10.6.2011

ASIAN TAUSTA

Sanoma Television Oy on kuluttaja-asiamiehen hakemuksen tullessa vireille markkinaoikeudessa 12.5.2010 harjoittanut laajakaistaliiketoimintaa tuotemerkillä Welho.

Sanoma Television Oy on 31.5.2010 myynyt laajakaistaliiketoimintansa DNA Oy:lle. Asiassa saadun selvityksen mukaan DNA Oy on sittemmin markkinoinut laajakaistapalveluja tuotemerkillä Welho.

Sanoma Television Oy on 1.1.2011 sulautunut Suomen Urheilutelevisio Oy -nimiseen yhtiöön, joka on 4.1.2011 muuttanut nimensä Sanoma Entertainment Finland Oy:ksi.

HAKEMUS

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että markkinaoikeus kieltää Sanoma Entertainment Finland Oy:tä:

1. tekemästä kuluttajille laajakaistapalveluita koskevaa tarjousta ilmoittamalla tarjouksen sisällöstä, ehdoista ja rajoituksista hyvin pienellä kirjasinkoolla ja sellaista väriyhdistelmää käyttäen, että tiedot eivät ole selkeästi ja helposti luettavissa;

2. tarjoamasta kuluttajille yksilöityä laajakaistapalvelua koskevaa määräaikaistilausta ilmoittamatta samalla selkeästi tilausjakson kokonaishintaa;

3. tarjoamasta kuluttajille yksilöityä laajakaistapalvelua ilmoittamatta samalla selkeästi palvelun määräaikaisesta luonteesta ja kuukausittaisen maksuerän suuruudesta;

4. antamasta kuluttajille yksilöidyn laajakaistayhteyden markkinoinnissa harhaanjohtavaa kuvaa laajakaistayhteyden todellisesta yhteysnopeudesta.

Kutakin kieltoa on tehostettava 100.000 euron sakon uhalla.

Perusteet

Vaatimuskohta 1

Vaatimuskohta 1 liittyy Sanoma Television Oy:n Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistuun sanomalehtimainokseen, jossa on tarjottu Suomen nopeimman laajakaistayhteyden avaajalle kanavapakettia koskevaa taloudellista etua. Ostamalla Welhon laajakaistayhteyden on saanut kanavapakettia koskevan edun kanavapaketin hintaa koskevan alennuksen muodossa. Sivun alalaidassa olevassa pienellä fontilla painetussa tekstissä on kerrottu tarkemmin tarjouksen sisällöstä, kuten esimerkiksi kanavapakettien laskutusjaksojen suuruudesta, sopimuksen määräaikaisesta luonteesta ja laajakaistayhteyden hankinnan merkityksestä kanavapakettien hintoihin.

Mainoksen alalaidassa olevat tiedot on esitetty hyvin pienellä tekstillä siten, että tiedot ovat vaikeasti luettavissa. Luettavuutta vaikeuttavat erityisesti mainoksessa käytetyt värit. Valkoinen teksti pienellä kirjoitettuna oranssia taustaa vasten tekee tekstin luettavuudesta vaikean.

Kyseessä olevassa mainoksessa on esitelty tietoja tarjouksen sisällöstä, ehdoista ja rajoituksista hyvin vaikeasti luettavalla tavalla. Sanoma Television Oy:n menettely on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n, 8 §:n ja 12 §:n 1 momentin 1 kohdan vastaista. Sanoma Television Oy on näin ollen menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Vaatimuskohta 2

Vaatimuskohta 2 liittyy Helsingin Sanomissa 8., 12., 17. ja 23.4. sekä 4. ja 16.5.2010 julkaistuihin mainoksiin sekä edellä mainittuun 30.4.2010 julkaistuun mainokseen ja JIM-televisiokanavalla 1.5.2010 esitettyyn televisiomainokseen.

Mainoksissa on yksilöityä laajakaistayhteyttä markkinoitaessa jätetty ilmoittamatta tilausjaksoa koskeva myyntihinta, eli hinta markkinoidulta määräaikaiselta 12 kuukauden ajalta. Sanotut mainokset osoittavat, että kaikkia laajakaistaliittymiä on markkinoitu nimenomaan määräaikaisilla sopimuksilla.

Esimerkiksi televisiomainoksessa on yksilöity neljä eri laajakaistayhteyttä, kuten XL-yhteys, ja ilmoitettu yhteyden yhden kuukauden laskutuserän suuruudeksi 54,90 euroa. Sopimusta laajakaistayhteydestä ei kuitenkaan ole voinut Welhon asiakaspalvelusta toukokuussa 2010 saadun tiedon mukaan tehdä toistaiseksi voimassaolevana, vaan kuluttajan on tullut sitoutua kiinteähintaiseen määräaikaiseen 12 kuukauden pituiseen sopimukseen. Tarjouksen ja markkinoinnin kohteena on siten ollut 12 kuukauden määräaikainen tilausjakso. Koska kuluttajan edellytetään tekevän 12 kuukauden sopimuksen, jota kuluttaja ei voi yksipuolisesti irtisanoa, myyntihintana on pidettävä koko sopimuskauden mukaista hintaa. Tästä huolimatta mainoksissa ei ole ilmoitettu laajakaistayhteyden tilausjakson mukaista kokonaishintaa, eli hintaa 12 kuukauden ajalta. Se, millaisissa erissä tuote voidaan maksaa tai miten laskutus on sovittu hoidettavaksi, on eri asia kuin mikä on tuotteen myyntihinta.

Sanoma Television Oy:n menettely on ollut kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen 4 §:n ja 5 §:n ja kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n ja 8 §:n vastaista ja siten sopimatonta.

Vaatimuskohta 3

Vaatimuskohta 3 liittyy Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistuun mainokseen ja JIM-televisiokanavalla 1.5.2010 esitettyyn televisiomainokseen. Näissä mainoksissa ei ole ollut kyse Welhon imagoa tai yrityskuvaa rakentavasta mainonnasta, vaan yksilöityjen laajakaistayhteyksien markkinoinnista. Tiedonantovelvollisuus laajenee yksilöidymmässä hyödykekohtaisessa markkinoinnissa, ja tietojen olennaisuutta arvioidaan myös sen perusteella, mitä monimutkaisemmasta ja kuluttajan kannalta uudemmasta hyödykkeestä on kyse.

Sanomalehtimainoksessa 30.4.2010 on kehotettu kuluttajaa avaamaan Suomen nopein laajakaista, eli Welhon XL-laajakaista. Kyseisessä mainoksessa on siten markkinoitu yksilöityä XL-laajakaistayhteyttä. Mainoksessa ei kuitenkaan ole ilmoitettu XL-yhteydestä kuukausittain maksettavan maksuerän suuruutta. Mainoksesta ei myöskään ole käynyt ilmi, että kuluttajan tulee sitoutua määräaikaiseen 12 kuukauden mittaiseen sopimukseen saadakseen mainoksessa tarjotun yksilöidyn hyödykkeen.

Televisiomainoksessa on ilmoitettu asianmukaisesti palvelun kuukausittaisen maksuerän suuruus, mutta siitä ei käy ilmi se, että palvelun hankkiminen edellyttää 12 kuukauden pituista määräaikaista sopimusta. Mainoksesta ei siten ole käynyt ilmi, että kuluttajan tulee sitoutua määräaikaiseen 12 kuukauden mittaiseen sopimukseen saadakseen mainoksessa tarjotun yksilöidyn hyödykkeen.

Arvioitaessa mahdollisuutta ilmoittaa kuukausittaisen maksuerän suuruudesta ja sopimuksen 12 kuukauden määräaikaisesta luonteesta puheena olevissa televisio- ja sanomalehtimainoksissa on selvää, että markkinointiin käytettyihin viestimiin ei liity sellaisia aika- tai tilarajoitteita, joiden vuoksi näitä olennaisia tietoja ei voisi selkeästi ilmoittaa. Sanomalehtimainokseen olisi helposti mahtunut selkeä maininta XL-yhteyden kuukausittaisen maksuerän suuruudesta ja tieto sopimuksen 12 kuukauden määräaikaisesta luonteesta. Televisiomainoksessa on jo selkeästi ilmoitettu kuukausittaisen maksuerän suuruus. Mainokseen, jonka kokonaiskesto on 14 sekuntia, olisi helposti pystynyt sisällyttämään vielä tiedon siitä, että kunkin mainoksessa yksilöidyn laajakaistayhteyden maksuerän suuruus koskee 12 kuukauden määräaikaista sopimusta.

Mainoksissa ilmoitetut tiedot laajakaistayhteyden maksua ja sopimuksen täyttämistä ja hyväksikäyttämistä koskevista seikoista ovat olleet puutteelliset. Sanoma Television Oy on jättänyt antamatta kuluttajien kannalta olennaisia tietoja. Sanoma Television Oy:n menettely on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n, 8 §:n ja 12 §:n vastaista ja näin ollen sopimatonta.

Vaatimuskohta 4

Vaatimuskohta 4 liittyy JIM-televisiokanavalla 1.5.2010 esitettyyn televisiomainokseen. Kyseisen televisiomainoksen alkupuoliskolla on esitelty tekstein neljää eri laajakaistayhteyttä ja niiden teoreettiset maksiminopeudet. Sen jälkipuoliskolla ruudun alareunassa on ilmoitettu kahden sekunnin ajan ”laajakaistayhteyden nopeudet ovat maksiminopeuksia ja liittymän todelliset nopeudet voivat olla tätä alempia”. Tieto laajakaistakaistayhteyden nopeuden rajoituksesta on ilmoitettu hyvin pienellä kirjasinkoolla ja vain kahden sekunnin ajan. Tekstin luettavuutta on vaikeuttanut huomattavasti valkoisen tekstin käyttäminen oranssia taustaa vasten. Televisiomainoksessa esitetty laajakaistayhteyden todellista nopeutta koskeva rajoitus saa liian pienen huomioarvon suhteessa teoreettiseen maksiminopeuteen ja on muutoinkin esitetty tavalla, joka itsessään ei kerro kuluttajalle siitä, millaisesta maksiminopeutta koskevasta poikkeamasta mainoksessa ilmoitetussa rajoituksessa on kyse.

Yhteysnopeus on sellainen laajakaistayhteyden pääominaisuus, joka elinkeinonharjoittajan tulee ilmoittaa yksilöidyn laajakaistayhteyden markkinoinnissa ja jonka ilmoittamatta jättämistä on pidettävä olennaisten tietojen antamatta jättämisenä. Laajakaistaliittymälle on ominaista se, että palvelun nopeus vaihtelee. Yhteysnopeuksien vaihteluvälin tulisi kuitenkin olla sellainen, että kuluttajan ostaman palvelun nopeus ainakin pääosan ajasta vastaisi markkinoinnissa luvattua yhteysnopeutta.

Televisiomainoksessa esitetty laajakaistayhteyden todellista nopeutta koskeva rajoitus luo mielikuvan, että laajakaistayhteyden todellinen yhteysnopeus olisi pääsääntöisesti teoreettisen maksiminopeuden mukainen ja vain poikkeuksellisesti yhteysnopeus olisi ehkä maksiminopeutta alempi. Ainoa tapa estää harhaanjohtavan kuvan antaminen laajakaistayhteyden nopeudesta on edellyttää markkinoinnissa annettavilta yhteysnopeutta koskevilta tiedoilta täsmällisyyttä ja konkreettisuutta. Jotta kuluttaja ymmärtäisi, millaista palvelua hän on ostamassa ja mistä hän on maksamassa, yhteysnopeuden ilmoittamista koskevan velvoitteen täyttämiseksi ei riitä maininta yhteyden teoreettisesta maksiminopeudesta ja sen yhteyteen liitetystä rajoituksesta, että yhteysnopeus ei ehkä olekaan ilmoitettu nopeus.

Ilmaisu ”laajakaistayhteyden nopeudet ovat maksiminopeuksia ja liittymän todelliset nopeudet voivat olla tätä alempia” on myös saattanut helposti jäädä kuluttajilta havaitsematta, koska tieto on ollut mainoksessa luettavissa hyvin lyhyen ajan ja se on esitetty vaikeasti luettavalla tavalla. Toisaalta, vaikka kuluttaja olisikin pystynyt havaitsemaan mainoksessa esitetyn rajoituksen, hänellä on ollut oikeus luottaa siihen, että rajoituksella ei ole laajakaistaliittymän ilmoitettuun yhteysnopeuteen käytännössä merkitystä, koska rajoitukselle on annettu niin pieni ja merkityksetön huomioarvo.

Sanoma Television Oy:n menettely on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 6 §:n vastaista. Yhtiö on näin ollen menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Kiellon määrääminen

Arvioitaessa kiellon määräämistä kuluttajansuojalain perusteella ei ole merkitystä sillä, että Sanoma Television Oy on saadun selvityksen mukaan myynyt Welho-tuotemerkillä markkinoidun laajakaistaliiketoiminnan DNA Oy:lle. Sanoma Entertainment Finland Oy eli entinen Sanoma Television Oy on edelleen olemassa oleva osakeyhtiö, joka voi tulevaisuudessa alkaa uudelleen markkinoida laajakaistapalveluita. Sen sijaan sanotulla seikalla voi olla merkitystä uhkasakon asettamisen tarpeellisuutta arvioitaessa.

VASTAUS

Vaatimukset

Sanoma Entertainment Finland Oy on vaatinut, että markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimukset.

Sanoma Entertainment Finland Oy on lisäksi kieltovaatimuksen hyväksymisen varalta vaatinut, että kiellon tehosteeksi ei aseteta uhkasakkoa.

Perusteet

Welhon liiketoiminnan kauppa

Sanoma Television Oy on myynyt Welho-tuotemerkillä markkinoidun laajakaistaliiketoiminnan DNA Oy:lle. Kaupan seurauksena määräysvalta Welhon liiketoiminnasta on siirtynyt Sanoma Television Oy:ltä DNA Oy:lle, jolloin Welhon markkinointia koskevat päätökset tekee DNA Oy. Sanoma Entertainment Oy omistaa 21 prosenttia DNA Oy:stä. Sanoma Entertainment Finland Oy ei näin ollen voi vaikuttaa DNA Oy:n suorittamaan Welho-tuotteiden markkinointiin.

Sanoma Entertainment Finland Oy ei siten tällä hetkellä harjoita laajakaistaliiketoimintaa. Ei ole mitään järkevää syytä olettaa, että Sanoma Entertainment Finland Oy tulevaisuudessa harjoittaisi laajakaistaliiketoimintaa, ja joka tapauksessa tällainen mahdollisuus on etäinen. Hakemuksen kohteena on lisäksi yksittäinen mainoskampanja, joten asiassa annettavalla ratkaisulla ei ole yleistä merkitystä. Kuluttajansuojalain mukaan markkinaoikeus voi määrätä kiellon kuluttajansuojalain säännösten vastaisesta menettelystä, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista. Jo edellä mainituilla perusteilla kuluttajan-asiamiehen vaatimukset tulisi hylätä.

Vaatimuskohta 1

Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistussa mainoksessa tekstin fonttikoko on ollut riittävä eikä käytetty väriyhdistelmä ole vaikeuttanut lukemista. Mainoksessa ilmoitetut tarjouksen ehdot ja rajoitukset noudattavat samaa väriyhdistelmää kuin mainos muutenkin, eli valkoinen teksti oranssilla pohjalla. Näin ollen kyse ei ole siitä, että rajoituksia olisi pyritty tekemään huomaamattomiksi. Jos ehdot ja rajoitukset olisivat esimerkiksi keltaisella tekstillä oranssilla pohjalla, kuluttaja-asiamiehen vaatimus olisi ymmärrettävä.

Oranssi-valkoinen väriyhdistelmä ei ole poikkeuksellinen tai tunnetusti heikosti erottuva yhdistelmä. Sitä käytetään muun muassa Helsingin metron kylteissä, joiden on tarkoitettu näkyvän erittäin selkeästi.

Rajoitukset vievät peräti noin yhdeksän prosenttia koko mainoksen pinta-alasta. Rajoitusten viemä tila on siis huomattava. Kuluttaja-asiamiehen näkemys rajoitusten epäselvyydestä olisi ymmärrettävämpi, jos rajoitukset olisi ilmoitettu nyt käytettyä selvästi epäselvemmällä tekstityypillä ja pienemmällä koolla tai esimerkiksi pystysuunnassa mainoksen reunassa.

Rajoitukset on merkitty erilliseen osioon, jota on korostettu asettamalla se kahden sinisen palkin väliin. Tästä syystä rajoitukset erottuvat muusta mainoksesta selvästi, eikä niitä ole pyritty piilottamaan mainoksen muuhun sisältöön.

Normaalin näkökyvyn omaava henkilö havaitsee rajoitukset ja pystyy lukemaan ne vaivatta ilman apuvälineitä. Rajoitukset ovat selvästi havaittavissa mainosta tavanomaiseen tapaan silmäilemällä. Kuluttaja, joka kiinnostuu tuotteesta mainoksen perusteella, kykenee lukemaan rajoitukset sen alalaidasta sekä perehtymään tuotteeseen tarkemmin Welhon internetsivuilla tai asiakaspalvelussa.

Vaatimuskohdat 2 ja 3

Vaatimuskohtien 2 ja 3 lähtökohta ja menestymisen edellytys on, että mainoksissa tarkoitetut viestintäpalvelut, eli laajakaistat eri nopeuksilla, olisivat olleet kuluttajien saatavilla vain määräaikaisin sopimuksin.

Tämä kuluttaja-asiamiehen lähtökohta on virheellinen suurimmalta osaltaan, eli XL-, L- ja M-liittymien osalta, minkä vuoksi kuluttaja-asiamiehen vaatimuksille ei niiden osalta ole perustetta. Kuluttaja-asiamiehen virheellinen tieto perustuu ilmeisesti ainoastaan Welhon asiakaspalvelusta saatuun virheelliseen tietoon. Saadun selvityksen mukaan Welhon asiakaspalvelusta on annettu puhelimitse Kuluttajaviraston edustajalle tieto siitä, että laajakaistaliittymät ovat olleet saatavilla vain määräaikaisilla sopimuksilla. Welhon asiakaspalvelun 20.5.2010 antama tieto on kuitenkin ollut virheellistä ja ristiriidassa Welhon tuote- ja palveluvalikoiman sekä niistä asiakaspalvelijoille annettujen ohjeiden kanssa. Tätä ilmentää Welhon jo helmikuussa 2010 laatima ohjeistus, joka on ollut saatavilla yhtiön sisäisessä verkossa.

Welhon XL-, L- ja M-liittymät ovat siis olleet saatavissa tavallisella toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella ja esitetyillä hinnoilla. S-liittymää ei ole ollut saatavissa kuin 12 kuukauden määräaikaistilauksena, joten tältä osin televisiomainoksessa on ollut virhe, jonka Sanoma Television Oy on sitoutunut korjaamaan viipymättä.

Vaatimuskohta 4

Laajakaistayhteyden nopeuden rajoitukset on ilmoitettu televisiomainoksessa riittävän selkeällä tavalla ottaen huomioon markkinoinnin tapahtumahetkellä voimassa ollut lainsäädäntö. Viestintämarkkinalain 67 §:ää on muutettu 1.1.2011 voimaan tulleella lailla. Nykyisin edellytetään laajakaistayhteyksiä koskevissa sopimuksissa yhteyden nopeusvälin ilmoittamista. Koska lainsäädäntö on muuttunut, kiellon määrääminen kuluttajansuojalain perusteella ei ole tarpeellista.

Televisiomainoksessa on ilmoitettu, että ilmoitetut laajakaistayhteyksien nopeudet ovat maksiminopeuksia ja että todelliset nopeudet voivat olla tätä alempia. Näin ollen annettu informaatio ei ole ollut harhaanjohtavaa voimassa olleen lainsäädännön mukaan. Ilmoitus todellisista nopeuksista on ollut riittävä.

Todellisista nopeuksista ilmoittamiselle asetettavia vaatimuksia on arvioitava myös siltä näkökannalta, että kuluttajat ovat pääsääntöisesti tottuneita laajakaistayhteyksien käyttäjiä ja ymmärtävät, ettei yhteys aina toimi ongelmitta ja parhaalla mahdollisella nopeudella. Näin ollen väitetty epäselvä tieto yhteyden nopeudesta on merkitykseltään vähäinen.

Kyseinen ilmoitus näkyy 14 sekunnin mainoksesta kahden sekunnin ajan eli yli 14 prosentin ajan mainoksesta. Se on kirjoitettu yhdelle riville riittävän suurella kirjasinkoolla sekä selkeällä tekstityypillä. Ilmoitus on sijoitettu keskelle kuvaruutua sen alalaitaan. Edellä todetuin tavoin valko-oranssi väriyhdistelmä ei ole poikkeuksellisen hankala luettavuuden kannalta. Kaiken kaikkiaan ilmoitus on riittävän selkeä sekä helposti luettavissa.

Laajakaistaoperaattorit ovat markkinoinnissaan ja sopimusehdoissaan viitanneet teoreettiseen maksiminopeuteen, jonka lisäksi mainoksen ”pikkutekstissä” – jos sellaista on lainkaan – on yleensä ollut toteamus siitä, että kyseessä on teoreettinen maksiminopeus ja että todelliset nopeudet voivat olla sitä alhaisempia. Näin on muun ohella Elisan, DNA:n ja Soneran mainoksissa ja jopa niiden internetsivuilla. Tarkasteltavana olevassa mainonnassa ei siis ole tältä osin mitään poikkeuksellista tai erityisen moitittavaa.

Uhkasakon asettaminen

Uhkasakko tulisi joka tapauksessa jättää asettamatta. Uhkasakko jäisi tosiasiallisesti merkityksettömäksi, koska Sanoma Entertainment Finland Oy:llä eli entisellä Sanoma Television Oy:llä ei ole enää mitään tekemistä Welho-laajakaistapalveluiden markkinoinnin kanssa.

TODISTELU

Hakijan asiakirjatodisteet

1. Mainos Helsingin Sanomissa 30.4.2010
2. JIM-televisiokanavalla 1.5.2010 esitetty mainos
3. Viestintäviraston lehdistötiedote 26.4.2010
4. Viestintäviraston päätös 23.4.2010 nro 1979/9230/2009
5. Kuluttajaoikeuden linjauksia: Laajakaistaliittymien markkinoinnista ja sopimusehdoista – liittymän nopeus ja verkon peittoalue, 2008
6. Artikkeli Helsingin Sanomissa 19.5.2010, sivulla B7
7. Mainokset Helsingin Sanomissa 21. ja 27.5.2010
8. Mainokset Helsingin Sanomissa 8., 12., 17. ja 23.4. sekä 4. ja 16.5.2010

Vastaajan asiakirjatodisteet

1. Mainos Helsingin Sanomissa 30.4.2010
2. JIM-televisiokanavalla 1.5.2010 esitetty mainos
3. Welhon laajakaistan palveluhinnasto -tuloste Welhon internetsivuilta 19.5.2010
4. Ote Elisan internetsivuilta 19.5.2010
5. Ote DNA:n internetsivuilta 19.5.2010
6. Ote Soneran internetsivuilta 19.5.2010
7. Viestintäviraston päätös 23.4.2010 nro 1979/9230/2009
8. Viestintäviraston tiedote 26.4.2010
9. Sanoma Entertainment Oy:n lakimiehen sähköpostit 18. ja 23.3.2010 Kuluttajavirastolle
10. Sanoma Entertainment Oy:n lakimiehen sähköposti 15.3.2010 Kuluttajavirastolle
11. Kuluttajaoikeuden linjauksia: Laajakaistaliittymien markkinoinnista ja sopimusehdoista – liittymän nopeus ja verkon peittoalue, 2008
12. Welhon palvelukuvaus internetsivuilla 19.5.2010
13. Sähköpostikirjeenvaihtoa 19.5.2010
14. Sähköpostikirjeenvaihtoa 19.5.2010
15. Ote Welhon sisäisessä verkossa olleesta ohjeesta liittyen laajakaistasopimuksiin
16. Welhon asiakaspalvelijoiden esimiehen ja Welhon prosessinjohtajan välillä 1.4.2010 käyty sähköpostikirjeenvaihto otsikolla ”Toistaiseksi voimassaolevat laajakaistatuotteet”
17. Otteita Fiskars-konsernin vuosikertomuksesta
18. Kannet kirjasta Hallintoprosessioikeus
19. Helsingin metrokartta

Vastaajan todistaja

1. JV, Head of Consumer Products, Welho

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Kuluttaja-asiamiehen hakemuksen kohteena oleva markkinointi

1.1. Markkinoidut tuotteet

Asiassa on kysymys Sanoma Television Oy:n Welho-laajakaistaliittymien markkinoinnista kuluttaja-asiakkaille mainoksilla keväällä 2010.

Laajakaistaliittymiä on markkinoitu Helsingin Sanomissa julkaistuilla mainoksilla ja JIM-televisiokanavalla esitetyllä televisiomainoksella. Laajakaistaliittymät on nopeutensa perusteella mainoksissa nimetty S-, M-, L- ja XL-liittymiksi. S-liittymän yhteysnopeus on ollut pienin ja XL-liittymä on ollut yhteysnopeudeltaan suurin.

1.2. Mainos Helsingin Sanomissa 30.4.2010

Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistussa mainoksessa on markkinoitu Suomen nopeinta laajakaistaa. Mainoksen pääkuvassa esitetään oranssilla pohjalla värikäs kaapeli, jonka kyljessä lukee WELHO. Kaapelin oikealla puolella lukee suurella kirjasinkoolla ”Avaa Suomen nopein laajakaista.” Kaapelin vasemmalla puolella alempana lukee hieman pienemmällä kirjasinkoolla ”Saat pysyvän -20 % edun parhaista kanavapaketeista. Osoite on welho.fi”. Pääkuvan alapuolella on sininen palkki, jossa on kuvattu kanavapakettien kanavien tuotemerkkejä. Tämän palkin alapuolella on ilmoitettu Welhon yhteystiedot. Yhteystietojen alapuolella on pienellä kirjasinkoolla valkoisilla kirjaimilla oranssilla pohjalla ilmoitettu tarjouksen ehdoista seuraavaa:

”Welho Laajakaistan tilaajalle Welhon parhaat kanavapaketit 12 kk:n määräaikaistilauksena -20 % normaalihintaa edullisemmin. Esimerkiksi Welho M etuhinta 15,90 €/kk (norm. 19,90 €/kk), CANAL+ Total etuhinta 23,90 €/kk (norm. 29,90 €/kk), Viasat Kulta etuhinta 23,90 €/kk (norm. 29,95 €/kk), Welho Mix etuhinta 19,90 €/kk (norm. 24,90 €/kk). Kanavapaketin etuhinta on voimassa niin kauan kuin Welho Laajakaistan tilaus on voimassa. Jos laajakaistatilaus irtisanotaan, jatkuu kanavapaketin tilaus hinnaston mukaisella normaalihinnalla. Kanavapaketin tilaus on määräaikainen eikä sitä voi päättää ennen määräajan loppumista. Kanavapakettien normaali- ja etuhinnat ovat voimassa toistaiseksi. Etu on voimassa Welhon kaapeliverkossa ja koskee kaikkia Welho Laajakaistan tilaajia. Etu ei koske tarjousaikana irtisanottuja ja samalle henkilölle tai samaan talouteen tilattuja liittymiä.”

1.3. Muut sanomalehtimainokset 8.4.–16.5.2010

Helsingin Sanomissa 12. ja 23.4. sekä 4. ja 16.5.2010 julkaistuissa mainoksissa on markkinoitu kaikkia edellä todettuja liittymätyyppejä. Mainoksien yläosassa lukee suurella kirjasinkoolla valkoisin kirjaimin sinisellä pohjalla ”Nopein kaista. Paras hinta.” Tämän alla lukee pinkillä pohjalla ”Laajakaista alk. 24,90 €/kk”. Edellä todetun alla on oranssipohjaisten ympyröiden sisällä ilmoitettu liittymätyypit S, M, L ja XL. Kunkin liittymätyypin kirjaintunnuksen alapuolella lukee valkoisilla kirjaimilla sinisellä pohjalla liittymän nopeus, esimerkiksi S-liittymän osalta ”max. 10M”. Tämän alla lukee liittymätyypin kuukausihinta esimerkiksi S-liittymän osalta ”24,90 €/kk”. Liittymätyyppien edellä todettujen tietojen jälkeen mainoksissa lukee ”kaupan päälle 2 kk mix-kanava-pakettia (norm. 24,90 €/kk), sekä avaus ja modeemi.*”

Mainoksissa, jotka on julkaistu Helsingin Sanomissa 8. ja 17.4.2010, lukee edellä todetun lisäksi liittymätyyppien kirjaintunnusten alla S-liittymän kohdalla ”modeemi 0 €” ja muiden liittymätyyppien kirjaintunnusten alla ”wlan 0 €”. Edellä todetun tekstin ”Laajakaista alk. 24,90 €/kk” paikalla on teksti ”*Laajakaistan 12 kk määräaikaistilaajalle wlan tai modeemi 0 €”. Näissä kahdessa mainoksessa lukee liittymätyyppien edellä todettujen tietojen alla sinisessä ympyrässä teksti ”mix” ja tämän vieressä ”lisäksi 2 kk mix-kanava-pakettia kaupan päälle. (norm. 24,90 €/kk)”.

Kaikissa edellä mainituissa sanomalehtimainoksissa on edellä kuvatun sisällön alapuolella kuva pikkutytöstä ja kaapelista, jonka kyljessä lukee WELHO. Kuvan alapuolella on sinisellä pohjalla ja valkoisin kirjaimin ilmoitettu Welhon yhteystietoja. Yhteystietojen alapuolella on pienillä valkoisilla kirjaimilla oranssilla pohjalla ilmoitettu tarjouksen ehdoista seuraavaa:

”*Tarjous koskee Welho-laajakaistan 12 kk:n määräaikaistilaajia. Welho XL 200M ja L 110M -tilaajalle WLAN 0 € (norm. 199 €), M 40M -tilaajalle WLAN 0 € (norm. 159 €), Welho S 10M -tilaajalle modeemi 0 € (norm. 69 €) tai WLAN 59 € (norm. 139 €). Avaus norm. 30 €. Lisäksi Welho Tietoturva 6 kk -50 % (norm. 6 €/kk). Welho Tietoturvatilaus jatkuu 6 kk:n jälkeen automaattisesti toistaiseksi voimassaolevana hinnaston mukaisella hinnalla. Laajakaistatilaus on määräaikainen eikä sitä voi päättää ennen määräajan loppumista. Määräaikaistilauksen jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti toistaiseksi voimassa olevana hinnaston mukaisella hinnalla. Lisäksi laajakaistatilaajalle Welho Mix kanavapaketti 2 kk 0 € (norm. 24,90 €/kk). Mix-tilaus on toistaiseksi voimassaoleva ja jatkuu automaattisesti 2 kk:n jälkeen hinnaston mukaisella hinnalla. Mikäli et halua Mix-tilauksen jatkuvan, voit peruuttaa sen ilman kustannuksia veloituksettoman 2 kk:n kuluessa. Tarjous on voimassa Welhon kaapeliverkossa 19.5.2010 asti ja koskee laajakaistan uusia tilaajia. Tarjous ei koske tarjousaikana irtisanottuja ja samalle henkilölle tai samaan talouteen uudelleen tilattuja liittymiä. Laajakaistaliittymien nopeudet ovat maksiminopeuksia ja liittymän todelliset nopeudet voivat olla tätä alempia. Welho, PL 9, 00511 Helsinki.”

Mainoksien alalaidassa on vielä sinisellä pohjalla Welhon internet-osoite.

1.4. Mainos JIM-televisiokanavalla 1.5.2010

JIM-televisiokanavalla 1.5.2010 esitetyssä televisiomainoksessa, jonka kokonaiskesto on noin 14 sekuntia, näytetään ensin noin yhdeksän sekunnin ajan avoauton takapenkillä matkustavaa pikkutyttöä. Samanaikaisesti ääni sanoo: ”Meiltä saat nopeimman laajakaistan parhaaseen hintaan. Vauhtia. Osoite on welho.fi.” Tämän jälkeen ruutuun ilmestyy oranssille pohjalle sininen ympyrä, jossa lukee liittymätyypin kirjaintunnus. Samanaikaisesti ympyrän alapuolella näkyy sinisellä tekstillä liittymätyypin nopeus ja liittymän kuukausimaksu, eli esimerkiksi S-liittymän osalta muodossa ”10M 24,90 €/kk”. Kunkin liittymätyypin osalta vastaavat tiedot ovat näkyvissä noin yhden sekunnin ajan. Mainoksen lopussa näkyy noin kahden sekunnin ajan oranssilla pohjalla värikäs kaapeli, jossa lukee WELHO. Kaapelin alla lähellä kuvaruudun alareunaa lukee ”Laajakaistaliittymien nopeudet ovat maksiminopeuksia ja liittymän todelliset nopeudet voivat olla tätä alempia”.

2. Asian tarkastelun lähtökohtia

Asian käsittelyä markkinaoikeudessa rajaa kieltovaatimus ja sen tueksi esitetyt perusteet.

Kuluttaja-asiamies on lähtenyt siitä, että hakemuksen kohteena olevassa
kuluttajiin kohdistuneessa laajakaistapalvelujen markkinoinnissa on tarjottu yksilöityä kulutushyödykettä. Lisäksi kuluttaja-asiamies on lähtenyt siitä, että markkinointi on koskenut määräaikaista 12 kuukauden pituista laajakaistapalvelusopimusta. Kuluttaja-asiamiehen mukaan tällaisessa markkinoinnissa on selvästi kerrottava paitsi sopimuksen määräaikaisuudesta myös ilmoitettava tilausjakson kokonaishinta ja kuukausittaisen maksuerän suuruus. Kun hakemuksen kohteena olevasta markkinoinnista ei ole käynyt ilmi näitä tietoja, se on ollut kuluttajansuojalain vastaista (vaatimuskohta 2 ja 3).

Kuluttaja-asiamiehen mukaan markkinoinnissa on tarjottu laajakaistapalvelun tilaajalle kanavapakettia alennettuun hintaan ilmoittamatta kuluttajansuojalain edellyttämällä tavalla selvästi tarjouksen sisällöstä, ehdoista ja rajoituksista (vaatimuskohta 1).

Lisäksi kuluttaja-asiamiehen mukaan laajakaistapalvelujen markkinoinnissa on annettu kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavaa tietoa laajakaistayhteyden pääominaisuutena pidettävästä yhteysnopeudesta (vaatimuskohta 4).

Kuluttaja-asiamiehen mukaan markkinointi on siten ollut kuluttajansuojalain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla sopimatonta.

Kuluttajansuojalain 2 luvun säätämisellä on pantu täytäntöön sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta 11.5.2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi). Mainittu direktiivi ja sitä koskeva Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö on otettava huomioon hakemuksen kohteena olevan markkinoinnin väitettyä sopimattomuutta arvioitaessa.

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin johdanto-osan 18 perustelukappaleen mukaan direktiivissä otetaan mittapuuksi unionin tuomioistuimen tulkinnan mukainen valistunut, kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen keskivertokuluttaja, ottaen huomioon sosiaaliset, kulttuuriset ja kielelliset tekijät.

Se seikka, että vastaajayhtiö, sinä aikana kun asia on ollut vireillä markkinaoikeudessa, on myynyt laajakaistaliiketoimintansa eikä siten enää markkinoi laajakaistapalveluja, ei muodosta estettä arvioida hakemuksen kohteena olevan menettelyn lainmukaisuutta, kun otetaan huomioon mitä jäljempänä lausutaan kiellon määräämisestä.

3. Markkinoinnin arviointia

3.1. Vaatimuskohdat 2 ja 3

3.1.1. Oikeudelliset lähtökohdat

Asiassa on vaatimuskohtien 2 ja 3 osalta ensin arvioitava, onko hakemuksen kohteena oleva sanomalehti- ja televisiomainonta koskenut kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:ssä tarkoitettua yksilöidyn kulutushyödykkeen tarjoamista tiettyyn hintaan. Mikäli näin katsotaan olevan, on tämän jälkeen otettava kantaa ennen kaikkea siihen, onko mainonta täyttänyt kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:ssä säädetyn tiedonantovelvollisuuden. Edelleen voidaan joutua ottamaan kantaa siihen, onko mahdollinen tiedonantovelvollisuuden noudattamatta jättäminen ollut omiaan kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä säädetyllä tavalla johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n mukaan on tarjottaessa yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan markkinoinnista käytävä ilmi pykälän 1–5 kohdassa mainitut tiedot. Tämän asian ratkaisemisen kannalta ovat merkityksellisiä pykälän 1 ja 3 kohta. Siten markkinoinnista on käytävä ilmi kulutushyödykkeen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin on asianmukaista ottaen huomioon kulutushyödyke ja käytetty viestin (1 kohta) ja kulutushyödykkeen kokonaishinta veroineen tai, jos täsmällistä hintaa ei voida ilmoittaa, hinnan määräytymisen perusteet (kohta 3).

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille.

Kuluttajansuojalain 8 §:n säätämisellä on säännösten esitöiden mukaan (HE 32/2008 vp s. 26) pantu täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 4 kohta. Sanotusta kohdasta käy ilmi, että siinä tarkoitetussa ostokehotuksessa pidetään muun ohella olennaisina tietoina tuotteen pääominaisuuksia siinä laajuudessa kuin viestintävälineen ja tuotteen kannalta on asianmukaista sekä hintaa veroineen. Ostokehotus on määritelty sanotun direktiivin 2 artiklan i alakohdassa. Ostokehotuksella tarkoitetaan kaupallista viestiä, jossa ilmaistaan tuotteen ominaispiirteet ja hinta käytetylle kaupallisen viestinnän keinolle asianmukaisella tavalla ja näin mahdollistetaan kuluttajalle ostoksen tekeminen.

Unionin tuomioistuin on asiassa C-122/10, Ving Sverige, 12.5.2011 antamassaan tuomiossa (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, 24 kohta) todennut, että ainoastaan sellainen kaupallinen menettely, jonka on ensin todettu olevan ostokehotus, kuuluu sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, kun taas kaikki kaupalliset menettelyt, mukaan lukien ostokehotukset, kuuluvat tämän direktiivin 7 artiklan 1, 2, 3 ja 5 kohdan soveltamisalaan. Kyseisen direktiivin 2 artiklan i alakohdassa määritellystä ostokehotuksesta on käytävä ilmi saman direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa luetellut olennaiset tiedot, joita kuluttaja tarvitsee perustellun kaupallisen ratkaisun tekemiseen. Tällaisten edellä mainitussa säännöksessä olennaiseksi luokiteltujen tietojen puuttuessa ostokehotus on mainitun direktiivin 5 artiklan 4 kohdan ja 7 artiklan mukaan harhaanjohtava ja näin ollen sopimaton.

Kuten unionin tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Ving Sverige antamassaan tuomiossa (28 kohta) korostanut, ostokehotus on sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin mukaan mainonnan erityinen muoto, johon liittyy kyseisen direktiivin 7 artiklan 4 kohdan nojalla tehostettu tietojenantovelvollisuus.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n mukainen tiedonantovelvollisuus koskee sellaista markkinointia, jossa kuluttajalle tarjotaan yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan, kuten pykälän esitöissäkin on todettu (HE 32/2008 vp s. 26). Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin mukaan elinkeinonharjoittajalle ei aseteta yleistä velvollisuutta hinnan ilmoittamiselle tuotteen mainoksessa. Tällainen velvollisuus on direktiivin mukaan olemassa ainoastaan silloin kun kaupallisessa viestissä on ilmoitettu tuotteen ominaispiirteet ja sen hinta, eli toisin sanoen kun kysymyksessä on direktiivissä tarkoitettu ostokehotus. Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:stä seuraa siten, pykälää sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin valossa tarkasteltuna, että ainoastaan sellaisesta mainoksesta, jolla markkinoidaan yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan, on käytävä ilmi pykälän 1–5 kohdassa mainitut tiedot. Jos näin ei ole, on kyseisessä mainoksessa jätetty antamatta olennaisia tietoja kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:ssä, jolla on pantu täytäntöön sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 1–3 kohta, säädetyllä tavalla.

Hakemuksen kohteena olevia mainoksia on syytä tarkastella edellä esitettyjen oikeusohjeiden valossa erikseen Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistun mainoksen osalta sekä erikseen muiden sanomalehtimainosten ja televisiomainoksen osalta.

3.1.2. Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistu mainos

Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistussa mainoksessa on kuluttaja-asiamiehen mukaan markkinoitu määräaikaista XL-laajakaistaliittymää koskevaa sopimusta ja siten yksilöityä kulutushyödykettä, jolloin markkinoinnissa on selvästi kerrottava paitsi sopimuksen määräaikaisuudesta myös ilmoitettava tilausjakson kokonaishinta ja kuukausittaisen maksuerän suuruus.

Asiassa on sinänsä riidatonta, että mainoksessa mainitulla kehotuksella ”Avaa Suomen nopein laajakaista” on tarkoitettu XL-laajakaistaliittymää. Puheena olevasta mainoksesta tämä ei kuitenkaan ole suoraan ilmennyt. Joka tapauksessa mainoksessa ei ole ilmaistu markkinoidun laajakaistaliittymän minkäänlaista hintaa. Näin ollen mainoksessa ei ole ollut kysymys kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:ssä tarkoitetusta yksilöidyn kulutushyödykkeen tarjoamisesta tiettyyn hintaan. Siten kyseistä markkinointia ei ole myöskään koskenut 2 luvun 8 §:ssä säädetty laajempi tiedonantovelvollisuus eikä se näin ollen ole ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n vastaista sen vuoksi, ettei siinä ole ilmoitettu tilausjakson kokonaishintaa tai kuukausittaisen maksuerän suuruutta. Asiaa ei anna aihetta arvioida toisin se, mitä kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen 4 §:ssä ja 5 §:ssä on säädetty, kun otetaan huomioon kuluttajansuojalain 2 luvun 8 § ja sen taustalla oleva direktiivi.

3.1.3. Muut sanomalehtimainokset ja televisiomainos

Muissa hakemuksen kohteena olevissa sanomalehtimainoksissa ja televisiomainoksessa on sen sijaan yksilöity markkinoituja laajakaistapalveluita niiden yhteysnopeuksilla ja yhteysnopeutta kuvaavilla tunnuksilla. Kuluttaja on mainosten perusteella voinut tunnistaa markkinoidun hyödykkeen ja muodostaa käsityksen palvelun ominaisuuksista. Lisäksi näissä mainoksissa on ilmoitettu kunkin laajakaistaliittymän osalta hintatieto. Koska sanotuista mainoksista on käynyt ilmi sekä markkinoidun kulutushyödykkeen ominaispiirteet että sen hinta, on kysymys kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöidyn kulutushyödykkeen tarjoamisesta tiettyyn hintaan, eli sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä tarkoitetusta ostokehotuksesta.

Tämän jälkeen on arvioitava, onko markkinointi täyttänyt kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:ssä säädetyn laajemman tiedonantovelvollisuuden, siten kuin sen 1 ja 3 kohdassa edellytetään. Kuten edellä mainitussa asiassa Ving Sverige annetusta tuomiosta (61 ja 62 kohta) käy ilmi, sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 2 artiklan i alakohdassa määritellään ostokehotus, kun taas direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa määritellään ostokehotuksissa olennaisina pidettävät tiedot. Näin ollen sitä, onko kyseessä ostokehotus, on tarkasteltava eri tavalla kuin sitä, sisältyykö ostokehotukseen vaaditut olennaisina pidettävät tiedot.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n 3 kohdan mukaan markkinoinnista on käytävä ilmi kulutushyödykkeen kokonaishinta. Koska markkinointi on kuluttaja-asiamiehen mukaan edellä todetulla tavalla koskenut määräaikaista 12 kuukauden pituista laajakaistapalvelusopimusta, on kuluttaja-asiamies pitänyt kuukausihinnan ilmoittamista mainoksissa riittämättömänä.

Puheena olevista laajakaistapalveluista on voinut tehdä määräaikaisen sopimuksen. Todistajana kuultu JV, joka keväällä 2010 on vastannut Welhon kuluttajatuotteista, on kertonut, että M-, X- ja XL-laajakaistaliittymiä on ollut mahdollista tilata myös siten, että sopimus oli voimassa toistaiseksi. Todistajan mukaan viimeksi mainittuja liittymiä on myös myyty sekä vanhoille että uusille asiakkaille toistaiseksi voimassa olevilla sopimuksilla. Asian ratkaisemisen kannalta on kuitenkin merkityksellistä se, onko hakemuksen kohteena oleva markkinointi koskenut laajakaistapalveluista määräajaksi tehtäviä sopimuksia.

Nyt tarkasteltavissa muissa kuin Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistuissa sanomalehtimainoksissa on markkinoitu laajakaistan määräaikaistilaajalle erityisiä etuja. Tämä käy korostetusti ilmi Helsingin Sanomissa 8.4. ja 17.4.2010 julkaistuista mainoksista, joissa kuluttajan huomio kiinnittyy pinkillä pohjalla olevaan tekstiin ”Laajakaistan 12 kk määräaikaistilaajille wlan tai modeemi 0 €”. Kaikissa edellä tarkoitetuissa mainoksissa on niiden alalaidassa kerrottu, että tarjous koskee laajakaistan 12 kuukauden määräaikaistilaajia. Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoo, että sanomalehtimainoksissa markkinoinnin kohteena ovat olleet ainakin määräajaksi tehtävät laajakaistapalvelusopimukset. Sen sijaan televisiomainoksessa ei ole markkinoitu määräajaksi tehtävää laajakaistatilausta. Vastaajayhtiö on kuitenkin myöntänyt, että S-laajakaistan osalta markkinoinnissa annettu hintatieto on ollut virheellinen, koska S-laajakaistaa on voinut tilata vain määräajaksi.

Tehdessään edellä tarkoitetuissa mainoksissa markkinoinnin kohteena olevan määräaikaisen sopimuksen kuluttaja lähtökohtaisesti sitoutuu maksamaan mainoksessa ilmoitetun kuukausimaksun koko sopimusajalta. Kuluttajalle aiheutuva kokonaiskustannus on keskeinen kuluttajan valintaan ja siten perustellun ostopäätöksen tekemiseen vaikuttava tieto. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, että 2 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitettuna kokonaishintana, joka on käytävä ilmi mainoksesta, on pidettävä hintaa koko sopimusajalta.

Kuten unionin tuomioistuin on edellä mainitussa asiassa Ving Sverige antamassaan tuomiossa (63 ja 64 kohta) todennut, että vaikka hintoja koskevia tietoja pidetään sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 4 kohdassa pääsääntöisesti olennaisina, tämän säännöksen c alakohdassa säädetään kuitenkin, että mikäli tuotteen luonteesta johtuen hintaa ei voida kohtuudella laskea etukäteen, tiedoista on käytävä ilmi hinnan laskutapa sekä tapauksen mukaan kaikki muut rahti-, toimitus- tai postimaksut tai, ellei näitä kustannuksia voida kohtuudella laskea etukäteen, se seikka, että kuluttaja voi joutua maksamaan lisämaksuja. Siten esimerkiksi se, että mainitaan ainoastaan alkaen-hinta, voidaan näin ollen perustella tapauksissa, joissa hintaa ei voida kohtuudella laskea etukäteen, kun otetaan huomioon muun muassa tuotteen luonne ja ominaispiirteet.

Edellä mainituissa sanomalehtimainoksissa markkinoinnin kohteena ovat olleet edellä todetulla tavalla määräajaksi tehtävät laajakaistapalvelusopimukset. Tähän nähden on ilmeistä, että kokonaishinta on kohtuudella ollut laskettavissa etukäteen ja että se olisi voitu ilmoittaa mainoksissa. Kun hinnan määräytyminen perustuu siihen, että sopimus tehdään määräajaksi, siitä seuraa, että kokonaishinnan ilmoittamisen yhteydessä on myös annettava tieto sopimuksen määräaikaisuudesta.

Tietojen luonteesta johtuen on ilmeistä, että niiden puuttuminen on ollut omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee ostopäätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Markkinointia on siten pidettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n ja 8 §:n vastaisena. Tällainen markkinointi on kuluttajien kannalta lain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimatonta.

3.2. Vaatimuskohta 1

Kuluttaja-asiamiehen vaatimus perustuu tältä osin edellä jo mainittuun vastaajayhtiön Helsingin Sanomissa 30.4.2010 julkaistuun mainokseen siltä osin, kuin mainoksessa on tarjottu laajakaistapalvelun tilaajalle kanavapakettia alennettuun hintaan. Asiassa on tältä osin kysymys yksinomaan siitä, onko tarjouksen sisällöstä, ehdoista ja rajoituksista kerrottu mainoksessa riittävän selvästi, riippumatta siitä, että laajakaistapalvelun osalta mainoksessa ei ole edellä todetulla tavalla tarjottu yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 12 §:n 2 kohdan mukaan, jos markkinoinnissa tarjotaan kulutushyödykkeitä yhteisellä hinnalla tai niin, että ostamalla hyödykkeen saa alennetulla hinnalla toisen hyödykkeen tai muun erityisen edun, markkinoinnissa on selkeästi ilmoitettava tarjouksen hyväksikäyttämistä koskevat ehdot, erityisesti tarjouksen kesto sekä määrälliset ja muut rajoitukset.

Edellä todetulla tavalla kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille.

Sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin 7 artiklan 2 kohdan perusteella on selvää, että harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä on pidettävä myös sitä, jos elinkeinonharjoittaja antaa epäselvällä tai käsittämättömällä tavalla artiklassa tarkoitettuja olennaisia tietoja.

Kuluttaja-asiamiehen vaatimuksessa tarkoitetussa sanomalehti-mainoksessa on näkyvästi ilmaistu laajakaistaliittymän avaajalle kanavapaketeista annettava 20 prosentin alennus. Kanavapakettia koskevan tarjouksen ehdot ja rajoitukset on kuitenkin ilmaistu muuhun mainoksen tekstiin verrattuna hyvin pientä kirjasinkokoa käyttäen mainoksen alalaidassa. Ottaen vielä huomioon käytetyn valkoisen värin oranssilla pohjalla, joka sanomalehden painotekniikasta johtuen aiheuttaa sen, ettei teksti erotu pohjasta kovinkaan tarkasti, markkinaoikeus katsoo, että tarjouksen ehdot ja rajoitukset on ilmaistu siten, että lukijan huomio ei luontevasti kiinnity niihin eikä niiden sisältö ole vaivatta keskivertokuluttajan selvitettävissä. Kuten ennakkopäätöksessä KKO 2006:6 on tuotu esiin, on mainosta, jossa tarjouksen ehtoja ja rajoituksia ei näiden seikkojen vuoksi ole esitetty riittävän selkeästi, pidettävä kuluttajansuojalaissa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtavana.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n esitöissä (HE 32/2008 vp s. 25) on todettu olevan selvää, että tiedonantovelvollisuuden sisältö ja laajuus vaihtelee asiayhteydestä riippuen. Siten esitöiden mukaan esimerkiksi elinkeinonharjoittajaa koskevassa yleisessä imagomainonnassa tiedonantovelvoite saattaa olla yleensä huomattavasti suppeampi kuin yksilöidymmässä, hyödykekohtaisessa markkinoinnissa.

Edellä todetulla tavalla kysymyksessä olevassa mainoksessa ei ole tarjottu yksilöityä kulutushyödykettä tiettyyn hintaan kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että kysymyksessä olevat tiedot ovat koskeneet kanavapakettien alennettuja hintoja, markkinaoikeus katsoo, että tietojen luonteesta johtuen niitä on pidettävä olennaisina tietoina, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tekemiseksi. Tietojen puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Markkinointia on siten pidettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n vastaisena. Tällainen markkinointi on kuluttajien kannalta lain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimatonta.

3.3. Vaatimuskohta 4

Kuluttaja-asiamiehen vaatimus perustuu vaatimuskohta 4 osalta vastaajayhtiön televisiomainokseen siltä osin kuin mainoksessa on sen jälkeen kun mainoksessa on esitelty neljä eri laajakaistayhteyttä ja niiden nopeudet ilmoitettu, että ”laajakaistayhteyden nopeudet ovat maksiminopeuksia ja liittymän todelliset nopeudet voivat olla tätä alempia.” Kuluttaja-asiamiehen mukaan ilmoitus on ollut harhaanjohtava kahdesta syystä. Ensiksikin se on saanut mainoksessa liian pienen huomioarvon suhteessa mainoksessa ilmoitettuun teoreettiseen maksiminopeuteen. Toiseksi siitä ei ole käynyt ilmi millaisesta maksiminopeutta koskevasta poikkeamasta on kysymys.

Edellä todetulla tavalla mainoksessa on tarjottu kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:ssä tarkoitettua yksilöityä kulutushyödykettä. Kuluttajansuojalain 2 luvun 8 §:n 1 kohdasta seuraa, että sanotussa markkinoinnissa on ilmoitettava kulutushyödykkeen pääominaisuudet siinä laajuudessa kuin on asianmukaista ottaen huomioon kulutushyödyke ja käytetty viestin.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa ei saa jättää antamatta sellaisia asiayhteys huomioon ottaen olennaisia tietoja, jotka kuluttaja tarvitsee ostopäätöksen tai muun kulutushyödykkeeseen liittyvän päätöksen tekemiseksi ja joiden puuttuminen on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa tietojen riittävyyttä otetaan huomioon tietojen selkeys, ymmärrettävyys ja oikea-aikaisuus, käytettyyn viestimeen liittyvät rajoitteet sekä elinkeinonharjoittajan muut toimenpiteet olennaisten tietojen antamiseksi kuluttajille. Edellä todetulla tavalla on harhaanjohtavana mainitsematta jättämisenä pidettävä myös sitä, jos elinkeinonharjoittaja antaa olennaisia tietoja epäselvällä tai käsittämättömällä tavalla.

Kuten edellä mainitussa asiassa Ving Sverige annetussa tuomiossa (55 kohta) on todettu, niiden tietojen laajuutta, jotka elinkeinonharjoittajan on ilmoitettava tuotteen pääominaisuuksista ostokehotuksen yhteydessä, on arvioitava ostokehotuksen asiayhteys, tuotteen luonne ja ominaispiirteet sekä käytetty viestinnän keino huomioon ottaen.

Kuluttaja-asiamiehen esittämällä tavalla yhteysnopeutta on pidettävä sellaisena laajakaistayhteyden pääominaisuutena, joka elinkeinonharjoittajan tulee ilmoittaa yksilöidyn kulutushyödykkeen markkinoinnissa ja jonka ilmoittamatta jättämistä on pidettävä olennaisten tietojen antamatta jättämisenä.

Markkinaoikeus toteaa, että 1.5.2010 esitetyssä televisiomainoksessa ei ole ilmoitettu, että liittymien nopeudet, jotka on ilmoitettu esimerkiksi muodossa ”10M”, olisivat maksiminopeuksia. Tieto laajakaistaliittymien todellisten nopeuksien poikkeamisesta ilmoitetuista nopeuksista on ilmaistu liittymien nopeuksista ja hinnoista annettuihin tietoihin verrattuna pienellä kirjasinkoolla, joka on ollut näkyvillä vain noin kahden sekunnin ajan aivan mainoksen lopussa. Televisiomainoksen kokonaiskesto on ollut noin 14 sekuntia. Nämä liittymien nopeuksiin kohdistuvat rajoitukset on siten ilmaistu niin, ettei katsojan huomio luontevasti kiinnity niihin eikä niiden teksti ole vaivatta katsojan havaittavissa ja luettavissa. Liittymän nopeuteen kohdistuvasta rajoituksesta ei myöskään ole ilmoitettu mainoksessa muulla tavoin kuten esimerkiksi äänen avulla. Asiassa ei ole edes väitetty, että televisio viestintävälineenä olisi tältä osin aiheuttanut rajoitteita. Markkinaoikeus katsoo siten, että tiedon ilmoittamiseen näkyvämmällä tai muutoin enemmän huomiota herättävällä tavalla ei ole ollut käytettyyn viestintävälineeseen liittyviä rajoitteita.

Näin ollen markkinaoikeus katsoo, että 1.5.2010 esitetyssä televisiomainoksessa ei ole ilmoitettu tuotteen pääominaisuuksista riittävän selkeällä tavalla. Liittymien nopeuksien rajoituksia koskevien tietojen esittäminen epäselvällä tavalla on ollut omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei olisi riittävin tiedoin tehnyt. Markkinointi on siten jo tällä perusteella ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 7 §:n ja 8 §:n vastaista ja siten kuluttajien kannalta lain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Kun liittymien nopeuksien rajoituksista annettu tieto on ilmaistu epäselvällä tavalla, ei ole aihetta arvioida enemmälti tiedon sisältöä.

4. Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tämän luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Säännöksestä seuraa, että elinkeinonharjoittajaa, joka on menetellyt kuluttajansuojalain 2 luvun säännösten vastaisesti, voidaan kieltää jatkamasta tai uudistamasta tällaista menettelyä. Kun elinkeinonharjoittajan jo toteuttama menettely katsotaan lainvastaiseksi, tulee siten pääsääntöisesti määrättäväksi myös sanottu kielto. Edellä kuluttajansuojalain vastaiseksi katsottua menettelyä ei ole pidettävä siten vähämerkityksellisenä, että kiellon määrääminen olisi tästä syystä kuluttajansuojan kannalta tarpeetonta.

Kuluttajansuojalaissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, onko kielto määrättävä myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja on jo lopettanut kuluttajansuojalain vastaisena pidetyn menettelyn. Kuluttajansuojalain esitöissä (HE 8/1977 vp s. 30) on käsiteltäessä markkinoinnin kieltämistä ja kiellon tehostamista uhkasakolla mainittu esimerkkinä tilanteesta, jossa uhkasakon asettaminen ei ehkä ole tarpeen se, että elinkeinonharjoittaja on ennalta ilmoittanut suostuvansa kuluttaja-asiamiehen vaatimuksiin, mutta kuluttaja-asiamies pitää ennakkoratkaisun saamista tärkeänä ja vie tästä syystä asian markkinatuomioistuimeen. Kuluttajansuojalain nojalla määrättävän kiellon tarkoituksena on lain esitöiden valossa siten myös ennakkotapausluonteisesti ohjata elinkeinonharjoittajien menettelyä vastaisuudessa laajemminkin.

Vakiintuneesti onkin katsottu, että lainvastaisena pidetyn menettelyn lopettaminen ei ole peruste olla määräämättä kieltoa. Se seikka, että menettelyn lopettaminen on johtunut siitä, että liiketoiminta, jossa lainvastainen menettely on tapahtunut, on myyty, ei edellä lausuttuun nähden anna aihetta arvioida kiellon määräämisen edellytyksiä toisin. Sen sijaan sanottu seikka voidaan ottaa huomioon arvioitaessa uhkasakon asettamisen tarpeellisuutta.

Sanoma Entertainment Finland Oy:tä on siten kiellettävä uudistamasta edellä kuluttajansuojalain vastaiseksi todettua menettelyä. Edellä perusteluissa lausuttu huomioon ottaen kielto on muotoiltava siten kuin päätöslauselmasta ilmenee. Markkinaoikeus katsoo edellä lausuttuun nähden, että asiassa on kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentissa tarkoitettuja erityisiä syitä jättää uhkasakko asettamatta. Kuluttaja-asiamiehen vaatimus kiellon tehostamisesta uhkasakolla on hylättävä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Sanoma Entertainment Finland Oy:tä kuluttajiin kohdistuvissa mainoksissa

a. tekemästä tarjousta tämän päätöksen perusteluissa kohdassa 3.2 kuvatulla tai siihen rinnastettavalla tavalla ilmoittamatta selkeästi tarjouksen sisällöstä, ehdoista ja rajoituksista;

b. tarjoamasta määräaikaista sopimusta yksilöidystä laajakaistapalvelusta tiettyyn hintaan ilmoittamatta samalla sopimuksen määräaikaisesta luonteesta ja tilausjakson kokonaishintaa (tämän päätöksen perustelujen kohta 3.1.3);

c. tarjoamasta yksilöityä laajakaistayhteyttä tiettyyn hintaan tämän päätöksen perusteluissa kohdassa 3.3 kuvatulla tai siihen rinnastettavalla tavalla ilmoittamatta selkeästi laajakaistayhteyden yhteysnopeuden rajoituksista.

Markkinaoikeus hylkää kuluttaja-asiamiehen vaatimukset enemmälti.

Kieltoa on noudatettava heti.

Markkinaoikeuden 28.5.2010 asiassa määräämä väliaikainen kielto raukeaa.

MUUTOKSENHAKU

Tähän ratkaisuun saa hakea muutosta korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 9.8.2011.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Nina Korjus ja Ville Parkkari sekä asiantuntijajäsen Jaana Norio-Timonen (eri mieltä).

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Asiantuntijajäsen Norio-Timonen:

Asiassa on ensiksi kyse siitä, onko kuluttaja-asiamiehen vaatiman kiellon määrääminen Sanoma Entertainment Finland Oy:lle mahdollista ottaen huomioon, että vaatimuksessa tarkoitettu laajakaistaliiketoiminta tavaramerkillä Welho on kuluttaja-asiamiehen hakemuksen vireille tulon jälkeen myyty toiselle yritykselle. Toissijaisesti on kyse siitä, onko silloisen Sanoma Television Oy:n kuluttaja-asiakkaille keväällä 2010 suuntaama Welho-laajakaistaliittymien markkinointi ollut kuluttajansuojalain mukaista ja ellei, tulisiko Sanoma Entertainment Finland Oy:lle määrätä kuluttaja-asiamiehen vaatima kielto ja tulisiko kieltoa tehostaa uhkasakolla.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:ssä tarkoitettu elinkeinonharjoittajalle määrättävä kielto jatkaa tai uudistaa kyseisen luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten vastaista menettelyä ei ole luonteeltaan seuraamus jo tapahtuneesta lainvastaisesta menettelystä vaan tulevaisuuteen suuntautuva kielto toimia vastaisuudessa kiellossa kuvatulla tavalla. Se on siis luonteeltaan kieltotuomio. Tällaisen kiellon edellytyksenä on siten, että sillä, jolle kielto määrätään, on mahdollisuus vaikuttaa siihen toimintaan, jota kielto koskee. Ellei tällaista vaikutusmahdollisuutta ole, ei myöskään oikeudenloukkauksen uhkaa eikä oikeussuojan tarvetta ole. Silloinkin, kun kiellon määrääminen on sinänsä mahdollista, vaaditaan lisäksi, että se on myös kuluttajansuojan kannalta tarpeellista.

Vastaaja on selvittänyt, että Sanoma Entertainment Finland Oy, silloinen Sanoma Television Oy, on myynyt Welho-tuotemerkillä markkinoidun laajakaistaliiketoiminnan DNA Oy:lle. Kaupan seurauksena määräysvalta tästä liiketoiminnasta on siirtynyt Sanoma Television Oy:ltä DNA Oy:lle, jolloin Welho-tuotteiden markkinointia koskevat päätökset tekee DNA Oy. Sanoma Entertainment Oy omistaa 21 prosenttia DNA Oy:stä. Sanoma Entertainment Finland Oy ei näin ollen voi vaikuttaa DNA Oy:n suorittamaan Welho-tuotteiden markkinointiin myöskään omistajalle kuuluvan määräysvallan kautta. Sanoma Entertainment Finland Oy ei tällä hetkellä harjoita muutakaan laajakaistaliiketoimintaa.

Vakiintuneesti on katsottu, että lainvastaisena pidetyn menettelyn lopettaminen ei ole peruste olla määräämättä kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:ssä tarkoitettua kieltoa. Käsillä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että Sanoma Entertainment Finland Oy olisi päättänyt lopettaa kuluttaja-asiamiehen hakemuksessa tarkoitetun Welho-laajakaistapalveluiden markkinoinnin tai luopunut kokonaan näiden laajakaistaliittymien tarjoamisesta. Kyse on siitä, että vastaaja on myynyt kyseisen liiketoiminnan eikä siksi voi enää vaikuttaa näiden laajakaistapalvelujen markkinointiin. Vastaajalla ei myöskään kyseisen liiketoiminnan nykyisen harjoittajan vähemmistöosakkaana ole tällaista vaikutusmahdollisuutta, eikä se myy tai markkinoi muitakaan laajakaistapalveluja. Sen sijaan liiketoiminnan ostanut DNA Oy on saadun selvityksen mukaan sittemmin myynyt ja markkinoinut laajakaistapalveluja tavaramerkillä Welho.

Koska Sanoma Entertainment Oy ei liiketoimintakaupan jälkeen enää voi vaikuttaa kyseessä olevien Welho-tuotteiden markkinoinnin toteuttamiseen ja sisältöön eikä se muutoinkaan harjoita laajakaistaliiketoimintaa, edellytyksiä kuluttaja-asiamiehen vaatiman kiellon määräämiselle ei ole. Asian kannalta on merkityksetöntä, että vastaaja on sinänsä edelleen toimiva yhtiö, jonka on siten mahdollista tulevaisuudessa aloittaa uudelleen laajakaistaliiketoiminnan harjoittaminen.

Näillä perusteilla hylkään kuluttaja-asiamiehen vaatimukset.

Vakuudeksi Anne Ekblom-Wörlund

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen