19.6.2000

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut, että Mainostoimisto DVF-Finland Oy:tä, Family 2000 ry:tä sekä Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n hallituksen jäsentä ja toimitusjohtajaa sekä Family 2000 ry:n puheenjohtajaa Jorma Leppäniemeä henkilökohtaisesti kielletään sakon uhalla kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla

1. jakamasta markkinointimateriaalia suoraan alaikäisille lapsille joko koulujen tai päiväkotien kautta, jollei markkinointia suorittava tai sen toimeksiannosta markkinointia jakava taho ole varmistanut, että lasten vanhemmat ovat antaneet suostumuksensa markkinointimateriaalin jakamiselle lapsille, ja

2. suorittamasta sellaista markkinointia, jossa elinkeinonharjoittajien markkinointi on esitetty julkaisuissa artikkelinomaisissa teksteissä tai kuvateksteissä taikka muulla vastaavalla tavalla siten, ettei heti selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kysymyksessä on mainos.

KA:n huomiota kiinnitettiin ilmoituksella 20.5.1999 Family 2000 -lehden sisältämään artikkelimuotoon puettuun tekstimainontaan. Ilmoituksen tekijältä oli tilattu artikkeli kierrätyksestä lehteen. Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n edustaja Jorma Leppäniemi oli artikkelia tilatessaan tuonut esiin, että sponsorit "haluavat oman ideologiansa esiin jutussa". Ilmoituksen tekijä oli kieltäytynyt sisällyttämästä artikkeliinsa mainontaa, minkä seurauksena hän ei ollut ainakaan ilmoitusta tehdessään saanut palkkiota artikkelistaan.

Kesällä 1999 KA oli puhelinyhteydessä Jorma Leppäniemeen. Tällöin ilmeni, ettei Family 2000 -projektin takana ollut mitään järjestöä, vaan että kyseessä oli Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n täysin kaupallinen projekti. Puhelinkeskustelussa huomautettiin Leppäniemelle, että nykyinen menettely, jossa lehti sisälsi tekstimainontaa, vaikka sen kaupallista luonnetta ei tuotu esiin ja että lehteä jaettiin lisäksi suoraan lapsille koulun välityksellä, oli KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaista. Leppäniemelle toimitettiin KA:n ohjeet liittyen markkinointiin koulussa.

Keskustelun jälkeen KA lähestyi Family 2000 -projektia vielä kirjallisesti 24.8.1999. Kirjeessä huomautettiin mainonnan tunnistettavuudesta, lapsiin kohdistuvan markkinoinnin tarkoista kriteereistä, koulusta markkinointikanavana sekä hintojen ilmoittamisesta mainoksissa. Lehdessä esiintyneet mainoksiksi tunnistettavat mainokset käsiteltiin erikseen. Kirjeen ohella toimitettiin elinkeinonharjoittajalle sitoumus allekirjoitettavaksi. Sitoumuksessa edellytettiin, että Family 2000 -julkaisua muutetaan siten, että sen kaupallinen tarkoitus ilmaistaan selvästi, mainokset pidetään erillään toimituksellisesta aineistosta, mainostettavien yksilöityjen tuotteiden hinnat ilmoitetaan ja että huolehditaan siitä, ettei julkaisua osoiteta eikä jaeta suoraan lapsille. Pyydetyn sitoumuksen sijasta Jorma Leppäniemi toimitti KA:lle kirjeen, jossa kerrottiin lehden profiilin muuttuvan. Leppäniemi lupasi ilmoittaa "noin hinnat" valmistajien ja maahantuojien maksamilla "tuotesivuilla" eli tekstimainonnan yhteydessä. Lisäksi "tuotesivut" pyrittäisiin koostamaan informaatiota jakaviksi sivuiksi, joissa tulee selvästi ilmi tuotteen valmistaja, maahantuoja ja myyjä. Lehden jakelun osalta päätös jätettiin koulujen opettajille ottamatta kantaa asiaan enemmälti.

Syksyllä 1999 KA tutustui Family 2000 -lehden uusimpaan numeroon. Koska Mainostoimisto DVF-Finland Oy ei ollut antanut pyydettyä sitoumusta ja koska lehti edelleen sisälsi tekstimainontaa, KA lähetti Mainostoimisto DVF-Finland Oy:lle uuden sitoumuksen allekirjoitettavaksi. Myös tässä yhteydessä yritykselle huomautettiin edelleen siitä, ettei suoramarkkinointijulkaisuja saa jakaa lapsille ilman holhoojan suostumusta. Ennen sitoumuksen antamiselle asetettua määräpäivää Leppäniemi otti puhelimitse yhteyttä KA:een. Leppäniemi ilmoitti, ettei voi allekirjoittaa sitoumuksen viimeistä kohtaa, jossa edellytettiin elinkeinonharjoittajan varmistavan, ettei julkaisua jaeta alaikäisille ilman huoltajan lupaa. Leppäniemi kertoi olevan mahdotonta kerätä suostumusta tuhansilta vanhemmilta. Kuluttajaviraston lakimies kertoi Leppäniemelle, ettei tällaista edellytettykään. Riittävää on edellyttää kouluilta tai muilta jakelusta huolehtivilta yhteistyökumppaneilta, että he varmistavat huoltajien luvan ennen aineiston jakoa. KA sai 14.10.1999 Leppäniemen 5.10.1999 allekirjoittaman sitoumuksen, jossa viimeinen kohta oli yliviivattu. Leppäniemi oli kirjoittanut puhelinkeskustelussa kertomansa mukaisesti sitoumukseen kohdan neljä tilalle, ettei pysty kohtaa toteuttamaan. Mainostoimisto DVF-Finland Oy:lle huomautettiin tämän jälkeen kirjallisesti, että koska asiassa ei ole saavutettu yhteisymmärrystä, KA tulee viemään asian markkinatuomioistuimeen. Tähän oli jo viitattu sitoumusta koskevassa puhelinkeskustelussa. Mainostoimisto DVF Oy on edelleen myöhemmin syksyllä, arviolta loka-marraskuussa jakanut uuden vastaavan julkaisun kouluille huolimatta KA:n kanssa käydyistä neuvotteluista. Tämän jälkeen on vielä ilmestynyt ainakin marras-joulukuussa "Talvi Family 2000". Tämän numeron pääkirjoituksessa kerrotaan, että lehti ilmestyy viisi kertaa vuodessa ja sitä jaetaan koulujen ja päiväkotien kautta. Lehden kanteen on kuitenkin painettu hinta 19 mk. Myös tässä numerossa on runsaasti markkinointia, josta osa on esitetty artikkelimuodossa. Tätä numeroa tarjottiin edellisessä numerossa luokille myytäväksi. Family 2000 -projekti on 19.11.1999 rekisteröity aatteelliseksi yhdistykseksi nimellä Family 2000 ry.

KSL:n 2 luvun 1 §:n yleissäännöksessä kielletään sopimaton ja hyvän tavan vastainen mainonta. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977) on todettu, että markkinoinnin sopimattomuutta arvioitaessa on lapsiin kohdistuvaa markkinointia arvosteltava keskimääräistä tiukemmin. Tätä periaatetta on sovellettu sekä markkinatuomioistuimen että KA:n ratkaisukäytännössä. Myös mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä on tunnustettu lasten ja alaikäisten nuorten erityisasema suhteessa mainontaan sekä mainonnan tunnistettavuuden vaatimus. Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 14 artiklan mukaan mainonnassa ei saa käyttää hyväksi lasten ja nuorten kokemattomuutta ja herkkäuskoisuutta.

Family 2000 -lehdissä on julkaistu tunnistettavien mainosten lisäksi artikkeleita, joissa markkinoinnille tyypillisellä tavalla esitellään nimettyjä tuotteita. Artikkelimuotoon puettu mainonta yhdessä tunnistettavien mainosten kanssa on muodostanut pääosan lehtien sisällöstä. Siten kyseessä on KA:n näkemyksen mukaan kaupallinen julkaisu, joka sisältää runsaasti markkinointimateriaalia. Artikkelimuotoon puettu markkinointi sellaisenaan on sopimatonta markkinointia, koska siitä ei heti selkeästi ja yksiselitteisesti käy ilmi, että kyseessä on markkinointi. Lisäksi markkinointiaineiston jakelutapa on KA:n käsityksen mukaan ollut sopimaton, koska elinkeinonharjoittaja on toimittanut aineiston jaettavaksi suoraan lapsille kertomatta, että kyseessä on markkinointiaineistoa sisältävä julkaisu ja edellyttämättä, että jakelusta huolehtivat koulut ja päiväkodit varmistaisivat lasten vanhemmilta luvan aineiston jakoon.

KSL:n 2 luvun 7 §:n mukaan markkinoinnista vastaa joko sitä tilaava taikka suorittava elinkeinonharjoittaja. Erityisestä syystä voidaan kielto kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan tai hänen lukuunsa toimivaan henkilöön. Elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan KSL:n 1 luvun 5 §:n määritelmän mukaan luonnollista, yksityistä tai julkista oikeushenkilöä, joka tuloa tai muuta taloudellista hyötyä saadakseen ammattimaisesti pitää kaupan, myy tai muutoin tarjoaa kulutushyödykkeitä vastiketta vastaan hankittavaksi. Myös aatteellinen yhdistys voi toimia elinkeinonharjoittajana (HE 8/1977 s. 16). Markkinointia suorittavalla elinkeinonharjoittajalla tarkoitetaan esimerkiksi markkinoinnin suunnittelijaa, julkaisijaa tai kustantajaa (HE 8/1977 s. 29).

Mainostoimisto DVF-Finland Oy on Family 2000 -projekti -nimitystä käyttäen kustantanut Family 2000 julkaisua sekä hankkinut mainostajat ja huolehtinut jakelusta kouluille ja päiväkodeille. Mainostoimisto DVF-Finland Oy on toiminut markkinointia suorittavana elinkeinonharjoittajana, koska markkinointi on tapahtunut sen kustantamassa aikakauslehdenomaisessa julkaisussa olevissa artikkeleissa, joista vastaa julkaisija ja päätoimittaja. Family 2000 -lehden julkaisua on jatkanut rekisteröitymisensä 19.11.1999 jälkeen Family 2000 ry. Koska julkaistun lehden sisältö muodostuu pääosin kaupallisista viesteistä ja sen julkaisu on ilmestymistiheydestäkin päätellen ammattimaista taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi tapahtuvaa toimintaa, on myös Family 2000 ry:tä pidettävä tässä markkinointia suorittavana elinkeinonharjoittajana.

Jorma Leppäniemi on käytännössä vastannut markkinoinnin toteutuksesta. KA on koko asian käsittelyn ajan neuvotellut juuri Leppäniemen kanssa. Leppäniemi on ilmoittanut, ettei lasten vanhempien suostumuksia voida hankkia. KA:n saaman tiedon mukaan Leppäniemi on myös henkilökohtaisesti pyrkinyt huolehtimaan markkinointiaineiston esittämisestä artikkelimuodossa. Leppäniemi toimii Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä sekä toimitusjohtajana. Leppäniemi on myös Family 2000 -lehden päätoimittaja sekä nyt rekisteröidyn yhdistyksen puheenjohtaja. Koska kysymyksessä on vahvasti Leppäniemen henkilökohtaisesti suunnittelema ja toteuttama markkinointi, kiellon tarkoituksen saavuttamiseksi on KA:n näkemyksen mukaan tärkeää, että kielto kohdistuu myös henkilökohtaisesti Leppäniemeen. Muussa tapauksessa on olemassa vaara, että Leppäniemi siirtää markkinoinnin toteutuksen muulle oikeushenkilölle tai jatkaa sitä omissa nimissään. Edellä kerrotuilla perusteilla on olemassa KSL:n 2 luvun 7 §:n 2 momentin mukaisia erityisiä syitä siihen, että kielto kohdistetaan myös Leppäniemeen henkilökohtaisesti.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Lapsiin kohdistuvan mainonnan arvioinnissa on oltava erityisen kriittisiä johtuen lasten erityisestä asemasta kuluttajina. Lapsiin kohdistuva mainonta ei esimerkiksi saa aiheuttaa tilanteita, joissa lapsi painostaa vanhempiaan hankkimaan jonkin hyödykkeen. Huoltajilla on alaikäisen lapsen kasvattajina oikeus päättää perheen hankinnoista sekä myös lapsen taskurahojen käytöstä. Erityisesti osoitteellisen suoramainonnan lähettämiseen lapsille on suhtauduttava kielteisesti. Lapsi ei ymmärrä mainonnan kaupallista luonnetta, joten hän helposti kuvittelee mainostajan olevan todella kiinnostunut hänestä yksilönä. Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1984:11 katsonut sopimattomaksi markkinoinniksi myös suoramainoskampanjan, jossa vanhempien nimellä lähetettiin suoramarkkinointikirjeitä. Itse hyödyke oli kuitenkin suunnattu lapsille ja kirjekuorissa esiintyi lapsille tuttuja sarjakuvahahmoja esittämässä avauskehotuksia. Markkinatuomioistuin katsoi markkinoinnin vetoavan lapsiin sopimattoman voimakkaasti.

Osoitteellisen suoramarkkinoinnin lisäksi myöskään markkinointi auktoriteetteja hyväksikäyttäen ei ole sopivaa lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissa. Lapsille on luonteenomaista vahva auktoriteettien kunnioitus. Markkinoinnin tunnistamiskyvyn heikkouden vuoksi lapsi ei osaa suhtautua markkinointiin kriittisesti. Jos markkinointiaineiston jakaa joku auktoriteettitaho, saa materiaali lapsen mielessä vahvistusta jakajan asemasta johtuen. Myös markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1981:9 katsonut, että opettajan jakamana markkinointiaineisto sai kohtuuttoman suuren painoarvon.

Lasten vanhemmat tai muut huoltajat vastaavat lapsen kasvatuksesta sekä kulutuspäätöksistä perheessä. Koska markkinoinnilla pyritään vaikuttamaan lapsen kulutustottumuksiin, on tärkeää, että vanhemmat voivat mahdollisuuksien mukaan vaikuttaa siihen, millaisen markkinoinnin kanssa lapsi joutuu tekemisiin. Koulujen, päiväkotien tai iltapäiväkerhojen yms. toiminnan pääasialliseen tarkoitukseen ei kuulu kaupallisuus. Jos näissä paikoissa jaetaan lapsille markkinointia suoraan, eivät vanhemmat voi varautua heidän lapsiinsa kohdistettuun markkinointiin. Lisäksi, kuten edellä mainittiin, markkinointi saa lapsen silmissä erityisen painoarvon auktoriteetin jakamana. Jakelutavan muutokset eivät muuta asiaa toiseksi. Myös silloin, kun materiaali on kouluissa tai päiväkodeissa lasten vapaasti otettavissa, kyseessä on mainosten jakelu.

Markkinatuomioistuin on käsitellyt ratkaisussaan 1980:13 päiväkodissa ilman vanhempien lupaa järjestettyä markkinointia. Ratkaisun perusteluissa markkinatuomioistuin on todennut, että markkinointitilaisuuden järjestäminen päiväkodin toimintaan tai tarkoitukseen kuulumattomana edellyttäisi, että lasten huoltajille annetaan etukäteen riittävät tiedot tilaisuuden järjestämisestä ja sisällöstä, jotta huoltajilla on tilaisuus päättää lapsensa osallistumisesta. Ei ole mitään syytä rajata tätä periaatetta koskemaan vain tilaisuuksia, vaan samoin tulee menetellä kaiken lapsiin kohdistetun markkinoinnin osalta. Käytännössä luvan kysyminen vanhemmilta on toiminut hyvin esimerkiksi koulukuvauksen yhteydessä. KA on antanut 1992 markkinointiohjeen Valokuvaus kouluissa ja päiväkodeissa. Ohjeen mukaan valokuvaajan on lähetettävä kuvauksesta lasten koteihin ennakkoilmoitus, johon liittyvän kirjallisen suostumuksen lapset voivat palauttaa. Vaatimus kysyä lupaa lasten vanhemmilta ei siten perustu uuteen lain tulkintaan, vaan on jo vakiintunutta käytäntöä.

KSL:n näkökulmasta markkinoinnin tilaaja tai suorittaja vastaa markkinoinnistaan. Tämä kattaa myös jakelutavan. Koska Leppäniemi on eri oikeushenkilöissä toimien vastannut kyseessä olevan markkinoinnin suunnittelusta ja käytännön toteutuksesta, tulee Leppäniemen ja mainittujen oikeushenkilöiden vastata tässä tapauksessa markkinoinnista markkinoinnin tilanneiden sijasta. Markkinoinnin tilaaja tai suorittaja ei voi välttää vastuuta antamalla jonkin tehtävän muun tahon tehtäväksi informoimatta tätä tahoa KSL:n vaatimuksista. Koulujen rehtorit, opettajat, lastenhoitajat sekä muu henkilökunta eivät ole markkinoinnin ammattilaisia. Koska mainonta ja markkinointi ei kuulu koulujen ja päiväkotien yms. toimintaan ja tarkoitukseen, ei voida olettaa, että näiden henkilökunta tuntisi KSL:n säännökset. Siten markkinoijan, joka käyttää jakelukanavana jotain tällaista tahoa, on annettava markkinointimateriaalin mukana riittävät ohjeet lasten kanssa työskenteleville siitä, miten heidän tulee toimia. Family 2000 -lehteä on toimitettu kouluille jaettavaksi ilman, että rehtoreille ja opettajille olisi erikseen mainittu lehden olevan luonteeltaan kaupallinen ja edellyttämättä tai edes kehottamatta kouluja keskustelemaan lehden jakamisesta lasten vanhempien kanssa.

KSL:n 2 luvun 1 § 1 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista taikka muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 12 artiklan mukaan mainokset tulee selvästi voida tunnistaa mainoksiksi muodosta tai mediasta riippumatta. Jos mainos esitetään mediassa, jossa on uutisia tai toimituksellista aineistoa, mainos pitää voida tunnistaa mainokseksi heti. Myös markkinatuomioistuin on useissa ratkaisuissaan käsitellyt mainonnan tunnistettavuusvaatimusta. Markkinatuomioistuin on esimerkiksi ratkaisunsa 1986:2 perusteluissa todennut, että toimituksellisten kirjoitusten sisällön tulee perustua toimituksellisiin aloitteisiin, arviointeihin ja päätöksiin eikä pyrkiä hyödyttämään esimerkiksi jotain yritystä tai sen markkinointia. Raja toimituksellisen ja kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston välillä on pidettävä selvänä ja mainoksen on oltava esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta selvästi tunnistettavissa mainokseksi. Jos mainos esitetään aikakauslehti-tyyppisessä julkaisussa, joka sisältää myös toimituksellista aineistoa ja on olemassa vaara, että kuluttaja ei erota markkinointia toimituksellisesta aineistosta, aineiston yhteydessä on selvästi ilmoitettava, että artikkeli sisältää tekstimainontaa. Lapset eivät puutteellisen elämänkokemuksensa vuoksi välttämättä osaa toisaalta suhtautua markkinointiin riittävän kriittisesti ja toisaalta erottaa markkinoinnin kaupallisia tavoitteita palvelevaa luonnetta. Sen takia on erityisen tärkeää lapsiin kohdistetussa markkinoinnissa huolehtia mainonnan tunnistettavuudesta ja sisällöstä.

Family 2000 -lehdissä on julkaistu mainontaa, jota lapsi ei osaa erottaa markkinoinniksi. Esimerkiksi keväällä 1999 ilmestyneen numeron artikkelissa kerrotaan valmistajat nimeten, mitä elintarvikkeita kutsuilla tulisi tarjoilla. Artikkelissa Meikkileikki kerrotaan henkilökohtaisen hygienian hoidosta mainiten kustakin tuoteryhmästä vain yhden nimetyn valmistajan tuote. Lisäksi juttuun on liitetty kuva, jossa mallina esiintynyt pikkutyttö esittää kameralle Lady junior -sarjan kosmetiikkaa. Kuvateksti kertoo, että kuvien meikit on tehty kyseisen sarjan tuotteilla. Lady junior -kosmetiikka on Family 2000 -lehden markkinoima tuote, jota voi tilata saman lehden artikkelia edeltävältä sivulta. Syksyn 1999 ensimmäisessä numerossa on artikkeli lasten muodista. Osa vaatteista on esitelty mainoksille ominaisella tavalla. Artikkelin lopuksi on esitetty mainostajien logot. Syksyn toisessa lehdessä on artikkeli välipaloista. Juttu on toteutettu kuten keväinen synttäriartikkelikin eli artikkeli koostuu nimeltä mainittujen tuotteiden mainoksista. Myös valmistajat on yksilöity selvästi. Myös tässä lehdessä on muotijuttu, joka koostuu mainoksista. Tuotteet on yksilöity mm. esittämällä vaatteiden yhteydessä selvästi merkkien logot. Tämän jälkeen seuraa taas kauneudenhoidon artikkeli, jossa myös mainoksille ominaisella tavalla on mainittu yksilöityjä tuotteita kuvien kanssa. Family 2000 -lehden maksulliseksi merkityssä talvi 2000 -numerossa mainonnan pukeminen artikkelimuotoon jatkuu. Sivulla kolme on lyhyt artikkeli ilotulitteista. Kirjoituksessa korostetaan mainonnalle ominaisella tavalla nimettyä yhtiötä, jonka kolmisivuinen mainos löytyy myöhemmin lehdestä. Myös tästä mainoksesta on vaikea sanoa, onko kyseessä artikkeli ilotulitteiden käytöstä vai kyseessä olevan yrityksen mainos. Lehdestä löytyy myös haastattelu, jossa mainostetaan rumpujensoiton opetusvideota, artikkeli aknesta, jossa markkinoidaan nimettyjä aknenhoitotuotteita, mainosmaisia joululahjavihjeitä, artikkeli seinien maalaamisesta, jossa mainostetaan nimetyn yrityksen maaleja jne.

Family 2000 -lehdessä esiintynyt mainonta on kuluttajan kannalta sopimatonta, koska sitä ei tunnista mainokseksi. Markkinoinnille on tyypillistä tietynlainen usein yksipuolinen lähestymistapa, jolla pyritään edistämään myyntiä. Markkinoinnin ominaisuuksien vuoksi on tärkeää, että kuluttaja osaa tunnistaa markkinoinnin sellaiseksi. Tällöin kuluttaja osaa suhtautua markkinointiin oikeassa suhteessa. Kyseessä olevan markkinoinnin sopimattomuutta korostaa se, että mainonta on lapsille suunnattua. Lisäksi runsaasti markkinointia sisältävän julkaisun jakelussa ei kerrottu julkaisun kaupallisesta luonteesta kouluille ja päiväkodeille eikä edellytetty lasten vanhempien luvan kysymistä ennen julkaisujen jakoa. Näin on menetelty kuluttajan kannalta sopimattomasti. Lasten vanhemmilla perheen kulutuspäätösten tekijöinä on oikeus päättää, saako heidän lapsilleen suunnata ja minkälaista markkinointia sellaisessa paikassa, jonka luonteeseen ja tarkoitukseen markkinointi ei kuulu taikka valmistaa lasta kasvatuksellisesti suhtautumaan markkinointiin ennalta käsin oikeassa suhteessa sen luonteeseen.

Markkinoinnista on vastuussa sekä Mainostoimisto DVF-Finland Oy, Family 2000 ry että Leppäniemi henkilökohtaisesti. Leppäniemi toimii molemmissa oikeushenkilöissä sekä kyseessä olevassa julkaisussa vastuullisena tahona. Markkinointia on harjoitettu Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n alaisuudessa ennen kuin projekti on rekisteröity yhdistykseksi. Projektin rekisteröiminen yhdistykseksi ei poista Mainostoimisto DVF-Finland Oy:n vastuuta.