18.9.1995

4 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain mukaista syytä. 2. Irtisanottaessa työsopimus taloudellisista ja tuotannollisista syistä aiheutuneen työn vähentymisen vuoksi työnantajan velvoite järjestää työtä arvioidaan tämän sopimuksen 28 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II TYÖSOPIMUKSEN PÄÄTTÄMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

16 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

1. Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 4 §:ssä määriteltyjen työntekijästä itsestään johtuvien irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijän, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

17 §

Korvauksen määrä

1. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen (3) ja enintään kahdenkymmenenneljän (24) kuukauden palkka.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

20 §

Lomautuksen perusteet ja ilmoitusaika

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa työsopimuksen, hän voi irtisanomisen sijasta määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Lomautusilmoitusaika on vähintään viisi (5) työpäivää, jos työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti alle 9 kuukautta ja vähintään kaksi (2) viikkoa, jos työsuhde on jatkunut yhtäjaksoisesti 9 kuukautta tai enemmän.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Samalla tavalla työnantaja voi määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi työsopimuslain 30 §:n perusteella. Työn vähenemistä on tällöin pidettävä tilapäisenä silloin, kun työnantaja voi 90 päivän kuluessa työn lakkaamisesta tarjota työntekijälle työtä tämän sopimuksen 28 §:n mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

25 §

Tilapäinen työ lomautuksen kestäessä

1. Mikäli lomautuksen kestäessä ilmaantuu tilaisuus tarjota tilapäistä työtä, työnantaja voi keskeyttää lomautuksen ilmoittamalla siitä työntekijälle, ainakin kahta (2) päivää ennen. Ellei voida sopia työn kestoaikaa, tulee työnantajan ilmoittaa sen todennäköinen kestoaika kutsua antaessaan sekä työn päättymisaika viimeistään työn päättymistä edeltävänä työpäivänä. Lomautus voi jatkua tällaisen työn päätyttyä ilman uutta lomautusilmoitusta. Ellei työntekijä lomautuksen kestäessä ottamansa satunnaisen työn tai muun pätevän esteen vuoksi voi ottaa vastaan tarjottua tilapäistyötä, tulee hänen ilmoittaa esteestä välittömästi. Tällöin lomautus voi jatkua keskeytyksettä. Tilapäisenä on pidettävä enintään 10 päivää kestävää työtä. Tässä pykälässä sanotusta asiasta voidaan sopia toisin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

27 §

Korvaus muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneesta perusteettomasta irtisanomisesta sekä työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta ja lomauttamisesta

1. Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työsopimuksen tämän sopimuksen 4 §:ssä määritellystä muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tai perusteettomasti purkaa työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa työntekijän, eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon. 2. Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe, maa- ja vesirakennusalan luonteesta johtuvat työsuhteiden hoitoon liittyvät erityispiirteet ja muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden (6) edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

28 §

Työntarjoamisvelvollisuus eräissä tapauksissa

1. Arvioitaessa työnantajan velvollisuutta tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle, joka taloudellisten tai tuotannollisten syiden vuoksi on joutumassa lomautetuksi taikka irtisanotuksi, kiinnitetään huomiota siihen, voiko työnantaja tarjota työntekijälle hänen ammattitaitonsa ja kykynsä edellyttämää työtä työmaalla, jossa työntekijä, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, voi päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin. Työntarjoamisvelvollisuuden piiriin kuuluu myös työ, jonka suorittamiseen työntekijä voidaan, hänen ammattitaitonsa, työkokemuksensa ja -kykynsä huomioon ottaen, maa- ja vesirakennusalan luonteeseen ja yrityksen kokoon nähden tavanomaisin järjestelyin kouluttaa ja jota työnantaja kykenee koulutuksen päätyttyä tarjoamaan. Samoin perustein arvioidaan työnantajan velvollisuus tarjota lomautettuna sanotunlaisessa työsopimussuhteessa olevalle työntekijälle työtä. Niinikään arvioidaan edellä mainituilla perusteilla työnantajan velvollisuus tarjota työtä muussa työkohteessa työntekijälle eli työntekijän siirtotapauksissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre ja Lohjan Nosturipalvelu Oy ovat rikkoneet irtisanomissuojaa ja lomauttamista maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 4 ja 20 §:n määräyksiä lomauttaessaan ja irtisanoessaan ajoneuvonosturinkuljettajat Paavo Niemisen ja Sakari Saarion.

Rakennusliitto on vaatinut Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen, Juhani Pohjanväreen ja Lohjan Nosturipalvelu Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan irtisanomissuojaa ja lomauttamista maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 16 ja 17 §:n mukaisena korvauksena Niemiselle 16 kuukauden palkkaa vastaavat 138 560 markkaa ja Saariolle samoin 16 kuukauden palkkaa vastaavat 141 728 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Rakennusliitto on edelleen vaatinut Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen, Juhani Pohjanväreen ja Lohjan Nosturipalvelu Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti maksamaan edellä mainitun sopimuksen 27 §:n mukaisena korvauksena työehtosopimuksen vastaisesta lomauttamisesta Niemiselle kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 51 960 markkaa ja Saariolle kuuden kuukauden palkkaa vastaavat 53 148 markkaa, kummatkin määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Rakennusliitto on vielä vaatinut Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta.

Lisäksi Rakennusliitto on vaatinut Suomen Maarakentajien Keskusliiton, Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen, Juhani Pohjanväreen, Lohjan Nosturipalvelu Oy:n ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perustelut

Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre ja Lohjan Nosturipalvelu Oy muodostivat toiminnallisesti niin tiiviin kokonaisuuden, että ne voitiin mieltää saman yrityksen eri osiksi. Nieminen oli työskennellyt mainittujen yhtiöiden palveluksessa ajoneuvonosturinkuljettajana 21.10.1987 lähtien. Työtodistusten mukaan Nieminen oli ollut Lohjan Nosturipalvelu Oy:n kirjoilla työsuhteensa ensimmäiset neljä kuukautta, 12 päivää huhtikuussa 1988 ja runsaan kuukauden syyskesällä 1988. Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen kirjoilla Nieminen oli ollut puolitoista kuukautta helmi-huhtikuussa 1988, sen jälkeen huhtikuun lopulta heinäkuun puoliväliin 1988 ja 12.9.1988 lukien työsuhteen päättymiseen asti.

Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre oli 16.12.1991 ilmoittanut lomauttavansa Niemisen saman kuun 30. päivästä lukien. Työnantaja oli tämän jälkeen 3.8.1992 allekirjoitetulla irtisanomisilmoituksella irtisanonut Niemisen työsopimuksen päättymään 21.9.1992. Lomautuksen ja irtisanomisen perusteeksi oli ilmoitettu taloudelliset ja tuotannolliset syyt.

Toimitusjohtaja Pohjanväreen allekirjoittamassa Saarion työsuhteen kestoa koskevassa 26.3.1991 päivätyssä todistuksessa, joka oli allekirjoitettu molempien yhtiöiden nimissä, oli todettu, että "Saario on tullut palvelukseemme 11.2.1980 ajoneuvonosturinkuljettajaksi."

Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre oli lomauttanut Saarion 7.2.1992 annetulla ilmoituksella saman kuun 24. päivästä lukien. Työnantaja oli 3.8.1992 päivätyllä ilmoituksella irtisanonut Saarion työsopimuksen päättymään 11.10.1992. Syyksi Saarion lomauttamiselle ja irtisanomiselle oli ilmoitettu taloudelliset ja tuotannolliset syyt.

Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen ja Lohjan Nosturipalvelu Oy:n toimiala oli sama eli nosturipalvelujen myynti erilaisten rakennuskohteiden tarpeisiin ja muille ajoneuvonosturia tarvitseville. Yhtiöt olivat pääosin toimitusjohtaja Pohjanväreen omistuksessa. Toimitusjohtaja Pohjanväre oli Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen ainoa vastuunalainen yhtiömies. Äänettömänä yhtiömiehenä oli hänen vaimonsa, joka myös hoiti yhtiöiden konttoriasioita. Lohjan Nosturipalvelu Oy:n hallituksen ainoa varsinainen jäsen oli toimitusjohtaja Pohjanväre. Hallituksen varajäsenenä toimi hänen vaimonsa.

Kummankin yhtiön koneita säilytettiin Lohjalla sijaitsevalla varikolla. Kummankin yhtiön työntekijöiden työnjohdosta vastasi Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa Lohjalla työskentelevä ajojärjestelijä. Yhtiöitä markkinoitiin yhteisesti. Yhtiöiden työntekijät olivat ajaneet kummankin yhtiön koneita aina tarpeen mukaan riippumatta siitä, oliko kysymyksessä oleva kone ollut sen yhtiön nimissä, joka maksoi työntekijän palkan.

Niemisen ja Saarion lomauttamisen ja irtisanomisen aikana heidän työnantajansa oli muodollisesti ollut Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre. Koska yhtiöt kuitenkin olivat toimineet kiinteästi yhdessä ja niillä oli ollut yhteinen johto ja työnjohto, työnantaja olisi ollut velvollinen tarjoamaan Niemiselle ja Saariolle työtä riippumatta siitä, kumman yhtiön nimissä työssä käytettävä nosturi tai ajoneuvo oli ollut. Yhtiöoikeudellisesta erillisyydestään huolimatta Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre ja Lohjan Nosturipalvelu Oy muodostivat yhden nosturipalveluja myyvän yrityksen. Näin ollen ne voitiin yhteisvastuullisesti velvoittaa maksamaan korvausta työehtosopimusvelvoitteiden laiminlyömisestä.

Työsuhteidensa kestäessä sekä Nieminen että Saario olivat ajaneet kummankin yhtiön koneita riippumatta siitä, kumman yhtiön kirjoilla koneet olivat olleet. Työsuhteensa viimeisinä aikoina Nieminen ja Saario olivat ajaneet pääasiassa P&H Omega S35-merkkistä nosturia. Nieminen ei ollut ollut aikaisemmin lomautettuna. Sen sijaan Saario oli vuoden 1991 aikana ollut lomautettuna pari viikkoa.

Alkuvuodesta 1992, jolloin Niemisen ja Saarion lomautus oli alkanut, työnantaja oli ottanut palvelukseensa kaksi uutta työntekijää. Jarmo Keränen oli aloittanut työt 7.1.1992, mitä ennen hän oli tehnyt tilapäisiä keikkoja marras- ja joulukuussa 1991. Keränen oli ajanut samoja koneita kuin Nieminen ja Saario.

Lisäksi työnantaja oli 8.1.1992 alkaen ottanut palvelukseensa Tauno Matikainen -nimisen työntekijän. Matikainen oli juuri valmistunut ajoneuvonosturinkuljettajakurssilta, joten häntä ei voitu pitää kokeneena työntekijänä.

Niemisen ja Saarion lomauttamisen ja irtisanomisen johdosta käydyissä neuvotteluissa oli työnantajajärjestöjen taholta vedottu siihen, että Keränen ja Matikainen olivat olleet yrityksen kannalta tarpeellisia työntekijöitä, koska heillä oli ajoneuvoyhdistelmien ajamiseen oikeuttava ajokortti. Tällä seikalla ei kuitenkaan ollut voinut olla merkitystä Niemisen ja Saarion lomauttamisen ja irtisanomisen sopimuksenmukaisuuden kannalta, koska tällaisia ajoja työnantajan omistamalla ajoneuvoyhdistelmällä oli ollut vähän. Matikainen oli ajanut ajoneuvoyhdistelmää enemmän kuin Keränen, jolla oli ollut vuonna 1992 alle 10 ajoa. Keränen oli ajanut rekkakortin vasta loppuvuodesta 1991, mutta Saariolla oli ollut tällainen kortti jo aikaisemmin. Saarion lisäksi ajoneuvoyhdistelmän kuljettamiseen oikeuttava kortti olisi ollut ainakin kahdeksalla muulla vanhalla työntekijällä. Työnantajan omistama ainoa ajoneuvoyhdistelmä oli myyty joitakin kuukausia Keräsen ja Matikaisen työsuhteen alkamisen jälkeen.

Keräsen ja Matikaisen lisäksi työnantaja oli vuonna 1992 käyttänyt lähes vakituisena tuuraajana Vesa Perätalo -nimistä työntekijää, joka oli ajanut myös ajoneuvonosturia. Hän oli ollut työssä useiden viikkojen ajan.

Koska työnantaja oli Niemisen ja Saarion lomauttamisen jälkeen joutunut ottamaan välittömästi uusia työntekijöitä jatkamaan Niemisen ja Saarion tekemiä töitä, ei työnantajalla ollut ollut perusteita sen paremmin heidän lomauttamiseensa kuin irtisanomiseensakaan.

Koska työnantajalla ei ollut ollut taloudellisia ja tuotannollisia syitä Niemisen ja Saarion lomauttamiseen, oli aihetta epäillä, että heidän lomauttamisensa ja irtisanomisensa oli tapahtunut työntekijöistä itsestään johtuvista syistä. Kumpikin oli perustellusti pitänyt kiinni voileipärahasta ja muista etuuksista, kun muut työntekijät olivat suhtautuneet niihin heitä joustavammin. Tähän liittyen toimitusjohtaja Pohjanväre oli ilmoittanut Niemiselle odotettavissa olevasta lomauttamisesta. Työnantaja oli siten velvollinen suorittamaan Niemiselle ja Saariolle korvausta irtisanomissuojaa ja lomauttamista maa- ja vesirakennusalalla koskevan sopimuksen 16 ja 17 §:n nojalla. Kohtuullisena korvauksen määränä oli pidettävä 16 kuukauden palkkaa.

Lomautuksen alkamisen jälkeen Nieminen oli ollut työttömänä noin puolitoista vuotta. Saario oli syksyllä 1994 ollut töissä Venäjällä. Tätä ennen hänellä oli lomautuksen alkamisen jälkeen ollut töitä parin viikon ajan. Saarion kohdalla oli korvauksen suuruuteen vaikuttavana tekijänä otettava huomioon myös hänen ikänsä.

Koska työnantajalla ei ollut ollut oikeutta pitää Niemistä ja Saariota lomautettuna yli puolen vuoden ajanjaksoa, oli työnantaja velvollinen suorittamaan heille korvausta irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen 27 §:n perusteella.

Rakennusliiton Uudenmaan aluetoimistosta oli otettu asian johdosta yhteyttä Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistykseen pian Niemisen ja Saarion irtisanomisen jälkeen. Piiriyhdistys sen paremmin kuin Suomen Maarakentajien Keskusliittokaan ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin Niemisen ja Saarion työsuhteiden palauttamiseksi.

Erimielisyydestä oli neuvoteltu Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistyksen ja Rakennusliiton Uudenmaan aluejärjestön välillä 4., 11. ja 18.12.1992. Liittojen väliset neuvottelut asiassa oli käyty 17. ja 25.5.1993.

Vaatimukset

Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vastauksessaan, johon Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre, toimitusjohtaja Juhani Pohjanväre, Lohjan Nosturipalvelu Oy ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys ovat osaltaan yhtyneet, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä. Suomen Maarakentajien Keskusliitto on vaatinut Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Suomen Maarakentajien Keskusliiton ja edellä mainittujen kuultavien oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perustelut

Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre ja Lohjan Nosturipalvelu Oy harjoittivat ajoneuvonostureiden vuokrausta kuljettajineen ja muun nosto- ja telinekaluston vuokrausta. Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre toimi pääkaupunkiseudulla ja Lohjan Nosturipalvelu Oy Lohjan ympäristössä ja pääkaupunkiseudulla.

Nieminen oli 12.9.1988 siirtynyt vanhana työntekijänä Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen palvelukseen. Aikaisemmin hän oli ollut Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa. Siirto oli johtunut siitä, että Nieminen oli muuttanut asumaan Espoon Kauklahteen. Siirrosta oli sovittu Niemisen ja työnantajan kanssa.

Saario oli siirtynyt Espoon Nosturikeskus Ky:n palvelukseen vanhana työntekijänä 16.11.1986. Syynä siirtoon oli ollut se, että hänen aikaisemmin Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa ajamansa ajoneuvonosturi oli myyty. Työnantajan vaihtumisesta oli ilmoitettu Saariolle, joka oli hyväksynyt sen.

Nieminen ja Saario olivat Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen palveluksessa ollessaan ajaneet pääasiassa pieniä, noin 30 tonnin nostokyvyn omaavia P&H Omega S-35 -merkkisiä mobileajoneuvonostureita. Yhtiöissä oli käytäntönä, että kullakin kuljettajalla oli niin sanottu oma kone, jota hän ajoi. Nieminen ja Saario olivat saattaneet tilapäisesti kuljettaa yhtiön omistamaa kurottajaa tai nostolava-autoa.

Niemiselle ja Saariolle oli ollut täysin selvää, että he olivat olleet Espoon Nosturikeskus Ky:n palveluksessa. Yhtiöllä oli Espoon Gumbölessä varikko, jossa säilytettiin ajoneuvonostureita ja jossa sijaitsivat henkilöstön sosiaalitilat. Varikolla oli kyltti, jossa luki yhtiön nimi. Myös Niemiselle ja Saariolle annetuista palkkalaskelmista, ennakonpidätystodistuksista ja Eläketurvakeskuksen työsuhderekisteristä kävi ilmi, että Niemisen ja Saarion työnantajana oli lomautuksen aikaan ollut Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre.

Nieminen ja Saario oli lomautettu ja irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Taloudellisen laman ja rakentamisen vähennyttyä pysyvästi oli Niemisen ajama ajoneuvonosturi P&H Omega S-35 jouduttu myymään samoin kuin Saarion ajama vastaava nosturi. Yhtiö oli myös menetellyt irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen mukaisesti, sillä yhtiön muut nosturinkuljettajat olivat olleet työsuhteessa 10 - 20 vuotta. Kullakin heillä oli oma nimikkokoneensa ja ainakin vastaavanlainen tai laajempi ammattitaito kuin Niemisellä ja Saariolla. Niemisen ja Saarion lomauttaminen ei ollut johtunut henkilökohtaisista syistä.

Perimmäinen syy lomautuksiin ja irtisanomisiin oli ollut vuonna 1990 alkanut taloudellinen lama, jonka aikana ajoneuvonosturityöt olivat pudonneet alle puoleen siitä, mitä ne olivat olleet vuonna 1990. Esimerkiksi ajoneuvonostureita oli Suomessa ollut vuonna 1990 noin 1 200, kun niitä tällä hetkellä oli enää noin 600.

Espoon Nosturikeskus Ky:n liikevaihto oli ollut 1.2.1990 - 31.1.1991 noin 6,1 miljoonaa markkaa, kun se ajalla 1.2.1991 - 31.1.1992 oli laskenut noin 5,7 miljoonaan markkaan. Viimeksi mainittuun summaan sisältyi nostureiden myynnistä saatua satunnaista myyntituloa noin 1,4 miljoonaa markkaa. Yhtiön liikevaihto oli ollut 1.2.1992 - 31.1.1993 noin 6,2 miljoonaa markkaa, joka sisälsi nostureiden myynnistä saatua satunnaista myyntivoittoa noin 800 000 markkaa. Ajalla 1.2.1993 - 31.1.1994 yhtiön liikevaihto oli ollut noin 4,9 miljoonaa markkaa.

Yhtiön tulos vuonna 1990 oli ollut voitollista 430 000 markkaa ja seuraavana vuonna 5 000 markkaa. Vuonna 1991 oikaistu tulos oli ollut 1,4 miljoonaa markkaa tappiollinen. Vuonna 1992 tulos oli ollut tappiollinen 90 000 markkaa ja oikaistu tulos -710 000 markkaa. Yhtiön työntekijöiden lukumäärä vuonna 1990 oli ollut 12, vuonna 1991 11, vuonna 1992 kahdeksan ja vuonna 1993 kuusi. Yhtiö oli 1.4.1991 - 5.1.1993 myynyt ajoneuvonosturikalustoaan ja lisäksi osa kalustosta oli pantu seisomaan.

Espoon Nosturikeskus Ky:n palveluksessa oli vuonna 1992 ollut yksi työnjohtaja ja kahdeksan työntekijää. Yhtiön käytössä oli ollut seitsemän ajoneuvonosturia ja yksi nostolava-auto.

Lohjan Nosturipalvelu Oy:n liikevaihto oli 1.8.1989 31.7.1990 ollut 9,3 miljoonaa markkaa, 1.8.1990 - 31.7.19 91 9,8 miljoonaa markkaa ja 1.8.1991 - 31.7.1992 noin 7,3 miljoonaa markkaa, johon oli sisältynyt nostureiden myynnistä saatua satunnaista myyntivoittoa noin 5 000 markkaa. Liikevaihto ajalla 1.8.1992 - 31.7.1993 oli ollut noin 7,3 miljoonaa markkaa. Lohjan Nosturipalvelu Oy:n tulos vuonna 1993 oli ollut voitollinen 17 000 markkaa, vuonna 1991 10 000 markkaa ja 1992 143 000 markkaa. Viimeksi mainittuna vuonna oikaistu tulos vähennettynä satunnaisilla myyntivoitoilla oli ollut tappiollinen 350 000 markkaa. Vuonna 1993 Lohjan Nosturipalvelu Oy:n tulos oli ollut 500 markkaa voitollinen. Yhtiön työntekijöiden lukumäärä vuonna 1990 oli ollut 19, vuonna 1991 13, vuonna 1992 14 ja vuonna 1993 15. Yhtiö oli myynyt vuoden 1992 aikana kaksi ajoneuvonosturia ja ajoneuvoyhdistelmän. Osa ajoneuvonostureista oli laitettu seisomaan.

Niemisellä ja Saariolla oli ammattitaitoa pienten, 30 tonnin mobilenostureiden ajamiseen. Näillä nostureilla ei tehty vaativia ajoneuvonosturitöitä vaan lähinnä keveiden kappaleiden nostamista. Niemisellä ja Saariolla ei ollut kokemusta ja ammattitaitoa isojen nostureiden ajamisessa. Isojen nostureiden ajaminen oli huomattavasti vaikeampaa kuin pienten, koska niillä nostettiin suurempia kappaleita ja nosto-etäisyydet saattoivat olla huomattavan pitkiä. Tämä johtui siitä, että ajoneuvonostureita ei rakennustyömaalla aina saatu riittävän lähelle nostettavaa kohdetta. Tämän vuoksi ajoneuvonosturin pystytys ja nostosuunnitelman teko oli vaikeaa ja vaati ammattitaitoa. Isojen koneiden nostoihin liittyi aina suurempi riski nosturin kaatumisesta ja vahingoittumisesta kuin pienien nostureiden kohdalla. Tällaisessa tapauksessa vahingot saattoivat olla suuret.

Nieminen eikä myöskään Saario ollut ajanut Lohjan Nosturipalvelu Oy:n omistamaa täysperävaunullista ajoneuvoyhdistelmää. Tällä oli kuljetettu rakennustyömaille yhtiön ajoneuvonostureiden puomeja ja muita nostoapuvälineitä. Niemisellä ei ollut ajoneuvoyhdistelmän ajamiseen tarvittavaa ajokorttia, eikä hän myöskään ollut suostunut sitä hankkimaan. Saariolla oli niin sanottu vanha ajokortti, joka olisi oikeuttanut ajamaan kysymyksessä olevaa ajoneuvoyhdistelmää. Saariolta oli kuitenkin puuttunut ajoneuvoyhdistelmän ajamiseen tarvittava taito. Työnantaja oli 25.5.1993 tarjonnut Saariolle mahdollisuutta ajaa kyseistä yhdistelmää, mutta Saario oli kieltäytynyt tästä.

Niemiselle oli tarjottu vuonna 1991 ristikkopuominosturin ajamista sen jälkeen, kun sen vakituinen kuljettaja oli irtisanoutunut. Nieminen oli kuitenkin kieltäytynyt tästä, minkä jälkeen ristikkopuominosturia oli ajanut kolmas työntekijä. Ristikkopuominosturilla oli ollut pitkäaikainen työmaa Helsingin lentoasemalla ja tämän jälkeen Espoon Keilalahdessa sijaitsevalla työmaalla.

Niemiselle oli vuonna 1991 tarjottu myös kurottajan ajamista Espoonlahdessa sijaitsevalla Lippulaiva-kauppakeskuksen työmaalla. Työmaa olisi kestänyt noin kaksi vuotta ja sijainnut lähellä Niemisen asuinpaikkaa. Nieminen oli kuitenkin ilmoittanut, että hänen ei kannata tulla töihin, koska hän sai yhteiskunnalta asunto- ja kodinhoitotuen sekä työttömyyspäivärahojen kautta enemmän kuin mitä palkka olisi ollut.

Niemiselle ja Saariolle oli yritetty tarjota myös muita töitä lomautuksen aikana, mutta heitä ei joko ollut tavoitettu tai he eivät olleet ottaneet töitä vastaan. Saario oli ilmoittanut olleensa työssä eräällä omakotityömaalla. Tämän vuoksi häntä ei ollut ilmeisesti onnistuttu tavoittamaan.

Kanteessa mainittu Jarmo Keränen oli ollut Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen ja Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa jo vuonna 1991. Sen jälkeen kun eräs nosturinkuljettaja oli keväällä 1992 irtisanoutunut yhtiön palveluksesta, Keränen oli ryhtynyt pysyvämmin ajamaan isoja nostureita. Keränen oli ajanut sekä ajoneuvonostureita että ajoneuvoyhdistelmää molemmissa yhtiöissä. Keräsellä oli ollut ajoneuvoyhdistelmän ajamiseen tarvittava E-rekkakortti, minkä lisäksi hän oli kyennyt ajamaan suurempia ajoneuvonostureita. Vuonna 1992 Keränen oli ajanut Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen ajoneuvonostureita satunnaisesti yhteensä 481 tuntia. Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa hän oli ajanut isoja nostureita ja ajoneuvoyhdistelmää yhteensä 1 784 tuntia. Keränen oli lomautettu taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä 28.12.1992 lukien. Keräsen tekemät työt olivat olleet sellaisia, joihin Niemisen tai Saarion ammattitaito ei olisi riittänyt.

Tauno Matikainen oli palkattu Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palvelukseen 8.1.1992 ajamaan yhtiön omistamaa ajoneuvoyhdistelmää. Matikainen oli ajanut jonkin verran myös yhtiön ajoneuvonostureita, mutta hänen pääasiallinen työnsä oli ollut ajoneuvoyhdistelmän ajaminen. Mainittu ajoneuvoyhdistelmä oli jouduttu myymään 31.12.1992, jolloin Matikainen oli lomautettu. Matikaista ei ollut palkattu Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen palvelukseen, eikä hän myöskään Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa ollut tehnyt samankaltaisia töitä kuin Nieminen ja Saario.

Lohjan Nosturipalvelu Oy:ssä oli vuonna 1992 ollut tuuraajana Vesa Perätalo, joka oli ajanut kurottajaa ja nostolava-autoa. Hän oli tehnyt töitä satunnaisesti vuonna 1992 yhteensä 649 tuntia. Perätalolla ei ollut ajoneuvonosturikorttia. Häntä ei ollut palkattu Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen palvelukseen.

Saario ja Nieminen olivat olleet Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen palvelukseen, joten Lohjan Nosturipalvelu Oy oli väärä vastaaja asiassa. Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre ei ollut rikkonut irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen määräyksiä, koska sillä oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset perusteet Niemisen ja Saarion lomautukselle ja irtisanomiselle. Jos Lohjan Nosturipalvelu Oy katsottaisiin työnantajaksi, olisi myös sillä ollut oikeus taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä lomauttaa ja irtisanoa työntekijät.

Niemisellä ja Saariolla ei ollut oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen sopimuksen vastaisen irtisanomisen johdosta, koska heidän irtisanomisensa ei ollut johtunut työntekijästä johtuvasta syystä. Niemisellä ja Saariolla ei myöskään ollut oikeutta korvaukseen irtisanomissuojaa ja lomauttamista koskevan sopimuksen 27 §:n perusteella, koska heidän ajamansa ajoneuvonosturit oli myyty eikä työnantajalla ollut ollut tarjota heille sellaista työtä, jota he ammattitaitonsa ja kykynsä puolesta olisivat kohtuudella pystyneet tekemään. Niemistä ja Saariota ei myöskään ollut voitu sijoittaa uudelleen tai kouluttaa uusiin tehtäviin.

Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys eikä myöskään Suomen Maarakentajien Keskusliitto ollut syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin. Piiritason neuvotteluissa asia oli tullut esille vasta 30.11.1992 esitetyllä neuvottelupyynnöllä. Lomautukset ja irtisanomiset olivat tällöin jo tapahtuneet. Asia oli ollut myös riitainen ja epäselvä.

Perustelut

Erimielisyys ja sen tausta

Paavo Nieminen on tullut ajoneuvonosturinkuljettajaksi Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palvelukseen 21.10.1987. Nieminen on tämän jälkeen 16.2.1988 ja 12.9.1988 välisenä aikana ollut kahteen otteeseen Espoon Nosturikeskus Ky:n, nykyisen Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen, ja kahteen otteeseen Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa. Viimeksi mainitusta päivästä alkaen Nieminen on ollut Espoon Nosturikeskus Ky:n palveluksessa. Työnantajapuolen mukaan siirtyminen Espoon Nosturikeskus Ky:n palvelukseen on tapahtunut Niemisen ja työnantajan yhteisestä sopimuksesta Niemisen muutettua asumaan Espooseen.

Espoon Nosturikeskus Ky on 16.12.1991 päivätyllä ilmoituksella ilmoittanut taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä lomauttavansa Niemisen toistaiseksi 30.12.1991 alkaen. Työnantaja on sittemmin 3.8.1992 päivätyllä ilmoituksella taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanonut Niemisen työsopimuksen päättymään 21.9.1992.

Sakari Saario on ollut Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa ajoneuvonosturinkuljettajana 11.2.1980 - 15.11.1 986. Saario on siirtynyt vanhana työntekijänä Espoon Nosturikeskus Ky:n palvelukseen 16.11.1986. Syynä siirtoon on ollut se, että työnantaja on myynyt ajoneuvonosturin, jota Saario on ajanut osakeyhtiön palveluksessa ollessaan.

Espoon Nosturikeskus Ky on 7.2.1992 päivätyllä ilmoituksella ilmoittanut taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä lomauttavansa Saarion 24.2.1992 alkaen. Työnantaja on 3.8.1992 päivätyllä ilmoituksella taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanonut Saarion työsopimuksen päättymään 19.10.1992.

Rakennusliitto on kanteessa katsonut, että työnantajalla ei ole ollut taloudellisia ja tuotannollisia syitä Niemisen ja Saarion lomauttamiseen eikä irtisanomiseen, koska työnantajan palvelukseen on heidän lomauttamisensa jälkeen otettu Jarmo Keränen, Tauno Matikainen ja Vesa Perätalo -nimiset työntekijät tehtäviin, joita Nieminen ja Saario olisivat ammattitaitonsa puolesta kyenneet tekemään. Rakennusliitto on edelleen katsonut Espoon Nosturikeskus Ky:n ja Lohjan Nosturipalvelu Oy:n muodostavan sellaisen kiinteän toiminnallisen kokonaisuuden, että töiden vähenemistä ja työntarjoamisvelvollisuutta tarkasteltaessa yrityksiä tulisi pitää yhtenä työnantajana.

Työnantajan työntarjoamisvelvollisuuden ulottuvuus

Todistajana kuultu Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen palveluksessa vuodesta 1994 ollut ajojärjestelijä, joka on vuosina 1988 - 1994 työskennellyt Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa, on kertonut, että Espoon Nosturikeskus Ky:llä on kanteessa tarkoitettuna aikana ollut Espoossa varikko-alue, jossa on säilytetty koneita ja jossa on ollut yhtiön sosiaalitilaparakit. Lisäksi yhtiöllä on ollut Espoossa eri osoitteessa sijaitsevassa kiinteistössä toimisto- ja sosiaalitilat. Mainitun kiinteistön alueella on säilytetty myös kommandiittiyhtiön koneita. Lohjan Nosturipalvelu Oy:llä on ollut omat Lohjalla sijaitsevat toimitilansa. Lohjan Nosturipalvelu Oy:n Lohjalla sijaitsevassa hallissa on korjattu sellaisia Espoon Nosturikeskus Ky:n koneita, joiden korjaus on edellyttänyt sisätiloissa työskentelyä.

Töiden järjestelyistä vastaava Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa oleva ajojärjestelijä on tilausten perusteella ohjannut kummankin yhtiön koneet työmaille ja antanut koneiden kuljettajille työmääräykset. Espoon Nosturikeskus Ky:n palveluksessa olleet työntekijät ovat mieltäneet kysymyksessä olevan ajojärjestelijän työnjohtajakseen. Työnantajapuolen mukaan Espoon Nosturikeskus Ky:n palveluksessa on vuoden 1992 aikana ollut kaksi työnjohtajaa. Esitetyn selvityksen mukaan he eivät kuitenkaan ole antaneet Espoon Nosturikeskus Ky:n työntekijöille välittömiä työnjohtomääräyksiä, vaan heidän tehtävänään on ollut töiden hankkiminen yhtiölle.

Edellä mainitun Espoon Nosturikeskus Ky:n ajojärjestelijän kertoman mukaan toisen yhtiön kirjoilla oleva työntekijä on saattanut työskennellä toisen yhtiön omistamalla koneella. Tämän kaltaiset yhtiöiden välillä tapahtuneet palveluiden myynnit toiselle on ajojärjestelijän mukaan hoidettu yhtiöiden välisellä laskutuksella.

Lohjan Nosturipalvelu Oy:n ajojärjestelijä on kertonut Niemisen lomautuksen kestäessä olleensa tähän yhteydessä ja tarjonneensa Niemiselle kurottajan kuljettajan tilapäistä työtä Nummelassa sijaitsevalta työmaalta. Toimitusjohtaja, joka on Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen vastuunalainen yhtiömies ja Lohjan Nosturipalvelu Oy:n hallituksen ainoa varsinainen jäsen, on Niemisen lomautuksen aikana tarjonnut tälle työtä Espoossa sijaitsevalta kauppakeskuksen työmaalta. Espoon Nosturikeskus Ky:n ajojärjestelijä on kertomansa mukaan Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa ollessaan myös yrittänyt tavoittaa Niemistä ja Saariota heidän lomautuksensa aikana tarjotakseen heille työnantajan saamia töitä, jotka ovat edellyttäneet melko välitöntä työn vastaanottoa.

Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, että työt, joita Niemiselle ja Saariolle on yritetty tarjota, olisi tehty nimenomaan Espoon Nosturikeskus Ky:n lukuun. Kun töitä ovat tarjonneet sekä molemmissa yhtiöissä määräysvaltaa käyttävä toimitusjohtaja että Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa olleet ajojärjestelijät, voidaan tämän työtuomioistuimen mielestä katsoa osoittavan, että yhtiöiden edustajat ovat itsekin mieltäneet osakeyhtiön ja kommandiittiyhtiön ainakin työntarjoamisvelvollisuuden kannalta yhdeksi kokonaisuudeksi. Kummankin yhtiön palveluksessa olevat työntekijät riippumatta siitä, kumman yhtiön kirjoilla he ovat olleet, ovat ainakin tilapäisesti saattaneet työskennellä toisen yhtiön omistamalla koneella tehden työtä toisen yhtiön lukuun. Kun lisäksi määräysvalta näissä samoilla aloilla toimivissa yhtiöissä on ollut samalla henkilöllä ja yhtiöillä on yhteisen työnjohdon lisäksi ollut myös muita edellä mainittuja yhteisiä toimintoja, tulee lomautusperusteiden olemassaoloa harkittaessa nyt esillä olevassa tapauksessa työtuomioistuimen mielestä ottaa huomioon myös työnantajan mahdollisuudet tarjota Niemiselle ja Saariolle työtä Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa.

Lomautus- ja irtisanomisperuste

Espoon Nosturikeskus Ky:n liikevaihto on 1.2.1990 31.1.1991 ollut noin 6,1 miljoonaa markkaa ja 1.2.1991 31.1.1992 noin 5,7 miljoonaa markkaa, mihin on sisältynyt nostureiden myynnistä saatua satunnaista myyntituloa noin 1,4 miljoonaa markkaa. Kommandiittiyhtiön palveluksessa on vuonna 1991 ollut 11 työntekijää ja vuonna 1992 8 työntekijää. Työnantajapuolen ilmoituksen mukaan kaluston myynnin lisäksi osa ajoneuvonosturikalustosta on työn puutteen vuoksi jouduttu laittamaan seisomaan kysymyksessä olevana ajankohtana.

Lohjan Nosturipalvelu Oy:n liikevaihto on tilikaudella 1.8.1990 - 31.7.1991 ollut noin 9,8 miljoonaa markkaa ja 1.8.1991 - 31.7.1992 noin 7,3 miljoonaa markkaa, johon on sisältynyt nostureiden myynnistä saatua satunnaista myyntivoittoa noin 0,5 miljoonaa markkaa. Osakeyhtiön palveluksessa on vuonna 1991 ollut 13 työntekijää ja vuonna 1992 14 työntekijää. Koneiden myynnin lisäksi osa ajoneuvonostureista on työnantajan mukaan ollut poissa käytöstä.

Espoon Nosturikeskus Ky:ssä noudatetun käytännön mukaan kullakin ajoneuvonosturinkuljettajalla on ollut oma nimikkokoneensa, jolla hän on yleensä työskennellyt. Ellei omalla koneella ole ollut työtä, kuljettaja on saattanut tilapäisesti tehdä työtä myös muulla koneella. Nieminen ja Saario ovat työsuhteensa aikana ajaneet ajoneuvonostureita, joiden nostokyky on ollut noin 30 - 35 tonnia. Saario on tilapäisesti tehnyt työtä myös suuremmalla ajoneuvonosturilla. Niemisen ja Saarion lomautusten syynä on ollut se, että heidän vakituisesti ajamansa ajoneuvonosturit on taloudellisista syistä myyty. Työnantajapuolen mukaan Nieminen ja Saario eivät ammattitaitonsa puolesta olisi pystyneet ajamaan yhtiöllä edelleen olleita ajoneuvonostureita, jotka olivat nostokyvyltään suurempia kuin heidän käyttämänsä koneet. Työnantajapuolen mukaan he eivät ammattitaitonsa puolesta olisi myöskään pystyneet täysperävaunullisen ajoneuvoyhdistelmän ajamiseen.

Työnantajapuolen mukaan Matikainen ja Perätalo on otettu Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palvelukseen. Matikaisen työsuhde on alkanut 8.1.1992. Hän on ollut ammattitaitoinen täysperävaunullisen ajoneuvoyhdistelmän kuljettaja. Lisäksi hän on ennen työsuhteensa alkamista valmistunut ajoneuvonosturinkuljettajakurssilta. Perätalo on toiminut kurottajan ja nostolava-auton kuljettajana. Hän on tehnyt yhtiön palveluksessa työtä tilapäisesti vuonna 1992 noin 650 tuntia.

Keränen on työnantajapuolen mukaan tehnyt loppuvuodesta 1991 alkaen työtä sekä Espoon Nosturikeskus Ky:n että Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa. Hän ei ole ollut vakituisesti kummankaan yhtiön palveluksessa. Edellä mainittu Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksesta Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen palvelukseen siirtynyt ajojärjestelijä on kertonut Keräsen lokakuuhun 1992 mennessä tehneen mainittujen yhtiöiden palveluksessa työtä yhteensä 2 200 tuntia. Todistajan mukaan Keränen on otettu yhtiön palvelukseen täysperävaunullisen ajoneuvoyhdistelmän kuljettajaksi. Lisäksi hän on ajanut myös ajoneuvonostureita. Keränen on aikaisemmin ajanut myös suurempia ajoneuvonostureita, joten hänellä on ollut ammattitaitoa myös niiden kuljettamiseen.

Nieminen ei eräitä kokeiluja lukuun ottamatta ole Espoon Nosturikeskus Ky:n palveluksessa ollessaan ajanut nostokyvyltään yli 30 - 35 tonnia suurempia ajoneuvonostureita. Niemisellä ei ole ollut myöskään täysperävaunullisen ajoneuvoyhdistelmän kuljettamiseen oikeuttavaa ajokorttia.

Saario on Espoon Nosturikeskus Ky:n palveluksessa ollessaan ajanut myös 35 tonnia suurempia ajoneuvonostureita. Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen ajojärjestelijän mukaan työnantaja on saanut kielteistä palautetta eräissä tapauksissa, joissa Saario on ollut tällaisen suuremman ajoneuvonosturin kuljettajana työmaalla. Ajojärjestelijän mukaan Saariota ei myöskään työtaitonsa johdosta ole huolittu eräille työmaille. Myös Lohjan Nosturipalvelu Oy:n ajojärjestelijä on kertonut, että työnantajalle on tullut työmailta huomautuksia Saarion suurempien ajoneuvonostureiden kuljettamisesta. Saariolla on ollut täysperävaunullisen ajoneuvoyhdistelmän ajamiseen oikeuttava ajokortti. Saario on kertomansa mukaan 1970-luvulla asfalttialan yrityksen palveluksessa ollessaan ajanut rekka-autoa, jolla on siirretty asfalttikoneita paikasta toiseen. Lohjan Nosturipalvelu Oy:n ajojärjestelijän mukaan Saariolle on tarjottu ajoneuvoyhdistelmän ajamista. Saario on kokeillut sitä, mutta ajojärjestelijän kertoman mukaan Saariolla ei kuitenkaan ole ollut tähän riittävää ammattitaitoa ja kokemusta.

Matikainen ja Keränen ovat työsuhteensa aikana tehneet ainakin jossakin määrin sellaista ajoneuvonosturin kuljetustyötä, johon Nieminen ja Saario ammattitaitonsa puolesta tai irtisanomissuojasopimuksen 28 §:n 1 kohdan toisessa kappaleessa tarkoitetun koulutuksen jälkeen olisivat kyenneet. Matikaisen ja Keräsen työhön on kuitenkin kuulunut myös ajoneuvoyhdistelmän kuljetustyötä, johon Niemisellä ei ole ollut ammattitaitoa ja joka Saarion kohdallakin olisi edellyttänyt jonkinasteista lisäkokemuksen hankkimista tai mahdollisesti koulutusta. Matikaisen ja Keräsen työsuhteet ovat päättyneet vuoden 1992 lopussa taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Kanteessa mainittu Perätalo on yhtiön palveluksessa ollessaan tehnyt sellaisia töitä, joihin Nieminen ja Saario ammattitaitonsa puolesta olisivat kyenneet. Perätalo ei kuitenkaan ole ollut yhtiön palveluksessa vakituisesti vaan tehnyt erilaisia sijaisuuksia, joiden kestosta ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.

Niemiselle on lomautuksen aikana tarjottu kurottajankuljettajan tilapäistä työtä Nummelassa sijaitsevalta työmaalta. Tästä Nieminen on työmatkan pituuteen vedoten kieltäytynyt. Niemisen oman kertomuksen mukaan hänelle on keväällä 1992 tarjottu päivän kestävää työtä Lohjalla sijaitsevalta työmaalta. Tästä Nieminen on kertomansa mukaan lapsen hoidon järjestämisen vuoksi kieltäytynyt. Niemiselle on hänen lomautuksensa aikana tarjottu työtä myös Espoossa sijaitsevalta kauppakeskuksen työmaalta. Niemisen oman kertoman mukaan työnantaja on kuitenkin työtä tarjottaessa esittänyt, että palkka maksettaisiin ainoastaan siltä ajalta, kun koneella olisi työmaalla työtä. Työtä tarjonnut työnantajan edustaja on kertonut työtä tarjotun Niemiselle työehtosopimuksessa sovituin ehdoin, mutta Nieminen on työhöntulon ehdoksi asettanut muun muassa päivärahan maksamisen. Tästä työnantaja on kieltäytynyt.

Saariolle ei ole tehty lomautuksen aikana yhtään työtarjousta. Tämä on työnantajapuolen mukaan johtunut siitä, että häntä ei ole onnistuttu tavoittamaan.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Espoon Nosturikeskus Ky ja Lohjan Nosturipalvelu Oy olisivat menetelleet irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti jättäessään tarjoamatta Niemiselle ja Saariolle Matikaiselle ja Keräselle annettuja töitä, tai että työnantaja olisi Niemisen ja Saarion sivuuttaen ottanut töihin uuden työntekijän. Työtuomioistuimen mielestä sille esitetty selvitys osoittaa, että Niemisen ja Saarion lomauttamiselle on ollut irtisanomissuojasopimuksen 20 §:ssä tarkoitetut perusteet.

Työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että Niemisen ja Saarion irtisanominen olisi johtunut Rakennusliiton ilmoittamista voileipärahoihin ja muihin työsuhde-etuuksiin liittyvistä erimielisyyksistä tai muistakaan Saariosta tai Niemisestä johtuvista syistä.

Yhteenveto

Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre ei ole Niemisen ja Saarion lomauttamisen ja irtisanomisen yhteydessä menetellyt irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti. Näin ollen eivät myöskään Suomen Maarakentajien Keskusliitto ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys ole syyllistyneet asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

Asian näin päättyessä ei työtuomioistuimen ole tarpeen ottaa kantaa siihen, voitaisiinko jutussa kuultavana ollut Lohjan Nosturipalvelu Oy velvoittaa yhteisvastuullisesti Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen kanssa suorittamaan kanteessa vaadittuja irtisanomissuojasopimukseen perustuvia korvauksia.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Jutun laatuun katsoen saavat Suomen Maarakentajien Keskusliitto, Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre, toimitusjohtaja Juhani Pohjanväre, Lohjan Nosturipalvelu Oy ja Maarakentajien Uudenmaan piiriyhdistys pitää oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kauppinen, Tiitinen, Kallio, Rautiainen, Uski, Virtanen, Määttänen, Niskanen, Uotila, Leivo, Sulkunen, Hukkamäki, Palanko-Laaka, Porttila ja Lehto-Kannisto jäseninä. Esittelijä on ollut Laurila.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Uotila, jonka lausuntoon jäsenet Niskanen, Määttänen, Virtanen, Uski ja Rautiainen yhtyivät, lausui:

Työnantajan työntarjoamisvelvollisuuden ulottuvuuden osalta katson, että asiassa esitetyn selvityksen perusteella on riidatonta, että Nieminen ja Saario on lomautettu ja irtisanottu heidän ollessaan työsuhteessa Espoon Nosturikeskus Ky:hyn, nykyiseltä nimeltään Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre. Niemisen yhtäjaksoinen työsuhde kommandiittiyhtiöön on kestänyt noin neljä vuotta ja Saarion noin kuusi vuotta. Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväre ja Lohjan Nosturipalvelu Oy ovat erillisiä yhtiöitä, jotka kumpikin vastaavat omista sitoumuksistaan. Sovellettavana olevan työehtosopimuksen määräyksistä ei voida niiden sanamuodon perusteella tehdä sellaista johtopäätöstä, että lomautus- tai irtisanomisperusteiden olemassaoloa tai työnantajan työntarjoamisvelvollisuutta harkittaessa tilannetta tulisi tarkastella nimenomaisena työnantajana olevaa yritystä laajemmin. Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, että kysymyksessä olevaan työehtosopimukseen osalliset olisivat tätä yhteisesti tarkoittaneet tai että puheena olevia sopimusmääräyksiä olisi vakiintuneesti käytännössä näin sovellettu. Tämän vuoksi katson, että Niemisen ja Saarion lomauttamisen ja irtisanomisen perusteiden olemassaoloa harkittaessa tilannetta on tarkasteltava huomioon ottaen vain tilanne Espoon Nosturikeskus Ky:ssä.

Työtuomioistuimen tuomiosta ilmenevillä perusteilla katson, että Espoon Nosturikeskus Ky:llä on ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitetut perusteet Niemisen ja Saarion lomauttamiselle ja ettei kommandiittiyhtiö heidän lomauttamisensa ja irtisanomisensa yhteydessä ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Muilta osin tuomioissa esitetyillä perusteilla hylkään kanteen kokonaisuudessaan. Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuutta koskevilta osin olen tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan siitä, onko työnantajalla ollut irtisanomissuojasopimuksen mukaiset perusteet Niemisen ja Saarion lomauttamiseen ja irtisanomiseen siinä tapauksessa, että Espoon Nosturikeskus Ky:n olisi tullut ottaa huomioon mahdollisuudet tarjota työtä Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palveluksessa, ilmoitan olevani työtuomioistuimen tuomiossa esitetyllä kannalla.

Jäsen Lehto-Kannisto, jonka lausuntoon jäsenet PalankoLaaka, Hukkamäki ja Sulkunen yhtyivät, lausui:

Espoon Nosturikeskus Ky ja Lohjan Nosturipalvelu Oy ovat työtuomioistuimen päätöksessä mainituin perustein muodostaneet työntarjoamisvelvollisuuden kannalta yhden kokonaisuuden. Katson myös, että samoin perustein molemmat yhtiöt vastaavat yhteisesti tämän velvollisuuden täyttämisestä ja vastaavasti sen laiminlyönnistä aiheutuvista seuraamuksista.

Niemiselle, jonka työsuhde on alkanut 21.10.1987, on annettu lomautusilmoitus 16.12.1991 ja 11.2.1980 alkaen työsuhteessa olleelle Saariolle 7.2.1992. Heidän työsopimuksensa on sitten irtisanottu 3.8.1992, Niemisen päättymään 21.9.1992 ja Saarion 19.10.1992.

Samaan aikaan yrityksiin on palkattu kolme uutta työntekijää vastaajan ilmoituksen mukaan seuraavasti:

Jarmo Keränen on tehnyt tilapäisiä keikkoja jo ennen Niemisen lomautuksen alkamista marras-joulukuussa 1991. Keränen on aloittanut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 7.1.1992. Hänet on lomautettu 28.12.1992 lukien. Keränen on ajanut sekä ajoneuvonostureita että ajoneuvoyhdistelmää molempien yhtiöiden lukuun vuonna 1992 yhteensä 2 265 tuntia.

Tauno Matikainen on palkattu Lohjan Nosturipalvelu Oy:n palvelukseen 8.1.1992 pääasiallisena työnään ajoneuvoyhdistelmän kuljettaminen. Myös Matikainen on lomautettu, kun tämä ajoneuvoyhdistelmä on jouduttu myymään 31.12.1992.

Vesa Perätalo on tehnyt satunnaisesti Lohjan Nosturipalvelu Oy:lle töitä tuuraajana vuonna 1992 yhteensä 649 tuntia lähinnä kurottajan ja nostolava-auton kuljettajana.

Työn vähentyminen ei siten ole voinut sellaisenaan olla Niemisen ja Saarion lomautuksen perusteena. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on ilmeistä, että sekä Niemisen että Saarion lomautuksen välittömänä syynä on ollut kummankin kuljettaman nimikkokoneen myynti. Yhtiöt ovat tässä tilanteessa katsoneet, ettei Niemiselle tai Saariolle voitu osoittaa tai tarjota uusina palkatuille Keräselle ja Matikaiselle sekä Perätalolle annettuja töitä sen vuoksi, että ensin mainituilla ei olisi ollut raskaampien ajoneuvonostureiden ja ajoneuvoyhdistelmän kuljettamiseen riittävää ammattitaitoa.

Asiassa on kuitenkin esitetty ristiriitaista selvitystä tästä seikasta. Kantajan nimeämä todistaja on kertonut Matikaisen pääasiallisena työnään kuljettaneen pientä ajoneuvonosturia, jolla ei aikaisemmin ollut nimikkokuljettajaa mutta jota Nieminen ja Saario varmasti olisivat pystyneet kuljettamaan. Tämän kertomuksen uskottavuutta lisää se, että kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ja osakeyhtiön hallituksen ainoa varsinainen jäsen on itse kuultuna kertonut ajoneuvoyhdistelmän tulleen asiallisesti myydyksi jo vuoden 1992 kesällä, mutta uuden yrittäjän koulutuksen vuoksi kauppa on solmittu muodollisesti vasta vuoden lopulla. Muukin asiassa esitetty selvitys osoittaa ajoneuvoyhdistelmän käytön olennaisesti vähentyneen vuoden 1992 aikana.

Vastaaja ei olekaan voinut luotettavasti osoittaa, ettei vuoden 1992 syksyyn saakka tarjolla olleita töitä olisi nimikkokoneiden myynnistä huolimatta voitu järjestää niin, että Niemisen ja Saarion lomautukselta olisi vältytty.

Asiassa on selvitetty Saarion aikaisemmin kuljettaneen ajoneuvoyhdistelmää, joskaan ei ainakaan säännöllisesti työsuhteessaan nyt kysymyksessä oleviin yhtiöihin. Asiassa esitetty selvitys ei mielestäni riitä osoittamaan, että Saario olisi kieltäytynyt opettelemasta ajoneuvonosturin kuljettamista tai ettei hän olisi voinut harjaantua tähän työhön.

Niemisen lomautuksen perusteeksi on esitetty, että hän ei ollut koskaan kuljettanut suurempia nostureita. Tämä ei sellaisenaan kuitenkaan osoita, ettei Nieminen olisi voinut harjaantua tehtävään ilman yhtiöiden voimavaroihin nähden kohtuuttomia kustannuksia. Lisäksi Perätalon tilapäisesti tekemät työt ovat olleet sellaisia, joita Nieminen olisi riidattomasti kyennyt tekemään, eikä Niemisen ole näytetty kieltäytyneen perusteettomasti hänelle lomautuksen aikana tarjotuista työtilaisuuksista.

Kaikki asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen katson, että työntarjoamisvelvollisuudesta yhteisesti vastuussa olevat yhtiöt eivät ole näyttäneet ryhtyneensä riittäviin toimenpiteisiin selvittääkseen mahdollisuutensa, tarvittaessa asianmukaisen harjaantumisen jälkeen, tarjota jäljelle jääneitä työtehtäviä lomauttamilleen Saariolle ja Niemiselle. Yhtiöt eivät myöskään ole näyttäneet, että jäljelle jäävien työtehtävien antamisesta Keräselle, Matikaiselle ja Perätalolle olisi aiheutunut irtisanomiseen tai tilapäisenkään työn vähentymisen vuoksi tapahtuvaan lomauttamiseen oikeuttava vähäistä suurempi kustannussäästö.

Näillä perusteilla katson, että Saario ja Nieminen on lomautettu irtisanomista ja lomauttamista maa- ja vesirakennus-alalla koskevan sopimuksen 20 §:n vastaisesti.

Tämän vuoksi velvoitan Espoon Nosturikeskus Ky J Pohjanväreen ja Lohjan Nosturipalvelu Oy:n maksamaan yhteisvastuullisesti edellä mainitun sopimuksen 27 §:n 2 kappaleessa tarkoitettuna korvauksena Saariolle ja Niemiselle kummallekin 40 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan haasteen tiedoksiantopäivästä 23.9.1994 lukien.

Muutoin yhdyn työtuomioistuimen tuomiolauselmaan ja sen perusteluihin.