17.11.1988

Kanteen perustelut

Liikealan ammattiliitto on Kaupan Työnantajaliittoa ja T:mi KSuurvalinta Lanun omistajaa, liikkeenharjoittaja Raimo Lanua vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työehtosopimuksen 7 §:n 2 momentin kassavajetta koskevan määräyksen tarkoituksena oli välttää työpaikoilla sellaisia tilanteita, joissa työnantaja ryhtyisi perimään väitettyä kassavajetta työntekijän palkasta perustelematta tai yksilöimättä perintätoimen syitä. Liikealalla kassavajeiden perintä muodosti laajan ja työpaikkatason henkilösuhteita usein tulehduttavan ongelman. Sopimusmääräyksellä työehtosopimukseen osalliset olivat halunneet ohjata työpaikkojen käytäntöä kassavajeiden perinnässä noudatettavan menettelyn osalta ja lisäksi halunneet varata itselleen puhevallan kassavajeiden selvittämisessä käytännössä. Määräyksen tarkoituksena ei sen sijaan ollut saattaa perintätointen perusteiden lainmukaisuutta tuomioistuimen tutkittavaksi. Kassavajeita koskeva työehtosopimusmääräys oli tarkoitettu menettelytapamääräykseksi, joka oikein noudatettuna ehkäisisi yksilöimättömien ja perustelemattomien kassavajeiden perinnän.

Kaupan Työnantajaliiton jäsenyrityksessä T:mi KSuurvalinta Lanussa oli syntynyt erimielisyyttä liikkeen palveluksessa kassanhoitajamyyjänä toimineen Tiina Mattilan kassavajeiden takaisinperimisasiasta. Jäädessään kesäkuussa 1987 vuosilomalleen Mattila oli huomannut, että hänen vuosilomapalkastaan oli vähennetty 749 markan suuruinen erä. Mattilan tiedusteltua palkkavähennyksen syytä Lanulta, hänelle oli selvitetty, että vähennykset olivat seurausta kassavajeista, joita oli kertynyt työsuhteen alusta lomalle jäämiseen asti. Mattilalle oli näytetty työnantajan laatima vajeerittely, josta hän ei kuitenkaan ollut saanut jäljennöstä itselleen. Minkäänlaista työehtosopimuksen edellyttämää selvittelyä tai keskustelua asiaan liittyvistä seikoista ei Mattilan kanssa ennen perimistoimia ollut käyty. Koska työpaikalle ei ollut valittu Liikealan ammattiliittoa edustavaa luottamusmiestä eikä työnantaja ollut selvittänyt Mattilalle toimenpiteen yksilöityjä perusteita, ei asiassa ollut voitu laatia työehtosopimuksen tarkoittamaa erimielisyysmuistiota.

Asiasta käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa Kaupan Työnantajaliitto oli ilmoittanut pitävänsä työnantajan menettelyä työehtosopimuksen mukaisena. Kaupan Työnantajaliitto ei ollut mitenkään myötävaikuttanut siihen, että työpaikalla olisi kassavajeiden kuittaamisen jälkeen neuvoteltu perintätoimista, selvitetty perintätoimien perusteita tai palautettu Mattilalle takaisin vastoin työehtosopimuksen määräystä perittyjä väitettyjä kassavajeita. Kaupan Työnantajaliitto oli näin ollen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liikealan ammattiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Lanu on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään selvittämättä Mattilan kanssa takaisinperittyjen kassavaje-erien yksityiskohtaiset perusteet ja suuruudet ennen perintätoimiin ryhtymistään ja suorittaessaan vähennykset ennen kuin työehtosopimuksen edellyttämät erimielisyysneuvottelut on käyty loppuun. Lisäksi Liikealan ammattiliitto on vaatinut Lanun tuomitsemista työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon ja Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto ja Lanu ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohta oli menettelytapamääräys, joka oikein noudatettuna ehkäisi perustelemattomien kassavajeiden perinnän. Määräyksellä oli tarkoitettu estää niin sanotut yllätyskuittaukset. Itse kuittausoikeuteen määräyksellä ei ollut ollut tarkoitus puuttua, eikä kuittausoikeus siirtynyt, vaikka asia olisi erimielinen tai sitä koskevat neuvottelut olisivat kesken. Kuittaus ei ollut sellainen asia, josta voitiin sopia työehtosopimuksella.

Kanteessa esitetty väite siitä, että työehtosopimusosapuolet olisivat määräyksellä halunneet varata itselleen puhevallan kassavajeiden selvittämisessä noudatettavassa käytännössä, ei pitänyt paikkaansa. Työehtosopimusmääräyksen lähtökohtana oli ollut, että työnantaja ja työntekijä selvittäisivät keskenään asiaan liittyvät tekijät ennen mahdollisen vahingonkorvauksen perimistä.

Mattilan palkasta kassavajeiden kuittauksena vähennetty 749 markan suuruinen erä koostui kuudesta kassavajeesta ja yhdestä K-luottotapauksesta, jossa Mattila ei ollut tarkistanut niin sanottua sulkuluetteloa. Kysymyksessä olevat kassavajeet olivat syntyneet vasta alkuvuonna 1987.

Mattilan tiedusteltua kuittauksen syytä hänelle oli selvitetty kuittauksen perusteet ja esitetty työnantajan laatima kassavaje-erittely. Mattilalle oli jo aikaisemmin huomautettu suullisesti kysymyksessä olevista kassavirheistä ja pyydetty selvittämään niitä. Neljässä kassavajetapauksessa Mattila ei ollut edes täyttänyt ohjeiden mukaista kassaraporttia loppuun, vaikka mahdollinen kuittausmenettely kassavajetapauksissa oli selvitetty tarkkaan kaikille työntekijöille.

Mattila oli ollut tietoinen kassavajeista ja niistä mahdollisesti seuraavista kuittauksista. Nimenomaista ilmoitusta kuittauksen perusteista ei hänelle kuitenkaan ollut annettu ennen korvauksen perimistä. Työnantaja oli kuitenkin pyrkinyt korjaamaan tilanteen mahdollisimman nopeasti ja perusteellisesti selvittämällä Mattilalle kuittauksen perusteet välittömästi ja laatimalla täydellisen kassavaje-erittelyn. Mattilan oma ohjeiden vastainen menettely kassaraporttien laatimisessa tulisi asiaa ratkaistaessa myös ottaa huomioon ja tällä perusteella jättää työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakko tuomitsematta tai ainakin tuntuvasti alentaa sakon määrää. Työehtosopimusmääräys ei estänyt kuittauksen suorittamista ennen erimielisyysneuvottelujen loppuun käymistä.

Kaupan Työnantajaliitto oli saanut tiedon kuittauksesta vasta sen tapahduttua. Liikealan ammattiliitto oli lähettänyt asian johdosta kirjeen Kaupan Työnantajaliitolle. Tämän jälkeen työnantajaliiton edustaja oli ottanut yhteyttä Lanuun ja Liikealan ammattiliiton edustajaan. Näissä keskusteluissa olivat tulleet esille kuittauksen perusteet. Koska kuittaus oli jo tapahtunut, ei työnantajaliitto ollut voinut tehdä asiassa enää mitään. Liittojen edustajien välisissä neuvotteluissa työnantajaliitto oli ilmoittanut kantanaan, että yllätyskuittaus oli työehtosopimusmääräyksen vastainen.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto ja Lanu ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä siltä osin kuin vahvistusvaatimus koski sitä, että perintätoimiin oli ryhdytty ja vähennykset suoritettu ennen työehtosopimuksen edellyttämien erimielisyysneuvottelujen loppuunkäymistä, sekä Kaupan Työnantajaliittoa vastaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hylkäämistä ja Lanun jättämistä hyvityssakkoon tuomitsematta.

Perustelut

T:mi K-Suurvalinta Lanun omistaja liikkeenharjoittaja Raimo Lanu on kesäkuun 1987 palkanmaksun yhteydessä pidättänyt edellä mainitussa liikkeessä kassanhoitajamyyjänä työskennelleen Tiina Mattilan vuosilomapalkasta 749 markkaa kassavajeiden kuittauksena. Ennen kuittauksen toimittamista ei Lanun ja Mattilan välillä ole käyty keskustelua kuittauksen perusteista.

Työnantajan ilmoituksen mukaan kuitattu määrä on muodostunut kuudesta kassavajeesta ja yhdestä K-luottotapauksesta, jossa Mattila ei ollut tarkistanut niin sanottua sulkuluetteloa. Kaikki tapaukset ovat sattuneet alkuvuonna 1987. Työnantajan ilmoituksen mukaan Mattilalle oli aikaisemmin suullisesti huomautettu kysymyksessä olevista kassavirheistä ja pyydetty selvittämään niitä. Mattila ei neljässä kassavajetapauksessa ollut täyttänyt kassaraporttia ohjeiden mukaan.

Työehtosopimukseen osalliset ovat yhtä mieltä siitä, että vuonna 1987 työehtosopimukseen otetulla 7 §:n 2 kohdan määräyksellä on haluttu estää niin sanotut yllätyskuittaukset. Asianosaiset ovat myös yhtä mieltä siitä, että Lanu on kuittauksen toimittaessaan menetellyt kyseisen työehtosopimuskohdan vastaisesti jättäessään ennen korvauksen perimistä selvittämättä toimenpiteen perusteita Mattilan kanssa.

Sen sijaan asianosaisliitot ovat eri mieltä siitä, onko työnantajalla työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan määräysten perusteella oikeus korvauksen perimiseen siitä huolimatta, että työnantajan ja työntekijän välillä ei asiaan liittyvistä seikoista ole päästy yksimielisyyteen.

Työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan toisessa kappaleessa on sovittu siitä, että mikäli asia jää erimieliseksi, noudatetaan työehtosopimuksen erimielisyyksien ratkaisemista koskevia määräyksiä. Työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohta on otettu työehtosopimukseen Liikealan ammattiliiton aloitteesta ja sen sanamuoto on myös liiton laatima. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Kaupan Työnantajaliittoa neuvotteluissa edustaneen henkilön kertoman mukaan neuvotteluissa on ollut esillä, että kuittauksen edellytyksistä syntyneet erimielisyydet eivät ole työehtosopimusasioita. Todistajan kertoman mukaan työntekijäliiton alkuperäinen ehdotus on tähdännyt siihen, että työehtosopimusmääräyksellä olisi estetty yksipuoliset kuittaukset. Neuvottelujen kuluessa on kuitenkin päädytty nykyiseen sanamuotoon, jonka tarkoituksena on estää niin sanotut yllätyskuittaukset eli estää kuittauksen suorittaminen ilman etukäteen tapahtuvaa kuittauksen perusteiden selvittämistä. Todistajan kertoman mukaan neuvotteluissa on Kaupan Työnantajaliiton käsityksen mukaan sovittu vain menettelytapamääräyksestä. Näin ollen työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan toisen kappaleen mukaisessa järjestyksessä voidaan selvittää vain se, onko työnantajan menettely ollut ensimmäisen kappaleen mukaista.

Työtuomioistuimessa todistajan kuullun Liikealan ammattiliittoa neuvotteluissa edustaneen osastopäällikön kertoman mukaan neuvotteluissa on ollut yksimielisyys siitä, että kuittauksen lainmukaisuutta ei voida saattaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Liikealan ammattiliiton tarkoituksena riidanalaisesta määräyksestä sovittaessa on kuitenkin ollut, että mikäli kuittauksen perusteista paikallisesti ollaan eri mieltä, ei työnantajalla ole oikeutta kuittauksen toimittamiseen ennen kuin asia on käsitelty erimielisyysasiana liittojen välillä.

Edellä todettu Liikealan ammattiliiton tarkoitus ei ole ollut esillä työehtosopimusneuvottelujen aikana. Työehtosopimuksen 7 §:n 2 kohdan toisessa kappaleessa ei ole viitattu liittojen välillä käytäviin neuvotteluihin, vaan yleensä työehtosopimuksen erimielisyyksien ratkaisemista koskeviin määräyksiin. Kaupan Työnantajaliitto on työtuomioistuimen mielestä voinut perustellusti ymmärtää kyseisen määräyksen siten, että työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä noudattaen ratkaistaan vain se, onko ensimmäisen kappaleen menettelytapaa noudatettu, eikä määräyksellä siten ole sovittu kuittausoikeuden siirtymisestä liittoneuvottelujen jälkeen. Sopimuskohdan tekstin laatijana työntekijäpuoli on velvollinen alistumaan tulkintaan, jota vastapuoli on tekstin epäselvyyden vuoksi voinut perustellusti pitää oikeana.

Mattila on välittömästi kuittauksen jälkeen ollut yhteydessä Liikealan ammattiliiton lakimieheen, joka on ottanut asian johdosta puhelimitse yhteyttä Lanuun. Tämän jälkeen Lanu on esittänyt Mattilalle erittelyn kysymyksessä olevista kassavajeista. Liikealan ammattiliiton lakimies on ottanut yhteyttä myös Kaupan Työnantajaliiton lakimieheen, joka on välittömästi selvittänyt Lanun kanssa kuittauksen perusteita. Tämän jälkeen työnantajaliiton mainittu edustaja on ottanut yhteyttä Liikealan ammattiliiton lakimieheen ja selvittänyt perusteet tapahtuneelle kuittaukselle.

Kaupan Työnantajaliitto on välittömästi saatuaan tiedon tapahtuneesta kuittauksesta ryhtynyt edellä todettuihin toimenpiteisiin kuittauksen perusteiden selvittämiseksi ja työnantaja on myös selvittänyt Mattilalle kuittauksen perusteet. Kun Kaupan Työnantajaliitolla ei edellä omaksutun tulkinnan perusteella ole ollut syytä ryhtyä toimenpiteisiin kuittauksen peruuttamiseksi, ei Kaupan Työnantajaliitto ole asian yhteydessä laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa T:mi K-Suurvalinta Lanun omistajan Raimo Lanun menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään selvittämättä Tiina Mattilan kanssa takaisinperittyjen kassavaje-erien yksityiskohtaiset perusteet ja suuruudet ennen perintätoimiin ryhtymistään.

Lanu tuomitaan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla, huomioon ottaen keskusjärjestöjen välillä tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Liikealan ammattiliitolle 2 000 markkaa.

Kaupan Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Lanu velvoitetaan korvaamaan Liikealan ammattiliiton oikeudenkäyntikulut 1 700 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jutun laatuun katsoen saa Kaupan Työnantajaliitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Iirola, Uski, Nouro, Porttila ja Hölttä.

Tuomio oli yksimielinen.