30.4.2018

Vaatimukset

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Poko Oy - Pohjolan Koiravartioinnin palveluksessa työskennelleille A:lle, B:lle, C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle on tullut maksaa vartiointialan työehtosopimuksen palkkaryhmän III mukaista palkkaa heidän työskennellessään Oulun kaupungin sosiaali- ja/tai terveysasemilla sijainneissa asiakaskohteissa, ja

- velvoittaa vastaajan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Poko Oy - Pohjolan Koiravartioinnin korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 16.102,92 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

A:n B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n työn sisällöstä

Kanteessa käsiteltävät henkilöt ovat työskennelleet seuraavanlaatuisissa tehtävissä:

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Poko Oy – Pohjolan Koiravartiointi ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että kantaja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavan yhteiset oikeudenkäyntikulut 7.197,99 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kannevaatimuksesta

Kanteessa on vaadittu kategorisesti sen vahvistamista, että A, B, C, D, E ja F ovat kukin työskennelleet vartiointialan työehtosopimuksen vaativuustason III mukaisessa tehtävässä. Kannevaatimuksesta seurasi se, että kanne tuli hylätä kokonaisuudessaan, mikäli yksikin näistä henkilöistä on tehnyt työtä, joka ei täyttänyt vaativuustason III edellytyksiä.

Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmästä

Vartiointialan työehtosopimuksen palkkamääräyksissä tehtävästä maksettava palkka määräytyi pääasiallisen työn sisällön perusteella (22 § ja 23 §). Työskentelykohde, kuten terveyskeskus tai kauppakeskus, ei näin ollen välittömästi määrittänyt työstä maksettavaa palkkatasoa. Esimerkiksi liike- ja kauppakeskukset työskentelykohteena mainittiin sekä vaativuustason II että III kuvauksissa. Palkkatason määrittämiseksi huomio tuli sen sijaan kiinnittää työntekijän kyseisessä kohteessa tosiasiallisesti suorittamiin töihin ja mihin vaativuustasoon ne enimmässä määrin kuuluivat. Jos enin osa työstä kuului vaativuustasolle II, määräytyi palkkataso kokonaisuudessaan tämän mukaisesti, vaikka osa töistä olisikin vaativuustason III työtä. Vastoin kanteessa esitettyä ratkaisevaa ei siten ollut tehtävän luonne ja siihen kuuluva vastuu teoreettisella tasolla.

Kaikessa vartijoiden ja järjestyksenvalvojien työssä ennaltaehkäistiin turvallisuusriskien toteutumista. Vartijan läsnäolo ja ylipäätään tietoisuus vartioinnista ehkäisivät muun muassa järjestyshäiriöitä ja turvasivat henkilöiden koskemattomuutta. Nimenomaan tätä tavoiteltiin näkyvällä valvonnalla, vartijan asulla ja vartioinnin esiintymisestä ilmoittavilla tarroilla sekä merkinnöillä. Näin ollen kaikki vartijat osana työtään ennaltaehkäisivät häiriöitä ja ylläpitivät järjestystä eikä tämä seikka itsessään korottanut työn vaativuustasoa.

Vartijoille maksettiin lähtökohtaisesti vaativuustason II mukaista paikkaa

Vartijan perustehtävä oli vartiointialan työehtosopimuksen vaativuustason II tehtävä. Vartijan työstä maksettiin lähtökohtaisesti tämän vaativuustason mukaista palkkaa, ellei korkeamman vaativuustason noudattamiselle löytynyt työehtosopimuksen määrittämiä erityisiä perusteita. Yksityisellä turvallisuusalalla työskentelevistä vartijoista yli 50 prosenttia työskenteli tämän vaativuustason mukaisissa tehtävissä.

Palkkamääräyksiä ei ole kirjoitettu siten, että kaikki mahdolliset työt kävisivät ilmi kuvauksista. Vartijan vaativuustason II perustehtävään kuului muun muassa sen, että vartija näkymällä ja liikkumalla ennaltaehkäisi anastuksia ja muita vahinkoja. Lisäksi tehtävään kuuluivat muun muassa opastaminen, asiakaspalvelu, valvonta, hälytysten käsittely, kulunvalvonta, sulkeminen, avaaminen ja tilojen tarkastaminen.

Ennen 1.2.2011 voimaan tullutta työehtosopimusta vaativuustasolle II sijoittuneen myymälä- tai pankkivahtimestari -tehtävän sisältönä mainittiin myös "järjestyksen pito". Sanotusta ajankohdasta lukien järjestyksenpidon luonteinen vartijatehtävä nostettiin vaativuustason III tehtäväksi. Sen sijaan vartijan työlle tavanomainen turvallisuusriskien ennaltaehkäisy ja häiriöihin puuttuminen jäivät edelleen osaksi perustason II tehtäviä. Työehtosopimukseen otettiin tässä yhteydessä nimenomainen kirjaus siitä, etteivät yksittäiset poisto-oikeuksien käytöt merkinneet sitä, että kyseessä olisi järjestyksenpidon luonteinen tason III tehtävä. Tällä kuvattiin rajanvetoa vartijan työlle tavanomaisen ja erityisen järjestyksenpidon välillä.

Rajanveto perustehtävän ja perustehtävää vaativamman järjestyksenpidon luonteisen tehtävän välillä

Järjestyksenpidon luonteinen vartiointitehtävä oli perustehtävää vaativampi vaativuustason III tehtävä. Järjestyksenpidon luonteisuutta koskevalla lisäedellytyksellä tarkoitettiin sitä, että työssä tuli esiintyä olennaisesti tavanomaista suuremmassa määrin haastavia asiakaskontakteja, joihin tuli puuttua aktiivisesti ja joissa henkilöitä tuli poistaa kohteesta järjestyksen ylläpitämiseksi. Yksittäisten poisto-oikeuksien käyttö ei vielä täyttänyt tätä edellytystä, kuten vaativuustason II yhteyteen on kirjattu.

Tästä seurasi se, että niin sanotut hiljaiset terveys- ja sosiaalihuollon toimipisteet olivat vaativuustason II tehtäviä. Vastavuoroisesti todella niin sanotusti rauhattomissa toimipisteissä tuli noudattaa vaativuustasoa III. Näissä tason III toimipisteissä vartijana työskentely edellytti aktiivista ja toistuvaa järjestyksenpidollista puuttumista, kuten poistamisia tai voimakeinojen käyttämistä (maahanvienti, raudoittaminen, kaasutus, patukointi). Eri terveys- ja sosiaalihuollon toimipisteissä työskenteleville vartijoille voitiin näin ollen maksaa mahdollisesti eri vaativuustason palkkoja. Kanteessa tarkoitettujen vartijoiden tekemään työhön tuli soveltaa työehtosopimuksen 23 §:n määräystä näissä terveys- ja sosiaalihuollon toimipisteiden vartiointitehtävissä siten, että työstä maksettiin palkkaa sen palkkaluokan mukaisesti, johon yli puolet tehtävästä kuuluu.

Vartiointialan työehtosopimukseen sovittiin sopimuskaudelle 1.4.2016- 30.4.2017 erillisellä kirjauksella, että vartiointitehtävä vastaanotto- ja järjestelykeskuksissa katsottiin 1.5.2016 alkaen vaativuustason III tehtäväksi. Tätä aiemmin näissä kohteissa maksettiin pääsääntöisesti vaativuustason II palkkaa. Vartiointia vastaanotto- ja järjestelykeskuksissa ei ole käsitetty työehtosopimuksen tarkoittamaksi järjestyksenpidon luonteiseksi vartiointitehtäväksi, vaikka näissä oli paljon eri kansalaisuuksia, kieliä ja hyvin erilaisia asukkaita erilaisilla taustoilla ja ne olivat henkilömääriltään paljon vilkkaampia kuin nyt kanteessa tarkoitetut terveys- ja sosiaalihuollon kohteet. Tämä osaltaan osoitti sitä, että järjestyksenpidon luonteinen vartiointitehtävä edellytti edellä mainittuja poistamisia ja voimakeinoja.

Työntekijät ovat tehneet vaativuustason II töitä

Oikean vaativuustason soveltaminen tuli arvioida erikseen A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n osalta. Vastaaja on kiistänyt kunkin henkilön osalta erikseen, että heidän kanteessa tarkoitettu työnsä on tullut sijoittaa vaativuustasolle III.

A, B, C, D, E ja F ovat työskennelleet terveys- ja sosiaalihuollon toimipisteissä, mutta heidän työnsä ei ole poikennut vaativuustason II työstä. Häiriöiden ennaltaehkäisy, henkilökunnan turvallisuuden varmistaminen ja muut heidän suorittamansa työt olivat aivan normaaleja jokaisen vartijan työtehtäviä ja siten vaativuustason II töitä. Kukaan heistä ei ole sen sijaan joutunut perustehtävää suuremmassa määrin turvautumaan voimakeinoihin taikka poisto-oikeuden käyttöön. Kohteissa työskentely ei ole edellyttänyt vieraiden kielten käyttöä, eikä mikään muukaan seikka osoittanut sitä, että vaativuustason olisi tullut olla III.

Perustelut

Erimielisyys

Asiassa on riidatonta, että kanteessa mainitut henkilöt ovat työskennelleet eri pituisissa työsuhteissa paikallisvartijoina Poko Oy - Pohjolan Koiravartiointi -nimisen yhtiön palveluksessa suorittaen työtehtäviään Oulun kaupungin sosiaali- ja terveysasemilla.

Erimielisyys koskee sitä, onko heidän sosiaali- ja terveysasemilla suorittamansa vartiointityö kuulunut vartiointialan työehtosopimuksen 24 §:n mukaisen palkkaluokituksen vaativuustasolle II vai III.

Selvitys työehtosopimusneuvotteluista ja soveltamiskäytännöstä

PAM ry:n neuvottelupäällikkö G on kertonut toimineensa muun ohessa vartiointialan työehtosopimusten pääneuvottelijana vuodesta 2002 lukien. Vartiointialan palkkausjärjestelmä perustui työn vaativuuteen. Sopimuksessa oli viisi eri palkkaluokkaa. Ensimmäistä palkkaluokkaa sovellettiin vain harjoittelijoihin. Perusvartiointitehtävä kuului palkkatasolle II ja siihen sisältyivät perinteinen kulunvalvonta ja piirivartiointi, eli omaisuuden ja kiinteistön suojaaminen. Tasolle III puolestaan kuuluivat esimerkiksi kohteen tai kielitaidon kannalta erityisosaamista vaativat tehtävät, joihin liittyi myös henkilön fyysiseen turvallisuuteen liittyvää suojaamista. Työehtosopimuksessa mainittu järjestyksenpidon luonteinen tehtävä tarkoitti sitä, että työhön kuului perusvartioinnin lisäksi myös järjestyshäiriöiden ehkäisyä ja niihin puuttumista. Työehtosopimuksessa tason II yhteydessä mainittu poikkeus, jonka mukaan yksittäiset vartijan poisto-oikeuden käyttämiset eivät olleet järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä, ei koskenut tasolle III sijoittuvia tehtäviä. Poikkeus koski vain hiljaisia kauppa- ja liikekeskuksia silloin, kun tosiasiallinen työ oli esimerkiksi vain porttien avaamista. Työehtosopimuksen 24 §:n määräys järjestyksenvalvonnan tai järjestyksenpidon luonteisen vartiointitehtävän kohteista on otettu työehtosopimukseen vuonna 2008, jolloin järjestyksenvalvojaa ei lainsäädännöllisistä syistä voitu asettaa esimerkiksi sairaaloihin tai julkisiin tiloihin, vaan ainoastaan liikekeskuksiin, ja vartijat kuitenkin hoitivat järjestyksenpidollisia tehtäviä. Vastaanottokeskukset on viimeksi otettu erityismainintana mukaan työehtosopimukseen, koska niissä ei käytännössä voinut olla muita kuin järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä. Sillä, mitä toimeksiantosopimukseen on kirjattu vartiointitehtävän sisällöstä, ei ollut ratkaisevaa merkitystä tehtävän palkkaluokittelun kannalta. Vartijoiden laatimista tapahtumaraporteista (V1) ilmenevät tehtävät olivat ainakin järjestyksenpidon luonteisia ja ne kuuluivat tasolle III. Vartiointialan suuret yritykset Securitas Oy:tä lukuun ottamatta noudattivat pääasiallisesti työehtosopimuksen mukaista palkkatasoa III sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä.

Avarn Security Oy:n pääluottamusmiehenä ja työehtosopimusneuvottelijana vuodesta 2006 lukien toiminut H on kertonut, että yhtiö oli Securitas Oy:n jälkeen toiseksi suurin vartiointialan toimija Suomessa. Avarn Security Oy:ssä kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon kohteiden vartiointitehtävät on vartiointialan työehtosopimuksen perusteella sijoitettu palkkatasolle III, koska niihin kuului järjestyksenpidon luonteista työtä ja tehtävissä ollaan tekemisissä esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmaisten henkilöiden kanssa. Tasolle II kuuluvat tehtävät olivat omaisuuden suojaamiseen liittyvää myymälä- ja piirivartiointia. Sosiaali- ja terveydenhuollon kohde ei voinut kuulua tasolle II. Työehtosopimuksessa tason II yhteydessä mainittu poikkeus, jonka mukaan yksittäiset vartijan poisto-oikeuden käyttämiset eivät olleet järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä, voi koskea vain hiljaista liike- tai kauppakeskusta. Tapahtumaraporteista (V1) ilmenevät tehtävät olivat ainakin järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä ja ne kuuluivat tasolle III.

Securitas Oy:n pääluottamusmiehenä ja työehtosopimusneuvottelijana vuodesta 2011 lukien toiminut I on kertonut, että yhtiössä sosiaali- ja terveydenhuollon kohteet on määritelty palkkatasolle II tai III. I on kertonut tason II ja III sijoitettujen tehtävien eroista samalla tavoin kuin G ja H. Työehtosopimusneuvotteluissa on vain kauppa- ja liikekeskusten osalta ollut puhetta niiden kuulumisesta tasolle II, kun kysymyksessä ovat olleet niin sanotut hiljaiset kohteet. Ennalta ehkäisy oli pääasiallinen osa vartijalle kuuluvaa järjestyksenpidollista työtä ja voimakeinojen käyttöön tulisi turvautua vain harvoin. Tapahtumaraporteista (V1) ilmenevät tehtävät olivat ainakin järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä ja ne kuuluivat tasolle III.

Securitas Oy:n henkilöstöjohtajana vuodesta 1992 lähtien toiminut J on kertonut, että yhtiö oli suurin vartiointialan toimija Suomessa. Vartiointialan työehtosopimuksessa palkkaus perustui viidelle eri vaativuustasolle, joista ensimmäistä tasoa ei käytännössä juurikaan sovellettu. Vartijan perustyö oli luonteeltaan ennaltaehkäisevää ja se kuului vaativuustasolle II. Järjestyksenpidon luonteisten tehtävien hoitaminen kuului tasolle III. Taso määräytyi kuitenkin työn pää- ja tosiasiallisen sisällön perusteella, eikä esimerkiksi toimintapiste yksin määrittänyt palkkatasoa. Työehtosopimukseen ei ole kirjattu tyhjenävästi vartijan tehtäviä palkkatasojen yhteydessä. Asiakassopimuksella määriteltiin se, mihin tarkoitukseen vartiointityötä ostettiin. Työehtosopimuksessa tason II yhteydessä mainittu poikkeus, jonka mukaan yksittäiset vartijan poisto-oikeuden käyttämiset eivät olleet järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä, koski myös sosiaali- ja terveydenhuollon kohteita. Niissä työn sisältö voi vaihdella paljon. Jos tehtävä edellytti esimerkiksi sitä, että vartija turvasi toimenpidehuoneessa tai sen läheisyydessä hoitotoimenpiteen onnistumista, kysymyksessä voi olla tasolle III kuuluva tehtävä. Työnantajan näkemyksen mukaan työ vastaanottokeskuksissa olisi kuulunut tasolle II, koska se ei välttämättä sisältänyt kovin paljon järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä. Securitas Oy:n hoitamissa Oulun sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä vartijan tehtävät on yhtiössä luokiteltu paikallisesti sopien vaativuustasolle III.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n apulaisjohtaja M on kertonut vastanneensa vartiointialan työehtosopimusneuvotteluista vuosina 2000-2013. Neuvotteluissa on ollut vuonna 2011 esillä erityisesti liike- ja kauppakeskusten osalta, että niihin oli mahdollista hakea poliisilta järjestyksenvalvojan status, jos järjestyksenvalvonnalle oli suuri tarve. Jos vartiointiin käytettiin vartijaa, tämän tehtävä saattoi olla vain perusvartiointitehtävä, ellei toimeksiantosopimukseen ollut kirjattu myös järjestyksenpidollisia tehtäviä. Tietyissä erityiskohteissa, kuten ydinvoimaloissa ja lentokentillä palkkataso määräytyi työehtosopimuksessa yksin kohteen perusteella. Muussa tapauksessa tehtävän sisällöllä oli merkitystä palkkatason määrittelyssä. Palkkataso arvioitiin pääasiallisten tehtävien perusteella, koska vartija saattoi työskennellä saman päivän aikana eri kohteissa. Vastaanottokeskukset otettiin erityismainintana työehtosopimukseen PAM ry:n aloitteesta, joka oli vaatinut niihin palkkatasoksi III tai IV. Tasoksi sovittiin III, koska vastaavasta työskentelystä vastaanottokeskuksissa ei ollut aiempaa kokemusta ja koska osassa keskuksista on korostunut turvapaikanhakijoiden keskinäisiin väleihin sekä ulkopuolisiin henkilöihin liittyviä uhkia.

Selvitys kanteessa tarkoitettujen vartijoiden työtehtävistä

A on kertonut työskennelleensä paikallisvartijana Poko Oy:n palveluksessa Kaijonharjun terveysasemalla 1.6.2011- 31.5.2014 ja Haukiputaan terveysasemalla 1.6.2014-28.2.2015 välisen ajan. A:n työtehtäviin kuuluivat muun muassa hoitotyön ja näytteiden oton turvaaminen, häiriökäyttäytymisiin puuttuminen, lukituksista huolehtiminen ja asiakkaiden neuvominen, jossa tarvittiin myös englannin kielen taitoa. Kun kyseessä ovat olleet ennalta aggressiivisiksi tiedetyt asiakkaat, A on turvannut hoitohenkilökunnan pyynnöstä hoitotoimenpiteen onnistumista joko samassa tai viereisessä huoneessa tarkkailemalla. A teki työssään vartiointikierroksia kerran tai pari tunnissa järjestyshäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi. Voimankäyttötilanteita ilmeni viikoittain. Tapahtumaraporttien (V1) täyttämiseen ei ole annettu erityisiä ohjeita. A:lla oli kirjalliset vartiointiohjeet. Työsuhteen päätyttyä Poko Oy:n palveluksessa A on jatkanut työskentelyä samassa kohteessa ja samoissa työtehtävissä Securitas Oy:n palveluksessa. Securitas Oy on maksanut hänelle III tason palkkaa.

C on kertonut työskennelleensä paikallisvartijana Poko Oy:n palveluksessa 1.3.2011- 28.2.2015 välisen ajan. C työskenteli pääsääntöisesti Oulunkylän Rajakylän terveysasemalla. C:n työtehtäviin kuuluivat muun muassa terveysaseman avaus- ja sulkukierrokset, järjestyshäiriöiden ennalta ehkäiseminen ja niihin puuttuminen, lääkärien ja hoitajien hoitotyön turvaaminen ja näytteiden ottamisen valvominen. Hoitohenkilökunta pyysi häntä viikoittain turvaamaan hoitotoimenpiteitä. C teki vartiointikierroksia kerran tai pari tunnissa järjestyshäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi. Terveysasemalla oli paljon ulkomaalaisia asiakkaita ja vankilasta vapautuneita henkilöitä. C on saanut työskentelyyn hyvin ylimalkaiset ohjeet. Hän hoiti uhkaavat tilanteet yleensä neuvottelemalla ja hän pyrki välttämään voimankäyttökeinoihin turvautumista. C on alun perin tehnyt tapahtumaraportit (V1) vain sellaisista tilanteista, joihin jouduttiin pyytämään virkavalta paikalle. Myöhemmin hän kirjasi myös muita tapahtumia. Työsuhteen päätyttyä Poko Oy:n palveluksessa C on jatkanut samassa kohteessa ja samoissa työtehtävissä Securitas Oy:n palveluksessa. Securitas Oy on maksanut hänelle III tason palkkaa.

D on kertonut työskennelleensä paikallisvartijana Poko Oy:n palveluksessa 1.7.2011-1.11.2014 välisenä aikana eri Oulun kaupungin terveys- ja sosiaalihuollon toimipisteissä. D:n työtehtäviin kuuluivat muun muassa järjestyshäiriöiden ennalta ehkäiseminen ja valvominen, turvahälytykset, kulunvalvonta ja hoitohenkilökunnan hoitotyön turvaaminen. Hoitohenkilökunta pyysi häntä viikoittain turvaamaan hoitotoimenpiteitä. D:llä oli käytössä työskentelyä varten edellisen paikallisvartijan laatimat kohdeohjeet. D sai yleensä hoidettua uhkaavat tilanteet neuvottelemalla. D on laatinut tapahtumaraportit (V1) työnantajan ohjeen mukaan aluksi vain vakavimmista tilanteista.

E on kertonut työskennelleensä paikallisvartijana Poko Oy:n palveluksessa vuosina 2012-2015, minkä jälkeen hän on siirtynyt Securitas Oy:n palvelukseen. E työskenteli työsuhteensa aluksi ensimmäisen vuoden reservissä, jolloin hän työskenteli eri sosiaali- ja terveydenhuollon kohteissa. Tämän jälkeen E työskenteli pääasiassa Oulun keskustan alueen terveysasemilla. E:n työtehtäviin kuuluivat muun muassa järjestyshäiriöiden ennaltaehkäiseminen, huumeseulojen ja hoitohenkilökunnan toimenpiteiden turvaaminen sekä asiakkaiden opastaminen. E teki valvontakierroksia kerran tai kaksi kertaa tunnissa. E selvitti yleensä uhkaavat tilanteet neuvottelemalla. E on laatinut tapahtumaraportit (V1) työnantajan antaman ohjeen mukaan aluksi vain vakavimmista voimankäyttötilanteista. Hänen työsuhteensa päätyttyä Poko Oy:n palveluksessa E on työskennellyt Kontinkankaan terveysasemalla samoissa työtehtävissä Securitas Oy:n palveluksessa. Keskustan terveysaseman toiminta siirtyi Kontinkankaan terveysasemalle. Securitas Oy on maksanut hänelle III tason palkkaa.

F on kertonut työskennelleensä paikallisvartijana Poko Oy:n palveluksessa vuosina 2012-2015 sekä uudestaan vuodesta 2016 lukien. F työskenteli aluksi ensimmäisen vuoden reservissä. Työkohteita olivat muun ohessa Oulun Keskustan terveysasema ja Tuiran terveysasema. F:n työtehtäviin kuuluivat muun muassa järjestyshäiriöiden ennaltaehkäiseminen, hoitohenkilökunnan toimenpiteiden turvaaminen, potilasvalvonta ja asiakkaiden neuvonta, myös englanniksi. F ei ole juurikaan saanut työnantajalta ohjeistusta työnsä hoitamiseksi. F selvitti uhkaavat tilanteet yleensä neuvottelemalla. Voimankäyttötilanteita esiintyi muutaman kerran vuodessa. F laati tapahtumaraportit (V1) ilman työnantajansa ohjeistusta. Työsuhteen päätyttyä Poko Oy:n palveluksessa F on työskennellyt samoissa kohteissa ja samoissa työtehtävissä Securitas Oy:ssä, joka maksoi hänelle III tason palkkaa.

B on kertonut työskennelleensä Poko Oy:n palveluksessa paikallisvartijana pääasiassa maahanmuuttajille suunnatulla sosiaali- ja terveysasemalla vuoteen 2015 asti pois lukien ajanjaksot 6/2013 -10/2013 ja 5/2014 -10/2014, jolloin hän on työskennellyt esimiestehtävässä toisessa kohteessa. B:n työtehtäviin kuuluivat muun muassa järjestyksenvalvonta ja häiriötilanteiden selvittely, häiritsevästi käyttäytyvien asiakkaiden poistaminen, henkilökunnan fyysisen koskemattomuuden turvaaminen asiakastilanteissa, asiakkaiden vastaanottaminen ja neuvonta, huumenäytteidenoton valvonta, avaus- ja sulkukierrokset, valvontakäynnit, henkilöiden kiinniottamiset ja poistamiset. B joutui viikoittain kutsumaan piirivartijan avuksi, koska hän ei ehtinyt yksin huolehtimaan kaikista uhkaavista tilanteista. B:llä ei ole ollut valmiita kohdeohjeita. Tapahtumaraportit (V1) on laadittu työnantajan ohjeiden mukaan vain vakavimmista voimankäyttötilanteista. Työsuhteen päätyttyä Poko Oy:n palveluksessa B on jatkanut samassa kohteessa ja samoissa työtehtävissä työskentelyä Securitas Oy:n palveluksessa. Securitas Oy maksoi hänelle III tason palkkaa.

Poko Oy - Pohjolan Koiravartioinnin palvelupäällikkö K on kertonut, että Oulun kaupunki osti yhtiöltä paikallisvartiointityötä sosiaali- ja terveydenhuollon kohteisiin. Työn sisältöä ei ole tarkkaan sovittu. Työtehtävät perustuivat aikaisempiin virastomestarin tehtäviin ja niihin kuuluivat muun ohessa asiakaspalvelutehtävät ja tarkastuskierrosten tekeminen. Ennalta aggressiiviseksi tiedettyjen henkilöiden kyseessä ollessa vartija turvasi myös hoitotyötä. Toimipisteissä oli eroja asiakaskunnan ja tehtävien toistuvuuden kannalta. K on kertonut, että hän on myös itse työskennellyt kohteissa. Kohteet olivat vaativuudeltaan verrattavissa kauppa- ja liikekeskuksiin. Poko Oy - Pohjolan Koiravartiointi maksoi sosiaali- ja terveydenhuollon kohteissa II tason palkkaa ja sairaanhoitopiirien kohteissa III tason palkkaa, koska sairaanhoitopiirien kohteissa oli järjestyshäiriöitä lähes päivittäin, kun taas sosiaali- ja terveydenhuollon kohteet olivat paljon rauhallisempia.

Poko Oy - Pohjolan Koiravartioinnin asiakkuuspäällikkö L on kertonut toimineensa yhtiössä vartijana vuodesta 2011 lukien, kunnes hän on siirtynyt yhtiön asiakkuuspäälliköksi vuonna 2015. L on työskennellyt vartijana muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon kohteissa sekä maahanmuuttopuolella. Työtehtäviin kuuluivat muun ohessa avaus- ja sulkukierrokset, näkyvillä oleminen ja hoitotyön fyysinen turvaaminen siten, että tilannetta valvottiin huoneen ulkopuolelta käsin. L on kertonut, ettei hän ole juurikaan joutunut voimankäyttötilanteisiin. Työ vartijana sairaaloissa oli haastavampaa kuin esimerkiksi työskentely vartijana terveyskeskuksissa erilaisen asiakaskunnan ja tapahtumatiheyden vuoksi.

Vastaaja ja kuultava ovat vedonneet kirjallisina todisteina (V1) kanteessa mainittujen henkilöiden Oulun kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden toimipisteissä tekemiin tapahtumaraportteihin, joista käy ilmi vartijan puuttumista edellyttäneitä yksittäisiä uhkaavia tilanteita. Lisäksi vastaaja ja kuultava ovat vedonneet Oulun kaupungin ja Poko Oy - Pohjolan Koiravartioinnin välillä tehtyihin toimeksiantosopimuksiin, joista käy ilmi, että Oulun kaupunki on ostanut yhtiöltä vartiointi- ja paikallisvartiointipalveluja.

Arviointi ja johtopäätökset

Vartiointialan palkkausjärjestelmä perustuu työn vaativuuteen. Vartiointialan työehtosopimuksen 23 §:n mukaan tehtäväkohtainen palkka määräytyy pääasiallisen työn sekä vartiointitehtävän ohella suoritettavien palvelutehtävien mukaisesti. Työstä maksetaan sen palkkaluokan palkkaa, johon yli puolet tehtävästä kuuluu.

Vaativuustasoa ja tehtäväryhmittelyä koskevassa työehtosopimuksen 24 §:ssä on todettu vartijan perustehtävä, joka kuuluu palkkatasolle II. Vartijan perustehtävään kuuluvat tarkastaminen, kulunvalvonta, aluevalvonta, sulkeminen, avaaminen, lukitseminen, sammuttaminen, päällekytkeminen, alkusammutusvälineiden käyttö, lukeminen, kirjaaminen, luovuttaminen, vastaanottaminen ja opastaminen.

Vaativuustasolle II kuuluvat muun muassa myymälä- ja paikallisvartiointi. Jos kysymys on järjestyksenpidon luonteisesta tehtävästä liike- ja kauppakeskuksissa, kuuluu tehtävä tasolle III. Samassa yhteydessä on todettu, että yksittäiset vartijan poisto-oikeuden käyttämiset eivät ole järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä.

Vaativuustasolle III kuuluvat esimerkiksi järjestyksenvalvonnan tai järjestyksenpidon luonteiset vartiointitehtävät, joissa tehtävänä on rajatuilla alueilla kuten sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä, valvoa ja ennaltaehkäistä järjestyshäiriöitä, opastaa ja poistaa henkilöitä ja suorittaa erilaisia yleisöpalvelutehtäviä. Määräyksen mukaan vaativuustasolle III kuuluvat näissä kohteissa suoritettavat vartiointitehtävät, joissa on järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä.

Ensimmäinen keskeinen riitakysymys nyt käsiteltävänä olevassa asiassa koskee sitä, mitä työehtosopimuksen 24 §:ssä tarkoitetaan järjestyksenpidon luonteisilla tehtävillä. Asiassa kuultujen työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneiden henkilöiden kertomusten perusteella asiassa on selvitetty se, että sopimusosapuolet eivät ole keskustelleet neuvottelujen aikana tämän ilmaisun sisällöstä. G:n kertomuksesta käy ilmi se, että järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä koskevan ilmaisun taustalla on ollut vuoden 2008 työehtosopimusneuvottelujen aikoihin vallinnut lainsäädännöllinen tilanne. Tuolloin varsinaisia järjestyksenvalvojia ei ole voitu sijoittaa muihin julkisiin tiloihin kuin liikekeskuksiin, vaikka vartijat ovat hoitaneet myös muissa kohteissa järjestyksenpidollisia tehtäviä.

Asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella kaikkeen vartiointialan työehtosopimuksen mukaiseen vartiointityöhön kuuluu sinänsä häiriötilanteiden ennaltaehkäiseminen esimerkiksi näkymällä, liikkumalla tai kulunvalvontaa suorittamalla. Järjestyksenpidon luonteiset tehtävät sisältävät näiden tehtävien lisäksi myös uhkaaviin tilanteisiin puuttumista tarvittaessa voimakeinoin, kuten henkilöitä kiinniottamalla ja heitä paikalta poistamalla. Vaativuustasolle II kuuluva perusvartijan työ painottuu asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella enemmän kiinteistöjen ja omaisuuden turvaamiseen, kun taas järjestyksenpidon luonteisissa vartijan tehtävissä korostuvat vahvemmin eri henkilöiden, eri kohteissa työskentelevien työntekijöiden ja niiden asiakkaiden fyysisen koskemattomuuden suojaaminen.

Vastaaja ja kuultava ovat vedonneet siihen, että toimeksiantosopimuksilla (V1) määritellään toimeksiannon luonne ja työn sisältö. Koska kanteessa tarkoitettuja vartiointitoimeksiantoja koskevissa sopimuksissa ei ole sovittu kattavasti sitä, mitä kuultavan palveluksessa olleiden vartijoiden on edellytetty tekevän Oulun kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelukohteissa, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi antaa ratkaisevan merkityksen asiassa vartijoiden tehtävien tosiasialliselle sisällölle eikä toimeksiantosopimusten sisällölle.

Asiassa kuultujen A:n, B:n, C:n, D:n, E:n ja F:n olennaisilta osiltaan saman sisältöisin kertomuksin asiassa on luotettavasti näytetty toteen se, että he ovat työskennellessään Oulun kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon kohteissa muun ohessa valvoneet ja ennaltaehkäisseet järjestyshäiriöitä, opastaneet ja poistaneet hoitotyötä ja sosiaalihenkilöstön työtä häirinneitä henkilöitä esitettyjen pyyntöjen perusteella sekä suorittaneet erilaisia yleisöpalvelutehtäviä. Heidän työtehtävänsä ovat merkittävältä osin olleet työntekijöiden työskentelyn suojaamista. Heidän tehtäviinsä kuulunut hoitotapahtumien ja näytteenottotilanteiden turvaaminen on työehtosopimusneuvotteluista kertoneiden ja niihin osallistuneiden todistajien kertomusten mukaan voinut sinänsä olla jopa tavanomaisia järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä vaativampaa henkilöiden suojaamista. Johtopäätöksenä työtuomioistuin toteaa, että kanteessa kerrottujen kuuden vartijan variointitehtävissä on ollut järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä.

Asiassa on lisäksi riitaista se, edellyttääkö työehtosopimus vartiointitehtävään liittyviltä voimankäyttötilanteilta tietyn suuruista esiintymistiheyttä tai voimankäyttötehtävien lukumäärää sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteissä, jotta vartiointitehtävä voisi kuulua vaativuustasolle III. Asiassa kuultujen työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneiden henkilöiden kertomusten perusteella tapahtumien määrää koskevasta edellytyksestä on keskusteltu työehtosopimusneuvotteluissa vain niin sanottujen hiljaisten liike- ja kauppakeskusten osalta, joissa voimankäyttötilanteita ei käytännössä juurikaan ilmene. Keskustelua ei sitä vastoin ole käyty esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimipisteiden osalta.

Työehtosopimuksen 24 §:n kauppa- ja liikekeskuksia koskevan määräyksen mukaan yksittäiset vartijan poisto-oikeuden käyttämiset eivät ole järjestyksenpidon luonteisia tehtäviä. Tämä kirjaus on tehty vaativuustason II liike- ja kauppakeskuksia koskevan kohdan yhteyteen eikä samanlaista kirjausta ole vaativuustason III kohdassa Järjestyksenvalvonta tai järjestyksenpidon luonteinen vartiointitehtävä, jonka luettelossa on mainittu muun ohella työskentely terveys- ja sosiaalihuollon toimipisteissä. Työehtosopimuksen 24 §:n sanamuoto ja työehtosopimuksen rakenne tukevat sellaista tulkintaa, jonka mukaan yksittäisiä poisto-oikeuden käyttöä koskevaa poikkeusta on ollut tarkoitus soveltaa vain liike- ja kauppakeskuksissa.

Asiassa ei ole muutoinkaan esitetty luotettavaa selvitystä siitä, että vartiointialan työehtosopimuksessa edellytettäisiin jotain tiettyä häiriöihin puuttumisen tapahtumatiheyttä tai tiettyä järjestyksenpidon luonteisten tehtävien määrää sosiaali- ja terveydenhuollon kohteissa, jotta vartiointitehtävä voitaisiin katsoa järjestyksenpidon luonteiseksi. Lisäksi asiassa on selvitetty se, että paikallisvartijan työn luonteeseen kuuluu olennaisesti uhkaavien tilanteiden ennalta ehkäiseminen ja rauhoittaminen pääsääntöisesti puhumalla ja vartiointikohteessa näkymällä. Poisto-oikeuden käyttämistä, kuten muutakin voimankäyttöä pyritään aina välttämään vartiointityössä mahdollisuuksien mukaan ja niihin turvaudutaan viimeisinä keinoina.

Asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella on myös selvitetty, että merkittävimmät alalla toimivat yritykset kuten Securitas Oy ja Avarn Security Oy ovat maksaneet sosiaali- ja terveydenhuollon kohteissa työskenteleville vartijoille palkkaa vaativuustason III mukaisesti. Securitas Oy on palkannut viisi kanteessa tarkoitetuista kuudesta vartijasta tekemään samoja työtehtäviä kuin ne tehtävät, joita he ovat tehneet ollessaan Poko Oy - Pohjolan Koiravartioinnin palveluksessa vartijoina. Securitas Oy on maksanut heille solmitun paikallisen sopimuksen perusteella palkkaa vaativuustason III mukaisesti.

Edellä kerrotuilla perusteilla kanne on hyväksyttävä kokonaisuudessaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Poko Oy - Pohjolan Koiravartiointi ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n tarpeelliset ja kohtuulliseksi katsottavat oikeudenkäyntikulut asiassa. Vastaaja ja kuultava ovat paljoksuneet esitettyä oikeudenkäyntikuluvaatimusta laskusta ilmenevien tuntien osalta ja 7.200 euroa ylittävin osin.

Kantajan asiamiehen työtuomioistuimeen antamasta laskusta käy ilmi se, että käytetty tuntilaskutusperuste on vuonna 2017 ollut 210 euroa tunnilta ja vuoden vaihteen jälkeen 220 euroa tunnilta lisättynä arvonlisäverolla. Asian hoitaminen on oikeudenkäyntikululaskun mukaan vaatinut noin 50 työtuntia. Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus sekä erityisesti kuultavina olevien henkilöiden lukumäärä, ovat kaikki laskussa yksilöidyt toimenpiteet olleet tarpeen kantajan edun ja oikeuden valvomiseksi asiassa. Käytettyjä tuntiveloitusperusteita ei ole riitautettu. Vastaaja ja kuultava ovat sen vuoksi velvollisia korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut vaaditulla määrällä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Poko Oy - Pohjolan Koiravartioinnin palveluksessa työskennelleille A:lle, B:lle, C:lle, D:lle, E:lle ja F:lle on tullut maksaa vartiointialan työehtosopimuksen palkkaryhmän III mukaista palkkaa heidän työskennellessään Oulun kaupungin sosiaali- ja/tai terveysasemilla sijainneissa asiakaskohteissa, ja

- velvoittaa vastaajan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Poko Oy - Pohjolan Koiravartioinnin korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n oikeudenkäyntikulut 16.102,92 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Nybondas, Teerimäki, Suokas ja Tähkäpää jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.