23.3.1983

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että vastaajaa kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään käytetylle autolle myöntämässään takuusitoumuksessa käyttämästä seuraavaa ehtoa: "Ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 markkaa jokaiselta korjauskerralta", taikka muuta omavastuuta sisältävää takuun rajoitusta.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/ 1977, s. 36) kohtuuttomien sopimusehtojen arvioimisperusteita selviteltäessä todetaan, että KSL 5 ja 6 lukuun otettavien pakottavien säännösten vastaisen ehdon käyttö voidaan kieltää KSL 3 luvun 1 §:n nojalla.

KSL 5 luku sisältää säännöksiä mm. myyjän vapaaehtoisesti antamasta yleensä takuuksi muotoillusta korjaussitoumuksesta. HE:ssa todetaan takuista yleisesti seuraavaa (s. 43): "Myyjän tai valmistajan takuuksi nimittämä lauseke on usein kirjoitettu siten, että takuu itse asiassa rajoittaa myyjäpuolen velvollisuuksia tai lisää ostajan velvollisuuksia siitä, mitä ne tahdonvaltaisten oikeussäännösten mukaan olisivat.... Takuu on ehdotuksen mukaan lisäsitoumus, eikä myyjä voi antamalla takuun rajoittaa muista säännöksistä aiheutuvaa vastuutaan."

KSL 5 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen korjaustakuulta edellytetään, että korjaussitoumus annetaan kirjallisesti ja että takuunantajan kustannuksella tapahtuva korjaus suoritetaan kohtuullisessa ajassa. Takuun perusteela myyjä saa mahdollisuuden suorittaa korjauksen KSL 5 luvun 2 §:n edellyttämän viivytysettä - käsitteen sijasta kohtuullisessa ajassa ja torjua näin muut KSL 5 luvussa olevat virheseuraamukset. Jotta tällainen poikkeama KSL:n virhejärjestelmästä voitaisiin sallia, edellytetään, että korjaussitoumus muutoin sisältää kuluttajalle selviä lisäetuja. Tällainen lisäetu on juuri se, että virheen korjaaminen tapahtuu KSL 5 luvun 3 §:n sanamuodon mukaisesti takuunantajan kustannuksella.

KSL 5 luvun 15 §:ssä todetaan, että KSL 5 luvun säännöksistä kuluttajan kannalta huonompaan suuntaan poikkeava sopimusehto on tehoton. Näin ollen myös KSL 5 luvun 3 §:n korjaussitoumukselle asettamista edellytyksistä kuluttajan vahingoksi poikkeavaa takuuehtoa on pidettävä tehottomana.

HE:ssä todetaan, että markkinointisäännöstenkin nojalla voidaan puuttua takuu-sanan käyttöön, mikäli kuluttajille ei takuuksi kutsuttavalla järjestelmällä taata todellisia lisäetuja.

HE:ssä täsmennetään KSL 5 luvun 3 §:n sisältöä siten, että takuunantajan kustannuksia ovat esim. kustannukset vaihdettavista osista ja korjaustöistä, ja että korjauksen tulee tapahtua kokonaan takuunantajan kustannuksella. On selvää, että takuuehto, jonka mukaan korjauksen kustannukset kokonaisuudessaan tiettyyn markkamäärään saakka siirretään kuluttajan kannettaviksi, rajoittaa elinkeinonharjoittajan vastuuta vielä enemmän kuin HE:n esimerkeissä mainittujen kustannuserien siirtäminen kuluttajille merkitsisi. Omavastuuehdon onkin katsottava olevan ristiriidassa KSL 5 luvun 3 §:ssä ilmenevän kustannusvastuuperiaatteen kanssa.

Autoalan Keskusliiton (AKL) laatimat käytetyn auton takuuehdot eivät poikkea KSL 5 luvun 3 §:n sisällöstä. AKL:n suosituksessa todetaan yksiselitteisesti: "Myyjä sitoutuu omalla kustannuksellaan korjaamaan takuuseen kuuluvan virheen." Suositus on otettu alalla käyttöön jo 2.5.1979, joten vastaaja AKL:n jäsenenä on ollut tietoinen suosituksen sisällöstä.

Autoalan lakimiehen toimiston julkaisussa "Kuluttajansuojalaki ja autoala II" todetaan: "...Minkäänlaista omavastuuta ei voida takuuseen sisällyttää." Autoalalla ei siis ole asetettu kysymyksenalaiseksi sitä, etteikö omavastuu käytetyn auton takuuehdoissa olisi KSL:n vastainen järjestely.

Vastaaja on rakentanut korjaussitoumuksensa siten, että omavastuuta koskeva ehto tulee sovellettavaksi vasta 60 (90) päivän kuluttua auton toimituspäivästä. Tällä menettelyllä vastaaja yrittää muodollisesti noudattaa autoalalla yleisesti käytössä olevia käytetyn auton takuuehtoja. Tämä järjestely ei kuitenkaan muuta omavastuuehdon luonnetta. Myyjä voi täysin vapaasti valita takuuajan. Jos myyjä päätyy alan normaalia käytäntöä pitempään omavastuulliseen takuuaikaan, tällainen poikkeuksellisen pitkä takuuaika on tehokas myyntivaltti. Kun tällöin kuitenkin takuun loppuaika on omavastuullinen, kyse ei ole enää KSL 5 luvun 3 §:n edellytykset täyttävästä korjaussitoumuksesta vaan ainoastaan näennäisestä lisäedusta. Kuluttaja ei käytännössä pysty valvomaan, miten takuukorjaukset tehdään. Elinkeinonharjoittaja voi joissakin tapauksissa jakaa korjaustoimenpiteensä omavastuun puitteissa useampaan osaan, joten kuluttajan maksettavaksi tosiasiallisesti jäävät kaikki korjauskustannukset.

Seurauksena omavastuuehdosta voikin olla, että myyjän KSL 5 luvun 6 §:n mukainen virhevastuu käytetyn auton kaupassa ei toteudu tai toteutuu hyvin rajoitetusti. Vastaajan tapauksessa kuluttaja joutuu vielä allekirjoituksellaan vahvistamaan hyväksymänsä takuuehdot sellaisinaan - siis myös omavastuuehdon. Tällöin ehtoihin sisältyvällä lausekkeella, jonka mukaan näillä ehdoilla ei vähennetä ostajalle KSL:n mukaan kuuluvia oikeuksia, ei ole kuluttajan kannalta myönteistä merkitystä. KSL:iin viittaminen saattaa päinvastoin saada aikaan vaikutelman omavastuuehdonkin KSL:n mukaisuudesta. Harvalle kuluttajalle tulee mieleen, että takuun muututtua omavastuuperusteiseksi hänen ei tarvitse enää nojautua takuuseen halutessaan vedota autossa ilmenneeseen virheeseen, vaan saa esittää hyvitysvaatimuksensa suoraan KSL 5 luvun 2 §:n perusteella silloin, kun autossa oleva virhe kuuluu myyjän vastuupiiriin.

Kuluttajien oikeusaseman kannalta on tärkeätä, että takuuksi nimitettävän korjaussitoumuksen ehdot aina täyttävät KSL:n pakottavien säännösten asettamat edellytykset. Auton kaltaisen kulutushyödykkeen ollessa kyseessä korjauskustannukset ovat monesti huomattavat, joten omavastuuehdon soveltamisesta voi koitua kuluttajalle suurta taloudellista rasitetta.

Edellä olevan nojalla vastaajan soveltama omavastuuehto käytetyn auton korjaussitoumuksessa on kuluttajien kannalta kohtuuton ja siis KSL:n 3 luvun 1 §:n vastainen.

KESKUSOSUUSLIIKE HANKKIJAN VASTINE

Vastaaja on ilmoittanut olevansa valmis suostumaan KA:n vaatimukseen sekä olemaan käyttämättä käytetylle autolle myöntämässään takuusitoumuksessa yllämainittua taikka muuta omavastuuta sisältävää takuun rajoitusta sekä vaatinut uhkasakkovaatimuksen hylkäämistä.

Vastaaja on ilmoittanut aikoneensa ottaa käyttöön käytettyjen autojen takuuehdot, joissa ostajan omavastuuta sovellettaisiin 90 vuorokauden kuluttua auton toimituspäivästä lukien. AKL:n suosittamissa käytetyn auton takuuehdoissa takuuaika on 3 kuukautta auton toimituspäivästä lukien. Vastaajan mielestä suunniteltu takuuehto olisi ollut kuluttajille AKL:n suosittamia takuuehtoja edullisempi.

Vastaajan mielestä uhkasakon asettaminen on perusteetonta, koska vastaaja ei ole kieltäytynyt muuttamasta takuuehtojaan KA:n esittämän vaatimuksen mukaisesti ja asia olisi näin ollen voitu järjestää neuvottelemalla.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vuoden 1981 puolivälistä alkaen Keskusosuusliike Hankkija on käytetyn auton kaupassa käyttänyt seuraavaa sopimusehtoa takuuehtona: "Ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 markkaa jokaiselta korjauskerralta."

KSL 5 luvun 3 §:n nojalla myyjä voi kulutustavarakaupassa antaa lisäetuna korjaussitoumuksen ja samalla myös pidättää itsellään oikeuden myydyn tavaran korjaamiseen. Tällaisesta korjaussitoumuksesta käytetään yleisesti nimitystä "takuu".

KSL 5 luvun 3 §:n sääntelemä sitoumus edellyttää, että virhe korjataan myyjän kustannuksella. Omavastuun kytkeminen tällaiseen korjaussitoumukseen johtaa siihen, ettei sitoumus täytä KSL 5 luvun 3 §:n vaatimuksia. Sellaista korjaussitoumusta, joka ei täytä KSL 5 luvun 3 §:n vaatimuksia, ei saa kutsua takuuksi. Näillä perusteilla vastaajan takuuehtona käyttämä omavastuuehto on KSL 5 luvun 3 §:n vastainen ja siten myös kuluttajien kannalta kohtuuton.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 3 luvun 1 §:n ja 2 §:n 1 mom:n nojalla oikeaksi 100 000 markan sakon uhalla kieltää Keskusosuusliike Hankkijaa käyttämästä takuuehtona sopimusehtoa, jonka mukaan ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 markkaa jokaiselta korjauskerralta, taikka käyttämästä takuuehtona muuta omavastuuta sisältävää sopimusehtoa.

Kieltoa on noudatettava heinäkuun 1 päivästä 1983 lukien.

Läsnä: Valkonen, puheenjohtaja, Pekkanen, Wilhelmsson, Kähönen Mustonen, Ollikainen, Pallari, Tammilehto ja Vasara

Asiassa äänestys

Jäsen Vasara, jonka lausuntoon jäsenet Tammilehto ja Pallari yhtyivät lausui:

KA on vaatinut, että vastaajaa KSL 3 luvun 1 §:n nojalla, eli sillä perusteella, että käytettyä sopimusehtoa on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana, kielletään käytetylle autolle myöntämässään takuusitoumuksessa käyttämästä seuraavaa ehtoa: "Ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 mk jokaiselta korjauskerralta", taikka muuta omavastuuta sisältävää takuun rajoitusta.

Katson, että vastaajan käytettyjen autojen kaupassa käyttämän ostajan omavastuuta merkitsevän sopimusehdon osalta ei ole kysymyksessä KSL 5 luvun 3 §:n tarkoittama korjaussitoumus, jota yleisesti kutsutaan takuuksi. Näin ollen sopimusehtokokonaisuutta on arvioitava siten, että ainoastaan omavastuuosuuden ylittävään osaan sovelletaan KSL:n takuuta koskevia säännöksiä. Omavastuuosuuden osalta elinkeinonharjoittajan virhevastuu määräytyy kuten takuuta ei olisi annettu.

Katson, että omavastuuehdon ja takuusitoumuksen sisältämää sopimuskokonaisuutta on pidettävä kuluttajan kannalta edullisena, kun otetaan huomioon omavastuuosuuden suuruus, käytettyjen autojen kohdalla yleensä esiintyvien vikojen määrä ja niiden vaatimat korjauskustannukset ja se, että kuluttaja ei voi ilman takuuta yleensä menestyksellisesti vedota tavaran virheeseen usean kuukauden kuluttua käytetyn auton kaupassa.

Koska Keskusosuusliike Hankkijan käyttämä sopimusehtokokonaisuus tarjoaa kuluttajalle selvän lisäedun, sopimusehtokokonaisuutta ei voida pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Hylkään KA:n hakemuksen.