21.6.2011

Vaatimukset

Paperiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

• vahvistaa, että Stora Enso Oyj ja Efora Oy ovat rikkoneet paperiteollisuuden työehtosopimuksen 34 §:n osana noudatettavia yhteistoimintalain säännöksiä ajalla 7.11.2007-15.1.2008 käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa,

• velvoittaa Stora Enso Oyj:n suorittamaan palveluksessaan olleille jäljempänä mainituille Kemijärven tehtaalla työskennelleille 95 työntekijälle työehtosopimuksen 34 §:n perusteella yhteistoimintalain 62 §:n tarkoitettuna hyvityksenä 30.000 euroa kullekin laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien,

• velvoittaa Efora Oy:n suorittamaan palveluksessaan olleille mainituille tehtaalla työskennelleille 34 työntekijälle työehtosopimuksen 34 §:n perusteella yhteistoimintalain 62 §:n tarkoitettuna hyvityksenä 30.000 euroa kullekin laillisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä

• velvoittaa Stora Enso Oyj:n ja Efora Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Paperiteollisuuden vuosina 2005–2008 voimassa olleen työehtosopimuksen 34 §:n sisältämän määräyksen mukaan muun muassa yhteistoimintalain (22.9.1978/725) 6 §:n 1-5 kohdat, 7 §, 7 a §, 8 § sekä 15 a § tulevat noudatettaviksi paperiteollisuuden työehtosopimuksen osina. Kesken työehtosopimuksen voimassaolokauden säädettiin uusi yhteistoimintalaki (30.3.2007/334), joka on tullut voimaan 1.7.2007 lukien.

Stora Enso Oyj on 25.10.2007 ilmoittanut Kemijärven ja Summan tehtaiden sulkemisesta. Kemijärven tehtaan osalta Stora Enson Suomen maajohtaja B on 25.10.2007 Kemijärvellä pidetyssä tiedotustilaisuudessa kertonut, että yhtiö ei myy tehdasta vaan sulkee ja hoitaa tässä yhteydessä tehtaan ympäristöön liittyvät lakisääteiset velvoitteet. Stora Enso Oyj:n toimitusjohtaja A vahvisti maajohtaja B:n kertoman 31.10.2007 Kemijärven vierailunsa yhteydessä. A:n mukaan Kemijärven tehdas tultaisiin lopettamaan, eikä sitä myytäisi, vaikka ostajia olisi. Tehtaiden sulkemisesta on kerrottu myös pörssitiedotteella 21.12.2007.

Edellä kerrotusta huolimatta Stora Enso Oyj ja konserniin kuuluva kunnossapitoyhtiö Efora Oy (tuolloin nimeltään Fortek Oy) antoivat henkilöstölle yhteistoimintalaissa tarkoitetun neuvotteluesityksen vasta 30.10.2007. Neuvotteluesityksen mukaan neuvottelujen kohteena oli Kemijärven sellutehtaan sulkeminen ja siitä johtuva tehtaan puuterminaalin ja Fortek Oy Kemijärven toimintojen henkilöstön työsuhteiden päättäminen. Ensimmäiseksi neuvotteluajaksi ilmoitettiin 7.11.2007. Viimeinen neuvottelu asiassa käytiin 15.1.2008.

Keskeinen perusta ja lähtökohta yhteistoimintaneuvottelujen käymiselle on se, että työnantaja voi ratkaista neuvottelujen kohteena olevan asian vasta neuvotteluvelvoitteen täyttämisen jälkeen. Asian ratkaisulla taas tarkoitetaan päätöksen tekemistä neuvottelujen kohteena olevasta asiasta.

Kun yhtiöt olivat jo ennen yhteistoimintaneuvottelujen alkamista todenneet, että sellutehdas suljetaan eikä sitä myydä eteenpäin, jotta sulkemisen tarkoitus, puun käytön väheneminen, toteutuisi, olivat neuvottelut tosiasiallisesti pelkkä muodollisuus. Henkilöstöllä ei tosiasiallisesti ollut enää mitään mahdollisuutta vaikuttaa tehtäviin ratkaisuihin yhteistoimintalain edellyttämällä tavalla. Paperiliiton näkemyksen mukaan päätös Kemijärven tehtaan sulkemisesta on tosiasiallisesti tehty jo 16.10.2007 tai ainakin 12.12.2007 pidettyyn hallituksen kokoukseen mennessä. Joka tapauksessa päätös tehtaan sulkemisesta on tehty ennen kuin asiaa koskevat yhteistoimintaneuvottelut ovat vastaajayhtiöissä päättyneet.

Stora Enso Oyj ja Efora Oy ovat tahallaan tai huolimattomuudestaan irtisanoneet jäljempänä mainittavat työntekijät noudattamatta yhteistoimintalain 6 ja 7 §:n säännöksiä, minkä vuoksi työntekijöillä on oikeus yhteistoimintalain 62 §:ssä (vanhan lain 15 a §:n) tarkoitettuun hyvitykseen.

Lain esitöiden mukaan hyvitystä harkittaessa tulee ottaa huomioon työnantajalta kohtuudella edellytettävä asiantuntemuksen taso. Tässä tapauksessa laiminlyöntiin on syyllistynyt maailmanlaajuinen konserni, jolta voidaan perustellusti edellyttää erityistä huolellisuutta yhteistoimintalaissa tarkoitettujen menettelyvelvollisuuksien noudattamisessa ja neuvottelujen käymisessä. Yhtiöiden menettelyä arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös se, että näillä on runsaasti aiempaa kokemusta yt-neuvottelujen käymisestä, joten yhteistoimintalain sisällön on täytynyt tätäkin kautta olla yhtiöissä hyvin tiedossa.

Hyvityksen määrää arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös vastaajayhtiöiden olot yleensä. Yhtiöiden taloudellisen tilanteen osalta voidaan todeta, että Stora Enso Oyj:n liikevoitto ilman kertaluonteisia eriä oli vuonna 2007 noin 1,2 miljardia euroa.

Yhteistoimintamenettelyn laiminlyönnistä aiheutuva loukkaus tapahtuu siinä vaiheessa, kun työntekijä vastaanottaa irtisanomisilmoituksen, jos neuvotteluvelvoite on laiminlyöty. Mikäli irtisanominen myöhemmin peruutetaan esimerkiksi sillä perusteella, että työnantajalla on työsopimuslain edellyttämällä tavalla tarjota irtisanotulle muuta työtä, ei tämä poista aiemmin tapahtunutta oikeudenloukkausta. Tällä perusteella kaikilla jäljempänä mainittavilla työntekijöillä on oikeus hyvitykseen.

Yhtiöiden laiminlyönnin aste sekä työnantajayritysten koko, liikevaihto sekä taloudellinen asema huomioon ottaen hyvityksen tulee olla tuntuva asiassa. Tällä perusteella vaadittua 30.000 euron hyvitystä kullekin jäljempänä mainitulle työntekijälle voidaan pitää perusteltuna.

Stora Enso Oyj:tä vaaditaan suorittamaan hyvitystä palveluksessaan olleille 95 työntekijälle.

Efora Oy:tä vaaditaan suorittamaan hyvitystä palveluksessaan olleille 34 työntekijälle.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metsäteollisuus ry on vaatinut Paperiliitto ry velvoittamista korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Stora Enso Oyj ja Efora Oy ovat toimineet Kemijärven tehtaan sulkemista koskevassa asiassa lain ja työehtosopimuksen mukaisesti eikä kuultavien Stora Enso Oyj:n ja Efora Oy:n maksettavaksi voida tuomita kanteessa vaadittua yhteistoimintalain 62 §:n mukaista hyvitystä tai oikeudenkäyntikuluja.

Vastaus kannevaatimuksiin

Stora Enso Oyj ja Efora Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Stora Enso Oyj ja Efora Oy ovat vaatineet Paperiliitto ry:n velvoittamista korvaamaan kuultavien oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tapahtumien kulku

Stora Enso -konsernissa huomattiin syksyn 2007 aikana, että sen tervehdyttäminen edellytti aiemmin luultua jyrkempiä toimia. Konsernin uudelleenorganisointisuunnitelmaa käsiteltiin emoyhtiö Stora Enso Oyj:n hallituksen kokouksessa 16.10.2007. Kyseisessä kokouksessa
päätettiin hyväksyä ehdotus, jonka mukaan toimitusjohtaja A ja johtoryhmä valtuutetaan ilmoittamaan uudelleenjärjestelytoimista ja ryhtymään mahdollisiin lisätoimenpiteisiin ilman, että ne riippuisivat Venäjän puutullitilanteesta kolmannen vuosineljänneksen tuloksesta tiedottaessaan 25.10.2007. Yhteistoimintaneuvottelut henkilöstön kanssa aloitettaisiin samana päivänä. Hallituksen päätöksen mukaan lopulliset päätökset sulkemisista ja divestoinneista tehtäisiin myöhemmin sen jälkeen kun yhteistoimintaneuvottelut toimenpiteiden kohteena olevien yksiköiden kanssa on käynnistetty ja loppuunviety.

Edellä mainittu päätös ei koskenut Kemijärven tehtaan sulkemista, vaan valtuutusta ryhtyä toimiin. Lisäksi päätettiin aloittaa yhteistoimintaneuvottelut.

Stora Enso julkisti 25.10.2007 suunnitelmansa sulkea Kemijärven tehdas ja aloittaa sitä koskevat yhteistoimintaneuvottelut. Stora Enso piti toimenpidettä tarpeellisena, jotta puun saanti muille Suomessa oleville tehtaille saataisiin varmistettua. Puun kysynnän ylitettyä tarjonnan ja Venäjän kerrottua puutulleja koskevista suunnitelmistaan yhtiön oli harkittava vaihtoehtoja raaka-ainekustannusten alentamiseksi.

Asiasta järjestettiin 25.10.2007 myös tilaisuus henkilöstölle. Konsernin toimitusjohtaja A lähetti asiasta samalla kirjeen kaikille Stora Enson työntekijöille. Lisäksi asiasta julkaistiin myös pörssitiedote. Kaikista näistä asiakirjoista ilmenee, että Kemijärven tehtaan lopettamisesta oli tuolloin 25.10.2007 tehty vain suunnitelma, ei päätöstä.

Stora Enso Oyj ja Fortek Oy antoivat henkilöstön edustajille kutsun Kemijärven tehtaan sulkemista ja siitä johtuvia henkilöstövaikutuksia koskeviin yhteistoimintaneuvotteluihin 30.10.2007. Ensimmäinen Kemijärven tehtaan sulkemista ja siitä johtuvia henkilöstövaikutuksia koskeva yhteistoimintaneuvottelu pidettiin 7.11.2007. Neuvotteluja käytiin yhteensä kaksitoista kertaa. Tämä puoltaa sitä, että asiaa ei ollut ratkaistu etukäteen.

Neuvottelut olivat varsin perusteellisia. Niissä käsiteltiin yksityiskohtaisesti yhteistoimintaneuvotteluiden perusteita, henkilöstövaikutuksia, vaihtoehtoisia ratkaisuja, työllistämistä edistävää toimintasuunnitelmaa ja mahdollisia kielteisiä henkilöstövaikutuksia lieventäviä toimenpiteitä. Neuvottelujen aikana henkilöstöryhmät tekivät ehdotuksia Kemijärven tehtaan pelastamisesta. Henkilöstöryhmien ehdotuksia käsiteltiin konsernin johdossa ja yhteistoimintaneuvotteluissa. Ne eivät kuitenkaan sisältäneet toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa Kemijärven tehtaan sulkemista koskevalle suunnitelmalle.

Stora Enso Oyj:n hallitus kokoontui yhteistoimintaneuvottelujen aikana puhelinkokoukseen 12.12.2007. Hallitukselle esitettiin selvitys meneillään olevista neuvotteluista. Asiasta ei tehty päätöksiä. Stora Enso Oyj:n hallitus ei pitänyt muita kokouksia 16.10.2007 ja 12.2.2008 välisenä aikana.

Kemijärven tehtaan lakkauttamista koskevat yhteistoimintaneuvottelut päättyivät 15.1.2008. Tämän jälkeen yhtiöiden piti päättää, mitä tehdä. Ensimmäisen päätöksen, joka piti sisällään Kemijärven tehtaan sulkemisen, teki Stora Enso Oyj:n toimitusjohtaja A. Toimitusjohtajan toimivalta tehdä päätös perustui konsernin emoyhtiön hallituksen hänelle 16.10.2007 antamaan valtuutukseen. A teki päätöksen 17.1.2008, jolloin asiasta julkistettiin pörssitiedote. Siihen asti päätös ja asian lopputulos olisi voinut olla toinen.

Saatuaan tiedon Stora Enson päätöksestä Efora Oy teki oman toimintansa supistamista koskevan päätöksensä 17.1.2008. Stora Enso Oyj:n hallitus käsitteli tehtyjä päätöksiä ja toimia kokouksessaan Helsingissä 12.2.2008. Hallitus hyväksyi tehdyt päätökset ja toimet.

Stora Enson Summan tehtaalta irtisanotut toimihenkilöt panivat Toimihenkilöunioni ry:n tukemana 28.2.2008 vireille yhteistoimintalain rikkomista koskevan kanteen. Toimihenkilöiden kanne hylättiin Kymenlaakson käräjäoikeuden 29.1.2010 antamalla tuomiolla 10/867. Tuomio on lainvoimainen. Olisi erikoista, jos tuomioistuin päätyisi samojen asioiden osalta eri lopputulokseen kuin mihin aiemmassa lainvoimaisessa tuomiossa on jo päädytty.

Yhteistoimintalain työnantajalta edellyttämästä suunnitelmasta

Yhteistoimintalain mukaan mahdollisia henkilöstövähennyksiä koskeva yhteistoimintamenettely alkaa sillä, että työnantaja antaa henkilöstölle eräitä neuvotteluihin liittyviä tarpeellisia tietoja. Työnantajalle on näin asetettu yhteistoimintalain 49 §:ssä velvollisuus laatia varsin pitkälle menevä suunnitelma henkilöstövähennyksistä ennen neuvottelujen aloittamista.

Ottaen huomioon suunnitelmille asetetut minimivaatimukset on selvää, että työnantaja voi mennä näissä suunnitelmissa hyvin pitkälle ilman, että kyse on laissa tarkoitetusta ratkaisusta. Käytännössä erityisesti tehtaan sulkemista koskevissa asioissa on tavallista, että työnantajan henkilöstövähennyksiä koskeva suunnitelma toteutuu joko täysin tai lähes sellaisenaan. Tämä johtuu tyypillisesti siitä, että suunnitelmalle ei yhteistoimintamenettelyssä useinkaan löydetä toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja.

Yhtiön elin, jossa ratkaisu tehdään

Suomen osakeyhtiölain mukaan päätöksen yhtiön merkittävän osan toiminnan lopettamisesta voi tehdä vain osakeyhtiön hallitus. Päätöstä ei voi tehdä kukaan hallituksen jäsen eikä toimitusjohtaja (ilman eri valtuutusta), vaan ainoastaan hallitus kollektiivina.

Toimitusjohtaja A.n Stora Enso Oyj:n hallitukselta 16.10.2007 saaman valtuutuksen mukaan hänellä oli toimivalta tehdä Kemijärven tehtaan sulkemista koskeva ratkaisu vasta, kun Kemijärven yhteistoimintaneuvottelut oli viety loppuun. Siten hän ei ole voinut tehdä pätevää ratkaisua asiassa ennen 15.1.2008.

Kenenkään Stora Enso -konserniin kuuluvan yhtiön johtajan yksilöllisillä mielipiteillä tai edes päätöksillä ei ole merkitystä arvioitaessa, milloin kukin asiaan liittyvä yhtiö on tehnyt tehtaan lakkauttamista koskevan, yhteistoimintalaissa tarkoitetun ratkaisun.

Työnantajan menettelyn yhteistoimintalain vastaisuus

Mikään vuosien 2007 ja 2008 vaihteen tapahtumissa ei anna aihetta olettaa, että Stora Enso Oyj olisi toiminut asiassa jollain tavoin tuomittavalla tavalla. Kannevaatimukset tulee siten hylätä. Jos Stora Enso Oyj:n ja Efora Oy:n katsottaisiin syyllistyneen lain rikkomiseen, laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä ja hyvitys on jätettävä tuomitsematta.

Hyvitykseen oikeutetut työntekijät

Yhteistoimintalain 62 §:n mukaan hyvitystä voidaan määrätä maksettavaksi yhteistoimintalain vastaisesti irtisanotulle, lomautetulle tai osa-aikaistetulle työntekijälle. Ollakseen oikeutettu hyvitykseen työntekijän on siis tultava joko irtisanotuksi, lomautetuksi tai osa-aikaistetuksi. Irtisanomisten osalta tämä tarkoittaa, että henkilön työsuhteen on pitänyt lakata irtisanomisen johdosta.

Hyvitykseen eivät siis voi olla oikeutettuja henkilöt, joiden työsuhde työnantajaan jatkuu. Kanteessa tarkoitetuista Stora Enso Oyj:n työntekijöistä tällaisia on yhteensä 36 henkilöä ja vastaavasti Fortek Oy/Efora Oy:n työntekijöistä 5 henkilöä.

Lisäksi oikeutta hyvitykseen ei ole kahdella henkilöllä, jotka eivät olleet mukana yhteistoimintamenettelyssä vaan jotka siirtyivät sovitun mukaisesti eläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle. Yhden työntekijän työsopimus purettiin irtisanomisajan ollessa kesken henkilökohtaisella perusteella päättymään 9.3.2008. Siksi hänelläkään ei voi olla oikeutta kanteessa vaadittuun hyvitykseen.

Perustelut

Konsernin päätöksentekomenettelystä esitetty selvitys

Stora Enso Oyj:n entinen lakiasiainjohtaja E on kertonut toimineensa yhtiön hallituksen sihteerinä noin 18 vuoden ajan. Päätöksenteko yleensä konsernissa on järjestetty siten, että emoyhtiön hallitus päättää koko konsernia koskevat isot asiat. Koska kysymyksessä on suuri kansainvälinen konserni, myös toimitusjohtajalla on yhtiön hallinto-ohjeen mukaan laajat valtuudet. Periaatteessa toimitusjohtaja voisi päättää myös esimerkiksi tehtaiden sulkemisesta. Päätöksistä tiedottaminen pörssiyhtiössä kuitenkin edellyttää, että yhtiön hallitus on käsitellyt ja hyväksynyt kysymyksessä olevat toimenpiteet. Pörssitiedotteen laatimiseen osallistuvat yleensä viestintäjohtaja, kyseisen toimialan johtaja sekä toimitusjohtaja, joka viime kädessä ratkaisee tiedotteen sisällön.

E:n mukaan konsernissa on myös johtoryhmä, joka koostuu toimitusjohtajan ohella muun muassa eri toimialojen johtajista. Johtoryhmä on luonteeltaan neuvoa-antava keskustelufoorumi eikä sillä ole itsenäistä päätösvaltaa. Johtoryhmäkäsittelyn jälkeen päätökset tekee toimitusjohtaja. Toimitusjohtajan päätöksiä ei kirjata järjestelmällisesti mihinkään rekisteriin tai vastaavaan.

Toimitusjohtaja A:n kertomus konsernin päätöksentekomenettelystä vastaa B:n esittämää.

Tehtaiden sulkemisen käsittelyvaiheista konsernin johdossa esitetty selvitys

Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisena todisteena konsernin emoyhtiö Stora Enso Oyj:n hallituksen 16.10.2007 pidetystä kokouksesta laadittu pöytäkirja. Sen mukaan kokouksessa käsiteltiin yhtiön uudelleenjärjestelysuunnitelmaa, jolla oli tarkoitus parantaa yhtiön kannattavuutta. Kokouksessa päätettiin hyväksyä ehdotus, jonka mukaan toimitusjohtaja A ja johtoryhmä valtuutetaan ilmoittamaan uudelleenjärjestelytoimista ja ryhtymään mahdollisiin lisätoimenpiteisiin kolmannen vuosineljänneksen tuloksesta tiedottaessaan 25.10.2007. Päätöksen mukaan yhteistoimintaneuvottelut henkilöstön kanssa aloitettaisiin samana päivänä. Lopulliset päätökset sulkemisista tehtäisiin myöhemmin sen jälkeen kun yhteistoimintaneuvottelut toimenpiteiden kohteena olevien yksiköiden kanssa on käynnistetty ja loppuunviety.

(Perusteluteksti salainen.)

Stora Enso Oyj:n hallitus on pitänyt puhelinkokouksen 12.12.2007. Kokouksessa ei A:n ja E:n mukaan tehty päätöksiä Kemijärven ja Summan tehtaiden sulkemisasiassa, vaan ainoastaan kuultiin toimitusjohtajan selvitys käynnissä olevista yhteistoimintaneuvotteluista.

A ja E ovat edelleen kertoneet, että yhteistoimintaneuvottelujen päätyttyä tammikuussa 2008 lopullisen päätöksen tehtaiden sulkemisesta teki toimitusjohtaja A 17.1.2008 yhtiön hallituksen lokakuussa antaman valtuutuksen nojalla. Stora Enso Oyj:n hallitus on työtuomioistuimelle jätetyn pöytäkirjanotteen mukaan 12.2.2008 pitämässään kokouksessa hyväksynyt toimitusjohtajan päätökset. Kunnossapitoyhtiö Fortek Oy:n hallitus on 17.1.2008 pidetystä kokouksesta jätetyn pöytäkirjanotteen mukaan päättänyt yhtiön Kemijärvellä sijaitsevan yksikön lakkauttamisesta. (Perusteluteksti salainen.)

Tehtaiden sulkemisasiasta tiedottaminen

Stora Enso Oyj on yhtiön hallituksen päätöksen mukaisesti julkistanut tehtaiden sulkemissuunnitelman 25.10.2007 antamallaan pörssitiedotteella, joka koskee yhtiön tuotantokapasiteetin leikkaamista ja henkilöstön vähentämistä. Tiedotteen mukaan Stora Enso Oyj aikoi muun muassa sulkea pysyvästi Kemijärven sellutehtaan vuoden 2008 toisella vuosineljänneksellä. Tiedotteessa on tarkemmin selvitetty toimenpiteiden liiketaloudellisista perusteita ja arvioituja henkilöstövaikutuksia. Kaikki suunnitellut henkilöstövähennykset edellyttivät tiedotteen mukaan paikallisia neuvotteluja.

Samana päivänä 25.10.2007 henkilöstölle on pidetty tiedotustilaisuus asiasta, ja toimitusjohtaja A on lähettänyt työntekijöille kirjeen, jossa hän selostaa toimenpiteitä ja niiden syitä. Tiedotustilaisuuden aineistossa ja toimitusjohtajan kirjeessä, jotka on jätetty työtuomioistuimelle, Kemijärven ja Summan tehtaiden sulkemisista on ilmoitettu suunniteltuina toimenpiteinä. Niiden toteutumiseen ei toisaalta liitetä mitään ehtoja tai epävarmuutta, vaan toimitusjohtaja selvittää uudelleenjärjestelyjä ja niihin liittyviä henkilöstövähennyksiä väistämättöminä asioina.

Työtuomioistuimessa on kuultu työntekijäpuolelta tiedotustilaisuuteen 25.10.2007 Kemijärvellä osallistunutta, luottamusmiehenä toiminutta D:tä. D oli tuona päivänä ensimmäisen kerran kuullut asiasta. Konsernin maajohtaja B kertoi tilaisuudessa tehtaan lopettamisesta. Maajohtaja B on työtuomioistuimessa kiistänyt kertoneensa tiedotustilaisuudessa, että päätös tehtaan lakkauttamisesta olisi tehty, koska tällaista päätöstä ei ollut. Tilaisuuden aineisto oli B:n laatima.

Kemijärven tiedotustilaisuudesta on laadittu tallenne, joka on jätetty työtuomioistuimelle kantajan todisteena. Tallenteesta ilmenee, että maajohtaja B on puhunut suunnitelluista toimenpiteistä ja selvittänyt niiden liiketaloudellisia perusteita. Tehtaan myynti selluntuotantoa jatkavalle ostajalle ei tullut kysymykseen vaihtoehtona.

Toimitusjohtaja A on vieraillut Kemijärven tehtaalla 30.10.2007. Tehtaalla pääluottamusmiehenä toiminut C on työtuomioistuimessa kertonut, että toimitusjohtaja oli hyvin yksiselitteisesti todennut henkilöstön edustajille, että tehdas lopetetaan. Toimitusjohtaja A itse on kiistänyt sanoneensa Kemijärvellä, että tehdas suljetaan, joskaan hän ei kaikissa yhteyksissä erikseen täsmentänyt, että kyseessä on suunnitelma. Todistajina kuultujen B:n ja Efora Oy:n henkilöstöpäällikkö F:n mukaan toimitusjohtaja A puhui Kemijärven vierailullaan suunnitelmasta. Tätä ilmaisua toimitusjohtaja on käyttänyt myös vierailun yhteydessä pidetyssä tiedotustilaisuudessa, jonka tallenne on jätetty työtuomioistuimelle.

Työtuomioistuimelle on jätetty myös tallenteita tehtaiden lopettamishanketta koskevista, toimitusjohtaja A:n ja yhtiön muiden johtohenkilöiden TV- ja radiohaastatteluista sekä jäljennöksiä yhtiön edustajien lehtihaastatteluista. Niiden mukaan yhtiön johto on lausunnoissaan puhunut tehtaiden sulkemisesta ja sellun- ja paperintuotannon lopettamisesta, joille ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehtaiden ja koneiden käyttö johonkin muuhun tarkoitukseen. Työtuomioistuimessa kuultuina yhtiön edustajat ovat kertoneet, että he olivat tuona aikana antaneet kymmenittäin lausuntoja ja haastatteluja tiedotusvälineille, ja kantajan todisteet ovat valikoituja. Julkisuuspaineen takia lausunnoissa ei myöskään aina voinut esittää tarpeellisia varaumia.

Stora Enso Oyj on 21.12.2007 julkaissut pörssitiedotteen meneillään olevista yhteistoimintaneuvotteluista. Tiedotteessa kerrottiin suljettavista tehtaista ja koneista ja yhtiön aikomuksesta lopettaa sellun ja paperin tuotanto nykyisessä muodossaan. Yhteistoimintaneuvotteluissa etsittiin taloudellisesti kannattavia toimintamuotoja suljettaville tehtaille.

Yhteistoimintaneuvotteluista esitetty selvitys

Työtuomioistuimelle on jätetty kirjallisina todisteina pöytäkirjat yhteistoimintaneuvotteluista, jotka on käyty esillä olevassa asiassa Kemijärvellä 7.11.2007 alkaen. Neuvotteluesitysten mukaan neuvottelujen aiheena on ollut suunnitelma Stora Enso Oyj:n tehtaan sulkemiseksi ja Fortek Oy:n toimintojen lakkauttamiseksi Kemijärvellä sekä laitosten henkilöstön työsuhteiden päättämiseksi. Neuvottelutilaisuuksia on ollut Kemijärvellä 12 ja neuvottelut ovat päättyneet 15.1.2008. Henkilöstön irtisanomisista on ilmoitettu 17.1.2008.

Pöytäkirjoista käy ilmi, että neuvotteluissa on käsitelty seikkaperäisesti suunnitelmien taloudellisia perusteita ja henkilöstövaikutuksia. Henkilöstön puolelta on tuotu esiin tehtaiden sulkemisen vaihtoehtoja, kuten tehtaan myynti taikka biopolttoaineen tuotanto tai liukosellun valmistus Kemijärvellä. Nämä ehdotukset on työnantajapuolelta torjuttu myöhemmissä neuvottelutilaisuuksissa. Loppuyhteenvedossaan henkilöstöryhmät ovat katsoneet Stora Enso Oyj:n rikkoneen yhteistoimintalakia, koska jo neuvottelujen alussa kävi selväksi, että yhtiön johto oli päättänyt lakkauttaa tehtaan.

Kantajapuolelta kuullut, henkilöstöä neuvotteluissa edustaneet D ja C ovat kertoneet, että henkilöstön vaihtoehtoisia esityksiä ei neuvotteluissa juuri tutkittu. Työnantajapuolelta on kuultu yhteistoimintaneuvotteluista F:ää sekä maajohtaja B:tä vaihtoehtojen tutkimisesta yhtiön johdossa. Heidän mukaansa henkilöstön esittämiä vaihtoehtoja selvitettiin ja niistä tehtiin laskelmia työryhmissä, joissa oli asiantuntijoita ja edustajia yhtiöiden eri osastoilta. Myös johtoryhmässä ja yhtiön toimitusjohtajan kanssa käsiteltiin ehdotuksia viikoittain. Toimitusjohtaja A on kertonut, että lakkauttamissuunnitelmat olisivat voineet loppuun asti vielä muuttua markkinatilanteen niin edellyttäessä.

Arviointi ja johtopäätökset

Sovellettavat oikeusohjeet

Paperiteollisuuden 1.7.2005 - 31.5.2008 voimassa olleen työehtosopimuksen 34 §:n mukaan sopimuksen osana sovellettiin muun muassa yhteistoimintalain (725/1978) 6 §:n 1-5 kohtaa, 7 , 7a, 8 ja 15 a §:ää. Nämä säännökset ja määräykset tulevat yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (334/2007) 69 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen nojalla sovellettaviksi myös tässä tapauksessa.

Yhteistoimintalain 7 §:n 1 momentissa säädetään, että ennen kuin työnantaja ratkaisee lain 6 §:ssä tarkoitetun asian, hänen on neuvoteltava toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden ja toimihenkilöiden tai henkilöstön edustajien kanssa, joita asia koskee. Lain 6 §:n 3 kohdan mukaan yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvia asioita ovat muun muassa yrityksen tai jonkin sen osan lopettaminen tai siirto toiselle paikkakunnalle taikka sen toiminnan olennainen laajentaminen tai supistaminen.

Lain 8 §:n 1 ja 2 momentin (906/1996) mukaan jollei työnantajan ja henkilöstön edustajien kesken ole sovittu muusta menettelystä, työnantajan katsotaan täyttäneen neuvotteluvelvoitteensa silloin, kun asia on käsitelty 7 §:ssä säädetyllä tavalla. Jos neuvoteltava toimenpide kuitenkin ilmeisesti johtaa muun muassa vähintään kymmenen työntekijän tai toimihenkilön irtisanomiseen, työnantajan ei katsota täyttäneen neuvotteluvelvoitettaan ennen kuin neuvottelujen alkamisesta on kulunut vähintään kuusi viikkoa. Tässä tapauksessa on ollut noudatettava mainittua kuuden viikon vähimmäisneuvotteluaikaa.

Vireillä olevassa jutussa on neuvoteltavana asiana ollut Stora Enso -konserniin kuuluvien, Kemijärvellä sijaitsevan sellutehtaan ja sen kunnossapitoyksikön lakkauttaminen työnantajan esityksen mukaan. Tällaista ratkaisua ei yhteistoimintalain 7 §.n mukaan mukaan saa tehdä ennen kuin asiaa koskevat yhteistoimintaneuvottelut on saatettu päätökseen. Kun kysymyksessä on konserni, yhteistoimintaneuvottelut on käytävä ennen kuin emoyhtiössä tehdään ratkaisu, joka merkitsee tytäryhtiön tai sen osan lopettamista tai sen toiminnan olennaista supistamista (KKO 2010:20).

Yhteistoimintalain 7 §:ssä tarkoitetaan myös tosiasiallisen ratkaisun tekemistä neuvotteluvelvoitteen alaisessa asiassa. Oikeuskäytännössä on katsottu, että tapahtumien kulkua ja asiassa esitettyä selvitystä on tällöin tarkasteltava laajemmin kuin vain sillä perusteella, mitä todistajat ovat kertoneet tapahtumia koskevista käsityksistään ja mitä yhtiön hallituksen kokousten pöytäkirjoihin on nimenomaisesti kirjattu (KKO 2010:20).

Yhteistoimintaneuvotteluja varten työnantajalla on mahdollisuus ja yhteistoimintalain 7 §:n 2 momentin nojalla velvollisuuskin laatia oman suunnitelmansa siitä, miten yritystoiminta on tarkoitus järjestää ja mitkä ovat sen vaikutukset muun muassa henkilöstöön. Yhteistoimintaneuvottelujen käymisen helpottamiseksi suunnitelma voi olla yksityiskohtainen (TT 2010:52). Pelkästään tällaisen suunnitelman esittäminen ei merkitse, että asiassa olisi jo tehty ratkaisu, vaikka työnantajan päätös aikanaan olisikin suunnitelman mukainen.

Työtuomioistuimen arvio

Stora Enso Oyj:n Kemijärven tehtaan lakkauttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä on tehty päätös yhtiön hallituksen kokouksessa 16.10.2007. Kokouspöytäkirjassa käytetään tässä yhteydessä ilmaisua uudelleenjärjestelysuunnitelma. (Perusteluteksti salainen.) Lopulliset päätökset annettiin toimitusjohtaja A:lle tehtäväksi yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen.

Esitetyn selvityksen mukaan toimitusjohtajan päätöksiä ei konsernissa erikseen kirjata, vaan ne ilmenevät esimerkiksi pörssitiedotteista, joiden sisällöstä toimitusjohtaja viime kädessä päättää. Stora Enso Oyj:n aikomuksesta sulkea pysyvästi muun muassa Kemijärven sellutehdas ja Summan paperitehdas on annettu pörssitiedote 25.10.2007. Yhteistoimintaneuvottelujen ollessa käynnissä on annettu toinen pörssitiedote 21.12.2007. Sen mukaan Kemijärven ja Summan tehtaat suljetaan, ja neuvotteluissa etsitään vaihtoehtoisia toimintamuotoja tehtaille, joiden sellun- ja paperintuotanto aiotaan lopettaa.

Pörssitiedotteet puoltavat johtopäätöstä, jonka mukaan tehtaiden sulkemisesta on lopullisesti päätetty jo vuoden 2007 puolella. Tätä päätelmää tukee yhtiön muusta tiedottamisesta esitetty selvitys. Julkisuuteen antamissaan lausunnoissa toimitusjohtaja ja yhtiön johdon muutkin edustajat ovat kertoneet tehtaiden lakkauttamisesta. Vaikka lausunnoissa on käytetty vaihtelevasti myös sanaa suunnitelma, tiedottamisen kokonaisvaikutelma on, että tehtaiden sulkemisesta oli lopullisesti päätetty. Yhtiö ei ole esittänyt tätä johtopäätöstä horjuttavaa vastanäyttöä, joka osoittaisi, että sinänsä kannattavan Kemijärven tehtaan toiminnan jatkamista olisi jollakin tavoin harkittu. Yhtiö on päinvastoin tehnyt alusta alkaen hyvin selväksi sen, ettei esimerkiksi tehtaan myyminen tule kysymykseen, koska tällä ei ratkaistaisi ylikapasiteettiongelmaa.

Yhteistoimintaneuvotteluissa on henkilöstön puolelta esitetty myös vaihtoehtoja Kemijärven tehdaskiinteistön käyttämiseksi esimerkiksi biopolttoaineen tai liukosellun tuotantoon. Näitä vaihtoehtoja on esitetyn selvityksen mukaan myös jossakin määrin tutkittu yhtiön asettamissa työryhmissä ja yhtiön johdossa. Tällä seikalla ei kuitenkaan ole merkitystä vireillä olevassa jutussa. Asianmukaiseen yhteistoimintamenettelyyn sinänsä kuuluu yhteistoimintalain 7 §:n mukaan se, että esitetyn toimenpiteen vaihtoehdoista neuvotellaan henkilöstön edustajien kanssa. Nyt ei kuitenkaan ole kysymys tästä, vaan siitä, onko yhtiö tehnyt ratkaisun neuvotteluvelvoitteen alaisesta asiasta, tehtaan sulkemisesta, ennen yhteistoimintamenettelyn loppuun saattamista. Muiden vaihtoehtojen selvittely ei vapauta yhtiötä vastuusta, joka voi seurata, jos tällainen ratkaisu on ennenaikaisesti tehty.

Esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioituaan työtuomioistuin katsoo näytetyksi, että Stora Enso Oyj:n Kemijärven tehtaan ja tytäryhtiö Fortek Oy:n Kemijärven yksikön toiminnan lakkauttamisesta on päätetty loppuvuonna 2007. Mikäli päätöstä ei ole tosiasiassa tehty jo Stora Enso Oyj:n hallituksen kokouksessa 16.10.2007, toimitusjohtajalla on kokouksen jälkeen ollut valtuudet tehdä ratkaisut yksinkin ja ilmoittaa niistä pörssitiedotteilla. Viimeistään pörssitiedote 21.12.2007 osoittaa, että tehtaan sulkemispäätös on lopullisesti tehty.

Yhteistoimintaneuvottelut yhtiössä on aloitettu 7.11.2007 ja saatettu päätökseen 15.1.2008.Yhteistoimintalain (725/1978) 7 §:n 1 momentin mukaan neuvottelut olisi tullut käydä ennen kuin yhtiö tekee päätöksen tehtaan toiminnan lakkauttamisesta. Kun näin ei ole tapahtunut, työtuomioistuin katsoo, että asiassa on rikottu työehtosopimuksen osana noudatettavan yhteistoimintalain mukaista neuvotteluvelvollisuutta.

Oikeus hyvitykseen ja hyvityksen suuruus

Työehtosopimuksen osana noudatettava yhteistoimintalain 15 a §:n (906/1996) mukaan, milloin 6 §:n 1 - 5 kohdassa tarkoitettu asia on tahallisesti tai ilmeisestä huolimattomuudesta ratkaistu noudattamatta, mitä 7 §:n 1 tai 3 - 5 momentissa taikka 7 a tai 8 §:ssä säädetään, ja työntekijä tai toimihenkilö on ratkaisuun liittyvistä syistä irtisanottu, on työntekijällä tai toimihenkilöllä oikeus saada työnantajalta hyvityksenä enintään 20 kuukauden palkka.

Tässä tapauksessa yhteistoimintaneuvottelujen piiriin kuulunut päätös tehtaan lakkauttamisesta on tehty ennen neuvotteluvelvoitteen täyttämistä suuressa konsernissa. Kysymyksessä on ollut paikkakunnalla merkittävänä työllistäjänä toiminut tytäryhtiö, ja ratkaisulla on ollut henkilöstön kannalta huomattavat vaikutukset. Kun neuvotteluvelvoitteen sisällöstä ei ole voinut olla epäselvyyttä, asia on vähintäänkin ilmeisestä huolimattomuudesta ratkaistu sanottua velvoitetta noudattamatta.

Yhteistoimintalain 15 a §:n 1 momentin mukaan oikeus hyvitykseen on työntekijällä, joka on lainkohdassa tarkoitettuun ratkaisuun liittyvistä syistä irtisanottu, lomautettu tai osa-aikaistettu. Pykälän 3 momentin mukaan oikeus hyvitykseen on rauennut, jollei kannetta ole nostettu vuoden kuluessa oikeuden syntymisestä. Lainvalmistelutöiden mukaan hyvitysvaateen vanhentumisaika alkaa siitä, kun osa-aikaistaminen, lomauttaminen tai irtisanominen on tullut voimaan (eduskunnan sosiaalivaliokunnan mietintö n:o 3/1988 s. 9). Oikeus hyvitykseen syntyy toisin sanoen vasta sitten, kun osa-aikatyö tai lomautus on alkanut taikka työsuhde on irtisanomisen johdosta päättynyt. Näistä syystä oikeus hyvitykseen ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan synny, jos irtisanotulle työntekijälle tarjotaan muuta työtä työnantajan palveluksessa ja hänen työsuhteensa jatkuu.

Kanteessa tarkoitetuista Stora Enso Oyj:n työntekijöistä 36 ovat sellaisia, joiden työsuhde työnantajaan jatkuu. Efora Oy:n työntekijöistä tällaisia on 5. Näillä työntekijöillä ei edellä esitetyistä syistä ole oikeutta hyvitykseen.

Työntekijöistä kaksi eivät ole olleet yhteistoimintaneuvottelujen piirissä, vaan he ovat jääneet sovitun mukaisesti eläkkeelle. Yhden työntekijän työsopimus on päätetty purkamalla irtisanomisajan ollessa kesken. Siten näiden työntekijöiden työsuhteet eivät ole päättyneet tehtaan sulkemiseen liittyvistä syistä, joten yhteistoimintalain 15 a §:n mukaan heillä ei ole oikeutta hyvitykseen.

Yhteistoimintalain 15 a §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada työnantajalta hyvityksenä enintään 20 kuukauden palkka. Pykälän 2 momentin mukaan hyvityksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon yhteistoimintavelvoitteen laiminlyönnin aste ja työnantajan olosuhteet yleensä sekä samoista toimenpiteistä johtuva muu korvausvelvollisuus. Jos laiminlyöntiä olosuhteet huomioon ottaen on pidettävä vähäisenä, voidaan hyvitys jättää tuomitsematta.

Tässä tapauksessa työntekijöillä ei ole juuri ollut mahdollisuuksia vaikuttaa tehtaan lakkauttamista koskevaan asiaan, koska työnantaja on ratkaissut asian lopullisesti viimeistään yhteistoimintaneuvottelujen kuluessa. Lakkauttamishanke, johon ei sen julkistamisen jälkeen ole tullut muutosta, on tullut työntekijöille täytenä yllätyksenä. Laiminlyöntiin on syyllistytty suureen konserniin kuuluvassa yhtiössä. Näiden hyvityksen määrää korottavien perusteiden ohella on hyvitystä alentavana seikkana toisaalta otettava huomioon se, että yhteistoimintaneuvotteluja on käyty yli laissa säädetyn vähimmäisajan ja niissä on käsitelty perusteellisesti muun muassa henkilöstön asemaan vaikuttavia erilaisia tukitoimia.

Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että 17.000 euron määrä on kunkin kysymykseen tulevan työntekijän kohdalla oikeudenmukainen hyvitys yhteistoimintavelvoitteen rikkomisesta. Hyvitys vastaa työtuomioistuimen arvion mukaan paperityöntekijän palkkaa noin kuudelta kuukaudelta.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Stora Enso Oyj ja Efora Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 14.400 euroa. Määrä on riidaton.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen saa Metsäteollisuus ry vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa, että Stora Enso Oyj ja Efora Oy ovat rikkoneet paperiteollisuuden työehtosopimuksen 34 §:n osana noudatettavan yhteistoimintalain mukaista neuvotteluvelvollisuutta ajalla 7.11.2007 - 15.1.2008 käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa.

Stora Enso Oyj velvoitetaan suorittamaan 56 työntekijälleen työehtosopimuksen 34 §:n perusteella yhteistoimintalain 15 a §:ssä (906/1996) tarkoitettuna hyvityksenä kullekin 17.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.10.2009 lukien.

Efora Oy velvoitetaan suorittamaan 29 työntekijälleen työehtosopimuksen 34 §:n perusteella yhteistoimintalain 15 a §:ssä (906/1996) tarkoitettuna hyvityksenä kullekin 17.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 29.10.2009 lukien.

Enemmälti kanne hylätään.

Stora Enso Oyj ja Efora Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 14.400 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Metsäteollisuus ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Pärnänen, Nyyssölä, Rekola, Ahokas ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Koskisen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisuun muilta osin, mutta katson, että yhteistoimintalain 15 a §:n mukainen hyvitys tulee määrätä 28.000 euron suuruiseksi kunkin edellä mainitun hyvitykseen oikeutetun työntekijän kohdalla.

Jäsen Rekolan lausunto, johon jäsen Nyyssölä yhtyi:

Jutussa on ensisijaisesti kyse näyttövelvollisuudesta ja näytön arvioinnista. Asiassa on esitetty sekä henkilötodistelua että kirjallisia todisteita.

Kantajan henkilötodistajat ovat kertoneet yhdenmukaisesti yhtiön edustajien ilmoittaneen, että tehdas oli päätetty sulkea. Työntekijöille oli syntynyt se käsitys, että kyse oli lopullisesta päätöksestä, ei suunnitelmasta. Toisaalta yhtiöiden nimeämät todistajat ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että kyse ei ollut lopullisesta päätöksestä vaan suunnitelmasta. He ovat muun muassa kertoneet, että toimitusjohtaja A puhui tiedotustilaisuudessa suunnitelmasta, ei lopullisesta päätöksestä.

Koska henkilötodistelussa annetut kertomukset poikkeavat toisistaan, ratkaiseva merkitys jää kirjallisille todisteille. Yhtiöiden puolesta esitetty kirjallinen aineisto, kuten hallituksen pöytäkirjat ja tiedotusaineisto puoltaa mielestäni selvästi enemmän sitä kantaa, että kyse oli suunnitelmasta, ei lopullisesta päätöksestä. Hallituksen kokouksen pöytäkirjan 16.10.2007 mukaan toimitusjohtaja A oli valtuutettu tekemään lopullinen päätös vasta yhteistoimintamenettelyn jälkeen. Tämä ja muu kirjallinen aineisto tukevat väitettä, että näin oli myös käytännössä menetelty.

Näyttötaakan jakautumista arvioitaessa lähtökohtana on, että näyttötaakka on kantajalla. Toisena lähtökohtana on se yleinen periaate, jonka mukaan ketään ei voida velvoittaa näyttämään toteen, että jotakin ei ole tapahtunut. Tässä jutussa yhtiöitä ei siis voitaisi velvoittaa näyttämään, että ne eivät olleet tehneet päätöstä ennen yhteistoimintamenettelyä.

Yleisistä lähtökohdista huolimatta katson, että näyttötaakka jakautuu jutussa niin, että kummankin osapuolen on esitettävä näyttöä oman kantansa tueksi. Yleiset periaatteet on kuitenkin otettava huomioon näyttötaakan suuruutta arvioitaessa.

Yhtiöt ovat esittänyt huomattavan kirjallisen aineiston, joka tukee yhtiöiden kantaa. Mielestäni yhtiöt ovat esittäneet asiassa sellaisen näytön, jota ylipäätään voidaan vaatia ei-tapahtuneen asian todistamiseksi. Näyttövelvollisuus on tämän jälkeen siirtynyt kantajalle. Kantaja ei ole kyennyt osoittamaan, että lopullinen päätös tehtaan sulkemisesta olisi tehty vastoin kirjallisia todisteita ennen yhteistoimintamenettelyn käymistä.

Kiinnitän huomiota myös siihen, että yhteistoimintalain ja sopimusten mukaan työnantajalla pitää olla suunnitelma toimenpiteistään ennen yhteistoimintamenettelyn aloittamista. Vaatimus on otettu yhteistoimintasäännöksiin ennen kaikkea työntekijöiden eduksi. Suunnitelma saa olla konkreettinen, eivätkä yhteistoimintaa koskevat säännökset edellytä työnantajalta vaihtoehtoisia suunnitelmia. Toisaalta jutussa on näytetty, että työnantaja on ollut valmis käsittelemään myös vaihtoehtoisia suunnitelmia, joita on tuotu työntekijäpuolelta yhteistoimintamenettelyssä esille. Tämä tukee osaltaan yhtiöiden kantaa, jonka mukaan sulkemispäätös ei ollut lopullinen.

Yhteistoimintaa koskevia säännöksiä ei pidä mielestäni tulkita niin, että se pakottaisi työnantajan käynnistämään yhteistoimintamenettelyn epätarkoituksenmukaisesti liian varhaisessa vaiheessa eikä niin, että työnantaja ei voisi kertoa todellisia suunnitelmiaan yhteistoimintamenettelyä aloitettaessa. Tämä ei ole yhteistoimintaa koskevien säännösten tarkoitus eikä työntekijöiden edun mukaista. Mielestäni myös tämä näkökohta on otettava huomioon asian kokonaisarvioinnissa.

Edellä esitetyillä perusteilla hylkään kanteen.

Velvoitettuna ottamaan kantaa hyvityksen määrään ja oikeudenkäyntikuluihin, yhdyn tuomioistuimen enemmistön kantaan.