12.4.2018

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että DEKRA Industrial Oy on menetellyt suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöiden työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n vastaisesti irtisanoessaan NDT-tarkastaja A:n työsopimuksen henkilöstä johtuvasta syystä,

- velvoittaa DEKRA Industrial Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 7 §:n mukaisena korvauksena irtisanomissuojasopimuksen vastaisesta työsuhteen päättämisestä 8 kuukauden palkkaa vastaavan 22.040 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 8.3.2017 lukien ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja DEKRA Industrial Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 7.137,54 eurolla korkoineen.

Perusteet

A oli saanut Raahessa työskennellessään varoitukset 11.6. ja 11.7.2014 sen johdosta, että oli myöhästynyt työstä. Nämä varoitukset eivät liittyneet samankaltaiseen menettelyyn, jonka työnantaja ilmoitti A:n irtisanomisperusteeksi.

Porvoossa työskenteli A:n lisäksi useita muitakin työntekijöitä, jotka asuivat vakituisesti muualla kuin Porvoossa. Porvoon toimipaikan käytäntönä oli, että työntekijät huolehtivat siitä, että viikonloppuisin oli varalla työntekijöitä, mikäli heitä tarvittaisiin työhön. Tämä toteutettiin siten, että kun työntekijä oli viikonlopun käytettävissä Porvoossa, seuraava viikonloppu oli vapaa. Lisäksi työajan tasaamisvapaita eli niin sanottuja miinuspekkaspäiviä pidettiin hiljaisina aikoina etukäteen erityisesti talvella viikonloppujen yhteydessä. Toimihenkilöt sopivat keskenään työvuorot ja vapaapäivät ja niistä ilmoitettiin esimiehelle.

A oli viikonlopun 31.1. – 1.2.2015 Porvoossa, joten seuraavan viikonlopun

6. – 8.2.2015 tuli olla vapaa. A oli sopinut työt jakaneen B:n ja D:n kanssa työnjakoon liittyvässä työvuoroa edeltävässä palaverissa jo edellisellä viikolla, että hän on poissa perjantaina 6.2.2015. Tämän johdosta A oli ostanut lentolipun perjantain 6.2.2015 aamukoneeseen, mistä hän ilmoitti sähköpostitse esimiehelleen B:lle tiistaina 3.2.2015. B vastasi tähän viestiin heti, että "No ok tarkoitin kyllä". B ilmoitti torstaina 5.2.2015, että perjantai 6.2.2015 on A:n työpäivä. A ilmoitti, että hänen on hoidettava perjantaina 6.2.2015 kaksivuotiasta poikaansa Raahessa.

A ei ollut työssä perjantaina 6.2.2015, vaan piti miinuspekkaspäivän sijaan lopulta palkattoman vapaapäivän. Työpäivä ei ollut erityisen kiireinen, eikä vuorossa ollut ylimääräisiä työntekijöitä A:n poissaolon johdosta. Työt saatiin tehtyä hyvissä ajoin ennen vuoron loppumista.

A ehti työskennellä Porvoossa vain kolme viikkoa ennen irtisanomistaan. Työmaa Porvoossa oli erilainen kuin Raahessa. Porvoossa työt jakoi "nokkamiehenä" B, kun taas Raahessa työt jakoi A:n esimies E. A:n käsityksen mukaan oikea ja riittävä menettely oli, että vapaapäivästä sovittiin työkavereiden kesken ja ilmoitus esimiehelle riittäisi. Esimies B oli ennen A:n komennusta Porvooseen vahvistanut edellä mainitun käytännön.

Työnantajan tiedossa oli A:n tuore ero ja lapsen tapaamisoikeus joka toinen viikonloppu. A ilmoitti työnantajalle vapaapäivän välttämättömyyden perjantaina 6.2.2015, sillä hän oli vastuussa kaksivuotiaan lapsensa hoidosta Raahessa. A ei kyennyt järjestämään lapsen hoitoa muutoin, koska sai esimiehensä ilmoituksen vapaapäiväkäytännön muuttumisesta vasta torstaina 5.2.2015. Työtilanne Porvoossa ei myöskään edellyttänyt A:n työskentelyä perjantaina 6.2.2015. Työnantaja ei ollut puuttunut samalla tavalla muiden toimihenkilöiden vapaapäiviin ja perunut toimihenkilöitten keskenään sopimia vapaapäiviä, kun toimihenkilö oli näistä ilmoittanut. A:n käsityksen mukaan hänellä oli käyttämättömiä pekkaspäiviä vuonna 2015.

Työnantaja on edellä kerrotuilla perusteilla päättänyt A:n työsopimuksen ilman irtisanomissuojasopimuksessa edellytettyä asiallista ja painavaa syytä. Aiemmilla varoituksilla ei ole asiassa merkitystä, sillä niillä ei ole asiallista yhteyttä työnantajan ilmoittamaan irtisanomisperusteeseen.

Korvauksen määrä

DEKRA Industrial Oy irtisanoi A:n työsuhteen ilman irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaista perustetta ja on siten velvollinen maksamaan työsuhteen perusteettomasta päättämisestä työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitetun korvauksen. Korvausta korottavina seikkana tulee huomioida, että työnantaja asetti A:n muista toimihenkilöistä poikkeavaan asemaan, mistä aiheutui hänen irtisanomisensa.

A:n kuukausipalkka työsuhteen päättyessä oli 2.755 euroa. A työllistyi huhtikuussa 2015 uuteen työsuhteeseen 155 euroa pienemmällä kuukausipalkalla. A:lle ei maksettu työttömyyspäivärahaa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry ja DEKRA Industrial Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.850 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n työsuhteen irtisanomisen syy oli A:n luvaton poissaolo työstä perjantaina 6.2.2015, jolloin hänellä oli työvuoroluettelon mukainen työvuoro. A oli pyytänyt kyseistä päivää vapaaksi esimieheltään B:ltä, mutta koska kiireinen työtilanne ei ollut mahdollistanut vapaan antamista, B ei ollut antanut A:lle lupaa pitää vapaapäivää. Lisäksi A oli tuolloin jo käyttänyt 96,5 tuntia vuoden 2015 yhteensä 100 tunnin työajan tasaamisvapaista, joten jäljellä ollut 3,5 tunnin tasaamisvapaa ei olisi riittänyt kahdeksan tunnin työvuorolle. Koska A laiminlöi tahallisesti työntekovelvoitteensa, työnantajalla oli työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä tarkoitettu työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukainen asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Suunnittelu- ja konsulttialalla 40 viikkotuntia työskentelevien toimihenkilöiden työaikaa lyhennetään vuositasolla 12,5 työpäivän (100 tuntia) verran (työehtosopimuksen 7 §:n 3 kohta). Työnantaja päättää vapaan antamisen ajankohdan. Vapaan antamisen ajankohta ilmoitetaan toimihenkilölle viimeistään 2 viikkoa ennen, ellei toimihenkilön kanssa vapaan pitämisestä muuta sovita. Vapaa pidetään työnantajan osoituksen mukaan 1, 2, 3 tai 4 työvuoroa tai -päivää kerrallaan, ellei lyhyemmästä vapaasta sovita.

A:lle annettiin varoitus 11.6.2014, koska hän oli myöhästynyt töistä 2 tuntia ja 45 minuuttia. Hän sai toisen varoituksen 11.7.2014, koska hän oli myöhästynyt töistä 2 tuntia. A:lle aiemmin annetut irtisanomisuhkaiset varoitukset oli annettu samanlaisesta menettelystä kuin se, jonka johdosta hänen työsopimuksensa irtisanottiin. Varoituksista oli irtisanomishetkellä kulunut aikaa vain 7 ja 8 kuukautta. Varoitukset voidaan näin ollen ottaa huomioon irtisanomisperusteen täyttymistä arvioitaessa.

A oli pitänyt ensimmäisen työajan tasaamisvapaansa Porvoossa 26.1.2015. B ei ollut myöntänyt A:lle vapaata, eikä muuttanut vapaapäiväkäytäntöä. B kirjoitti sähköpostiviestissään, että pekkaspäivät oli 27.1.2015 lähtien sovittava etukäteen. B täsmensi asiaa vielä sähköpostiviestissään torstaiaamuna 5.2.2015 ja muistutti samalla, että vapaista on aina sovittava etukäteen. Viestissä 3.2.2015 B viittasi työaikajärjestelmään kirjattavia tietoja koskevaan aiempaan kysymykseensä, jolloin "No ok tarkoitin kyllä 27tiistaita" tarkoitti sitä, että hän oli aiemmin virheellisesti tiedustellut A:lta 26. päivän työaikatietoja, jolloin A oli ollut pekkasvapaalla.

Vaihtoehtona vapaan myöntämiselle A pyysi työnantajaa maksamaan hänen ostamansa lentolipun tai palkatonta vapaata. A tiesi tuolloin, ettei tasaamisvapaa riitä kahdeksan tunnin työvuorolle. Palkattomien vapaiden myöntäminen on työnantajan harkinnassa ja yhtiön henkilöstöasioista vastaava F vahvisti A:lle torstaina 5.2.2015, ettei työtilanne salli vapaiden pitämistä, eikä työnantaja ole velvollinen korvaamaan hänen lentolippuaan.

A:lla oli perjantain 6.2.2015 työvuoron jälkeen vapaa viikonloppu, joten asiassa ei ole kysymys viikonloppuna työskentelystä, joka on ylityötä ja vapaaehtoista. A ei ollut Porvoossa työskennellessään yhtenäkään viikonloppuna työssä. Työnantaja ei ole vastuussa siitä, jos A on sopinut lapsensa hoitojärjestelyistä siten, ettei hän pysty noudattamaan niitä työvuoronsa johdosta.

A oli työskennellyt torstaihin 5.2.2015 mennessä Porvoossa vain kolme viikkoa. Tuona aikana hän oli pyytänyt kerran työajan tasaamisvapaata B:ltä etukäteen. Myös Raahessa työskennellessään A:n oli ennen tasaamisvapaan pitämistä täytynyt pyytää etukäteen lupa esimieheltään E:ltä. Näin ollen A ei ole voinut olla siinä käsityksessä, ettei vapaiden pitämiseen tarvita esimiehen lupaa. A ei olisi voinut pitää tasaamisvapaata ilman esimiehen suostumusta. Yhtiön tiedossa ei ole, kenen kanssa A oli vapaasta suullisesti sopinut. Vapaan pitämisestä olisi kuitenkin tullut sopia esimiehen kanssa.

Porvoossa työskennellään työpareittain, joten työntekijän poissaolo edellyttää aina sijaisen hankkimista. Yhtiön asiakkaat tilaavat tietyn määrän yhtiön työntekijöitä tiettynä ajankohtana, eli yhtiöllä on velvoite pitää työssä tietty määrä työntekijöitä kerrallaan. Asiakkaan kanssa tehty sopimus edellytti, että A olisi työskennellyt perjantaina 6.2.2015 työparinsa kanssa. A ei ollut hankkinut itselleen sijaista perjantaiksi 6.2.2015, vaan työnantaja hankki sijaisen tekemään hänen työvuoronsa ylityönä.

A:n työsopimus irtisanottiin maanantaina 9.2.2015 järjestetyn kuulemistilaisuuden jälkeen.

Korvauksen määrästä

Mikäli yhtiön katsottaisiin olevan velvollinen maksamaan korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, vaadittu kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavaa korvaus on määrällisesti liian suuri. Korvauksen suuruutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, että A on tahallaan rikkonut työsuhteeseensa liittyviä velvoitteita ja työllistynyt pian työsuhteensa päätyttyä.

Mikäli kanne hyväksyttäisiin, korvauksen määrää arvioitaessa on sitä alentavana otettava huomioon A:n oma menettely ja se, että hän on työllistynyt heti irtisanomisen jälkeen.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

DEKRA Industrial Oy on 9.2.2015 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 9.3.2015. Työnantaja on ilmoittanut irtisanomisen syyksi toistuvan työvelvoitteen laiminlyönnin ja ohjeiden vastaisen menettelyn, joka oli jatkunut kirjallisesta varoituksesta huolimatta (K1, V1).

Asiassa on riidatonta, että A:lle on 11.6. ja 11.7.2014 annettu kirjalliset varoitukset toistuvista sovittujen työaikojen laiminlyönneistä, kun A oli useasti myöhästynyt työstä (K2–3 ja V2–3). Riidatonta on myös, että A on perjantaina 6.2.2015 ollut poissa työstä ja että hänellä olisi tuolloin ollut työpäivä. Kantajan mukaan A oli sopinut työtovereidensa kanssa pitävänsä vapaapäivän 6.2.2015 eikä A:lle aiemmin annetuilla varoituksilla ollut merkitystä irtisanomisperustetta arvioitaessa. Vastaajan mukaan A:n irtisanominen on ollut työehtosopimuksen ja lain mukainen, koska A on esimiehen kiellosta huolimatta ollut poissa työstä 6.2.2015 ja annetuilla varoituksilla on ollut asiallinen ja ajallinen yhteys irtisanomisperusteeseen.

Asiassa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A ollut luvatta poissa työstä perjantaina 6.2.2015 ja onko työnantajalla ollut A:n menettelyn johdosta asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus. Arvioitavaksi tulee myös kysymys siitä, mikä merkitys A:n aiemmin saamille varoituksille on asiassa annettava.

Varoituksista ja irtisanomisperusteesta esitetty selvitys

DEKRA Industrial Oy:n toimitusjohtaja C on kertonut, että yhtiön kaikissa toimipaikoissa noudatettiin samaa käytäntöä vapaapäivien myöntämisessä. Esimiehet myönsivät luvat poissaoloille, sillä he tiesivät parhaiten asiakkaiden tarpeet ja kulloisenkin työtilanteen. Luvattomat poissaolot ja myöhästelyt olivat haitallisia yhtiön luotettavuuden kannalta ja muun muassa siksi, että työtä tehtiin pareittain. A irtisanottiin, koska hän ei tullut työhön sovittuna aikana. A kertoi irtisanomisen yhteydessä, että hän oli myöhästellyt kesällä 2014 lapsen valvotettua häntä öisin.

A on kertonut, että hänen elämäntilanteensa oli keväällä ja kesällä 2014 kuormittava, mistä aiheutui univajetta. A myöhästeli työstä muutamia kertoja ja 11.6.2014 hänen esimiehensä E antoi hänelle ensimmäisen kirjallisen varoituksen. A kertoi E:lle, että myöhästyminen johtui univajeesta. A:n olisi 11.6.2014 tullut lähteä Kiuruvedelle, jonne oli hänen myöhästymisensä johdosta lähtenyt toinen työntekijä. Toinen varoitus johtui myöhästymisestä 11.7.2014, jolloin A ei kuitenkaan ollut asiakastyössä, eikä hänelle tarvittu sijaista. A kertoi vuoden 2015 alussa Porvoon toimipaikkaan siirtyessään E:n esimiehelle, että hän tapaa lastaan joka toinen viikonloppu Raahessa. A:n esimies B ohjeisti A:ta tekstiviestitse, että pitkänmatkalaiset voivat sopia vapaapäivien kulkemiset keskenään. Työtoveriltaan D:ltä A sai tietää, että tämä oli joka toinen viikonloppu käynyt kotonaan ja pitänyt perjantait tai maanantait tuolloin vapaata. A oli ymmärtänyt, että kunhan työtoverit saivat keskenään sovittua vapaapäivistä, riitti, että tästä ilmoitti B:lle. Näin olivat A:n mukaan muutkin työntekijät toimineet. B:n kanssa kommunikointi oli haasteellista, koska tämä oli harvoin työpaikalla samaan aikaan kuin A.

A:n täytyi olla poissa työstä perjantaina 6.2.2015, koska hän oli sopinut hoitavansa tuona viikonloppuna lastaan Raahessa eikä olisi ehtinyt matkustaa Raaheen perjantain työvuoron jälkeen. A kertoi etukäteen esimiehensä B:n pojalle G:lle tarvitsevansa perjantaina 6.2.2015 vapaata. G ei kieltänyt vapaan pitämistä, mistä A päätteli, että vapaasta oli sovittu. A muistutti sähköpostiviestillä B:tä (K4, V4) poissaolostaan ja hämmentyi, kun B vastasi, että vapaista on sovittava etukäteen (K4, V5 ja V6). A vastasi B:lle (K4, V13) olevansa perjantaina 6.2.2015 luvatta pois työstä, koska oli turhautunut tilanteeseen.

DEKRA Industrial Oy:n Raahen toimipaikan NDT-laboratorion esimies E toimi A:n esimiehenä Raahessa. E on kertonut, että A myöhästeli keväällä ja kesällä 2014 työstä 10 – 45 minuuttia, mistä E huomautti A:ta useita kertoja. A suhtautui huomautuksiin välinpitämättömästi ja kertoi, että myöhästely johtui valvomisesta lapsen vuoksi. Koska myöhästely jatkui huomautuksista huolimatta, E antoi A:lle kirjallisen varoituksen 11.6.2014 (K2, V2). A myöhästyi jälleen 11.7.2014, jolloin E antoi hänelle toisen kirjallisen varoituksen (K3, V3). Työntekijät eivät E:n mukaan voineet sopia vapaiden pitämisestä keskenään, vaan niihin tarvittiin esimiehen hyväksyntä.

DEKRA Industrial Oy:n Porvoon toimipaikan työmaapäällikkö B on kertonut, että työntekijät eivät voineet sopia keskenään vapaapäivistä, vaan niihin tarvittiin Porvoon toimipaikassa hänen hyväksyntänsä. Tämä käytäntö kerrottiin A:lle, kun hän aloitti työskentelyn Porvoossa. Puhetta ei ollut siitä, kuinka usein olisi mahdollista pitää pitkä viikonloppu. A oli kertonut perhetilanteestaan ja siitä, että hänen tuli käydä säännöllisesti kotona. G vastasi työnjaosta työvuorossa oleville työntekijöille, mutta hän ei voinut myöntää vapaapäiviä tai päättää työvuoroista. B ilmoitti sähköpostiviestillä A:lle torstaiaamuna 5.2.2015 (K4, V6), että A:lla oli työpäivä perjantaina 6.2.2015 ja että A oli jo pitänyt vuoden 2015 pekkasvapaansa.

DEKRA Industrial Oy:n työntekijä D työskenteli A:n työtoverina Porvoossa. D on kertonut pyrkivänsä käymään Porvoosta kotonaan Kemissä joka toinen viikonloppu. Tällöin D oli perjantain vapaalla, koska olisi muutoin päässyt lähtemään Kemiin vasta lauantain vastaisena yönä työvuoron jälkeen. D sai yleensä pitää vapaapäivän halutessaan, mutta vapaapäivät piti aina hyväksyttää etukäteen B:llä. Perjantaita 6.2.2015 edeltäneellä viikolla D kuuli A:n kysyvän G:ltä, voisiko A olla lapsenhoitovuoron vuoksi pois työstä perjantaina 6.2.2015. G vastasi, että "tällä hetkellä ei mitään estettä, katsotaan". D on kertonut olettaneensa, että lapsenhoito olisi hyvä peruste vapaalle.

Oikeudelliset lähtökohdat

Teknologiateollisuus ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välillä solmitun suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöiden työehtosopimuksen (1.12.2013 – 30.11.2016) irtisanomissuojasopimuksen III luvun 4 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1–2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Säännöksen 4 momentin mukaan työnantajan on kuultuaan työntekijää 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Edelleen säännöksen 5 momentin mukaan jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 ja 4 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että irtisanomisperusteen täyttymistä arvioitaessa voidaan ottaa huomioon vain aiheelliset huomautukset tai varoitukset. Irtisanomisoikeutta ei ole, mikäli varoitukset ovat aiheettomia tai ne on annettu vähäisistä rikkomuksista (TT 2005:31). Jotta irtisanomiskynnys ylittyisi, tulee työntekijän saamilla varoituksilla olla lisäksi jonkinlainen yhteys irtisanomisperusteeseen. Esimerkiksi ratkaisussa TT 2005:17 työntekijä oli saanut varoituksen, kun hän oli poistunut luvatta työnantajan hänelle määräämistä töistä. Tuomiossa katsottiin, että varoitus oli sinänsä liittynyt työvelvoitteen täyttämiseen, mutta toisella tavoin kuin työnantajan irtisanomisperusteeksi ilmoittama ammattitaidon puute. Varoitukselle ei voitu antaa sanottavaa merkitystä irtisanomisperusteen täyttymistä harkittaessa. Toisaalta silloin, kun varoitusten perusteena olevat rikkomukset ilmentävät erilaisuudestaan huolimatta työntekijän samantyyppistä välinpitämättömyyttä työtehtävien suorittamiseen, varoituksilla voi olla merkitystä irtisanomiskynnyksen ylittymistä arvioitaessa. Varoituksen ja irtisanomisperusteen välillä vallitsevan asiallisen yhteyden vaatimus ei siis välttämättä tarkoita sitä, että varoitus olisi annettu samankaltaisesta moitittavasta menettelystä, vaan yhteys voi ilmetä myös muulla tavalla (ks. esim. TT 2004:63 ja TT 1982:104).

Koska irtisanomisperusteen täyttymistä on arvioitava kokonaisuuden perusteella, varoituksiin ei voida soveltaa kaavamaisia vanhentumisaikoja (HE 157/2000 vp s. 101; TT 2000:40, TT 2002:53 ja TT 2002:79). Ainakin noin vuoden vanhoihin varoituksiin on katsottu voitavan vedota (TT 2000:40), mutta myös tätä vanhemmat varoitukset on voitu huomioida kokonaisarvioinnissa, jos varoitusten syillä on ollut asiallinen yhteys työsuhteen päättämisperusteeseen (TT 2002:53). Arvio on siis tapauskohtainen ja riippuu muun muassa työntekijän rikkomuksen ja laiminlyönnin vakavuusasteesta.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Työstä poissaolo 6.2.2015

Asiassa on riidatonta, että A on perjantaina 6.2.2015 ollut poissa työstä. A:n mukaan hän on ilmoittanut poissaolostaan etukäteen G:lle, joka ei ole kieltänyt häntä pitämästä vapaata. Tolosen kertomuksen mukaan G on vastannut A:lle, että "tällä hetkellä ei mitään estettä, katsotaan". A on kertonut olettaneensa, että asia oli sovittu. Asiassa on kuitenkin E:n, B:n ja D:n kertomuksilla selvitetty, että työntekijät tarvitsivat vapaapäiville esimiehen, eli Porvoon toimipaikassa B:n, hyväksynnän. Asiassa esitetyssä selvityksessä mikään ei viittaa siihen, että työntekijät olisivat voineet sopia keskenään vapaapäivien pitämisestä Raahen tai Porvoon toimipaikassa tai että G:llä olisi ollut oikeus myöntää vapaapäiviä Porvoon toimipaikassa. Sen sijaan asiassa on selvitetty, että vapaapäiville tarvittiin Porvoon toimipaikassa aina B:n suostumus.

B on torstaina 5.2.2015 kello 9.30 ilmoittanut A:lle lähettämässään sähköpostiviestissä, että perjantai 6.2.2015 on A:n työpäivä (K4, V6). Torstaina 5.2.2015 B on todennut A:lle kello 17.44 lähettämässään sähköpostiviestissä, että hän ei ole luvannut A:lle vapaata ja kello 18.30 lähettämässään sähköpostiviestissä, että mikäli A ei ole perjantaina 6.2.2015 työssä, se katsotaan luvattomaksi poissaoloksi. A on vastannut B:lle torstaina 5.2.2015 kello 18.41, että hän on huomenna luvattomasti poissa työstä, minkä jälkeen hänen esimiehensä ja hallinto käsittelevät asian.

A:n ja B:n välinen sähköpostiviestikirjeenvaihto osoittaa B:n ilmoittaneen A:lle torstaina 5.2.2015, ettei hän ole luvannut tälle vapaata ja että mahdollinen poissaolo perjantaina 6.2.2015 katsotaan luvattomaksi. A on itsekin kirjoittanut B:lle olevansa perjantaina 6.2.2015 luvattomasti poissa työstä. Näin ollen asiassa on selvitetty, ettei A:lla ole ollut poissaololleen B:n lupaa, ja että A on viestinsä perusteella sen itsekin ymmärtänyt. Asiaa ei tule arvioida toisin silläkään perusteella, että A on mahdollisesti tulkinnut B:ltä tiistaina 3.2.2015 kello 19.08 saamansa, työaikajärjestelmään kirjattavia tietoja koskevan sähköpostiviestin virheellisesti siten, että tämä olisi myöntänyt luvan poissaololle.

Varoitukset

A:lle on 11.6. ja 11.7.2014 annettu kirjalliset varoitukset toistuvan työstä myöhästymisen johdosta (K2–3 ja V2–3). A:n mukaan myöhästymiset Raahessa keväällä ja kesällä 2014 johtuivat unettomuudesta, mikä oli myös E:n tiedossa. E:n mukaan A:ta oli jo ennen varoituksia huomautettu useita kertoja myöhästymisestä, jolloin A oli kertonut myöhästymisten johtuneen lapsen vuoksi valvotuista öistä. Asiassa esitetystä selvityksestä ei ole pääteltävissä, että A:lla olisi ollut varoituksiin johtaneille työstä myöhästymisille sellainen työnantajankin tiedossa ollut syy, jonka perusteella varoitukset tulisi katsoa aiheettomiksi.

A:n työsopimus on 9.2.2015 irtisanottu, jolloin hänelle 11.6.2014 annetusta varoituksesta (K2, V2) oli kulunut noin kahdeksan ja 11.7.2014 annetusta varoituksesta (K3, V3) noin seitsemän kuukautta. Molemmista varoituksista oli siten irtisanomishetkellä kulunut selvästi alle vuosi. Työtuomioistuin katsoo, että varoituksilla on ollut ajallinen yhteys irtisanomiseen.

Varoitukset on annettu toistuvista sovittujen työaikojen laiminlyönneistä ja niihin on kirjattu, että mikään työajan laiminlyömiseksi tai muuksi rikkeeksi katsottava toimintatapa ei saa toistua. A on irtisanottu toistuvan työvelvoitteen laiminlyönnin ja ohjeiden vastaisen menettelyn johdosta sen jälkeen, kun hän on ollut poissa työstä 6.2.2015. Sekä varoitusten antamisen että työsopimuksen irtisanomisen syynä on siten ollut työaikojen laiminlyönti. Työtuomioistuin katsoo, että varoituksilla on ollut asiallinen yhteys irtisanomisperusteeseen. Varoituksiin on lisäksi kirjattu, että työajan laiminlyömisen jatkuessa työsuhde irtisanotaan. Varoitukset on siten annettu myös irtisanomisen uhalla.

Edellä lausutuilla perusteilla 11.6. ja 11.7.2014 annetuille varoituksille on annettava merkitystä irtisanomiskynnyksen ylittymistä arvioitaessa.

Johtopäätös

Edellä kerrotuilla perusteilla A:n on selvitetty olleen ilman työnantajan lupaa poissa työstä perjantaina 6.2.2015 siten, että DEKRA Industrial Oy:llä on A:lle aiemmin annetut varoituksetkin huomioon ottaen ollut olosuhteita kokonaisuutena arvioiden suunnittelu- ja konsulttialan toimihenkilöiden työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n ja työsopimuslain 7 luvun 1–2 §:n mukainen asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Kanne on edellä lausutuilla perusteilla hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Ammattiliitto Pro ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla asian hävitessään velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja DEKRA Industrial Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Teknologiateollisuus ry ja DEKRA Industrial Oy ovat ilmoittaneet asiamiehensä ajankäytöksi 58,5 tuntia ja oikeudenkäyntikulujen määräksi 5.850 euroa. Ammattiliitto Pro ry on paljoksunut vaatimusta siltä osin kuin asiamiehen ajankäyttö on ylittänyt 30 tuntia ja oikeudenkäyntikulujen määrä 3.000 euroa.

Ottaen huomioon asian laatu, laajuus ja se, että vastaajalla on ollut asiassa todistustaakka, työtuomioistuin pitää Teknologiateollisuus ry:n ja DEKRA Industrial Oy:n asiamiehen ajankäyttöä kohtuullisena. Näin ollen Ammattiliitto Pro ry on velvollinen korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvamaan Teknologiateollisuus ry:n ja DEKRA Industrial Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.850 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Anttila puheenjohtajana sekä Wirén, Äimälä, Lindström, Lehto ja Vettainen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.