19.12.2013

Syyte Keski-Suomen käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle tieliikennelain 3 §:n 1 momentin, 14 §:n 2 momentin ja 30 §:n 1 momentin sekä rikoslain 23 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (kohta 1) ja rikoslain 21 luvun 8 §:n nojalla kuolemantuottamuksesta (kohta 2).

Syytteen mukaan A oli 10.8.2010 Jyväskylässä kuljettaessaan kuorma-autoa Väinönkatua kohti Yliopistonkadun risteystä pysähtynyt liikennevaloihin. Liikennevalojen vaihduttua vihreäksi A oli lähtiessään liikkeelle tarkoituksenaan kääntyä oikealle Yliopistonkadulle huolimattomuudesta rikkonut tieliikennelakia laiminlyömällä

- noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi,
- risteyksessä oikealle kääntyessään väistää risteävää tietä polkupyörällä suojatien vierestä ylittävää B:tä sekä
- antaa polkupyörällä ajaneelle B:lle tämän kohdatessaan tai ohittaessaan ajoneuvon koko huomioon ottaen turvallinen tila tiellä.

A:n menettelyn seurauksena hänen kuljettamansa auto oli risteyksessä törmännyt B:n polkupyörään, jolloin B oli kaatunut ja jäänyt kuorma-auton vasemman eturenkaan alle. B oli törmäyksessä saanut vakavia vammoja, joihin hän oli myöhemmin menehtynyt.

Sanotulla huolimattomuudellaan A oli aiheuttanut B:n kuoleman.

B:n tytär C yhtyi syytteisiin.

A kiisti syytteet.

Käräjäoikeuden tuomio 10.5.2011

Käräjäoikeus totesi, ettei Väinönkadulla ole pyörätietä, joten polkupyöräilijän oli ajettava ajoradalla. Yliopistonkadun ylittävällä suojatiellä ei saa pyöräillä, koska suojatie ei ole pyörätien jatkeena. B:n olisi tullut ylittää risteävä Yliopistonkatu ajamalla Väinönkadulta suoraan ajorataa pitkin risteyksen yli. Mikäli B olisi ylittänyt Yliopistonkadun liikennesääntöjen mukaisesti, olisi sen ylittävän suojatien vasen reuna jäänyt hänen kulkusuuntaansa nähden noin viiden metrin päähän oikealle. Varmuudella ei pystytty toteamaan, oliko B Yliopistonkadulle ajaessaan ajanut ajoradalla vai jalkakäytävällä. Jos B oli ajanut ajoradalla myös risteykseen tullessaan, hänen oli täytynyt liikennevalojen jälkeen kääntyä ensin oikealle ja sen jälkeen vasempaan suojatien vasempaan reunaan tai sen viereen. Mikäli B oli ajanut jalkakäytävää pitkin suojatielle tai sen viereen, oli sekin ajolinja ja -paikka ollut liikennesääntöjen vastainen.

Syytteen puolesta puhuivat A:n ja B:n ajosuunnat ja tapahtumien seuraukset. Vaikka B:n ajolinja oli ollut liikennesääntöjen vastainen, se ei johtanut automaattisesti syytteiden hylkäämiseen. A:lta oli jäänyt huomaamatta suojatiellä tai sen läheisyydessä ajava polkupyöräilijä. Ei ollut täysin poissuljettua, että pyöräilijä käyttää B:n käyttämää liikennesääntöjen vastaista ajolinjaa.

Syytettä vastaan puhui se, että A oli oman ja todistajan kertomuksen mukaan ajanut risteyksessä huolellisesti, katsonut peileihin sekä käyttänyt suuntavilkkua ja käyttänyt hidasta vauhtia. Liikennevaloista lähdöstä onnettomuuskohtaan oli kestänyt noin kuusi sekuntia ja auto oli ollut jo varsin pitkällä Yliopistonkadulle kääntyneenä törmäyksen tapahtuessa. B:n ajolinja oli ollut liikennesääntöjen vastainen. A ei ollut voinut ennalta varautua siihen, että joku pyöräilee liikennesääntöjen vastaisesti hyvin läheltä hänen kuljettamansa rekan keulan edestä. Polkupyöräilijän nopeus on tunnetusti jalankulkijoita suurempi, mikä on myös osaltaan lisännyt tilanteen ennalta-arvaamattomuutta. A oli voinut suojatietä lähestyessään luottaa siihen, ettei hänen eteensä aja liikennesääntöjen vastaisesti polkupyöräilijä.

Kuten ratkaisussa KKO 1986 II 113 kuvatussa tapauksessa, auton kuljettajan ei tarvinnut varautua siihen, että pyöräilijä liikennesääntöjen vastaisesti ajaisi polkupyörällä suojatielle. Käräjäoikeus katsoi, ettei A ollut menetellyt huolimattomasti, ja hylkäsi syytteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Juha Parmio.

Vaasan hovioikeuden tuomio 30.12.2011

Syyttäjä ja C valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus katsoi asiassa esitetyn kaupunkikameran tallenteen perusteella tehdyistä havainnoista ja aikalaskelmista, DVD-tallenteesta ilmenevästä liikennevalojen vaihtumisrytmistä sekä A:n ja todistajien lausumista olevan pääteltävissä seuraavaa: B oli ehtinyt pysähtyä Yliopistonkadun risteyksessä liikennevaloihin, missä hänen tarkoituksenaan oli ollut ylittää Yliopistonkatu. B oli tullut risteykseen A:n jälkeen ja todennäköisesti ryhmittynyt kuorma-auton oikealle puolelle kääntymistä varten jääneeseen tilaan odottamaan valojen vaihtumista. Mikäli B olisi heti jalankulkijoille tarkoitettujen valojen vaihduttua vihreiksi lähtenyt ylitykseen suojatietä pitkin tai sen välittömässä läheisyydessä, hän olisi ehtinyt ylittää Yliopistonkadun. B ei ilmeisesti ollut päivänvalosta johtuen havainnut kuorma-auton suuntamerkkiä ja auton sijainnista johtuen hän oli tehnyt virhearvion siitä, että se ylittää Yliopistokadun suoraan. B oli liikkeelle lähdettyään ajautunut A:n kuorma-auton katvealueelle, jolloin A ei ollut voinut risteyksessä oikealle kääntyessään havaita tätä.

Hovioikeus katsoi, ettei A voinut varautua siihen, että joku oli tullut risteyksessä hänen oikealle puolelleen niin sanottuun kuolleeseen kulmaan ja lähtee risteyksessä ohittamaan kääntymisen aloittanutta ajoneuvoa oikealta. Tilanne oli ollut A:lle ennalta-arvaamaton.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja pysytti lopputuloksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Kaija Suvilehto-Nieminen, Marjukka Huuskonen ja Harri Kurkinen.

Perustelut

1. 1. Riidaton tosiseikasto
2. 2. B on Jyväskylässä 10.8.2010 kello 8.30 aikaan kuljettanut polkupyörää Väinönkadulla tarkoituksenaan ylittää sitä risteävä Yliopistonkatu. Samaan aikaan A on kuljettanut Väinönkadulla kuorma-autoa tarkoituksenaan kääntyä seuraavassa risteyksessä oikealle Yliopistonkadulle. Tapahtuma-aikaan on ollut valoisaa ja tienkäyttäjiä on ollut runsaasti. Ennen risteystä A on kääntymistä varten ryhmittynyt ajoradan keskiviivan oikealle puolelle siten, että auton ja jalkakäytävän väliin on jäänyt tilaa metrin verran, ja pysäyttänyt ajoneuvon.
3. 3. Ajoneuvoliikenteelle tarkoitetun liikennevalon vaihduttua vihreäksi A on lähtenyt kääntymään oikealle Yliopistonkadulle. Kuorma-auton etuosa on tällöin osunut polkupyörällä ajaneeseen B:hen, joka on kaatunut ja jäänyt auton vasemman eli kääntymissuunnassa ulommaisen eturenkaan yliajamaksi. Yliajopaikka on ollut lähellä Väinönkadun jatkeena olevan suojatien vasenta reunaa. B on saanut kehoonsa murskavammoja, joihin hän on menehtynyt.
4. 4. Väinönkadulla ei ole erillistä pyörätietä eikä edellä mainittu suojatie ole siten pyörätien jatke. Liikennesääntöjen mukaan polkupyörällä ajava ei ole saanut ylittää risteystä suojatietä pitkin, vaan käyttäen Väinönkadun ajoradan oikeaa reunaa.
5. 5. Yliopistonkadun ajoratojen välissä on kolme metriä leveä liikenteenjakaja, jota reunustaa suojatien kohdassa olevaa luiskaa lukuun ottamatta kulmikas kivikoroke. Yliopistonkadun ylittäminen polkupyörällä ajaen on siten käytännössä mahdollista vain ajorataa tai sen reunasta noin viiden metrin päässä olevaa suojatietä pitkin.
6. 6. Syyte ja sovellettavat säännökset
7. 7. A:lle on vaadittu rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja kuolemantuottamuksesta. Syytteiden mukaan A oli kuorma-autoa edellä kerrotussa tilanteessa kuljettaessaan laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi, risteyksessä oikealle kääntyessään laiminlyönyt väistää risteävää katua suojatien vierestä ylittänyttä B:tä sekä polkupyöräilijän kohdatessaan tai ohittaessaan laiminlyönyt antaa tälle ajoneuvon koko huomioon ottaen turvallinen tila tiellä.
8. 8. A on kiistänyt syytteen. B:n todennäköisin ajolinja ajoradalta suojatielle tai sen reunaan oli ollut ennalta-arvaamaton, hän ei ollut ollut ajamassa suoraan risteyksen yli, vaan pitkin suojatietä ja ilmeisen nopeasti. Poissuljettua ei ollut sekään, että B oli ajanut jalkakäytävällä ennen onnettomuutta. A:lla ei ollut ollut mahdollisuutta havaita B:tä niin ajoissa, että olisi voinut normaalia huolellisuutta noudattaen välttää onnettomuuden. Ohitustilanteesta ei ollut ollut kysymys.
9. 9. Syyte on hylätty alemmissa oikeuksissa. Käräjäoikeuden mukaan A oli voinut suojatietä lähestyessään luottaa siihen, ettei hänen eteensä aja liikennesääntöjen vastaisesti polkupyöräilijä. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden tuomion perustelut ja lisäksi katsonut, ettei A ollut voinut varautua siihen, että joku oli tullut polkupyörällä risteykseen kuorma-auton oikealle puolelle niin sanottuun kuolleeseen kulmaan ja lähtenyt risteyksessä ohittamaan kääntymisen aloittanutta ajoneuvoa oikealta. A:n ei ollut katsottava menetelleen huolimattomasti.
10. 10. Rikoslain 23 luvun 1 §:n mukaan se, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta. Tieliikennelain 3 §:n 1 momentin mukaan tienkäyttäjän on noudatettava liikennesääntöjä sekä muutenkin olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi. Tieliikennelain 14 §:n 2 momentin mukaan risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan on väistettävä risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää, mopoilijaa ja jalankulkijaa.
11. 11. Kuten tieliikennelain esitöistä ilmenee, lain yhtenä tavoitteena on kevyen liikenteen suojaaminen (HE 74/1979 vp s. 1). Mainitussa 14 §:n 2 momentissa asetettu väistämisvelvollisuus onkin säännöksen sanamuodon mukaan ehdoton. Rikosoikeudellinen vastuu väistämisvelvollisuuden laiminlyönnistä voi kuitenkin sulkeutua pois tilanteessa, jossa ajoneuvon kuljettaja ei ole voinut varautua siihen, että kevyen liikenteen tienkäyttäjä menettelee liikennesääntöjen vastaisesti ja jossa ajoneuvon kuljettajalla ei myöskään ole ollut mahdollisuutta tehdä vaaran ja vahingon välttämiseksi riittäviä havaintoja (ks. KKO 1986 II 113).
12. 12. Asiassa on ensiksi kysymys siitä, oliko B A:n väittämin tavoin menetellyt tieliikennesääntöjen vastaisesti ja jos oli, onko A:lla kuitenkin ollut mahdollisuus varautua tilanteeseen. Toiseksi kysymys on siitä, täyttääkö A:n menettely kerrotuissa olosuhteissa joka tapauksessa syytteessä väitettyjen tekojen tunnusmerkistön.
13. 13. Asiassa esitetty selvitys
14. 14. Risteykseen saapumisjärjestyksestä sekä B:n ajolinjasta ja -vauhdista hänen lähtiessään ylittämään risteystä ei ole silminnäkijähavaintoja.
15. 15. A ei kertomansa mukaan ollut havainnut B:tä saapuessaan Väinönkadulle sen varrella sijaitsevasta lastaustunnelista, ajaessaan Väinönkadulla eikä tullessaan risteykseen. Kaupunkikameran kuvan mukaan B oli ajanut ajoradalla noin 150 metriä ennen risteystä eikä Väinönkadun pysäköintikorokekin huomioon ottaen mikään viittaa siihen, että hän olisi tämän jälkeen siirtynyt ajamaan pitkin jalkakäytävää ja sieltä suojatielle. Tällaista ei voida päätellä siitäkään, että yliajopaikka poikkeaa pyöräilijän ajatellusta risteyksen ylittävästä ajolinjasta useita metrejä oikealle suojatien lähistölle. Tätä poikkeamaa selittää yhtäältä todistaja X:n havaitsema pyöräilijän viime hetken väistöliike ja polkaisu sekä toisaalta se, että B pyörineen oli mitä ilmeisimmin kulkeutunut kuorma-auton mukana jonkin matkaa törmäyksen jälkeen. A on kertonut pysäyttäneensä auton "rahinaa kuultuaan".
16. 16. Edellä kerrotun ja suullisessa käsittelyssä muutoin esitetyn selvityksen perusteella voidaan hovioikeuden tavoin päätellä, että B on saapunut risteykseen A:n jälkeen, pysähtynyt ja lähtenyt ylittämään Yliopistonkatua ajorataa pitkin samoihin aikoihin kuin A. Sille seikalle, onko B risteykseen saapuessaan ryhmittynyt ensin kuorma-auton taakse vaiko välittömästi sen oikealle sivustalle, ei voida antaa A:n menettelyä arvioitaessa keskeistä merkitystä. Kumpikin vaihtoehdoista on ollut lainmukainen.
17. 17. Asiassa ei näin ollen ole käynyt ilmi, että B:n käyttämä ajolinja risteyksessä olisi ollut tieliikennelain säännösten vastainen. Polkupyöräilijälle on tieliikennelain 17 §:n 2 momentin ja 18 §:n 2 momentin säännökset huomioon ottaen myös ollut sallittua ohittaa oikealle kääntymässä ollut kuorma-auto oikealta samaa ajoradan osaa käyttäen. Tältä osin merkitystä ei ole sillä, onko B ollut jossakin vaiheessa kuorma-autosta tarkkailtaessa niin sanotussa kuolleessa kulmassa, eikä sillä, onko A ehtinyt lähteä liikkeelle risteyksessä ennen B:tä taikka osoittanut kääntymisaikomuksensa suuntamerkillä.
18. 18. Asiassa saadun selvityksen perusteella tapahtumapaikan ajoratajärjestelyt ovat risteystä edeltävällä Väinönkadun osalla sijainneen pysäköintikorokkeen vuoksi olleet sellaiset, että B on lähestynyt risteystä kuorma-auton takaa. A:n mahdollisuudet hänen havaitsemiseensa ovat tässä vaiheessa olleet rajoitetut. Selvää kuitenkin on, että polkupyörä on kuorma-auton lähdettyä liikkeelle kulkenut jonkin matkaa sen rinnalla. Kun otetaan huomioon risteystä edeltänyt pitkä loiva ylämäki, B:n yli 60 vuoden ikä sekä pysähdyksestä liikkeelle lähteminen, polkupyörän vauhti ei ole voinut olla ennen törmäystä kovinkaan suuri.
19. 19. Väistämisvelvollisuuden ehdottomuus
20. 20. Kuten edellä on todettu, risteyksessä kääntyvän ajoneuvon kuljettajan väistämisvelvollisuus risteävää tietä ylittävää polkupyöräilijää kohtaan on ehdoton. Tilanteessa ei ole ollut kysymys syytteen teonkuvauksessa myös mainitusta tieliikennelain 30 §:n 1 momentin mukaisesta ajoneuvon kuljettajan velvollisuudesta kohdatessaan tai ohittaessaan polkupyöräilijän antaa tälle turvallinen tila tiellä.
21. 21. Vaikka A oli kertomansa mukaan ennen kääntymistä varmistanut kummallakin puolella autoa sijaitsevista peileistä auton sivustat, hän ei ollut tuossa tilanteessa havainnut B:tä. Lisäksi A oli kertomansa mukaan jossain vaiheessa osoittanut suuntamerkein kääntymisaikeensa.
22. 22. Katselmuksessa tehtyjen havaintojen mukaan autonkuljettajan mahdollisuudet nähdä suoraan tai autossa olleiden taustapeilien avulla auton taakse ja etukulmiin ovat olleet rajoitetut. Kevyen liikenteen tienkäyttäjä on siten lähellä ajoneuvoa ollessaan voinut jäädä niin sanottuun kuolleeseen kulmaan. On uskottavaa, ettei A ole havainnut B:tä, mikäli tämä on tarkkailuhetkellä ollut sanotulla katvealueella.
23. 23. A on toisaalta ollut jo risteystä lähestyessään tietoinen havaintomahdollisuuksiensa rajallisuudesta kuten siitäkin, että auton oikealle sivustalle jää sen ryhmittymisestä johtuen metrin verran ajorataa vapaaksi. Näin ollen hänen on tullut käsittää, että kevyen liikenteen tienkäyttäjä voi ryhmittyä katvealueelle paitsi auton taakse myös sen keulan oikeanpuoleiselle sivustalle.
24. 24. Tapahtuma-ajankohdan liikenne, kuorma-auton koko, tarkoitus kääntyä risteyksessä oikealle ja tietoisuus katvealueiden olemassaolosta ovat asettaneet A:lle korostuneen velvollisuuden tarkkailla kevyttä liikennettä jo ennen risteystä. A:lla on ollut mahdollisuus havaita B viimeistään tämän ollessa auton rinnalla. Se, ettei A ole havainnut B:tä missään vaiheessa, on osoitus siitä, ettei tarkkailu ole ollut oikea-aikaista tai riittävää.
25. 25. Johtopäätökset ja syyksilukeminen
26. 26. Korkein oikeus katsoo, että A on 10.8.2010 Jyväskylässä kuorma-autoa kuljettaessaan, Väinönkadun ja Yliopistonkadun risteyksessä oikealle kääntyessään laiminlyönyt noudattaa olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi laiminlyöden väistää risteävää katua polkupyörällä ylittänyttä B:tä. A:n kuljettama kuorma-auto on törmännyt B:hen, joka on kuollut törmäyksessä saamiinsa vammoihin. A on siten huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman.
27. 27. A on edellä kuvatulla menettelyllään syyllistynyt liikenteen vaarantamiseen ja kuolemantuottamukseen.
28. 28. Rangaistus
29. 29. A:n menettelystä ilmenevää varomattomuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että hänen mahdollisuuksiaan havaintojen tekoon ovat osaltaan rajoittaneet sellaiset raskaan tavarankuljetusajoneuvon varusteluun liittyvät seikat, joihin A ei ole voinut vaikuttaa. Korkein oikeus toteaa, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/38/EY mukainen raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen laajakulmapeilijärjestelmä, joka on 1.4.2009 alkaen koskenut myös 1.1.2000 jälkeen käyttöönotettuja kuorma-autoja, on saatettu voimaan juuri tämänkaltaisten onnettomuuksien estämiseksi. Arvioinnissa on otettava huomioon myös edellä kohdassa 15 mainitut tapahtumapaikan ajoratajärjestelyt, jotka ovat vaikeuttaneet tieliikennelain 14 §:n 2 momentissa säädetyn väistämisvelvollisuuden noudattamisen edellyttämien havaintojen tekemistä. Korkein oikeus katsoo, että sakkorangaistus on A:n tekoon johtaneet ja siitä ilmenevät seikat huomioon ottaen riittävä rangaistus syyksi luetuista rikoksista.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

A tuomitaan 10.8.2010 tehdyistä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta (kohta 1) ja kuolemantuottamuksesta (kohta 2) yhteiseen 70 päiväsakon sakkorangaistukseen. Päiväsakon rahamäärä on 14 euroa, joten A:n maksettavan sakon määrä on 980 euroa.

Lainkohdat:

Tieliikennelaki 3 § 1 (1), 14 § 2 (1)

Rikoslaki 23 luku 1 § (1)

Rikoslaki 21 luku 8 § (2)

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Soile Poutiainen, Jorma Rudanko ja Pekka Koponen. Esittelijä Teemu Vanhanen (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikainen oikeussihteeri Vanhanen, jonka mietintö oli Korkeimman oikeuden tuomion mukainen, esitti lisäksi Korkeimman oikeuden perusteluina lausuttavaksi seuraavaa:

Vaikka B:n sijoittumista polkupyörällään huomattavan suuren kulkuneuvon viereen ahtaissa ja vilkkaissa kaupunkiolosuhteissa voidaan luonnehtia uskaliaaksi, hänen menettelynsä on näiltä ja muiltakin osin ollut voimassa olevan tielainsäädännön mukainen. B:llä on risteystä ylittämään lähtiessään ollut perusteltu oikeus odottaa A:n noudattavan tieliikennelain 14 §:n 2 momentissa säädettyä väistämisvelvollisuuttaan. A vuorostaan ei ole tässä tilanteessa saanut luottaa siihen, ettei B ole sijoittunut niihin kuorma-autoa ympäröiviin kohtiin, joihin A:lla ei ole ollut kuljettamostaan näköyhteyttä.

B:n liikkuminen polkupyörällä risteyksessä ei ole ollut ulkopuolisen tarkkailijan eikä A:n itsensäkään näkökulmasta ennalta arvaamatonta. B:n ei ole myöskään omalla liikennekäyttäytymisellään myötävaikuttanut yhteentörmäyksen tapahtumisen todennäköisyyteen. Hänen toimintansa tai mikään muukaan olosuhde ei ole vaikuttanut A:n väistämis- eikä huolellisuusvelvollisuuteen näiden vaatimuksia alentavasti.