23.2.2011

Vaatimukset

A ja B ovat vaatineet työtuomioistuinta

• vahvistamaan, että ajaksi 16.2.2005-30.9.2007, ajaksi 1.10.2007-28.2.2010 ja ajaksi 20.9.2010 - 29.2.2012 solmitut luotsausalaa koskevat työehtosopimukset sekä niitä edeltävät luotseja koskevat työ- ja virkaehtosopimukset, siltä osin kuin ne ovat olleet voimassa kantajien palvelu- ja työsuhteitten aikana ja siltä osin kuin niissä on tai on ollut kysymys palkan määräytymisestä samasta työstä eri perustein muun muassa Kotkan ja Emäsalon luotsausalueilla, eivät ole lain vastaisina päteviä, ja

• velvoittamaan Finnpilot Pilotage Oy:n maksamaan palkkana tai korvauksena seuraavat määrät:

A:lle ajalta 1.7.2005 – 31.3.2008 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 1.027,63 euroa kuukaudessa, ajalta 1.4.2008 – 30.9.2008 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 888,79 euroa, ajalta 1.10.2008 – 30.6.2009 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 789,19 euroa ja 1.7.2009 lukien työtuomioistuimen tuomion antopäivään asti jokaiselta kuukaudelta 691,10 euroa,

B:lle ajalta 1.6.2004 – 31.3.2008 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 1.062,61 euroa, ajalta 1.4.2008 – 30.9.2008 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 1.041,84 euroa, ajalta 1.10.2008 – 30.6.2009 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 942,24 euroa ja 1.7.2009 lukien työtuomioistuimen tuomion antopäivään asti jokaiselta kuukaudelta 844,15 euroa.

Edellä mainituille palkkaerille on maksettava viivästyskorkoa kunkin palkkaerän maksuajankohdasta eli kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien tai vaihtoehtoisesti 21.12.2009 lukien tai viimeistään haasteen tiedoksiannosta lukien.

A ja B ovat lisäksi vaatineet Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n sekä Finnpilot Pilotage Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Työehtosopimukseen liittyvä ja sen nojalla tehty palkkasopimus, jonka mukaan A:lle ja B:lle maksettava palkka määräytyy samasta luotsin työstä eri perusteiden mukaisesti ja määrältään oleellisesti pienemmäksi kuin eräille muille samoissa olosuhteissa ja täysin samaa työtä tekeville luotseille, on perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen, työsopimuslain syrjintäkiellon ja tasapuolisuusvaatimuksen samoin kuin yhdenvertaisuuslain syrjintäkiellon vastainen ja pätemätön. Kysymys on satamaluotsauskompensaatiosta ja siitä, ettei tästä työn osasta makseta kaikille luotseille samaa korvausta tai palkkaa.

Satamaluotsauksella tarkoitetaan satama-alueella tapahtuvaa luotsausta. Luotsauslain (90/1998) säätämisen yhteydessä satamaluotsausosuus päätettiin siirtää ja sisällyttää valtion virkamiesluotsin virkatyöhön ja sen osaksi. Näin aikaisemmin virkatyönä suoritettu niin sanottu meriluotsausosuus ja yksityisenä toimeksiantona tai vastaavana suoritettu satamaluotsausosuus yhdistyivät yhdeksi kokonaisuudeksi. Luotsauslailla valtio otti huolehdittavakseen molemmista luotsauksen osista muun muassa säätämällä virkaluotsauksen alkamis- ja päättymishetkistä.

Luotseille menetettyjen sivutoimilupien nojalla hankitut tulot ja vastaava virkatyön lisääntyminen korvattiin lisäpalkalla. Satamaluotsauskompensaatiojärjestelmä sisälsi muun muassa henkilökohtaisen lisäpalkkion osuuden. Järjestelmä perustui asemakohtaiseen selvitykseen luotsien sivutuloista, minkä vuoksi se oli sisällöltään myös eri suuruinen eri luotsausasemilla. Luotsauslaki ja uusi palkkausjärjestelmä tulivat voimaan 1.3.1998 alkaen.

Jostain syystä valtion taholta satamaluotsauskompensaatiojärjestelmään haluttiin sisällyttää kuuden vuoden siirtymäkausi, jonka mukaan uudet luotsit saisivat siirtymäkauden aikana luotsausoikeuden saamisensa ajankohdan mukaan alenevan asemakohtaisen henkilökohtaisen lisäpalkkion. Vuosialenema oli 15 prosenttia. Sopimuspöytäkirjan esimerkin mukaan neljäntenä vuotena sopimuksen voimaan tulosta luotsausoikeuden saanut luotsi saa henkilökohtaisen lisäpalkkion, jonka suuruus on 55 prosenttia sopimuksen voimaan tullessa virkaa hoitavan luotsin lisäpalkkiosta. Siirtymäkauden jälkeen lisäpalkkion osuutta ei sopimuksen mukaan enää maksettaisi lainkaan. Tämä merkitsi, että 1.3.2005 jälkeen luotsausoikeuden saanut uusi luotsi ei enää saisi tämän sopimuksen mukaista korvausta tai palkkaa tästä tehtävästään.

Asiasta on ensimmäisen kerran sovittu 11.12.1997 Merenkulkuhallituksen, Suomen Laivanpäällystöliitto ry:n ja Luotsiliitto ry:n välisessä hallinnonalakohtaisessa tarkentavassa virka- ja työehtosopimuksessa ja siihen liittyvissä neuvottelupöytäkirjoissa. Tämän jälkeen satamaluotsauskompensaatiojärjestelmä ja siihen sisältyvä siirtymäkausijärjestelmä on sisältynyt alkuperäisessä muodossaan kaikkiin myöhemmin luotseja koskeviin virka- ja työehtosopimuksiin palkkaussopimuksen osana, joita sopimuksia ennen Luotsausliikelaitokseen siirtymistä tehtiin kaksi vuosiksi 2001-2003 ja 2003-2005.

Vuosiksi 2007-2010 tehdyn työehtosopimuksen yhteydessä luotsien vaatimuksesta saatiin toisaalta nuorten ja toisaalta satamaluotsauskompensaatiokorvausta saavien luotsien palkan määrien suurta eroa hieman pienennettyä. Asiasta sovittiin työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 § kohdassa yrityskohtaiset erät. Tämä käytännössä merkitsi, että käytettävissä oleva erä kohdistettiin niille luotseille ja heidän peruspalkkaansa, joilla ei ollut luotsin asemakohtainen lisä -kompensaatiota lainkaan. Satamaluotsauskompensaatiokorvausta saavat luotsit solidaarisuussyistä suostuivat järjestelyyn, jossa heidän peruspalkkaansa korotettiin kattamalla se vastaavalla luotsin asemakohtaisen lisän määrän vähennyksellä. Nämä tarkistukset suoritettiin asteittain 1.4.2008, 1.10.2008 ja 1.7.2009 lukien. Tämänkin jälkeen samoissa olosuhteissa identtisesti samasta työstä maksettava palkkojen määrien ero jäi suureksi ja taloudellisesti merkittäväksi.

Alkuperäinen sopimuksen siirtymäkausijärjestelmä on myöhemmin palkattujen uusien luotsien osalta ollut jo perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen vastainen ja sellaisena pätemätön. Vastaava elementti sisältyy kaikkiin myöhempiin virka- ja työehtosopimuksiin. Sittemmin palkkajärjestelmä ja olosuhde ovat muodostuneet myös työsopimuslain ja yhdenvertaisuuslain vastaisiksi.

Merenkulkulaitoksella, Luotsausliikelaitoksella ja sittemmin Finnpilot Pilotage Oy:llä on ollut perustuslain 22 §:ään perustuva velvollisuus perusoikeuksien turvaamiseen. Finnpilot Pilotage Oy:llä on ollut myös yhdenvertaisuuslain 4 §:än perustuva aktiivinen velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja velvollisuus muuttaa olosuhteita, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista.

Työehtosopimukseen osallinen Palkansaajajärjestö Pardia ry on kieltäytynyt ajamasta kannetta.

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry, jonka lausumaan Finnpilot Pilotage Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on lisäksi vaatinut A:n ja B:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Satamaluotsauskompensaatiolla on korvattu ansionmenetystä, joka luotseille on aiheutunut siitä, että heidän aikaisemmin sivutoimenaan suorittama satamaluotsaus tuli 1.3.1998 voimaan tulleessa luotsauslain uudistuksessa kuuluvaksi luotsien virkavelvollisuuteen. Tästä aiheutui tuolloin virassa olleille luotseille virkatyön lisääntymistä ja sivutulojen vähenemistä. Satamaluotsauskompensaation määrä määriteltiin luotsausasemakohtaisesti sen perusteella, mille luotsausasemalle luotsi oli uudistuksen aikaan sijoitettu. Palkanlisä oli luonteeltaan henkilökohtainen siten, että myöhemmät luotsin sijoituspaikan muutokset eivät vaikuttaneet sen suuruuteen. Luotiin kuuden vuoden siirtymisaika, jonka kuluessa palvelukseen tulevat uudet luotsit saivat luotsausoikeuden saamisen ajankohdan mukaan määräytyvän vuosittain alenevan henkilökohtaisen palkanlisän. Luotsausoikeuden 1.3.2005 jälkeen saaneet luotsit eivät tätä palkanlisää saaneet.

Luotsauspalvelujen siirryttyä 1.1.2004 Merenkulkulaitokselta Luotsausliikelaitokselle luotsien palvelussuhteen muodoksi tuli työsuhde. Luotsaustoimialaa koskeneissa vuoden 2004 syksyllä käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa todettiin sekä työnantaja- että työntekijäpuolella ongelmaksi satamaluotsauskompensaatiosta aiheutuva palkkojen epätasapuolisuus ennen 1.3.1998 palveluksessa olleiden ja tämän jälkeen luotsausoikeuden saaneiden luotsien välillä. Osapuolten yhteisenä tavoitteena oli poistaa asteittain tämä epätasapuolisuus. Muutenkin pyrkimyksenä oli modernisoida kankeaksi koettua virkaehtosopimukseen perustunutta palkkausjärjestelmään. Näistä syistä 16.2.2005 - 30.9.2007 voimassa olleen luotaustoimialaa koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 6 §:ään otettiin palkkausuudistusta koskeva määräys, jonka mukaan sovittiin, että sopimuskauden aikana työnantaja yhdessä työntekijäliittojen kanssa suunnittelee ja valmistelee sopimusalalle uudet palkkausjärjestelmät. Käyttöönotosta sovitaan erikseen. Sovittiin, että perustetaan työryhmä selvittämään luotsien palkkauksen muodostumisen perusteita. Työssä otetaan huomioon myös eri palkkaperusteiden vaikutus luotsaustyön tehokkuuteen sekä palkkauksen kannustavuuteen, tasapuolisuuteen ja eri palkkaerien painoarvoon palkanmuodostuksessa.

Palkkausuudistus toteutettiin 1.10.2006 alkaen. Aiemmin maksetut henkilö- tai tehtäväkohtaiset lisät säilyivät palkkausuudistuksessa ja muuttuivat kiinteäksi lisäksi.

Palkkausjärjestelmää ja 1.10.2007 voimaan tullutta työehtosopimusta koskeneissa neuvotteluissa vallitsi yksimielisyys siitä, että satamaluotsauskompensaatiosta johtuva epätasapuolisuus poistettaisiin vähitellen. Kuten viimeksi mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 5 §:stä ilmenee, yrityskohtaisia eriä sovittiin käytettäväksi palkkausjärjestelmän uudistamiseen ja kehittämiseen sekä lisäpalkkiojärjestelmän yksinkertaistamiseen huomioiden samalla myös nuorten luotsien palkkauksen kehittäminen.

Työehtosopimuksen mukaisesti yrityskohtaisia eriä on käytetty luotsien peruspalkan nostamiseen kokonaispalkkaa koskevien yleiskorotusten ohella. Lisäksi 1.4.2008 yrityskohtainen erä on käytetty peruspalkan korottamiseen niin, että kiinteä lisä on leikkaantunut enintään korotuksen määrällä ja vastaavasti nuoret luotsit ovat saaneet korotuksen hyväkseen sellaisenaan. Palkankorotukset yhdistettynä palkkaleikkuriin ovat koituneet nuorten luotsien eduksi. Palkaneron kaventuminen ilmenee kanteen vaatimuksista, jotka pienenevät vuosittain.

Satamaluotsauskompensaation maksamisen peruste eli sivutulojen menettäminen on koskenut ainoastaan ennen 1.3.1998 palveluksessa olleita luotseja. Tämän jälkeen palvelukseen tulleilla luotseilla ei siten ole tästä samasta olosuhteesta johtuvaa oikeutta vaatia kyseistä palkanlisää. Liikelaitos ei ole siten kohdellut luotseja epätasapuolisesti tämän palkanlisän perusteen suhteen.

Muutostilanteista johtuvia palkkaerojen sallittavuutta arvioidessaan korkein oikeus on kiinnittänyt huomiota siihen, onko työnantaja pyrkinyt vähitellen tasoittamaan palkkaeroja. Palkkaeroja on pidetty perusteltuina, jos erojen tasoittaminen on voitu arvioida mahdolliseksi hyväksyttävissä olevan siirtymäajan kuluessa (KKO 2010:5). Käsillä olevassa tapauksessa satamaluotsauskompensaatiosta johtuvaa palkaneroa on pyritty tasoittamaan työehtosopimuksin. Uudessa palkkausjärjestelmässä nuorten ja vanhojen luotsien palkkaero on tasaisesti kaventunut ja tämä kehitys jatkuu edelleen.

Työnantajan menettelyn hyväksyttävyyden puolesta puhuu sekin seikka, että satamaluotsauskompensaatio on aikoinaan syntynyt työntekijäpuolen vaatimuksesta. Kysymys ei siis ole työnantajan vapaaehtoisesti suomasta palkkaedusta. Kompensaatio on muodostunut luotsien työsuhteen ehdoksi, eikä työnantaja ole voinut sitä myöhemmin yksipuolisin toimenpitein muuttaa.

Yhdenvertaisuuslaki ei tule sovellettavaksi, koska kantajat eivät ole esittäneet, että heitä koskisi jokin yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä mainittu syrjintäperuste.

Ennen 22.12.2004 erääntyneet saatavat ovat joka tapauksessa vanhentuneet, koska B:n vaatimus on ensimmäisen kerran tullut vastaajan tietoon 22.12.2009.

Perustelut

Erimielisyys

Asiassa on kysymys siitä, onko vuosina 2004 ja 2005 luotsausoikeudet saaneita kantajia kohdeltu tasapuolisuusvelvoitteen tai syrjintäkiellon vastaisesti, kun heille ei ole maksettu samaa niin sanottua satamaluotsauskompensaatiota kuin ennen 1.3.1998 palvelussuhteeseen tulleille luotseille.

Palkkaneuvotteluista ja kantajien erilaisesta kohtelusta esitetty selvitys

Luotsiliitto ry:n puheenjohtajana vuosina 1995-2008 toiminut C on kertonut olleensa puheenjohtajana niissä neuvotteluissa, joissa satamaluotsauskompensaatiosta osana silloista virka- ja työehtosopimusta on sovittu. Vaikka satamaluotsaus käsitteenä poistui 1998 uuden luotsauslain myötä, itse työ ei kuitenkaan hävinnyt, se vain liitettiin luotsin virkatyöhön. Yksityisestä satamaluotsauksesta saadut palkkiot olivat olleet osa luotsin toimeentuloa ja niiden osuuden oli tarkoitus säilyä luotsin palkkauksessa myös myöhemmin.

Merenkulkulaitoksessa pidetyssä sopimusneuvottelussa 1997 C esitti työnantajapuolelle sellaista siirtymäjärjestelmää, jossa satamaluotsauksen palkanosuus laskisi ja poistuisi kahdenkymmenen vuoden kuluessa. Työnantajapuoli teki vastaehdotuksen, jossa siirtymäajan pituus oli kuusi vuotta. Tähän työntekijäpuoli joutui silloisessa neuvottelutilanteessa suostumaan. Kaikille niille luotseille, jotka olivat tuolloin virassa, sovittiin siten satamaluotsauskompensaatio. Se ongelma, ettei nuoremmille luotseille maksettu täyttä satamaluotsauskompensaatiota, alkoi aktualisoitua kompensaatiosumman pienennyttyä muutaman vuoden kuluessa. Työnantajapuoli ei kuitenkaan pyrkinyt pienentämään palkkaeroa. Luotsiliitto ry vaati vuoden 2004 neuvotteluissa, että ainakin osa valtiolle kertyneistä luotsausmaksuista käytettäisiin nuorille luotseille syntyneen vääristymän oikaisemiseksi. Eroa saatiin Luotsiliiton aloitteesta pienennettyä vuonna 2007 solmitulla työehtosopimuksella.

Luotsina toimiva Luotsiliitto ry:n varapuheenjohtaja D on kertonut vastanneensa Luotsiliitto ry:n neuvottelupäällikkönä työehtosopimusneuvotteluista vuodesta 2004 alkaen. Vuoden 2004 työehtosopimusneuvotteluissa luotsien palkkojen eriarvoisuus satamaluotsauskompensaation osalta oli ollut esillä, mutta asiaa ei ollut saatu vietyä eteenpäin. Vuonna 2006 asetetun palkkatyöryhmän päätehtävänä oli yksinkertaistaa palkkaukseen kuuluvien erilaisten lisien järjestelmää. Nyt esillä olevia palkkaeroja ei työryhmässä saatu pienentymään. Vuoden 2007 neuvotteluissa nuorten luotsien asian korjaaminen oli liiton päätavoite. Tuolloin solmitussa sopimuksessa järjestelyvaroja eli yrityskohtaisia eriä käytettiin palkkaerojen tasaamiseksi siten, että järjestelyvaraerät ohjattiin niille luotseille, joille ei maksettu satamaluotsauskompensaatiota. Ratkaisun toteutustapa oli työnantajapuolen esittämä.

Voimassa oleva sopimus (2010-2012) ei sisällä mitään erää satamaluotsauskompensaatiosta johtuvien palkkaerojen poistamiseksi. Edellisen sopimuskierroksen jäljiltä osa jäsenistöä oli jäänyt tyytymättömiksi siihen, että heille oli maksettu pelkkä yleiskorotus. Voimassa olevassa sopimuksessa sen sijaan on Luotsiliiton aloitteesta sovittu, että yrityskohtaista erää maksetaan kaikille. Lisäksi osa yrityskohtaisesta erästä käytetään eräiden Perämeren ja Saimaan alueiden luotsien palkkauksessa olevien epäkohtien poistamiseen. Näin voitiin yksi pienemmän mittaluokan ongelma ratkaista yhdellä kertaa.

Jonkin suuruista satamaluotsauskompensaatiota saa D:n mukaan noin 50 luotsia eli noin kolmasosa koko maan luotseista. D, jolle maksetaan täytenä satamaluotsauskompensaationa yli 1.000 euroa kuukaudessa, tekee luotsiasemalla samaa luotsin työtä kuin B, jolle kuitenkin maksetaan pienempää palkkaa. Asia on samanlainen A:n kohdalla.

Luotsina toimiva ja pääluottamusmiehenä vuosina 2004-2010 toiminut E on työtuomioistuimessa kertonut luotsien palkkaneuvotteluista asiallisesti samoin kuin D.

Finnpilot Pilotage Oy:n toimitusjohtajana toimivan F:n mukaan satamaluotsauskompensaatiojärjestelmä on niin sanotuille vanhoille luotseille pysyvä järjestelmä. Työehtosopimuksella oli sovittu vuosiksi 1998-2005 ylimenokaudesta, jonka kuluessa satamaluotsauskompensaatio on ollut uusille luotseille aleneva. Työnantaja on työehtosopimusneuvotteluissa pyrkinyt yksinkertaistamaan palkkausjärjestelmää muun muassa satamakompensaationlisän osalta siten, että tavoitteena on ollut samapalkkaisuus. Vuonna 2006 käynnistetyssä palkkausuudistuksessa ja vuonna 2007 tehdyssä työehtosopimuksessa eroa kurottiin umpeen merkittävällä summalla. Vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluissa työnantajapuolen tarjouksessa oli mukana nuorempien luotsien palkkauksen korjaaminen.

Työnantajaliiton asiamiehenä toimivan G:n mukaan luotsien palkkausjärjestelmää päätettiin vuoden 2004 työehtosopimusneuvotteluissa yksinkertaistaa liikelaitosmalliin soveltuvaksi. Satamaluotsauskompensaatio ja siitä aiheutuva palkkauksen eriarvoisuus ei tuolloin ollut aluksi esillä. Neuvotteluissa sovittiin perustettavaksi palkkatyöryhmä, joka jatkaisi palkkauksen kehittämistä ja yksinkertaistamista. Palkkatyöryhmässä tuli vuonna 2006 esille erilaisten kiinteiden lisien poistaminen ja siirtäminen luotsin peruspalkkaan. Myös palkkaeroja haluttiin osapuolten yhteisen näkemyksen mukaisesti sillä tavalla kaventaa. Palkkaero on pienentynyt kolmen eri palkankorotuksen yhteydessä. Palkkatyöryhmässä on sovittu kiinteiden lisien leikkaamisesta vastaavalla tavalla palkkaerojen pienentämiseksi myös tulevaisuudessa.

Finnpilot Pilotage Oy:n hallintojohtajana toimivan H:n mukaan palkkatyöryhmässä luotiin vuonna 2006 yhteisesti järjestelmä, jolla erilaisia lisiä, kuten satamaluotsauskompensaatiota, alettaisiin tulevaisuudessa pienentää. Niitä pyrittiin leikkaamaan ja siirtämään peruspalkkoihin. Järjestelmän toteuttaminen alkoi vuonna 2007. Tavoitteena oli yhtenäistää palkkakehitystä siten, että kaikilla luotseilla tulisi olemaan sama palkka samasta työstä. Järjestelmä ei tosin ole tällä hetkellä käytössä, mutta sitä varten on olemassa valmiit excel-taulukot. Palkkaleikkurin käyttäminen edellyttäisi siitä sopimista.

Nuorten luotsien palkkauksen kehittäminen tuli H:n mukaan esille myös vuoden 2010 neuvotteluissa. Asia sisältyi työnantajapuolen ensimmäisiin tarjouksiin, mutta siitä ei päästy sopimukseen. Sen sijaan sovittiin Luotsiliiton esityksestä Perämeren ja Saimaan alueen luotsien palkkojen korjaamisesta. Satamaluotsauskompensaatiosta johtuvan palkkaeron tasoittumiseen voi H:n arvion mukaan kulua vielä kymmenisen vuotta.

Todistajat D ja G ovat kiistäneet, että vuonna 2006 perustetussa palkkatyöryhmässä olisi sovittu pidemmän aikaa kestävästä ohjelmasta palkkaeron poistamiseksi. Työryhmän työ päättyi sen tulosten valmistuttua.

Arviointi ja johtopäätökset

Yhdenvertaisesta kohtelusta poikkeaminen

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetään työnantajaa velvoittavista syrjintäkielloista ja 3 momentissa tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, ellei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Säännös edellyttää samanlaisessa asemassa olevien työntekijöiden yhdenmukaista kohtelua, ellei siitä poikkeamiseen ole laissa tarkoitettua objektiivisesti hyväksyttävää syytä. Myös Suomen perustuslain 6 §:ssä on säädetty yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksesta ja kiellosta asettaa ihmisiä eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta.

Oikeuskäytännössä kysymys tasapuolisen kohtelun vaatimuksen rikkomisesta on herännyt esimerkiksi juuri sellaisissa tapauksissa, joissa vanhoille työntekijöille on maksettu palkanlisää jonkin aikaisemmin saadun edun lakkaamisesta, ja samaa työtä tekevät uudet työntekijät on jätetty lisän ulkopuolelle (TT 2007:45 ja KKO 2010:5).

Tässä tapauksessa ennen 1.3.1998 palvelussuhteeseen tulleille luotseille maksetaan niin sanottua satamaluotsauskompensaatiota tai nyttemmin muun nimistä, samasta perusteesta johtuvaa palkanlisää. Kompensaatiota maksetaan siitä, että satamaluotsaus, jota luotsit aikaisemmin olivat tehneet yksityisenä toimeksiantona eri korvausta vastaan, oli yhdistetty heidän virkatyöhönsä. Mainitun ajankohdan jälkeen palvelussuhteeseen tulleille nuoremmille luotseille on maksettu asteittain alenevaa palkanlisää, kunnes sen maksaminen on kokonaan päätynyt 1.3.2005 jälkeen luotsausoikeudet saaneiden työntekijöiden kohdalla. Kantajista A ei ole saanut lisäpalkkiota lainkaan, ja B:lle on maksettu lisäpalkkiosta 10 prosentin osuutta.

A:n ja B:n palkanero suhteessa täyttä satamaluotsauskompensaatiota saaviin luotseihin on ollut aluksi runsaat 1.000 euroa kuukaudessa. Vuosiksi 2007-2010 tehdyn luotsaustoimialan työehtosopimuksen perusteella palkkaerot ovat jonkin verran pienentyneet. Palkkaerojen täsmälliset määrät ilmenevät kanteen vaatimuskohdista eikä niistä vallitse erimielisyyttä. Riidatonta on myös, että A ja B tekevät samanlaista luotsaustyötä kuin samoilla luotsausasemilla toimivat, satamaluotsauskompensaatiota saavat luotsit.

Työtuomioistuin katsoo, että A:n ja B:n asiassa on syntynyt olettama tasapuolisuutta rikkovasta kohtelusta. Erilainen kohtelu voi kuitenkin olla oikeutettua, jos siihen on ollut työntekijöiden tehtäviin tai asemaan liittyvä perusteltu syy. Tämän osoittaminen oikeudenkäynnissä on jutun vastaajan asiana.

Kanteessa on lisäksi katsottu, että A:n ja B:n kohtelussa on ollut kysymys paitsi tasapuolisuuden loukkaamisesta, myös kantajien syrjimisestä työsopimuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa kielletyllä perusteella. Tällaisena syrjintäperusteena olisi kantajien asettaminen epäedulliseen asemaan siitä syystä, että heidän työhöntuloajankohtansa on ollut myöhempi kuin satamaluotsauskompensaatiota saavien luotsien.

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa ja yhdenvertaisuuslain 6 §:ssä on lueteltu joukko asianomaisen henkilöön liittyviä kiellettyjä syrjintäperusteita, kuten ikä, terveydentila, uskonto ja kansallinen alkuperä. Lisäksi työsopimuslain säännöksessä mainitaan työntekijän perhesuhteet sekä poliittinen ja ammattiyhdistystoiminta. Kummassakin säännöksessä viitataan lisäksi muihin erotteluperusteisiin, jotka ovat verrattavissa luetteloissa erikseen mainittuihin.

Kantajien erilainen kohtelu ei tässä tapauksessa selvästikään perustu heidän henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa tai muihin henkilöön liittyviin syihin. Työhöntulon ajankohtaa ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan voida rinnastaa myöskään perhesuhteisiin taikka poliittiseen tai ammattiyhdistystoimintaan. Esitetty peruste ei erottele työntekijöitä minkään merkityksellisen, syrjintäsuojan tarvetta puoltavan seikan nojalla. Kanteen perusteeksi esitetty syrjintäväite on siten hylättävä.

Palkkaeron oikeuttaminen

Työnantajalla voi joissakin tapauksissa olla hyväksyttävä syy maksaa samanlaista työtä tekeville työntekijöille erilaista palkkaa. Vastaaja on tässä asiassa vedonnut oikeuttamisperusteena siihen, että palkkaeroa on pienennetty ja se on tarkoitus ajan mittaan poistaa kokonaan. Luotsien palkoista on myös sovittu yhdessä palkansaajajärjestöjen kanssa.

Sekä yleistä tasapuolisuusvelvoitetta että syrjintäkieltoja koskevassa oikeuskäytännössä on pidetty mahdollisena oikeuttaa esimerkiksi palkkausjärjestelmän uudistuksesta johtuva palkkaero, kunhan sellainen poistetaan hyväksyttävissä olevan siirtymäajan kuluessa (KKO 1992:18 ja 2004:103 sekä tasa-arvolautakunnan lausunto n:o 1/2003). Tällöin erilaiselle kohtelulle voidaan katsoa olevan hyväksyttävä syy vielä siirtymäajan kuluessa.

A:n ja B:n kohdalla eripalkkaisuus on alkanut heidän saatuaan uusina luotseina luotsausoikeudet vuonna 2005 ja 2004. Eripalkkaisuuden alkuperä on todistajien kertomin tavoin virka- ja työehtosopimuksessa, jonka nojalla satamaluotsauskompensaatiota on alettu maksaa 1.3.1998 palvelussuhteessa olleille luotseille. Tämän jälkeen palkatuille luotseille on alettu maksaa kompensaatiota, jonka määrä on mainitun sopimuksen nojalla pienentynyt kuuden vuoden siirtymäaikana asteittain luotsausoikeuksien saamisen ajankohdan mukaan. Vastaavasti palkkaero vanhoihin luotseihin nähden on siirtymäaikana kasvanut suurimmilleen. Sopimuskaudeksi 2007-2010 tehtyyn työehtosopimukseen on sisältynyt kolme palkankorotusta, joiden vaikutuksesta palkkaero on kaventunut noin 30 prosentilla. Vuosiksi 2010-2012 tehdyn työehtosopimuksen mukaan palkkaero pysyy ennallaan. Todistelusta on ilmennyt, että työnantaja on aluksi esittänyt palkkaeron kaventamista edelleen, mutta siitä ei ole päästy sopimukseen.

Työnantajapuolelta esitetty suunnitelma palkkaeron poistamiseksi tarkoittaa asiallisesti sitä, että satamaluotsauskompensaatiota nauttivat vanhat luotsit luopuisivat osasta heille muuten tulevia palkankorotuksia, kun palkankorotusvaraa käytettäisiin nuorten luotsien palkkauksen korjaamiseen. Esitetyn arvion mukaan palkkaero poistuisi noin kymmenen vuoden kuluessa.

Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että sopimuskauden 2007-2010 edellä olisi konkreettisesti ja sitovasti sovittu palkkaeron poistamista koskevasta ohjelmasta myös sopimuskauden jälkeiseen aikaan nähden. Suunnitelman toteutuminen on siten sen varassa, että palkkaeron poistamisesta voidaan sopia neuvoteltaessa tulevista työehtosopimuksista.

Työtuomioistuin toteaa, että eripalkkaisuutta on kestänyt jo pitkän aikaa, A:n ja B:n kohdalla noin kuusi vuotta. Epäkohdan poistamiseksi on esitetty palkankorotustekninen suunnitelma, jota työnantaja on neuvotteluissa pyrkinyt edistämään. Suunnitelman toteutumisesta ei kuitenkaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan ole uskottavia takeita, joten pelkästään tämän varaan asian korjaamista ei ole voitu jättää. Esitettyä noin kymmenen vuoden aikatauluakaan tästä eteenpäin ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää hyväksyttävänä.

Oikeuttamisperusteena ei voida pitää myöskään sitä muodollista perustetta, että luotsien erilaiset palkat määräytyvät työehtosopimuksen nojalla ja että palkat on eriytetty jo aikaisemmin tehdyillä sopimuksilla.

Edellä lausutuista syistä työtuomioistuin katsoo, ettei vastaaja ole esittänyt hyväksyttävää, työntekijöiden tehtävistä tai asemasta johtuvaa perustetta sille, että A:lle ja B:lle on maksettu pienempää palkkaa kuin samaa työtä tekeville, satamaluotsauskompensaatiota saaville luotseille. Sopimusmääräykset, joista palkkaero on suoraan johtunut, ovat siten ristiriidassa työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 3 momentista ilmenevän tasapuolisen kohtelun vaatimuksen kanssa. Sama vaatimus yhdenvertaisuudesta on perusoikeutena koskenut virkasuhteessa olleita luotseja ja siten velvoittanut myös virkaehtosopimuksen osapuolia. Sopimusmääräykset on näiltä osin todettava pätemättömiksi.

A:n ja B:n saatavat

A:lla ja B:llä on edellä esitetyn perusteella oikeus saada palkanerotusta päästäkseen samaan työehtosopimuksen mukaiseen asemaan kuin palvelussuhteessa 1.3.1998 olleet luotsit. Saatavien määristä ei ole erimielisyyttä.

Asiassa vallitsee yksimielisyys myös siitä, että palkanerotusta koskeva kantajien vaatimus on esitetty työnantajalle 22.12.2009. Vaatimus koskee kalenterikuukausilta maksettavien palkkojen erotusta. B:n saatavat ovat siten työsopimuslain 13 luvun 9 §:n nojalla vanhentuneet 31.12.2004 edeltävältä ajalta.

Saatavien määrästä ja perusteesta on esitetty työnantajalle yksilöity selvitys edellä viitatussa 21.12.2009 tehdyssä vaatimuksessa. Saataville on näin ollen maksettava viivästyskorkoa korkolain 7 §:n nojalla siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut vaatimuksen esittämispäivästä.

Oikeudenkäyntikulut

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Finnpilot Pilotage Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n mukaan velvolliset korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 28.214,25 euroa. Vastaaja ja kuultava ovat kiistäneet kantajien oikeudenkäyntikulut 7.000 euroa ylittävältä osin.

Kuluvaatimuksen perusteeksi esitetystä asiamiehen palkkiolaskusta ilmenee, että asian hoitamiseen on käytetty huomattavan suuri tuntimäärä. Työtuomioistuin katsoo, että asian laatuun ja sen edellyttämiin toimenpiteisiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 10.000 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että ajaksi 16.2.2005-30.9.2007, ajaksi 1.10.2007-28.2.2010 ja ajaksi 20.9.2010 - 29.2.2012 solmitut luotsausalaa koskevat työehtosopimukset sekä niitä edeltävät luotseja koskevat työ- ja virkaehtosopimukset, siltä osin kuin ne ovat olleet voimassa kantajien palvelu- ja työsuhteiden aikana ja siltä osin kuin niissä on tai on ollut kysymys palkan määräytymisestä samasta työstä eri perustein muun muassa Kotkan ja Emäsalon luotsausalueilla, eivät ole lain vastaisina päteviä.

Työtuomioistuin velvoittaa Finnpilot Pilotage Oy:n maksamaan korvauksena A:lle ajalta 1.7.2005 – 31.3.2008 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 1.027,63 euroa kuukaudessa, ajalta 1.4.2008 – 30.9.2008 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 888,79 euroa, ajalta 1.10.2008 – 30.6.2009 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 789,19 euroa ja 1.7.2009 lukien työtuomioistuimen tuomion antopäivään asti jokaiselta kuukaudelta 691,10 euroa, sekä B:lle ajalta 1.12.2004 – 31.3.2008 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 1.062,61 euroa, ajalta 1.4.2008 – 30.9.2008 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 1.041,84 euroa, ajalta 1.10.2008 – 30.6.2009 jokaiselta jaksoon sisältyvältä kuukaudelta 942,24 euroa ja 1.7.2009 lukien työtuomioistuimen tuomion antopäivään asti jokaiselta kuukaudelta 844,15 euroa. Mainituille palkkaerille on maksettava viivästyskorkoa siitä lähtien, kun 30 päivää on kulunut vaatimuksen esittämispäivästä 21.12.2009.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Finnpilot Pilotage Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Virtanen, Tuliara, Lehto ja Reinamo jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Olen muuten samaa mieltä enemmistön kanssa, mutta koronmaksuvelvollisuuden alkamisesta totean seuraavaa. Kanteessa on kysymys siitä, onko työntekijöillä ollut oikeus niin sanottuun satamaluotsauskompensaatioon vai ei. Satamaluotsauskompensaatio on lisä, joka on kiistatta palkkaa. Palkalle on työnantajaa sitovasti sovittu eräpäivä. Tällaisessa tapauksessa, jossa eräpäivästä on ennalta velkojaa sitovasti sovittu, korkoa on korkolain (633/1982) 5 §:n 1 momentin mukaan maksettava eräpäivästä lukien. Velvoitan tämän vuoksi Finnpilot Pilotage Oy:n maksamaan viivästyskoron korkolain 4 §: n 1 momentin mukaan kunkin erän eräpäivästä (palkanmaksupäivä) lukien.