitetty vaatimuksia ennen työtaistelua, työtaistelun voidaan katsoa kohdistuneen työehtosopimukseen, mikäli työtaistelutoimenpiteellä on riittävä asiallinen ja ajallinen yhteys sen taustalla olevaan syyhyn ja siihen liittyvään erimielisyyteen. Ratkaisevaa on siis se, voidaanko työtaistelun tosiasiallisena tarkoituksena katsoa olleen myös painostaa työnantajaa.
Kirjallisena todisteena esitetyistä sähköpostiviesteistä ilmenee, että A Oy on ilmoittanut D Oyj:n päätöksestä 19.9.2023 kello 10.00. E Oy on ilmoittanut asiasta C Oy:n työntekijöille samana päivänä kello 10.18. Riidatonta on, että työnseisaus alkoi 19.9.2023 noin kello 15 ja päättyi 20.9.2023 noin klo 4.
IAU ry:n puheenjohtaja on ilmoittanut 19.9.2023 IAU ry:n ottavan vastuun työtaistelutoimenpiteestä. IAU ry:n liittosihteeri on Ylen 20.9.2023 kello 21.26 julkaistussa uutisessa kertonut toivovansa, että ratkaisuksi löydettäisiin jonkinlainen kompensaatio ja että on osapuolten neuvoteltavissa, millä tavoin menetetty työsuhde-etuus kompensoitaisiin niin, ettei siitä synny työntekijöille haittaa.
Pääluottamusmiehet ovat lähettäneet 22.9.2023 kello 15 A Oy:lle, C Oy:lle ja B Oy:lle lähes samasanaiset neuvotteluesitykset, joiden mukaan yritysten työntekijät tulkitsivat lippuedun poistamista koskevan ilmoituksen loukkaavaksi ja pitivät yksipuolista ilmoitusta asiasta ”erityisen moitittavana”. Neuvotteluesityksissä on vaadittu kutakin yritystä kutsumaan ilman turhaa viivytystä ”lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen tarkoittamat henkilöstön edustajat neuvottelutilaisuuteen, jossa tulee ratkaista ja turvata ID-henkilöstölippujen saatavuus kaikille yrityksessä työskenteleville työehtosopimuksen soveltamisalan työntekijöille”.
Totean, että IAU ry:n liittosihteerin toivomus menetetyn työsuhde-etuuden kompensoimisesta on esitetty samana päivänä, kun työtaistelu on päättynyt. Pääluottamusmiesten neuvotteluesitys on esitetty kaksi päivää tämän jälkeen.
Ilmoitus ID-henkilöstölippujen poistamisesta, ulosmarssi ja vaatimus lippuedun kompensoimisesta ovat siten kaikki tapahtuneet noin puolentoista vuorokauden aikana. Katson edellä kuvatun kiinteän asiallisen ja ajallisen yhteyden perusteella näytetyksi, että ulosmarssin tarkoituksena on ollut vähintään osaksi painostaa työnantajapuolta kompensoimaan menetetty ID-henkilöstölippuetu. Ei ole pidettävä uskottavana, että ajatus kompensaation vaatimisesta olisi syntynyt vasta muutama tunti työtaistelun jälkeen etenkin, kun on riidatonta, että työtaistelu on ollut ammattiosaston järjestämä eikä yksittäisten työntekijöiden ilman ammattiosaston myötävaikutusta toteuttama toimenpide.
Totean, että työntekijäpuolen vaatimus heille taloudellisesti merkittäväksi todetun lippuedun menettämisestä tarkoittaa työnantajaan kohdistuvaa vaatimusta uuden taloudellisen edun myöntämisestä. Vaatimus on nimenomaan kohdistunut omiin työnantajiin B Oy:hyn, C Oy:hyn ja A Oy:hyn eikä D Oyj:hin, koska juuri omilta työnantajilta on vaadittu heti työtaisteluiden jälkeen neuvotteluita lippuedun menetyksen kompensoimisesta tai vastaavan uuden edun antamisesta palkkauksessa. Työtaistelun on näin ollen katsottava kohdistuneen työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin 8-11 luvuissa.
Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu
Olen edellä katsonut, että työtaistelu on kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin. Siten Siviililentoliikenteen työntekijät ry on ehdollisen myöntämisensä perusteella vastuussa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.
IAU ry on kiistänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa tai laiminlyöneensä valvontavelvollisuuttaan.
Totean, että asiassa ei ole selvitystä siitä, että ammattiliitto olisi osallistunut työtaistelun järjestämiseen. Näin ollen on jäänyt näyttämättä, että ammattiliitto olisi rikkonut työrauhavelvollisuuttaan asiassa.
Vastauksessa on todettu, että IAU ry oli valvontakirjeen vastaanotettuaan ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. IAU ry:n puheenjohtaja oli lähettänyt 19.9.2023 luottamusmiehille sähköpostiviestin, jossa hän oli muistuttanut työehtosopimuksen määräyksien noudattamisesta ja kiellosta ryhtyä työtaistelutoimenpiteisiin sopimuksen voimassa ollessa.
Totean, että työntekijäliitolta edellytettävät käytännön valvontatoimet vaihtelevat tilanteen ja työtaistelun keston mukaan (ks. esim. TT 2022:38 ja TT 2023:36). Katson, että ammattiliiton toimia ei voida työtaistelun kesto huomioon ottaen pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. IAU ry on siten tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.
Hyvityssakot
Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakkojen määriä tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakkojen määriä arvioidessani olen ottanut huomioon työtaistelutoimenpiteen keston, siihen osallistuneiden määrän, ammattiosaston koon ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.
Asiassa ei ole esitetty tarkempaa näyttöä työnantajalle aiheutuneen taloudellisen vahingon määrästä. Totean, että työtaistelusta työnantajalle tyypillisesti aiheutuu jonkin verran taloudellista vahinkoa.
Oikeudenkäyntikulut
IAU ry ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.
Edellä lausutuilla perusteilla tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2.500 euroa ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3.000 euroa.
Velvoitan Ilmailualan Unioni IAU ry:n ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 3.260 eurolla korkoineen.