TT:1984-108
- Asiasanat
- Kuittaus, Kuittaussuoja, Työnantajan kuittausoikeus, Irtisanomisajan palkka, Ulosmittaus, Lomakorvaus, Lomapalkka, Lomapalkan tilitys, Kuittausrajoitus, Lomakorvauksen kuittaussuoja, Lomapalkan kuittaussuoja
- Tapausvuosi
- 1984
- Antopäivä
- Diaarinumero
- D:1983/207
Työntekijä oli eronnut työstä noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen edellyttämää neljän työpäivän irtisanomisaikaa. Työnantaja oli pidättänyt irtisanomissuojasopimuksen kuittausta koskevaan säännökseen vedoten paitsi työntekijän varsinaisesta palkasta yhden kolmasosan hänen tässä yhteydessä maksettavaksi tarkoitetun lomakorvauksensa osan kokonaisuudessaan. Työntekijälle oli jo aiemmin toimitettujen palkanmaksujen yhteydessä maksettu muu osa lomakorvauksesta. Vaikka lomakorvauksen määrä viimeisen palkanmaksun yhteydessä oli ollut vähemmän kuin yksi kolmasosa työntekijälle työsuhteen perusteella ennakonpidätyksen toimittamisen jälkeen maksettavan lomakorvauksen kokonaismäärästä, yhtiö ei olisi saanut pidättää tässä yhteydessä suoritettavaa lomakorvausta kokonaisuudessaan, vaan sen olisi tullut jättää siitä kuittauksen ulkopuolelle ulosottolain edellyttämät kaksi kolmasosaa. Yhtiöön ja sen vastuunalaiseen yhtiömieheen sekä työnantajaliittoon kohdistetut hyvityssakkovaatimukset hylätty. Edelleen hylätty yleisessä muodossa esitetty vuosilomasopimuksen tarkoittaman lomakorvauksen ja lomapalkan kuittaussuojaa koskenut vaatimus sen vahvistamisesta, että kutakin lomakorvauksen ja lomapalkan rahalaitokseen tapahtunutta työnantajan tilitystä olisi tarkasteltava kuittaamisen kannalta omana eränään siten, että kuittaaminen olisi suoritettava vain kunkin tilityksen yhteydessä ja että jo tilitettyjä varoja ei voitaisi ainakaan tilityspäivän jälkeen syntyneestä vastasaatavasta kuitata.
Kantaja Rakennustyöläisten Liitto r.y. Vastaaja Suomen Maalarimestariliitto r.y. Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky ja sen henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies toimitusjohtaja Jorma Tarino
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 18.3.1981 tehdyssä maalarinalan työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:
Yleisiä määräyksiä
2 §
1) Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Maalarimestariliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä helmikuun 18 päivänä 1979 allekirjoitettua sopimusta irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla. (Irtisanomissuojasopimus, RISS, sivulla 101).
---------------------------------------------------
Vuosilomakorvaukset
13 §
Työntekijälle annetaan vuosiloma vuosilomalain määräämällä tavalla. Lomapalkka ja lomakorvaus lasketaan siten kuin rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa sanotaan.
---------------------------------------------------
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla on muun ohessa seuraava määräys:
---------------------------------------------------
Irtisanomisajan laiminlyönti
4 §
---------------------------------------------------
3. Jos työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, hän on velvollinen maksamaan työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Työnantaja voi periä tämän saamisensa kuittaamalla vastaavan määrän työntekijän saatavasta häneltä noudattaen mitä työsopimuslain 26 §:ssä on säädetty työnantajan kuittausoikeudesta. Lopputili erääntyy tällöin maksettavaksi työsuhteen päättymistä lähinnä seuranneen laskenta-ajan jälkeisenä palkanmaksupäivänä.
---------------------------------------------------
Työehtosopimuksessa mainitussa rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevassa työehtosopimuksessa sanotaan muun muassa:
---------------------------------------------------
Lomapalkan ja -korvauksen maksaminen
4 §
Vuosilomapalkka lomaltapaluurahoineen maksetaan työntekijälle Postipankin välityksellä välittömästi ennen vuosiloman alkamista siten kuin tässä sopimuksessa määrätään.
Työnantajan tilitys Postipankkiin
5 §
Työnantaja maksaa kunkin kalenterikuukauden aikana lopputilin saaneen työntekijän lomakorvauksen viimeistään seuraavan kuukauden 25 päivänä ja muun työntekijän lomapalkat kultakin vuosineljännekseltä viimeistään vuosineljänneksen päättymistä seuranneen kuukauden 25 päivänä Postipankin Suomen Rakennusteollisuusliiton siirtotilille n:o 160-1.
Lomapalkkakortin päättymisen yhteydessä työnantajan on maksettava lomapalkat mainitulle tilille huhtikuussa viimeistään 25 päivänä.
---------------------------------------------------
KANNE JA LISÄKANNE
Kanteen ja lisäkanteen perustelut
Rakennustyöläisten Liitto on lausunut, että liiton jäsen maalari Hannu Pekka Huovinen oli työskennellyt työsopimuslain tarkoittamassa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Suomen Maalarimestariliiton jäsenyrityksen Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky:n palveluksessa 5.1.-20.4.1982. Huovinen oli eronnut 20.4.1982 työstä ilman irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n 2 momentissa edellytettyä neljän työpäivän irtisanomisaikaa. Menettelyn seurauksena työnantaja oli irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 3 momenttiin vedoten pidättänyt varsinaisesta palkasta yhden kolmasosan ja kesälomakorvauksen 195,30 markkaa kokonaisuudessaan. Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 3 kohdan mukaan työnantaja voi periä työntekijän erotessa irtisanomisaikaa noudattamatta irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän kuittaamalla työntekijän saatavasta noudattaen työsopimuslain 26 §:n säännöstä työnantajan kuittausoikeudesta. Työsopimuslain 26 §:n ja ulosottolain 4 luvun 6 §:n nojalla yhtiö olisi laillisesti voinut pidättää kuittaamalla enintään yhden kolmasosan Huovisen lomakorvauksesta ennakonpidätyksen toimittamisen jälkeen. Kantajaliiton aluesihteeri oli kirjallisesti ilmoittanut vastaajaliitolle yhtiön työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä. Yhtiö oli kuitenkin kieltäytynyt vastaajaliiton ohjeisiin nojautuen korjaamasta menettelyään. Yhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies olivat siten tietensä rikkoneet irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 3 kohdan määräystä ja vastaajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 3 kohdan tarkoittama kuittaussuoja koski laajemminkin rakennusalan vuosilomia koskevan työehtosopimuksen tarkoittamaa lomapalkkaa ja lomakorvausta. Asianosaisliitot olivat alan valtakunnallisena työntekijäin ja työnantajain yhdistyksinä yhdessä Suomen Rakennusteollisuusliitto r.y:n kanssa sopineet työehtosopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden vuosilomista, sekä vuosilomapalkan ja lomakorvauksen laskemisesta ja maksamisesta vuosilomalaissa tarkoitetusta järjestelmästä poiketen. Rakennusalalle oli luotu järjestelmä, jossa työsuhteessa olevan työntekijän lomapalkka erääntyi maksettavaksi vuosineljänneksittäin. Sellaisen työntekijän lomakorvaus, jonka työsuhde oli päättynyt, erääntyi maksettavaksi työsuhteen päättymistä seuraavan kuukauden 25 päivänä. Rakennusalan työnantajalla oli lomapalkan maksamisvelvollisuus työsuhteen jatkumistilanteessa vuosineljänneksittäin kun se vuosilomalain mukaan oli ainoastaan lomakauden alkaessa. Toisaalta rakennusalan järjestelmä salli lopputilitapauksessa työnantajalle enimmillään lähes kahden kuukauden maksuajan, kun vuosilomalain mukainen järjestelmä edellyttäisi lomakorvauksen suorittamista välittömästi työsuhteen päättyessä eli lopputilin yhteydessä. Loma-ajan palkka ja vuosilomakorvaus maksettiin Postipankissa olevalle tilille. Tilitysmenettely oli pelkästään tekninen järjestely. Sillä mahdollistettiin työnantajan kannalta lomapalkkojen tilittäminen ja vuosilomien pitäminen keskitetysti. Työnantaja voi lopputilitapauksissa keskittää tilittämisensä kerran kuukaudessa tapahtuvaksi. Toisaalta työntekijälle järjestely mahdollisti vuosiloman pitämisen muitten alojen työntekijöiden tapaan. Kun työntekijän vuosilomarahoja säilytettiin Postipankin tilillä vuosiloman alkamiseen asti, työntekijällä oli rahaa loman pitämiseen. Tilitysmenettely ja Postipankissa olevan tilin kuuluminen Suomen Rakennusteollisuusliitolle ei merkinnyt eräpäivän siirtymistä vuosiloman alkamisaikaan. Vuosilomasopimuksen 5 §:n sanamuoto määritti eräpäivän selvästi.
Lomapalkka ja lomakorvaus olivat siis sellaista palkkaan verrattavaa vastiketta, jota kuittaussuoja koski. Vuosilomasopimuksen piiriin kuuluvan työnantajan osalta lomapalkka, lomakorvaus ja lomaltapaluuraha kuuluivat kokonaisuudessaan kuittaussuojan piiriin. Kuittaussuoja ajankohtaistui työnantajan maksaessa loma-ajan palkkaa Postipankissa olevalle siirtotilille. Työnantajan oli halutessaan käyttää loma-ajan palkkaa kuittaukseen suoritettava kuittaaminen viimeistään tilityksen yhteydessä. Vastasaatavan oli siten oltava ajalta ennen tilityspäivää. Myöhemmin syntyneeseen vastasaamiseen ei voitu käyttää kuittaamiseen Postipankissa jo olevia tai sinne maksettaviksi erääntyneitä loma-ajan palkkoja. Kuittauksen enimmäismäärä oli yksi kolmasosa siitä määrästä, joka jäi ennakonpidätyksen suorittamisen jälkeen jäljelle. Maksupäivää eli tilityspäivää koskeva määräys loi kuittaussuojan jokaiselle maksuerälle erikseen tulivatpa tilitykset yhdeltä tai useammalta työnantajalta. Työnantajalla ei tilityspäivän eli loma-ajan palkkojen eräpäivän jälkeen ollut oikeutta käyttää näitä eriä myöhemmin syntyneen saatavan kuittaamiseen. Varat olivat siirtyneet työnantajan vallinnasta pois.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky on edellä kerrotuin tavoin toimiessaan tietensä rikkonut rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen määräystä työnantajan oikeudesta periä saamisensa kuittaamalla kuitatessaan Huovisen lopputilin yhteydessä tilitettävän lomakorvauksen kokonaisuudessaan. Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen toimitusjohtaja Jorma Tarinon tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja Suomen Maalarimestariliiton valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Edelleen Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut vahvistettavaksi, että rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 3 kohdan tarkoittama kuittaussuoja, jonka mukaan kaksi kolmasosaa työntekijän ennakonpidätyksen jälkeisestä saatavasta on vapaaosa, koski myös rakennusalan vuosilomasopimuksen tarkoittamaa lomapalkkaa ja lomakorvausta ja että kutakin Postipankkiin tapahtuvaa tilitystä on tarkasteltava kuittaamisen kannalta omana eränään ja että kuittaaminen on suoritettava kunkin tilityksen yhteydessä ja ettei jo tilitettyjä varoja voida ainakaan tilityspäivän jälkeen syntyneestä vastasaatavasta kuitata.
VASTINE
Vastineen perustelut
Suomen Maalarimestariliitto ja Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky ja sen henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies toimitusjohtaja Jorma Tarino ovat kanteeseen ja lisäkanteeseen vastatessaan lausuneet, että maalari Huovinen oli työskennellyt kommandiittiyhtiön palveluksessa 5.1.-20.4.1982. Tuolta ajalta Huoviselle oli rakennusalan vuosilomia koskevan työehtosopimuksen mukaisesti kertynyt tilitettävää lomapalkkaa yhteensä 685,20, oikeastaan 684,60 markkaa. Tästä kokonaismäärästä Huoviselle oli suoritettu ensimmäisen vuosineljänneksen osuus 489,30 markkaa palkkaennakkona. Koska Huovinen ei ollut noudattanut rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen mukaista neljän päivän irtisanomisaikaa toisen vuosineljänneksen osuus 195,30 markkaa oli kuitattu kokonaisuudessaan irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 3 kohdan mukaisesti. Kuitattu määrä 195,30 markkaa muodosti alle yhden kolmasosan koko lomakorvauksen määrästä. Työnantaja ei näin ollen ollut rikkonut kanteessa tarkoitetulla tavalla irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 3 kohtaa eikä vastaajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.
Työsopimuslain 26 §:n ja ulosottolain 4 luvun 6 §:n tarkoituksena oli työntekijän toimeentulon turvaaminen siinä tilanteessa, kun työnantaja käytti kuittausoikeuttaan. Muista aloista poiketen maalausalalla työsuhteet vaihtuivat usein. Vuosilomasopimuksen 5 §:n mukaan työntekijän päättäessä työsuhteensa työnantaja suoritti lomakorvauksen viimeistään seuraavan kuukauden 25 päivänä Postipankin Suomen Rakennusteollisuusliiton siirtotilille. Työntekijän lomapalkka, joka usein muodostui usean työnantajan tilittämistä lomakorvauksista, maksettiin Postipankin toimesta työntekijälle vuosilomia koskevan suosituksen mukaisesti määräytyvää loma-ajankohtaa ennen, yleensä kesäkuun lopussa. Ennen kesäloman alkamista Postipankkiin tilitetyt lomakorvaukset olivat työnantajan vallinnassa olevaa rahaa, olivathan ne työnantajaliiton tilillä. Se kävi lisäksi ilmi keskusverolautakunnan päätöksestä 14.2.1983 n:o 124 ja 10.6.1983 annetuista verohallituksen ohjeista lääninverovirastoille ja verotoimistoille. Tilitys työnantajaliiton tilille ei mainittujen päätöksen ja ohjeiden mukaisesti ollut ennakkoperintälain 10 §:ssä tarkoitettu palkanmaksu tai tilillemerkintä, joka synnyttäisi ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuuden. Vastaavasti voitiin palkansaajaa verottaa lomapalkasta vasta sen vuoden tulona, jolloin se oli tosiasiassa hänen nostettavissaan. Tämä merkitsi sitä, että palkanmaksu tapahtui lomakorvausten osalta vasta siinä tilanteessa, kun raha maksettiin työnantajaliiton tililtä työntekijälle. Maalaus- ja rakennusalalla oli ollut pitkäaikainen ja vakiintunut käytäntö, että työnantaja voi käyttää tilittämäänsä rahaa saamisensa kuittaamiseen työsopimuslain 26 §:n estämättä ennen lomapalkan työntekijälle maksamista.
Vastaajat ovat vastineessaan vastustaneet kannetta silläkin perusteella, ettei lomakorvaus kuulunut kuittausrajoitusten piiriin, mutta vastinetta kehitellessään ilmoittaneet, että lomakorvaus kuten lomapalkkakin tulivat kyllä kuittaussuojan piiriin, mutta vasta sitten kun se erääntyi maksettavaksi työntekijälle työnantajaliiton tililtä työehtosopimuksen mukaisen Postipankin tilitysjärjestelmän kautta.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Suomen Maalarimestariliitto ja Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky ja sen henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies toimitusjohtaja Jorma Tarino ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Suomen Maalarimestariliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 18.3.1981-28.2.1983 väliseksi ajaksi solmitun maalarinalan työehtosopimuksen osana olevan sopimuksen irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla 4 §:n 3 kohdassa on lausuttu, että jos työntekijä eroaa työstä irtisanomisaikaa noudattamatta, hän on velvollinen maksamaan työnantajalle irtisanomisajan palkkaa vastaavan määrän. Työnantaja voi periä tämän saamisensa kuittaamalla vastaavan määrän työntekijän saatavasta häneltä noudattaen mitä työsopimuslain 26 §:ssä on säädetty työnantajan kuittausoikeudesta. Viimeksi mainitun lainkohdan mukaan työnantaja ei saa kuitata työntekijän palkkasaamista vastasaamisellaan siltä osin kuin palkka lain mukaan on jätettävä ulosmittaamatta. Ulosottolain 4 luvun 6 §:n mukaan taas velallisen palkasta on jätettävä ulosmittaamatta kaksi kolmasosaa siitä, mitä palkasta tulee ulosmittauksen ja seuraavan palkanmaksupäivän väliselle ajalle. Kun ulosmittaus toimitetaan palkasta, jonka maksuaikoja ei ole ennalta määrätty, on ulosmittaamatta jätettävä kaksi kolmasosaa kustakin palkkaerästä.
Rakennustyöläisten Liiton jäsen maalari Hannu Pekka Huovinen on työskenneltyään toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa Suomen Maalarimestariliiton jäsenyrityksen Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky:n palveluksessa 5.1.-20.4.1982 eronnut viimeksi mainittuna päivänä työstä noudattamatta edellä mainitun irtisanomisen ja lomautuksen perusteista rakennusalalla tehdyn sopimuksen edellyttämää neljän työpäivän irtisanomisaikaa. Tämän menettelyn seurauksena työnantaja on pidättänyt irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 3 momentin määräykseen vedoten paitsi Huovisen varsinaisesta palkasta yhden kolmasosan hänen kesälomakorvauksensa kokonaisuudessaan. Työnantaja on perustanut menettelynsä siihen, että Huoviselle oli tullut työsuhteen johdosta maksaa lomakorvausta kaikkiaan 684,60 markkaa. Tästä määrästä hänelle oli maksettu jo aiemmin toimitettujen palkanmaksujen yhteydessä veron ennakonpidätyksen toimittamisen jälkeen käteen 489,30 markkaa. Kun viimeisen palkanmaksun yhteydessä vastaavasti käteen suoritettavan lomakorvauksen määrä oli 195,30 markkaa, eli siis vähemmän kuin yksi kolmasosaa Huoviselle työsuhteen perusteella ennakonpidätyksen toimittamisen jälkeen maksettavan lomakorvauksen kokonaismäärästä, työnantaja on katsonut tämän 195,30 markan määräisen lomakorvauksen kokonaan pidättäessään menetelleensä irtisanomissuojasopimuksen mukaisesti.
Edellä mainittuja ulosottolain säännöksiä ulosmittaamatta jätettävän palkan määrästä on työtuomioistuimen käsityksen mukaan tulkittava siten, että ulosmittauksen ulkopuolelle kuuluu paitsi kaksi kolmasosaa varsinaisesta palkasta niin myös saman suuruinen osa sen yhteydessä maksetusta lomakorvauksesta. Yhtiö ei siis olisi saanut väittämiinsä olosuhteisiin perustuen pidättää Huoviselle viimeisen palkanmaksun yhteydessä suoritettavaa lomakorvausta kokonaisuudessaan, vaan sen olisi tullut jättää kuittauksen ulkopuolelle siitä ulosottolain asianomaisen lainkohdan edellyttämät kaksi kolmasosaa. Rakennusalalla on kuitenkin esiintynyt myös kommandiittiyhtiön menettelyn mukaista käytäntöä kuittaustapauksissa. Asia on muutoinkin ollut tulkinnanvarainen ja vaikeaselkoinen. Yhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen ei sen vuoksi olekaan näytetty syyllistyneen tähän virheelliseen menettelyyn tietensä työehtosopimuksen määräystä rikkoen. Työnantajaliitonkaan ei näissä olosuhteissa voida katsoa syyllistyneen menettelyllään valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.
Mitä sitten tulee osapuolten välille syntyneeseen laajempaan erimielisyyteen rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen tarkoittaman lomakorvauksen ja lomapalkan kuittaussuojasta, työtuomioistuin toteaa seuraavaa: Rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 4 ja 5 §:n mukaan lomapalkan ja lomakorvauksen maksaminen työntekijälle tapahtuu Postipankin välityksellä välittömästi ennen vuosiloman alkamista normaalisti siten, että työnantaja maksaa kunkin kalenterikuukauden aikana lopputilin saaneen työntekijän lomakorvauksen viimeistään seuraavan kuukauden 25 päivänä ja muun työntekijän lomapalkat kultakin vuosineljännekseltä viimeistään vuosineljänneksen päättymistä seuranneen kuukauden 25 päivänä Postipankin Suomen Rakennusteollisuusliiton siirtotilille, josta ne sitten maksetaan aikanaan työntekijälle.
Arvosteltaessa sitä kysymystä, olisiko kutakin Postipankkiin tapahtuvaa tilitystä tarkasteltava kuittaussuojan kannalta omana eränään siten, että työnantajan olisi suoritettava kuittaaminen vain kunkin tilityksen yhteydessä sitä ennen syntyneestä vastasaatavasta ja että jo tilitettyjä varoja ei enää voitaisi käyttää tilityksen jälkeen syntyneen vastasaatavan kuittauskohteena, työtuomioistuin toteaa, että tällä kohden kumpikaan asianosaisista ei ole esittänyt riittävää selvitystä sen paremmin osallisten tarkoituksesta kuin mahdollisesta vakiintuneesta käytännöstä, eikä kysymystä ole valaistu yhdelläkään työnantajan ja työntekijän välille syntynyttä riitaa koskevalla esimerkillä. Nämä seikat ovat vaikeuttaneet kanteessa yleisessä muodossa esitetyn riitakysymyksen ratkaisemista. Voidaan kuitenkin esittää seuraavia toteamuksia. Ulosottolain 4 luvun 6 b §:n 2 momentin mukaan ulosmittaamatta jätettävän palkan osa lasketaan siitä määrästä, joka on jäänyt jäljelle, kun laissa säädetty pidätys veron ennakkoperintää varten on toimitettu. Keskusverolautakunta on lainvoimaisessa päätöksessään 14.2.1983 n:o 124 ottanut kannan, jonka mukaan ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuus syntyy vasta silloin, kun lomapalkat tosiasiassa maksetaan palkansaajalle tai merkitään hänen käytettävissään olevalle tilille. Lomapalkan maksu työnantajaliiton tilille ei tämän mukaisesti ole siten ennakkoperintälain 10 §:ssä tarkoitettu palkanmaksu tai tilille merkintä, joka synnyttäisi ennakonpidätyksen toimittamisvelvollisuuden. Vastaavasti päätöksen mukaan palkansaajaa voitiin verottaa lomapalkasta vasta sen vuoden tulona, jolloin se on tosiasiassa hänen nostettavissaan.
Asianosaiset ovat olleet eri mieltä siitä, milloin riidanalaisissa tapauksissa lomapalkan tai lomakorvauksen on katsottava erääntyneen. Palkkaturvalakia käytäntöön sovellettaessa lomapalkan ja lomakorvauksen erääntymispäivinä on pidetty vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitettuja tilityspäiviä. Soveltaessaan työsopimuslain 22 §:n 5 momentin säännöstä korkein oikeus on katsonut työsuhteesta johtuneen saatavan suorituksen viivästyneen, jollei vuosilomakorvausta ole työsuhteen päätyttyä suoritettu juuri mainitun työehtosopimuksen 5 §:ssä sovitussa ajassa. Tässä yhteydessä kysymyksellä siitä, milloin lomapalkan tai lomakorvauksen on katsottava erääntyvän, ei kuitenkaan ole ratkaisevaa merkitystä, koska saatavan erääntyminen ei merkitse sitä, etteikö tuon erääntymishetken jälkeen sitä vastaan voitaisi esittää kuittausvaatimusta vastasaatavalla, joka ennen pääsaatavan maksamista tai perimistä on erääntyneenä pääsaatavan kanssa vastakkain.
Jutussa esitetyn selvityksen perusteella voidaan vielä todeta, että mikäli työnantaja pyytää palauttamaan Postipankkiin tilittämänsä työntekijän lomapalkan, palauttaa Postipankki anotun erän takaisin työnantajalle. Mikäli lomapalkka koostuu eri työnantajien tilityksistä, palauttaa Postipankki korkeintaan sen summan, jonka sitä pyytänyt työnantaja on itse tilittänyt Postipankkiin. Tämä osoittaa työtuomioistuimen käsityksen mukaan sen, että työnantajan postisiirtotilille suorittama lomapalkan tilitys ei ainakaan nykyisin vallitsevan käytännön mukaan merkitse työntekijän saatavan suorittamista työntekijälle tämän lukuun toteutettavaan vallintaan, vaan että tilitetyt varat tosiasiassa voivat edelleenkin olla ainakin kuittauksen kannalta työnantajan määräysvallassa. Näin ollen kanteessa tarkoitetussa tapauksessa työntekijän saatava ja työnantajalle työntekijän irtisanomisaikaa noudattamatta tapahtuneesta eroamisesta työstä johtuva irtisanomisajan palkkaa vastaava tai muukin saatava voivat tilittämisen jälkeenkin olla vastakkain ja työnantajan saatavakin erääntynyt ennen työntekijän pääsaatavan suoritusta. Jutussa todistajanlausumin esitetty selvitys ei myöskään tue sitä käsitystä, että asianosaisliitot kuittausoikeudesta sopiessaan olisivat tarkoittaneet rajoittaa sitä kanteessa lausutuin tavoin toisin kuin yleinen käytäntö kuittaustapauksissa edellyttää. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että kanteen tilittämiseen liittyvässä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa tilitystä sinänsä ainakaan yleisesti voitaisiin pitää sellaisena kuittaamisen kannalta katsottuna omana eränään, että kuittaaminen olisi suoritettava vain kunkin tilityksen yhteydessä ja etteikö jo tilitettyjä varoja voitaisi tilitys
päivän jälkeenkin erääntyneestä vastasaatavasta kuitata mikäli kuittauksen edellytykset muutoin ovat olemassa.
Vaikka vastaajat ovat aluksi vastineessaan vastustaneet kanteen hyväksymistä silläkin perusteella, ettei lomakorvaus heidän käsityksensä mukaan kuulu lainkaan kuittausrajoitusten piiriin, ne ovat kuitenkin myöhemmin asian käsittelyn aikana luopuneet tästä kannastaan ja ilmoittaneet pitävänsä lomakorvausta kuten lomapalkkaakin sinänsä kuittausrajoitusten piiriin kuuluvina erinä. Tästä seikasta ei siis asianosaisten välillä enää vallitse erimielisyyttä.
Tuomiolauselma
Enemmän lausunnon antaminen siitä seikasta, koskeeko kuittaussuoja rakennusalan vuosilomasopimuksen tarkoittamaa lomapalkkaa ja lomakorvausta yleensä, raukeaa.
Työtuomioistuin vahvistaa, että Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky on menetellyt työehtosopimuksen määräysten vastaisesti periessään Huovisen palkanmaksun yhteydessä maksettavan lomakorvauksen edellä kerrotuin tavoin kokonaisuudessaan.
Sen sijaan hylätään vaatimus sen vahvistamisesta, että kutakin Postipankkiin tapahtuvaa tilitystä on tarkasteltava kuittaamisen kannalta omana eränään, että kuittaaminen on suoritettava kunkin tilityksen yhteydessä ja että jo tilitettyjä varoja ei voida ainakaan tilityspäivän jälkeen syntyneestä vastasaatavasta kuitata ja Rakennuspinnoite Jorma Tarino Ky:öön ja Jorma Tarinoon sekä työnantajaliittoon kohdistetut hyvityssakkovaatimukset.
Asianosaiset saavat asian laatu huomioon ottaen pitää oikeudenkäyntikulut omana vahinkonaan.
Jäsenet: Lehtikunnas, puheenjohtaja, Tiitinen, Airaksinen, Jussila, Kuivanen ja Vertanen.
Tuomio oli yksimielinen.