21.9.2006

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsee Paperiliitto ry:n ja Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 ry:n maksamaan hyvityssakkoa ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta sekä Paperiliitto ry:n toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Lisäksi Metsäteollisuus ry on vaatinut, että Paperiliitto ry ja Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A on ollut Oy Botnia Mill Service Ab:n (jäljempänä BMS) palveluksessa sähkönkäynninvarmistajana. Hänen vakituisena työskentelypaikkanaan on ollut SCA Packaging Finlandin Tampereen tehdas (jäljempänä SCA), mutta A on suostumuksensa perusteella tehnyt projektiluontoisia töitä myös työnantajansa nimeämissä muissa kohteissa.

Aamulla 13.2.2006 A oli mennyt ennalta sovitun mukaisesti kunnossapitotyöhön Parker Hannifin Oy:n Urjalan tehtaalle. Parker Hannifin Oy:n työntekijät olivat poistuneet työpaikoiltaan maanantaina 13.2.2006. Laittoman lakon syynä oli ollut pääluottamusmiehen työsuhteen purkaminen. Parker Hannifin Oy:n työntekijöiden poistuessa tehtaalta noin kello 14 A oli ottanut yhteyttä luottamusmies B:hen ja pääluottamusmies C:hen. Näiden keskustelujen jälkeen A oli soittanut BMS:n työnjohtaja D:lle ja ilmoittanut, ettei hän voi työskennellä tehtaassa, jossa oli työtaistelu. Tilanteen epäselvyyden vuoksi D oli antanut A:lle luvan palata töihin SCA:n tehtaalle.

Seuraavana päivänä 14.2.2006 A oli tullut aamulla töihin SCA:lle. Työnjohtaja D oli kello 11.15 vaatinut A:ta palaamaan työhön Parker Hannifin Oy:n tehtaalle. A oli tuolloin ilmoittanut, että hän tarvitsee ohjeita ennen kuin tietää mitä tehdä, eikä ollut noudattanut työnjohtajan kehotusta. Iltapäivällä Paperiliiton palkkasihteeri E oli soittanut BMS:n henkilöstöpäällikkö F:lle ja ilmoittanut, ettei A työskentele tehtaassa, jossa on lakko. F oli vaatinut työrauhan palauttamista.

A oli jäänyt sairauslomalle 16.2.2006. Hän palasi töihin Parker Hannifin Oy:n tehtaalle lakon loputtua maanantaina 20.2.2006.

Ammattiosasto oli toimeenpannut laittoman työstä kieltäytymisen ajalla 14. - 20.2.2006, koska luottamusmies oli kieltänyt A:ta työskentelemästä Parker Hannifin Oy:n tehtaalla. Paperiliiton palkkasihteeri oli ilmoittanut BMS:lle, ettei A voi työskennellä lakonalaisessa tehtaassa, joten liitto oli aktiivisesti tukenut ammattiosaston päätöstä tukea laitonta lakkoa. Joka tapauksessa Paperiliitto oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että laittoman lakon tukeminen on itsessään laiton työtaistelu, joka kohdistuu työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Vastaus kannevaatimuksiin

Paperiliitto ry ja Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 ry ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine viivästyskorkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A ja työnantajansa BMS olivat sopineet, että A voi vapaaehtoisuuteen perustuen tehdä kunnossapitotöitä BMS:ssä osakkaana olevan YIT:n lukuun. Ollessaan näissä tehtävissä A toimi YIT Service Oy:n johdon ja valvonnan alaisuudessa eräänlaisena vuokramiehenä. BMS oli laskuttanut A:n tekemät työtunnit YIT Service Oy:ltä.

A oli ennalta sovitulla tavalla mennyt 13.2.2006 Parker Hannifin Oy:n tehtaalle kunnossapitotöihin noin kuukauden ajaksi. A ei tällöin tehnyt työtä BMS:lle vaan YIT Service Oy:n lukuun. Koska YIT Service Oy ei ole Metsäteollisuus ry:n jäsen, Metsäteollisuus ry:llä ei ole kanneoikeutta tässä asiassa.

A oli 13.2.2006 soittanut luottamusmies B:lle ja pääluottamusmies C:lle ja kertonut Parker Hannifin Oy:n työntekijöiden poistuvan työpaikalta. BMS:n työnjohtaja D oli 13.2.2006 antanut A:lle luvan palata Tampereelle töihin, mutta 14.2.2006 D oli määrännyt A:n palaamaan töihin Parker Hannifin Oy:n tehtaalle. Samana päivänä BMS:n henkilöstöpäällikkö F oli kuitenkin lähettänyt työnjohtaja D:lle kehotuksen järjestää A:lle töitä SCA:n tehtaalta keskiviikoksi, kuten tapahtuikin. A oli siten palattuaan Parker Hannifin Oy:stä työskennellyt normaalisti SCA:lla, eikä hän missään vaiheessa ollut kieltäytynyt tekemästä työtä. Myöskään A:n palkanmaksua ei ollut keskeytetty.

Ammattiosasto ei ollut tehnyt päätöstä A:n työnteon keskeyttämisestä Parker Hannifin Oy:n tehtaalla. Paperiliiton palkkasihteeri E oli antanut ohjeen, että lakonalaisessa tehtaassa ei voi työskennellä, mutta mitenkään aktiivisesti liitto ei ollut asiassa toiminut. E oli keskustellut henkilöstöpäällikkö F:n kanssa keskiviikkona, mutta F ei ollut tuolloin vaatinut työrauhan palauttamista.

Perustelut

Metsäteollisuus ry:n kanneoikeus

Asianosaisten kesken vallitsee erimielisyys ensinnäkin siitä, onko Metsäteollisuus ry:llä oikeutta ajaa kannetta tässä asiassa. Paperiliiton mukaan A oli tehdessään työtä YIT Service Oy:n lukuun Parker Hannifin Oy:n tehtaalla toiminut YIT Service Oy:n johdon ja valvonnan alaisena, joten mahdollinen työstä kieltäytyminen on kohdistunut YIT Service Oy:öön eikä BMS:ään. Koska YIT Service Oy ei ole Metsäteollisuus ry:n jäsen, ei yhdistyksellä ole Paperiliiton kannan mukaan kanneoikeutta tässä asiassa. Metsäteollisuus ry:n mukaan yhdistyksen kanneoikeuden kannalta ratkaisevaa on se, että A:n työnantaja on myös niin sanottujen työkeikkojen aikana ollut BMS, joka on Metsäteollisuus ry:n jäsen.

Esitetyn väitteen johdosta työtuomioistuin toteaa, että kanteen mukaan BMS:ssä oli ryhdytty työtaistelutoimenpiteisiin 14.2.2006, jolloin A työskennellessään tavanomaisella työpaikallaan SCA:n tehtaalla oli luottamusmiesten tukemana ilmoittanut kieltäytyvänsä noudattamasta oman työnjohtajansa määräystä siirtyä työskentelemään Parker Hannifin Oy:n tehtaalle. A ei siten ole tuolloin työskennellyt kenenkään muun kuin oman työnantajansa BMS:n lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena. Kun väitetty työstä kieltäytyminen on tapahtunut Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksessä, Metsäteollisuus ry:llä on työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 1 momentin mukaan kanneoikeus tässä asiassa.

Työtaistelutoimenpide

Asianosaisten kesken vallitsee erimielisyyttä myös siitä, onko A kieltäytynyt tekemästä työtä Parker Hannifin Oy:n tehtaalla. Tapahtumista 13. - 15.2.2006 on kuultu todistajina BMS:n henkilöstöpäällikköä F:ää, sähkönkäynninvarmistaja A:ta ja BMS:n SCA:lla työskentelevien työntekijöiden luottamusmiestä B:tä.

F on kertonut, että A:n työtehtävät sisälsivät pääasiassa sähköasennustöitä ja että A kuului niin sanottuun projektiryhmään, jonka työntekijät työskentelivät suostumuksensa perusteella aika ajoin myös muualla kuin vakituisessa työpisteessään SCA:n tehtaalla. A oli tällä perusteella mennyt 13.2.2006 töihin Parker Hannifin Oy:n tehtaalle, mutta soittanut sieltä työnjohtaja D:lle, että tehtaalla on alkanut työtaistelu ja että hän lähtee sieltä pois. D oli tuolloin antanut A:lle luvan palata töihin SCA:n tehtaalle. Tiistaina 14.2. A oli tullut töihin SCA:lle, mutta D oli kello 11 jälkeen vaatinut häntä palaamaan töihin Parker Hannifin Oy:öön. A oli tuolloin todennut tarvitsevansa ohjeita asiassa, eikä ollut lähtenyt Urjalaan. F oli ollut tiistaina yhteydessä sekä Metsäteollisuus ry:n että Paperiliiton edustajiin, ja Paperiliiton palkkasihteeri E oli ilmoittanut hänelle, ettei A mene lakonalaiseen tehtaaseen töihin. A oli jäänyt sairauslomalle 16.2. ja palannut Parker Hannifin Oy:n tehtaalle töihin 20.2. lakon loputtua. A:n palkanmaksua ei ollut keskeytetty, koska työnantaja oli katsonut, että työstä kieltäytymisestä oli päättänyt ammattiosasto eikä A.

A on kertonut, että hän oli tehnyt SCA:n tehtaalla suorittamiensa kunnossapitotehtävien lisäksi myös niin sanottuja keikkatöitä. Parker Hannifin Oy:n tehtaan kunnossapitotyöt oli ulkoistettu YIT:lle ja YIT puolestaan osti kunnossapitopalveluita BMS:ltä. Työskennellessään YIT:n kohteessa A:n työtä oli johtanut YIT:n työnjohtaja. Parker Hannifin Oy:n työntekijöiden aloitettua 13.2.2006 työnseisauksen A oli keskusteltuaan luottamusmies B:n ja pääluottamusmies C:n kanssa ilmoittanut BMS:n työnjohtaja D:lle, että hän lähtee pois tehtaalta. D oli suostunut siihen, että A palaa töihin SCA:n tehtaalle. A oli mennyt SCA:lle töihin myös tiistaiaamuna 14.2.2006. Tehtaalla tuolloin läsnä ollut YIT:n edustaja G oli kärjekkäästi ihmetellyt, miksi A ei ollut töissä Parker Hannifin Oy:n tehtaalla. A oli hakenut paikalle luottamusmiehensä, jotka olivat tiistain aikana keskustelleet tilanteesta ilmeisesti myös BMS:n edustajien kanssa. A oli tehnyt tiistaipäivän normaaleja töitään SCA:lla. Tiistaina kello 14 jälkeen työnjohtaja D oli ilmoittanut A:lle, että tämän tuli keskiviikkona mennä töihin Parker Hannifin Oy:öön. A oli todennut, ettei hän voi lähteä sinne ennen kuin on saanut liitosta ohjeita. Myöhään tiistai-iltana luottamusmies B oli soittanut A:lle ja ilmoittanut, että työnantaja oli antanut hänelle luvan tulla keskiviikoksi töihin SCA:lle. A oli työskennellyt keskiviikon SCA:lla. Torstaiaamuna A oli jäänyt sairauslomalle. Sairausloman päätyttyä hän oli palannut Parker Hannifin Oy:n tehtaalle töihin 20.2.2006.

B on kertonut, että A oli 13.2.2006 soittanut Parker Hannifin Oy:n tehtaalta B:lle ja pääluottamusmies C:lle saadakseen toimintaohjeita tehtaalla alkamassa olleen työtaistelun vuoksi. Tiistaina 14.2. A oli tullut töihin SCA:n tehtaalle, missä paikalla ollut YIT:n edustaja G oli tiukkasävyisesti kysellyt A:lta, miksi tämä ei ole töissä Parker Hannifin Oy:n tehtaalla. B ja C olivat keskustelleet G:n kanssa ja asia oli tuossa vaiheessa jäänyt sillensä. A oli työskennellyt koko tiistaipäivän SCA:lla. Tiistai-iltana B oli saanut välikäden kautta F:ltä ilmoituksen, että A voi tulla keskiviikkona töihin SCA:n tehtaalle. Myös työnjohtaja D oli 14.2. todennut, että asia on kunnossa ja A oli työskennellyt SCA:n tehtaalla koko päivän. BMS ei ollut aiemmissa tapauksissa edellyttänyt, että sen työntekijöiden olisi työskenneltävä lakonalaisessa tehtaassa.

F:n ja A:n kertomuksesta ilmenee, että työnjohtaja D oli 14.2.2006 määrännyt A:n palaamaan töihin Parker Hannifin Oy:n tehtaalle. Esitetyn selvityksen valossa on jäänyt epäselväksi, oliko A:n määrä palata tehtaalle välittömästi vai vasta seuraavana aamuna 15.2.2006. A on 14.2.2006 joka tapauksessa vähintäänkin uhannut kieltäytyä työnteosta lakonalaisessa tehtaassa. Vallinneissa olosuhteissa työnantajalla on ollut perusteet olettaa uhkauksen myös toteutuvan. Uhkaus ja sen johdosta käydyt keskustelut ovat johtaneet siihen, että määräys siirtyä työskentelemään kyseiselle tehtaalle on vielä 14.2.2006 peruutettu.

Oikeuskäytännön mukaan yhdenkin työntekijän kieltäytyminen työstä voidaan katsoa kielletyksi työtaistelutoimenpiteeksi, jos tarkoituksena on ollut yhteisesti painostaa työnantajaa voimassa olevassa työehtosopimuksessa sovitussa asiassa. A on ammattiosaston luottamusmiesten ohjeiden mukaisesti ilmoittanut kieltäytyvänsä työskentelemästä Parker Hannifin Oy:n tehtaalla, joten työstä kieltäytymisellä uhkaaminenkin jo sellaisenaan on ollut kielletty työtaistelutoimenpide.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Kieltäytymisellä työskentelemästä Parker Hannifin Oy:n tehtaalla on ollut tarkoitus tukea mainitun tehtaan työntekijöiden 13.2.2006 aloittamaa työtaistelua, joka on ollut vastalause yhtiön pääluottamusmiehen työsuhteen purkamiselle. Tuettava työtaistelu on sittemmin työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2006-20 todettu työehtosopimuslain 8 §:n vastaiseksi. Parker Hannifin Oy:n työntekijöiden lakon tueksi järjestetyllä työnseisauksella on tuettu lainvastaista työtaistelua. Tällainen tukityötaistelu on oikeuskäytännössä vakiintuneesti katsottu työehtosopimuksen voimassa ollessa työehtosopimuslain vastaiseksi toimenpiteeksi, joka kohdistuu tukevaa yhdistystä sitovaan työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Asianosaisliittojen välillä on voimassa paperiteollisuuden työehtosopimus. Koska kanteessa tarkoitetuilla myötätuntotyötaistelutoimenpiteillä on tuettu työehtosopimuslain 8 §:n vastaista toista työtaistelua, ovat tukitoimenpiteet kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä paperiteollisuuden työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Ammattiosaston ja työntekijäliiton vastuu työtaistelutoimenpiteestä

Asiassa on riidatonta, että Paperiliiton palkkasihteeri E on keskustellessaan puhelimitse BMS:n henkilöstöpäällikkö F:n kanssa A:n työskentelemisestä Parker Hannifin Oy:n tehtaalla ilmoittanut, että lakonalaisessa tehtaassa ei työskennellä. Ammattiosaston pääluottamusmies ja luottamusmies ovat olleet aktiivisesti selvittämässä A:n tilannetta BMS:n edustajien kanssa. Asiassa on ilmeistä, että luottamusmiehet ovat olleet yhteydessä myös työntekijäliitoon A:n asiassa, mitä tukee myös A:n työtuomioistuimessa antama kertomus siitä, että hän toimi asiassa "liiton ohjeiden mukaan". Suoranaiset toimintaohjeet A on saanut ammattiosastonsa luottamusmiehiltä.

Luottamusmiesten toiminta osoittaa ammattiosaston olleen työtaistelutoimen takana ja ammattiosaston näin syyllistyneen työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Paperiliiton palkkasihteeri on ilmoittanut BMS:n henkilöstöpäällikölle, ettei A työskentele lakonalaisessa tehtaassa. Tämä ja A:n liiton ohjeistuksesta kertoma osoittavat Paperiliiton olleen aktiivisesti vaikuttamassa työtaistelutoimenpiteen toimeenpanoon. Myös Paperiliitto on siten toiminnallaan syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Seuraamukset työrauhavelvollisuuden rikkomisesta

Työrauhavelvollisuutta rikkoen toteutettu tukityötaistelutoimenpide on jäänyt uhkauksen asteelle. Työskentelystä lakonalaisella tehtaalla on keskusteltu jo maanantaina 13.2.2006, mutta varsinainen uhkaus työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisestä on käytännössä ollut voimassa vain muutaman tunnin tiistaina 14.2.2006. Toteutuessaankaan työstä kieltäytymisellä ei ilmeisesti olisi ollut sanottavaa merkitystä painostus- tai tukitoimena. Kun lisäksi A samoin kuin luottamusmiehet ovat jossakin määrin epäselvässä tilanteessa toimineet Paperiliitosta saamiensa ohjeiden perusteella, työtuomioistuin katsoo, että asiassa on työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä jättää ammattiosasto hyvityssakkoon tuomitsematta.

Vastaavasti edellä painostustoimenpiteen luonteesta esitetyt seikat vaikuttavat alentavasti Paperiliitolle tuomittavan hyvityssakon määrään.

Oikeudenkäyntikulut

Paperiliitto ja ammattiosasto ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Asian laatuun, sen edellyttämiin toimenpiteisiin ja aiheutuneisiin kustannuksiin nähden kohtuullinen korvauksen määrä on 800 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliitto ry:n maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Metsäteollisuus ry:lle hyvityssakkoa 1 000 euroa.

Työtuomioistuin toteaa Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 ry:n rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan mutta jättää sen työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin nojalla hyvityssakkoon tuomitsematta.

Paperiliitto ry ja Paperiliiton Tampereen osasto n:o 4 ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Virtanen, Rekola, Lehto ja Kauppala jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa muutoin paitsi Paperiliitto ry:lle määrättävistä seuraamuksista ja oikeudenkäyntikuluista lausun seuraavaa.

A samoin kuin luottamusmiehet ovat jossakin määrin epäselvässä tilanteessa toimineet liitostaan saamiensa ohjeiden perusteella. On kuitenkin ilmeistä, että ammattiliitto on ohjeita antaessaan tiennyt, että A:n työstä kieltäytymisen vaikutus työtaistelutoimenpiteenä olisi kokonaisuus huomioon ottaen vähäinen. A:n työnantaja Oy Botnia Mill Service Ab on A:n työstä kieltäytymisestä huolimatta halunnut osoittaa A:lle muuta työtä sekä maksanut koko ajalta palkan. A:n työstä kieltäytymisellä ei tämän vuoksi ole ollut mitään käytännön merkitystä hänen työnantajalleen. Ottaen vielä huomioon työtuomioistuimen enemmistön ammattiosaston tuomitsematta jättämisperusteiksi esittämät seikat, jotka on Paperiliito ry:n osalta otettu huomioon hyvityssakon määrää vähentävänä, sekä ammattiliiton toiminnasta Parker Hannifin Oy:lle aiheutunut vähäinen haitta, jätän myös liiton tuomitsematta.

Vastaaja ja kuultava ovat rikkoneet työrauhavelvollisuuttaan. Ottaen kuitenkin huomioon, että molemmat on jätetty hyvityssakkoon tuomitsematta, asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.