22.5.2015

Vaatimukset

Alkoholikaupan Ammattiliitto ALV ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Alko Oy on palkatessaan A:n rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan B:hen, C:hen ja D:hen nähden,

- vahvistaa, että Alko Oy on palkatessaan E:n rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan B:hen, C:hen, F:ään ja D:hen nähden,

- vahvistaa, että Alko Oy on palkatessaan G:n rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan B:hen, C:hen ja D:hen nähden,

- vahvistaa, että Alko Oy on palkatessaan H:n rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan B:hen, C:hen, F:ään ja D:hen nähden,

- tuomitsee Alko Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

- velvoittaa Kaupan Liitto ry:n ja Alko Oy:n korvaamaan Alkoholikaupan Ammattiliitto ALV ry:n oikeudenkäyntikulut 12.248,70 eurolla korkoineen.

Perusteet

Alko Oy:n Nokian myymälässä keväällä 2011 ennen uusien työntekijöiden palkkaamisia ovat työskennelleet muiden ohella seuraavat henkilöt seuraavin vähimmäisviikkotyöajoin: B 8h, C 15h, F 18h ja D 23h. Sanotut vähimmäistyöajat ovat alittaneet työehtosopimuksen 2 §:n mukaisen säännöllisen työajan.

Yhtiö on tarvinnut lisätyövoimaa. Se on palkannut seuraavat henkilöt Nokian myymälään siten, että heidän vähimmäistyöaikansa ja työsuhteensa kestot ovat olleet seuraavanlaiset:

- A 30.3.2011–31.8.2011 4h

- E 1.6.2011–18.8.2011 10h

- G 11.6.2011–18.8.2011 8h

- H 30.9.2011–toistaiseksi 10h

A on työskennellyt työsuhteensa aikana 436,17 tuntia eli keskimäärin 16,15 tuntia viikossa, E 395 tuntia eli keskimäärin 28,21 tuntia viikossa, G 347,17 tuntia eli keskimäärin 23,14 tuntia viikossa ja H työsuhteensa alusta lukien 31.12.2011 asti 309,25 tuntia eli keskimäärin 22,09 tuntia viikossa.

Palkatessaan A:n, G:n ja H:n yhtiö ei tarjonnut lisätyötä B:lle, C:lle, F:lle tai D:lle. Toukokuun 2011 alussa B:n vähimmäistyöaikaa korotettiin 8 tunnista 15 tuntiin (7 tuntia). Tämä lisätyön tarve johtui siitä, että eräs osa-aikatyöntekijä jäi eläkkeelle. B:lle olisi voitu tarjota E:n palkkaamisen yhteydessä enemmänkin tunteja. Joka tapauksessa palkatessaan E:n yhtiö ei tarjonnut lainkaan työtä C:lle, F:lle eikä D:lle.

Yhtiöllä ei ole ollut perustetta olla tarjoamatta lisätyötä B:lle, C:lle, F:lle ja D:lle. Heidän työaikansa on ollut vähemmän kuin työehtosopimuksen 2 §:n mukainen säännöllinen työaika. Heidän keskimääräiset työtuntinsa eivät osoita, ettei työehtosopimuksen 13 §:n määräystä olisi tarvinnut noudattaa. Päinvastoin ne osoittavat, että vähimmäistyötuntimäärien korottaminen olisi ollut mahdollista ja perusteltua. Uusien työntekijöiden työ ei ole ollut B:lle, D:lle, F:lle tai C:lle sopimatonta ainakaan siten, että sen johdosta työtä olisi voitu kokonaan jättää tarjoamatta heille.

Uusien työntekijöiden palkkaamisen perusteilla ei ole merkitystä, kun vanhoille työntekijöille voitiin tarjota lisätyötä työsopimuslain 2 luvun 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Tavoitteellinen henkilöstörakenne ei syrjäytä pakottavaa työehtosopimusmääräystä eikä se ole muutoinkaan hyväksyttävä peruste jättää kokonaan työtä tarjoamatta. Muun lisätyövoiman saaminen Alko Oy:ssä on mahdollista, koska tarjolla olevia työtunteja tarjotaan tekstiviestillä kaikille työssäkäyntialueen työntekijöille. Nokian työssäkäyntialueella on noin 20 myymälää, joiden työntekijöille töitä voidaan tarjota. Joka tapauksessa uudet työntekijät olisi voitu palkata pienemmillä tunneilla eli tarjota ainakin osa työstä vanhoille työntekijöille siinäkin tapauksessa, että pidettäisiin perusteltuna tarvetta saada yksi työsuhteinen henkilö lisää.

Yhtiö on ilmoittanut, että kyseiset uudet työntekijät olivat sesonkityöntekijöitä ja että palkkaamiset käsiteltiin palavereissa keväällä 2011. Asiassa ei kiistetä sitä, että palkkaamisia käsiteltiin. Muistiot on myös allekirjoitettu. Työntekijät eivät kuitenkaan ole allekirjoituksin tai muutoinkaan hyväksyneet sitä, että uudet työntekijät palkataan tarjoamatta työssä jo olleille työntekijöille lisätöitä.

Yhtiö on jättänyt tarjoamatta lisätyötä edellä selostetulla tavalla useita eri kertoja usean eri työntekijän kohdalla. Työehtosopimuksen määräys on selkeä. Yhtiöllä on suurena työnantaja kyky ja mahdollisuus noudattaa sanottua määräystä. Yhtiö on tieten rikkonut työehtosopimusta ja se tulee tuomita hyvityssakkoon.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kaupan liitto ry ja Alko Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Alkoholikaupan Ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 4.930 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Alko Oy:llä on ollut perusteet palkata uusia työntekijöitä

Työehtosopimusmääräys edellyttää lisätyön tarjoamista vain, jos kyseessä on osa-aikatyöntekijälle sopiva työ. Nokian myymälässä vuonna 2011 tarjolla ollut työ ei ole ollut kaikilta osin jo työsuhteessa oleville osa-aikaisille työntekijöille sopivaa.

Alkon myymälöissä asiakasvirtojen vaihtelu eri viikonpäivien kohdalla on suurta. Alkon viikoittaisista asiakaskäynneistä puolet ajoittuu perjantai- ja lauantaipäiville. Kun asiakkaista puolet ajoittavat käyntinsä kahteen viikonpäivään, Alkon myymälöiden on mahdotonta toimia teettämällä työtä ainoastaan kokoaikaisissa työsuhteissa. Alkon liiketoiminta edellyttää työntekijöiden palkkaamista osa-aikaisiin työsuhteisiin. Alko tarjoaa lisätyötä kaikille osa-aikaisille työntekijöille Alko Oy:n myymälätyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaisesti tasapuolisen kohtelun periaatetta noudattaen.

Alko Oy:n Nokian myymälän tavoitteellinen henkilöstörakenne vuonna 2011 oli myymäläpäällikkö ja kahdeksan myyjää. Ottaen huomioon asiakasvirtojen keskittymisen kahdelle viikonpäivälle, tämä henkilöstömäärä takaa riittävän asiakaspalvelun tason, varmistaa Alko Oy:n lakisääteisen myynninvalvontavelvoitteen toteutumisen sekä mahdollistaa taloudellisesti kannattavan toiminnan. Tällä henkilöstömäärällä pystytään myös suunnittelemaan myymälän kaikille työntekijöille työehtosopimuksen mukaiset vapaapäivät sekä noudattamaan muita työehtosopimuksesta työnantajalle johtuvia velvollisuuksia. Myymälässä on perjantaisin vähintään 6-7 myyjää.

Alko Oy on tarjonnut paljon lisätyötä työsuhteessa olleille osa-aikaisille työntekijöille. Kaikkea tarjolla ollutta työtä ei ole kuitenkaan voinut teettää jo työsuhteessa olevilla työntekijöillä, koska työ ei ole ollut heille sopivaa edellä selostetuista syistä.

Työnantaja voi direktio-oikeutensa nojalla päättää, millaisin työsuhtein ja työvoimarakentein liiketoimintaa on kannattavaa harjoittaa. Alkon liiketoiminnan luonteesta ja asiakasvirtojen keskittymisestä johtuen tarjolla oleva pysyväisluonteinen työ on usein sellaista, että se ajoittuu Alkon kiireisimpiin myyntipäiviin. Tällöin jo työsuhteessa olevat eivät ole sopivia työn tekemiseen, koska ovat itsekin samaan aikaan työssä. Myös lakisääteinen myynninvalvontavelvoite edellyttää riittävää henkilöstömäärää, jotta sitä pystytään käytännössä toteuttamaan. Lisätyön tarvetta ei voida aina paikata pelkästään pidentämällä jo työsuhteessa olevien osa-aikaisten työntekijöiden työaikaa, vaan Alkon on tietyissä tilanteissa palkattava myös uusia työntekijöitä, jotta Alkon liiketoiminnan harjoittaminen on mahdollista ja kannattavaa.

Nokian myymälään on vuonna 2011 palkattu neljä kanteessa mainittua työntekijää. Näistä kaksi (A ja G) on palkattu määräaikaiseen työsuhteeseen. E palkattiin toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen ja E:n irtisanouduttua palkattiin H toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Näin ollen työnantajan rekrytointitarve on ollut kolme työntekijää, joista kaksi määräaikaiseen työsuhteeseen ja yksi toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen.

A:n palkkaamisen perusteet

A:n määräaikainen työsuhde alkoi 1.3.2011 ja päättyi 31.8.2011. Hänen palkkaamisensa ja määräaikaisuutensa peruste on ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevan työntekijän (F) perhevapaa (1.11.2010 – 31.8.2011).

A:n tekemä työ ei ole ollut jo työsuhteessa oleville osa-aikatyöntekijöille sopivaa, koska Nokian myymälän tavoitteellisen henkilöstömäärän saavuttamiseksi on tullut palkata yksi uusi määräaikainen työntekijä eikä täten lisätyön tarvetta ole voitu paikata pelkästään työsuhteessa olevien työaikaa määräaikaisesti pidentämällä.

E:n palkkaamisen perusteet

E:n toistaiseksi voimassa ollut työsuhde alkoi 25.5.2011 ja päättyi hänen itsensä irtisanomana 23.8.2011. E:n palkkaamisen peruste on ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olleen työntekijän eläkkeelle jääminen 31.8.2011. Tämä on ennen eläkkeelle jäämistään ollut poissa työstä vuosilomalla ja erilaisilla palkkiolomilla 2.5.2011 ja 30.8.2011 välisen ajan.

Ennen E:n palkkaamista Alko on tarjonnut edellä mainitun työntekijän eläkkeelle jäämisen johdosta tarjolle tulleesta vähimmäistyöajasta (22,5 h/vko) valtaosan eli 12 viikkotyötuntia 11.5.2011 alkaen jo työsuhteessa olleille B:lle (7 h/vko) ja I:lle (5 h/vko). Jäljelle jääville tunneille Alkon on ollut pakko palkata uusi työntekijä, jotta tavoitteellinen henkilöstömäärä toteutuisi.

E:n tekemä työ ei ole ollut jo työsuhteessa oleville osa-aikatyöntekijöille sopivaa, koska Nokian myymälän tavoitteellisen henkilöstömäärän saavuttamiseksi on tullut palkata yksi uusi työntekijä eikä täten lisätyön tarvetta ole voitu paikata pelkästään työsuhteessa olevien työaikaa pidentämällä.

H:n palkkaamisen perusteet

H:n toistaiseksi voimassa oleva työsuhde alkoi 16.9.2011 ja jatkuu edelleen. H palkattiin irtisanoutuneen E:n tilalle, joten palkkaamisen perusteet on käyty edellä läpi. H:ta palkatessa ei korotettu osa-aikaisten työntekijöiden työsopimuksen mukaisia vähimmäistunteja, koska vähimmäistunteja oli jo E:tä palkattaessa korotettu.

H:n tekemä työ ei ole ollut jo työsuhteessa oleville osa-aikatyöntekijöille sopivaa, koska Nokian myymälän tavoitteellisen henkilöstömäärän saavuttamiseksi on tullut palkata yksi uusi työntekijä irtisanoutuneen E:n tilalle eikä täten lisätyön tarvetta ole voitu paikata pelkästään työsuhteessa olevien työaikaa pidentämällä.

G:n palkkaamisen perusteet

G:n määräaikainen työsuhde Nokian myymälässä alkoi 6.6.2011 ja päättyi 18.9.2011. G:n rekrytoinnin ja määräaikaisuuden perusteet ovat olleet vuosilomien sijaisuudet ja kesäisin lisääntyvä asiakaspalvelun tarve. G:n työsuhteen aikana kaksi vakituista työntekijää ovat olleet pitkäaikaisesti poissa työstä. Tämän lisäksi Nokian myymälän seitsemän muuta työntekijää ovat olleet G:n työsuhteen aikana kesälomillaan.

G:n tekemä työ ei ole ollut jo työsuhteessa oleville osa-aikatyöntekijöille sopivaa, koska G:n tekemä työ on ajoittunut aikoihin, jolloin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevat työntekijät ovat joko olleet poissa työstä tai tarjolla oleva työ on sijoittunut aikaan, jolloin osa-aikaiset työntekijät ovat jo itse työssä.

Alko Oy on tarjonnut kanteessa mainituille työntekijöille lisätyötä

Alko Oy tarjoaa lisätyötä kaikille osa-aikatyöntekijöilleen työehtosopimuksen mukaisesti. Nokian myymälän poissaoloprosentit olivat jo pitkään ennen vuotta 2011 olleet verrattain korkeat. Tilapäistyövoiman saaminen on vaikeaa, koska työpaine sijoittuu kaikissa myymälöissä samoille viikonpäiville eikä Alko Oy esimerkiksi käytä ollenkaan vuokratyövoimaa. Alko Oy on kuitenkin pystynyt tarjoamaan huomattavan määrän lisätyötä myös kanteessa mainituille työntekijöille.

B:n työsopimuksen mukainen keskimääräinen vähimmäistyöaika vuonna 2011 oli 11.5.2011 lähtien 15 tuntia viikossa. Hänellä on ollut kyseisen vuoden aikana yhteensä 1337,87 palkkaan oikeuttavaa tuntia (luku sisältää muun muassa palkalliset sairauspoissaolotunnit) eli hänen keskimääräinen viikkotyöaikansa on ollut 28,47 tuntia. Alko on tarjonnut hänelle huomattavan määrän lisätyötä.

C:n työsopimuksen mukainen keskimääräinen vähimmäistyöaika vuonna 2011 oli 15 tuntia viikossa. Hänellä on ollut kyseisen vuoden aikana yhteensä 1561,50 palkkaan oikeuttavaa tuntia eli hänen keskimääräinen viikkotyöaikansa on ollut 33,22 tuntia. Alko on tarjonnut hänelle huomattavan määrän lisätyötä.

F:n työsopimuksen mukainen keskimääräinen vähimmäistyöaika vuonna 2011 oli 18 tuntia viikossa. Hän on ollut perhevapaalla elokuun 2011 loppuun saakka ja hänellä on ollut loppuvuoden aikana yhteensä 508,83 palkkaan oikeuttavaa tuntia eli hänen keskimääräinen viikkotyöaikansa on ollut 26,78 tuntia. Alko on tarjonnut hänelle huomattavan määrän lisätyötä. F ei olisi voinut tehdä lainkaan A:n tai E:n tekemää työtä, koska hän on ollut perhevapaalla koko sen ajan kun edellä mainittujen työntekijöiden työsuhteet ovat kestäneet.

D:n työsopimuksen mukainen keskimääräinen vähimmäistyöaika vuonna 2011 oli 23 tuntia viikossa. Hänellä on ollut kyseisen vuoden aikana yhteensä 1735,05 palkkaan oikeuttavaa tuntia eli hänen keskimääräinen viikkotyöaikansa on ollut 36,9 tuntia viikossa. D on tehnyt 3.5. ja 17.9.2011 välisenä aikana keskimäärin 37,25 viikkotuntia. Ajanjakson keskimää-räinen viikkotyöaika on itse asiassa korkeampi, koska ajanjaksoon sisältyy kaksi kalenteri-viikkoa, joiden työtunteja ei ole otettu huomioon edellä mainitussa keskimääräisessä viikkotyöajassa (johtuen siitä, että osa päivistä on ollut työpäiviä ja osa vuosilomapäiviä). Alko on tarjonnut hänelle huomattavan määrän lisätyötä ja D on tehnyt käytännössä täyttä työaikaa.

Alko Oy on toiminut työehtosopimuksen määräysten mukaisesti

Alko Oy ei ole tieten rikkonut työehtosopimuksen mukaista lisätyön tarjoamisvelvoitettaan kanteessa mainittuihin työntekijöihin nähden palkatessaan edellä mainitut uudet työntekijät. Tämän lisäksi Alko on toiminut täysin työehtosopimuksen menettelymääräysten mukaisesti.

Ennen uuden työntekijän palkkaamista asia on käyty myymälän henkilökunnan kanssa läpi ja laadittu työehtosopimuksen tarkoittamat muistiot, minkä lisäksi Alko Oy on ollut yhteydessä alueluottamusmieheen ennen uusien työntekijöiden palkkaamista. Tämän lisäksi Alko Oy on tarjonnut huomattavan määrän lisätyötä työsuhteessa olleille osa-aikatyöntekijöille. Alko Oy on toiminut asiassa huolellisesti ja täysin työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi Alko Oy:n rikkoneen työehtosopimusta, sitä ei ole tehty tieten. Alko Oy on toiminut asiassa huolellisesti työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla ja yhteistyössä työntekijöiden ja heidän edustajiensa kanssa.

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja oikeudellisen arvioinnin lähtökohdat

Alko Oy:n myymälätyöntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 13 §:n mukaan jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille. Pöytäkirjamerkinnän mukaan ennen uuden työntekijän palkkaamista tarkistetaan myymälän vanhojen työntekijöiden keskimääräiset vähimmäistyöajat ja tarjotaan lisätyötä ensisijaisesti oman myymälän henkilöstölle. Vasta tämän jälkeen uudelle työntekijälle annetaan tarvittava keskimääräinen vähimmäistyöaika.

Alko Oy:n Nokian myymälään on maaliskuun ja syyskuun 2011 välisenä aikana palkattu neljä uutta työntekijää. Asiassa on kyse siitä, olisivatko työnantajan palveluksessa jo aiemmin olleet osa-aikatyöntekijät olleet sopivia vapaana oleviin tehtäviin ja olisiko uusille työntekijöille annettuja työtunteja pitänyt näin ollen tarjota heille. Vastaaja on katsonut, että sillä on ollut oikeus palkata lisää osa-aikaisia työntekijöitä riittävän henkilöstömäärän saavuttamiseksi ja tämän jälkeen velvollisuus kohdella kaikkia työntekijöitään tasapuolisesti myös lisätyötä tarjottaessa.

Työehtosopimuksen 13 §:n määräys vastaa työsopimuslain 2 luvun 5 §:n säännöstä lisätyön tarjoamisesta. Säännöksen mukaan jos työnantaja tarvitsee lisää työntekijöitä hänen osa-aikatyötä tekeville työntekijöilleen sopiviin tehtäviin, työnantajan on tarjottava näitä töitä osa-aikatyöntekijöille 6 luvun 6 §:stä riippumatta. Asiassa on riidatonta, että työehtosopimuksen määräystä on tulkittava samoin kuin työsopimuslain vastaavaa säännöstä.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantajan todelliset liikkeenjohdolliset intressit syrjäyttävät lähtökohtana olevan osa-aikatyöntekijän oikeuden lisätyöhön. Työnantajan ei tarvitse tarjota osa-aikaiselle työntekijälle lisätyötä, jos sitä ei voida esimerkiksi aukioloaikojen ja asiakasvirtojen sijoittumiseen liittyvien pakottavien syiden vuoksi tarjota muina aikoina kuin silloin, kun lisätyöhön soveliaat ja halukkaat työntekijät ovat muutoinkin jo töissä (ks. esim. KKO 2010:5). Lisätyön tarjoamisvelvollisuutta ei kuitenkaan poista se, että lisätyötunteja on tarjolla enemmän kuin osa-aikainen työntekijä voisi työajan puitteissa tehdä (ks. esim. Turun hovioikeuden 10.1.2005 antama tuomio numero 86 asiassa S 04/139). Tarjoamisvelvollisuus väistyy vain, jos työtä ei ole edes mahdollista järjestää toisin käyttämällä apuna työvuorosuunnittelua, työajan tasoittumisjärjestelmää tai muita työehtosopimuksen mahdollistamia työaikajärjestelyitä. Työnantajalla on näyttötaakka siitä, että palveluksessa jo olleille osa-aikaisille työntekijöille ei työaikajärjestelyjen takia olisi voitu tarjota olleenkaan tai enemmän lisätyötä kuin on tarjottu.

Työnantajalla on sinänsä liikkeenjohtovaltansa nojalla oikeus päättää työvoiman määrästä ja työaikojen tarkoituksenmukaisesta sijoittelusta. Tämä ei kuitenkaan poista työnantajan velvollisuutta tarjota lisätyötä osa-aikaisille työntekijöille, jotka ovat halukkaita ja soveltuvia tarjolla olevaan lisätyöhön ja joille sitä on liikkeenjohdolliset näkökohdat huomioon ottaen tarkoituksenmukaista tarjota.

Lisätyön sopivuuden arviointi ja työtuomioistuimen johtopäätökset

Lisätyön tarjoamisesta laadituista muistioista ilmenee, että A:ta, G:tä ja H:ta palkattaessa ei tarkistettu myymälän vanhojen työntekijöiden keskimääräisiä vähimmäistyöaikoja eikä tarjottu lisätyötä ensisijaisesti oman myymälän henkilöstölle. E:tä palkattaessa henkilökunnan keskimääräiset vähimmäistyöajat sen sijaan tarkistettiin ja lisätyötä tarjottiin myymälän omalle henkilökunnalle 12 tuntia viikossa. B:n vähimmäistyöaikaa korotettiin tuolloin 8 tunnista 15 tuntiin. B on kertonut, että hän olisi voinut ottaa enemmänkin lisätyötä, mutta osa tunneista annettiin eräälle toiselle vanhalle työntekijälle sekä uudelle työntekijälle. Muistiosta ilmenevät uusien työntekijöiden vähimmäistyöajat ovat esitetyn selvityksen perusteella olleet vain arvioita. Tosiasiassa uudet työntekijät työskentelivät noin 16 – 28 tuntia viikossa. Myös vanhoille työntekijöille oli vuonna 2011 tarjottu lisätyötunteja, joten heidän toteutuneet työtuntinsa ylittivät sopimuksen mukaiset vähimmäistyötunnit.

Asiassa on riidatonta, että työnantajan palveluksessa jo olleet osa-aikatyöntekijät olisivat olleet halukkaita ottamaan vastaan enemmänkin lisätyötä kuin heille on tarjottu. Tehtävät ovat olleet heille sopivia työn laadun, heidän osaamisensa ja muiden yksilöllisten seikkojen perusteella. Riitaa on siitä, onko työnantaja voinut jättää tarjoamatta heille lisätyötä liikkeenjohdolliset intressinsä huomioon ottaen. Asiassa on arvioitava sitä, onko työtä ollut tarjolla vain sellaisena ajankohtana, jolloin osa-aikatyöntekijät eivät olisi voineet sitä tehdä eikä heille edes kohtuullisin työaikajärjestelyin olisi voitu tarjota enemmän työtä kuin on tarjottu.

B ja C ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että uudet työntekijät tekivät useita sellaisia työvuoroja, jotka hekin olisivat voineet tehdä. Pirkanmaan aluepäällikkö N on kertonut, että työnantajan palveluksessa jo olleet osa-aikatyöntekijät olisivat voineet tehdä noin puolet uusille työntekijöille annetuista työtunneista. Näiden kertomusten lisäksi näyttönä asiasta on esitetty D:n työvuorolista 2.5. ja 18.9.2011 väliseltä ajalta. Listasta ilmenee, että D on tuona aikana työskennellyt 23 – 45 tuntia viikossa. Hän on kesällä 2011 tehnyt usean viikon ajan lähes täyttä työaikaa. A:n työsuhde on kuitenkin alkanut jo 1.3.2011 ja H:n vasta 16.9.2011. Asiassa esitetty selvitys ei osoita, että mainituille uusille työntekijöille annettuja työtunteja ei olisi voitu tarjota D:lle.

Esitetyn selvityksen perusteella B:n keskimääräinen viikkotyöaika on vuonna 2011 ollut 28,47 tuntia, C:n 33,22 tuntia ja F:n 26,78 tuntia. Asiassa ei ole esitetty näyttöä siitä, miksi heille ei olisi voitu tarjota enempää lisätyötä. Työtuomioistuin katsookin, että B:n, C:n ja N:n kertomusten perusteella on tullut riittävällä tavalla selvitetyksi, että työpaikalla on ollut sellaisia lisätöitä, joita olisi tullut tarjota osa-aikaisille työntekijöille.

Asiassa on vielä arvioitava sitä, onko työnantajalla ollut muita liikkeenjohdollisia perusteita olla tarjoamatta ollenkaan tai enemmän lisätöitä palveluksessa jo olleille osa-aikatyöntekijöille. Lounais-Suomen aluepäällikkö L ja Pirkanmaan aluepäällikkö N ovat kertoneet, että Alko Oy:ssä asiakaskäyntien keskittyminen perjantaille ja lauantaille edellyttää osa-aikaisten työntekijöiden palkkaamista. Viestintä- ja varallisuusjohtaja M:n kertomin tavoin myymälöiden henkilöstömäärän on oltava riittävä myös lakisääteisen myynninvalvontavelvoitteen täyttämiseksi.

Pirkanmaan aluepäällikkö N, joka oli yhdessä Nokian myymäläpäällikön kanssa tehnyt riidanalaiset rekrytoinnit, on kertonut, että Nokian myymälässä tarvittiin kesällä 2011 enemmän kuin kuusi työntekijää ottaen huomioon muun muassa aiemmat runsaat sairauspoissaolot, vuosilomat ja asiakaskäyntien keskittyminen perjantaille ja lauantaille. Uusia työntekijöitä tarvittiin myös siksi, että eräs kuukausipalkkaisista työntekijöistä oli jäänyt osa-aikaeläkkeelle. Uuden henkilöstön tarve oli selvitetty rekrytointien yhteydessä, ja tarjolla olevaa lisätyötä oli jaettu myös vanhoille työntekijöille. Jos uudet työntekijät olisi otettu pienemmällä tuntimäärällä, sitouttaminen puolin ja toisin olisi kärsinyt.

Vastaajan edellä pääkohdittain selostelussa todistelussa on korostettu sitä, että työnantaja on perustellusti voinut palkata lisää työntekijöitä myymäläänsä. Kantajan todistelussa taas on painotettu työnantajan lisätyön tarjoamisvelvoitetta ensisijaisesti myymälän omalle henkilöstölle. Pääluottamusmies K:n ja alueluottamusmies J:n mukaan Alkon Nokian myymälässä ei ole hyödynnetty riittävällä tavalla työehtosopimuksen mahdollistamaa pitkää työajan tasoittumisjärjestelmää eikä työvuorosuunnittelua ole tehty asianmukaisesti.

Työtuomioistuin katsoo, että esitetyn näytön valossa esille ei ole tullut sellaisia seikkoja, jotka osoittaisivat työnantajalla olleen liikkeenjohdollisia perusteita olla tarjoamatta ainakin jossakin määrin lisätyötä ensisijaisesti oman myymälän henkilöstölle. Työtuomioistuin voi sinänsä hyväksyä sen, että työnantajalla on muun muassa asiakasvirtojen vaihtuvuus, työvoiman tarpeen päällekkäisyys ja vuosilomat huomioon ottaen ollut perusteita palkata lisää työntekijöitä. Työaikajärjestelyjen avulla ja työehtosopimuksen mukaista työajan tasoittumisjärjestelmää hyväksi käyttäen työnantajan olisi uusia työntekijöitä palkatessaan tullut kuitenkin osoittaa tarjolla olleita lisätyötunteja jo palveluksessaan olleille osa-aikatyöntekijöille enemmän kuin nyt on tapahtunut.

Edellä selostetuilla perusteilla Alko Oy:n katsotaan tietensä rikkoneen työehtosopimusta. Koska F on ollut perhevapailla elokuun loppuun 2011 asti, Alko Oy:n on katsottava rikkoneen lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan hänen osaltaan vain H:n syyskuussa 2011 palkatessaan.

Oikeudenkäyntikulut

Kaupan liitto ry ja Alko Oy ovat asian hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan yhteisvastuullisesti Alkoholikaupan Ammattiliitto ALV ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen. Vastaaja ja kuultava ovat paljoksuneet kantajan laskutuksen perusteena käytettyä 210 euron tuntiveloitusta 170 euroa ylittävältä osalta. Työtuomioistuin katsoo, että veloitusperuste on yleisesti käytetty ja kohtuullinen. Kantajan kuluvaatimus on siten kokonaisuudessaan hyväksyttävä.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Alko Oy on palkatessaan A:n rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan B:hen, C:hen ja D:hen nähden,

- vahvistaa, että Alko Oy on palkatessaan E:n rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan B:hen, C:hen ja D:hen nähden,

- vahvistaa, että Alko Oy on palkatessaan G:n rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan B:hen, C:hen ja D:hen nähden,

- vahvistaa, että Alko Oy on palkatessaan H:n rikkonut työehtosopimuksen 13 §:n mukaista lisätyön tarjoamisvelvollisuuttaan B:hen, C:hen, D:hen ja F:ään nähden,

- tuomitsee Alko Oy:n maksamaan Alkoholikaupan Ammattiliitto ALV ry:lle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

- velvoittaa Kaupan Liitto ry:n ja Alko Oy:n korvaamaan Alkoholikaupan Ammattiliitto ALV ry:n oikeudenkäyntikulut 12.248,70 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Hotti, Aarto, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Anttila.

Tuomio on yksimielinen.