11.5.2011

Syyte Hyvinkään käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta. Syytteen mukaan A oli 6.5.2008 kuljettanut yleisillä teillä moottorikäyttöistä ajoneuvoa, yhden ihmisen seisoen käytettävää Segway-henkilökuljetinta nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut vähintään 2,02 promillea. Teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

A kiisti syytteen ja katsoi, ettei hänen käyttämänsä Segway-henkilökuljetin ollut moottorikäyttöinen ajoneuvo, vaan lähinnä sähköavusteiseen polkupyörään rinnastettava kulkuväline.

Käräjäoikeuden tuomio 24.7.2008

Käräjäoikeus katsoi, että A:n menettely täytti törkeän rattijuopumuksen tunnusmerkistön. Asiassa oli riidatonta, että Segway-henkilökuljetin oli varustettu kahdella 1,5 kW:n sähkömoottorilla ja että sen huippunopeus oli 20 km/h. Moottoriteho ja huippunopeus huomioon ottaen henkilökuljetin oli rikoslain 23 luvussa tarkoitettu moottorikäyttöinen ajoneuvo. A:n menettelystä oli aiheutunut vakavasti otettava mahdollisuus vahingon syntymiselle, koska A oli kuljettanut 42 - 54 kiloa painavaa henkilökuljetinta voimakkaasti päihtyneenä noin 400 metriä yleisessä käytössä olevalla jalkakäytävällä.

Rangaistusta määrätessään käräjäoikeus otti kuitenkin huomioon, että A:n käyttämä henkilökuljetin oli esimerkiksi autoon verrattuna merkittävästi vähemmän vaaraa aiheuttava kulkuneuvo. Ottaen lisäksi huomioon lyhyt ajomatka ja lyhyt ajon kesto käräjäoikeus harkitsi kohtuulliseksi tuomita A:n törkeästä rattijuopumuksesta laissa säädettyyn 60 päiväsakon minimirangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Hannu Rantalainen ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 19.2.2009

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että syyte törkeästä rattijuopumuksesta hylätään ja että hänet joka tapauksessa tuli vapauttaa rikosvastuusta kieltoerehdyksen perusteella. Syyttäjä vaati vastavalituksessaan, että A:lle tuomittua rangaistusta korotetaan.

Hovioikeus katsoi, että Segway-henkilökuljetin oli teknisiltä ominaisuuksiltaan rinnastettavissa ajoneuvolain 11 §:ssä määriteltyyn mopoon. Koska Segway-henkilökuljetin ei myöskään ollut 2 §:n 2 momentin perusteella ajoneuvolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävä ajoneuvo, oli sen katsottava olevan rikoslain 23 luvun 12 §:n 3 kohdan tarkoittama moottorikäyttöinen ajoneuvo. Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että A:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.

Hovioikeuden mukaan kyseessä ei ollut rikoslain 4 luvun 2 §:n mukainen kieltoerehdys. Yleisesti tunnettua oli, että moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaminen päihtyneenä oli rikos. Tämän vuoksi ja Segway-henkilökuljettimen tekniset ominaisuudet huomioon ottaen voitiin kohtuudella edellyttää, että A:n olisi tullut ymmärtää kysymyksessä olevan lain tarkoittama moottorikäyttöinen ajoneuvo, jota ei saanut kuljettaa päihtyneenä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jukka Ketola, Lolita Tuomainen ja Pirjo Pohjalainen. Esittelijä Antti Ryynänen.

Perustelut

1. 1. Kysymyksenasettelu
2. 2. A:n syyksi on luettu törkeä rattijuopumus sillä perusteella, että hän oli kuljettanut yleisellä tiellä niin sanottua henkilökuljetinta nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon aikana ollut vähintään 2,02 promillea, ja menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle.
3. 3. A:n kuljettama henkilökuljetin oli kaksipyöräinen yhden ihmisen seisoen käytettävä kuljetin, jota ohjattiin nojaamalla eteenpäin ja taaksepäin sekä ohjaustankoa kääntämällä. Henkilökuljetin oli varustettu kahdella 1,5 kW:n sähkömoottorilla ja sen huippunopeus oli 20 km/h.
4. 4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko mainittu henkilökuljetin rikoslain 23 luvun 12 §:n 3 kohdassa tarkoitettu moottorikäyttöinen ajoneuvo ja, onko A siten sitä kuljettaessaan syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen.
5. 5. Sovellettavat säännökset
6. 6. Rikoslain 23 luvun 4 §:n mukaan törkeään rattijuopumukseen syyllistyy se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana tai sen jälkeen on vähintään 1,2 promillea ja olosuhteet ovat sellaiset, että rikos on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Saman luvun 12 §:n 3 kohdan mukaan moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tarkoitetaan konevoimalla kulkevaa ajoneuvoa; moottorikäyttöisiä ajoneuvoja ovat auto, mopo, moottoripyörä, kolmi- ja nelipyörä, kevyt nelipyörä, traktori, moottorityökone ja maastoajoneuvo.
7. 7. Ajoneuvolain 3 §:n 2 kohdassa on edellä selostettua vastaava moottorikäyttöisten ajoneuvojen määritelmä, jossa tosin kolmi- ja nelipyörän sekä kevyen nelipyörän osalta viitataan L-luokan ajoneuvoihin. Saman pykälän 1 kohdassa määritellään ajoneuvo maalla kulkemaan tarkoitetuksi laitteeksi, joka ei kulje kiskoilla. Lain soveltamisalan ulkopuolelle jäävät sen 2 §:n 2 momentin mukaan muun muassa sellainen vammaisen käyttöön valmistettu enintään 1 kW:n tehoisella moottorilla varustettu pyörätuoli ja vastaava apuväline, jonka suurin rakenteellinen nopeus on enintään 15 kilometriä tunnissa, sekä sellainen potkukelkka, leikkiajoneuvo ja vastaava laite, jota ei ole varustettu moottorilla. Hallituksen esityksessä ajoneuvolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 141/2002 vp s. 23) esitetään, että ajoneuvolain soveltamisalan ulkopuolelle suljettaisiin myös potkukelkat ja leikkivälineet ehdolla, ettei niitä ole varustettu moottorilla. Jos potkulauta varustetaan moottorilla, siihen sovelletaan ajoneuvolakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä.
8. 8. Moottorikäyttöisen ajoneuvon määritelmä on rikoslaissa kaksiosainen. Säännöksen alkuosassa lausutaan yleisenä sääntönä, että moottorikäyttöisellä ajoneuvolla tarkoitetaan konevoimalla kulkevaa ajoneuvoa. Säännöksen jälkimmäisessä osassa on luettelo ajoneuvoluokista, jotka ovat moottorikäyttöisiä ajoneuvoja.
9. 9. Asiassa on riidatonta, että käytetty henkilökuljetin kulkee kahden koneen voimalla. Niin ikään on selvää, että kysymyksessä on maalla kulkemaan tarkoitettu ajoneuvolain 1 luvun 3 §:n 1 kohdassa tarkoitettu laite eli ajoneuvo. Tästä seuraa, että henkilökuljetin on, määritelmää yleiskielellä tulkiten, säännöksen alkuosan tarkoittama konevoimalla kulkeva ja siten moottorikäyttöinen ajoneuvo.
10. 10. Seuraavaksi on arvioitava, onko määritelmäsäännöksen loppuosassa oleva luettelo tarkoitettu tyhjentäväksi siten, että vain siinä mainittuihin ajoneuvoluokkiin kuuluvat ajoneuvot ovat säännöksessä tarkoitettuja moottorikäyttöisiä ajoneuvoja. Nimenomaisen luettelon esittäminen säännöksessä puoltaa tällaista tulkintaa.
11. 11. Tällaista tulkintaa vastaan puhuu kuitenkin voimakkaasti se, että liikennejuopumussäännöstön ilmeisenä tarkoituksena on ehkäistä vahinkojen syntymistä ja estää päihtymyksestä aiheutuvan kohonneen onnettomuusriskin toteutumista liikenteessä. Tämän tarkoituksen perusteella sääntelyn tulisi kattaa kaikki ne tilanteet, joista moottorikäyttöisen ajoneuvon käytöstä päihtyneenä voi aiheutua vaaraa. Rattijuopumussäännöstön rajaaminen koskemaan vain tiettyjä ajoneuvoluokkia olisi siten selvässä ristiriidassa edellä kuvatun, sääntelyn yleisesti tiedossa olevan tarkoituksen kanssa.
12. 12. Supistava tulkinta johtaisi myös siihen, että rattijuopumuksen rangaistavuus uuden moottorikäyttöisen ajoneuvotyypin osalta ratkeaisi sen perusteella, katsottaisiinko ajoneuvon kuuluvan lueteltuihin ajoneuvoluokkiin vai ei, täysin riippumatta sen muista ominaisuuksista, kuten painosta, nopeudesta ja vaarallisuudesta ympäristölleen ja kuljettajalleen. Kun jopa moottorittoman ajoneuvon kuljettaminen päihtyneenä vaaraa aiheuttaen on rangaistavaa, on ilmeistä, ettei tällaista tulkintaa voida pitää perusteltuna.
13. 13. Säännöksen loppuosaa on siksi pidettävä yleistä sääntöä täydentävänä luettelona, joka sisältää moottorikäyttöisten ajoneuvojen pääluokat eli autot, mopot, moottoripyörät, kolmi- ja nelipyörät, kevyet nelipyörät, traktorit, moottorityökoneet ja maastoajoneuvot, mutta joka ei sulje pois säännöksen soveltamisalasta muita mahdollisia, luettelossa mainitsematta jääneitä, moottorikäyttöisiä ajoneuvoja.
14. 14. Kun henkilökuljetin konevoimalla toimivana ajoneuvona myös ominaisuuksiensa puolesta rinnastuu luettelossa mainittuihin ajoneuvotyyppeihin, ilmenee säännöksistä riittävän täsmällisesti, että henkilökuljettimen kuljettaminen päihtyneenä voi tulla rattijuopumuksena rangaistavaksi.
15. 15. Rikosoikeuden laillisuusperiaatteesta ja anteeksiantoperusteista
16. 16. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, sellaisena kuin se ilmenee rikoslain 3 luvun 1 §:stä, edellyttää, että rikokseen syylliseksi saa katsoa vain sellaisen teon perusteella, joka tekohetkellä on laissa nimenomaan säädetty rangaistavaksi.
17. 17. Sen perusteella, mitä edellä on lausuttu, Korkein oikeus katsoo, etteivät edellä kuvatut rikoslain 23 luvun säännökset siitä, minkälaisen ajoneuvon kuljettaminen päihtyneenä on rattijuopumuksena rangaistavaa, ole nyt kysymyksessä olevilta osin niin epäselviä, että se estäisi rangaistukseen tuomitsemisen.
18. 18. Asiassa on edelleen kysymys siitä, voidaanko A:n katsoa väittämällään tavalla erehtyneen pitämään tekoaan sallittuna siten, ettei häntä voitaisi tuomita teostaan rangaistukseen.
19. 19. Rikoslain 4 luvun 2 §:ssä säädetään, että jos tekijä erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, hän on rangaistusvastuusta vapaa, jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana lain puutteellisen tai virheellisen julkistamisen, lain sisällön erityisen vaikeaselkoisuuden, viranomaisen virheellisen neuvon tai muuhun näihin rinnastettavan seikan vuoksi. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 113) mukaan pelkkä säännösten tulkinnanvaraisuus ei kuitenkaan riitä, vaan vastuusta vapautuminen edellyttää, että lain sisällön selvittäminen kohtaa ylivoimaisia taikka kohtuuttomia vaikeuksia.
20. 20. Korkein oikeus katsoo, että ottaen huomioon edellä kuvatun, yleisesti tiedossa olevan rattijuopumussäännösten laajan soveltamisalan ja toisaalta myös sen, että niiden soveltamisesta on rajattu pois vain sellaiset välineet, jotka joko toimivat ilman moottoria tai eroavat sekä moottoriteholtaan että käyttöominaisuuksiltaan huomattavasti henkilökuljettimista, ja kun lakia ei voida pitää tässä suhteessa erityisen vaikeaselkoisena, ei kieltoerehdystä koskevan säännöksen soveltaminen tässä tapauksessa ole perusteltua.
21. 21. Loppupäätelmä
22. 22. Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei valitus anna aihetta hovioikeuden tuomion lopputuloksen muuttamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Gustav Bygglin, Pasi Aarnio, Pekka Koponen ja Ari Kantor. Esittelijä Maria Ahlström-Oka.