3.4.1991

Soveltamisohje

Työsopimuslaissa irtisanomisperusteeksi on säädetty erityisen painava syy. Sopimuksessa viitataan työsopimuslain irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisen perusteena tulee siten olla erityisen painava syy.

Erityisen painava syy -käsitteen sisältöä on pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla on sopimuksen mukaan sallittu. Irtisanomisperustetta harkittaessa on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentissa on esimerkkiluettelo niistä perusteista, jotka oikeuttavat työnantajan purkamaan työsopimuksen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on lausunut, että sähköasentajat A ja B olivat työskennelleet Oy L M Ericsson Ab:n palveluksessa. Heidän työhönottopaikkansa oli ollut Lappeenrannan konttori, josta he olivat lähteneet eri puolille Suomea korjaus- ja huoltotöihin. Molempien työsuhde oli alkanut 11.10.1974. Työnantaja oli irtisanonut 21.9.1990 kummankin työsuhteen päättymään 21.12.1990.

Työnantaja oli 3.10.1990 käydyssä paikallisneuvottelussa erimielisyysmuistion merkinnän mukaan ilmoittanut, että kyseisten työntekijöiden työsuhde oli irtisanottu, koska he olivat olleet luvatta poissa työpaikaltaan, laiminlyöneet työtehtävänsä ja harhaanjohtaneet työnantajaa täyttämällä tuntiraporttinsa väärin. Irtisanomisen syy oli muistioon kirjoitettu yleiseen muotoon. Sillä oli kuitenkin tarkoitettu syyskuun 13 päivän 1990 tapahtumaa. Vaikka työnantajan kannassa oli ilmoitettu kolme erillistä tapahtumia, ainakin työpaikalta luvatta poissaolo ja työtehtävien laiminlyönti olivat samaa tapahtumaa. Myös tuntikorttimerkinnät liittyivät työpaikalta poissaoloon eivätkä muodostaneet erillistä laiminlyöntiä.

A ja B olivat olleet tekemässä Heinolassa Asko-Muovi Oy:n tiloissa palohälytyslaitteiden huoltotyötä. Tehtävä käsitti laitoksen eri tilojen katossa olevien noin 200 palohälyttimen vaihtamisen. He olivat poistuneet ilman työnantajan lupaa työpaikalta torstaina 14.9.1990 puolen päivän aikaan mennäkseen Lahteen konemessuille. He olivat jatkaneet työtä seuraavana aamuna normaalisti. Työnjohtaja oli saanut tietää työstä poistumisesta, jonka vuoksi hän oli määrännyt työntekijät tekemään kirjallisen raportin koko viikon työtunneista. Kun tuntikortteja ja raportteja oli verrattu, oli niiden kesken havaittu neljän tunnin ero torstain iltapäivän osalta. Tämän jälkeen työnjohtaja oli merkinnyt hyväksymismerkinnän myös torstain iltapäivän tuntien osalta lähettäen tuntikortit Helsinkiin yhtiön palkanlaskentaan. Myöhemmin työnantaja oli ilmoittanut palkanlaskentaan, että kaikki torstain työtunnit viivattiin yli.

Työnantaja oli kutsunut A:n ja B:n Helsinkiin kursseille 21.9.1990. Helsingissä heidät oli ohjattu neuvotteluhuoneeseen, jossa työnantaja oli antanut heille irtisanomisilmoitukset. A ja B olivat neuvotelleet asiasta luottamusmiehen kanssa. Tuolloin luottamusmies oli ehdottanut koko loppuviikon työtuntien poistamista tuntikorteista neuvottelujen ajaksi, jotta ei olisi syntynyt mielikuvaa siitä, että asianomaiset hyötyisivät tapahtumasta. A ja B olivat tehneet tämän jälkeen luottamusmiehen ehdotuksen mukaisen ilmoituksen palkanlaskentaan.

Yhtiössä oli ollut ainakin 20 vuoden ajan sellainen käytäntö, että työntekijät tekivät tuntikorttimerkinnät lyijykynällä. Työnantaja voi näin muuttaa merkintöjä. Merkintöjä oli työnantajan taholta muutettu ilman, että muutoksista oli edes ilmoitettu työntekijöille. Luottamusmies oli vaatinut muutoksien ilmoittamista työntekijöille, mikä käytäntö olikin nyt vallitsevana. Poikkeukseton käytäntö yhtiössä oli ollut, että jos tuntikortteihin oli merkitty liikaa tunteja, tunnit poistettiin eikä asiasta seurannut muita toimenpiteitä. Tässä tapauksessa oli menetelty yhtiön käytännön mukaisesti irtisanomishetkeen saakka. Tehdyt työtunnit oli tarkastettu ja työnjohtaja oli ne hyväksynyt. Vasta jälkikäteen työsopimukset oli irtisanottu yhtiön pitkäaikaisen käytännön vastaisesti.

Esillä olevassa tapauksessa työtehtävien laiminlyönti oli ollut lyhytaikainen. Sitä ei voitu pitää irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettuna erityisen painavana syynä. Työnantaja oli käyttänyt työsopimuksen purkuperustetta irtisanomiseen ilman lain edellyttämää varoitusta. Purkuperustetta ei ollut ollut, ja kantajan käsityksen mukaan työnantajan halutessa käyttää purkuperustetta irtisanomiseen voitiin näin menetellä vain jos purkuperuste täyttyi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut Oy L M Ericsson Ab:n tuomitsemista maksamaan A:lle ja B:lle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta kummallekin 20 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli A:lle 167 790 markkaa ja B:lle 155 244 markkaa 16 prosentin korkoineen 21.12.1990 lukien. Lisäksi Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut Sähkö- ja telealan työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Jutun käsittelyn aikana Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on luopunut haastehakemuksessa esittämästään vaihtoehtoisesta vaatimuksesta sen tapauksen varalta, että työnantaja jatkaisi A:n ja B:n työsuhteita.

Vastineen perustelut

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Oy L M Ericsson Ab ovat kanteen johdosta lausuneet, että irtisanottaessa A:n ja B:n työsuhteita oli arvioitu heidän irtisanomisperusteitaan kokonaisuutena.

A:n ja B:n tehtävänä 10.9.1990 alkaneella työviikolla oli ollut palohälytyslaitteiden korjaaminen ja huolto Heinolassa ja Sysmässä. Maanantaina 10.9.1990 he olivat työskennelleet Heinolan Puhelinyhdistyksessä. Seuraavana päivänä heidän tehtävänään oli ollut Sysmän kirkon palohälytyslaitteiden korjaaminen ja huoltaminen. He olivat 12.9.1990 olleet vastaavassa työssä Asko-Muovi Oy:ssä Heinolassa. Loppuviikko oli ollut tarkoitus työskennellä tässä työpaikassa ja asentajien mukana olleen työkohdelistan mukaan huoltaa myös Heinolan ammattikoulun hälytyslaitteisto.

Sysmän kirkosta oli soitettu asentajien työnjohtajalle 12.9.1990 ja ilmoitettu, ettei palohälytin pitänyt lataustaan. Asiasta oli ollut nimenomaan puhetta asentajien kanssa edellisenä päivänä, kun he olivat käyneet kirkossa palohälytintä korjaamassa, mutta nämä eivät olleet selvittäneet ongelman syytä saati korjanneet vikaa. Asentajat olivat antaneet joitakin ohjeita asian hoitamiseksi, mutta vika ei ollut korjaantunut. Toiset työntekijät olivat joutuneet korjaamaan A:n ja B:n laiminlyönnit 24.9.1990.

Asko-Muovi Oy:stä Heinolasta oli 14.9.1990 noin kello 15.50 soittanut yhtiön edustaja Oy L M Ericsson Ab:n huoltopiirin esimiehelle kysellen asentajia ja työn jatkamista. Asentajia ei ollut näkynyt työpaikalla torstaina eikä perjantaina. Heitä ei ollut perjantaina tavoitettu mistään. He eivät olleet olleet yhteydessä työnjohtajaansa myöskään torstaina.

Maanantaina 17.9.1990 asentajat olivat jättäneet tuntikorttinsa työnjohtajalleen. Tällöin työnjohtaja oli pyytänyt heiltä kirjallista selvitystä edellisen viikon työtehtävistä. Pian sen jälkeen asentajat olivat jättäneet työnjohtajalle selvityksen, jonka mukaan he olivat 13.9.1990 olleet ensiksi työssä Heinolan ammattikoululla ja sen jälkeen olleet Lahden autonäyttelyssä työskennellen perjantaina 14.9.1990 Heinolassa Asko-Muovi Oy:ssä. Raportin saatuaan työnjohtaja oli ilmoittanut asianomaisille, että Asko-Muovi Oy:stä oli soitettu yhtiöön ja sanottu työntekijöiden olleen poissa perjantaina yhtiöstä. Tämän jälkeen asentajat olivat muistelleet käyneensä perjantaina ammattikoululla muuttaen näin samalla kirjallista raporttiaan. A:n ja B:n antamat tiedot olivat siis olleet ristiriitaisia vastaamatta ilmeisesti totuutta. Keskustelu oli päättynyt epäselvään tilanteeseen.

Yhtiön palkanlaskenta edellytti tuntikorttien toimittamista Helsinkiin palkanmaksun vuoksi maanantaina. Työnjohtaja oli näin ollen joutunut asian keskeneräisyydestä huolimatta lähettämään puumerkillään varustetut tuntikortit palkanlaskentaan. Oli normaalia, että palkanlaskennan kestäessä jouduttiin korjaamaan tuntikortteihin tehtyjä merkintöjä palkanlaskennan perusteena olevien tosiasiatietojen ja tapahtumien muuttuessa. Tapahtumien tosiasiapuolen selvittelyn jatkuessa A:n ja B:n tapauksessa työnjohtajan puumerkki tuntikortissa merkitsi vain palkanlaskentamenettelyn käynnistämistä. Jos tosiasioissa paljastui muutoksia, palkanlaskenta otti ne huomioon mahdollisimman nopeasti. Jos muutoksen syynä oli esimerkiksi työntekijän aiheeton poissaolo, tehtiin esimiehen tai palkanlaskennan toimesta korjaus ja sen lisäksi asia käsiteltiin työntekijän kanssa työsopimuksen rikkomisena.

A:n ja B:n työskentely torstaina 13.9. ja perjantaina 14.9. oli alkanut selvitä seuranneella viikolla. Tiistaina 18.9.1990 Asko-Muovi Oy:stä oli saatu vahvistus sille, että työntekijät olivat olleet poissa työstä torstaina ja perjantaina. He olivat myös laiminlyöneet törkeästi työtehtävänsä. He olivat nimittäin jättäneet palohälytinlaitteiston kaapin oven auki, mistä oli seurannut, ettei palohälytyskeskuksesta olisi voinut välittyä hälytystä palokuntaan. Jos ovet olisivat jääneet auki viikonlopuksi, seuraukset olisivat tulipalon sattuessa saattaneet olla vakavat. Kysymyksessä oli tahallinen törkeä laiminlyönti. A:n ja B:n työtä korjattaessa Asko-Muovi Oy:ssä oli havaittu heidän sanotun lisäksi suorittaneen jo sen osan työtä, mitä olivat tehneet, huolimattomasti. Hälyttimen vaihdon yhteydessä oli aiheutettu niin sanottu silmukkahäiriö, josta johtuen laite ei ollut toiminut.

A:n ja B:n antama selitys käynnistä Heinolan ammattikoululla oli myös ollut totuudenvastainen. A:n ja B:n ilmoittamat Lahden konemessut, joilla he olivat käyneet, olivat lähinnä moottoriurheiluun liittyvä tilaisuus, jossa ei ollut kysymys heidän ammattiinsa liittyvistä asioista.

A ja B oli 21.9.1990 sanottu irti, kun kerrotut tapahtumat olivat selvinneet. He olivat tällöin olleet Helsingissä yhtiön toimipisteessä kutsuttuina keskustelemaan heidän työnsä laatuun ja yhteistyöhön liittyvistä ongelmista. Tilaisuuden järjestämisajankohdasta oli sovittu jo ennen kuin kerrotuista tapahtumista oli ollut tietoa. Se oli alunperin tarkoitus järjestää huomattavasti aikaisemmin, mutta sairastumistapauksen vuoksi sitä oli jouduttu siirtämään.

Irtisanomisen jälkeen A ja B olivat itse ilmoittaneet palkanlaskentaan, että perjantain 14.9.1990 työtunnit voitiin jättää maksamatta. Sanotusta selvisi, että A ja B olivat yrittäneet tahallaan erehdyttää työnantajaa väärillä tuntikorttimerkinnöillä. Tosiasiassa he olivat olleet poissa työstä perusteettomasti 13.9. ja 14.9. B oli lisäksi matkahyvityksissään ainakin 12.9. ja 13.9.1990 veloittanut yöpymisrahan, vaikka oli yöpynyt A:n kanssa hotellissa Heinolassa. Kysymyksessä oli tältäkin osin tahallinen petosluontoinen merkintä.

Työsopimusten irtisanomisen eräänä syynä olivat olleet jatkuvat vaikeudet A:n ja B:n työskentelyssä. He olivat työskennelleet pitkään yhdessä työparina. Heitä ei ollut voitu kumpaakaan sijoittaa työskentelemään toisten työntekijöiden kanssa, koska muut työntekijät olivat vastustaneet sitä. Molemmat olivat olleet pitkään yhtiön palveluksessa. A:n työsuhde oli alkanut 11.10.1974 ja B:n työsuhde 15.3.1973 yhtiön tuotanto-osastolla. Asennusosastolle hän oli siirtynyt 1.5.1974.

Jaalan kirkon 21.5.- 1.6.1990 tapahtuneesta palohälytyslaitteiston asennuksesta ja Joutsenolainen Oy:n palohälytyslaitteiston asennuksesta 7.6.-13.6.1990 oli laatinut tarkastusraportit yhtiön tarkastusosaston edustaja eli asennusosaston ulkopuolinen henkilö. Tarkastusraportit olivat syntyneet sen jälkeen, kun työssä olleista virheistä oli tilaajan taholta otettu yhteyttä ja työnjohtaja oli havainnut virheet eivätkä A ja B olleet myöntäneet laiminlyöntejä tai huolimattomuuksia. Tarkastusraporttien jälkeenkään he eivät olleet katsoneet olleen aihetta korjauksiin työssään. Edellä sanottu asianomaisten työn laatuun liittyvä tilaisuus 21.9.1990 oli saanut aiheen tästä syystä. B oli käytöksellään muutoinkin antanut aihetta huomautuksiin. Viikon 37 tapahtumat olivat sitten aiheuttaneet irtisanomisen.

A ja B olivat matkatyöntekijöitä, joille annettiin aika ajoin kohteet, joihin oli asennettava palohälytyslaitteita tai joissa heidän oli käytävä laitteita huoltamassa. Työ oli heille tuttua ja työkohteet myöskin enimmäkseen tuttuja. Asianomaiset joutuivat työskentelemään ilman työnjohdon välitöntä lähivalvontaa. He joutuivat matkustamaan yhtiön Lappeenrannan piirin alueella jatkuvasti. Matka-asentajina he antoivat yhtiön asiakkaille kuvan yhtiön toiminnasta ja sen laadusta. Heidän käytöksensä ja työnsä laatu heijastuivat yhtiön tilauskantaan. Pitkään jatkunut asiaton käyttäytyminen sekä töissä tehdyt virheet ja laiminlyönnit eivät voineet olla vaikuttamatta myöskään asianomaisten käytettävyyteen erilaisissa työtehtävissä.

Asianomaisten irtisanominen ei ollut tapahtunut harkitsematta. Heille oli myös annettu tilaisuus korjata käyttäytymistään. Tilannetta kokonaisuutena arvioitaessa työnantajalta oli ollut kohtuutonta vaatia työsuhteiden jatkamista.

A:n aikapalkka työsuhteen päättyessä oli ollut 45,58 markkaa tunnissa ja B:n aikapalkka 43,05 markkaa tunnissa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Oy L M Ericsson Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Oy L M Ericsson Ab on 21.9.1990 irtisanonut yhtiön palveluksessa olleiden sähköasentajien A:n ja B:n työsuhteet päättymään 21.12.1990, koska työntekijät ovat olleet luvatta poissa työpaikaltaan, laiminlyöneet työtehtävänsä ja harhaanjohtaneet työnantajaa täyttämällä tuntiraporttinsa väärin. A:n työsuhde oli alkanut 11.10.1974 ja B:n 15.3.1973.

A:n ja B:n työsuhteiden irtisanomiseen on viime kädessä johtanut heidän käyttäytymisensä irtisanomista edeltäneellä, 10.9.1990 alkaneella työviikolla. Heidän tehtäväkseen sanotulla viikolla oli vastineessa kerrotuin tavoin annettu muun muassa palohälytyslaitteiden korjaus- ja huoltotöitä Heinolassa ja Sysmässä. Ensimmäinen huomautus heidän työtehtäviensä hoidosta tuolla viikolla oli aiheutunut siitä, etteivät asentajat huolimatta tilaajan edustajan asiaa koskevista huomautuksista olleet huolehtineet siitä, että heidän korjaustyönsä jäljeltä epäkuntoon jäänyt Sysmän kirkon palohälytin olisi korjattu.

Samalla viikolla A ja B ovat 12.9.1990 aloittaneet palohälytyslaitteiden korjaus- ja huoltotyön Asko-Muovi Oy:ssä Heinolassa. Työ on kuitenkin jäänyt kesken, eikä työtä tilaajan havaintojen mukaan ole jatkettu enempää torstaina 13.9.1990 kuin perjantaina 14.9.1990. Asiaan on kiinnittänyt huomiota Asko-Muovi Oy:n edustaja, joka oli 14.9.1990 iltapäivällä puhelimitse tiedustellut Oy L M Ericsson Ab:n paikallisen huoltopiirin esimieheltä asentajia ja asennustyön jatkamista.

A ja B ovat maanantaina 17.9.1990 esittäneet työnantajalle tuntilistat, joihin kumpikin on merkinnyt tehneensä 13.9.1990 ja 14.9.1990 työtä Heinolassa Asko-Muovi Oy:ssä. Sen jälkeen kun A:lta ja B:ltä on vaadittu tarkempaa selvitystä he ovat vastineesta selviävin tavoin esittäneet aikaisemmasta poikkeavan ilmoituksen työskentelystään sanottuina päivinä. Lopulta on käynyt ilmeiseksi, etteivät asianomaiset ole sanottuina päivinä olleet lainkaan työssä Asko-Muovi Oy:ssä eikä myöskään Heinolan ammattikoululla, jossa he alkuperäistä ilmoitusta korjatessaan olivat ilmoittaneet käyneensä 13.9.1990 aamupäivällä. Asko-Muovi Oy:ssä A ja B ovat työn kesken jättäessään laiminlyöneet sulkea palohälytinlaitteiston kaapin oven, mikä oli perjantaina suljettu Asko-Muovi Oy:n edustajan toimesta. Kaapin oven sulkeminen oli edellytyksenä sille, että hälytinlaitteisto oli viikonvaihteen yli toimintakunnossa. Asko-Muovi Oy:n työn yhteydessä on lisäksi aiheutettu laitteen toiminnan estänyt silmukkahäiriö. Esitetty selvitys viittaa siihen, että myös tämä virhe on johtunut asianomaisten asentajien huolimattomuudesta.

A ja B ovat sanotuin tavoin jättäneet 13.9.1990 ja 14.9.1990 suorittamatta heidän suoritettavakseen osoitettuja työtehtäviä ja antaneet tuntilistoillaan työnantajalle vääriä tietoja työajastaan. He ovat myös jättäneet asennustyöt Asko-Muovi Oy:ssä kesken sillä tavalla, että vallinneessa tilanteessa tilaajalle oli aiheutunut laiminlyönnistä vahingonvaara. Edelleen B on työnantajan ilmoituksen mukaan tahallisesti veloittanut matkahyvityksissään 12. ja 13.9.1990 yöpymisrahan, vaikka hän on yöpynyt A:n kanssa hotellissa Heinolassa.

Juttujen työtuomioistuinkäsittelyn aikana on työnantajapuolelta esitetty selvitystä A:n ja B:n aikaisemmasta työskentelystä. Heidän suoritettuaan 21.5. 1.6.1990 Jaalan kirkon ja 7.6. - 13.6.1990 Joutsenolainen Oy:n palohälytyslaitteiston asennukset on asennustyössä yhtiön edustajan 26.6.1990 suorittaman asennuslaatutarkastuksen mukaan havaittu lukuisia virheitä. Lähinnä näiden töiden vuoksi on alustavasti valmisteltu Helsingissä 21.9.1990 pidettävää tilaisuutta, jossa asentajille olisi muun muassa selvitetty sitä, mitä yhtiö edellytti asennustyön laadulta. A:n ja B:n työsopimukset, kun heidän menettelynsä edellisellä viikolla oli käynyt selville, on tuossa yhteydessä irtisanottu.

Oy L M Ericsson Ab ei ole aiemmin irtisanonut työntekijöitä työtehtävien laiminlyönnin tai väärien työaikailmoitusten johdosta. Vastaavista syistä ei työntekijöille ole myöskään annettu varoituksia. Todistajana kuullun yhtiön pääluottamusmiehen kertoman mukaan kahden asentajan on joskus todettu olleen elokuvissa työaikana. Tuolloin tapaus ei ollut johtanut muuhun kuin että vastaavat työtunnit oli poistettu tuntiraportista. Esitetty selvitys ei kuitenkaan osoita, että A:lla ja B:llä olisi työnantajan aikaisempaan menettelyyn vedoten ollut perusteltua syytä olettaa, että heidän menettelynsä ei voisi johtaa seuraamuksiin työsuhteen jatkumisen suhteen. Se työntekijäliiton viittaama seikka, että työnantajan edustaja on toimittanut työtuntilistat sellaisenaan edelleen palkanmaksuun, ei työtuomioistuimen mielestä liioin osoita, että työnantaja olisi hyväksynyt työntekijöiden velvollisuuksien vastaisen menettelyn.

A ja B ovat olleet Oy L M Ericsson Ab:n palveluksessa lähes 20 vuotta. He eivät tänä aikana ole saaneet kirjallisia varoituksia työtehtävien laiminlyönnin tai muidenkaan syiden johdosta. Sen sijaan sekä A:lle että B:lle on esitetyn selvityksen mukaan työnantajan edustajien taholta huomautettu heidän työnsuorituksissaan ilmenneistä puutteellisuuksista.

Irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n 3 kohdan mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

A ja B ovat työsuhteidensa irtisanomista edeltäneellä viikolla olleet perusteetta poissa työstä kahtena päivänä laiminlyöden näin työvelvoitteensa ja sen lisäksi osoittaneet huolimattomuutta työtehtäviensä hoidossa. He ovat myös ilmoittaneet työnantajalle tuntilistoillaan työaikansa vilpillisesti. He ovat jo aikaisemmin ja erityisesti kahden kesäkuussa 1990 tekemänsä asennustyön tarkastuksessa havaittujen puutteellisuuksien johdosta olleet tietoisia siitä, että työnantaja edellytti heidän työsuorituksiltaan suurempaa huolellisuutta. Ottaen huomioon lisäksi A:n ja B:n työn itsenäisen luonteen ja sen edellyttämän luottamuksen työnantajalta ei olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen ole voitu kohtuuden mukaan enää vaatia työsuhteiden jatkamista. Kun työsopimusten irtisanomiseen on ollut erityisen painavat syyt, Oy L M Ericsson Ab ei ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti eikä Sähkö- ja telealan työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin vaatimuksista on luovuttu.

Enemmälti kanne hylätään.

Asian laatuun katsoen saavat Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ja Oy L M Ericsson Ab kuitenkin itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Äimälä, Nouro, Kuivanen ja Kolula jäseninä.

Tuomio on yksimielinen.