15.4.2020

Vaatimukset

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry (jäljempänä KoHo ry) on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän (jäljempänä kuntayhtymä) maksamaan KoHo ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan KoHo ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kuntayhtymän yhteisvastuullisesti suorittamaan KoHo ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 4.327,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Kuntayhtymä oli rikkonut työrauhavelvollisuutensa asettamalla kerrotulla esimiesohjeella kiellon työntekijälähtöisille työvuorojen vaihdoille poliittisen työtaistelun ajaksi. Kyseessä oli ollut työnantajan vastatoimi, jonka tarkoituksena oli ollut painostaa työntekijöitä.

Työntekijälähtöiset työvuorojen vaihdot eivät vaarantaneet sairaanhoitotyötä. Kaikki työvuorojen vaihdot edellyttävät aina esimiehen hyväksyntää. Kukin esimies varmistaa tapauskohtaisesti, että työvuoroissa on vaihdon jälkeen riittävä osaaminen.

Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, koska se oli valvontapyynnön saatuaan ilmoittanut, ettei se ryhdy mihinkään toimenpiteisiin kuntayhtymän menettelyn oikaisemiseksi.

Kuntayhtymän työtaistelu oli kohdistunut kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen työvuoroluetteloa koskeviin III luvun 28 §:n ja työnjohto-oikeutta koskeviin I luvun 5 §:n määräyksiin sekä työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja kuntayhtymä ovat vaatineet, että kanne hylätään ja KoHo ry velvoitetaan suorittamaan niille yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 4.272,50 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Kuntayhtymä ei ollut rikkonut työrauhavelvollisuuttaan kieltämällä työntekijälähtöiset työvuorojen vaihdot. Esimiesohjeen antaminen oli ollut työnjohdollinen toimenpide, jonka tarkoituksena oli ollut palveluiden saatavuuden, potilaiden hyvän hoidon ja potilasturvallisuuden varmistaminen. Kuntayhtymällä oli ollut vastuu palveluiden järjestämisestä myös työtaistelutilanteessa.

Esimiesohjeen antaminen ei ollut kohdistunut kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen eikä sen yksittäiseen määräykseen. Esimiesohje ei ollut ollut sopimuksen vastainen eikä sillä ollut pyritty muuttamaan sopimusta. Kuntayhtymällä ei ollut ollut velvollisuutta hyväksyä työntekijöiden pyytämiä työvuorojen vaihtoja. Virka- ja työehtosopimus ei ollut myöskään sisältänyt määräyksiä, jotka olisivat oikeuttaneet työntekijät vaihtamaan vahvistettuun työvuoroluetteloon merkittyjä työvuoroja keskenään.

Valmisteilla ollut työsopimuslain muutos, johon poliittinen työtaistelu oli liittynyt, ei ollut koskenut kunta-alan työpaikkoja. Tästä syystä myöskään esimiesohje ei voinut olla vastatoimi poliittiselle työtaistelulle. Ohjeella ei ollut painostettu työntekijöitä vaan sillä oli pyritty myös varmistamaan, että kuntayhtymässä työskentelevät esimiehet noudattavat työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimusta poliittisen työtaistelun aikana. Ohjetta ei ollut rajattu KoHo ry:n jäsenyhdistysten jäseniin vaan se oli koskenut kaikkia työntekijöitä ammattiryhmästä tai järjestäytyneisyydestä riippumatta. KoHo ry:n jäsenyhdistykset Tehy ry ja SuPer ry olivat itsekin suositelleet jäseniään pidättäytymään työntekijälähtöisistä työvuorojen vaihdoista ja ylitöistä.

Koska kuntayhtymä ei ollut menetellyt virka- ja työehtosopimuksesta johtuvan työrauhavelvoitteen vastaisesti, ei myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Mahdollisia hyvityssakkoja tuomittaessa oli otettava huomioon myös se, että kuntayhtymä oli yrittänyt saada palkansaajajärjestöt rajaamaan kriittiset toiminnot poliittisen työtaistelun ulkopuolelle ja oli siten tehnyt kaikkensa välttämättömien toimenpiteiden vähentämiseksi.

Työtaistelutoimenpiteen kohdistuminen työnantajaan ei vähentänyt tämän työnjohdollisia oikeuksia työtaistelun aikana (TT 2019:32 ja KKO 2019:35).

Perustelut

Asiassa on kysymys siitä, onko Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän 18.9.2018 antama edellä selostettu esimiesohje ollut vastatoimi työntekijöiden poliittiselle työtaistelulle siltä osin kuin sillä oli kielletty työntekijälähtöiset työvuorojen vaihdot ja onko tuolla toimenpiteellä pyritty painostamaan työntekijöitä.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työtaistelutoimenpiteen kohdistuminen työnantajaan ei itsessään vähennä tämän työnjohdollisia oikeuksia (KKO 2019:35). Työnantajalla on siten lähtökohtaisesti oikeus olla suostumatta työntekijälähtöisiin työvuorojen muutoksiin työtaistelun aikana vastaavasti kuin muutoinkin. Asiassa ei ole väitettykään, että kunnallisesta yleisestä virka- ja työehtosopimuksesta johtuisi estettä tällaiselle menettelylle.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työnantajan työnjohdollinen ratkaisu, johon sinänsä on ollut lain tai työehtosopimuksen mukainen peruste, on kuitenkin katsottava työtaistelutoimenpiteeksi, jos työntekijäpuoli on voinut perustellusti kokea tai tulkita menettelyn painostukseksi ja myös työnantajan olisi pitänyt käsittää tämä. Jos työnantajalla on ollut toimenpiteeseen muut kuin vastapuolen taivuttamiseen liittyvät asialliset syyt ja toimenpiteen mitoituksessa pysytään suhteellisuuden rajoissa, kyse ei ole työtaistelutoimenpiteestä. Hengen tai terveyden suojelemiseen tähtäävien toimien ei helposti katsota ylittävän oikeasuhtaisuuden vaatimusta (Jorma Saloheimo; Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2020, s. 217 s, ks. myös TT 2007:105).

Asiassa on kuultu todistajina kuntayhtymän palveluksessa tapahtuma-aikaan olleita henkilöitä. Todistajat ovat kertoneet erilaisia arvioita siitä, mikä on ollut sanotun esimiesohjeen tarkoitus. Osastonhoitaja A:n mukaan esimiesohjeen antamiselle ei ollut ollut mitään työnjohdollista syytä siltä osin kuin ohjeessa oli kielletty työntekijälähtöiset työvuorojen vaihdot. Palvelussuhdejohtaja B ja johtava ylihoitaja C ovat puolestaan kertoneet, että heidän tietoonsa ei ollut tullut, että työntekijät olisivat kokeneet esimiesohjeen painostuksena. Helmikuussa 2018 oli annettu vastaavanlainen esimiesohje. Työvuorosuunnitelmat laadittiin osastoilla etukäteen jopa kolmen viikon ajalle ja työvuoroihin saattoi tulla päivittäin sairastumisista tai muista syistä johtuvia yllättäviä muutoksia, jotka hoidettiin pääosin työntekijöiden suostumuksiin perustuvilla sijaisuusjärjestelyillä. Koska työntekijät eivät olleet poliittisen työtaistelun aikana valmiita joustamaan, osastoilla oli pidettävä entistä tarkemmin kiinni työvuorosuunnitelmasta. Kuntayhtymän kaltaisessa huomattavan suuressa organisaatiossa oli laajan työtaistelun aikana tärkeää, että toiminta pystytään ennakoimaan ja epäselvät tilanteet välttämään. Työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vuoksi oli myös tärkeää ohjeistaa esimiehiä toimimaan kaikkien henkilökuntaan kuuluvien kanssa samalla tavalla. B:n ja C:n kertomuksista voidaan tehdä se johtopäätös, että esimiesohjeen antamisen tarkoituksena on noissa olosuhteissa ollut ensisijaisesti toiminnan turvaaminen sekä potilaiden hyvän hoidon ja potilasturvallisuuden varmistaminen.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kuntayhtymän kantaa siitä, että esimiesohje ei ollut työnantajan vastatoimi eikä sillä ollut pyritty painostamaan työntekijäpuolta, tukee se, että valmisteilla ollut työsopimuslain muutos, johon poliittinen työtaistelu oli liittynyt, ei ollut koskenut kunta-alan työpaikkoja, ja että esimiesohjetta ei ollut rajattu KoHo ry:n jäsenyhdistysten jäseniin, vaan ohje oli koskenut kaikkia työntekijöitä ammattiryhmästä tai järjestäytyneisyydestä riippumatta (vrt. TT 2014:58). Kirjallisina todisteina esitettyjen Koho ry:n jäsenjärjestöjen Super ry:n ja Tehy ry:n jäsenilleen antamien ohjeiden mukaan työntekijäpuoli oli itsekin suositellut työntekijälähtöisistä työvuorojen vaihdoista pidättäytymistä, mikä myös osaltaan puoltaa sitä, etteivät työntekijät ole voineet kokea kuntayhtymän toimenpidettä painostavaksi.

Asiassa on B:n ja C:n kertomusten perusteella selvitetty, että poliittisen työtaistelun aikana työjärjestelyistä oli puuttunut työvuorojen vaihtoon liittynyt tavanomainen jousto, jolla oli varmistettu työvuorossa olevan henkilöstön riittävä osaaminen, työn kuormittavuuden hallinnointi ja lepoaikojen noudattaminen. Vaikka esimiesten tuli hyväksyä työntekijälähtöiset työvuorojen vaihdot myös työtaistelun aikana, näissä olosuhteissa on pidettävä uskottavana, että potilasturvallisuuden ja työntekijöiden tasapuolisen kohtelun varmistaminen ovat kuntayhtymän kaltaisessa huomattavan suuressa organisaatiossa edellyttäneet työvuorojen vaihtoon liittyvien toimien pitämistä esimiesohjeen avulla selkeinä, yhdenmukaisina ja mahdollisimman vähäisinä. Toimenpiteen kesto huomioon ottaen kuntayhtymän toimia ei ole myöskään pidettävä tilanteeseen nähden epäsuhtaisina.

Edellä olevan johdosta asiassa ei ole näytetty, että esimiesohjeen antamisella olisi pyritty painostamaan työntekijäpuolta työtaistelutoimenpiteelle ominaisella tavalla joidenkin tavoitteiden toteuttamiseksi. Näin ollen kuntayhtymän menettelyä ei ole pidettävä työtaistelutoimenpiteenä. Koska kysymys ei ole työtaistelutoimenpiteestä, Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole myöskään laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa. Tämän vuoksi kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla KoHo ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut asiassa. KoHo ry on hyväksynyt niiden oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry velvoitetaan suorittamaan Kunnalliselle työmarkkinalaitokselle ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymälle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 4.272,50 euroa, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Lerssi, Lehto ja Komulainen jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Työntekijäaloitteisella työvuoron vaihtamisella tarkoitetaan sitä, että työntekijä itse etsii itselleen sijaisen. Tämän jälkeen työnantaja joko hyväksyy tai hylkää esityksen. Työvuoron vaihtaminen on näin ollen mahdollista vain, jos tilalle saadaan yhtä ammattitaitoinen työntekijä. Tällainen vaihtaminen on ollut mahdollista jo ennen poliittisen työtaistelun alkamista. Mistään työnantajan työnjohtovaltaan puuttumisesta ei näin ollen ole ollut kysymys vaan tavanomaisen, työnantajan hyväksymän tilanteen jatkumisesta poliittisen työtaistelun aikana.

Käytännössä työntekijäaloitteinen työvuoron vaihtaminen on mahdollista vain, jos potilasturvallisuus ei vaarannu. Työnantaja ei ole edes väittänyt, että syynä vaihtamisen kieltämiseen olisi ollut potilasturvallisuuden vaarantuminen. Mitään näyttöä siitä, että työntekijäaloitteinen vuoronvaihto olisi aiheuttanut lisää työtä tai muita tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä, ei ole esitetty. Poliittisen työtaistelun aikana työnantajalla olisi ollut samanlainen harkintavalta kuin aikaisemminkin.

Työnantaja on perustellut vuoronvaihdon kieltämistä sillä, että työntekijät eivät olleet poliittisen työtaistelun aikana valmiita joustamaan, minkä vuoksi osastoilla oli pidettävä entistä tarkemmin kiinni työvuorosuunnitelmasta. Työnantajan mukaan kuntayhtymän kaltaisessa huomattavan suuressa organisaatiossa on laajan työtaistelun aikana tärkeää, että toiminta pystytään ennakoimaan ja epäselvät tilanteet välttämään. Osastonhoitaja A:n mukaan esimiesohjeen antamiselle ei ollut ollut mitään työnjohdollista syytä siltä osin kuin ohjeessa oli kielletty työntekijälähtöiset työvuorojenvaihdot. Kiellon perusteleminen työntekijöiden joustamattomuudella ja muilla edellä mainituilla syillä puoltaa mielestäni tulkintaa, jonka mukana kyse on ollut vastatoimesta. Kielto viittaa siihen, että työnantaja on halunnut tehdä laillisen mielenilmaisun työntekijöille mahdollisimman hankalaksi.

Toiseksi työnantaja on vedonnut työntekijöiden tasapuoliseen kohteluun. Tasapuolisen kohtelun takia oli tärkeää ohjeistaa esimiehiä toimimaan kaikkien henkilökuntaan kuuluvien kanssa samalla tavalla. Työntekijöiden tasapuolinen kohtelu on eräs työnantajan tärkeimmistä velvollisuuksista. Epäselväksi on kuitenkin jäänyt, miten työnantaja olisi kohdellut työntekijöitään epätasapuolisesti, jos työntekijäaloitteiset vuoronvaihdot olisi sallittu. Työntekijäaloitteisessa vuoronvaihdossa kyse on lainsäädäntöä sekä sovellettavaa työ- ja virkaehtosopimusta paremmasta oikeudesta ja sen kieltämisessä siten paremman oikeuden poistamisesta.

Edellä olevilla perusteilla katson, ettei työnantajalla ole ollut mitään asiallisia syitä kieltää työntekijäaloitteista työvuorojen vaihtamista. Myös työnantajan on tullut ymmärtää tämä. Kieltämällä työntekijäaloitteisen työvuoron vaihtamisen työnantaja on syyllistynyt kiellettyyn työtaistelutoimenpiteeseen. Kuultava on hyväksynyt vastaajan menettelyn, vaikka myös työnantajaliiton olisi tullut havaita työnantajan virheellinen menettely. Sillä, että työntekijäliitot ovat itsekin ohjeistaneet työntekijöitä välttämään vaihtamista, ei ole asiassa merkitystä. Työntekijäliittojen ohjeistaminen ja työnantajan kieltäminen ovat eri asioita. Työntekijäliittojen ohje viittaa siihen, että liitot ovat halunneet minimoida mielenilmaisunsa kielteiset vaikutukset. Myöskään sillä, että lakolla vastustettu lakimuutos ei olisi koskenut kunta-alaa, ei ole merkitystä. Poliittisille työtaisteluille on ominaista, että niillä kiinnitetään yleistä huomiota yhteiskunnallisiin kysymyksiin tai työntekijöiden asemaan työmarkkinoilla.

Hyväksyn kanteen. Velvoitan vastaajan maksamaan kantajalle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 4 000 euroa ja kuultavan 5 000 euroa valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Lisäksi velvoitan vastaajan ja kuultavan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.