22.3.1973

3 § Irtisanomissuojaa koskeva sopimus

Mom. 1. Keskusjärjestöjen 22.2.1966 allekirjoittama irtisanomissuojaa koskeva sopimus allekirjoituspöytäkirjoineen sitoo tämän työehtosopimuksen osana sopimuspuolia ja niiden jäseniä.

Irtisanomissuojaa koskeva sopimus on allekirjoituspöytäkirjoineen liitetty tähän työehtosopimukseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Suorituspalkka

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mom. 6. Milloin työntekijä työnantajan määräyksestä joutuu keskeyttämään aloittamansa sovitun urakan muun työn takia, eikä keskeytyksen aiheuttanutta työtä voida järjestää urakalla, maksetaan työntekijälle keskeytyksen ajalta, enintään kuitenkin 6 työpäivältä, hänen keskituntiansionsa mukainen palkka. Jos tuntityö jatkuu kauemmin kuin 6 työpäivää, maksetaan sen jälkeiseltä tuntityöajalta aikapalkka.

Jos työntekijän suorittama urakkatyö keskeytyy jonkin työnantajasta riippuvan syyn vuoksi, ja hän välittömästi tästä työnjohdolle ilmoittaa, on hänelle pyrittävä järjestämään muuta työtä. Tästä työstä hänelle maksetaan, mikäli keskeytys on puolta tuntia pitempi eikä työtä voida teettää urakkatyönä 85 % hänen keskituntiansionsa mukaisesta palkasta, enintään kuitenkin 6 työpäivältä.

Tämän momentin 2 kappaleen määräyksiä on noudatettava myös urakkatyötä tekevän työntekijän koneen rikkoutuessa, ellei sitä voida lukea asianomaisen työntekijän syyksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Suorituspalkka

Mom 6 Työnantajan määräyksestä tapahtuvaa urakan keskeyttämistä koskevat määräykset on säilytetty entisinä. Työehtosopimuksen määräys niitä tapauksia silmälläpitäen, joissa urakka keskeytyy jonkin muun työnantajasta riippuvan syyn kuin varsinaisen työnjohdollisen määräyksen vuoksi, on samoin säilytetty entisen kaltaisena. Tällöin tehdystä työstä maksetaan, mikäli keskeytys on puolta tuntia pitempi, 85 % työntekijäin keskituntiansion mukaisesta palkasta, enintään kuitenkin kuudelta työpäivältä. Vastaavaa määräystä noudatetaan urakkatyöntekijän koneen rikkoutuessa, ellei rikkoutumista voida lukea työntekijän syyksi.

Edellä sanottua sovellettaessa on huomattava, että korvaus suoritetaan ainoastaan tehdystä työstä. Jos työntekijälle sen sijaan keskeytyksen sattuessa ei voida osoittaa työtä, sovelletaan työsopimuslain 27 §:n säännöksiä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 3 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojasopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Keskusliitot ovat kansainvälisen työkonferenssin kesäkuun 26 päivänä 1963 hyväksymän työsuhteen päättämistä koskevan suosituksen mukaisesti tehneet seuraavan sopimuksen irtisanomisessa ja lomauttamisessa noudatettavista ehdoista ja menettelytavoista:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 §

Työnantaja älköön irtisanako tai lomauttako yksityistä työntekijää ilman asiallista perustetta. Jos hän syyllistyy tällaiseen toimenpiteeseen, hän on velvollinen maksamaan työntekijälle korvauksen.

Asiallisina perusteina pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, joiden perusteella yrityksen työntekijämäärää joudutaan supistamaan. Tällaisina perusteina pidetään myös mm. sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenen Oy Wärtsilä Ab:n Turun telakan kaikki nosturinkuljettajat olivat 25.9.1972 jääneet saapumatta työhön aamulla kello 7 työajan alkaessa. Muut telakan työntekijät kuten 136 Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoon kuuluvaa varustelusähkömiestä olivat sen sijaan saapuneet normaalisti työhön. Muun muassa näille sähkömiehille oli kuitenkin kello 8 ilmoitettu, että heidät lomautetaan nosturinkuljettajien lakon vuoksi. Samalla heitä oli kehotettu epämääräisesti joskus aamulla tulemaan katsomaan, milloin työt voidaan aloittaa. Tätä ennen ei syntyneestä tilanteesta ollut keskusteltu työnantajan ja telakan pääluottamusmiehen taikka sähkömiesten luottamusmiehen kesken. Telakan pääluottamusmies oli jo kello 8.30 ilmoittanut työnantajan edustajalle, että nosturinkuljettajien lakko päättyy aamuvuoron osalta kello 11 ja iltavuoron osalta kello 15. Tällöin olivat varustelusähkömiehet kuitenkin työnantajan kehotuksesta poistuneet telakan alueelta eikä heitä ollut saatu työhön ennen kuin kello 7 seuraavana aamuna. Näille varustelusähkömiehille oli kuitenkin syyskuun 25 päivältä maksettu palkka vain ajalta 7.00-8.00, vaikka he olivat senkin jälkeen olleet työnantajan käytettävissä poistuen työpaikalta vasta saatuaan siihen työnantajalta nimenomaisen kehotuksen. Mikäli kerrottu työnantajan toimenpide oli tarkoitettu lomauttamiseksi, sillä oli rikottu irtisanomissuojasopimuksen lomauttamista koskevia määräyksiä. Nimitettiinpä toimenpidettä lomauttamiseksi tai muuksi, ei sitä 25.9.1972 aamulla kello 8 vallinneissa olosuhteissa voitu varustelusähkömiesten osalta pitää asiallisena eikä edes tarpeellisena. Sähkötöiden suorittamiseen tarvitaan yhtä laivaa kohden noin 50.000-60.000 työtuntia, ja näistä alle 50 tuntia vaatii nosturin käyttöä. Sähkötyöt telakalla rakenteilla olevissa laivoissa olivat 25.9.1972 olleet sellaisessa vaiheessa, että pääosa nostureita vaativista töistä kuten kaiken raskaan materiaalin niin kuin kaapelikelojen ja kulmarautojen nosto laivoihin oli jo tehty, ja työt olisivat voineet jatkua häiriöttä ainakin viikon nosturien seisomisesta huolimatta. Sähkötyöt olivat olleet sellaisessa vaiheessa, että niiden suorittaminen ei riippunut esimerkiksi metallimiesten työstä, joten näidenkään jääminen nosturilakon vuoksi pois työstä ei olisi haitannut sähkömiesten työntekoa. Tapahtumien kulku osoitti selvästi, että Oy Wärtsilä Ab:n toimenpide oli tarkoitettu painostustoimeksi nosturinkuljettajien työtaistelun lopettamiseksi. Näin ollen työnantaja oli kohdistanut työehtosopimuksen vastaisen työtaistelutoimenpiteen työntekijäryhmään, jolla ei ollut mitään tekemistä käynnissä olleen työtaistelun kanssa. Työtaisteluun oli lisäksi ryhdytty yrittämättäkään selvittää, millaiset edellytykset olisi ollut töiden normaalin kulun takaamiseksi työtaistelun ulkopuolella oleville. Suomen Sähköalantyöntekijäin Liiton saatua tiedon tapahtumista aamulla 25.9.1972 oli liitosta otettu heti yhteyttä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliittoon ja vaadittu sitä huolehtimaan työtaistelun lopettamisesta. Työnantajaliitto ei tästä huolimatta ollut kehottanut yhtiötä peruuttamaan toimenpiteitään.

Näillä perusteilla Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto on vaatinut Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Oy Wärtsilä Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Lisäksi kantajaliitto on vaatinut vahvistettavaksi, että Oy Wärtsilä Ab on velvollinen suorittamaan kysymyksessä oleville 136:lle Suomen Sähköalantyöntekijäin Liittoon kuuluvalle varustelusähkömiehelle korvauksena seitsemän tunnin palkkaa vastaavan määrän.

Kanteen johdosta Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Wärtsilä Ab ovat lausuneet, että kanteessa ei ole esitetty, millä tavalla työnantajan työtaistelutoimenpiteiksi väitetyt toimet olisivat kohdistuneet työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Kannetta ei näin ollen epämääräisyytensä ja yksilöimättömyytensä vuoksi voitu ottaa tutkittavaksi. Siltä varalta että kanne kuitenkin tutkittaisiin, Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja yhtiö ovat lausuneet, että nosturinkuljettajat ovat telakalla avainasemassa oleva työntekijäryhmä. Kaiken laivoissa suoritettavan varustelutyön suunnitelmanmukainen edistyminen riippuu nimittäin heidän työskentelystään. Turun telakalla olivat nosturinkuljettajat jääneet ilman ennakkovaroitusta 25.9.1972 aamulla pois työstä. Työnantaja ei tuolloin ollut tiennyt, missä nosturinkuljettajat olivat ja kuinka kauan he tulisivat jatkamaan työnseisausta. Työnantajan edustajat olivat yrittäneet tavoittaa pääluottamusmiestä siinä onnistumatta. Uhkaavan kaaoksen välttämiseksi oli asiassa ollut tehtävä ratkaisu pian. Työntekijöille oli näin jouduttu ilmoittamaan, ettei heille nosturinkuljettajien lakon vuoksi voitu järjestää työtä. Työntekijöitä oli kuitenkin kehotettu saapumaan takaisin työpaikalle työtuntijärjestelmän mukaisen ruokailutauon jälkeen kello 12 aikaan, siltä varalta, että lakossa olleet palaisivat työhön, ja joka tapauksessa seuraavana aamuna normaalisti kello 7. Samalla työntekijöille oli ilmoitettu, että työnantajan velvollisuus maksaa palkkaa lakkasi kello 8, koskei työtä voitu tehdä.

Sähkömiesten työntekomahdollisuuksista nosturinkuljettajien lakon aikana vastaajat ovat lausuneet, että jos nosturit eivät työskentele, vaarantuvat laivoissa työskentelevien työturvallisuus ja laivojen paloturvallisuus siinä määrin, ettei laivoissa voida työskennellä. Laivoissa työskentelevät työntekijät joutuvat jatkuvasti nostamaan laivoihin tarvikkeita, työkaluja ja muuta. Sähkömiehet samoin kuin muutkin työntekijäryhmät tarvitsevat nosturia siis jatkuvasti eikä kantajan esittämin tavoin voida erottaa ajanjaksoja, jolloin selvittäisiin ilman niitä. Kantajan esittämä rinnastus nosturien käyttötuntien osalta rakennettavissa laivoissa vaadittaviin sähkötyötunteihin oli niin ikään mahdoton. Eri työntekijäryhmien työt laivalla nivoutuvat toisiinsa ja sähkömiehet tarvitsevat jatkuvasti muiden ammattiryhmien apua ja päinvastoin. Koko laivan valmistus perustuu lisäksi erittäin tarkkaan ajoitukseen ja eri töiden ja työkokonaisuuksien valmistusaikatauluun, jota on seurattava. Mikäli tämä ohjelma ja sen sisältämät työt ja työvaiheet joutuisivat epäjärjestykseen, olisivat seurauksena eri töiden päällekkäisyys ja se, että eri työntekijät joutuisivat myöhemmissä vaiheissa odottamaan töitä. Se, että kysymyksessä ei ollut mikään kantajan väittämä painostustoimenpide, kävi selville siitäkin, että telakalla tapahtumahetkellä työskennelleistä 286 sähköalan työntekijästä 136 joutui lopettamaan työnsä. Muut 150 sen sijaan saattoivat jatkaa työtään, joka ei ollut siinä määrin nostureista riippuvaista. Lomauttamispäätös oli jo tehty, kun telakan pääluottamusmies tapahtuma-aamuna vasta noin kello 8.30 oli kertonut kuulleensa, että työnseisaus tulisi päättymään aamuvuoron osalta kello 11 ja iltavuoron osalta alkamaan kello 15 ja päättymään kello 19.

Näillä perusteilla, kun siis ei ollut väitettykään, että työnantajan toimenpiteet olisivat kohdistuneet työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n edellyttämin tavoin työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen ja kun painostustarkoitusta ei ollut mitenkään näytetty, ei työnantajaa voitu tuomita hyvityssakkoon. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli saanut tapahtumista tiedon puhelimitse useita tunteja niiden jälkeen eikä liitto ollut voinut vaikuttaa tehdyn päätöksen syntymiseen ja toteutumiseen. Näin ollen ei myöskään liitto ollut voinut syyllistyä työrauhavelvollisuuden laiminlyömiseen. Näillä perusteilla Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Oy Wärtsilä Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja toteaa, että kanne on jonkin verran sekavasti yksilöity kanteessa mainitun korvausvaatimuksen perusteiden osalta. Työtuomioistuin katsoo kanteesta kuitenkin ilmenevän, että korvausvaatimus on haluttu perustaa irtisanomissuojasopimuksen määräyksiin eikä siis työsopimuslain säännöksiin. Näin ollen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton vaatimuksen kanteen jättämisestä tutkimatta.

Tutkiessaan näin ollen jutun työtuomioistuin katsoo asiassa käyneen selville, että Oy Wärtsilä Ab:n Turun telakan nosturinkuljettajien jäätyä 25.9.1972 aamulla ennakolta ilmoittamatta saapumatta työhön, työnantaja, jolle ei tämän lakon alettua ollut ilmoitettu sen kestoaikaa, on ennen kello 8 ilmoittanut osalle telakan muista työntekijöistä, näiden joukossa kanteessa tarkoitetuille 136 varustelusähkömiehelle, töiden siltä päivältä päättyvän kello 8, kehottaen samalla näitä palaamaan työpaikalle seuraavana aamuna. Nosturinkuljettajien lakon päätyttyä jo samana päivänä ovat myös mainittujen sähkömiesten työt alkaneet seuraavana päivänä normaalisti. Sähkömiehille ei ole poissaolon ajalta 25.9.1972 kello 8:sta lähtien eli seitsemältä tunnilta maksettu palkkaa. Kantajaliitto katsoo työnantajan tällä menettelyllään syyllistyneen työehtosopimuksen vastaiseen työtaisteluun, jolla pyrittiin painostamaan nosturinkuljettajia lakon lopettamiseen, ja katsoo sähkömiesten olevan oikeutettuja saamaan työehtosopimuksen vastaisen lomautuksen ajalta menettämänsä palkan. Vastaajat taas ovat vastineesta selviävin tavoin ilmoittaneet yhtiön menettelyn johtuneen yksinomaan siitä, ettei sähkömiesten töiden jatkamiselle syntyneessä tilanteessa etenkin töiden järjestelyn ja työturvallisuuden huomioon ottaen ollut edellytyksiä.

Kun kanteessa ei siis ole väitetty puheena olevien työntekijäin työn keskeyttämisellä pyrityn mitenkään vaikuttamaan kantajaliiton jäsenten työsuhteisiin, vaan katsottu työsuluksi väitetyn menettelyn yksinomaisena tarkoituksena olleen nosturinkuljettajien lakon lopettamisen, ja kun työnantajan väitetty menettely ei siis ole työtaisteluna voinut kohdistua asianosaisliittojen väliseen työehtosopimukseen taikka sen yksityiseen määräykseen, työtuomioistuin hylkää Oy Wärtsilä Ab:tä ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimukset.

Kanteessa on vielä vaadittu, että Oy Wärtsilä Ab velvoitettaisiin irtisanomissuojasopimuksen perusteella maksamaan puheena oleville työntekijöille sanotun sopimuksen mukaisena korvauksena keskituntiansion mukaisen palkan seitsemältä tunnilta. Työtuomioistuin toteaa vaatimuksen hyväksymisen edellyttävän, että töiden keskeyttämistä olisi pidettävä irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana lomauttamisena ja että se on tapahtunut ilman sopimuksessa tarkoitettua asiallista perustetta. Koska jutussa on jäänyt selvittämättä, että töiden keskeyttämistä kerrotussa tilanteessa olisi pidettävä irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana lomauttamisena, ja kun toisaalta on vielä selvitetty, että keskeyttäminen on vallinneissa oloissa ollut töiden järjestelyn ja työntekijöiden työturvallisuuden kannalta aiheellista eikä se näin ollen ole tapahtunut ilman asiallista perustetta, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä kanteen myös tältä osalta.

Suomen Sähköalantyöntekijäin Liitto velvoitetaan korvaamaan Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Oy Wärtsilä Ab:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 500 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta puheenjohtaja, Lampi, Järvenpää, Svartström, Aranto, Vihma, Kaski, Lankinen ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.