24.9.2009

HAKEMUS

Vaatimukset

Kuluttaja-asiamies on vaatinut, että Keittiöjätti Oy:tä (jäljempänä myös Keittiöjätti) kielletään vastaisessa kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa 50.000 euron sakon uhalla ja kuukauden kuluessa markkinaoikeuden päätöksen antamisesta lukien

1) tarjoamasta hyödykkeen ostavalle kuluttajalle erityistä etua, jonka arvo ylittää kymmenen euroa, jos edun arvoa ei samalla ilmoiteta euromääräisenä,

2) tarjoamasta hyödykkeen ostavalle kuluttajalle erityistä etua, jos edun euromäärää ei samalla ilmoiteta selkeällä ja helposti havaittavalla tavalla ja

3) käyttämästä markkinoinnissa lisäetuja siten, että lisäetujen esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen asemesta, jolloin kuluttajan päähuomio keskittyy lisäetujen markkinointiin.

Perusteet

Kohdat 1 ja 2

Markkinointi on harhaanjohtavaa, jos kuluttajan kannalta merkittäviä tietoja ei saateta kuluttajan tietoon tai ne esitetään epäselvästi. Lisäedun arvon selkeä ilmoittaminen edellyttää euromääräistä ilmoittamista. Lisäedun ilmoittaminen eri valuutassa kuin päätuotteen hinta on omiaan johtamaan harhaan edun merkityksen arvioinnissa, ja mainonta on tällöin kuluttajansuojalain ja kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetun asetuksen vastaista.

Keittiöjätin mainokset eivät ole täyttäneet lisäedun selkeän ilmoittamisen ja helpon havaittavuuden vaatimusta, koska euromäärät on ilmoitettu mainoksissa liian pienellä kirjasinkoolla. Lisäedun selkeä ilmoittaminen on edellyttänyt lisäedun ilmoittamista euromääräisesti vähintään yhtä suurella kirjasinkoolla kuin markkamääräisesti.

Kohta 3

Keittiöjätin käsillä olevien mainosten keskeisenä elementtinä ovat olleet tarjotut lisäedut. Mainoksissa on korostettu siten tarjottavan päätuotteen sijasta sen kannalta toisarvoisia seikkoja, joiden taloudellinen merkitys päätuotteeseen nähden on ollut vähäinen.

Lisäedut on esitetty mainoksissa siten, että kuluttajan huomio on kiinnittynyt ensisijaisesti myynninedistämiskeinoihin. Mainokset ovat näin olleet omiaan vaikuttamaan epäasiallisesti kuluttajan ostopäätökseen vaarantamalla järkiperäisen päätöksenteon ja ovat siten olleet kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla kuluttajien kannalta sopimattomia.

VASTAUS

Vaatimukset

Keittiöjätti Oy on vaatinut, että kuluttaja-asiamiehen vaatimukset hylätään. Keittiöjätti Oy on lisäksi vaatinut hakemusten hyväksymisen varalta, että markkinaoikeus määrää vaaditun kiellon tulemaan voimaan kahden kuukauden kuluessa markkinaoikeuden päätöksen antamisesta ja paljoksunut vaaditun uhkasakon rahamäärää.

Perusteet

Kohdat 1 ja 2

Keittiöjätti on markkinoinut tuotteita, joita kuluttajat ostavat varsin harvoin ja joiden hinnat ovat selkeästi korkeampia kuin päivittäistavaroiksi katsottavien tuotteiden hinnat. Keittiöjätin mainoksissa on toisinaan tarjottu kuluttajille päätuotteiden ohella niin sanottuja kylkiäistuotteita. Mainosten yhtenä tehokeinona on ollut sanan mummonmarkka käyttäminen. Kylkiäistuotteiden arvo on ilmoitettu aina sekä euroina että markkoina. Saatavan edun arvo on ilmoitettu käyttäen markkamäärässä jonkin verran suurempaa kirjasinkokoa kuin euromäärässä. Euromääräinen arvo on kuitenkin ollut selkeästi luettavissa.

Keittiöjätti ilmoittaa nykyisin kylkiäistuotteena antamansa tuotteen arvon aina myös euromääräisenä. Keittiöjätin markkinoinnissa kaikki merkittävät tiedot on saatettu selvällä tavalla kuluttajien tietoon. Selkeä ilmoittaminen ei merkitse sitä, että edun arvo on ilmoitettava ainoastaan euroina. Kuluttajat hahmottavat edelleen tuotteiden arvon markkoja apuna käyttäen, joten hinnan tai arvon ilmaiseminen myös markkoina on omiaan edistämään oikean käsityksen muodostamista.

Kohta 3

Kysymyksessä olevissa mainoksissa on tarjottu lisäetua muun muassa koko kodin tai koko keittiön kiintokalustekokonaisuuden ostajalle. Tällaisen kokonaisuuden pääasiallisen tuotteen visuaalinen tai sanallinen kuvaaminen on käytännössä mahdotonta. Keittiökalusteissa vaihtoehtoja on rajattomasti, joten kuluttajien mielikuvia tarjottavien tuotteiden sisällöstä ei ole haluttu rajoittaa.

Keittiöjätin mainoksissa lisäetu ei ole ollut epäasiallisesti korostettuna, vaan mainoksista on tullut selkeästi esille juuri tarjouksen sisältö eli lisäedun arvo ja se, että lisäetu annetaan tietyn kokonaisuuden ostajalle. Lisäksi mainoksissa on tuotu esille merkittävästi myös itse päätuotteen ja -palvelun ominaisuuksia. Kuluttajien järkiperäisen päätöksenteon edellytykset on näin ollen täytetty eikä mainonta ole ollut hyvän tavan vastaista tai sopimatonta.

TODISTELU

Hakijan kirjalliset todisteet

1. Keittiöjätin mainos Savon Sanomissa 15.8.2007
2. Keittiöjätin mainos Savon Sanomissa 13.10.2007
3. Kuluttaja-asiamiehen antama markkinointikielto 23.11.2007
4. Keittiöjätin kuluttaja-asiamiehen antamaa markkinointikieltoa vastustava kirje 29.11.2007
5. Keittiöjätin mainos yhtiön omilla internetsivuilla 5.3.2008
6. Keittiöjätin mainos Turun Sanomissa huhti–toukokuussa 2009 (myös vastaajan kirjallinen todiste 2)

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Julkaisu ”Kuluttajien käsityksiä hinnoista euroaikana” (Toim. Marita Nikkilä, Anu Raijas ja Ville Aalto-Setälä. Kuluttajatutkimuskeskus 2008. Työselosteita ja esitelmiä 109.)
2. Keittiöjätin mainos Turun Sanomissa huhti–toukokuussa 2009 (myös hakijan kirjallinen todiste 6)

MARKKINAOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

1. Keittiöjätin kysymyksessä oleva markkinointi

1.1. Keittiöjätin mainos Savon Sanomissa 15.8.2007

Kuluttaja-asiamiehen todisteena 1 esittämä Savon Sanomissa 15.8.2007 julkaistu Keittiöjätin mainos sisältää yläreunassa mustalla värillä tekstin ”JOKA KODIN KIINTOKALUSTEET KEITTIÖJÄTISTÄ!”. Tämän tekstin alla on noin viisi kertaa isompaan tilaan kirjoitettuna isoin punaisin kirjaimin ”PESUPISTE KEITTIÖN PÄÄLLE”, jonka alapuolella seuraa valkoisin kirjaimin teksti ”Edun arvo 890 mummon markkaa!”.

Edellä mainittujen tekstiosien alapuolella mainoksessa on sen ainoana kuvana esitetty keittiön pesupiste. Kuva kattaa kooltaan korkeussuunnassa noin kolmanneksen mainoksesta ja leveyssuunnassa yli puolet mainoksesta. Kuvan oikealla puolella on edellä kuvattua edun arvoa koskevaa tekstiä pienemmällä kirjasinkoolla neljälle riville kirjoitettuna teksti ”Nyt min. 800€ arvoisen keittiökokonaisuuden ostajalle, upea Prince 1.5 KG OKG RST-allas kaupan päälle!”.

1.2. Keittiöjätin mainos Savon Sanomissa 13.10.2007

Kuluttaja-asiamiehen todisteena 2 esittämä Savon Sanomissa 13.10.2007 julkaistu Keittiöjätin mainos sisältää yläreunassa mustalla värillä tekstin ”JOKA KODIN KIINTOKALUSTEET KEITTIÖJÄTISTÄ!”. Tämän tekstin alla on valkoisin kirjaimin teksti ”Omakotitalokalusteiden ostajalle”, jonka alla seuraa välittömästi suhteessa aikaisempaan huomattavasti suuremmin punaisin kirjaimin ”KAUPAN PÄÄLLE”.

Edellä mainittujen tekstiosien alapuolella mainoksessa on sen ainoana kuvana esitetty kahden astianpesukoneen kuva. Kuvan vasemmalla puolella on esitetty astianpesukoneen merkki, jonka alla on neljällä rivillä teksti ”Laadukas ASTIANPESUKONE Valkoinen tai RST”. Kuvan oikealla puolella on isoin punaisin kirjaimin kolmelle riville kirjoitettuna teksti ”EDUN ARVO 3560 MUMMON MARKKAA”. Viimeksi mainitun tekstin alla lukee pienin valkoisin kirjaimin muun ohessa ”Minimiostos 8000€”.

1.3. Keittiöjätin mainos yhtiön omilla internetsivuilla 5.3.2008

Kuluttaja-asiamiehen todisteena 5 esittämä Keittiöjätin internetsivuilla 5.3.2008 julkaistu mainos sisältää mainoksen vasemmassa laidassa suurella kirjasinkoolla harmaalla värillä tekstin ”KAUPAN PÄÄLLE!”. Tämän tekstin alla on selvästi pienemmin valkoisin kirjaimin teksti ”Keittiökalustekokonaisuuden ostajalle monipuolinen ja laadukas M1770DS”, jonka alla on kahdella rivillä hieman isommalla kirjasinkoolla teksti ”UPO TASALÄMPÖ-MIKROAALTOUUNI”. Viimeksi mainitun tekstin alapuolella on edellistä suuremmalla kirjasinkoolla kahdelle riville kirjoitettuna ”EDUN ARVO 690 mummonmarkkaa!”.

Edellä mainitun luvun 690 viereen on merkitty hyvin pienellä kirjasinkoolla ja eri värillä ”(115€)” siten, että se on vasta tarkemman tarkastelun tuloksena lukijan havaittavissa.

Mainoksen oikeassa laidassa on esitetty noin neljänneksen osuuden mainoksen kokonaiskoosta kattava mikroaaltouunin kuva.

1.4. Keittiöjätin mainos Turun Sanomissa huhti–toukokuussa 2009

Kuluttaja-asiamiehen todisteena 6 ja Keittiöjätin todisteena 2 esittämä Turun Sanomissa huhti–toukokuussa 2009 julkaistu mainos sisältää vasemmassa laidassa kuvan keittiöstä ja oikeassa laidassa kuvan veitsitukista, jonka vieressä on teksti ”KEITTIÖN OSTAJALLE KAUPAN PÄÄLLE!”.

Keittiökuvan alapuolella on tekstiä, jossa on ensin kirjoitettu ”KUVAN KEITTIÖ VAIN” ja sen alapuolella noin viisi kertaa suuremmalla ”1490€”. Tämän jälkeen on ilmoitettu taas pienellä kirjasinkoolla, ettei hinta sisällä kodinkoneita eikä hanaa.

Veitsitukkia esittävän kuvan päälle on neljällä rivillä kirjoitettu teksti ”Veitsitukin arvo 885 mummonmarkkaa eli 149 euroa”. Edellä mainitussa tekstissä on luku 885 kirjoitettu huomattavasti suuremmalla kuin sen edellä ja jäljessä oleva teksti ja lähes yhtä suurella kirjasinkoolla kuin keittiökuvan alla oleva hinta 1490€.

Mainoksen keskellä otsikon ”HALVEMPI TEKEE TUKISTA ASIAA” alla on kuvailtu rajatulla alueella lisäetuna tarjottavaa veitsitukkia. Tässä kohdassa veitsitukin arvoksi on ilmoitettu 885 mummonmarkkaa ilman euromääräistä arvoa.

2. Sovellettavat säännökset

2.1. Yleistä

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (jäljempänä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi) 19 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 12.6.2007 ja näitä säännöksiä on alettava soveltaa viimeistään 12.12.2007. Suomessa tämän direktiivin voimaansaattaminen on tapahtunut lailla kuluttajansuojalain 2 luvun muuttamisesta (561/2008), joka on tullut voimaan 1.10.2008.

Kuluttaja-asiamiehen hakemuksen kohteena oleva markkinointi on tapahtunut osin ennen sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin kansallisen voimaansaattamisen määräajan umpeutumista (mainokset 15.8.2007 ja 13.10.2007), osin sen jälkeen, mutta ennen kuin direktiivi on kansallisesti saatettu voimaan (mainos 5.3.2008) ja osin direktiivin kansallisen voimaansaattamisen jälkeen (mainos huhti–toukokuu 2009).

Arvioitaessa kysymyksessä olevan markkinoinnin väitettyä sopimattomuutta tulee sovellettavaksi kunkin tarkastelun kohteena olevan mainoksen julkaisuajankohtana voimassa olleita kansallisia säännöksiä. Selvää kuitenkin on, että mikäli asiassa tulee harkittavaksi kiellon määrääminen, sen edellytyksenä on, että Keittiöjätin menettely on kiellettyä myös nyt voimassa olevien säännösten perusteella. Edeltä ilmenevässä kansallisen lainsäätäjän laiminlyöntitilanteessa Euroopan yhteisön oikeuden periaatteiden mukaista on, että sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin täysharmonisointia edellyttävät säännökset otetaan 5.3.2008 julkaistua mainosta arvioitaessa huomioon. Mainittu direktiivi on myös otettava huomioon huhti–toukokuussa 2009 julkaistua mainosta arvioitaessa.

2.2. Kuluttajansuojalain säännökset ennen 1.10.2008

Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 1 momentin (38/1978) mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Kuluttajansuojalain 2 luvun 2 §:n (38/1978) mukaan markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n (1072/2000) mukaan, jos markkinoinnissa tarjotaan kulutushyödykkeitä yhteisellä hinnalla tai niin, että ostamalla hyödykkeen saa alennetulla hinnalla toisen hyödykkeen tai muun erityisen edun, markkinoinnissa on selkeästi ilmoitettava: 1) tarjouksen sisältö ja arvo sekä yhteisellä hinnalla tarjotuista hyödykkeistä lisäksi niiden erilliset hinnat, jollei hyödykkeen hinta erikseen hankittuna ole pienempi kuin kymmenen euroa; 2) tarjouksen hyväksi käyttämistä koskevat ehdot, erityisesti tarjouksen kesto sekä määrälliset ja muut rajoitukset.

2.3. Kuluttajansuojalain säännökset 1.10.2008 lähtien

Kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n mukaan markkinointi ei saa olla hyvän tavan vastaista eikä siinä saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan menettelyä pidetään sopimattomana, jos se on 1) elinkeinotoiminnassa yleisesti hyväksyttävän asianmukaisen menettelytavan vastainen ja 2) omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös tai kulutushyödykkeeseen liittyvä muu päätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt.

Viimeksi mainitun pykälän 2 momentin mukaan sopimattomina pidetään erityisesti menettelyjä, jotka ovat 4–14 §:n vastaisia.

Yhdistettyjä tarjouksia ja kylkiäistarjouksia koskevan kuluttajansuojalain 2 luvun 12 §:n mukaan, jos markkinoinnissa tarjotaan kulutushyödykkeitä yhteisellä hinnalla tai niin, että ostamalla hyödykkeen saa alennetulla hinnalla toisen hyödykkeen tai muun erityisen edun, markkinoinnissa on selkeästi ilmoitettava:
1) tarjouksen sisältö ja arvo sekä yhteisellä hinnalla tarjotuista hyödykkeistä lisäksi niiden erilliset hinnat, jollei hyödykkeen hinta erikseen hankittuna ole pienempi kuin kymmenen euroa;
2) tarjouksen hyväksi käyttämistä koskevat ehdot, erityisesti tarjouksen kesto sekä määrälliset ja muut rajoitukset.

2.4. Hinnan ilmoittamista koskevien säännösten soveltuvuus

Kulutushyödykkeen hinnan ilmoittamisesta markkinoinnissa annetussa asetuksessa tarkoitettu myyntihinta on hinta, jonka asiakas tavarasta tai palvelusta maksaa. Lisäedun arvossa ei ole kysymys tällaisesta hinnasta ainakaan silloin, kun lisäetuna tarjotun tuotteen ei ole mainoksissa todettu olevan erikseen ostettavissa. Käsillä olevassa asiassa ei siten tule sovellettavaksi edellä mainittu asetus, vaan vaatimuskohdissa 1 ja 2 tarkoitettua menettelyä arvioidaan ainoastaan lisäetujen markkinoinnista annettujen kuluttajansuojalain säännösten perusteella.

3. Markkinoinnin oikeudellinen arviointi

3.1. Lisäedun arvon ilmoittaminen (vaatimuskohdat 1 ja 2)

3.1.1. Keittiöjätin mainokset Savon Sanomissa 15.8.2007 ja 13.10.2007

Savon Sanomissa 15.8.2007 julkaistu Keittiöjätin mainos on sisältänyt euromääräisen tiedon lisäedun saamiseksi edellytettävän päätuoteostoksen vähimmäishinnasta, 800 euroa. Tämän mainoksen selkeä pääsanoma on ollut lisäetu, ja mainos on myös sisältänyt edellä mainittua vähimmäishintaa huomattavasti suuremmalla kirjasinkoolla ilmoitetun tiedon tarjotun lisäedun arvosta ”mummon markkoina”, 890 markkaa. Savon Sanomissa 13.10.2007 julkaistussa esillepanoltaan vastaavankaltaisessa Keittiöjätin mainoksessa vastaavat rahamäärät ovat olleet 8.000 euroa ja 3.560 markkaa.

Suomessa luovuttiin markoista ja siirryttiin euron käyttöön vuoden 2002 alusta. Yksi euro vastaa arvoltaan noin kuutta markkaa.

Keittiöjätin todisteeksi esittämän vuonna 2008 julkaistun tutkimuksen ”Kuluttajien käsityksiä hinnoista euroaikana” mukaan kuluttajilla on edelleen vaikeuksia mieltää hintoja euromääräisinä. Nopeimmin euro on omaksuttu silloin, kun on kyse tuotteista, joita ostetaan usein ja joiden hinnat ovat suhteellisen alhaisia. Näin ollen, Keittiöjätin mukaan, erityisesti kalliimpien tuotteiden arvon käsittämistä helpottaa se, että kuluttajille hinnat ilmoitetaan myös markkoina.

Markkinaoikeus toteaa, että lisäedun arvon selkeä ilmoittaminen edellyttää sitä, että kuluttaja nopeahkolla mainoksen tarkastelulla kykenee mieltämään lisäetuna tarjottavan tuotteen arvon suhteessa päätuotteiden hintaa tai edes hintatasoon. On lisäksi oletettavaa, että osalla nuorimmista ja vanhimmista kuluttajista on vaikeuksia suhteuttaa markkamääräisesti ilmoitettua lisäedun arvoa suhteessa euromääräisesti markkinoidun päätuotteen hintaan.

Tarjotun lisäedun tosiasiallinen arvo suhteessa ostettavaksi edellytettävän päätuoteostoksen hintaan on ollut 15.8.2007 julkaistun mainoksen tapauksessa enimmillään alle 20 prosenttia ja 13.10.2007 julkaistun mainoksen tapauksessa enimmillään selvästi alle kymmenen prosenttia. Lisäedun arvon ilmoittaminen ”mummon markoissa” on kuitenkin ollut omiaan luomaan kuluttajalle kuvan siitä, että lisäetu suhteessa euromääräisesti määriteltyyn päätuoteostoksen vähimmäishintaan on huomattavasti arvokkaampi kuin mitä sen tosiasiallinen arvo on ollut.

Markkinaoikeus katsoo, että Keittiöjätin markkinointi on ollut näissä mainoksissa lisäedun arvon ilmoittamistavan selkeyden osalta kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n (1072/2000) ja 2 §:n (38/1978) vastaista ja siten myös saman luvun 1 §:n 1 momentissa (38/1978) tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta sopimatonta.

3.1.2. Keittiöjätin mainos yhtiön omilla internetsivuilla 5.3.2008

Keittiöjätin omilla internetsivuilla 5.3.2008 olleessa mainoksessa kuluttajalle markkinoitujen päätuotteiden hintoja tai lisäedun saamista edellyttävän päätuoteostoksen vähimmäishintaa ei ole mainittu lainkaan. Sitä vastoin mainoksessa on ilmoitettu lisäedun arvoksi hyvin erottuvalla tavalla ”690 mummonmarkkaa”. Mainoksessa on ilmoitettu lisäedun arvo myös euroina, mutta niin pienellä kirjasinkoolla, että se on ollut vasta tarkemman tarkastelun tuloksena kuluttajan havaittavissa.

Markkinaoikeus toteaa, että lisäedun saamisen edellytyksenä olevan päätuoteostoksen hinnan ilmoittamatta jättäminen on omiaan vahvasti hämärtämään käsitystä lisäedun suhteellisesta arvosta. Lisäksi ottaen huomioon edellä 15.8.2007 ja 13.10.2007 julkaistujen mainosten osalta todettu ja se, ettei lisäedun arvon euromääräinen ilmoittaminen nyt käsillä olevassa mainoksessa toteutetulla tavalla ole juurikaan selkeyttänyt kuluttajalle välittyvää kuvaa lisäedun suhteellisesta arvosta, markkinaoikeus katsoo, että Keittiöjätin markkinointi on ollut 5.3.2008 julkaistussa mainoksessa sinällään vieläkin epäselvempää kuin 15.8.2007 ja 13.10.2007 julkaistuissa mainoksissa.

Arvioitaessa Keittiöjätin 5.3.2008 julkaistun mainoksen sopimattomuutta, kuten aiemmin tässä päätöksessä on todettu, tulee mainoksen julkaisuajankohtana voimassa olleita kuluttajansuojalain säännöksiä sovellettaessa ottaa huomioon sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin täysharmonisointia edellyttävät säännökset.

Mainitun direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan kaupallista menettelyä pidetään harhaanjohtavana, jos se sisältää virheellistä tietoa ja on siten totuuden vastainen tai jos se millään tavoin, yleinen esitystapa mukaan luettuna, harhauttaa tai on omiaan harhauttamaan keskivertokuluttajaa, vaikka tieto olisikin tosiasiallisesti virheetön jonkin artiklassa esitetyn seikan osalta, ja jos se joka tapauksessa saa tai todennäköisesti saa hänet tekemään kaupallisen ratkaisun, jota hän ei muuten olisi tehnyt. Sanotun artiklan 1 kohdan d alakohdassa on mainittu hinta tai sen laskentatapa tai erityinen hintaetu.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 23.4.2009 antamassaan tuomiossa yhdistetyissä asioissa C-261/07 ja C-299/07 (VTB-VAB NV ym., ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa, kohta 56) tuonut esiin, että edellä mainitun direktiivin liitteessä I luetellaan tyhjentävästi ne 31 kaupallista menettelyä, joita direktiivin 5 artiklan 5 kohdan nojalla pidetään ”kaikissa olosuhteissa” sopimattomina. Kuten direktiivin 17 perustelukappaleessa nimenomaisesti täsmennetään, nämä ovat näin ollen ainoat kaupalliset menettelyt, joita voidaan pitää sopimattomina ilman 5–9 artiklan säännöksiin perustuvaa tapauskohtaista arviointia.

Ottaen huomioon yhtäältä se, että kuluttaja-asiamiehen vaatimuskohdissa 1 ja 2 mainittua menettelyä ei ole lueteltu edellä mainitussa direktiivin liitteessä I ja toisaalta se, että tämän direktiivin edellä todetuilla säännöksillä pyritään täysharmonisointiin, jonka toteuttaminen oli Suomessa jo aiemmin todetuin tavoin laiminlyöty käsillä olevan mainoksen julkaisuajankohtana, kuluttaja-asiamiehen vaatimuskohdissa 1 ja 2 mainittua Keittiöjätin menettelyä tulee myös arvioida tapauskohtaisesti kaupallisen vaikuttavuuden kannalta, kuten sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä on säädetty.

Markkinaoikeus toteaa, että kuluttaja-asiamies on asiassa lähtenyt siitä, että lisäedun arvon selkeä ilmoittaminen koskee vain lisäetuja, joiden arvo ylittää kymmenen euroa.

Markkinaoikeus katsoo, että lisäedun eli edellä mainitussa direktiivissä mainitun erityisen hintaedun arvon epäselvä ilmoittamistapa 5.3.2008 julkaistussa mainoksessa on saattanut vaikuttaa sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevassa direktiivissä tarkoitetulla tavalla keskivertokuluttajan kaupalliseen ratkaisuun. Sanottu huomioon ottaen Keittiöjätin menettely on ollut 5.3.2008 julkaistun mainoksen osalta kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n (1072/2000) ja 2 §:n (38/1978) vastaista ja siten myös saman luvun 1 §:n 1 momentissa (38/1978) tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta sopimatonta.

3.1.3. Keittiöjätin mainos Turun Sanomissa huhti–toukokuussa 2009

Turun Sanomissa huhti–toukokuussa 2009 julkaistussa Keittiöjätin mainoksessa on kuvattu hinnaltaan 1.490 euron esimerkkikeittiö. Mainoksessa on lisäksi kuvattu keittiön ostajalle lisäetuna tarjottu veitsitukki ja ilmoitettu sen euromääräinen arvo 149 euroa, mutta merkittävästi pienemmällä numerokoolla kuin sen arvo markoissa, ”885 mummon markkaa”. Kun nimenomaan hinta 1.490 euroa ja luku 885 ovat erottuneet mainoksesta erityisen selkeästi, kuluttaja on saattanut ilman tarkempaa perehtymistä mainokseen erehtyä luulemaan myös lisäedun arvoa tarkoittavan luvun 885 olevan euromääräinen.

Käsillä olevan mainoksen arviointiin sovellettavan voimassa olevan kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n esitöiden (HE 32/2008 vp s. 22) mukaan sanotun pykälän 2 momentissa mainitut 4–14 §:n erityissäännökset koskevat muun ohella yhdistettyjä tarjouksia ja kylkiäistarjouksia. Jos menettely on jonkin mainitun erityissäännöksen vastaista, on sitä pidettävä 1 §:n mukaisesti sopimattomana. Tällöin ei siis esitöiden mukaan tarvitse erikseen tutkia, täyttyvätkö 3 §:n 1 momentin mukaiset sopimattomuuden kriteerit.

Kun kuitenkin otetaan huomioon, mitä edellä kappaleessa 3.1.2. on todettu sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin sisällöstä, kuluttajansuojalain 2 luvun 12 §:n vastaisen markkinoinnin on lisäksi oltava saman luvun 3 §:n 1 momentin edellyttämän arvioinnin jälkeen kiellettyä, jotta kysymyksessä oleva menettely voitaisiin katsoa kuluttajansuojalain vastaiseksi.

Markkinaoikeus katsoo, että Turun Sanomissa huhti–toukokuussa 2009 julkaistussa mainoksessa lisäedun arvon huomattavan korostunut ilmoittaminen ”mummonmarkoissa” on ollut omiaan selvästi heikentämään kuluttajan kykyä tehdä perusteltu ostopäätös ja johtamaan siihen, että kuluttaja tekee päätöksen, jota hän ei ilman menettelyä olisi tehnyt. Keittiöjätin markkinointi on näin ollen ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 12 §:n vastaista ja siten saman luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta sopimatonta.

3.2. Lisäetujen hallitsevuus markkinoinnissa (vaatimuskohta 3)

Kuluttaja-asiamies on markkinaoikeudessa ilmoittanut katsovansa, ettei Keittiöjätin Turun Sanomissa huhti–toukokuussa 2009 julkaistun mainoksen olevan vaatimuskohdassa 3 tarkoitetulla tavalla sopimatonta markkinointia.

Tältä osin arvioitavana on siten Keittiöjätin 15.8.2007, 13.10.2007 ja 5.3.2008 julkaistuissa mainoksissa tarjottujen lisäetujen hallitsevuus kysymyksessä olevassa markkinoinnissa. Mainoksia arvioidaan ennen 1.10.2008 voimassa olleiden kuluttajansuojalain säännösten perusteella kuitenkin siten, että 5.3.2008 julkaistua mainosta arvioitaessa otetaan lisäksi jo edellä todetulla tavalla huomioon sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin säännökset.

Kuten kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n (1072/2000) muuttamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 79/2000 vp) on todettu, säännös täydentää luvun 1 §:n yleislauseketta sopimattomasta markkinoinnista. Lisäetumarkkinointia voidaan siten arvioida sanotun yleislausekkeen nojalla.

Oikeuskäytännössä (KKO 2005:81 ja 2006:6) on lähdetty siitä, että lisäetumarkkinoinnin sopimattomuutta arvioitaessa on otettava huomioon se, että lisäetujen käyttäminen markkinoinnissa on sinänsä sallittua. Lisäedut eivät kuitenkaan saa korostua päätuotteen kustannuksella, eivätkä ne saa hallita markkinointia siten, että asianmukainen tuotevertailu vaikeutuu ja sitä kautta myös kuluttajan järkiperäinen päätöksenteko vaarantuu.

Markkinaoikeus katsoo, että Keittiöjätin 15.8.2007, 13.10.2007 ja 5.3.2008 julkaistuissa mainoksissa tarjotut lisäedut ovat jo yksin mainosten kuvien perusteella olleet hyvin korostuneessa asemassa. Tätä korostuneisuutta on ollut omiaan edelleen lisäämään se, että markkinoituja päätuotteita ei ole juurikaan esitelty, eikä 5.3.2008 julkaistussa mainoksessa ole edes mainittu lisäedun saamiseksi edellyttävän päätuoteostoksen vähimmäishintaa. Markkinoinnin varsinainen sanoma on siten kysymyksessä olevissa mainoksissa selkeästi ollut tarjotut lisäedut, joihin myös kuluttajien huomio on kiinnittynyt. Lisäedun hallitsevuutta näissä mainoksissa on pidettävä sellaisena, että se on saattanut vaikuttaa keskivertokuluttajan järkiperäiseen päätöksentekoon eli siis toisin sanoen kaupalliseen ratkaisuun.

Edellä mainituilla perusteilla Keittiöjätin menettely on ollut vaatimuskohdan 3 osalta kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ssä (38/1978) tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta sopimatonta, ja myös kuluttajansuojalain nyt voimassa olevien säännösten vastaista.

4. Kiellon määrääminen ja uhkasakon asettaminen

Kuluttajansuojalain 2 luvun 16 §:n 1 momentin mukaan elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta tämän luvun säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten vastaista menettelyä taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se erityisestä syystä ole tarpeetonta.

Edellä kuluttajien kannalta sopimattomaksi arvioitu menettely on kaikilta osin sellaista myös nyt voimassa olevien säännösten perusteella. Sen vuoksi Keittiöjättiä on kiellettävä jatkamasta tai uudistamasta sopimattomaksi katsottua menettelyä päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Kielto määrätään vaatimuksen mukaisesti noudatettavaksi kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona markkinaoikeuden päätös annettiin.

Markkinaoikeus katsoo, ettei asiassa ole laissa tarkoitettuja erityisiä syitä olla asettamatta uhkasakkoa kiellon tehosteeksi. Harkittaessa uhkasakon suuruutta on otettava huomioon Keittiöjätin maksukyky ja se, että sakon uhka on omiaan tehokkaasti ehkäisemään annettavan kiellon rikkomisen. Tähän nähden markkinaoikeus katsoo, että uhkasakko on asetettava 50.000 euron määräisenä.

Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Keittiöjätti Oy:tä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa jatkamasta tai uudistamasta edellä päätöksen perusteluissa yksilöityä menettelyä, jossa

a. tarjotaan hyödykkeen ostavalle kuluttajalle yli kymmenen euron arvoista lisäetua, ilmoittamatta samalla edun arvoa euromääräisenä ja selkeästi sekä
b. käytetään lisäetuja siten, että lisäetujen esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan päähyödykkeen asemesta.

Kieltoa on noudatettava 24.10.2009 lukien nyt asetetun 50.000 euron sakon uhalla.

MUUTOKSENHAKU

Muutosta tähän ratkaisuun saa hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan.

Määräaika valituslupahakemuksen ja valituksen tekemiselle päättyy 23.11.2009.

Asian ovat yksimielisesti ratkaisseet markkinaoikeustuomarit Anne Ekblom-Wörlund, Sami Myöhänen ja Jaakko Ritvala.

LAINVOIMAISUUS

Lainvoimainen