20.2.2003

Vaatimukset

Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto on rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä tehdessään A:n kanssa kolme määräaikaista työsopimusta ajalle 1.2.1999 - 31.1.2000, 1.2.2000 - 31.1.2001 ja 1.2. - 31.12.2001,

tuomitsemaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsemaan Sosiaalialan Työnantajaliiton maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja

velvoittamaan Sosiaalialan Työnantajaliiton ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton korvaamaan kantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

A oli työskennellyt Mannerheimin Lastensuojeluliiton Etelä-Savon piirin aluesihteerinä 1.2.1999 lukien työsuhteen päättymiseen 31.12.2001 saakka. A:n ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton välillä oli tehty edellä mainitut kolme määräaikaista työsopimusta. Kaikissa työsopimuksissa A:n pääasialliseksi työtehtäväksi oli sovittu aluesihteerin tehtävät. Työsopimuksissa ei ollut merkintää määräaikaisuuden perusteesta.

Luottamusmies esitti syksyllä 2001 A:n määräaikaisen työsuhteen muuttamista toistaiseksi voimassaolevaksi, mistä työnantaja kieltäytyi vedoten rahoituksen epävarmuuteen. Työnantaja oli lisäksi vedonnut töiden uudelleen järjestelyyn ja siihen, että työnantajaksi vaihtuisi vuoden 2002 alusta asianomaisen liiton piirijärjestö. Neuvottelut A:n työsuhteen muuttamisesta toistaiseksi voimassaolevaksi päättyivät erimielisinä.

Joulukuussa 2001 työnantajan ja toistaiseksi voimassaolleissa työsuhteissa olleiden aluesihteereiden kesken oli käyty yhteistoimintaneuvottelut, joiden perusteena oli työnantajan vaihtuminen. Neuvottelujen päätyttyä yksi aluesihteeri oli irtisanottu.

A:ta palkattaessa Mannerheimin Lastensuojeluliiton palveluksessa oli neljä toistaiseksi voimassaolevassa työsopimussuhteessa olevaa aluesihteeriä. Aluesihteereiden työsopimukset oli ennen A:n palkkaamista muutettu toistaiseksi voimassaolevaksi, koska Raha-automaattiyhdistys oli ryhtynyt maksamaan palkkaukseen tarvittavat määrärahat kalenterivuosittain myönnettävinä pysyväisluonteisen toiminnan A-avustuksina.

Perusteen määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen on oltava työnantajan tiedossa määräaikaista työsopimusta tehtäessä. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei ole määräaikaisia sopimuksia tehdessään tiennyt organisaationsa uudelleen järjestelyistä. A:n työsopimusta ei ollut sidottu tiettyyn hankkeeseen eikä sitä varten saatuihin määrärahoihin. Perhekeskustyötä ei ole ollut tarkoitus missään vaiheessa jättää tekemättä tai järjestellä työtä uudelleen siten, että se olisi voitu tehdä vähemmällä työvoimalla. Aluesihteereiden tekemä perhekeskustyö on ollut merkittävä osa Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimintaa.

Työsopimusten tekemiselle määräaikaisena ei ole ollut laissa mainittuja perusteita, joten työnantaja on rikkonut sopimukset tehdessään työehtosopimuksen määräystä. Työnantaja on rikkonut myös tasapuolisen kohtelun periaatetta vastaan solmimalla muiden aluesihteereiden kuin A:n kanssa toistaiseksi voimassaolevat työsopimukset.

Hyvityssakon määrää arvioitaessa huomioon tulee ottaa se, että Mannerheimin Lastensuojeluliiton on pitänyt tietää työehtosopimuksen oikea tulkinta määräaikaisen työsopimuksen edellytyksistä. Työnantajaliitto on sallinut määräaikaisten sopimusten käytön, vaikka se on tiennyt määräaikaisten työsopimusten suuresta määrästä sosiaalialalla.

Vastaus kannevaatimuksiin

Sosiaalialan Työnantajaliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Ensimmäiset aluesihteerit palkattiin koeluontoisesti keväällä 1992. Aluesihteerit olivat keskusjärjestön palveluksessa, mutta he työskentelivät viidellä eri paikkakunnalla. Heidän pääasiallinen tehtävänsä oli tukea paikallisella tasolla tehtävää perhekeskustoimintaa. Aluesihteerijärjestelmän lakkauttamisen jälkeen kukin 13 piiristä on organisoinut itsenäisesti 555 paikallisyhdistyksen tarvitseman tuen perhekeskustoimintaan. Yhtään aiemmista aluesihteereistä ei ole siirtynyt piirijärjestöjen palvelukseen eikä piirien palvelukseen ole otettu uutta henkilökuntaa hoitamaan nimenomaan tätä tehtävää.

Aluesihteerijärjestelmä oli kritiikin kohteena lähes koko sen olemassaolon ajan. Tämä oli ollut todettavissa vuonna 1995 asetetun piirien ja keskustoimiston yhteistyötoimikunnan työssä samoin kuin vuosina 1997-1999 toteutetussa visioprosessissa. Aluesihteerijärjestelmän ongelmista ja toimimattomuudesta käytiin keskustelua myös vuonna 1998 liiton uuden järjestöjohtajan ja piirien toiminnanjohtajien välisissa keskusteluissa. Jo kevättalvella 1999, kun A palkattiin määräaikaiseen työsuhteeseen Mikkelin piirin aluesihteeriksi, Mannerheimin Lastensuojeluliitossa oli ollut esillä koko aluesihteerijärjestelmän lakkauttaminen. Sen vuoksi vakituisia aluesihteereitä ei haluttu lisätä. A:ta palkattaessa uudestaan 1.2.2000 sama peruste oli edelleen voimassa. Liittohallitus oli marraskuussa 1999 tehnyt päätöksen Yhteinen tapa toimia -projektista, joka tähtäsi aluesihteerijärjestelmän lakkauttamiseen. Kun A:n kanssa tehtiin viimeinen määräaikainen työsopimus 1.2.2001, aluesihteereiden työtehtävien lakkauttaminen oli enää ajan kysymys. Päätös aluesihteerijärjestelmän lakkauttamisesta tehtiin liittohallituksen kokouksessa 13.9.2001 ja aluesihteerijärjestelmä lakkautettiin vuoden 2001 loppuun mennessä. Kun järjestelmän epäkohdat ja ne olosuhteet, jotka loppujen lopuksi johtivat siihen, että koko järjestelmä lakkautettiin, olivat olemassa 1.2.1999, jolloin A:n työsuhde alkoi, on alkuperäinen peruste määräaikaisuudelle osoittautunut oikeaksi.

Raha-automaattiyhdistys RAY myöntää kohdennettua toiminta-avustusta Mannerheimin Lastensuojeluliiton toiminnasta aiheutuviin nettokuluihin. RAY:n avustusohjeiden mukaan niin sanottua A-avustusta saa joko yleisavustuksena järjestön toiminnasta aiheutuviin menoihin tai kohdennettuna toiminta-avustuksena jonkin erillisen toimintalohkon tai toiminnan toteuttamisesta syntyviin menoihin. Varojen käytöstä annetaan vuosittain raportti RAY:lle, joka valvoo varojen käyttämistä myönnettyyn tarkoitukseen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei ole hakenut avustusta aluesihteerijärjestelmään, vaan paikallisen perhekeskustoiminnan edistämiseen. Jatkuvaluonteisuudestaan huolimatta kohdennettujenkin toiminta-avustusten myöntämisperusteet harkitaan vuosittain, joten se rahoitus, jolla aluesihteerijärjestelmä mahdollistui, oli epävarmaa.

Työnantajan tekemä määräaikaisen työsopimuksen edellytysten oikeudellinen arviointi ei osoita työnantajan työehtosopimuksen tietoista rikkomista. Työnantajalla oli sekä aluesihteerin tehtävän luonteeseen että Mannerheimin Lastensuojeluliitto ry:n toimintaan liittyvä oikeutus määräaikaisten työsopimusten solmimiseen. Tehtävä oli muutosprosessissa ja meneillään olevan organisaatiouudistuksen johdosta työn jatkumisesta oli epävarmuutta.

Työnantajaliitto voidaan tuomita hyvityssakkoon vain, jos selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ole noudatettu, eikä väärää soveltamista ole olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjattu, kun se on tullut yhdistyksen tietoon. Työntekijäliitto ei ole esittänyt työnantajaliitolle valvontapyyntöä. Kysymys on muutoinkin ollut vain työsopimuslain säännösten tulkinnasta, minkä vuoksi hyvityssakkovaatimus on joka tapauksessa perusteeton. Työnantaja ei ole rikkonut tietensä työehtosopimuksen määräyksiä eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Erimielisyys

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on solminut A:n kanssa määräaikaiset työsopimukset ajanjaksoille 1.2.1999 - 31.1.2000, 1.2.2000 - 31.1.2001 ja 1.2. - 31.12.2001. A on edellä mainittuina aikoina toiminut Mannerheimin Lastensuojeluliiton Itä-Suomen piirin aluesihteerinä toimipaikkanaan Mikkeli.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko Mannerheimin Lastensuojeluliitolla ollut työehtosopimuksessa edellytetyt perusteet solmia edellä todetut määräaikaiset työsopimukset.

Sosiaalialan Työnantajaliitto ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat katsoneet, että työnantajalla on ollut Mannerheimin Lastensuojeluliiton organisaation uudistamiseen ja siihen liittyneeseen aluesihteerin työn jatkumisen epävarmuuteen perustuva syy solmia A:n kanssa kolme määräaikaista työsopimusta. Lisäksi vastaajat ovat perustelleet määräaikaisten työsopimusten solmimista rahoituksen epävarmuudella.

Organisaation uudistaminen määräaikaisuuden perusteena

Työtuomioistuin on A:n työsopimusten määräaikaisuuden perusteista kuullut todistajina kantajan puolelta Mannerheimin Lastensuojeluliiton suunnittelijaa B:tä, joka on toiminut myös luottamusmiehenä, ja työnantajapuolelta Mannerheimin Lastensuojeluliiton entisiä järjestöjohtajia C:tä ja D:tä.

Mannerheimin Lastensuojeluliittoon palkattiin vuosina 1992-1993 kaikkiaan viisi aluesihteeriä määräaikaiseen työsuhteeseen. Heidän tehtävänään oli toimialueellaan tukea paikallisten yhdistysten toimintaa. Neljän aluesihteerin toimet vakinaistettiin vuoden 1999 alusta. Viides aluesihteereistä, jonka sijaintipaikkana oli Mikkelin piiri, siirtyi liiton keskustoimistoon Helsinkiin. Hänen tilalleen palkattiin A määräaikaiseksi aluesihteeriksi edellä todetulla tavalla 1.2.1999 lukien.

Esitetyn selvityksen mukaan aluesihteerijärjestelmä oli eri syistä herättänyt arvostelua liiton piirissä. Vuonna 1997 käynnistetyssä visioprosessissa oli käsitelty järjestön arvoja ja toiminnan kehittämistä. Tuossa yhteydessä ei aluesihteerijärjestelmään vaikuttavia konkreettisia ehdotuksia tai päätöksiä vielä tehty. Vuonna 1998 järjestön palvelukseen tulleen C:n kertoman mukaan järjestelmään liittyvät epäkohdat olivat tulleet hänen tietoonsa loppuvuodesta 1998 keskusteltaessa piirien puheenjohtajien ja toiminnanjohtajien kanssa toiminnan kehittämistarpeista. Liiton organisaation kehittämisprojektin aloittamisesta tehtiin periaatepäätös kuitenkin vasta 9.12.1999 ja projekti käynnistyi 16.2.2000. Päätös aluesihteereiden toimien lakkauttamisesta tehtiin 13.9.2001.

C:n mukaan syynä siihen, että A:ta ei alunperin 1.2.1999 palkattu toistaiseksi voimassaolevaan työsuhteeseen oli se ilmassa ollut ajatus, että aluesihteereiden työn kuva ei tulisi pitkään säilymään sellaisenaan ja että paikallisen toiminnan tukemisen järjestelmä tulisi erittäin todennäköisesti muuttumaan. Edellisenä syksynä oli päätetty vakinaistaa 1.1.1999 lukien neljän aluesihteerin tehtävät, koska heille arveltiin löytyvän tehtäviä myös jatkossa, mutta kaikille viidelle aluesihteerille ei organisaatiomuutoksen toteuduttua olisi riittänyt töitä. C:n käsityksen mukaan töiden jatkumisen epävarmuus oli todennäköisesti ollut esillä myös työsopimusta A:n kanssa solmittaessa.

B oli pyytänyt syksyllä 2001 A:n työsuhteen vakinaistamista, koska kaikki muutkin aluesihteerit oli jo vakinaistettu ja A:n tehtävät vastasivat muiden aluesihteereiden tehtäviä. A itse myös toivoi vakinaistamistaan. Työnantaja ei kuitenkaan suostunut vaatimukseen. B:n mukaan Mannerheimin Lastensuojeluliitossa oli tapana palkata työntekijä ensin määräaikaiseen työsuhteeseen. B:llä itsellään oli ollut ennen vakinaistamistaan noin 10 määräaikaista työsopimusta.

Aluesihteereiden työn pääsisältö oli esitetyn selvityksen mukaan paikallisyhdistysten perhekeskustoiminnan tukeminen. Tämä paikallisyhdistyksiä tukeva toiminta ei ollut vähentynyt, vaan uudistuksella pyrittiin organisoimaan tukitoiminta entistä tehokkaammaksi siirtämällä se piirien tehtäväksi. Niille ohjattiin myös tarvittavat varat tähän tarkoitukseen. Vuoden 2002 aikana piireihin on palkattu toistakymmentä koordinaattoria tukemaan paikallisyhdistysten toimintaa. Kukaan aluesihteereistä ei ole siirtynyt piirien palvelukseen, vaan kaksi heistä on suunnittelijoina liiton palveluksessa, yksi on irtisanottu ja muiden aluesihteereiden määräaikaiset työsuhteet ovat päättyneet määräajan päätyttyä. Mikkelin piiriin, josta käsin A työskenteli Itä-Suomen alueella, ei ole palkattu uutta työntekijää.

Arvioitaessa, onko työnantajalla ollut perusteet solmia A:n kanssa määräaikainen työsopimus 1.2.1999 lukien tulee osana työehtosopimusta sovellettavaksi silloisen työsopimuslain 2 §:n 2 momentin säännös (sellaisena kuin se oli väliaikaisesti muutettuna voimassa 1.2.1997-31.12.1999), jonka mukaan työnantaja on oikeutettu tekemään määräaikaisen työsopimuksen, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä tahi jos työnantajalla on muu yrityksen toimintaan tai palvelujen kysynnän vakiintumattomuuteen taikka suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen.

Asiassa on näytetty, että vain kuukautta ennen A:n palkkaamista neljän aiemmin määräaikaisina toimineen aluesihteerin työsuhteet oli muutettu toistaiseksi voimassaoleviksi. Sekä A että muut aluesihteerit olivat tehneet samaa työtä. Asiassa on edelleen näytetty, että aluesihteereiden tekemää työtä sinänsä on ollut tarjolla ja ettei se ollut vähentynyt. Vaikka paikallistoiminnan tukemisen järjestelyä kohtaan oli edellä todetun mukaisesti esitetty arvostelua, vuoden 1999 alussa ei vielä ollut tietoa siitä, miten Mannerheimin Lastensuojeluliiton organisaatiota tultaisiin mahdollisesti uudistamaan eikä siitä, vaikuttaisivatko mahdolliset uudistukset jollakin tavalla aluesihteereiden asemaan.

Työtuomioistuin toteaa, että varautuminen toiminnan muutoksiin voi sinänsä olla peruste määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole vielä 1.2.1999 ollut olemassa sellaisia uudistussuunnitelmia, joiden perusteella voitaisiin perustellusti katsoa aluesihteerin työn pysyvän luonteen siinä määrin muuttuneen, että se olisi oikeuttanut Mannerheimin Lastensuojeluliiton tällä perusteella solmimaan A:n kanssa määräaikaisen työsopimuksen.

Rahoituksen epävarmuus määräaikaisuuden perusteena

Neljän muun aluesihteerin kuin A:n työsuhteet muutettiin toistaiseksi voimassaoleviksi työsuhteiksi 1.1.1999 lukien raha-automaattiyhdistyksen avustuksen muuttuessa A-avustukseksi eli pysyväisluontoiseen toimintaan tarkoitetuksi avustukseksi. Tätä ennen vuodesta 1997 lukien RAY oli myöntänyt kohdennettua toiminta-avustusta Mannerheimin Lastensuojeluliitolle.

A:n palkkaukseen rahoitus tuli RAY:n A-avustuksesta kuten muidenkin aluesihteereiden palkkaukseen. A:n määräaikaista työsopimusta ei ollut ajallisesti tai muutoinkaan sidottu avustuksen myöntämiseen. Mannerheimin Lastensuojeluliitolla ei ole ollut syytä pitää A:n työsopimuksen rahoitusta epävarmempana kuin vakinaistettujen aluesihteereiden palkkaukseen samasta lähteestä tulevaa rahoitusta. Näin ollen Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei ole voinut perustellusti vedota myöskään rahoituksen epävarmuuteen perusteena solmia A:n kanssa määräaikainen työsopimus.

1.2.2000 ja 1.2.2001 solmitut määräaikaiset työsopimukset

Mannerheimin Lastensuojeluliitolla ei edellä todetun mukaisesti ole ollut työehtosopimuksessa edellytettyä syytä solmia A:n kanssa määräaikaista työsopimusta 1.2.1999 lukien. Näin ollen A:n työsopimuksen on katsottava olleen toistaiseksi voimassa tuosta ajankohdasta lähtien.

A:n kanssa on solmittu edellä mainitut uudet määräaikaiset työsopimukset 1.2.2000 ja 1.2.2001. Arvioidessaan näiden sopimusten merkitystä suhteessa aiemmin solmittuun työsopimukseen työtuomioistuin toteaa, että kysymys on käytännössä ollut osapuolten tuolloin määräaikaisena pitämän työsopimuksen jatkamisesta uudella määräaikaisella sopimuksella. Sopijapuolilla ei tässä tilanteessa ole ollut todellisia edellytyksiä sopia jälkikäteen arvioituna toistaiseksi voimassaolevana pidettävän sopimuksen muuttamisesta määräaikaiseksi. Jotta osapuolten voitaisiin katsoa päättäneen A:n toistaiseksi voimassaolleen työsuhteen ja solmineen sen jatkeeksi pätevän määräaikaisen työsopimuksen työtuomioistuimen mielestä tulisi edellyttää A:n puolelta nimenomaista tahdonilmaisua, jolla hän olisi luopunut vakinaisen työsuhteen tarjoamista eduista. Osapuolten välisiin sopimuksiin ei ole sisältynyt tällaisia tahdonilmaisuja.

Pelkästään uusien määräaikaisten sopimusten solmimisen ei edellä todetuista syistä voida katsoa muuttaneen 1.2.1999 solmittua sopimusta määräaikaiseksi siinäkään tapauksessa, että niiden solmimiseen erillisinä määräaikaisina sopimuksina sinänsä olisi ollut riittävät perusteet. Uusilla määräaikaisilla sopimuksilla ei siten ole tässä asiassa merkitystä, vaan toisiaan seuranneet määräaikaiset työsopimukset ovat muodostaneet sopimussuhteen, joka on 1.2.1999 lukien jatkunut toistaiseksi voimassaolevana työsuhteen päättymiseen saakka.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on solmiessaan A:n kanssa määräaikaisen työsopimuksen 1.2.1999 lukien menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Liiton menettely on perustunut pitkään jatkuneeseen käytäntöön solmia erityisesti työsuhteen alussa määräaikaisia työsopimuksia. Tätä käytäntöä ei ollut aiemmin riitautettu. Ottaen myös huomioon aluesihteerijärjestelmään kohdistuneet muutospaineet, jotka ovat myös johtaneet näiden toimien lakkauttamiseen, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto olisi rikkonut työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Sosiaalialan Työnantajaliitto on esitetyn selvityksen mukaan saanut tietää A:n määräaikaisesta työsuhteesta ensimmäisen kerran työsuhteen vakinaistamisvaatimuksen yhteydessä elokuussa 2001. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä, millä tavalla yksittäiset määräaikaiset työsopimukset ovat tuossa yhteydessä olleet esillä. Muutoinkin asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei työnantajaliiton voida katsoa laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Kanne on osaksi jätetty tutkimatta, osaksi hylätty ja osaksi hyväksytty. Asianosaisilla on muutoinkin ollut asian epäselvyyden vuoksi perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin. Tämän vuoksi työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentista ilmenevän oikeusohjeen mukaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n on jutun osaksi voittaessaankin vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Mannerheimin Lastensuojeluliitto on menetellyt sosiaalialan työehtosopimuksen vastaisesti tehdessään A:n kanssa kanteessa tarkoitetut määräaikaiset työsopimukset.

Enemmälti kanne hylätään.

Asiaan osalliset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Sutela, Sulkunen ja Kolula jäseninä. Sihteeri on ollut Hotti.

Eri mieltä olevan jäsen Sulkusen lausunto:

Mannerheimin Lastensuojeluliitto on jutun pääasian hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Korvauksen määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laatu, sen edellyttämät toimenpiteet ja aiheutuneet kustannukset, velvoitan Mannerheimin Lastensuojeluliiton korvaamaan Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO:n oikeudenkäyntikulut 2 500 eurolla korkolain mukaisine viivästyskorkoineen laskettuna kuukauden kuluttua tuomion antamisesta.