20.6.2016

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry ja Kunta-alan unioni ry vaativat, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Salon kaupungin toimeenpanema liitteessä mainittujen viranhaltijoiden 21 kalenteripäivän lomautus 21.5. ja 9.12.2013 välisenä aikana on 13 kalenteripäivän ylittävältä osalta kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen viranhaltijan lomauttamista koskevien määräysten vastainen,

- tuomitsee Salon kaupungin kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n mukaiseen hyvityssakkoon virkaehtosopimuksen tietensä rikkomisesta,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kunnallisen virkaehtosopimuslain 20 §:n mukaiseen hyvityssakkoon saman lain 11 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Salon kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 11.460,60 eurolla kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

Salon kaupunki on KVTES:n lomauttamista koskevien määräysten vastaisesti lomauttanut vuonna 2013 liitteessä mainitut viranhaltijat kolmeksi viikoksi eli 21 kalenteripäiväksi.

Kaupunginhallituksen tekemän periaatepäätöksen mukaan kyseiset viranhaltijat olisivat välttyneet lomautukselta, jos he olisivat vapaaehtoisesti hakeneet palkatonta virkavapaata 13 työpäivän ajaksi. Kaupungin ohjeistuksen mukaan virkavapaa olisi voitu hakea osissa siten, että palkanmenetys olisi ollut 13 päivän palkkaa vastaava määrä.

Huolimatta kaupungin asettamasta 3,5 miljoonan euron henkilöstömenojen säästötavoitteesta kaupunginhallitus on tosiasiassa hyväksynyt ja pitänyt riittävänä ja välttämättömänä henkilöstömenojen sitä säästöä, mikä kaupungille olisi syntynyt siinä tapauksessa, että viranhaltijat olisivat vapaaehtoisesti valinneet 13 päivän palkattoman virkavapaan. Kaupunginhallitus oli sitoutunut päätöksellään siihen, että niitä työntekijöitä/viranhaltijoita, jotka valitsevat 13 päivän palkattoman virkavapaan, ei lomauteta. Viranomaisen on päätöstä tehdessään täytynyt mieltää, että vaikka tällainen tilanne ehkä onkin epätodennäköinen, se on mahdollinen, ja henkilöstömenoissa syntyy siinä tapauksessa sitä vastaava säästö. Kun kaupunginhallituksen on täytynyt tämä mieltää, tätä henkilöstömenojen säästöä on pidettävä riittävänä ja välttämättömänä kaupungin talouden kannalta.

Todellinen ja välttämätön henkilöstömenojen säästötarve olisi ollut 2,8 miljoonaa euroa. Tähän olisi kaupungin omien laskelmien perusteella päädytty, jos henkilöstö olisi valinnut 13 kalenteripäivän palkattoman virkavapaan eikä lomautuksia ja jos 21 kalenteripäivän lomautussäästö olisi korvattu 13 kalenteripäivän lomautussäästöllä.

KVTES:n soveltamisohjeen mukaan kustannusten pakottava vähentämistarve kunnassa voi olla määräaikaisen tai toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen perusteena. Lomauttaminen ei siten 8 päivän tai toissijaisesti ainakaan viiden päivän osalta perustu pakottavaan taloudelliseen tarpeeseen, eikä se siten ole virkaehtosopimuksen mukainen.

Laskelma 14.2.2013 arvioituihin säästöihin perustuen

Lomautus 21 kalenteripäivää 1.881.600,00 €

=> 89.600 € / päivä

Talkoovapaat 13 työpäivää 1.640.600,00 €

=> 126.200 € / päivä

Yhdessä päivässä 215.800 €

Säästö yhteensä (1.881.600,00 € + 1.640.600,00 € =) 3.522.200 €

Sama säästö olisi kertynyt, mikäli henkilöt olisi lomautettu 16,3 päiväksi

(3.522.200 € : 215.800 € => 16,32 pv)

Salon kaupunki on lomautuspäätöksellään rikkonut myös virkaehtosopimuksen osana noudatettavan kunnallisen viranhaltijalain 30 §:ään sisältyvää hallinnollista suhteellisuusperiaatetta. Suhteellisuusperiaatteen mukaan viranomaisen toimien on oltava asianmukaisia, tarpeellisia ja oikein mitoitettuja suhteessa perusteltuun tavoitteeseen. Viranomainen ei saa ryhtyä toimiin, jotka ovat omiaan aiheuttamaan asianosaiselle tarpeetonta haittaa. Toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiin nähden ja niistä on valittava vähiten rajoittava tai oikeuksiin puuttuva (ks. TT 2013:93). Salon kaupunki on 21 kalenteripäivän lomautuksilla aiheuttanut tarpeetonta haittaa lomautetuille, koska riittävä säästö olisi saatu 13 päivän lomautuksella.

Lomautusperusteeksi on ilmoitettu yksinomaan taloudelliset syyt. Tällöin on suhteellisuusperiaatteen vastaista, kun kaupunki on lisännyt niiden viranhaltijoiden lomautuspäiviä verrattuna keskimääräisten lomautuspäivien tarpeeseen suhteessa säästötavoitteeseen sen vuoksi, että osa työntekijöistä/viranhaltijoista on valinnut palkattoman virkavapaan välttyäkseen lomautukselta. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että lomautettuja viranhaltijoita "rangaistaan" pidemmällä lomautuksella kuin mitä laskennallinen lomautustarve tavoiteltuihin säästöihin nähden osoittaisi.

Kaupungin menettelyä voidaan tältä osin pitää myös tarkoitussidonnaisuuden periaatteen vastaisena. Tarkoitussidonnaisuuden periaate yleisenä hallinnon oikeusperiaatteista sisältää viranomaisen yleisen velvollisuuden käyttää toimivaltaa vain siihen tarkoitukseen, johon se on lain mukaan määritelty tai tarkoitettu käytettäväksi. Viranomainen ei saa ryhtyä edistämään muita tarkoitusperiä kuin niitä, jotka kuuluvat sen tehtäväpiiriin ja sisältyvät tapaukseen sovellettavan lain tavoitteisiin. Viranomaisen on siis käytettävä toimivaltaansa yksinomaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja muussa tapauksessa kyse on viranomaisen harkintavallan väärinkäytöstä.

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen

Salon kaupunki on rikkonut tietensä virkaehtosopimuksen lomauttamista koskevia määräyksiä ja se on tuomittava hyvityssakkoon. Virkaehtosopimuksen soveltamisohjeen mukaan kustannusten pakottava vähentämistarve voi olla määräaikaisen lomautuksen perusteena. Kaupungin on täytynyt havaita, että tällaista virkaehtosopimuksen edellyttämää kustannusten pakottavaa vähentämistarvetta liitteessä mainittujen viranhaltijoiden lomauttamiselle yli 13 kalenteripäivän ajaksi ei ole voinut olla olemassa, koska mainitut viranhaltijat olisivat välttyneet lomautukselta, mikäli he olisivat ottaneet palkatonta niin sanottua talkoovapaata 13 päivän ajaksi. Tällöin kaupunki olisi tyytynyt siihen kustannussäästöön, mikä tällä palkattomalla virkavapaalla olisi saavutettu. Näin ollen virkaehtosopimuksen mukaista pakottavaa tarvetta tämän ylittävään lomautukseen ei ole ollut.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunnallinen työmarkkinalaitos on asiasta pidetyissä keskusneuvotteluissa hyväksynyt Salon kaupungin toimenpiteet.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi tullut ohjeistaa Salon kaupunkia perumaan taannehtivasti liitteessä mainittujen viranhaltijoiden lomautukset siltä osin kuin ne ylittävät 13 kalenteripäivää. Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos on tämän laiminlyönyt, se on tuomittava maksamaan virkaehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Salon kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että JUKO ry, KoHo ry ja Kunta-alan unioni ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 4.375,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

Salon kaupungilla oli 7 miljoonan euron pakottava säästötarve, josta 3,5 miljoonaa euroa oli tarkoitus säästää henkilöstömenoista. Työnantaja on voinut toteuttaa lomautukset tilanteessa, jossa palkansaajajärjestöt eivät ole suostuneet sopimaan henkilöstösäästöistä. Tilanteessa, jossa on pakottava kustannusten vähentämistarve henkilöstömenoissa, voidaan edellyttää, että käytännössä koko henkilöstö osallistuu säästöihin ja että se osa henkilöstöstä, joka ei vapaaehtoisiin säästöihin osallistu, lomautetaan.

Lomautetuilla on ollut todellinen mahdollisuus valita myös palkaton vapaa. Heillä on ollut tiedossaan eri vaihtoehdot ja niiden taloudelliset vaikutukset. Heitä ei ole asetettu muita huonompaan asemaan. Lomautusjakson pituus on voinut olla pidempi kuin palkattoman vapaan muun muassa sen vuoksi, että palkattomien vapaiden järjestäminen on hallinnollisesti ja toiminnan järjestelyn kannalta edullisempaa ja palvelutuotannon kannalta monin tavoin joustavampi tapa säästää kuin lomautukset. Työnantajan oli lomautuksia suunnitellessaan otettava huomioon palvelutuotannon tarpeet ja minimoitava palvelutuotannolle aiheutuneita haittoja. Kaupungilla oli myös velvollisuus järjestää palvelut kuntalaisille lainsäädännössä edellytetyllä tavalla. Työnantaja pyrki kuitenkin järjestämään lomautuksen siten, että siitä aiheutuisi lomautetulle mahdollisimman vähän haittaa.

Palkansaajajärjestöt eivät olleet yhteistoimintamenettelyn aikana tai keskusneuvotteluiden yhteydessä eri mieltä 7 miljoonan euron säästötarpeesta. Eri mieltä ei myöskään ole oltu siitä, että säästötarpeesta 3,5 miljoonan euroa on kohdennettu henkilöstömenoihin. Salon kaupungilla on ollut KVTES VIII luvun 1 §:n ja viranhaltijalain 30 §:n mukainen lomautusperuste lomauttaa henkilökuntaa, jotta säästöt on voitu toteuttaa. Myös 21 päivän pituiset lomautukset ovat olleet tarpeen säästöjen aikaansaamiseksi.

Salon kaupunki ei ole asettanut vuodelle 2013 säästötavoitetta, joka saavutettaisiin, jos jokainen kaupungin palveluksessa oleva viranhaltija ja työntekijä olisi hakenut vapaaehtoisesti 13 päivää palkatonta virka- tai työvapaata. Tällaista laskelmaa ei ole ollut syytä tehdä muun muassa sen vuoksi, että osaa henkilöstöstä ei ole voitu lomauttaa, osan lomautus on ollut muita lyhyempi ja osan taas muita pitempi. Työnantaja on henkilöstösäästöjä koskevia suunnitelmia laatiessaan tiennyt, että osa henkilöstöstä ei suostu vapaaehtoisiin järjestelyihin, joten tämänkään vuoksi ei ole ollut syytä tehdä laskelmia sen perusteella, että kaikki olisivat yhtä pitkän aikaa poissa töistä. Säästötarve ja tavoite henkilöstömenoissa on ollut 3,5 miljoonaa euroa, ei siis kantajan väittämä 2,8 miljoonaa euroa. Toteutuneet säästöt ovat olleet 3,5 miljoonaa euroa kuten oli suunniteltu. Työnantaja on vuoden 2012 lomautuksista saatujen kokemusten perusteella voinut ennakoida, etteivät kaikki suostu vapaaehtoisiin järjestelyihin. Myöskään järjestöt eivät ole suostuneet vapaaehtoisiin säästöratkaisuihin.

Keskusneuvotteluvaiheessa työnantaja on tarjonnut sovinnon saamiseksi kahden päivän palkkaa. Vuonna 2012 palkansaajajärjestöt ovat hyväksyneet sen, että työnantaja on lomauttanut siten, että 14 kalenteripäivän lomautuksen vaihtoehtona on ollut 10 työpäivän palkaton vapaa, mikä osoittaa, että palkansaajajärjestöjen kanssa ollaan yhtä mieltä siitä, että vapaaehtoinen vapaa voi olla lyhyempi kuin lomautus.

Hallinto-oikeuksissa on hyväksytty periaate, jonka mukaan työnantaja voi asettaa vaihtoehdoiksi lomautuksen tai palkattoman vapaan, ja lomautus voi olla näistä pidempi.

Kaupunki on noudattanut suhteellisuusperiaatetta lomautuksia toteuttaessaan. Viranomaisen toiminta on mitoitettu oikein ottaen huomioon julkinen intressi ja viranhaltijan asema. Samoin kaupunki on noudattanut tarkoitussidonnaisuusperiaatetta lomautuksia toteuttaessaan.

Hyvityssakkoa koskevat vaatimukset

Viranhaltijalain lomauttamista koskevat määräykset ovat tulkinnanvaraisia. Salon kaupunki ei ole ainakaan tietensä rikkonut virkaehtosopimuksen määräystä. Myöskään Kunnallista työmarkkinalaitosta ei voida tuomita valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES 2012-2013) lomauttamista koskevan VIII luvun 1 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa on sovittu, että muun muassa kustannusten pakottava vähentämistarve kunnassa tai kuntayhtymässä taikka sen kyseisessä toimintayksikössä voi olla määräaikaisen tai toistaiseksi tapahtuvan lomautuksen perusteena.

Asiassa keskeinen riitakysymys koskee sitä, onko Salon kaupungilla ollut vuonna 2013 KVTES:n mukainen peruste lomauttaa kanteessa tarkoitetut viranhaltijat tarjoamaansa palkatonta vapaata eli 13 päivää pidemmäksi ajaksi.

Näyttö

JUKO ry:n pääluottamusmiehenä elokuun alusta 2008 lukien toiminut A on kertonut, että Salon kaupungissa aloitettiin keväällä 2013 yhteistoimintaneuvottelut. Kaupungin esityksen mukaan talousarvion mukainen vuosikate oli 15 miljoonaa euroa negatiivinen ja tilikauden tuloksen alijäämä oli noin 30 miljoonaa euroa. Henkilöstömenoista haluttiin säästää 3,5 miljoonan euroa lomautusten ja palkattomien vapaiden avulla. Menettelyyn liittyviä kokoontumisia oli kaksi eikä kummassakaan eritelty, miten säästöt saavutettaisiin esitetyillä toimenpiteillä. Palkansaajajärjestöt kyseenalaistivat kaupungin esittämät luvut, mutta eivät tarkempien tietojen puuttuessa riitauttaneet asiaa. Palkansaajapuoli jätti kuitenkin yhteistoimintaelimessä lausunnon, jonka mukaan palkattomien vapaiden tarjoamista pidettiin epäoikeudenmukaisena. Lomautukset olivat perusteettomia 13 päivän ylimenevältä osalta. Edellisenä vuonna ero lomautusten ja palkattomien vapaiden pituuden välillä oli ollut vain neljä päivää, kun se nyt oli kahdeksan päivää. Tuolloinkaan asiaa ei ollut riitautettu, koska tiedettiin yleisenä käytäntönä olevan, että kunnat antoivat vaihtoehdoiksi lomautuksen tai palkattoman vapaan. Lisäksi kokemus oli vuonna 2012 palkansaajapuolelle uusi eikä asiaan ymmärretty reagoida. Kaupungin esittämät talousarvioluvut eivät toteutuneet. Alijäämän todellinen määrä osoittautui myöhemmin tilinpäätöstä tehtäessä huomattavasti pienemmäksi kuin esitetty arvio. A ei tiennyt, että joltakulta olisi evätty pääsy palkattomalle vapaalle.

JHL ry:n pääluottamusmiehenä vuodesta 1999 lukien toiminut B on kertonut olennaisilta osin samalla tavoin kuin A kaupungin esittämistä säästötarpeista ja yhteistoimintamenettelyn etenemisestä. Lisäksi B on kertonut palkansaajajärjestöjen esittäneen, ettei koko henkilöstöllä ollut mahdollisuutta 13 päivän palkattoman vapaan valitsemiseen. Esimerkiksi sosiaalipuolella ei ollut mahdollisuutta pitää yksittäisiä päiviä vapaana, koska työ olisi edellyttänyt sijaista. Kohtelu koettiin epätasa-arvoiseksi ja menettelyn katsottiin suosivan korkeampipalkkaisia virkamiehiä, joilla mahdollisuudet palkattoman vapaan pitämiseen olivat paremmat kuin muulla henkilöstöllä. B ei tiennyt, että joltakulta olisi evätty pääsy palkattomalle vapaalle.

Jyty ry:n pääluottamusmiehenä 1.1.2009 lukien toiminut C on kertonut olennaisilta osin samalla tavalla kuin A ja B yhteistoimintamenettelyn etenemisestä. C on arvioinut, että kaikilla oli mahdollisuus valita lomautuksen ja palkattoman vapaan välillä.

Salon kaupungin henkilöstöpäällikkönä 1.3.2014 lukien toiminut D on kertonut olleensa vt. henkilöstöjohtaja vuoden 2013 yhteistoimintamenettelyjen aikana. D:n mukaan kaupungin säästötarvetta määritettäessä oli tiedossa edeltävän vuoden tilinpäätös, jonka mukaan alijäämää oli yli 40 miljoonaa euroa. Vuoden 2013 talousarvio tehtiin 31,2 miljoonaa euroa alijäämäiseksi ja arvioitiin, että henkilöstömenoista olisi säästettävä seitsemän miljoonaa euroa. Todellinen säästötarve oli huomattavasti suurempi. Vuonna 2010 taseessa oli ollut yli 80 miljoonaa euroa ylijäämää, joka oli vuoteen 2013 mennessä pienentynyt 10 miljoonaan euroon. Henkilöstömenojen säästötarve saatiin kuitenkin puolitettua tekemällä pieniä toiminnallisia muutoksia. Palkansaajat eivät kiistäneet säästötarvetta tai sen määrää eivätkä kyselleet tarkempia lukuja.

D:n mukaan lähtökohta oli se, että suurin osa henkilöstöstä lomautettaisiin 21 päiväksi, ja tälle pyrittiin löytämään vaihtoehto. Riittävää säästöä ei olisi saatu, jos kaikki olisi lomautettu 13 päivän ajaksi. Lomautuksia ei olisi kuitenkaan toteutettu, jos kaikki olisivat valinneet palkattoman vapaan, vaan summa olisi katettu taseesta. Työnantajapuoli tiesi vuoden 2012 kokemusten perusteella, etteivät kaikki suostuisi palkattomiin vapaisiin. Vuonna 2012 lomautuspäiviä oli ollut 14 ja palkattomia vapaita 10 päivää. Oikeuskäytännössä linjaus oli hyväksytty. D teki laskelmia siitä, miten eri henkilöt saisivat korvauksia eri pituisten palkattomien vapaiden perusteella. Jos palkattomia vapaita olisi tarjottu lomautuspäiviin verrattuna samassa suhteessa kuin vuonna 2012, palkaton vapaa olisi laskelmien mukaan ollut korvausten kannalta todellinen vaihtoehto vain korkeatuloisille. Koska kaikille lomautettaville haluttiin tarjota aito valintatilanne lomautusten ja palkattomien vapaiden välillä, päädyttiin 13 palkattomaan vapaapäivään. Lomautuksia haluttiin myös välttää, koska jo vuonna 2012 niistä oli aiheutunut paljon hallinnollisia kustannuksia ja palvelutuotannon jäykkyyttä. D oli kuullut, että tuolloin yksittäinen esimies olisi toiminnallisista syistä ollut haluton myöntämään alaiselleen palkatonta vapaata tämän sitä pyytäessä. Tällaista ei tapahtunut enää vuonna 2013. Vaihtoehdoista tiedotettaessa esimiehille painotettiin valinnanvapautta.

Salon kaupungin henkilöstöasiantuntija E on kertonut olleensa mukana Salon kaupungin yhteistoimintaneuvotteluissa vuonna 2013 lähinnä tausta- ja selvitystyössä. Esimiehille tehtiin tuolloin lomautusmenettelystä noin 30-sivuinen ohjeistus. Menettely oli esimiesten kannalta merkittävästi työläämpi kuin menettely, jossa henkilö valitsi palkattoman vapaan.

E on lisäksi kertonut, että henkilöstön edustajat vastustivat lomautuksissa ja palkattomissa vapaissa lähinnä toimenpiteen yksipuolisuutta. Henkilöstö koki, että vain korkeatuloisilla oli todellinen mahdollisuus valita palkaton vapaa. Palkansaajapuoli ei kuitenkaan ehdottanut vaihtoehtoja säästökeinoiksi. E:n tietojen mukaan vuonna 2012 saattoi olla jokin yksittäinen tapaus, jossa henkilö ei ollut saanut halutessaan palkatonta vapaata. Vuonna 2013 esimiehille kuitenkin painotettiin, että valinnanvapauden piti olla aito, eikä vastaavia tapauksia enää ilmennyt. Osa henkilöstöstä valitsi lomautuksen lähinnä periaatteellisista syistä tai siksi, että se oli taloudellisesti edullisempi vaihtoehto kuin palkaton vapaa. Palkattoman vapaan valitsemiseen vaikutti puolestaan se, että tämä koettiin oman työn hallinnan kannalta joustavammaksi vaihtoehdoksi.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

D:n kertomuksesta on ilmennyt, että kaupungin arvio henkilöstömenojen säästötarpeesta on perustunut vuonna 2013 tehtyyn 31,2 miljoonan euron alijäämäiseen talousarvioon, jonka määrittämiseen on vaikuttanut edeltävän vuoden merkittävästi alijäämäinen tilinpäätös. Henkilöstömenojen leikkauksen tarve on alun perin arvioitu 7 miljoonaksi euroksi, mutta tämä on saatu puolitettua pienillä toiminnallisilla muutoksilla. Asiassa kuultujen henkilöiden kertomusten perusteella henkilöstömenojen säästötarpeen määrää ei ole palkansaajien puolelta riitautettu. Myöskään vaihtoehtoisia keinoja tavoitteen toteuttamiseksi ei ole esitetty.

Asiassa on selvitetty, että lomautuksilla ja palkattomilla vapailla toteutunut säästö henkilöstömenoissa on ollut saman suuruinen kuin kaupungin ilmoittama säästötarve 3,5 miljoonaa euroa.

Työtuomioistuin katsoo, että säästötavoitteen määrittelyn kannalta ratkaisevaa on ollut talousarvion laatimisen ajankohta. Sillä, että alijäämän todellinen määrä on osoittautunut myöhemmin tilinpäätöstä tehtäessä huomattavasti pienemmäksi kuin esitetty säästöarvio, ei ole asian arvioinnin kannalta merkitystä.

Esitetyn selvityksen mukaan työnantaja on arvioinut toteutuvat säästöt siitä lähtien, että kaikki eivät suostu palkattomiin vapaisiin. E:n ja D:n kertomusten perusteella edeltävän vuoden kokemusten johdosta on ollut selvää, että näin tulee tapahtumaan. Työnantajan tiedossa on ollut, että valinta lomautuksen ja palkattoman vapaan välillä vaihtelee muutenkin henkilöittäin, koska vaihtoehtojen taloudellinen kannattavuus on ollut yksilökohtaista. Toisaalta lomautuksen valitseminen on saattanut olla joillekin henkilöille myös periaatteellinen ratkaisu, kun taas palkattoman vapaan valitsemiseen on vaikuttanut tämän vaihtoehdon joustavuus töiden järjestelemisessä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että työnantajan esittämä säästötarpeen määrä on perustunut todelliseen ja perusteltuun arvioon.

Työnantajalla on sinänsä ollut direktio-oikeuden nojalla oikeus tarjota lomautusta lyhyempää palkatonta vapaata toiminnallisista syistä. Lomautuspäivästä ja palkattomasta vapaapäivästä saadun säästön määrä on ollut sama. Säästötavoitetta ei olisi voitu D:n kertomuksesta ilmenevin tavoin kuitenkaan saavuttaa lomauttamalla henkilöitä palkatonta vapaata vastaavaksi ajaksi. Määrittäessään lomautuspäivien ja palkattomien vapaapäivien välistä suhdetta työnantaja on ottanut laskelmissaan huomioon edellä mainituin tavoin myös sen, että kaikki eivät suostu palkattomiin vapaisiin. D:n kertomuksesta on edelleen ilmennyt, että jos kaikki lomautusuhan alla olevat olisivat valinneet palkattoman vapaan, tästä olisi aiheutunut menoleikkausten vaje, joka olisi jouduttu kattamaan tasejärjestelyillä. Työtuomioistuin katsoo asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että lomautus on ollut perusteltua järjestää palkatonta vapaata pidempänä.

E:n ja D:n kertomuksilla on edelleen selvitetty, että lomautusuhan alaisilla on ollut todellinen mahdollisuus valita lomautuksen ja palkattoman vapaan välillä. Vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista on avoimesti tiedotettu ja esimiehille on painotettu valinnanvapauden tarjoamisen merkitystä. E:n kertomuksesta ja kirjallisesta todistelusta (V2-4) on ilmennyt, että lomauttaminen on ollut työnantajan kannalta merkittävästi työläämpi menettely, minkä vuoksi työnantajalla on ollut myös tarve kannustaa valitsemaan palkaton vapaa. Vaikka edeltävänä vuonna vastaavassa tilanteessa on ilmennyt jokin yksittäinen tapaus, jossa esimies ei ole ollut halukas myöntämään alaiselleen palkatonta vapaata tämän sitä halutessa, kukaan asiassa kuulluista henkilöistä ei ole tiennyt vuodelta 2013 vastaavaa tapausta.

Kantaja on vedonnut myös hallinnolliseen suhteellisuusperiaatteeseen lomautuksen pituuden mitoittamisessa. Periaate edellyttää, että viranomaisen toiminta on mitoitettava oikein. Viranomaisen toimien on oltava asianmukaisia, tarpeellisia ja oikein mitoitettuja suhteessa perusteltuun tavoitteeseen. Viranomainen ei saa ryhtyä toimiin, jotka ovat omiaan aiheuttamaan asianosaiselle tarpeetonta haittaa. Toimien on oltava oikeassa suhteessa tavoitteisiin nähden ja niistä on valittava vähiten rajoittava tai oikeuksiin puuttuva.

Ottaen huomioon, että lomautuksilla ja palkattomilla vapailla toteutunut säästö henkilöstömenoissa on ollut saman suuruinen kuin kaupungin aiemmin ilmoittama säästötarve, kaupungin on katsottava noudattaneen menettelyssään suhteellisuusperiaatetta. Lomautusuhan alaisilla henkilöillä on edellä mainituin tavoin ollut valinnanvapaus lomautuksen ja palkattoman vapaan välillä eikä asiassa ole näytetty, että lomautuksilla olisi pyritty minkäänlaiseen rankaisevaan menettelyyn tai ylipäänsä saavuttamaan muuta tavoitetta kuin asetettu ja toteutunut säästö.

Edellä esitetyn perusteella työtuomioistuin katsoo, että Salon kaupungilla on ollut kysymyksessä olevana ajankohtana kustannusten vähentämiseksi pakottava henkilöstömenojen säästötarve, jonka määrä on perustunut todelliseen arvioon ja jonka saavuttamiseksi käytetyt keinot ovat olleet mitoitukseltaan perusteltuja. Työtuomioistuin katsoo, että Salon kaupunki ei ole toiminut asiassa vastoin Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen lomauttamista koskevia määräyksiä. Kanne on näin ollen hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Salon kaupungin hyväksi. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry ja Kunta-alan unioni ry ovat siten työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut asiassa. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n ja Kunta-alan unioni ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Salon kaupungin oikeudenkäyntikulut 4.375,50 eurolla, mille määrälle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Vainio, Nyyssölä, Komulainen ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.