25.8.2017

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry (PALTA) on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että PALTA:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n (IAU) välillä on voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016– 15.11.2017.

Lisäksi PALTA on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa IAU:n korvaamaan PALTA:n oikeudenkäyntikulut asiassa 6.549,80 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Neuvottelutuloksen 7. kohdassa ("Sopimuksen sitovuus") on todettu, että osapuolilla on oikeus irtaantua neuvottelutuloksen mukaisesta ratkaisusta, jos työmarkkinakeskusjärjestöt toteavat 31.5.2016 jälkeen, ettei kilpailukykysopimusta synny. Keskusjärjestöt ovat todenneet kilpailukykysopimuksen syntyneen 14.6.2016, eikä lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta ole sen paremmin IAU kuin PALTA voinut enää irtaantua. Koska irtaantuminen ei ole ollut mahdollista enää keskusjärjestöpäätöksen jälkeen, oli liittojen niin kutsutulla kilpailukykysopimuskierroksella hyväksyttävä työehtosopimusratkaisut ennen kattavuuden arviointia. Käytännössä liitot hyväksyivät neuvottelutulokset välittömästi niiden synnyttyä. Myös IAU hyväksyi lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen 31.5.2016 ennen sen allekirjoittamista. IAU:n sääntöjen mukaan edellytyksenä sitovan työehtosopimuksen syntymiselle ei ole työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittaminen. PALTA:n ja IAU:n välillä ei ole ollut vakiintunutta käytäntöä allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittamisesta työehtosopimuksen syntymisen edellytyksenä.

Kesän 2016 aikana lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta soveltavissa yrityksissä aloitettiin paikalliset neuvottelut niin kutsutun kiky-sopimuksen 24 tunnin työajan pidennyksestä. Paikalliset sopimukset saatiin sovittua pääosin määräaikaan 30.9.2016 mennessä ja viimeisinkin sopimus solmittiin marraskuussa 2016. Työajan pidennyksestä tehtyjä sopimuksia on ryhdytty noudattamaan sovitusti alan yrityksissä, niistä ensimmäistä jo 15.11.2016 alkaen, ja niitä on noudatettu edelleen.

Elokuussa 2016 IAU lähetti PALTA:lle luonnoksen uudeksi työehtosopimukseksi, johon on kirjattu sovitut muutokset työehtosopimukseen. Marraskuussa 2016, kun asiaan on palattu, on syntynyt erimielisyyttä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan päivämäärästä. IAU on halunnut päivämääräksi 31.5.2016 ja PALTA ei ole ollut halukas allekirjoittamaan allekirjoituspöytäkirjaa takautuvasti. Asiaa on perusteltu puolin ja toisin, kunnes PALTA on 24.11.2016 suostunut IAU:n ehdottamaan päivämäärään 31.5.2016. Tällöin IAU on kuitenkin ilmoittanut aiemmasta kannastaan poiketen, ettei se olekaan halukas allekirjoittamaan allekirjoituspöytäkirjaa ja että se käsittelisi asiaa hallituksensa kokouksessa 13.12.2016. IAU ilmoitti PALTA:lle tuon IAU:n hallituksen kokouksen jälkeen, ettei sillä ollut tuolla hetkellä edellytyksiä allekirjoittaa uutta lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta. Kieltäytymisperuste ei ole enää liittynyt esimerkiksi allekirjoituspöytäkirjan päivämäärään tai sisältöön, vaan IAU on kertonut kieltäytymisen syyksi sen, että se on halunnut kytkeä asian Airpro Oy:n sopimustilanteeseen.

Tämän lisäksi IAU on ilmoittanut samalla kirjeellä 14.12.2016 katsovansa, että koska lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta aikavälille 15.11.2013–15.11.2016 ei ole irtisanottu kummaltakaan puolelta kirjallisesti sopimuksen määräämällä tavalla, jatkuisi sen voimassaolo vuoden kerrallaan, ellei IAU:n ja PALTA:n välillä löydetä muuta ratkaisua. Edellä todetulla IAU on pyrkinyt painostamaan PALTA:a neuvottelemaan IAU:n kanssa Airpro Oy:tä koskevasta työehtosopimuksesta.

PALTA:n käsityksen mukaan tehty työehtosopimusratkaisu velvoittaa IAU:ta. Osapuolilla on ollut tarkoitus tehdä uusi työehtosopimus ja työehtosopimuksen ehdoista on päästy kirjallisesti yhteisymmärrykseen. Kummankin osapuolen hallintojen hyväksymän neuvottelutuloksen osana on lisäksi ollut nimenomainen sopimusehto irtaantumismahdollisuudesta. Kilpailukykysopimuksen kattavuuden arviointi on perustunut 14.6.2016 mennessä saavutettuihin, kilpailukykysopimuksen mukaisesti solmittuihin ratkaisuihin. Maan hallitus on tehnyt muun muassa omat verolinjauksensa saavutetun kattavuuden perusteella. IAU:lla ei ole ollut mahdollisuutta irtaantua neuvottelutuloksen tarkoittamasta työehtosopimusratkaisusta enää sen jälkeen kun keskusjärjestöt ovat allekirjoittaneet kilpailukykysopimuksen 14.6.2016.

Sopimusratkaisu on tehty keväällä 2016 ja sen noudattaminen on edellyttänyt kyseessä olevaa työehtosopimusta noudattavilta yrityksiltä valmistautumista hyvissä ajoin. Ensin yrityksissä on neuvoteltu paikallisista ratkaisuista ja sen jälkeen yhteisesti sovitut, kilpailukykysopimuksen mukaiset työajat on viety tietojärjestelmiin. Luonnollisesti myös vuoden 2017 talousarviot on tehty sovittujen ratkaisujen pohjalta. IAU:n yritys vetäytyä sopimusvastuustaan jälkikäteen aiheuttaa yrityksissä monenlaisia ongelmia ja kustannuksia. Työmarkkinajärjestelmän toimivuuden kannalta IAU:n toimintatapa on kestämätön.

Vastaus kannevaatimuksiin

Ilmailualan Unioni IAU ry (IAU) on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen. Lisäksi IAU on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa kantajan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA) korvaamaan IAU:n oikeudenkäyntikulut asiassa 5.300 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen uudistamisen yhteydessä osapuolet ovat aina toimineet samalla tavalla. Tekniikkana on ollut se, että uutta työehtosopimusta koskeva neuvottelutulos on allekirjoitettu neuvotteluihin osallistuneiden henkilöiden puolesta, jonka jälkeen neuvottelutulos ja siihen mahdollisesti tehtävät muutokset on vielä pitänyt hyväksyttää järjestöjen hallituksissa. Tämän jälkeen osapuolia sitovan työehtosopimuksen syntyminen on vahvistettu sitä koskevalla allekirjoituspöytäkirjalla, jonka ovat allekirjoittaneet osapuolten tahoilta ne henkilöt, joilla on ollut siihen toimivalta järjestöjensä sääntöjen mukaan.

IAU:n ja PALTA:n välillä saavutettu sekä IAU:n hallituksessa hyväksytty neuvottelutulos ei ole työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittama työehtosopimus. PALTA on esittänyt aikaisemmassa samojen osapuolten välisessä oikeusriidassa TT 2017:20, että PALTA:n varatoimitusjohtaja D:lla on ollut poikkeuksellisesti valtuutus hyväksyä ja allekirjoittaa kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset PALTA:a sitoviksi työehtosopimuksiksi. Työtuomioistuimen tuomiossa TT 2017:20 on myös tehty ero hyväksytyn neuvottelutuloksen ja allekirjoitetun työehtosopimuksen välillä.

PALTA:n kirjallisista todisteista (K3 ja K5) käy ilmi se, että neuvottelutuloksen sisällöstä ja siihen tehtävistä muutoksista on käyty neuvotteluja osapuolten välillä pitkälle syksyyn 2016 asti. Vaikka PALTA on lopulta 24.11.2016 tarjonnutkin IAU:lle allekirjoituspöytäkirjan sisällöksi neuvottelutuloksen mukaista ratkaisua ja allekirjoituspäivämääräksi neuvottelutuloksen saavuttamishetkeä, ei osapuolten välillä ole kuitenkaan saatu loppuun neuvotelluksi kirjalliseksi työehtosopimukseksi kutsuttavaa asiakirjaa. Päinvastoin, PALTA on ilmoittanut IAU:lle 15.12.2016, että PALTA ei sitoudu työehtosopimuksesta tehtävään painokseen ennen kuin sopimusasiat ovat kunnossa. Siten osapuolten saavuttama neuvottelutulos 31.5.2016 ei vielä sellaisenaan ole ollut osapuolia sitova työehtosopimus.

Tästä syystä myöskään lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta soveltavissa alan yrityksissä ei ole ryhdytty noudattamaan sovittuja 24 tunnin työajan pidennyksiä koskevia sopimuksia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

IAU ei ole ollut vetäytymässä sopimusvastuustaan PALTA:n väittämin tavoin, eikä ole pyrkinyt irtaantumaan lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta. Työehtosopimus ei ole ollut vielä voimassa, vaan 31.5.2016 saavutettu neuvottelutulos on ollut ainoastaan esisopimuksen luonteinen asiakirja. IAU:n hallitus on tehnyt päätöksen olla allekirjoittamatta lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa kokouksessaan 13.12.2016, kunnes sanotun työehtosopimuksen ja Airpro Oy:tä koskevan työehtosopimuksen rinnakkaisuus on selvitetty. Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalamääräysten mukaan sopimuksen soveltamispiirissä ei saa tehdä rinnakkaissopimusta ilman allekirjoittaneiden liittojen lupaa.

PALTA on solminut yksipuolisesti Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n kanssa lentoliikenteen palveluja koskevalle työehtosopimukselle rinnakkaisen työehtosopimuksen Airpro Oy:öön. IAU:n näkemystä rinnakkaissopimuksesta tukee työtuomioistuimen tuomio TT 2015:35, jonka perusteluista on luettavissa se, ettei ole estettä teettää Airpro Oy:ssä tehtävää maapalvelutyötä tai turvatarkastustyötä lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen piirissä. Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osalta tilanne on edelleen auki osapuolten välillä PALTA:n kieltäydyttyä neuvottelemasta Airpro Oy:tä koskevasta työehtosopimuksesta IAU:n kanssa.

Edellä kerrotuilla perusteilla osapuolten välillä 31.5.2016 saavutettu neuvottelutulos ei ole toistaiseksi johtanut kirjalliseksi työehtosopimukseksi kutsuttavan asiakirjan syntymiseen. Osapuolet ovat vahvistaneet vakiintuneen käytännön mukaisesti sitovan työehtosopimuksen syntymisen yhteisesti hyväksytyn allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittamisella, joka on ollut välttämätön edellytys tehdyn työehtosopimusratkaisun pätevyydelle.

Vasta 1.11.2016 päivätyksi merkityn allekirjoituspöytäkirjan hyväksymisellä ja sanotun pöytäkirjan allekirjoittamisella olisi osapuolten välille syntynyt sitova työehtosopimusratkaisu (katso myös työtuomioistuimen tuomio TT 1992:48). Edellä mainittujen sopimusten rinnakkaisuuksien selvittelyn ollessa kesken ei IAU:n ja PALTA:n välillä ole ollut voimassa kilpailukykysopimuksen mukaista lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta ajalla 16.11.2016–15.11.2017. Tämän vuoksi PALTA:n kanne on hylättävä ennenaikaisena.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko Ilmailualan Unioni IAU ry:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n välillä voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016–15.11.2017. Kantaja PALTA ry on katsonut, että osapuolten välillä on voimassa edellä mainittu työehtosopimus. Vastaaja IAU ry on katsonut, että kyseinen työehtosopimus ei ole voimassa osapuolten välillä.

IAU ry on vedonnut ensinnäkin siihen, että PALTA ry ei ole hyväksynyt neuvottelutulosta, joka saavutettiin osapuolten välillä 31.5.2016. Lisäksi IAU ry on vedonnut siihen, että osapuolten välille olisi syntynyt sitova kilpailukykysopimuksen mukainen työehtosopimus, mikäli osapuolten välillä olisi hyväksytty ja allekirjoitettu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja. Kun näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, osapuolten välillä saavutettu neuvottelutulos, joka on hyväksytty IAU ry:n hallituksessa, ei ole työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittama työehtosopimus.

PALTA ry on todennut, että se on hyväksynyt 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen. Edelleen PALTA ry:n mukaan 31.5.2016 saavutettu neuvottelutulos yhdessä tuolloin voimassa olleen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen kanssa on täyttänyt työehtosopimuslain 2 §:ssä tarkoitetun kirjallista määrämuotoa koskevan vaatimuksen, eikä erillistä allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittamista ole edellytetty.

Työehtosopimuslain säännökset

Työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus työehtosopimuslain tarkoittamassa mielessä on sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajain yhdistys tekee yhden tahi useamman rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimus syntyy myös siten, että sen sisältö merkitään sopimuspuolten välisessä neuvottelussa laadittavaan pöytäkirjaan, joka todetaan yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi.

Asiassa esitetty selvitys

Neuvottelutuloksen 31.5.2016 hyväksymisestä PALTA ry:ssä esitetty näyttö

PALTA ry:n varatoimitusjohtaja D on kertonut, että PALTA ry:n sääntöjen mukaan PALTA ry:n hallitus hyväksyy työehtosopimusratkaisut, mutta että yhdistyksen hallitus on delegoinut tämän päätöksentekovaltuuden poikkeustapauksia lukuun ottamatta PALTA ry:n työmarkkinavaliokunnalle. Kilpailukykysopimuksen mukaisella neuvottelukierroksella työmarkkinavaliokunta oli valtuuttanut puolestaan D:n hyväksymään työehtosopimusratkaisut PALTA ry:tä sitoviksi työehtosopimuksiksi. Edellytyksenä sille, että D hyväksyi neuvotellut työehtosopimusratkaisut oli, että kukin saavutettu neuvottelutulos oli kilpailukykysopimuksen mukainen. Näin on asian laita ollut 31.5.2016 saavutetun lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen kohdalla. D sai tiedon edellä mainitun työehtosopimusratkaisun syntymisestä neuvottelijana toimineelta C:ltä 31.5.2016 kello 12.41, minkä jälkeen D hyväksyi sen vapaamuotoisesti toteamalla "ok". Kaikkiaan PALTA ry:ssä saavutettiin touko-kesäkuun 2016 vaihteessa 121 kilpailukykysopimuksen mukaista sopimusta, ja D hyväksyi ne PALTA ry:n puolesta saatuaan niistä tiedon.

Kirjallisena todisteena olevan PALTA ry:n työmarkkinavaliokunnan kokouksen 22.3.2016 pöytäkirjan mukaan yhdistyksen työmarkkinavaliokunta on päättänyt valtuuttaa varatoimitusjohtajan hyväksymään ja allekirjoittamaan kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset PALTA ry:tä sitoviksi työehtosopimuksiksi.

Neuvottelutuloksen 31.5.2016 hyväksymisestä PALTA ry:ssä esitetyn näytön arviointi ja johtopäätös

Yksi pätevän työehtosopimuksen syntymisen edellytys on, että työehtosopimusratkaisu hyväksytään sen osapuolina olevissa järjestöissä. Tässä asiassa IAU ry on kyseenalaistanut sen, onko PALTA ry hyväksynyt osapuolten välillä 31.5.2015 saavutetun lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että sitovan työehtosopimusratkaisun syntyminen edellyttää, että neuvottelutulos hyväksytään työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen päättävissä toimielimissä yhdistyslain tai yhdistyksen sääntöjen mukaisessa järjestyksessä (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2012, s. 41).

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuslaissa ei ole asetettu mitään määrämuotoa työehtosopimusratkaisun hyväksymiselle. Myöskään ei ole säädetty mitään määrämuotoa sille, millä tavoin tietyt henkilöt voidaan valtuuttaa hyväksymään työehtosopimusratkaisu neuvotteluosapuolta sitovaksi työehtosopimukseksi. Sopimusoikeudelliseen yksityisautonomian käsitteeseen kuuluu, että oikeustoimikelpoinen henkilö voi itse päättää, haluaako se tulla sidotuksi oikeustoimeen vai ei (ks. esimerkiksi Mika Hemmo, Sopimusoikeus I, 2003, s. 530 ja T.M Kivimäki - Matti Ylöstalo, Suomen siviilioikeuden oppikirja, Yleinen osa, 1973, s. 56).

PALTA ry on kertonut työtuomioistuimessa, että se on hyväksynyt 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen. Lisäksi yhdistyksen varatoimitusjohtaja D on kertonut työtuomioistuimessa, että hänellä on ollut kelpoisuus hyväksyä kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset PALTA ry:n puolesta ja näin hän on myös tehnyt lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen kohdalla 31.5.2016. D:n kelpoisuus hyväksyä kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset PALTA ry:n puolesta käy ilmi myös kirjallisena todisteena esitetystä PALTA ry:n työmarkkinavaliokunnan kokouspöytäkirjasta 22.3.2016. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että PALTA ry on pätevästi hyväksynyt 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin määrämuodon täyttymisestä asiassa esitetty selvitys

D on kertonut, että kilpailukykysopimuksen mukaisen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa ei ole allekirjoitettu. Kyseinen työehtosopimus on kuitenkin tullut sen osapuolia sitovaksi silloin kun osapuolten hallinnot ovat hyväksyneet sen sääntöjensä mukaisesti. D on kertonut, että PALTA ry:ssä on pyritty siihen, että allekirjoituspöytäkirja vastaisi mahdollisimman pitkälti neuvottelutulosta, jotta allekirjoituspöytäkirjan laatiminen olisi sujuvaa. D ei ole osannut sanoa, onko näin ollut asian laita tässä tapauksessa. Yleensä allekirjoituspöytäkirja on laadittu ja sen ovat allekirjoittaneet D sekä useimmiten asianomaisen sopimusryhmän päällikkö.

IAU ry:n puheenjohtaja A, joka on osallistunut lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvotteluihin, on kertonut, että yleensä IAU ry:n ja PALTA ry:n välillä on laadittu allekirjoituspöytäkirja, jonka ovat allekirjoittaneet PALTA ry:n puolelta D ja asianomaisen osaston työmarkkinapäällikkö. IAU ry ei ole koskaan pitänyt neuvottelukunnan edustajien allekirjoittamaa neuvottelutulosta osapuolia sitovana työehtosopimuksena, vaan työehtosopimus on tullut sitovaksi allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittamisella. Tässä tapauksessa neuvottelutuloksen 31.5.2016 hyväksymisen jälkeen IAU ry:n ja PALTA ry:n välillä ei ole saatu valmisteltua asiakirjoja sillä lailla, että olisi allekirjoitettu allekirjoituspöytäkirja ja olisi yhteisymmärrys uudesta työehtosopimuksesta.

PALTA ry:n johtava asiantuntija C, joka on vastannut lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta viiden vuoden ajan, on kertonut, että PALTA ry:ssä normaali menettely on ollut se, että allekirjoitettu neuvottelutulos on hyväksytty hallinnossa, minkä jälkeen sopimuksen jo synnyttyä on jossain vaiheessa laadittu allekirjoituspöytäkirja. C on kertonut, että hän on ainoana henkilönä allekirjoittanut PALTA ry:n puolesta lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen. C on edelleen kertonut, ettei hänellä ole ollut PALTA ry:n nimenkirjoitusoikeutta.

Edelleen C on kertonut, että kirjallisena todisteena oleva A:n C:lle 31.8.2016 lähettämä sähköpostiviesti otsikolla "Luonnos uudesta työehtosopimuksesta julkaisua varten" osoittaa, että työehtosopimus on syntynyt asianmukaisesti. Viestiin ei ole palattu, eikä A:n lähettämästä luonnoksesta ole keskusteltu mitään, vaan tarkoituksena on ollut se, että ensin tehtäisiin allekirjoituspöytäkirja. C on ajoittanut allekirjoituspöytäkirjan laatimisen PALTA ry:n ohjeistuksen mukaisesti, jonka mukaan allekirjoituspöytäkirjat tuli tehdä 31.10.2016 mennessä.

Vielä C on kertonut, että hän on käynyt kirjallisena todisteena esitetyn sähköpostikirjeenvaihdon A:n kanssa. C on kertonut lähettäneensä 1.11.2016 A:lle lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaluonnoksen sekä tekstitäsmennysehdotuksen työehtosopimukseen. Koska A:n C:lle 7.11.2016 lähettämän sähköpostin mukaan IAU ry ei ole suostunut tekstitäsmennysehdotukseen, C on ilmoittanut viestissään 8.11.2016 A:lle, että hänen ehdotuksensa voidaan ottaa pois ja mennä alkuperäisillä sanamuodoilla. Tämän jälkeen työehtosopimustekstin sanamuodoista ei ole ollut epäselvyyttä. C ja D tapasivat 23.11.2016 A:n ja B:n, jolloin keskusteltiin allekirjoituspöytäkirjan päivämäärästä, eikä epäselvyyttä työehtosopimustekstien sisällöstä tuolloin ollut. Työnantajille ei ole lähetetty 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen mukaista työehtosopimusta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n johtava asiantuntija G, joka on ollut lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelija vuosina 2004–2011, on kertonut, että neuvottelutulos vahvistettiin neuvottelukunnan jäsenten toimesta. Työehtosopimuksen syntymisen kannalta ratkaiseva hetki oli se, kun molemmat osapuolet olivat hyväksyneet neuvottelutuloksen omien sääntöjensä mukaisesti.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin säännöstä koskevat lain esityöt, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö

Työehtosopimuslain työehtosopimuksen muotoa koskeva 2 §:n 1 momentti on pysynyt asiallisesti muuttumattomana lain voimaantulosta 1.7.1946 alkaen (HE 157/2000 vp, s. 136). Työehtosopimuslain esitöiden (HE 20/1946, s. 1) mukaan säännöksen jälkimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta sopimuksen syntytavasta säädettiin vuoden 1946 työehtosopimuslaissa siitä syystä, että käytännössä oli ilmennyt, ettei aina ole ollut mahdollista säännöllisessä järjestyksessä tehdä työehtosopimusta siten, että molemmat asianosaiset allekirjoittavat itse sopimusasiakirjan.

Sopimusoikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kirjallisen muodon vaatimuksen täyttyminen ei välttämättä edellytä sitä, että asiakirja on myös osapuolten allekirjoittama. Joidenkin muotovaatimusten osalta allekirjoitusta saatetaan kuitenkin nimenomaisesti edellyttää. Esimerkkinä tällaisesta on annettu maakaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentti, jossa on säädetty nimenomaisesti, että kiinteistön kauppakirja on allekirjoitettava. (Hemmo, Sopimusoikeus I, 2003, s. 189)

Kari-Pekka Tiitinen on todennut teoksessaan Virkaehtosopimusoikeus, 1983, s. 140, että työehtosopimuksen kirjallista muotoa koskeva vaatimus edellyttää muun ohella sitä, että työehtosopimuksen allekirjoittavat sopijapuolten nimenkirjoitukseen asianmukaisesti oikeutetut henkilöt. Edelleen Tiitinen on todennut, että kun pöytäkirjan muotoon laadittua sopimusta ei työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan tarvitse välttämättä allekirjoittaa lainkaan, muotosäännöksissä tarkoitettujen vaihtoehtojen välillä ei voi olla jyrkkää eroa. Sen vuoksi Tiitinen on katsonut, että määrämuodon kannalta voitaneen pitää riittävänä, kun neuvotteluosapuolten nimenkirjoittajat tai heidän valtuuttamansa sopivat yhteisesti siitä tavasta, jolla virkaehtosopimukseksi tarkoitettu asiakirja todetaan oikeaksi ja näin sitten myös menetellään.

Koska työ- ja virkaehtosopimuslakien muotomääräykset vastaavat joitakin sanamuodollisia eroja lukuun ottamatta toisiaan, voidaan virkaehtosopimuksia koskevia kannanottoja käyttää hyväksi arvioitaessa pätevän työehtosopimuksen syntymiselle asetettuja edellytyksiä.

Oikeuskirjallisuudessa on myös katsottu, että jos muotomääräyksiä ei ole noudatettu, solmittu sopimus ei ole pätevä työehtosopimus (ks. esimerkiksi Kaarlo Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 16). Muotomääräysten noudattaminen on siten pätevän sopimuksen syntymisen ehdoton edellytys. Asianmukaisesti allekirjoittamattomilla tai oikeaksi toteamatta jääneillä asiakirjoilla, kuten esimerkiksi neuvottelupöytäkirjoilla, ei ole virkaehtosopimuslaeissa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia (Tiitinen s. 139).

Sopimusoikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että lakisääteisistä muotovaatimuksista johtuvat muotovirheet ovat niin sanottuja korjaantumattomia pätemättömyysperusteita. (Mika Hemmo, Sopimusoikeus I, 2003, s. 311). Tällainen muotovirhe ei sen vuoksi voi korjaantua esimerkiksi osapuolten hyväksynnän perusteella.

Vielä oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työtuomioistuin ei ole tulkinnut tavattoman ankarasti työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin muotomääräystä. Tätä on perusteltu muun ohella sillä, että määräysten liian ankara tulkinta saattaisi joissakin tapauksissa antaa toiselle sopimuskumppanille helpon "tekosyyn" vapautua tekemästään sopimuksesta joiltakin osin (Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 17).

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1992:48 katsottiin, että asianosaisliittojen välinen sopimusratkaisu, jonka kummankin liiton neuvotteluedustajat olivat allekirjoittaneet ja liittojen päättävät elimet samana iltana hyväksyneet, ei täyttänyt työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentissa säädettyä muotovaatimusta. Asiassa ei ollut nimittäin ennen työehtosopimuksen allekirjoitusta näytetty syntyneen sellaista pöytäkirjaa, joka olisi tullut yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi todetuksi. Näin ollen työehtosopimus oli syntynyt vasta, kun se oli allekirjoitettu noin kaksi kuukautta sopimusratkaisun syntymisen jälkeen.

Työtuomioistuimen tuomiolla TT 1980:134 ratkaistussa asiassa asianosaisliittojen välillä 9.3.1979 käydyissä neuvotteluissa oli sovittu eräistä palkkausta koskevista kysymyksistä. Neuvotteluissa mukana ollut henkilöstösihteeri oli laatinut neuvottelusta 12.3.1979 päivätyn pöytäkirjan, jonka hän oli yksin allekirjoittanut. Sopijapuolet eivät olleet allekirjoittaneet pöytäkirjaa eivätkä sopineet tavasta, jolla se todettaisiin oikeaksi. Pöytäkirja ei ollut näin ollen syntynyt työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentissa säädetyssä muodossa, eikä sitä voitu pitää asianosaisliittojen välillä voimassa olevana erillisenä työehtosopimuksena.

Työtuomioistuimen tuomiota TT 1965:18 koskevassa tapauksessa sopijapuolet eivät olleet allekirjoittaneet neuvottelupöytäkirjaa, eikä sitä ollut myöskään yhteisesti sovitulla tavalla todettu oikeaksi. Pöytäkirja ei näin ollen ollut syntynyt työehtosopimuksen tekemisestä säädetyssä muodossa. Myöskään tapauksessa TT 1960:2 sopijapuolten nimeämien neuvottelijain välillä käydyistä neuvotteluista laadittua pöytäkirjaa ei pidetty työehtosopimuksena, koska se ei ollut syntynyt siinä järjestyksessä kuin työehtosopimuslain 2 §:ssä oli työehtosopimuksesta säädetty.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1949:15 asianosaisten välisessä neuvottelussa, jossa oli sovittu valtioneuvoston työpalkkojen säännöstelystä antaman päätöksen soveltamisesta työntekijäin palkkoihin, laadittu pöytäkirja katsottiin oikeudelliselta luonteeltaan työehtosopimukseksi. Tuomion perustelut ovat suppeat, mutta ratkaisusta ilmenee, että pöytäkirjassa oli yksilöity, mitä neuvotteluja se koski sekä se, että neuvottelukokous oli todettu lailliseksi ja asianomaiset neuvottelijat sopijapuolten valtuuttamiksi. Lisäksi pöytäkirjassa oli sovittu, että neuvottelijapuolet tarkistavat sekä hyväksyvät pöytäkirjan ja pöytäkirja oli osapuolten allekirjoittama.

Arvio ja johtopäätökset työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin määrämuodon täyttymisestä asiassa

Lähtökohtana harkittaessa sitä, onko PALTA ry:n ja IAU ry:n välillä syntynyt osapuolia sitova kirjallinen työehtosopimus työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin nojalla on se, että säännöksen mukainen kirjallisuusvaatimus edellyttää paitsi sitä, että on olemassa asiakirja, jonka sisällön työehtosopimuksen osalliset ovat hyväksyneet asianmukaisessa järjestyksessä, myös sitä, että työehtosopimus on kaikkien sopimukseen osallisten yhdistysten tai järjestöjen asianmukaisesti allekirjoittama. Tätä kantaa tukee myös edellä selostettu työtuomioistuimen aikaisempi oikeuskäytäntö.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n nojalla työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen yleissitovan, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen ehdoista ja työoloista. Jokaisen asianomaisella alalla toimivan yrityksen ja työntekijän on sen vuoksi kyettävä selvittämään se, mikä on yleissitovan työehtosopimuksen sisältö. Tästä syystä työehtosopimuksen kirjallisuusvaatimus on erityisen tärkeä (ks. Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 16–17).

Se PALTA ry:n työtuomioistuimessa vetoama seikka, ettei työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin muotomääräystä tule tulkita liian ankarasti, jotta toinen sopimuskumppani ei saisi tekosyytä vapautua tekemästään sopimuksesta joiltakin osin, voidaan puolestaan sinänsä ottaa huomioon muotomääräystä tulkittaessa. Sanotulla perusteella työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin säännöksen mukaista muotomääräystä ei kuitenkaan voi kokonaan sivuuttaa.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentissa ei ole asetettu työehtosopimuksen pätevyyden edellytykseksi sitä, että kaikki sopijaosapuolet ovat läsnä samassa allekirjoitustilaisuudessa.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on käytyjen työehtosopimusneuvotteluiden perusteella laadittu aamupäivällä 31.5.2016 Neuvottelutulos, Lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus – kilpailukykysopimus -niminen asiakirja (= K2/V4). PALTA ry:n neuvottelijana toiminut C on ensin allekirjoittanut tämän asiakirjan PALTA ry:n puolesta ja lähettänyt asiakirjan sen jälkeen IAU ry:n puheenjohtaja A:lle ja varapuheenjohtaja B:lle allekirjoitettavaksi sähköpostilla 31.5.2016 kello 13.39 (= K3/V6). Tämän jälkeen neuvottelutulosta on käsitelty ja se on hyväksytty IAU ry:n hallituksessa 31.5.2016. Neuvottelutulos on palautettu IAU ry:n hallituksen kokouksen jälkeen PALTA ry:lle siten, että sanotun asiakirjan ovat tuossa vaiheessa allekirjoittaneet IAU ry:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, joilla on kirjallisena todisteena K7 esitettyjen IAU ry:n sääntöjen 15 §:n mukaan oikeus yhdessä kirjoittaa IAU ry:n nimi.

Työtuomioistuin katsoo, että kirjallinen todiste K2/V4 on sisällöltään niin täsmällinen, että tarkastellen sanottua asiakirjaa yhdessä sen laatimisen aikaan voimassa olleen PALTA ry:n ja IAU ry:n välillä solmitun lentoliikenteen palveluja koskeneen työehtosopimuksen kanssa voidaan todeta se, minkä sisältöinen neuvotteluratkaisun mukainen uusi työehtosopimus on.

Edellä kerrotuin tavoin kummatkin sopimusosapuolet ovat hyväksyneet neuvottelutulokseksi nimetyn asiakirjan itseään sitovaksi pätevällä tavalla. IAU ry on myös yhdistyksen hallituksen 31.5.2016 iltapäivällä tekemän neuvottelutuloksen hyväksymistä koskevan päätöksen jälkeen ilmoittanut päätöksestään PALTA ry:lle siten, että neuvottelutuloksen ovat allekirjoittaneet yhdistyksen nimenkirjoittamiseen oikeutetut kaksi henkilöä yhdessä, minkä jälkeen allekirjoitettu asiakirja on toimitettu PALTA ry:lle toimitettavaksi edelleen Elinkeinoelämän Keskusliitto ry:lle kilpailukykysopimuksen kattavuutta koskevan arvioinnin tekemistä varten.

IAU ry on vedonnut asiassa myös siihen, että neuvottelutuloksen 31.5.2016 ja C:n 1.11.2016 A:lle lähettämän allekirjoituspöytäkirjaluonnoksen sisältö ovat eronneet toisistaan, joten lopullista yhteisymmärrystä työehtosopimuksen sisällöstä ei ole vallinnut osapuolten välillä. Koska neuvotteluja on jatkettu osapuolten välillä vielä neuvottelutuloksen saavuttamisen jälkeen, ei IAU ry:n mukaan neuvottelutulos 31.5.2016 ole vielä sellaisenaan ollut osapuolia sitova työehtosopimus.

C on kertonut työtuomioistuimessa PALTA ry:n puolesta, että työehtosopimuksen sanamuodoista ei ole ollut epäselvyyttä enää 8.11.2016 jälkeen, jolloin hän on suostunut siihen, ettei hänen ehdottamaansa tekstitäsmennystä tehdä työehtosopimukseen.

A:n C:lle 31.8.2016 lähettämästä sähköpostiviestistä käy ilmi, että A on ehdottanut, että "nykyisen allekirjoituspöytäkirjan 7 § 'Vuosilomalain muutos 1.10.2013' jäisi pois uudesta työehtosopimuksesta". C:n A:lle 24.11.2016 lähettämän sähköpostin liitteenä olleessa allekirjoituspöytäkirjaluonnoksen 7. kohdassa todetaan muun muassa, että "Voimassa olevan työehtosopimuksen liitteenä olevan allekirjoituspöytäkirjan 7 § (Vuosilomalain muutos 1.10.2013) siirretään sellaisenaan työehtosopimuksen liitteenä olevaan allekirjoituspöytäkirjaan."

Työtuomioistuin katsoo, että pääasiassa ne seikat, joihin IAU ry on vedonnut osoittaakseen sitä, että osapuolten välillä ei olisi ollut yhteisymmärrystä lopullisesta työehtosopimuksen sisällöstä, ovat olleet teknisluonteisia muutosehdotuksia, joilla ei ole merkitystä asiaa harkittaessa. Asiassa on jäänyt selvittämättä se, mikä merkitys edellä kerrotulla vuosilomalain muutosta koskevan työehtosopimusmääräyksen sisällyttämisellä tai sisällyttämättä jättämisellä työehtosopimuksen liitteenä olevaan allekirjoituspöytäkirjaan olisi. Sanotulla syksyllä 2016 esiin tulleelle seikalla ei ole merkitystä harkittaessa PALTA ry:n ja IAU ry:n välillä vallinnutta yhteisymmärrystä työehtosopimuksen sisällöstä 31.5.2016.

Työtuomioistuin harkitsee edellä kerrotuilla perusteilla oikeaksi, että osapuolia sitova kirjallinen työehtosopimus on syntynyt neuvottelutuloksen ja sitä koskevan sähköpostikirjeenvaihdon perusteella 31.5.2016, jolloin kummatkin sopimusosapuolet ovat antaneet saman sisältöiset ja yhtäpitävät, itseään sitovat kirjalliset tahdonilmaisut, vaikka näitä tahdonilmaisuja ei ole esitetty yhden allekirjoituspöytäkirjan muodossa.

Yhteenveto

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo, että IAU ry:n ja PALTA ry:n välillä on voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016–15.11.2017. PALTA ry:n kanne on sen vuoksi hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Palvelualojen työnantajaliitto PALTA ry:n kanne hyväksytään edellä kerrotuilla perusteilla. Työtuomioistuin katsoo, että asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen tutkittavaksi. Edellä kerrotuista syistä asianosaiset saavat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välillä on voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016–15.11.2017.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Lallo, Ruohoniemi, Suokas ja Stenholm jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.