TT:2015-113
- Asiasanat
- Irtisanomisjärjestys, Neuvottelumenettely, Työehtosopimuksen tieten rikkominen
- Tapausvuosi
- 2015
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 6/15,R 12/15,R 35/15,R 52/15
Yhtiöstä oli irtisanottu tuotannollisin ja taloudellisin syin muun muassa seitsemän postityöntekijää. Yhden irtisanotun osalta katsottiin yhtiön rikkoneen työehtosopimuksen mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä, kun se oli irtisanonut ammatillisesti tasavertaisista työntekijöistä kaksi vuotta pidempään työsuhteessa olleen työntekijän. Yhtiö tuomittiin tältä osin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Muilta osin kanteet hylättiin.
Yksi kanteista hylättiin sillä perusteella, että kantaja oli ilmoittanut neljän irtisanotun osalta verrokiksi vain yhden työntekijän. Katsottiin, että irtisanomisjärjestystä koskevien määräysten tarkoituksena on ohjata vain irtisanottavien valintaa tietystä saman irtisanomisperusteen piiriin kuuluvien työntekijöiden joukosta. Määräyksillä ei sen sijaan ole tarkoitettu vaikuttaa irtisanottavien lukumäärää koskevaan harkintaan. Näistä syistä asiassa oli ensin arvioitava sitä, kuka irtisanotuista työntekijöistä on ollut työnantajalle tärkein työntekijä. Tämän jälkeen arvioitavaksi tuli, olisiko tuo irtisanottu työntekijä tullut irtisanomisjärjestystä muodostettaessa asettaa etusijalle verrokkiin nähden. (Ään.)
Erimielisyysasiassa oli neuvoteltu liittojen asettamassa työryhmässä, jonka oli tarkoitus selvittää vähentämisjärjestystä koskevat erimielisyydet tiettyyn määräpäivään mennessä. Tuon ajankohdan jälkeen erimielisyysasioissa ei ollut enää neuvoteltu sisällöllisistä seikoista vaan asioiden ratkaisemisesta muulla tavoin sovinnollisesti. Katsottiin, että kysymys oli ollut työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin tarkoituksen täyttävistä neuvotteluista sovinnon aikaansaamiseksi ja että kanteet oli näin ollen nostettu työehtosopimuksen mukaisessa määräajassa.
KANTAJA
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry
VASTAAJAT
Palvelualojen työnantajat PALTA ry
Posti Oy
ASIAT
Työvoiman vähentämisjärjestys
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Suullinen valmistelu 8.9.2015
Pääkäsittely 14.10.2015
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n välisen viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevassa 4 §:ssä on seuraava määräys:
Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä tai erikoistehtäviin tarvittavia työntekijöitä, vaikeasti työllistettäviä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Toissijaisesti kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
VASTAAJAN KANNEAIKAA KOSKEVA VÄITE ASIOISSA R 12, 35 ja 52/15
Yhdessä käsiteltävissä asioissa on kysymys irtisanomisjärjestyksen noudattamisesta Itella Posti Oy:ssä (nyk. Posti Oy) vuonna 2014 toimeenpannuissa työvoiman vähentämisratkaisuissa.
Vastaaja on kiistänyt kanteet asioissa R 12, 35 ja 52/15 ensisijaisesti kanneaikaa koskevalla perusteella. Kanteet työtuomioistuimessa on nostettu työehtosopimuksen 52 §:n 6 momentissa sovitun kahden kuukauden määräajan jälkeen. Kanteet on siis liian myöhään nostettu ja siten hylättävä.
Kanteissa tarkoitetuissa erimielisyysasioissa pidettiin paikalliset erimielisyysneuvottelut 11.4.2014. Neuvottelut päättyivät erimielisinä. Asiat saatettiin työehtosopimuksen 52 §:n mukaisesti työehtosopimuksen osapuolten kesken selvitettäviksi. Tämä selvittely tapahtui koko työehtosopimusta koskeneiden neuvottelujen yhteydessä syksyllä 2014.
Työehtosopimusneuvottelujen neuvottelutuloksen allekirjoittamisen yhteydessä 30.10.2014 perustettiin erillinen työryhmä, jonka oli määrä selvittää kaikki jakelun vähentämisjärjestysasioita koskeneet erimielisyydet 30.11.2014 mennessä. Työryhmän toimeksiannossa todettiin, että mikäli osapuolet yhdessä toteavat, ettei vähentämisjärjestystä ole noudatettu tai irtisanomisperusteet eivät täyty, osapuolet pyrkivät ratkaisemaan asian ensisijaisesti neuvottelemalla. Tapaukset, joista osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen, voitiin saattaa tarvittaessa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Työryhmän työ ja siten työehtosopimuksen osapuolten välinen erimielisyysneuvottelu päättyi erimielisenä 1.12.2014. Siitä oltiin yhtä mieltä, että erimielisyyspöytäkirjaa ei laadita.
Neuvottelujen jälkeen vastapuoli esitti, että Posti Oy sopisi korvausten maksamisesta työntekijöille. Nämä korvausesitykset ja niihin kielteisen vastauksen antaminen eivät merkinneet erimielisyysneuvottelun jatkamista asiasta.
Työehtosopimuksen 52 §:n 6 momentissa on sovittu, että jos asiaa ei saada työehtosopimusosapuolen välisissä neuvotteluissa ratkaistua, se voidaan kahden kuukauden kuluessa saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Kanteet työtuomioistuimessa on nostettu 1.4.2015 eli yli kahden kuukauden kuluttua erimielisyysneuvottelun päättymisestä. Kanteet on siis liian myöhään nostettu.
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n mukaan työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä perustetun työryhmän tarkoituksena oli selvittää irtisanomiseen vaikuttaneita perusteita ja vähentää irtisanomisesta työntekijälle aiheutuvaa vahinkoa. Työryhmän tai työryhmäkirjauksen tarkoituksena ei ollut, että neuvotteluja erimielisyyksien ratkaisemisesta ei voitaisi jatkaa työryhmän määräajan päättymisen jälkeen.
Neuvotteluja tapausten ratkaisemiseksi jatkettiin vielä 30.11.2014 jälkeen. Osasta erimielisyyksiä jouduttiin vielä hankkimaan tarkentavaa selvitystä muun muassa työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrästä, irtisanomisuhan alla olleista, mutta työsuhteeseen jääneistä työntekijöistä (niin sanotuista verrokeista) sekä tarkistamaan työsuhteiden alkamisajankohtia, kun työnantaja- ja työntekijäpuolen näkemykset osin poikkesivat toisistaan. Erimielisyyksistä ja niiden sopimisesta on käyty osapuolten välillä keskusteluja vielä 26.2.2015. Erimielisyysneuvottelut eivät ole päättyneet tätä ennen, joten kanneaika ei ole kantajan mukaan kulunut umpeen.
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
1. Työnantajan sähköposti 10.12.2014
2. Kantajan sähköposti 10.12.2014
3. Työnantajan ja kantajan sähköpostit 9.2.2015
4. Työnantajan sähköposti 9.2.2015
5. Kantajan ja työnantajan sähköpostit 12.2.2015
6. Kantajan ja työnantajan sähköpostit 26.2.2015
Vastaajan kirjalliset todisteet
1. Työryhmäkirjaus - Erimielisyys irtisanotuista ja vähentämisjärjestyksen noudattamisesta vuonna 2014 käytyjen yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä
Kantajan henkilötodistelu
1. A, liittosihteeri
Vastaajan henkilötodistelu
1. B, työsuhdejohtaja
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU KANNEAIKAA KOSKEVASTA VÄITTEESTÄ
Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 52 §:n 6 kohdan mukaan jos asiaa ei saada työehtosopimusosapuolten välisissä neuvotteluissa ratkaistua, se voidaan kahden kuukauden kuluessa saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
Nyt kysymyksessä olevissa erimielisyysasioissa pidettiin 11.4.2014 työehtosopimuksen 52 §:n mukaiset paikalliset erimielisyysneuvottelut, jotka päättyivät tuloksettomina. Mainitun määräyksen mukaisesti asiat saatettiin tämän jälkeen työehtosopimuksen osapuolten kesken selvitettäviksi työehtosopimusta koskeneiden neuvottelujen yhteydessä syksyllä 2014. Erimielisyyksien selvittämiseksi perustettiin 30.10.2014 työryhmä, jonka oli määrä selvittää kaikki jakelun vähentämisjärjestysasioita koskeneet erimielisyydet 30.11.2014 mennessä. Työryhmän toimeksiantoon kirjattiin, että mikäli osapuolet yhdessä toteavat, ettei vähentämisjärjestystä ole noudatettu tai irtisanomisperusteet eivät täyty, osapuolet pyrkivät ratkaisemaan asian ensisijaisesti neuvottelemalla. Tapaukset, joista osapuolet eivät pääse yhteisymmärrykseen, voidaan saattaa tarvittaessa tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n liittosihteeri A on kertonut, että työryhmässä selvitettiin noin 50 henkilön osalta muun muassa työsuhteiden pituuksia ja huoltovelvollisuuksia. Työryhmälle asetettuun määräaikaan mennessä ei kaikkien henkilöiden osalta tietoja ollut saatu selville, joten selvittelyä ja neuvotteluja jatkettiin tämän jälkeen vielä sähköpostitse.
Posti Oy:n työsuhdejohtaja B:n mukaan työryhmä piti viimeisen neuvottelunsa 1.12.2014. Samassa yhteydessä sovittiin, ettei asiassa tehdä pöytäkirjaa, vaan työnantaja toimittaa omat perustelunsa sähköpostitse. Nämä perustelut ja sovintotarjouksen työnantaja toimitti 10.12.2014. Marraskuun 2014 jälkeen B ei ollut enää selvitellyt huoltovelvollisuuksia tai muita sisällöllisiä seikkoja. Sen sijaan hän katsoi, että asia oli tältä osin loppuun käsitelty. Sähköpostitse käydyt keskustelut koskivat vain työntekijäliitolle tai irtisanotuille maksettavaa rahallista hyvitystä.
Liittosihteeri A:n 10.12.2014 lähettämästä sähköpostista ilmenee, että hän on vielä tuolloin kysynyt B:ltä perusteluja kahden työntekijän osalta. A:n mukaan B:n viestiin ei enää vastattu, koska asiat katsottiin loppuun käsitellyiksi työryhmässä. Edelleen 9.2.2015 A ja B ovat käyneet sähköpostitse neuvottelua sovinnon mahdollisuudesta ja hyvitysten määristä. Kantajaliiton lakimies C on 12.2.2015 tiedustellut B:ltä, onko Posti Oy:ssä käyty keskusteluja sovinnon mahdollisuudesta. C on edelleen 26.2.2105 tiedustellut B:ltä, onko Posti Oy:ssä ehditty miettiä asioiden sopimista, johon B on vastannut, että "eväät sopia vireillä olevat asiat ovat aika huonot."
Asiassa on edellä selostetun näytön perusteella tullut selvitetyksi, että työryhmän 1.12.2014 pitämän viimeisen neuvottelun jälkeen erimielisyysasioissa on käyty sähköpostitse lähinnä sovinnon mahdollisuutta ja hyvitysten määrää koskevia neuvotteluja. Nämäkin neuvottelut ovat päättyneet erimielisinä 26.2.2015.
Erimielisyysneuvottelujen käymistä koskevassa työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentissa säädetään sovinnon aikaansaamiseksi käytävistä neuvotteluista. Vaikka tässä tapauksessa neuvottelut eivät loppuvaiheessaan ole painottuneet sisällöllisiin seikkoihin vaan asioiden ratkaisemiseen muulla tavoin sovinnollisesti, työtuomioistuin katsoo, että kysymys on ollut edellä mainitun lainkohdan tarkoituksen täyttävistä neuvotteluista sovinnon aikaansaamiseksi. Neuvottelut ovat päättyneet vasta 26.2.2015 ja kanteista viimeinenkin on pantu vireille 31.3.2015 eli työehtosopimuksen mukaisen määräajan kuluessa.
Edellä lausutuilla perusteilla vastaajan kanneaikaa koskeva väite asioissa R 12, 35 ja 52/15 on hylättävä.
R 6/15 D
ASIAN TAUSTA
D on työskennellyt Posti Oy:n palveluksessa postinjakajana 20.8.1990 alkaen. Työsuhteen aikana D:n työskentelypaikka on vaihdellut, ja työsuhteessa on ollut katkoksia seuraavasti: 3.12.2002-24.2.2003, 1.5.2003-26.5.2003, 17.11.2003-23.11.2003 ja 22.12.2003-28.12.2003. Työsuhteen päättyessä D on työskennellyt Pieksämäellä.
Keväällä 2014 Itella Posti Oy käynnisti perusjakeluun kohdistuvat yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena D:n työsuhde irtisanottiin 31.3.2014 ja se päättyi 7.8.2014.
D:n irtisanomisen jälkeen työnantajan palvelukseen vastaaviin työtehtäviin Pieksämäelle on jäänyt muun muassa E, F, G ja H. E:n työsuhde työnantajan palveluksessa on alkanut 1999, F:n 2004, G:n 2000 ja H:n 2001.
KANNE
Vaatimukset
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin
- vahvistaa, että Posti Oy on irtisanonut D:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti,
- tuomitsee Posti Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja
- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut 1.914 eurolla korkoineen.
Perusteet
Työnantaja on D:n irtisanoessaan toiminut työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti.
D, E, F, G ja H ovat tehneet samoja työtehtäviä. Kenelläkään heistä ei ole sellaista erityisosaamista tai erityisiä työtehtäviä, että heidät voitaisiin asettaa eri asemaan erikoistehtäviin tarvittavana työntekijänä. Kukaan heistä ei ole myöskään menettänyt osaa työkyvystään eikä heitä voida pitää poikkeuksellisen vaikeasti työllistettävinä.
Vähäiset erot ammattitaidossa eivät ole ratkaisevia työntekijän tärkeyttä arvioitaessa vaan tärkeälle työntekijälle on ominaista erityinen tieto, taito tai koulutus. Työnantajan yleinen käsitys työntekijän motivaatiosta tai epäilyt tämän soveltuvuudesta tai halukkuudesta tarjolla olevaan tehtävään eivät vaikuta työntekijän tärkeyden arviointiin. Ratkaisevaa merkitystä ei ole myöskään yhteistyökyvyllä tai joustavuudella.
D on osannut toimipaikassa useampia reittejä. Hänen kädessään ollut vika oli sittemmin saatu leikkauksella kuntoon. D:llä ei siten ollut pysyviä työrajoitteita. Hänellä oli laaja kokemus työstään ja hän oli valmis joustoihin.
Yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä todettiin, että C-kortillisia työntekijöitä, jotka työssään tekevät ajotehtäviä, voidaan pitää työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen mukaisina yrityksen toiminnalle tärkeinä työntekijöinä. Muita työntekijöiden tärkeyttä täsmentäviä kriteereitä ei yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä tuotu esille. Koska D:llä, E:llä, F:llä, G:llä tai H:lla ei ole C-korttia, heitä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestyksessä työntekijän tärkeyden perusteella.
D:tä, E:tä, F:ää, G:tä tai H:ta ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestystä arvioitaessa ensisijaisten valintakriteerien perusteella, joten vähentämisjärjestyksen toteutumista arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota toissijaisiin kriteereihin, työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
D:n työsuhde on alkanut alun perin jo vuonna 1990. D:n työsuhde on siten ollut huomattavasti pidempi kuin E:n, F:n G:n ja H:n vuosien 1999–2004 aikana alkaneet työsuhteet. Vähentämisjärjestyksen perusteella irtisanominen olisi tullut kohdistaa D:hen vasta myöhemmin työnantajan palvelukseen tulleiden työntekijöiden jälkeen.
Työnantajan rikottua työehtosopimuksen määräyksiä Posti Oy on velvoitettava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 1.080 eurolla korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
Yhtiö ei ole irtisanonut D:n työsopimusta työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti, työvoiman vähentämisjärjestystä ei ole rikottu eikä perustetta määrätä hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella ole.
Työvoimaa vähennettiin yhtiön jakelutehtävistä koko maassa. Työvoiman vähentämisjärjestystä tarkasteltiin toimipaikoittain. Yrityksen toiminnalle tärkeiden työntekijöiden piiri määräytyi samaa työtä tehneiden piirissä sen mukaan, miten työntekijä täytti toimipaikan tehtävien tosiasialliset ammattitaito- ja kokemusvaatimukset ja mitkä olivat heidän muut vastaavat kykynsä ja taitonsa tehtäviin.
Yhteistoimintaneuvottelussa todettiin, että jos työntekijällä oli C-luokan ajokortti, se merkitsi työntekijän parempaa käytettävyyttä eri jakelureiteillä. Yhteistoimintaneuvottelulla ei kuitenkaan muutettu eikä voitukaan muuttaa sitä, mitä työehtosopimuksen 4 §:n 6 momentissa kokonaisuudessaan tarkoitettiin yrityksen toiminnalle tärkeillä työntekijöillä.
Asiaa on arvioitava työvoiman vähentämisjärjestyksen ensisijaisten arviointiperusteiden perusteella. Pieksämäen toimipaikan muita jakelutyöntekijöitä oli D:hen verrattuna pidettävä samaa työtä tehneiden joukossa heidän ammattitaitonsa, kykynsä ja käytettävyytensä johdosta yritykselle tärkeinä työntekijöinä. Heillä oli sen johdosta etusija säilyttää työsuhteensa.
D oli käytettävissä vain yhdellä häntä varten erikseen suunnitellulla kärryreitillä. Hänellä oli työrajoitteita, jotka estivät hänen käytettävyytensä eri tehtäviin.
E, G ja H olivat monitaitoisempia ja aloitteellisempia kuin D ja suoriutuivat työstänsä paremmin. D:n kanssa samaa työtä tehneitä E:tä, G:tä ja H:ta voitiin pitää yrityksen toiminnalle tärkeinä työntekijöinä.
Myös toissijaiset arviointiperusteet ovat kannetta vastaan. D:n työsuhde ei ole kantajan esittämin tavoin alkanut vuonna 1990, vaan työsuhteessa on vuonna 2003 ollut noin kolme kuukautta ja yhden kuukauden kestäneet katkokset. Työehtosopimuksesta on sen osapuolten välillä yhteinen tulkinta, jonka mukaan yli seitsemän päivän katkos työsuhteessa katkaisee työsuhteen yhdenjaksoisuuden työsuhde-etuja määrättäessä. E:n, G:n ja H:n työsuhde oli kestänyt hieman kauemmin kuin D:n, jonka työsuhde oli alkanut vuonna 2003.
F:n työsuhde oli kestänyt hieman lyhyemmän ajan kuin D:n. F:ää oli kuitenkin pidettävä D:hen nähden yrityksen toiminnalle tärkeänä työntekijänä. F osasi kuusi jakelureittiä. Hänen käytettävyydessään työssä ei ollut rajoitteita. Työsuhteen keston merkitys vähentämisjärjestystä määrittävänä kriteerinä on ylipäänsä vähäinen, koska työntekijöiden työsuhteiden kesto on ollut lähellä toisiaan.
D:llä ei ole ollut huoltovelvollisuutta toisin kuin F:llä. F oli yksinhuoltaja, jonka lapsi sairasti kroonista sairautta.
TODISTELU
Kantajan henkilötodistelu
1. D
2. I, pääluottamusmies
Vastaajan henkilötodistelu
1. J, jakelupäällikkö
R 12/15 K
ASIAN TAUSTA
K on työskennellyt Varkaudessa ja Leppävirralla Posti Oy:n palveluksessa postinjakajana 15.8.2005 alkaen. Keväällä 2014 Itella Posti Oy käynnisti perusjakeluun kohdistuvat yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena K:n työsuhde irtisanottiin 25.3.2014 ja se päättyi 7.8.2014.
K:n irtisanomisen jälkeen työnantajan palvelukseen vastaaviin työtehtäviin on jäänyt L. L työskentelee Varkauden ja Leppävirran alueella. L:n työsuhde on alkanut 10.7.2007.
KANNE
Vaatimukset
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin
- vahvistaa, että Posti Oy on irtisanonut K:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti,
- tuomitsee Posti Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja
- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut 2.094 eurolla korkoineen.
Perusteet
Työnantaja on K:n irtisanoessaan toiminut työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti.
K ja L ovat tehneet samoja työtehtäviä. Kummallakaan ei ole sellaista erityisosaamista tai erityisiä työtehtäviä, että heidät voitaisiin asettaa eri asemaan erikoistehtäviin tarvittavana työntekijänä. K tai L ei ole myöskään menettänyt osaa työkyvystään.
Vähäiset erot ammattitaidossa eivät ole ratkaisevia työntekijän tärkeyttä arvioitaessa vaan tärkeälle työntekijälle on ominaista erityinen tieto, taito tai koulutus. Työnantajan yleinen käsitys työntekijän motivaatiosta tai epäilyt tämän soveltuvuudesta tai halukkuudesta tarjolla olevaan tehtävään eivät vaikuta työntekijän tärkeyden arviointiin. Ratkaisevaa merkitystä ei ole myöskään yhteistyökyvyllä tai joustavuudella.
K olisi voinut työskennellä Varkauden lisäksi myös Leppävirralla. Hän on ollut tehokas, omatoiminen ja ammattitaitoinen työntekijä ja osasi työpaikassaan yhdeksän työvuoroa, joihin kuului auto-, polkupyörä- ja kärryreittejä. Postinjakajana K oli siten erityisen osaava ja monipuolinen.
Yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä todettiin, että C-kortillisia työntekijöitä, jotka työssään tekevät ajotehtäviä, voidaan pitää työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen mukaisina yrityksen toiminnalle tärkeinä työntekijöinä. Muita työntekijöiden tärkeyttä täsmentäviä kriteereitä ei yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä tuotu esille. Koska K:lla tai L:llä ei ole C-korttia, heitä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestyksessä työntekijän tärkeyden perusteella.
K:ta tai L:ää ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestystä arvioitaessa ensisijaisten valintakriteerien perusteella, joten vähentämisjärjestyksen toteutumista arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota toissijaisiin kriteereihin, työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
K:lla tai L:llä ei ole huollettavia lapsia, mutta K:n työsuhde on kestänyt noin kaksi vuotta pidempään kuin L:n. Vähentämisjärjestyksen perusteella irtisanominen olisi tullut kohdistaa K:hon vasta L:n jälkeen.
Työnantajan rikottua työehtosopimuksen määräyksiä, vastaaja on velvoitettava maksamaan hyvityssakko työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 1.080 eurolla korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
Kanteen kiistämisen toissijaiset perusteet
Yhtiö ei ole irtisanonut K:n työsopimusta työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti, työvoiman vähentämisjärjestystä ei ole rikottu eikä perustetta määrätä hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella ole.
Työvoimaa vähennettiin yhtiön jakelutehtävistä koko maassa. Työvoiman vähentämisjärjestystä tarkasteltiin toimipaikoittain. Yrityksen toiminnalle tärkeiden työntekijöiden piiri määräytyi samaa työtä tehneiden piirissä sen mukaan, miten työntekijä täytti toimipaikan tehtävien tosiasialliset ammattitaito- ja kokemusvaatimukset ja mitkä olivat heidän muut vastaavat kykynsä ja taitonsa tehtäviin.
Yhteistoimintaneuvottelussa todettiin, että jos työntekijällä oli C-luokan ajokortti, se merkitsi työntekijän parempaa käytettävyyttä eri jakelureiteillä. Yhteistoimintaneuvottelulla ei kuitenkaan muutettu eikä voitukaan muuttaa sitä, mitä työehtosopimuksen 4 §:n 6 momentissa kokonaisuudessaan tarkoitettiin yrityksen toiminnalle tärkeillä työntekijöillä.
Asiaa on arvioitava työvoiman vähentämisjärjestyksen ensisijaisten arviointiperusteiden perusteella. L:ää oli samaa työtä tehneeseen K:hon verrattuna pidettävä ammattitaitonsa ja käytettävyytensä johdosta yritykselle tärkeänä työntekijänä. Hänellä oli sen johdosta etusija säilyttää työsuhteensa. Yhtiö tarvitsi työntekijän, joka Varkauden ohella tekisi työtä Leppävirralla. Työtä tarjottiin L:lle, koska hänen käytettävyytensä ja ammattitaitonsa oli parempi kuin K:lla. L on aloitteellisempi ja omatoimisempi kuin K ja suoriutui työstään tehokkaammin ja laadukkaammin. L oli innokkaampi kehittämään työtään.
L oli yhtiölle tärkeä työntekijä, koska häntä pystyttiin käyttämään Varkaudessa ja Leppävirralla, kun taas K:ta vain Varkaudessa.
Myös toissijaiset arviointiperusteet ovat kannetta vastaan. Työsuhteen keston merkitys vähentämisjärjestystä määrittävänä kriteerinä on vähäinen, koska työntekijöiden työsuhteiden kesto on ollut lähellä toisiaan.
TODISTELU
Kantajan henkilötodistelu
1. K
2. I, pääluottamusmies
Vastaajan henkilötodistelu
1. J, jakelupäällikkö
R 35/15 M, N, O
ASIAN TAUSTA
Keväällä 2014 Posti Oy käynnisti perusjakeluun kohdistuvat yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena työnantaja irtisanoi lukuisia työntekijöitä. Irtisanotuiksi joutuivat muu muassa M, N ja O.
M on työskennellyt Varkaudessa työnantajan palveluksessa postinjakajana 21.3.2005 alkaen ensin määräaikaisissa työsuhteissa. Määräaikaisia työsuhteita M:llä on ollut 21.3.2005–20.4.2005, 13.5.2005–14.8.2005, 12.9.2005–9.4.2006, 13.4.2006–27.4.2006 ja 1.5.2006–5.6.2007. M oli äitiysvapaalla vuonna 2007 ja hän palasi töihin vasta äitiysvapaan päätyttyä 14.1.2008, jolloin työsopimus solmittiin toistaiseksi voimassa olevana. M:n työsuhde irtisanottiin 25.3.2014 ja työsuhde päättyi 7.6.2014.
N on työskennellyt Varkaudessa työnantajan palveluksessa postinjakajana 24.7.2006 alkaen. N:n työsuhde irtisanottiin 25.3.2014 ja työsuhde päättyi 7.6.2014.
O on työskennellyt Varkaudessa työnantajan palveluksessa postinjakajana 21.3.2003 alkaen. O:n työsuhde irtisanottiin 7.4.2014 ja työsuhde päättyi 7.10.2014.
M:n, N:n ja O:n irtisanomisen jälkeen työnantajan palvelukseen vastaaviin työtehtäviin on jäänyt L, joka on ylemmässä esimiesasemassa toimineen P:n vaimon tytär. L työskentelee Varkauden ja Leppävirran alueella. Hänen työsuhteensa on alkanut 10.7.2007.
KANNE
Vaatimukset
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin
- vahvistaa, että Posti Oy on irtisanonut M:n, N:n ja O:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti,
- tuomitsee Posti Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja
- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut 2.494 eurolla korkoineen.
Perusteet
Työnantaja on menetellyt työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti irtisanoessaan M:n, N:n ja O:n.
M
M ja L ovat tehneet samoja työtehtäviä. Kummallakaan ei ole sellaista erityisosaamista tai erityisiä työtehtäviä, joiden perusteella heidät voitaisiin asettaa eri asemaan erikoistehtäviin tarvittavana työntekijänä. M tai L eivät ole myöskään menettäneet osaa työkyvystään eikä kumpaakaan voida pitää poikkeuksellisen vaikeasti työllistettävänä.
Vähäiset erot ammattitaidossa eivät ole ratkaisevia työntekijän tärkeyttä arvioitaessa vaan tärkeälle työntekijälle on ominaista erityinen tieto, taito tai koulutus. Työnantajan yleinen käsitys työntekijän motivaatiosta tai epäilyt tämän soveltuvuudesta tai halukkuudesta tarjolla olevaan tehtävään eivät vaikuta työntekijän tärkeyden arviointiin. Ratkaisevaa merkitystä ei ole myöskään yhteistyökyvyllä tai joustavuudella.
M ei ollut kieltäytynyt siirtymästä Leppävirralle. Hän oli joustava ja aloitteellinen työntekijä.
Yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä todettiin, että C-kortillisia työntekijöitä, jotka työssään tekevät ajotehtäviä, voidaan pitää työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen mukaisina yrityksen toiminnalle tärkeinä työntekijöinä. Muita työntekijöiden tärkeyttä täsmentäviä kriteereitä ei yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä tuotu esille. Koska M:llä tai L:llä ei ole C-korttia, heitä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestyksessä työntekijän tärkeyden perusteella.
M:ää ja L:ää ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestystä arvioitaessa ensisijaisten valintakriteerien perusteella, joten vähentämisjärjestyksen toteutumista arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota toissijaisiin kriteereihin, työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
M:n työsuhde on alkanut 21.3.2005. Se kestänyt yli kaksi vuotta pidempään kuin L:n työsuhde. Vaikka M:n työsuhteessa on ollut katkoksia, ne on jätettävä huomiotta määritettäessä työsuhteen kestoa vähentämisjärjestyksen kannalta. Asiallisesti katkoksissa on ollut kyse M:n kesälomista tai äitiysvapaasta. M:n työsuhteen keston on siten katsottava vähentämisjärjestyksen kannalta alkaneen 21.3.2005. Vähentämisjärjestyksen perusteella irtisanominen olisi tullut kohdistaa M:ään vasta L:n jälkeen.
M:llä on kaksi alaikäistä lasta. Työnantaja on ollut tästä tietoinen, sillä M on ollut lastensa vuoksi muun muassa äitiysvapaalla ja välillä poissa töistä lasten sairastumisen vuoksi. L:llä ei ole huollettavia. Koska M:llä on huollettavia lapsia toisin kuin L:llä, irtisanomista ei olisi tullut kohdistaa työehtosopimuksen vähentämisjärjestyksen vastaisesti M:ään.
N
N ja L ovat tehneet samoja työtehtäviä. Kummallakaan ei ole sellaista erityisosaamista tai erityisiä työtehtäviä, joiden perusteella heidät voitaisiin asettaa eri asemaan erikoistehtäviin tarvittavana työntekijänä. N tai L eivät ole myöskään menettäneet osaa työkyvystään eikä kumpaakaan voida pitää poikkeuksellisen vaikeasti työllistettävänä.
N pystyi tekemään myös pyöräreittejä. Lisäksi kaikkiin reitteihin, jotka hän osasi, kuului autolla suoritettavia jakelutehtäviä. N olisi ollut valmis opettelemaan uusiakin reittejä tarvittaessa. Hän olisi hyvin voinut työskennellä myös Leppävirralla.
Irtisanomista edeltäneiden yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä työnantaja totesi, että ajotehtäviä tekevät C-kortilliset työntekijät ovat tärkeitä työntekijöitä. Muita tärkeyskriteereitä ei tuotu esille. Koska N:llä tai L:llä ei ole C-korttia, heitä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestyksessä työntekijän tärkeyden perusteella.
N:ää ja L:ää ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestystä arvioitaessa ensisijaisten valintakriteerien perusteella, joten vähentämisjärjestyksen toteutumista arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota toissijaisiin kriteereihin, työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
N:n työsuhde on kestänyt noin vuoden pidempään kuin L:n työsuhde. Vähentämisjärjestyksen perusteella irtisanominen olisi tullut kohdistaa N:ään vasta L:n jälkeen.
N:llä on huollettavanaan kolme alaikäistä lasta. Työnantaja on ollut tästä tietoinen. N on ollut osittaisella hoitovapaalla vuonna 2012 ja poissa töistä lapsensa vuoksi yksittäisiä päiviä. Lisäksi luottamusmies on erikseen kertonut työnantajalle N:n huoltovelvollisuudesta ja asia on ollut esillä myös irtisanomistilaisuudessa. L:llä ei ole huollettavia. Koska N:llä on huollettavia lapsia toisin kuin L:llä, irtisanomista ei olisi tullut kohdistaa työehtosopimuksen vähentämisjärjestyksen vastaisesti N:ään.
O
O ja L ovat tehneet samoja työtehtäviä. Kummallakaan ei ole sellaista erityisosaamista tai erityisiä työtehtäviä, että heidät voitaisiin asettaa eri asemaan erikoistehtäviin tarvittavana työntekijänä. O tai L eivät ole myöskään menettäneet osaa työkyvystään.
Työnantajalla oli jakelureittejä, joihin O olisi soveltunut.
Irtisanomista edeltäneiden yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä työnantaja totesi, että ajotehtäviä tekevät C-kortilliset työntekijät ovat tärkeitä työntekijöitä. Muita tärkeyskriteereitä ei tuotu esille. Koska Olla tai L:llä ei ole C-korttia, heitä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestyksessä työntekijän tärkeyden perusteella.
Vähentämisjärjestyksen toteutumista arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota toissijaisiin kriteereihin, työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään. O:n työsuhde on kestänyt yli neljä vuotta pidempään kuin L:n työsuhde. Vähentämisjärjestyksen perusteella irtisanominen olisi tullut kohdistaa O:hon vasta L:n jälkeen.
O:lla on alaikäinen lapsi. Työnantaja on ollut tästä tietoinen. O on ollut muun muassa lapsen synnyttyä perhevapaalla ja myöhemmin myös joitain kertoja poissa töistä lapsen sairastumisen vuoksi. O:n esimies Q on ollut pidempään tietoinen O:N lapsesta. Koska O:lla on huollettava lapsi toisin kuin L:llä, irtisanomista ei olisi tullut kohdistaa työehtosopimuksen vähentämisjärjestyksen vastaisesti O:hon.
Hyvityssakko
Työnantajan rikottua työehtosopimuksen määräyksiä vastaaja on velvoitettava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 1.080 eurolla korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
Toissijaiset kanteen kiistämisen perusteet
Yhtiö ei ole irtisanonut M:n, N:n tai O:n työsopimusta työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti, työvoiman vähentämisjärjestystä ei ole rikottu eikä perustetta määrätä hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella ole.
Työvoimaa vähennettiin yhtiön jakelutehtävistä koko maassa. Työvoiman vähentämisjärjestystä tarkasteltiin toimipaikoittain. Yrityksen toiminnalle tärkeiden työntekijöiden piiri määräytyi samaa työtä tehneiden piirissä sen mukaan, miten työntekijä täytti toimipaikan tehtävien tosiasialliset ammattitaito- ja kokemusvaatimukset ja mitkä olivat heidän muut vastaavat kykynsä ja taitonsa tehtäviin.
Yhteistoimintaneuvottelussa todettiin, että jos työntekijällä oli C-luokan ajokortti, se merkitsi työntekijän parempaa käytettävyyttä eri jakelureiteillä. Yhteistoimintaneuvottelulla ei kuitenkaan muutettu eikä voitukaan muuttaa sitä, mitä työehtosopimuksen 4 §:n 6 momentissa kokonaisuudessaan tarkoitettiin yrityksen toiminnalle tärkeillä työntekijöillä.
Asiaa on arvioitava työvoiman vähentämisjärjestyksen ensisijaisten arviointiperusteiden perusteella. L:ää oli samaa työtä tehneisiin M:ään, N:ään ja O:hon verrattuna pidettävä ammattitaitonsa ja käytettävyytensä johdosta yritykselle tärkeänä työntekijänä. Hänellä oli sen johdosta etusija säilyttää työsuhteensa.
Yhtiö tarvitsi työntekijän, joka Varkauden ohella tekisi työtä Leppävirralla. Työtä tarjottiin L:lle. Kanteessa tarkoitetuista työntekijöistä vain M:n työsopimuksella oli sovittu, että hän tekee Varkauden ohella työtä myös Leppävirralla. M ei kuitenkaan ollut halukas tekemään työtä Leppävirralla. Työnantajan edustajat keskustelivat asiasta useamman kerran M:n kanssa. M:ää ei vastoin hänen tahtoaan määrätty tekemään työtä Leppävirralla. L:n käytettävyys oli muutoinkin parempi kuin M:n, koska hän oli tätä joustavampi ja aloitteellisempi.
L:n ammattitaito ja käytettävyys oli parempi kuin N:n, koska L pystyi tekemään jakelua myös polkupyörällä, mutta N ei. Lisäksi L pystyi tekemään jakelutyötä autolla kaupunkialueella, kun taas N ei suostunut tähän. N ei halunnut opetella useampaa kuin kolmea jakelureittiä. Leppävirran työtä ei voinut antaa N:lle, koska Leppävirralla oli taajamajakelua autolla ja pyöräreittejä.
L:n ammattitaito ja käytettävyys oli parempi kuin O:n, koska L pystyi tekemään jakelua myös polkupyörällä, mutta O ei. O ei soveltunut polkupyörällä eikä kärryllä jakotapaan fyysisen rajoitteiden ja fyysisen kuntonsa vuoksi. Leppävirran työtä ei voinut antaa O:lle, koska Leppävirralla oli pyöräreittejä.
Myös toissijaiset arviointiperusteet ovat kannetta vastaan. Työsuhteen keston merkitys vähentämisjärjestystä määrittävänä kriteerinä on vähäinen, koska työntekijöiden työsuhteiden kesto on ollut lähellä toisiaan. M:n työsuhde oli alkanut vasta 14.1.2008.
TODISTELU
Kantajan henkilötodistelu
1. M
2. N
3. O
4. I, pääluottamusmies
Vastaajan henkilötodistelu
1. J jakelupäällikkö
R 52/15 R ja S
ASIAN TAUSTA
Keväällä 2014 Posti Oy käynnisti perusjakeluun kohdistuvat yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena työnantaja irtisanoi lukuisia työntekijöitä. Irtisanotuiksi joutuivat muu muassa R ja S.
R on työskennellyt Pieksämäellä työnantajan palveluksessa postinjakajana 27.2.2006 alkaen. R:n työsuhde irtisanottiin 7.4.2014 ja työsuhde päättyi 7.8.2014. R:n irtisanomisen jälkeen työnantajan palvelukseen vastaaviin työtehtäviin on jäänyt T. T:n työsuhde on alkanut 23.5.2005.
S on työskennellyt Lappeenrannassa työnantajan palveluksessa postinjakajana ja varhaisjakelussa. Kantajan mukaan S:n työsuhde on alkanut 7.7.2000. Vastaaja taas katsoo, että S:n työsuhde työvoiman vähentämisjärjestykseen määräävänä tekijänä on alkanut 28.8.2007. S:n työsuhde irtisanottiin 25.3.2014 ja se päättyi 6.6.2014. S:n irtisanomisen jälkeen työnantajan palvelukseen vastaaviin työtehtäviin on jäänyt U ja V. U:n työsuhde on alkanut 21.2.2007 ja V:n 16.7.2007.
KANNE
Vaatimukset
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin
- vahvistaa, että Posti Oy on irtisanonut R:n ja S:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti,
- tuomitsee Posti Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n mukaiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja
- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut 2.374 eurolla korkoineen.
Perusteet
Työnantaja on menetellyt työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti irtisanoessaan R:n ja S:n.
R
R ja T ovat tehneet samoja työtehtäviä. Kummallakaan ei ole sellaista erityisosaamista tai erityisiä työtehtäviä, että heidät voitaisiin asettaa eri asemaan erikoistehtäviin tarvittavana työntekijänä. He ovat olleet ammattitaidoltaan ja käytettävyydeltään samalla tasolla. R tai T eivät ole myöskään menettäneet osaa työkyvystään eikä kumpaakaan voida pitää poikkeuksellisen vaikeasti työllistettävänä.
Vähäiset erot ammattitaidossa eivät ole ratkaisevia työntekijän tärkeyttä arvioitaessa vaan tärkeälle työntekijälle on ominaista erityinen tieto, taito tai koulutus. Työnantajan yleinen käsitys työntekijän motivaatiosta tai epäilyt tämän soveltuvuudesta tai halukkuudesta tarjolla olevaan tehtävään eivät vaikuta työntekijän tärkeyden arviointiin. Ratkaisevaa merkitystä ei ole myöskään yhteistyökyvyllä tai joustavuudella.
Irtisanomista edeltäneiden yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä työnantaja totesi, että ajotehtäviä tekevät C-kortilliset työntekijät ovat tärkeitä työntekijöitä. Muita tärkeyskriteereitä ei tuotu esille. Vaikka T:llä on C-luokan ajokortti toisin kuin R:llä, hän ei ole tehnyt ajotehtäviä. Heitä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestyksessä työntekijän tärkeyden perusteella.
R:ää tai T:tä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestystä arvioitaessa ensisijaisten valintakriteerien perusteella, joten vähentämisjärjestyksen toteutumista arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota toissijaisiin kriteereihin, työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
R:n työsuhde on alkanut 27.2.2006, kun taas T:n työsuhde on alkanut 23.5.2005. T:n työsuhde on siten pidempi kuin R:n. R:llä on kuitenkin huollettavanaan kaksi alaikäistä lasta, kun taas T:llä ei ole huollettavia. Työnantaja on myös ollut tietoinen R:n lapsista ja R on joutunut olemaan poissa töistä muun muassa lastensa sairastelun takia. Kun otetaan huomioon, että R:llä on kaksi huollettavaa, voidaan sitä pitää painoarvoltaan merkittävämpänä kuin sitä seikkaa, että T:n työsuhde on ollut vajaan vuoden pidempi kuin R:n työsuhde. Vähentämisjärjestyksen perusteella irtisanominen olisi tullut kohdistaa R:ään vasta T:n jälkeen.
S
S, U ja V ovat tehneet samoja työtehtäviä. Kenelläkään ei ole sellaista erityisosaamista tai erityisiä työtehtäviä, että heidät voitaisiin asettaa eri asemaan erikoistehtäviin tarvittavana työntekijänä. Tuotevirtaohjaajan ja ryhmävastaavan tehtävien hoitaminen ei osoita erityistä ammattitaitoa. S, U tai V eivät ole myöskään menettäneet osaa työkyvystään eikä ketään heistä voida pitää poikkeuksellisen vaikeasti työllistettävänä.
Irtisanomista edeltäneiden yhteistoimintamenettelyjen yhteydessä työnantaja totesi, että ajotehtäviä tekevät C-kortilliset työntekijät ovat tärkeitä työntekijöitä. Muita tärkeyskriteereitä ei tuotu esille. Koska S:llä, U:lla ja V:llä ei ole C-korttia, heitä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestyksessä työntekijän tärkeyden perusteella.
Työnantaja ei ollut sijoittanut S:ää enää pyöreiteille sen jälkeen, kun tämä oli kaatunut pyörällä loukaten kätensä. Kyse ei ollut siitä, etteikö S olisi ollut halukas tekemään myös pyöräreittejä.
S:ää, U:ta tai V:tä ei voida asettaa eri asemaan työvoiman vähentämisjärjestystä arvioitaessa ensisijaisten valintakriteerien perusteella, joten vähentämisjärjestyksen toteutumista arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota toissijaisiin kriteereihin, työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.
S:n työsuhde on alkanut 7.7.2000, kun taas U:n työsuhde on alkanut 21.2.2007 ja V:n 16.7.2007. S:n työsuhde on siten kestänyt noin seitsemän vuotta pidempään kuin U:n tai V:n työsuhde. Kenelläkään heistä ei ole lapsia huollettavanaan. Vähentämisjärjestyksen perusteella irtisanominen olisi tullut kohdistaa S:ään vasta U:n ja V:n jälkeen.
Hyvityssakko
Työnantajan rikottua työehtosopimuksen määräyksiä vastaaja on velvoitettava maksamaan hyvityssakko työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti.
VASTAUS
Vastaus kannevaatimuksiin
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 1.253 eurolla korkoineen.
Kanteen kiistämisen perusteet
Toissijaiset kanteet kiistämisen perusteet
Posti Oy ei ole irtisanonut R:n tai S:n työsopimusta työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti, työvoiman vähentämisjärjestystä ei ole rikottu eikä perustetta määrätä hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisen perusteella ole.
Työvoimaa vähennettiin yhtiön jakelutehtävistä koko maassa. Työvoiman vähentämisjärjestystä tarkasteltiin toimipaikoittain. Yrityksen toiminnalle tärkeiden työntekijöiden piiri määräytyi samaa työtä tehneiden piirissä sen mukaan, miten työntekijä täytti toimipaikan tehtävien tosiasialliset ammattitaito- ja kokemusvaatimukset ja mitkä olivat heidän muut vastaavat kykynsä ja taitonsa tehtäviin.
Yhteistoimintaneuvottelussa todettiin, että jos työntekijällä oli C-luokan ajokortti, se merkitsi työntekijän parempaa käytettävyyttä eri jakelureiteillä. Yhteistoimintaneuvottelulla ei kuitenkaan muutettu eikä voitukaan muuttaa sitä, mitä työehtosopimuksen 4 §:n 6 momentissa kokonaisuudessaan tarkoitettiin yrityksen toiminnalle tärkeillä työntekijöillä.
Asiaa on arvioitava työvoiman vähentämisjärjestyksen ensisijaisten arviointiperusteiden perusteella. Ensisijainen arviointiperuste on, oliko työntekijää pidettävä yrityksen toiminnalle tärkeänä. T:tä oli samaa työtä tehneeseen R:ään verrattuna pidettävä ammattitaitonsa ja käytettävyytensä johdosta yritykselle tärkeänä työntekijänä. Hänellä oli sen johdosta etusija säilyttää työsuhteensa. U:ta ja V:tä oli samaa työtä tehneeseen S:ään verrattuna pidettävä ammattitaitonsa ja käytettävyytensä johdosta yritykselle tärkeinä työntekijöinä. Heillä oli sen johdosta etusija säilyttää työsuhteensa.
R
T:n ammattitaito ja käytettävyys olivat paremmat kuin R:n. T:llä oli C-luokan autonajokortti. R:llä ei sitä ollut. Työntekijät, joilla oli C-luokan ajokortti, oli irtisanomisia edeltäneissä yhteistoimintaneuvotteluissa todettu työvoiman vähentämisjärjestysmääräyksissä tarkoitetuiksi tärkeiksi työntekijöiksi. Tällä varauduttiin työvoiman laajempaan käytettävyyteen. Posti Oy:ssä toteutettiin myöhemmin postinjakelu- ja logistiikkaliiketoiminnan yhdistäminen. Mahdollisuus käyttää postinjakelussa toiminutta työntekijää myös logistiikkatoiminnoissa edellytti C-luokan ajo-oikeutta. T oli lisäksi tehnyt ryhmävastaavan sijaisuuksia eli toiminut esimiestehtävissä. R ei ollut toiminut esimiehen sijaisena.
S
U:n ja V:n ammattitaito ja käytettävyys olivat paremmat kuin S:n. S ei ollut halukas opettelemaan pyöräreittejä, vaan halusi tehdä ainoastaan autojakelua. U osasi monipuolisesti pyörä- ja autoreittejä. Hän oli lisäksi tehnyt ryhmävastaavan sijaisuuksia eli toiminut esimiestehtävissä. V osasi reittejä vielä paremmin ja oli tehnyt tuotevirtaohjaajan tehtäviä. Tuotevirtaohjaajan tehtävä oli postin käsittelyn erikoistehtävä. U:n ja V:n työn laatu, ammatin hallinta, työtulos ja aloitteellisuus olivat paljon paremmat kuin S:llä.
S siirtyi toisesta yhtiöstä ja erilaisesta tehtävästä liikkeen luovutuksen myötä yhtiömme palvelukseen 27.11.2006. S:n työsuhde luovuttajayhtiössä oli alkanut 7.7.2000. S:n työsuhde luovutuksen jälkeen yhtiömme palveluksessa ei ollut yhdenjaksoinen. Työsuhde jatkui luovutuksen jälkeen ensiksi määräaikaisin työsopimuksin. Yksi jakso päättyi 29.7.2007. S:n kanssa sovittiin sen jälkeen uusi työsopimus 28.8.2007 alkaneeksi ajaksi. Välissä oli kuukauden pituinen aika, jolloin työsuhdetta ei ollut. U:n ja V:n työsuhteet olivat alkaneet samana vuonna. Näin ollen S:n osalta myös toissijaiset arviointiperusteet ovat kannetta vastaan. Työsuhteen keston merkitys vähentämisjärjestystä määrittävänä kriteerinä on vähäinen, koska työntekijöiden työsuhteiden kestossa ei ollut eroa.
TODISTELU
Kantajan kirjalliset todisteet
1. Työsopimus 5.7.2000
2. Jakajien työsuhdetietojen muutos 16.1.2000
3. Työsopimus 1.10.2007
Vastaajan kirjalliset todisteet
1. Pöytäkirja yhteistoimintaneuvottelusta 12.3.2014
Kantajan henkilötodistelu
1. S
2. R
3. I
Vastaajan henkilötodistelu
1. J, jakelupäällikkö
2. W, tuotantoesimies
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU IRTISANOMISJÄRJESTYKSEN NOUDATTAMISESTA
Perustelut
Irtisanomisjärjestyksen muodostumiseen vaikuttavat seikat
Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 4 §:n mukaan muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä tai erikoistehtäviin tarvittavia työntekijöitä, vaikeasti työllistettäviä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä. Toissijaisesti kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään.
Irtisanomisjärjestystä muodostettaessa etusijalle on työehtosopimuksen mukaan asetettava yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät. Työtuomioistuimen vakiintuneen tulkinnan mukaan yrityksen toiminnalle tärkeällä ammattityöntekijällä tarkoitetaan erityistä tietoa ja taitoa vaativiin töihin erikoistuneita tai erityisen koulutuksen saaneita ammattityöntekijöitä sekä sellaisia työntekijöitä, jotka ammattitaitonsa, koulutuksensa, kokemuksensa tai muun vastaavanlaisen kyvyn tai taidon perusteella ovat muiden samaa työtä tekevien joukossa yritykselle tärkeitä. Vähäiset erot ammattitaidossa eivät ole ratkaisevia. Riittää, että tarjolla oleva työ on sellaista, johon työntekijä ammattitaitonsa puolesta perehdyttämisen jälkeen pystyy. Työntekijän erityisen koulutuksen, kyvyn tai taidon tulee olla työn hoidon kannalta merkityksellistä. Työntekijän tärkeyttä arvioidaan työntekijän käytettävyyden kannalta.
Työnantaja on velvollinen osoittamaan, että työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä on noudatettu. Yksittäisten taustatietojen esittäminen työntekijöiden tärkeydestä ei riitä, vaan työnantajan on myös pystyttävä näyttämään työpaikkansa säilyttäneiden työntekijöiden laaja-alaisempi osaaminen jäljelle jääneissä tehtävissä.
D:tä koskeva asia R 6/15
Jakelupäällikkö J:n kertomuksella on tullut selvitetyksi, että irtisanomisjärjestykseen vaikutti keskeisesti muun muassa se, kuinka monta jakelureittiä kukin työntekijä hallitsi. Tällä osaamisella oli merkitystä, koska sairaustapausten vuoksi reittejä saatettiin joutua jakamaan muille työntekijöille, eikä työntekijää voitu laittaa jakamaan sellaiselle reitille, jota hän ei entuudestaan tuntenut. Aamuisin saattoi useampikin jakelureitti olla vailla jakajaa, jolloin sellaista työntekijää, joka osasi useamman reitin, oli pidettävä työnantajan kannalta tärkeänä. D oli pääasiallisesti jakanut kärryllä, tosin pääluottamusmies I:n mukaan myös pyörällä. D osasi kuitenkin vain yhden jakelureitin, kun toinen hänen osaamansa reitti oli poistunut. Verrokit taas osasivat kolmesta seitsemään reittiä, E kolme, F seitsemän, G viisi ja H kuusi reittiä.
Työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on edellä selostetuin tavoin perustellusti arvioinut työntekijöiden tärkeyttä heidän käytettävyytensä kannalta, eikä se ole D:n irtisanoessaan rikkonut työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä. Kanne on näin ollen hylättävä.
Päätyessään tähän lopputulokseen edellä mainitulla ensisijaisella perusteella työtuomioistuimen ei ole tarpeen ottaa kantaa irtisanomisjärjestyksen toissijaiseen perusteeseen eli osapuolten väliseen erimielisyyteen siitä, onko D:n työsuhde alkanut vuonna 1990 vai 2003.
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on asian hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.
K:ta koskeva asia R 12/15 sekä M:ää, N:ää ja O:ta koskeva asia R 35/15
Asioissa R 12/15 ja R 35/15 on kantaja ilmoittanut verrokkihenkilöksi ainoastaan L. Kanteiden hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että työnantajan olisi tullut neljän työntekijän sijaan irtisanoa L eli vain yksi työntekijä. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että irtisanomisjärjestystä koskevien määräysten tarkoituksena on ohjata vain irtisanottavien valintaa tietystä saman irtisanomisperusteen piiriin kuuluvien työntekijöiden joukosta. Määräyksillä ei sen sijaan ole tarkoitettu vaikuttaa irtisanottavien lukumäärää koskevaan harkintaan.
Näistä syistä asiassa on ensin arvioitava sitä, kuka irtisanotuista työntekijöistä on ollut työnantajalle tärkein työntekijä. Tämän jälkeen arvioitavaksi tulee, olisiko tuo irtisanottu työntekijä tullut irtisanomisjärjestystä muodostettaessa asettaa etusijalle L:ään nähden.
Asiassa on selvitetty, että M hallitsi kaikkiaan kuusi reittiä. Työnantajan käsityksen mukaan hän ei ollut kuitenkaan halukas tekemään töitä Leppävirralla, vaikka työsopimuksen mukaan hänen työntekopaikakseen oli merkitty myös Leppävirta. N hallitsi kolme reittiä, mutta ei halunnut tehdä pyöräreittejä. O hallitsi viisi reittiä, mutta hän teki vain autoreittejä. K hallitsi kaikkiaan yksitoista reittiä, ja hän teki monipuolisesti sekä kärry-, pyörä- että autoreittejä. K:n osaamisen ja käytettävyyden vuoksi työtuomioistuin katsoo, että K oli näistä neljästä irtisanotusta yhtiölle tärkein työntekijä. Siten vain K:n osalta on arvioitava, olisiko hänet tullut irtisanomisjärjestystä muodostettaessa asettaa etusijalle L:ään nähden. Tällä perusteella kanne asiassa R 35/15 on hylättävä ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitettava työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.
K:n asiassa jakelupäällikkö J on kertonut, että irtisanomisjärjestykseen vaikutti ensinnäkin se, että L suoriutui reiteistä työajalla. Hän oli työnantajan näkemyksen mukaan tehokkaampi työntekijä kuin K. J:n mukaan ero oli työaikakirjanpidon mukaan merkittävä. Muuta selvitystä, kuten otteita työaikakirjanpidosta, L:n ja K:n välisestä tehokkuuteen liittyvästä erosta asiassa ei ole esitetty. Pääluottamusmies I:n mukaan K:n ja L:n osaamisessa tai tehokkuudessa ei ollut eroja.
Toiseksi irtisanomisjärjestykseen vaikutti jakelupäällikkö J:n mukaan L:n käytettävyys sekä Varkaudessa että Leppävirralla, joka sijaitsee noin 20 kilometrin päässä Varkaudesta. J on tosin todennut, että myös K olisi varmasti ollut käytettävissä Leppävirralla. Näin K itsekin on kertonut. Pääluottamusmies I:n mukaan Varkauden ja Leppävirran jakelureitit ovat suurin piirtein samanlaisia, ja K olisi hänen mukaansa oppinut Leppävirran reitit muutamassa päivässä. Esitetyn selvityksen mukaan K hallitsi kaikkiaan 11 reittiä, ja hän jakoi sekä kärryllä, pyörällä että autolla. Hän olisi kertomansa mukaan ollut valmis opettelemaan myös uusia reittejä. L ei K:n mukaan osannut niin monta reittiä kuin K. Jakelupäällikkö J ei ole osannut kertoa, kuinka monta reittiä L hallitsi.
Edellä selostetun näytön perusteella työtuomioistuin katsoo, että K:n ja L:n välillä ei ole näytetty olleen sellaisia tehokkuuteen liittyviä eroja, joiden perusteella L:ää olisi voitu pitää K:ta tärkeämpänä työntekijänä. Tätä tukee myös se seikka, että K hallitsi kaikkiaan jopa 11 reittiä ja teki työtä monipuolisesti kärryllä, pyörällä ja autolla. Sen sijaan L:n hallitsemien reittien määrä on jäänyt epäselväksi. Jakelupäällikkö J on edellä D:tä koskevassa asiassa kertonut, että reittien osaamisella oli työnantajalle keskeinen merkitys. Jo tällä perusteella K:ta on voitu pitää työnantajalle tärkeänä työntekijänä. L:n käytettävyyttä Leppävirralla ei voida myöskään edellä selostetun näytön perusteella pitää niin merkittävänä erona suhteessa K:hon, että sitä voitaisiin pitää irtisanomisjärjestykseen vaikuttavana seikkana.
Koska K:ta ja L:ää voidaan pitää yrityksen toiminnalle yhtä tärkeinä työntekijöinä, heidän keskinäinen asemansa määräytyy lähtökohtaisesti heidän työsuhteidensa kestoajan ja huoltovelvollisuutensa määrän perusteella. Kummallakaan heistä ei ollut huollettavia, mutta K:n työsuhde on alkanut 15.8.2005 ja L:n kaksi vuotta myöhemmin 10.7.2007. Tällä perusteella työtuomioistuin katsoo, että työnantajan olisi pitänyt perustellusti tietää rikkovansa työvoiman vähentämismääräystä irtisanoessaan ammatillisesti tasavertaisista työntekijöistä pidempään työsuhteessa olleen L:n ennen K:ta. Posti Oy on siten tietensä rikkonut työehtosopimusta.
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat asian R 12/15 hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan yhteisvastuullisesti Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.
S:ää ja R:ää koskeva asia R 52/15
R:n asiassa jakelupäällikkö J on kertonut, että irtisanomisjärjestykseen vaikutti keskeisesti se, että T:llä oli C-luokan ajokortti ja lisäksi kokemusta esimiestehtävistä. R:llä C-luokan ajokorttia ei ollut. J:n tiedossa ei myöskään ollut, että R olisi tehnyt ryhmävastaavan sijaisuuksia kuten T.
Jakelupäällikkö J:n mukaan ryhmävastaavalla on tärkeä rooli aamuisin ennen kuin varsinainen esimies tulee töihin. Ryhmävastaava muun muassa priorisoi ja jakaa tehtävät muille työntekijöille, hankkii tarvittaessa sijaiset ja vastaa muutoinkin töiden sujumisesta toimien näin esimiehen apuna. Ryhmävastaavan työtehtävistä noin 30 prosenttia on esimiestehtäviä.
C-luokan ajokortilla taas oli jakelupäällikkö J:n mukaan merkitystä logistiikan ja peruspalveluiden yhdistyttyä saman organisaation alle vuonna 2014. Pieksämäellä oli logistiikkapalveluita, joten siellä oli tarvetta C-luokan ajokortille. Yhtiön oli varmistettava se, että palvelukseen jää riittävä määrä työtekijöitä, joilla on C-luokan ajokortti ja jotka näin pystyvät ajamaan myös logistiikkavuoroja. T oli jo aiemmin ajanut joitakin tällaisia logistiikan reittejä, ja hänen oli helpompi suorittaa tehtävään vaadittava tutkinto, kun hänellä jo oli C-luokan ajokortti.
Työtuomioistuin katsoo J:n kertomuksen perusteella näytetyksi, että työnantaja on perustellusti voinut asettaa T:n etusijalle irtisanomisjärjestystä muodostettaessa eikä se ole rikkonut työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä irtisanoessaan R:n.
S:n asiassa tuotantoesimies W on kertonut irtisanomisjärjestykseen vaikuttaneen sen, että U oli tehnyt ryhmävastaavan sijaisuuksia ja V tuotevirtaohjaajan tehtäviä. Nämä tehtävät edellyttivät kokonaisuuden hallintaa ja hyviä vuorovaikutustaitoja, joita U:lla ja V:llä siis oli. U oli lisäksi osannut yksitoista jakelureittiä ja V yhdeksän, kun taas S vain kolme autoreittiä.
Työtuomioistuin katsoo W:n kertomuksen perusteella näytetyksi, että työnantaja on perustellusti voinut asettaa U:n ja V:n etusijalle irtisanomisjärjestystä muodostettaessa eikä se ole rikkonut työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä irtisanoessaan S:n.
Kanne on edellä selostetuin perustein hylättävä kokonaisuudessaan.
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on asian hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.
Tuomiolauselma
Asiassa R 12/15 työtuomioistuin
- vahvistaa, että Posti Oy on irtisanonut K:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 4 §:n vastaisesti,
- tuomitsee Posti Oy:n maksamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:lle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja
- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut 2.094 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Kanteet asioissa R 6, 35 ja 52/15 hylätään.
Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa R 6/15 yhteensä 1.080 eurolla, asiassa R 35/15 yhteensä 1.080 eurolla ja asiassa R 52/15 yhteensä 1.253 eurolla, mille määrille on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Hotti, Löppönen, Lehto ja Kuoppamäki jäseninä. Sihteeri on ollut Anttila.
Tuomiosta on äänestetty.
Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:
Olen työtuomioistuimen kanssa samaa mieltä paitsi asiassa R 35/15, josta lausun seuraavaa.
Irtisanomisjärjestystä sovelletaan niihin työntekijöihin, joihin irtisanomisperuste vaikuttaa samalla tavalla. Tarkoituksena on, että irtisanomiset kohdistetaan työehtosopimuksessa sovittujen kriteereiden mukaisesti oikeisiin työntekijöihin. (TT 2006:27.)
Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa kriteerit liittyvät työntekijän henkilökohtaiseen osaamiseen, työllistettävyyteen ja terveyteen sekä työsuhteen kestoon ja huoltovelvollisuuteen. Tässä mielessä säännöstä voidaan verrata syrjinnän kieltoa koskeviin säännöksiin.
Syrjinnän kieltoa koskevassa lainsäädännössä ei ole rajattu eikä voikaan rajata sitä, kuinka moni uhreista voi saada oikeutta. Esimerkiksi naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 11 §:n sääntelemässä työnhakutilanteessa ei ole rajattu sitä, kuinka monella syrjityksi tulleella hakijalla on oikeus hyvitykseen, vaikka vain yksi voi tulla valituksi. Vastaavantyylinen säännös on yhdenvertaisuuslain 23 §:ssä ja myös työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä, jossa säädetään tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta.
Kun irtisanomisjärjestyksen tulkinnasta ei tältä osin ole esitetty mitään selvitystä, katson, että työehtosopimuksen irtisanomisperustetta koskevaa määräystä on tulkittava samalla tavalla kuin syrjinnän kieltoa koskevia säännöksiä. On siis mahdollista, että kolmella irtisanotulla on vain yksi verrokki. Sillä, että syrjinnän rikkomisen seuraamukset määräytyvät eri tavalla, ei mielestäni ole merkitystä. Seuraamukset riippuvat asian luonteesta ja asianomaisten säännösten ja määräysten sisällöstä.
Todistaja J on korostanut monen reitin monipuolisen osaamisen tärkeyttä. L oli tehnyt kärry-, pyörä- ja autoreittejä. Sen sijaan hänen reittiosaamisensa on työtuomioistuimen enemmistön toteamalla tavalla jäänyt epäselväksi.
M on todistaja I:n mukaan osannut kuusi reittiä. Hän on kuitenkin todistaja J:n käsityksen mukaan kieltäytynyt tekemästä töitä Leppävirralla, vaikka Leppävirta oli sovittu työntekopaikaksi. M:ää ei ole asiasta huomautettu tai varoitettu. Mielestäni väite on jäänyt näyttämättä toteen. M:n reittiosaamisen lukumäärän perusteella katson, ettei työnantaja ole näyttänyt, että L olisi M:ää osaavampi ammattityöntekijä. Hyväksyn kanteen tältä osin.
N on kertonut osaavansa kolme reittiä, mutta hän ei ole halunnut tehdä pyöräreittejä. O on kertonut hallitsevansa viisi reittiä, mutta hän teki vain autoreittejä. Vaikka epäselväksi on jäänyt, osasivatko N ja O L:ää useampia reittejä, katson näytetyksi, että L on ollut työnantajalle tärkeämpi ammattityöntekijä hänen laajemman käytettävyytensä vuoksi. Hylkään kanteen tältä osin.
Vahvistan, että Posti Oy on irtisanonut M:n työehtosopimuksen vastaisesti, minkä vuoksi tuomitsen Posti Oy:n maksamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:lle hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.
Kantaja on pääosin hävinnyt juttunsa. Velvoitan tämän vuoksi kantajan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla korkolainmukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien. Oikeudenkäyntikuluja määrätessäni olen ottanut huomioon sen, että kanne on kaikkien kolmen osalta rakennettu samalla tavalla.