19.6.2012

ASIAN TAUSTA

Kuluttaja-asiamies on 30.3.2011 antamallaan päätöksellä asiassa KUV/2073/43/2011 kieltänyt OPR-Vakuus Oy:tä 50.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajaluoton mainonnassa ilmenee luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, ellei mainonnassa ilmoiteta samalla myös luoton todellista vuosikorkoa, luoton korkoa ja muita luottokustannuksia, luoton määrää tai luottorajaa, luottosopimuksen kestoa sekä luoton ja luottokustannusten yhteismäärää selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla siten, että tiedot annetaan edustavan esimerkin avulla.

Päätöksen mukaan OPR-Vakuus Oy:n menettelyä on pidettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 3 §:n sekä 7 luvun 8 §:n vastaisena.

OPR-Vakuus Oy ei ole vastustanut kuluttaja-asiamiehen päätöstä kahdeksan päivän kuluessa siitä tiedon saatuaan, joten päätös on jäänyt pysyväksi.

Kuluttaja-asiamiehen mukaan OPR-Vakuus Oy on mainitun kiellon määräämisen jälkeen toteuttanut uuden kuluttajaluoton mainos-kampanjan alkaen 18.4.2011 ja jatkuen vielä kesällä 2011.

HAKEMUS

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on ensisijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus tuomitsee kuluttaja-asiamiehen 30.3.2011 OPR-Vakuus Oy:lle asiassa KUV/2073/43/2011 määräämän kiellon tehosteeksi asetetun 50.000 euron uhkasakon yhtiön maksettavaksi, että markkinaoikeus pysyttää kiellon edelleen voimassa ja että markkinaoikeus tehostaa kieltoa nykyistä suuremmalla 100.000 euron uhkasakolla.

Kuluttaja-asiamies on toissijaisesti vaatinut, että markkinaoikeus kieltää OPR-Vakuus Oy:tä 100.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajaluoton mainonnassa ilmenee luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, ellei mainonnassa ilmoiteta samalla myös luoton todellista vuosikorkoa, luoton korkoa ja muita luottokustannuksia, luoton määrää tai luottorajaa, luottosopimuksen kestoa sekä luoton ja luottokustannusten yhteismäärää edustavan esimerkin avulla selkeästi ja helposti havaittavalla tavalla.

Perusteet

Hakemus perustuu OPR-Vakuus Oy:n markkinoinnissaan antamien tietojen esittämistapaan, ei tietojen sisällön lainmukaisuuteen.

OPR-Vakuus Oy on markkinoinut kuluttajaluottoja ympäri Suomea samanaikaisesti 33 paikkakunnalla ja noin 4.770 julisteella alkaen 18.4.2011 ja jatkuen vielä kesällä 2011. Kampanjassa on käytetty kolmea eri kadunvarsimainosta. Mainokset ovat sijainneet muun muassa ajoratojen keskellä olevilla korokkeilla ja vilkasliikenteisen autotien reunassa.

Kuluttaja-asiamiehen määräämää kieltoa on perusteltu lausumalla muun muassa, että sen määräämisen perusteena olleiden mainosten ”tiedot on esitetty hyvin pienellä tekstillä siten, että tietoja on muuten kuin lähietäisyydeltä lähes mahdotonta havaita”.

OPR-Vakuus Oy:n hakemuksen kohteena oleva markkinointi on ollut kuluttaja-asiamiehen määräämän kiellon vastaista kahden kadunvarsimainoksen osalta. Molemmissa mainostauluissa on ylhäällä ollut teksti ”pikavippi.fi”, ja sen alla ensimmäisessä mainoksessa on todettu luoton määrä ”50–2500 €” ja toisessa mainoksessa luoton takaisinmaksuaika ”7 pv–24 kk”. Nämä tekstit ovat vieneet lähes kolme neljäsosaa mainostaulujen pinta-alasta.

Lisäksi huomattavasti pienemmällä kirjasinkoolla ensimmäisessä mainostaulussa on ollut teksti ”Laina-aika 7 pv–24 kk, erät 1–24 kpl, korko 0–19%, toim.kulut 10–120€, hoitokulu 0–5€/kk. Tod.vuosik. 2500€/24kk lainalle on 31,62% ja tak.maksu 3287,04€.” ja toisessa mainostaulussa teksti ”Summat 50–2500€, erät 1–24 kpl, korko 0–19%, toim.kulut 10–120€, hoitokulu 0–5€/kk. Tod.vuosik. 2500€/24kk lainalle on 31,62 % ja tak.maksu 3287,04€.”

Kuluttajansuojalain 7 luvun säännökset ovat erityissäännöksiä suhteessa saman lain 2 luvun säännöksiin, eikä jälkimmäisillä tai niin sanotun sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin (2005/29/EY) säännöksillä ole mitään arviointia rajoittavaa merkitystä kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n 1 momentissa säädetyn tiedonanto-velvollisuuden rikkomisen arvioinnin kannalta. Lisäksi todettu tiedonantovelvollisuus on laajempi kuin mitä niin sanotun kulutusluottodirektiivin (2008/48/EY) 4 artiklassa on edellytetty. Mainittu artikla ei edellytä täysharmonisointia vaan se mahdollistaa jäsenvaltiolle harkintavallan säätää kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n 1 momentin mukaisesta laajemmasta tiedonantovelvollisuudesta.

Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä edellytetyt tiedot tulee antaa kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 2 kohta huomioon ottaen selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla.

Edellä todetut pienet tekstit mainostaulujen alaosassa on esitetty siten, että tiedot eivät käytännössä ole olleet lainkaan luettavissa tavanomaiselta havainnointietäisyydeltä. Kadunvarsimainos on mainosvälineenä suhteellisen pienikokoinen, ja kuluttajat kohtaavat sen usein liikkuessaan moottoriajoneuvossa, polkupyörällä tai jalan. Joka tapauksessa kuluttajan huomio on kiinnittynyt mainosten pääviestinä ilmoitettuihin luoton määrään tai maksuaikaan, eikä pienellä kirjoitettu tieto mainosten alalaidassa ole kiinnittänyt kuluttajan huomiota. Näin ollen mainokset eivät ole täyttäneet markkinoinnissa annettavien tietojen selkeyden ja helpon havaittavuuden vaatimuksia.

Kun lainsäädäntö edellyttää mainoksessa annettavan suhteellisen paljon tietoja kuluttajaluotosta, markkinoijan tulee kiinnittää erityistä huomiota käytettävän mainosvälineen valintaan. Mainosväline tulee valita niin, että lain asettamat vaatimukset on mahdollista myös käytännössä toteuttaa. Tästä seuraa, että luottosopimuksen ehtoja sisältävää kuluttajaluoton markkinointia ei välttämättä voi tosiasiassa toteuttaa kaikissa mainosvälineissä.

Lisäksi on syytä todeta, että OPR-Vakuus Oy on jatkanut kiellon vastaista markkinointia vielä senkin jälkeen, kun kuluttaja-asiamies on kuullut yhtiötä 3.5.2011 päivätyllä kirjeellä, jossa on esitetty, että yhtiön mainokset sijaitsivat tuolloin esimerkiksi vilkasliikenteisen autotien reunassa ja että mainosten alalaidassa olleita tietoja oli ollut mahdotonta havaita liikkeellä olevasta autosta.

VASTAUS

Vaatimus

OPR-Vakuus Oy on vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Joka tapauksessa uhkasakkoa ei tule asettaa 50.000 euroa suurempana.

Perusteet

Harkittaessa kuluttaja-asiamiehen kiellossaan asettaman uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi vastaajan menettelyä tulee arvioida nimenomaan kiellossa esille tuotujen seikkojen valossa. Kiellon tarkoituksena on ollut ainoastaan kieltää mainonta, joka sisältää liian pientä tekstiä siten, että sitä ei voitaisi lukea tavanomaiselta näköetäisyydeltä tai havaita muutoin kuin lähietäisyydeltä.

OPR-Vakuus Oy on suurentanut mainostensa alareunassa olevan tekstin fonttikokoa 34 prosenttia kiellon antamisen jälkeen. Suurentamisen jälkeen kyseinen teksti on ollut luettavissa kiellossa edellytetyllä tavalla.

Niin sanotun kulutusluottodirektiivin (2008/48/EY) 4 artiklan 2 kohta huomioon ottaen kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä edellytetyt tiedot tulee antaa selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi edustavan esimerkin avulla.

Kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa on perusteltu kiellon rikkomista sellaisilla seikoilla, kuten tekstin havaittavuudella liikkeellä olevasta autosta, joita ei ole tuotu esiin itse kiellossa. On selvää, että uhkasakolla tehostetun kiellon tarkoituksena ei ole ollut kieltää mainontaa vilkasliikenteisen autotien reunaan lyhtypylväisiin sijoitetuilla mainoksilla.

Kuluttaja-asiamies on esittänyt vastaajalle ensimmäisen kerran vasta 3.5.2011, että mainosten alareunassa kirjoitettuja tietoja olisi mahdotonta havaita liikkeellä olevasta autosta.

Kuluttaja-asiamiehen määräämän kiellon sisällön yksilöinti ja tarkka määrittely on tärkeää sen johdosta, että taholla, jota kielto koskee, olisi kiellon perusteella riittävät edellytykset arvioida, vastustaako se kiellon asettamista.

Todetut seikat huomioon ottaen kuluttaja-asiamiehen vaatimus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi on hylättävä.

OPR-Vakuus Oy ei vastusta kuluttaja-asiamiehen vaatimusta 30.3.2011 annetun kiellon pysyttämistä edelleen voimassa. Kiellon tehostamiselle nykyistä suuremmalla uhkasakolla ei kuitenkaan ole perusteita, koska kieltoa ei ole rikottu. Kuluttaja-asiamiehen toissijainen vaatimus tulee hylätä, koska se on vastaavansisältöinen suhteessa edellä todettuun kiellon voimassa pysyttämistä koskevaan vaatimukseen, jota OPR-Vakuus Oy ei vastusta.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Kuluttaja-asiamies

1. Kaksi ulkomainostelineissä ollutta OPR-Vakuus Oy:n mainosta
2. Mainosten levityslistat
3. Valokuvia kadunvarsimainoksista Helsingin Itäväylältä ja Herttoniemestä 15.7.2011
4. OPR-Vakuus Oy:n lausuma kuluttaja-asiamiehelle 18.5.2011

OPR-Vakuus Oy

1. Kuluttaja-asiamiehen 30.3.2011 määräämä kielto
2. OPR-Vakuus Oy:n kaksi mainosta, joihin 30.3.2011 määrätyssä kiellossa on viitattu
3. OPR-Vakuus Oy:n kaksi mainosta 30.3.2011 määrätyn kiellon jälkeen
4. OPR-Vakuus Oy:n kirje kuluttaja-asiamiehelle 11.3.2011

Henkilötodistelu

OPR-Vakuus Oy

1. X, OPR-Vakuus Oy:n hallituksen jäsen, todistelu-tarkoituksessa

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Kuluttaja-asiamiehen markkinaoikeuteen 28.10.2011 saapuneen hakemuksen mukaan OPR-Vakuus Oy on alkaen 18.4.2011 ja jatkuen vielä saman vuoden kesällä toteuttanut niin sanottujen pikalainojen markkinointia Pikavippi.fi-nimellä kadunvarsimainoksilla, joista kaksi on ollut kuluttaja-asiamiehen 30.3.2011 määräämän kiellon vastaisia. Kummassakin mainostauluissa on ylhäällä ollut teksti ”pikavippi.fi”, ja sen alla ensimmäisessä mainoksessa on todettu luoton määrä ”50–2500 €” ja toisessa mainoksessa luoton takaisinmaksuaika ”7 pv–24 kk”. Nämä tekstit ovat vieneet lähes kolme neljäsosaa mainostaulujen pinta-alasta. Lisäksi huomattavasti pienemmällä kirjasinkoolla ensimmäisessä mainostaulussa on ollut teksti ”Laina-aika 7 pv–24 kk, erät 1–24 kpl, korko 0–19%, toim.kulut 10–120€, hoitokulu 0–5€/kk. Tod.vuosik. 2500€/24kk lainalle on 31,62% ja tak.maksu 3287,04€.” ja toisessa mainostaulussa teksti ”Summat 50–2500€, erät 1–24 kpl, korko 0–19%, toim.kulut 10–120€, hoitokulu 0–5€/kk. Tod.vuosik. 2500€/24kk lainalle on 31,62 % ja tak.maksu 3287,04€.”

Kuluttaja-asiamies on saattanut todetun markkinoinnin markkinaoikeuden arvioitavaksi ensisijaisesti kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä tarkoitettujen tietojen esittämistavan lainmukaisuutta koskevana kysymyksenä. Kuluttaja-asiamies on myös markkinaoikeudessa nimenomaisesti ilmoittanut, ettei oikeudenkäynnin kohteena ole edellä mainitun pykälän 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettujen maksuerien määrän ilmoittaminen.

Asiassa on nyt arvioitavana se, onko edellä mainittu markkinointi ollut kuluttaja-asiamiehen 30.3.2011 antamallaan päätöksellä asiassa KUV/2073/43/2011 määräämän 50.000 euron sakon uhalla tehostetun kiellon vastaista. Tässä yhteydessä on arvioitava myös kuluttaja-asiamiehen määräämän kiellon laillisuus. Riippuen vastauksista todettuihin kysymyksiin arvioitavaksi tulee vielä kysymyksiä uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi sekä kiellon määräämisestä ja uuden aiempaa suuremman uhkasakon asettamisesta markkinaoikeudessa.

Vastaajan markkinoinnista

Markkinaoikeudessa todistelutarkoituksessa kuullun OPR-Vakuus Oy:n hallituksen jäsen X:n kertomuksen ja muun asiassa esitetyn perusteella on selvinnyt, että kuluttaja-asiamiehen ja OPR-Vakuus Oy:n välisen erimielisyyden taustalla on kolme vastaajayhtiön mainoskampanjaa, jotka ovat toteutettu alkaen 24.1.2011 ja jatkuen vielä saman vuoden kesällä. Ensimmäisen kampanjan kuluttaja-asiamies on arvioinut lainvastaiseksi sen vuoksi, että siinä ei ollut ilmoitettu kaikkia kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä lueteltuja tietoja. Toinen kampanja, jonka perusteella kuluttaja-asiamies on 30.3.2011 antanut nyt käsiteltävänä olevan kieltonsa, on eronnut ensimmäisestä kampanjasta siinä suhteessa, että mainitussa lainkohdassa edellytettyjä tietoja on ilmoitettu mainosten alareunassa pienellä tekstillä (OPR-Vakuus Oy:n kirjalliset todisteet 2). Kolmas kampanja on puolestaan eronnut toisesta kampanjasta siinä suhteessa, että alareunan pieni teksti on ollut aikaisempaa suurempaa (kuluttaja-asiamiehen kirjalliset todisteet 1 ja OPR-Vakuus Oy:n kirjalliset todisteet 3).

X on lisäksi kertonut, että vastaajayhtiö on mainostaulujensa käyttötavalla eli niiden sijoittamisella kadunvarren pylväisiin peräkkäin liikkuvien ihmisten tavoittamiseksi pyrkinyt markkinointiviestinsä tehokkaaseen toistamiseen. Vastaajayhtiö, joka on ostanut nimenomaan pylväsmainostilaa, ei kuitenkaan ole voinut vaikuttaa siihen, mihin yksittäisiin pylväisiin mainokset on sijoitettu. X on edelleen kertonut, että puheena olevien mainostaulujen todellinen koko on ollut 80 x 120 senttimetriä ja että vastaajayhtiön henkilökunnan testiryhmä on nähnyt kolmannen kampanjan mainostaulujen alareunan tekstin 17–20 metrin päästä. X on myös tuonut esiin sen, että vastaajayhtiö ei ole kuluttaja-asiamiehen edustajalta asiaa tiedustellessaan saanut selvää ohjeistusta yhtiön suunnitteleman markkinoinnin laillisuuden suhteen.

Kuluttaja-asiamiehen määräämästä kiellosta

Kuluttajansuojalain 2 luvun 17 §:n 2 momentin perusteella kuluttaja-asiamies voi määrätä 16 §:ssä tarkoitetun kiellon sen mukaan kuin Kuluttajavirastosta annetun lain 6 §:ssä säädetään. Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan kuluttaja-asiamies voi määrätä kiellon asiassa, joka ei ole lain soveltamisen kannalta tai muuten merkitykseltään huomattava. Kielto raukeaa, jos se, jota kieltomääräys koskee, ilmoittaa annetussa vähintään kahdeksan päivän määräajassa päätöksen tiedoksisaannista kirjallisesti tai Kuluttajavirastossa suullisesti vastustavansa kiellon määräämistä. Mainitun pykälän 4 momentin mukaan kuluttaja-asiamies voi asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakon.

Kuluttaja-asiamies on 30.3.2011 antamallaan päätöksellä kieltänyt OPR-Vakuus Oy:tä 50.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajaluoton mainonnassa ilmenee luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, ellei mainonnassa ilmoiteta samalla myös luoton todellista vuosikorkoa, luoton korkoa ja muita luottokustannuksia, luoton määrää tai luottorajaa, luottosopimuksen kestoa sekä luoton ja luottokustannusten yhteismäärää selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla siten, että tiedot annetaan edustavan esimerkin avulla.

Kuluttaja-asiamies on perustellut päätöstään esittämällä muun ohessa, että vastaajayhtiön markkinoinnissa ei ole edelleenkään kiinnitetty riittävästi ja asianmukaisella tavalla kuluttajan huomiota keskeisiin luottoehtoihin. Kadunvarsimainosten alalaidassa olevat tiedot on esitetty hyvin pienellä tekstillä siten, että tietoja on muutoin kuin lähietäisyydeltä käytännössä lähes mahdotonta havaita. Joka tapauksessa lukijan huomio kiinnittyy mainoksen pääviestinä ilmoitettuun luoton määrään tai maksuaikaan, eikä pienellä kirjoitettu tieto mainoksen alalaidassa kiinnitä kuluttajan huomiota. Edellä mainituilla perusteilla luottoehtoja ei ole kerrottu vastaajayhtiön mainoksissa selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla. Edelleen päätöstä on perusteltu esittämällä, että kadunvarsimainosten epäselvä ja vaikeasti havaittavissa oleva alareunan pieni teksti luottoehdoista ei ole perusteltavissa myöskään valitulla viestintävälineellä. Laissa määriteltyjen pakollisten tietojen riittävään ja asianmukaiseen esittämiseen markkinoinnissa tulee varautua jo mainosvälinettä valittaessa.

OPR-Vakuus Oy ei ole vastustanut kuluttaja-asiamiehen puheena olevaa kieltopäätöstä kahdeksan päivän kuluessa siitä tiedon saatuaan, joten päätös on jäänyt pysyväksi.

Asian tarkastelun oikeudelliset lähtökohdat

Kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan kuluttajaluoton mainonnassa on ilmoitettava luoton todellinen vuosikorko, jos mainonnasta ilmenee luoton korko tai muu luotosta perittäviä kustannuksia kuvaava luku taikka muu luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto. Lisäksi mainonnasta on tällöin käytävä ilmi seuraavat tiedot: 1) luoton korko ja muut luottokustannukset; 2) luoton määrä tai luottoraja; 3) luottosopimuksen kesto; 4) hyödykkeen käteishinta ja mahdollinen käsiraha, jos kyse on tietyn hyödykkeen oston rahoittamiseksi mainostetusta luotosta; 5) luoton ja luottokustannusten yhteismäärä ja maksuerien määrä. Pykälän 2 momentin mukaan todellisen vuosikoron ja muiden 1 momentissa mainittujen tietojen on vastattava luotonantajan tavanomaisesti tarjoamia luottoehtoja.

Mainitun pykälän esitöissä (HE 24/2010 vp s. 30–31) on tuotu esiin, että 1 momentilla on pantu täytäntöön 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta eli niin sanotun kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 1 ja 2 kohta. Esitöiden mukaan momentin mukainen tiedonantovelvollisuus on kuitenkin laajempi kuin mitä direktiivissä edellytetään.

Kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 1 kohdan mukaan luottosopimuksia koskevassa mainonnassa, jossa ilmoitetaan korko tai mitä hyvänsä muita kuluttajalle aiheutuvia luoton kustannuksia koskevia lukuja, on oltava mukana tämän artiklan mukaiset vakiotiedot. Tätä velvollisuutta ei sovelleta, jos kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan ilmoittamaan todellinen vuosikorko luottosopimuksia koskevassa mainonnassa, jossa ei ilmoiteta korkoa tai kuluttajalle aiheutuvia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja luoton kustannuksia koskevia lukuja.

Kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan mukaan vakiotiedoissa on viitattava seuraaviin seikkoihin selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi edustavan esimerkin avulla: a) luoton korko, kiinteänä tai vaihtuvana tai molempina, sekä yksityiskohtaiset tiedot kaikista sovellettavista maksuista, jotka sisältyvät kuluttajalle aiheutuviin kokonaisluottokustannuksiin; b) luoton kokonaismäärä; c) todellinen vuosikorko; jos on kyse 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta luottosopimuksesta, jäsenvaltiot voivat päättää, ettei todellista vuosikorkoa tarvitse ilmoittaa; d) tapauksen mukaan luottosopimuksen kesto; e) jos on kyse tietyn tavaran tai palvelun maksun lykkäyksenä myönnettävästä luotosta, käteishinta ja mahdollisten ennakkomaksujen määrä; ja f) tarvittaessa mukaan kuluttajan maksettava kokonaismäärä ja maksuerien määrä.

Kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaan tällä artiklalla ei rajoiteta direktiivin 2005/29/EY soveltamista. Viimeksi mainittu säädös on 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi).

Myös kulutusluottodirektiivin johdanto-osan kappaleesta 18 käy ilmi, että ”jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava mahdollisuus säätää kansallisessa lainsäädännössään sellaisessa mainonnassa annettavia tietoja koskevista vaatimuksista, joissa ei ole tietoja luoton kustannuksista”.

Todettu huomioon ottaen kulutusluottodirektiivi ei aseta kansalliselle lainsäätäjälle rajoituksia säätää kuluttajien eduksi kulutusluotto-direktiiviä laajemmasta tiedonantovelvollisuudesta.

Jo edellä mainitun sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 3 artiklan 4 kohdan mukaan, jos tämän direktiivin säännökset ovat ristiriidassa sopimattomien kaupallisten menettelyjen yksittäisiä näkökohtia sääntelevien muiden yhteisön sääntöjen kanssa, jälkimmäisillä on etusija ja niitä sovelletaan yksittäisiin näkökohtiin. Mainitun artiklan 9 kohdan mukaan direktiivissä 2002/65/EY määriteltyjen rahoituspalvelujen sekä kiinteän omaisuuden osalta jäsenvaltiot voivat asettaa vaatimuksia, jotka ovat ohjailevampia tai rajoittavampia kuin tämä direktiivi alalla, jota se lähentää.

Se, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi on todetuin tavoin yleissäädös suhteessa Euroopan unionin erityissäädöksiin ja että sillä tällöin, muun ohessa rahoituspalvelujen alalla, turvataan vain kuluttajien vähimmäisoikeuksia, on tuotu esiin myös puheena olevan direktiivin johdanto-osan kappaleissa 9 ja 10. Kulutusluottodirektiivin ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin keskinäisen suhteen osalta tästä näkökohdasta on säädetty nimenomaisesti edellä mainitussa kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 4 kohdassa.

Todettu huomioon ottaen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi on merkityksellinen kuluttajaluottoja koskevia säännöksiä sovellettaessa vain silloin, kun ei ole olemassa niitä koskevaa erityissääntelyä.

Ottaen huomioon, että kuluttajansuojalain markkinointia koskevilla 2 luvun säännöksillä on ollut tarkoitus panna täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi, kuten mainitun 2 luvun esitöissä (HE 32/2008 vp s. 12) on todettu, kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksilläkään ei ole arviointia rajoittavaa merkitystä kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuuden rikkomisen arvioinnin kannalta. Tämä tarkoittaa muun ohessa sitä, että kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 2 momentin säännökset käytettyyn viestimeen liittyvistä rajoitteista ja elinkeinonharjoittajan muista toimenpiteistä olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille eivät ole asian arvioinnin kannalta merkityksellisiä. Todettu ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n ohella, silloin kuin kuluttajan suojaaminen sitä edellyttää, saata tulla sovellettaviksi myös kuluttajansuojalain 2 luvun säännöksiä, kuten kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n esitöissäkin (HE 24/2010 vp s. 31) on tuotu esiin.

Vastaajan menettelyn arviointi ja uhkasakon tuomitseminen maksettavaksi

OPR-Vakuus Oy:n menettelyn arvioinnin kannalta keskeistä on se, että kuluttaja-asiamiehen määräämässä kiellossa on edellytetty, että siinä luetellut tiedot on ilmoitettava selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla. Jo mainitun pykälän 1 momentin ilmaisut ”on ilmoitettava” ja ”on tällöin käytävä ilmi” edellyttävät tällaista ilmoittamista ottaen huomioon, että puheena olevalla säännöksellä on jo edellä esitetyin tavoin pantu täytäntöön kulutusluottodirektiivin 4 artiklan 2 kohdan vaatimus selkeästä, tiiviistä ja näkyvästä viittaamisesta mainonnassa ilmoitettaviin tietoihin. Todettu ja edellä tässä päätöksessä esitetyt muut oikeusohjeet huomioon ottaen kuluttaja-asiamiehen määräämä kielto on ollut laillinen.

Kuluttaja-asiamies on esittänyt kirjallisina todisteina 3 valokuvia OPR-Vakuus Oy:n kadunvarsimainoksista Helsingin Itäväylältä ja Herttoniemestä. Kyseiset valokuvat on otettu 18.5.2011 eli kuluttaja-asiamiehen 30.3.2011 määräämän kiellon antamisen jälkeen ja niissä on siis kysymys OPR-Vakuus Oy:n edellä todetusta kolmannesta mainoskampanjasta.

Markkinaoikeus toteaa, että arvioitaessa kyseisten mainosten sisältämän tekstin luettavuutta, arvioinnin perustana käytetään etäisyyttä ja olosuhteita, joissa kuluttajien on tyypillisesti tarkoitettu havainnoivan kyseisiä mainoksia. Esitetyn todistelun perusteella markkinaoikeus katsoo, että kyseisten mainosten alalaidan teksti ei ole täyttänyt kuluttaja-asiamiehen kiellossa asetettua selkeän ja helpon havaittavuuden vaatimusta. Koska OPR-Vakuus Oy on rikkonut kuluttaja-asiamiehen määräämää kieltoa, asiassa tulee arvioitavaksi ensin uhkasakon tuomitsemisen perusteeseen ja tämän jälkeen mahdollisesti tuomittavaan määrään liittyvät näkökohdat.

Kuluttajavirastosta annetun lain 6 §:n 4 momentin perusteella kuluttaja-asiamiehen määräämänsä kiellon tehosteeksi asettaman uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi päättää markkinaoikeus. Kuluttajansuojalaissa ei ole säännöstä asetetun uhkasakon tuomitsemisesta. Uhkasakkolain 2 ja 3 §:stä seuraa, että tältä osin tulee sovellettavaksi mitä uhkasakkolaissa säädetään. Uhkasakkolain 10 §:n 1 momentin perusteella asetettu uhkasakko voidaan tuomita maksettavaksi, jos päävelvoitetta ei ole noudatettu eikä noudattamatta jättämiseen ole pätevää syytä. Lainkohdan esitöissä (HE 63/1990 vp) on pykälässä tarkoitettuna pätevänä syynä mainittu se, että velvoitetulta on puuttunut tosiasiallinen tai oikeudellinen mahdollisuus noudattaa päävelvoitetta tai että olosuhteet ovat muuttuneet. Esitöissä mainituista esimerkkitapauksista on pääteltävissä, että uhkasakko voidaan jättää tuomitsematta maksettavaksi ainoastaan poikkeuksellisesti.

Uhkasakkolain 11 §:n mukaan uhkasakko voidaan tuomita asetettua pienempänä, jos päävelvoitetta on olennaiselta osalta noudatettu tai velvoitetun maksukyky on merkittävästi alentunut taikka jos uhkasakon määrän alentamiseen on muu perusteltu syy.

OPR-Vakuus Oy on edellä vastauksensa perusteina ja X:n kertomana tarkemmin kuvatuin tavoin esittänyt, että uhkasakkoa ei voida tuomita maksettavaksi, koska yhtiö ei ole kuluttaja-asiamiehen antaman kieltopäätöksen perusteella saattanut ymmärtää kiellon antamisen jälkeen toteuttamansa menettelyn eli kolmannen mainoskampanjansa olevan puheena olevan kiellon vastainen.

Arvioitaessa kuluttaja-asiamiehen kieltopäätöstä edellä viitattujen OPR-Vakuus Oy:n esittämien näkökohtien perusteella olennaista on se, että kiellon määräämisen perusteena ollut mainoskampanja ja kiellon antamisen jälkeen toteutettu mainoskampanja eivät ole eronneet toisistaan muutoin kuin mainostaulujen alalaidassa esitetyn tekstin koon suhteen. Markkinaoikeus katsoo, että OPR-Vakuus Oy:n on kuluttaja-asiamiehen kiellon ja sen perusteiden perusteella täytynyt ymmärtää, että puheena olevan tekstin fonttikoon suurentaminen vastaajayhtiön esittämin tavoin 34 prosentilla ei ole saattanut tehdä tekstistä sellaista, että se edelleenkään olisi selkeästi ja helposti havaittavissa siltä etäisyydeltä ja niissä olosuhteissa, joissa kuluttajien on tyypillisesti tarkoitettu havainnoivan kyseisiä mainoksia.

OPR-Vakuus Oy:n puolesta on X:n kertomana lisäksi esitetty, että yhtiö on ennen kuluttaja-asiamiehen hakemuksen jättämistä luopunut puheena olevan kaltaisesta markkinoinnistaan ja että nykyään yhtiö tekee vain imagomarkkinointia. Kuluttaja-asiamies puolestaan ei ole edes väittänyt, että OPR-Vakuus Oy olisi rikkonut sille määrättyä kieltoa kesän 2011 jälkeen. Kuten kuluttaja-asiamiehen kirjallisista todisteista 3 ja 4 ilmenee, OPR-Vakuus Oy oli kuitenkin jatkanut kuluttaja-asiamiehen yhtiölle osoittamassa 3.5.2011 päivätyssä kirjeessä kuluttaja-asiamiehen laittomana ja kiellon vastaisena pitämää markkinointia ainakin 15.7.2011 saakka. Vastaajayhtiö on ymmärtänyt kuluttaja-asiamiehen yksiselitteisen kannan ottaen huomioon, mitä yhtiö on 18.5.2011 päivätyssä lausumassaan kuluttaja-asiamiehelle esittänyt.

Viimeksi mainittu seikka huomioon ottaen markkinaoikeus toteaa, ettei asiassa ole perusteita sille, että uhkasakko voitaisiin jättää tuomitsematta maksettavaksi eikä myöskään sille, että uhkasakko voitaisiin tuomita maksettavaksi asetettua pienempänä. Markkinaoikeus siten katsoo, että kuluttaja-asiamiehen 30.3.2011 antamassa päätöksessä asiassa KUV/2073/43/2011 kiellon tehosteeksi asetettu 50.000 euron uhkasakko on tuomittava maksettavaksi asetetun määräisenä.

Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen markkinaoikeudessa

Kuluttajansuojalain 7 luvun 50 §:n mukaan luotonantajaa ja luotonvälittäjää, joka rikkoo tämän luvun säännöksiä, voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tällaista menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kiellon määräämisestä säädetään 2 ja 3 luvussa.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 17 §:stä seuraa, että kiellon määrää markkinaoikeus, jonka luvun 16 §:n mukaan on tehostettava asiassa annettavaa kieltoa uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Laissa ei ole erikseen säännöstä kiellon määräämisestä, kun kuluttaja-asiamiehen päätöksellä asetettu uhkasakko tuomitaan maksettavaksi. Kun vastaajan menettely on edellä todetulla tavalla katsottu kuluttajansuojalain 7 luvun 8 §:n vastaiseksi, on kuitenkin selvää, että markkinaoikeus voi puheena olevassa tilanteessa määrätä kiellon.

Uuden uhkasakon asettamista koskevan uhkasakkolain 12 §:n 1 momentin mukaan uutta uhkasakkoa ei saa asettaa, ellei kysymystä aikaisemman uhkasakon tuomitsemisesta ole käsitelty.

Markkinaoikeus katsoo, kun otetaan huomioon mitä edellä on lausuttu siitä, että vastaajayhtiön ei ole esitetty rikkoneen kuluttaja-asiamiehen määräämää kieltoa kesän 2011 jälkeen, että asiassa ei ole riittäviä perusteita sille, että markkinaoikeuden nyt määräämän kuluttaja-asiamiehen määräämän kiellon korvaavan kiellon tehosteeksi asetettaisiin 50.000 euroa suurempi uhkasakko.

Päätöslauselma

Kuluttaja-asiamiehen 30.3.2011 antamallaan päätöksellä asiassa KUV/2073/43/2011 OPR-Vakuus Oy:lle määrätyn kiellon tehosteeksi asetettu uhkasakko tuomitaan maksettavaksi 50.000 euron määräisenä.

Lisäksi OPR-Vakuus Oy:tä kielletään 50.000 euron sakon uhalla jatkamasta tai uudistamasta menettelyä, jossa kuluttajaluoton mainonnassa ilmenee luottosopimuksen ehtoja koskeva tieto, ellei mainonnassa ilmoiteta samalla myös luoton todellista vuosikorkoa, luoton korkoa ja muita luottokustannuksia, luoton määrää tai luottorajaa, luottosopimuksen kestoa sekä luoton ja luottokustannusten yhteismäärää selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla siten, että tiedot annetaan edustavan esimerkin avulla.

Määrättyä kieltoa on noudatettava heti.

Muilta osin kuluttaja-asiamiehen hakemus hylätään.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 20.8.2012.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Sami Rautiainen.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen