TT:1993-25
- Asiasanat
- Kanteen tutkiminen, ks. neuvottelumenettely, Neuvottelumenettely, Työaika, ks. ylityökorvaus, Virkaehtosopimuksen tulkinta, Ylityökorvaus
- Tapausvuosi
- 1993
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1992/151
Sulkumestarin työtuntijärjestelmä oli laadittu siten, että viikottainen työaika tasoittui vuoden mittaisen tasoittumisjakson kuluessa. Kun sulkumestari oli pääasiallisesti työskennellyt keskeytymättömässä vuorotyössä, oli työaikajärjestelyä pidettävä tallaista työaikamuotoa koskevan virkaehtosopimusmääräyksen mukaisena siitä huolimatta, että tasoittumisvapaita ei ollut etukäteen sopimusmääräyksessä edellytetyllä tarkkuudella merkitty työtuntijärjestelmään. Sulkumestarin oikeus viikottaisiin ylityökorvauksiin määräytyi tässä järjestelmässä noudatetun viikkotyöajan perusteella.
Keskusneuvottelun käymättä jäämisen ei katsottu johtuneen virkamiehen viaksi luettavasta syystä, kun pääsopijajärjestö oli kieltäytynyt saattamasta asiaa keskusneuvottelujen kohteeksi. Kanteen tutkimista vastaan esitetty väite hylätty. Vrt. TT 121/1991
Kantaja Sulkumestari Kari Kylliäinen Vastaaja Valtiovarainministeriö
TUOMIO
VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Valtion virkaehtosopimusten neuvottelumenettelystä valtiovarainministeriön ja toiselta puolen muun muassa Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL r.y:n kesken 22.8.1988 tehdyssä pääsopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 Luku Vanhentuminen
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Kanneoikeus ja sen vanhentuminen
13 §. Kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennenkuin on käyty tässä sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut. Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvotteluissa pidetyn pöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä. Tätä sopimusta koskevaan kanteeseen vastaavat ja sellaisesta kannetta ajavat pääsopimuksen allekirjoittaneiden Suomen Ammattiliittojen Keskusliitto SAK ry:n, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto STTK ry:n sekä Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK - Tjänstemannaorganisationernas Centralförbund TOC ry:n asemesta vastaavasti asianomaiset pääsopijajärjestöt.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työaikalain alaisten virkamiesten työajasta 24.3.1988 tehdyssä virkaehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I TYÖAIKA
2 §. Säännöllinen työaika
1. Säännöllinen työaika työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä on enintään seuraavan taulukon mukainen:
säännöllinen | säännöllinen työaika vuo- | ||
vuosi | työaika | rokaudessa | |
viikossa | a) tasapi- | b)yhtenä päi- | |
tuiset | vänä lyhy- | ||
päivät | empi työaika | ||
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = | |||
1990 | 38 t 15 min | 7 t 39 min | yhtenä vuoro- |
alkaen | kautena | ||
6 t 15 min, | |||
muina 8 t |
Vuorokautinen säännöllinen työaika on se vaihtoehdoista a) ja b), joka on vahvistetun työvuorotaulukon perusteena.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 §. Viikottaisen säännöllisen työajan järjestely työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä
Työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että se keskimäärin on vuonna 1988 39 tuntia, vuonna 1989 38 tuntia 40 minuuttia ja vuodesta 1990 alkaen 38 tuntia 15 minuuttia viikossa
a) päivätyössä ja kaksivuorotyössä enintään 3 viikon pituisena ajanjaksona,
b) keskeytyvässä kolmivuorotyössä enintään 6 viikon pituisena ajanjaksona ja
c) keskeytymättömässä vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona, edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6 §. Säännöllisen työajan järjestely opetusalalla ja kanavilla
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Kanavalaitoksen kanavilla voidaan säännöllinen työaika liikennekauden aikana järjestää 1 momentissa sovituin tavoin siten, että säännöllinen työaika kalenterivuoden aikana keskimäärin tasoittuu vuonna 1988 39 tuntiin, vuonna 1989 38 tuntiin 40 minuuttiin ja vuodesta 1990 alkaen 38 tuntiin 15 minuuttiin viikossa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
III KORVAUKSET JA LISÄT
18 §. Ylityökorvaukset työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä
1. Työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä maksetaan vuorokautisen säännöllisen työajan ylittäviltä 2 ensimmäiseltä työtunnilta ylityökorvauksena 50 %:lla ja seuraavilta työtunneilta 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka.
2. Viikottaisen säännöllisen työajan ylittäviltä 8 ensimmäiseltä työtunnilta maksetaan ylityökorvauksena 50 %:lla ja viikon kaikilta seuraavilta työtunneilta, riippumatta siitä, ovatko ne vuorokautista vai viikottaista ylityötä, 100 %:lla korotettu yksinkertainen tuntipalkka. Vuorokautisen säännöllisen työajan ylittäviä työtunteja ei oteta mukaan laskettaessa tässä momentissa tarkoitettua viikkoylityökorvausta
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Sulkumestari Kari Kylliäinen on työtuomioistuimessa lausunut, että hänen työskennellessään Saimaan kanavalla työaikalain 5 §:n mukaisessa jatkuvassa kolmivuorotyössä vuonna 1990 aikajaksot 1.1. - 22.1. sekä 31.3. 31.12.1990 hänen työaikansa oli määräytynyt edelle jäljennetyn työaikasopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaan. Säännöllisen työajan ylittävät tunnit olisi tullut korvata työaikasopimuksen 18 §:n mukaisesti myös viikottaisen säännöllisen työajan ylittäviltä tunneilta.
Työnantaja oli soveltanut säännöllisen keskimääräisen viikkotyöajan määrittelyssä tie- ja vesirakennushallituksen 14.3.1988 ja Saimaan kanavan kanavakonttorin 9.5. ja 13.6.1988 antamia valtion virkaehtosopimuksen kanssa ristiriidassa olevia ja virheellisessä järjestyksessä annettuja soveltamisohjeita jättäen kuitenkin noudattamatta 14.3.1988 antamansa soveltamisohjeen määräystä työajan tasoituksesta.
Työnantaja oli kirjeitse keskeyttänyt työtuntijärjestelmän mukaisen kolmivuorotyön 20.1.1991. Työaika ei työnantajan sanotusta menettelystä johtuen ollut tasoittunut työaikasopimuksen 3 §:n mukaisiin keskimääriin kalenterivuoden 1990 aikana eikä liikennekauden 1990 kolmivuorotyön päättyessä. Kun työnantaja ei ollut ennakolta laatinut työaikasopimuksen 3 §:n c kohdan tarkoittamaa työtuntijärjestelmää vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika olisi tasoittunut 38 tuntiin 15 minuuttiin, oli työnantaja rikkonut tietoisesti virkaehtosopimuksen määräystä.
Työaikasopimuksen 6 §:n 2 kohdan mukaan säännöllisen viikottaisen työajan tuli kalenterivuoden aikana keskimäärin tasoittua vuonna 1990 38 tuntiin 15 minuuttiin viikossa. Kun säännöllinen työaika ei ollut tasoittunut vuonna 1990 sanottuun keskimäärään, oli ylittävä työaika korvattava ylityönä.
Kylliäinen oli pyytänyt keskusneuvottelujen käymistä vuoden 1990 palkkaustaan koskevasta erimielisyydestä. Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL oli 7.9.1992 ilmoittanut, ettei se tule saattamaan asiaa keskusneuvottelussa käsiteltäväksi. Kylliäinen oli jäänyt vaille oikeusturvaa asiassa. Hän ei ollut syypää neuvottelun tapahtumatta jäämiseen.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Kylliäinen on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että hänen säännöllinen työaikansa työaikalain 5 §:n mukaisessa jatkuvassa kolmivuorotyössä kanteen tarkoittamana aikana Saimaan kanavalla määräytyi työaikalain alaisten virkamiesten työajasta 24.3.1988 tehdyn virkaehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukaisesti ja että säännöllisen työajan ylittävät tunnit tuli korvata saman sopimuksen 18 §:n mukaisesti myös viikottaisen säännöllisen työajan ylittäviltä tunneilta.
VASTINE
Vastineen perustelut
Valtiovarainministeriö on lausunut, että Kylliäisen nyt vireille panemaa asiaa oli aikaisemmin käsitelty työtuomioistuimessa Kylliäisen ja entisen sulkumestarin Aarno Kaivolan kanteiden johdosta. Työtuomioistuimen tuomiolla n:o 121/1991 kanteet oli hylätty, koska niiden tarkoittamista kysymyksistä ei ollut neuvoteltu niinkuin pääsopimus edellytti. Myös nyt vireille pannussa kanteessa oli kysymys sellaisesta virkaehtosopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta, josta pääsopimuksen mukaan oli ennen kanteen nostamista neuvoteltava.
Kaikki työaikajärjestelyt Saimaan kanavalla oli tehty aina yhteistoiminnassa työntekijöiden kanssa. Luottamusmiesten kanssa oli pidetty tarvittavat neuvottelut ja hankittu järjestelyille heidän hyväksymisensä. Myös työntekijöiden järjestö Kanavalaisten Liitto r.y. oli tosiasiallisesti hyväksynyt tehdyt ratkaisut. Tästä johtuen Kylliäinen oli 30.10.1990 eronnut liitosta. Kylliäinen oli virkaehtosopimuslain 5 §:n mukaisesti ollut sopimuksen voimassaoloajan sidottu virkaehtosopimukseen.
Virkaehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidottu virkamies ei saanut ajaa kannetta työtuomioistuimessa ennen kuin asiasta oli käyty keskusneuvottelut pääsopijajärjestöjen ja valtiovarainministeriön välillä. Asiakirjoista kävi ilmi, että Kylliäinen oli pyytänyt keskusneuvottelujen käymistä Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL:ltä. Järjestö oli kuitenkin kieltäytynyt saattamasta asiaa keskusneuvotteluihin.
Pääsopimuksessa ei ollut keskusneuvotteluvelvollisuuden suhteen asetettu virkaehtosopimukseen sidottua virkamiestä osallisesta ja muista sidotuista poikkeavaan asemaan. Mikäli työnantaja oli pääsopijajärjestön pyynnöstä huolimatta ilman syytä kieltäytynyt käymästä keskusneuvotteluja, voitiin asia saattaa työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n mukaisesti työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Kiistanalaisesta asiasta on käyty pääsopimuksen edellyttämät keskusneuvottelut 29.8.1989 ja 25.6.1990 valtiovarainministeriön ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V r.y:n välillä. Näiden keskusneuvottelujen jälkeen TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V oli katsonut, ettei asiaa ollut syytä saattaa työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän jälkeen Kylliäinen ja sulkumestari Kaivola olivat saattaneet asian ja keskusjärjestöjen menettelyn laillisuuden eduskunnan oikeusasiamiehen ja edelleen työtuomioistuimen tutkittavaksi. Työtuomioistuin oli tuomiollaan n:o 121/1991 hylännyt kanteen pääsopimuksen 13 §:n nojalla.
Asiasta oli siis käyty kahdet keskusneuvottelut, lukuisia eri paikallisneuvotteluja ja välittömiä neuvonpitoja, joiden jälkeen Kylliäinen oli laiminlyönyt häntä sitovan pääsopimuksen määräysten noudattamisen. Työnantaja ei tämän vuoksi ollut syypää pääsopimuksen edellyttämien neuvottelujen käymättä jäämiseen. Kylliäisen menettelystä johtui, ettei työnantajan ja virkamiesjärjestöjen välillä ollut käyty pääsopimuksen edellyttämiä neuvotteluja. Kanteen tutkimiselle ei näin ollen pääsopimuksen 13 §:n ja työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n nojalla ollut edellytyksiä.
Siltä varalta, että kanne tutkittaisiin, valtiovarainministeriö on lausunut, että tie- ja vesirakennushallitus oli antanut kirjeellään 11.3.1988 ja Saimaan kanavakonttori, nykyiseltä nimeltään Järvi-Suomen merenkulkupiiri, kirjeellään 9.5.1988 soveltamisohjeet Saimaan kanavan virkasuhteisen sulkuhenkilöstön työajasta. Ohjeet oli annettu muun muassa työtuntijärjestelmästä, vuorokautisen ja viikottaisen ylityön korvaamisesta sekä työajan lyhennyksestä. Virkaehtosopimuksen ja asiasta annettujen ohjeiden mukaisesti Järvi-Suomen merenkulkupiirissä tehtiin purjehduskauden aikana pidempää työaikaa, keskimäärin 39,53 tuntia viikossa, joka tasoittui vuoden pituisena tasoitusjaksona 38 viikkotuntiin. Saimaan kanavan ohjeiden mukaisesti jokaista vuorolistan mukaista työviikkoa kohti oli annettu 1,53 tuntia työajan lyhennystä lukuun ottamatta arkipyhäviikkoja, joilta lyhennys on 0,53 tuntia, ja loma-aikoja, joilta lyhennystä ei kertynyt.
Tarkastelujaksona Järvi-Suomen merenkulkupiirissä oli siis ollut virkaehtosopimuksen 3 §:n c kohdan mukainen vuoden pituinen tasoittumisjakso, jonka kuluessa tasoittumisvapaat on voitu normaalisti antaa vuosilomien yhteydessä, mikäli viikottainen säännöllinen työaika ei ollut keskimäärin tasoittunut edellä mainittuihin määriin.
Valtiovarainministeriöllä ja keskusjärjestöillä oli ollut työaikalain 7 §:n mukaisesti oikeus sopia vuoden mittaisesta tasoitusjaksosta virkaehtosopimuksessa. Vuoteen 1988 asti sulkumestarit olivat työskennelleet periodityössä tehden työaikalain 6 §:n mukaista työtä. Työnantaja oli keväällä 1988 muuttanut työaikajärjestelmää keskeytymättömäksi vuorotyöksi. Se ei ollut johtanut työajan pidennykseen, koska järjestelmään sisältyivät tasoittumisvapaat.
Paikallisesti sovitun työtuntijärjestelmän mukaisesti järjestelmä oli laadittu siten, että se oli mahdollisimman riippumaton liikennekauden pituudesta, koska sen alkamista ja päättymistä ei voitu etukäteen määritellä. Vakiintuneen käytännön mukaisesti tasoittumisvapaat oli sulkumestareille annettu vuosiloman yhteydessä liikennekauden aikana tai sen jälkeen talvella. Kantaja oli vaatinut tasoittumisvapaiden merkitsemistä tarkkaan etukäteen vuorolistoihin. Kanavalaisten Liitto oli pitänyt tarkoituksenmukaisena tasoittumisvapaiden antamista vuosilomien yhteydessä ja hyväksynyt työtuntijärjestelmän. Samassa yhteydessä asiasta työnantajan kanssa neuvotelleet Kylliäinen ja Kaivola olivat eronneet neuvottelijan tehtävästä.
Järvi-Suomen merenkulkupiirissä ylityön määrä voitiin työneuvoston lausunnossa n:o 18/89 edellytetyllä tavalla aina selvittää, koska ylityöt työaikalain 5 §:n mukaisesta työstä korvattiin vuorokautisina ja viikottaisina. Hallituksen esityksessä, johon muun muassa työaikalain 7 §:n 1 momentin säännös perustui, oli tuotu erityisesti esille oikeus määrätä työajan järjestelyistä alan olosuhteita vastaavasti. Kylliäinen ei siis ollut osoittanut, ettei hänelle olisi maksettu ylityökorvauksia työaikalain 5 §:n mukaisesta työstä virkaehtosopimuksen 18 §:n ja annettujen soveltamisohjeiden mukaisesti.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Valtiovarainministeriö on vaatinut ensisijaisesti kanteen jättämistä tutkimatta ja siinä tapauksessa, että kanne tutkittaisiin, sen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Kylliäinen on lausunut, että työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla kantajalla oli asiassa puhevalta. Kantaja oli tehnyt voitavansa, että keskusneuvottelut olisi saatu toimitettua. Kun niistä oli kieltäydytty ja järjestö, joka oli tullut TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n sijaan, oli ilmoittanut, ettei sillä ollut asiavaltuutta, ei ollut olemassa muuta keinoa saattaa asia työtuomioistuimen tutkittavaksi kuin nostaa itse kanne. Saman virkaehtosopimuksen tulkintaa oli aiemmin käsitelty työtuomioistuimessa. Silloin ei ollut asiaan saatu ratkaisua, koska kannevalta oli menetetty sillä perusteella, että Kylliäinen enempää kuin toinenkaan kantaja eivät olleet määräajassa panneet kannettaan vireille. Nyt ei tällaista määräajan menetystä ollut tapahtunut.
Vapaa-aikahyvitystä Kylliäiselle ei ollut annettu. Sen jälkeen, kun vuorotaulu oli loppunut, oli laskettu yhteen tehty ylityö ja tarjottu seuraavana vuonna pidettäväksi yksittäisiä vapaatunteja. Työnantaja oli laatinut vuorolistan ennakolta jättäen huomiotta, että jakson tuli tasoittua viimeistään kalenterivuoden loppuun mennessä. Virkaehtosopimuksen 6 §:ssä sovittu jakso ei ollut tasoittunut myöskään purjehduskausittain. Lisäksi työnantaja oli katkaissut mielivaltaisesti vuorolistan vuorokauden varoitusaikaa noudattaen sen ehtimättä tasoittua ennen kuin vuorolista oli kulutettu loppuun. Vuorolista oli tavallisesti laadittu huhtikuun 1 päivästä seuraavan vuoden tammikuuhun.
Osapuolten kesken vallitsi yksimielisyys siitä, että kysymys oli työaikalain 5 §:n mukaisesta työaikajärjestelmästä, johon sovellettiin virkaehtosopimuksen 3 §:n c kohdan määräystä. Kuitenkin ministeriön vastineessa oli sivuutettu virkaehtosopimuksen 6 §:n 2 kohta, jossa oli sovittu, että kanavalaitoksen kanavilla säännöllinen työaika tasoitetaan kalenterivuoden aikana. Esille otettu työneuvoston lausunto ei koskenut lainkaan samanlaista asiaa. Se rajoittui työaikalain 6 §:n mukaiseen periodityöhön.
Käytännössä oli toimittu siten, että vuosilomat annettiin kuljetuskauden päätyttyä. Erikoisjärjestelyin oli suostuttu pitämään vuosilomista suurin osa talvella. Vuosiloman yhteyteen oli liitetty kertynyt vapaa, mitä ei ollut tarkoitettu, kun työaikaa oli lyhennetty. Oli haluttu keventää nimenomaan vuorotyötä tekevien työaikaa. Kesällä sulkumestarit olivat tehneet tiivistä työaikaa. Esimerkiksi toinen viikottainen vapaapäivä oli puuttunut. Ilta- ja aamuvuoron välillä oli ollut vapaata 40 tuntia, kun työaikasopimuksen mukaan vähimmäisvapaan olisi pitänyt olla 54 tuntia. Valtiovarainministeriö oli esittänyt, että asiasta olisi kanavalaisten kanssa sovittu. Minkäänlaista asiakirjaa sopimisesta ei ollut esitetty eikä voitukaan esittää. Menettely oli perustunut työnantajapuolen yksipuolisiin soveltamisohjeisiin.
Kantajalla oli oikeus virkaehtosopimuksen mukaisiin ylityökorvauksiin, koska ei ollut laadittu keskimääräisen viikkotyöajan käytön edellyttämää työvuorolistaa. Tuollaisessa tilanteessa oli työaikasopimuksen 18 §:n mukaiset ylityöt korvattava viikottain sitä mukaa kuin työaika ylitettiin.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Sulkumestari Kari Kylliäinen on kanteessaan vaatinut, että kun hänen työaikansa työaikalain 5 §:n mukaisessa jatkuvassa kolmivuorotyössä 1.1. - 31.12.1990 on ollut työaikalain alaisten virkamiesten työajasta tehdyn virkaehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan mukainen, säännöllisen työajan ylittävät tunnit tulee hänelle korvata työaikasopimuksen 18 §:n mukaisesti myös viikottaisen säännöllisen työajan ylittäviltä tunneilta.
Valtiovarainministeriö on todennut, että kanteen tarkoittamassa asiassa oli kysymys sellaisesta virkaehtosopimuksen soveltamisesta ja tulkinnasta, josta pääsopimuksen 13 §:n nojalla oli käytävä pääsopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut. Sanotun 13 §:n mukaan kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennen kuin mainitut neuvottelut on käyty. Kanne työtuomioistuimessa on puhevallan menettämisen uhalla pantava vireille neljän kuukauden kuluessa keskusneuvotteluissa pidetyn pöytäkirjan tarkastamisesta, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa keskusneuvottelujen päättymisestä. Erimielisyydestä on käyty 11.3.1991 paikallisneuvottelut pääsemättä yksimielisyyteen. Kylliäinen on 22.6.1992 pyytänyt keskusneuvottelujen käymistä asiassa virkaehtosopimukseen osalliselta yhdistykseltä. Tämän tilalle pääsopimuksen muutoksella tullut Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL r.y. on 7.9.1992 ilmoittanut Kylliäiselle, ettei se tule saattamaan asiaa keskusneuvottelussa käsiteltäväksi. VHKL:n kieltäydyttyä käymästä keskusneuvotteluja Kylliäinen on valtiovarainministeriön mukaan menettänyt puhevaltansa asiassa. Työnantaja ei ole ollut syypää neuvottelujen käymättä jäämiseen, vaan Kylliäisen omasta menettelystä on johtunut, ettei keskusneuvotteluja ole käyty.
Työtuomioistuimesta annetun lain 13 §:n mukaan virkaehtosopimukseen muutoin kuin osallisena sidottu saa esiintyä kantajana vain jos osoittaa, että sopimukseen osallinen on antanut siihen luvan tai kieltäytynyt panemasta kannetta vireille tai sitä ajamasta. Lain 11 §:n 2 momentissa säädetään, että jos virkaehtosopimuksen mukaan sitä koskevasta riitaisuudesta on sovinnon aikaansaamiseksi ensin neuvoteltava, ei riita-asiaa saa työtuomioistuimessa tutkia, ennenkuin sellainen neuvottelu on tapahtunut, paitsi jos asianhaaroista käy ilmi, ettei kantaja ole syypää neuvottelun tapahtumatta jäämiseen.
Valtion Henkilöstöjärjestöjen Keskusliitto VHKL on kieltäytynyt viemästä Kylliäisen kanteessa tarkoitettua ylityökorvauskysymystä keskusneuvottelussa käsiteltäväksi toisaalta sen vuoksi, ettei Kylliäinen ole enää kyseiseen järjestöön kuuluvan yhdistyksen jäsen ja toisaalta sen vuoksi, että liitto on vastaavantyyppisessä tapauksessa päättänyt olla viemättä asiaa eteenpäin.
Kun keskusneuvottelut on käytävä pääsopimuksessa mainittujen järjestöjen ja valtion neuvotteluviranomaisen välillä, yksityisellä sopimukseen sidotulla virkamiehellä ei ole mahdollisuutta oman pääsopijajärjestönsä kieltäydyttyä saattaa asiaa keskusneuvottelujen kohteeksi. Esitetty selvitys osoittaa, ettei keskusneuvottelun käymättä jääminen ole johtunut työtuomioistuimesta annetun lain tarkoittamalla tavalla Kylliäisen viaksi luettavasta syystä. Näin ollen Kylliäinen ei ole valtiovarainministeriön väittämillä perusteilla menettänyt puhevaltaansa asiassa. Tämän vuoksi työtuomioistuin hylkää kanteen tutkimista vastaan esitetyt väitteet.
Pääasiaratkaisun perustelut
Kylliäisen niinkuin muunkin Saimaan kanavan virkasuhteisen sulkuhenkilöstön työaika on vuodesta 1988 lähtien määräytynyt työaikalain 5 §:n mukaan. Aikaisemmin he olivat työskennelleet työaikalain 6 §:n mukaisessa työssä. Työaikajärjestelyt ovat perustuneet tie- ja vesirakennushallituksen 14.3.1988 antamiin ohjeisiin, joista oli neuvoteltu ennen niiden antamista virkamiesyhdistyksen kanssa. Työajan järjestely on valtiovarainministeriön mukaan perustunut virkaehtosopimuksen 3 §:n c kohtaan, jonka perusteella työaikalain 5 §:n mukaisessa työssä viikottainen säännöllinen työaika voidaan järjestää siten, että se vuodesta 1990 alkaen on 38 tuntia 15 minuuttia viikossa keskeytymättömässä vuorotyössä enintään vuoden pituisena ajanjaksona edellyttäen, että työtä varten on ennakolta laadittu työtuntijärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa viikottainen säännöllinen työaika tasoittuu sanottuun keskimäärään.
Saimaan kanavan sulkumestarit tekevät liikennekaudella, joka alkaa huhtikuun alusta ja päättyy yleensä tammikuun loppupuolella päättymisajan vaihdellessa jonkin verran ensisijassa sääolosuhteista riippuen, keskeytymätöntä kolmivuorotyötä. Tällöin vuorotyölistan mukainen keskimääräinen viikkotyöaika on 39,53 tuntia. Liikennekauden ulkopuolella sulkumestarit tekevät päivätyötä siten, että neljänä päivänä työaika on kahdeksan tuntia ja yhtenä päivänä 6,25 tuntia. Päivätyöaikaan siirrytään liikennekauden päätyttyä työnantajan tarkemmin määräämänä ajankohtana. Sulkumestarit pitävät tässä vaiheessa tasoittumisvapaat siltä osin kuin niitä ei ole pidetty liikennekauden aikana niin, että työaika viimeistään 31.3. tasoittuu 38 tunniksi 15 minuutiksi viikossa.
Kylliäinen on kieltäytynyt pitämästä hänelle annettuja vastikevapaita katsoen, että tasoittumisjakson olisi tullut olla kalenterivuosi. Hän on viitannut työaikasopimuksen 6 §:n 2 kohdan määräykseen, jonka mukaan kanavilla voidaan säännöllinen työaika liikennekauden aikana järjestää siten, että säännöllinen työaika on keskimäärin 42 tuntia viikossa, jolloin tasoittumisjakso on kalenterivuosi. Kun työaika ei ole vuonna 1990 tasoittunut sopimuksen edellyttämään keskimäärään, Kylliäinen on katsonut olevansa oikeutettu korvauksiin viikottaisista ylityötunneista.
Kanteen tarkoittamana aikana työtuntijärjestelmä on esitetyn selvityksen mukaan laadittu seuraten aikaisempaa käytäntöä siten, että viikottainen työaika tasoittuu vuoden mittaisen tasoittumisjakson kuluessa. Kun sulkumestarit ovat pääasiallisesti työskennelleet keskeyty-mättömässä vuorotyössä, on työaikajärjestelyä pidettävä työaikasopimuksen 3 §:n c kohdan mukaisena siitä huolimatta, että tasoittumisvapaita, jotka pääsääntöisesti pidetään yhtäjaksoisesti vuosiloman yhteydessä, ei ole etukäteen kyseisessä sopimusmääräyksessä edellytetyllä tarkkuudella merkitty työtuntijärjestelmään.
Kun sovellettu työaikajärjestelmä ei edellä todetuin tavoin ole ollut työaikasopimuksen 2 §:n 1 kohdan vaan 3 §:n c kohdan mukainen, Kylliäisen oikeus viikottaisiin ylityökorvauksiin määräytyy tässä järjestelmässä noudatetun viikkotyöajan perusteella. Kylliäisellä ei siten ole oikeutta vaatimallaan tavalla laskettuihin ylityökorvauksiin.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Asian laatuun nähden valtiovarainministeriö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Ekuri, Kontio, Lehto-Kannisto ja Kolula jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.